The Night Fantasy

Clarence

Miki ei siis tahtonut mitään, mutta Cerard kyllä tiesi että tytön jossain vaiheessa täytyisi jotain syödä, kenties hän voisi valmistaa jotain sen varalle. Mies oli sulkemassa ovea, mutta ehti nähdä kuinka Miki hautasi kasvonsa käsiinsä. Tyttö rukka selvästi itki, mutta haltia tiesi ettei hän olisi se henkilö joka toista voisi lohduttaa.
Ovi sulkeutui hiljaa jättäen Mikin nyyhkytyksen yksin hiljaisuuden kanssa, se tuntui erottuvan hyvin herkkiin korviin, aivan liian hyvin. Se oli jotain joka pirstoi unen kuin herkän posliinin. Nuorukainen raotti vaaleita silmiään, tajuamatta aivan heti makaavansa vuodettavasäen. Kuitenkin kuunnellessaan tarpeeksi ympäristöään, erotti hän selvästi Mikin äänen. Sarveikas pää kohosi irti vuoteelta ja katse kohdistui tyttöön, joka näytti olevan viimein hereillä.
Miki..? Mikä on? Clarence kysyi huolestuneeseen sävyyn, kohoten kunnolla ylös. Paniikkia ei hänen äänestään enää kuulunut, kenties hän oli panikoinut eilen tarpeekseen, eikä yksinkertaisesti enää jaksanut. Nuorukainen oli aikeissa kohottaa kättään tytön puoleen, muttei kuitenkaan tiennyt olisiko se viisasta, ehkä tuo itkikin juuri hänen takiaan. Nuorukainen oli ollut todellinen hirviö eilen.

Miki

Tyttö itki yhä eikä sille näkynyt loppua. Clarencen ääni kuitenkin havahdutti Mikin, hän laski kätensä pois kasvoilta katsoen nuorukaista anovasti. "Clarence minua pelottaa." Niin pelko oli ainoa sana mikä tuli mieleen, ei sen takia että hänen vieressään istunut nuorukainen oli illalla raadellut hänen isänsä vaan se että hänellä ei ollut enään kotia, ei paikkaa minne mennä. Itku rikkoi ääntä ja sanoista ei välttämättä saanut helpolla selvää. Ajatus ei taaskaan tuntunut kulkevan suuntaan eikä toiseen vai säälittävä nyyhkytys ja pelko valloittivat Mikin mailmankaikkeuden.

Clarence

Mikiä siis pelotti, Clarence yhdisti ikävästi sen itseensä, eikö täten kehdannut koskea tyttöön. Mikä sinua pelottaa? Nuorukainen kysyi, pitihän se kuitenkin varmistaa.
Kyllä puoliverinen olisi kietonut Mikin syliinsä ja lohduttanut, jos vain itse olisi uskaltanut. Ei hän tahtonut nähdä Mikiä surullisena. Kyyneleet eivät sovi kasvoillesi. Clarence muistutti.

Miki

"Minulla ei ole enään kotia, ei mitään !" Miki parahti toisen kysymykseen, oli vaikea puhua normaalisti kun olo oli niin sekava. Tiedottomuus oli suurin ongelma, tytön pää täyttyi mitä jos kysymyksillä. Clarence koitti lohduttaa sanomalla jälleen ettei kyyneleet sopineet hänen kasvoilleen, Miki ei osannut enään tehdä muuta kuin painaa kätensä takaisin kasvojaan vasten. Olo oli hirveä aivan kuin hevonen olisi kävellyt päältä ja kauheat ajatukset raastoivat tytön pientä sydäntä.

Clarence

Clarence säpsähti pienesti Mikin yllättäessä parahtaessa hänen kysymykseensä. Tytöllä ei ollut enää mitään, ei kotia minne mennä, ei se nuorukaisen mielestä kyllä ollut tuntunut kodilta, mutta kai se tytölle oli niin. Miki vain itki lohduttomasti hänen sanoistaan huolimatta. Varovasti nuorukainen rohkeni nousemaan ylös tuolilta ja istahtamaan vuoteen reunalle.
Onhan sinulla aina minut. Clarence kuiskasi jos se nyt mitään lohduttaisi, varovasti nuorukainen laski kätensä tytön olkapäälle.

Miki

Lopulta Clarence vetäisi oikeasta narusta, onhan sinulla minut nuorukainen sanoi istuen tytön viereen. Itku ei kuitenkaan lakannut, hiljeni vain. Nuorukainen asetti kätensä haltian olalle ja siihen tyttö vastasi vetämällä Clarencen aivan kiinni itseensä. Varovasti tyttö painoi päänsä miehen rintaa vasten, hän ei tahtoisi nyt mitään muuta kuin olla rauhassa Clarencen sylissä. Ei sanoja ei tekoja, vain hiljaisuus ja Clarencen hellä syleily se riittäisi. Jokainen liike muistutti haavasta mutta Miki onnistui löytämään asennon jossa kipu ei tuntunut. Miki olisi mielellään nostanut jalkansakkin toisen syliin, mutta siihen keho ei suostunut voimat ei vain riittäneet.

Clarence

Clarencen yllätykseksi Miki vetäisi hänet kiinni itseensä ja painoi päänsä hänen rintakehäänsä vasten. Outoa kyllä nuorukainen ei punastunut, vaikka toki oli yllättynytkin. Hän vain kietoi tytön halaukseensa ja vei kätensä silittämään tuon hiuksia hiljakseen.
Älä tee noin äkkinäisiä liikkeitä. Clarence kuiskasi, muttei hän tyttöä siitä soimannut. Sinun ei tarvitse murehtia mistään. Voit pysytellä täällä niin kauan kuin haluat. Nuorukainen jatkoi lohduttavilla sanoillaan.

Miki

Clarence kielsi tekemästä äkkinäisi liikeitä, niin eihän se hyvää tehnyt. Miki tunsi kun nuorukainen vastasi halaukseen, mikään ei varmaan tuntunut niin hyvältä. Kaikki tuntui jollain asteella valoisammalta kun Clarence oli paikanpäällä, varsinkin jos Clarence oli tarpeeksi lähellä. Itku lakkasi vaikka kyyneleet valuivatkin vielä poskia pitkin, hiljaisuus valtasi huoneen ja silmät painuivat umpeen. Miki ei tahtonut millään rikkoa hiljaisuutta mutta jokin pisti puhumaan. "Kiitos Clarence." Miki kuiskasi hiljaa odottaen sitten kuulevansa toisen pehmeän rauhallisen äänen.

Clarence

Clarencen kasvoille kohosi hymy sitä mukaan kun Miki lakkasi nyyhkyttämästä, parempi niin, jotenkin se oli saanut hänetkin herkistymään. Hiljainen hymähdys karkasi nuorukaisen huulilta tytön rikkoessa hiljaisuuden kiitoksellaan. Ei kestä. Tämä kuiskasi ja ennen kuin edes tajusi, hän suukotti hellästi tytön päälakea. Tytön hiuksetkin tuoksuivat niin ihanalta, oli pakko painaa kasvonsa niitä vasten.

Miki

Tyttö tunsi hellän kosketuksen päälaellaan, haltia liutti hiljaksiin kättään kohti Clarencen olkapäätä, siitä matka jatkui kohti kyynärpäätä ja siitä kohti kämmentä. Hitaasti ja varovasti Miki veti Clarencen kättä kohti tytön lantiota. Istuminen tuntui veivän voimia vaikka haltia nojasikin pääosin nuorukaista vasten. Vapaalla kädellään tyttö koitti työntää puolidemonia selälleen jottei kummankaan tarvitsisi "jaksaa" istua.

//Huhhuh lyhyttä pukkaa -_-//

Clarence

Clarence antoi Mikin liikuttaa kättään aivan vapaasti ja pian se oli löytänyt tiensä tytön lantiolle. Saattoihan moinen kouraista pienesti nuorukaista vatsanpohjasta pienesti, muttei hän antanut sen häiritä. Miki yritti vielä selvästi painaa häntä makuulleen, kai hänen täytyi totella. Pian nuorukaisen selkä kohtasi patjan, mutta Clarence kääntyi kyljelleen tytön puoleen, pidellen kuitenkin päätään irti vuoteesta. Nuorukainen hivuttautui vielä lähemmäs Mikiä, halusi hän olla vielä tytön lähellä vaikka makuulla vain oli.

//Ei haittaa ^u^ //

Miki

Neito painautui vieläkin toista vasten kun he makasivat sängyllä, hyvän olon tunne koitti ottaa vallan ja melkein onnistuikin siinä. Miki käpertyi kunnolla toiseen kiinni silmät suljettuina. "Nyt on hyvä." Miki kuiskasi Clarencelle jonka keho lämmitti tytön vähäpukeista yläruumista. Olo alkoi olla jo hyvin tyyni ja rauhallinen ei pelkoa mistään, ei mitään mikä voisi satuttaa kun Clarence oli näin lähellä. Tyytyväinen huokaisu pääsi tytöltä, outoa sinänsä miten erilaiselta toisen paitakin tuntui paljasta pintaa vasten. Vaikka väsymys painoi suunnattomasti pakotti tyttö silmänsä auki, nyt katse kohdistui Clarencen täydellisiin veistoksellisiin kalpeisiin kasvoihin. Ne olivat niin lumoavan kauniit jos niihin katsoi ei varmaan voinut muuta ajatellakkaan.

Clarence

Clarence hymyili hiljaa Mikin todetessa että tässä oli hyvä. Tyttö vielä käpertyikin häntä vasten, toivottavasti asento ei ollut huono haavan takia. Nuorukainen ei kuitenkaan raaskinut sanoa mitään, Miki nimittäin piteli silmiään kiinni, kenties tuota väsytti vielä. Clarencen oli pakko vetää peittoa tytön päälle paremmin.
Kauaa Miki ei kuitenkaan pidellyt silmiään kiinni, syystä jos toisesta. Eikö sinua väsytä? Nuorukainen kysyi vieden kätensä neidon poskille, pyyhkäisten jäljellä olevia kyyneliä pois. Käsi ei kuitenkaan kadonnut mihinkään, se sukaisi Mikin hiuksia pois nättien silmien edestä.

Miki

Tyttö sai peittoakin paremmin päälleen nyt oli tooodella hyvä olla. "Väsyttää, tahdon vain nähdä kasvosi." Miki selitti hiljaisella äänensävyllä. Hiljaksiin tyttö tutkaili toisen huulia ja silmiä, niistä hän piti eniten, tosin miehen kasvoja oli vaikea luokitella paremmuusjärjestykseen ne olivat kauneimmat kasvot ikinä, silti menettämättä miehisyyttään. Miki pohti uteliaana miten yksikään nainen olisi voinut vastustaa Clarencen täydellisyyttä ja lempeyttä.
Mies pyyhki tytön kasvoja ja siirtyi siitä siirtelemään tämän hiuksi pois tieltä se sai ehkä jo lievän hymyn tytön kasvoille. Vatsassa kihelmöi ja haltian iholla liikkui osittain kylmiä väreitä, ei ne kylmyydestä tulleet vaan siitä tunteesta minkä tilanne sai aikaan.

Clarence

Miki myönsi kyllä että tuota väsytti, mutta tuo tahtoi vain nähdä nuorukaisen kasvot. Pitäisikö tässä mennä hämilleen? Ei se siltä tuntunut enää Mikin seurassa, joten hymy leveni koristamaan Clarencen kasvoja entisestään.
Kaksikko vain katseli toisiaan silmiin, tilanne alkoi pikkuhiljaa samalta kuin eilen lammella. Nuorukainen ei oikeastaan tiennyt oliko se hyvä vai huono asia, mutta jokin painoi häntä kuitenkin lähemmäs Mikiä.