Sivu 1/2

PIE!

ViestiLähetetty: 13 Elo 2011, 00:24
Kirjoittaja Lotdow
Varnefindon

Varne käveli kylän monien asukkaiden ohitse ja kaikki tervehtivät häntä iloisesti.
"Hei vaan", Varne mumisi aina vastaukseksi. Hän käveli hiekkatietä pitkin ja katsoi paria ohitse ratsastavaa miestä. He taisivat suunnata kohti sotilastupaa. Varnefindon tiheensi tahtia ja huomasi ettei edes tietänyt mikä ovi on Loryenin talon. Hän etsi tyttöä katseellaan kunnes joku suunnilleen yhtä pitkä haltiamies pysäytti hänet tutkivalla katseellaan. Varnefindon jäi paikalleen seisomaan ja heilutteli vähän käsiään.
"Näytät tutulta", Varnefindonin edessä seisova mies totesi pienen hiljaisuuden jälkeen. Varnefindon katsoi miestä.
"Sinä et", hän sanoi. Mies tuli askeleen lähemmäs Varnefindonia.
"Aivan, sinä taisit silloin suuttua jostain ja löit minua", oudolle miehelle tuli näemmä pikainen muistikuva jostain tapahtuneesta. Morna! Varnefindon irvisti hieman.
"Eh, taidat olla erehtynyt henkilöstä", hän mumisi ja huomasi Loryenin.
"Näkemiin!" Varnefindon sanoi ja koikkelehti nopeasti Loryenin viereen.
"Noniin, mennäänpäs sitten talollesi", hän totesi hoputtavasti.

ViestiLähetetty: 13 Elo 2011, 11:30
Kirjoittaja Agna
Loryen

He olivat saapuneet takaisin kylään. Loryen oli koko matkan asetellut hedelmiä paremmin koriin etteivät ne olisi mössöytyneet tyystin, ja hengissähän ne selvisivätkin keskustaan asti. Monet haltiat näyttivät tuntevan Varnefindonin, sillä he tervehtivät häntä ohimennessään. Harvemmat tervehtivät Loryenia, sillä hänen tuttaviaan ei sillä hetkellä ollut juuri liikkeellä. Mitä nyt elintarvikekaupan myyjä joka oli lakaisemassa kuistiaan ja pari muuta. Yhtäkkiä Varne katosi torin hälinään ja lyhyenlännällä haltianaisella oli kova uurastus pysyä tämän jäljillä. Hän jäi hetkeksi seisomaan ja katselemaan ympärilleen. No mihin hän nyt katosi? Loryen pähkäili katsellen ympärilleen ja suojellen koriaan haltioiden tuuppauksilta. Pian Varne jo palasikin Loryenin luo, ja hyvä niin.
"Mennään mennään. Se ei ole kaukana", nainen hymähti ja osoitti summamutikassa eteenpäin.

Pian parivaljakko löysikin jo tiensä Loryenin talolle. Se oli hyvin tavanomainen, kaksikerroksinen mutta pieni talo joka oli suhteellisen hyvässä kunnossa ikäänsä nähden. Piha oli vehreä ja valkea ovi odotteli sisäänastujaa.
"Tervetuloa", Loryen totesi iloisesti hymyillen ja astui sisään taloon jossa keittiö jo siinsikin heti oikealla.

ViestiLähetetty: 13 Elo 2011, 13:23
Kirjoittaja Lotdow
Varnefindon

Varne astui sisään ovesta ja katsoi ympärille.
"Kodikasta", hän totesi hymyillen. Varnefindon huomasi keittiön ja arveli että he menisivät ensimmäiseksi sinne. Hän katsoi keittiötä.
"Jollakulla on kiva talo", hän sanoi Loryenille ja tutki keittiö tasoja. Varnefindon meni Loryenin luokse ja poimi yhden omenan käteensä tämän korista.
"Jos ei haittaa niin syön tämän", hän hymähti ja hymyili. Varnefindon haukkasi omenastaan palasen ja nojasi seinää vasten toisella kädellään.
"Aloitammeko heti?" hän kysyi omenapiirakka ja hillo mielessä.

//Sori, tuli hitusen pätkä satu, kun en oikein tiennyt että onko talollasi joku tietty ulkoasu niin en siitä viitsinyt paljoa kirjoittaa :)

ViestiLähetetty: 13 Elo 2011, 14:41
Kirjoittaja Agna
Loryen

Nainen hymyili mielissään kun kuuli Varnefindonin kutsuvan hänen kotiaan kodikkaaksi, ja vaikutti muutenkin pitävän siitä. Talo oli vaaleaa puuta ja sen seiniä peittivät viherkasvit, vasemmalla sijaitsevan oleskeluhuoneen sohva oli haltiasepän tarkkaa ja pieniä yksityiskohtaisia kuvioita sisältävää työtä ja sen tyynyt oli kirjailtu vaaleanvihreiksi. Olohuoneen seinillä oli korkeat kirjahyllyt joissa oli niin esineitä kuin kirjojakin, ja ihan oikeassa laidassa oli viine täynnä nuolia. Oikealla sijaitseva keittiö, jonne Varne oli livahtanut, oli myöskin vaalea ja keittiötasot olivat valkoiset. Niiden päälliset olivat sileäksi hiotut ja keittiö sisälsi sekä lieden, takan että ruokakomeron jonne oli loihdittu jäähdytysloitsu pitämään muunmuassa juomat viileinä. Jokaista ikkunaa koristivat vaaleanvihreät, pitkät verhot jotka oli niputettu sivuille etteivät ne olisi auringonvalon tiellä, ja keskellä taloa johti yläkertaan rappuset. Siellä sijaitsivat Loryenin makuuhuone, vaatehuone sekä toinen oleskelutila jossa pystyi harjoittamaan muunmuassa helppoa taikuutta. Jokaisen huoneen perimmäisestä ikkunasta näkyi takapiha jossa oli paljon puita ja muita kasveja.
"Senkun syöt", Loryen totesi hymyillen ja laski korin keittiön puiselle pöydälle, jota ympäröi neljä tuolia.
"Aloitetaan vain. Etsisitkö sieltä jostain pohjalta ne punaiset omenat niin minä haen jauhot, munat ja sokerin sekä maidon, ja jotain muita tarvitsemiamme mausteita. Pidätkö kanelista?" Loryen varmisti samalla kun tutki seinällä komeilevaa maustehyllyä.

//Ei se mitään \o

ViestiLähetetty: 13 Elo 2011, 15:22
Kirjoittaja Lotdow
Varnefindon

"Zilloin kun Zitä on tarjolla", Varnefindon vastasi kaneli-kysymykseen. Hän kaivoi punaiset omput esille ja laski ne pöydälle. Hän puraisi uudestaan omasta omenastaan joka oli jo rei'itetty haukuilla ja hampaanjäljillä. Hän asetteli omenoista pyramidin koska ei keksinyt muutakaan. Sitten hän käännähti Loryeniin päin.
"Aloitanko vaikka rikkomalla munat?" Varnefindon kysyi ja otti pari munaa esille. Hänen olisi tehnyt kamalasti mieli jonglöörata niillä, mutta Varne jätti välistä tällä kertaa.
"Munia waan liewätkö ne kanan?" Varnefindon lauloi ja puristi ruskehtavaa kananmunaa kädessään. Sen kuoreen tuli ensin pieni särö ja sitten se plärähti pieniksi kuoren paloiksi, ja valkuaisen ja keltuaisen mössöksi Varnefindonin käteen.
"Hupsista", Varne mumisi ja otti paperia pöydältä.
"Tuota, taidan tarvita uuden munan", Varnefindon huikkasi Loryenille ja rikkoi nopeasti loput munat kulhoon ennenkuin rikkoisi vahingossa nekin.

//Aaargh, kun meinaan unohtaa tuon aksentin kokoajan x.x Anna anteeksi Varne!

ViestiLähetetty: 13 Elo 2011, 16:06
Kirjoittaja Agna
Loryen

Loryen nyökkäsi tyytyväisenä ja laski myös kanelin keittiötasolle. Hän näytti miettiväiseltä ja otti lopulta myös hyväntuoksuisen, pieneen purkkiin ahdetun mausteen muiden joukkoon. Ei hajuakaan mitä se sisälsi, mutta hyvältä vaikutti.
"Riko vain. Voit laittaa ne tänne", Loryen sanoi ja ojensi kulhon Varnen eteen keittiötasolle.
"Sen jälkeen sinne voi lisätä vaikkapa jauhot ja maidon. Ainiin, ja voikin vielä!" Loryen huudahti loppuun nostaen kätensä ilmaan ja avasi viileänä hohkaavan ruokakaapin. Tällä hetkellä hän melkein toivoi sen olevan lämmin, sillä voin pitäisi antaa sulaa hetki. Kun haltia laski voin pöydälle, hän kuuli takaansa ritsahduksen ja sen jälkeen hän ei muuta nähnytkään kuin vastasiivotulle lattialle putoilevan kananmunalöllyn.
"Niin taidat", Loryen totesi kuitenkin nauraen ja ojensi Varnefindonille uuden kananmunan. Toivonmukaan se pysyisi ehjänä.

Kun taikina oli valmis, se piti kaataa vuokaan ja laittaa sitten paistumaan. Loryen kyyristyi etsimään kaapista sopivaa vuokaa, ja kun löysi sellaisen, hän ojensi sen Varnelle.
"Levittäisitkö taikinan tuohon niin minä leikkaan omenanviipaleita, voit asetella ne sen jälkeen siihen piirakan päälle", Loryen ohjeisti ja alkoi viipaloimaan puukolla omenoita. Toivottavasti kaikki viipaleet eivät katoaisi Varnen mahaan.

ViestiLähetetty: 13 Elo 2011, 16:17
Kirjoittaja Lotdow
Varnefindon

Varnefindon vastaanotti vuoan ja kaatoi taikinan sinne tasaisesti. Hän laski tyhjän taikina kulhon sivummalle ja seurasi kun Loryen leikkasi menasta viipaleita. omenien sisältä balui vähän mehuakin pöydälle ja Varnefindon olisi voinut syösyä nuolemaan sen pois siitä. Hän hillitsi itsensä ja yritti katsella muualle. Hän piti talon väreistä ja valoisuudesta. Joz zaisin päättää, woisin waikka muuttaa tänne! Varnefindon ajatteli ja vilkaisi ikkunasta ulos.
"Eikai haittaa joz kiertelen wähän?" Varnefindon kysyi ja lähti jo pikaiselle tutkimusretkelle taloon. Yläkertaan hän ei vaivautunut menemään. Olohuoneen sohva ponppasi silmille näyttävän tarkalla ulkomuodollaan. Varnefindon purjehti kirjahyllyjen luokse ja selasi kirjoja. Kaikkia kertomuksia ja muita. Hän otti yhden ruskeakantisen kirjan hyllystä ja selasi sen sivuja. Pari piirrettyä kuvaakin se sisälsi. Varnefindon laittoi kirjan takaisin paikalleen ja käveli takaisin keittiöön. Loryen näytti olevan valmis. Varnefindon asetteli viipaleet nopeasti taikinan päälle.
"Yksi, kaksi, kolme, neljä", Varnefindon laski kun asetteli viipaleet vuokaan.
"Thadaa!" hän huudahti kun oli saanut työnsä päätökseen.

ViestiLähetetty: 13 Elo 2011, 18:03
Kirjoittaja Agna
Loryen

Taikina näytti kerrassaan hyvältä vuoassa ja Loryen leikkaili siivuja pinoon odottelemaan, että Varne laittaisi ne piirakan päälle.
"No kiertelehän toki", Loryen totesi mietittyään hetken. Saihan hän nuo viipaleet itsekin piirakkaan laitettua, että ei siinä mitään. Seikkailija lähti seikkailemaan kohti olohuonetta. Loryen pilkkoi siistejä ja tasaisenohuita siivuja omenasta ja lopetettuaan työnsä hän pisti puukon pois, loihtien siihen nopean puhdistusloitsun. Ei kovin tehokasta mutta nopeaa. Juuri, kun Loryen oli aikeissa alkaa asettelemaan omenanviipaleita piirakkaan, Varnefindon palasi takaisin. Nainen hymyili ja pyyhki käsiään mekkoonsa.

Pian piirakka oli valmis menemään kypsytettäväksi ja Loryen asetti sen liedellä olevan kuuman ritilän päälle. Kypsyisi siinä hitaasti mutta varmasti.
"Haluaisitko sitä hilloa?"

ViestiLähetetty: 14 Elo 2011, 14:05
Kirjoittaja Lotdow
Varnefindon

Varnen kieli lensi ulos suusta ja hänen silmät paisuivat luonnottomiksi ihastuksesta. Omenahilloa?!
"Laita ihmeessä, minä rakastan hilloa!" Varnefindon sanoi ja hänen silmänsä taipuivat sydämmien muotoon. Hän rykäisi nyrkkiään vasten ja ryhdistäytyi.
"Niin tosiaan. Kiitoz, woit tehdä joz haluat", hän hymyili ja pyyhki kätensä housuihinsa. Varnefindon katsoi paistuvaa piirakkaa. Se maistui takuulla unelmalta haaveilla höystettynä.
"Pitäisikö tehdä jotain mehuakin juomaksi?" VCarnefindon ehdotti ja kääntyi takaisin Loryeniiin päin.
"Zinulla oli muuten komea zohwa olohuoneessa. Zen tekijä on warmasti parhaasta päästä?" Varnefindon huomautti ja osoitti hetkellisesti olohuoneen suuntaan. Jos hänellä olisi oma talo, hän haluaisi prikuulleen samanlaisen sohvan.

ViestiLähetetty: 16 Elo 2011, 17:58
Kirjoittaja Agna
Loryen

Varnefindon näytti innostuvan omenahilloajatuksesta, ja Loryen nyökkäsi tyytyväisenä. He tarvitsisivat hieman sokeria, soseuttimen ja omenoita.
"Toisitko pari omenaa? Ja kyllä, voimme tehdä toki mehuakin. Pidän omenamehusta", Loryen tokaisi hymyillen ja kumartui ottamaan hilloamis- ja mehustustarvikkeet kaapeistaan. Loryenin hymy leveni entisestään kun Varne kehui hänen sohvaansa, ja hänen valkoiset hampaansakin paljastuivat hymyn myötä.
"Kiitos paljon! Tekijä tosiaan oli taidokas, nykyisen haltiasepän - kai tiedät - isä. Lieneekö jo kuinka monta tuhatta vuotta vanha, siitä en ole varma. Joka tapauksessa, teetin tuon sohvan hänellä ja sain sen puoleen hintaan kiitokseksi avusta. Tein hänelle näet pieniä sivuaskareita silloin tällöin kun hän pyysi", Loryen kertoi auvoisesti ja otti käteensä muutaman omenan. Hän kuori sen huolellisesti ohuella veitsellä ja asetti kulhoon, jossa soseutti omenan. Näin hän teki myös seuraavalle omenalle jonka poimi pöydältä, ja lisäsi välillä sekaan hieman sokeria.
"Voimme kaataa kulhossa olevan mehun sitten johonkin pulloon, ja voin käyttää pientä loitsua saadakseni siitä entistä parempaa", nainen virnisti.

ViestiLähetetty: 16 Elo 2011, 20:23
Kirjoittaja Lotdow
Varnefindon

Varnefindon ojensi omenoita Loryenille. Hän nyökkäsi kaikkiin sohvaa koskeviin puheisiin jonka jälkeen Varne kallisti päätään kiinnostuneena.
"Ahaa, zinä olet ziiz zellainen joka tekee taikoja", hän selvensi ja teki käsillään simsalabim!-liikkeen.
"Osaatko tehdä paljonkin loitsuja?" Varnefindon kysyi ja seurasi kun Loryen teki omenoista selvää jälkeä. Varnefindon järkesi etsiä katseella jotakin pulloa.
"Liekö zinulla jossain täällä keittiön kätköissä pullojakin?" hän kysyi ja katseli ympärilleen. Jos sellainen olisi ollut näkyvillä, Varnefindon olisi voinut väittää olevansa sokea koska ei sellaista nähnyt. Vai olettiko Loryen että hänellä olisi joku pullo mukana.
"Minulla ei ainakaan ole pullon pulloa. Paitsi joku taskukoko, ellei zekin ole mennyt rikki", Varnefindon mutisi ja yritti jälleen nähdä suljetun silmänsä.

ViestiLähetetty: 21 Syys 2011, 08:10
Kirjoittaja Agna
Loryen

Varnefindon innostui selvästi naisen taikaosaamuksista ja Loryen hymyili tälle hieman.
"Osaan minä jonkinverran loitsuja. Muutamia taistelutaikoja joita käyttää viholliseen, ja sitten ihan näitä nippelisimsalabimejä, kuten tuon jäähdytysloitsun", Loryen sanoi kylmiötään osoittaen, "ja joitain paranteluloitsuja."
Sitten haltianaikkonen tosiaan hoksasi, ettei Varne ehkä tiennytkään, missä pulloja säilytettiin. Hän virnisti vähän seuralaisensa lauseelle siitä, että tämän oma taskukokoinen puteli saattaisi olla säpäleinä. Loryen ei oikeastaan edes ihmetellyt, miksi.
"Minulla on pulloja täällä", Loryen sanoi ja pyyhälsi melkein katontasoon kiinnitetyn hyllyn luo. Hän koitti kurkotella lasipulloa, mutta jokainen pullo oli työnnetty niin lähelle seinää ettei Loryen ylettynyt sinne ilman jakkaraa. Hän ei olisi millään jaksanut etsiä tähän hätään sellaista, ja tajusi sitten, että Varnefindon voisi ylettyä hyllylle. Hänhän oli paljon naista pitempi.
"Voisitko kurkottaa tuolta jonkun aika ison pullon? Tai vaikka kaksikin varmuudenvuoksi", Loryen pyysi ja vilkuili samalla piirakkaa. Ei näyttänyt vielä valmiilta, mutta muuten kyllä herkulliselta. Loryen palasi soseutustouhun pariin ja yritti tehdä sörsselistä mehuisampaa.

ViestiLähetetty: 21 Syys 2011, 08:21
Kirjoittaja Lotdow
Varnefindon

Loryen osasi paljon kaikkea mistä Varnella ei ollut koskaan ollut hajuakaan. Varnefindon siirsi katseensa kylmiöstä Loryenin perään joka jo pyyhälsi kattotasolla olevan hyllyn luo. No siellähän ne pullot olivat piilossa! Hän seurasi Loryenin kurkottelua. Juuri kun Varne oli kysymässä tarvitsisiko tuo apua niin tämä sitä pyysi.
"Toki, toki", Varnefindon vastasi ja meni kaapin luokse. Hän otti kaksi pulloa alas hyllystä ja ojensi ne Loryenille.
"Oleppa hyvä!" Piirakkaa tuoksu tunki Varnefindonin nenään. Etpäs saa palaakaan! hän lällätti Mornalle mielessään. Haltia seurasi Loryenin soseutustouhuja jotenkin kutenkin mielenkiinnolla. Omenat olivat muuttuneet jo yhdeksi suureksi mössöksi. Herkulliseksi mössöksi.
"Nytkö sitte odotamme?" Varnefindon kysyi ja nojasi keittiö tasoon.

ViestiLähetetty: 21 Syys 2011, 08:31
Kirjoittaja Agna
Loryen

Varnefindon ylettyi hyllylle paljon paremmin ja Loryen nyökkäsi tyytyväisenä, kun mies laski kaksi lasipulloa pöydälle.
"Kiitoksia", hän sanoi ja seurasi kuinka isossa puisessa kulhossa olevan mehun seassa lilluvat omenanpalat soseutuivat hetki hetkeltä pienemmäksi mössöksi. Heidän tulisi nyt jollain tavalla siivilöidä tämä mehu pois tuosta mössöstä ja kaataa mehu pulloihin. Olisikohan Loryenilla siivilää vai tepsisikö joku taika tähänkin?
"Löydätkö tuolta siivilän? Tarvitsemme sitä jos aiomme saada tuon mössön ja mehun erikseen", haltianeito selitti ja osoitti kulhoa.
"Suurinpiirtein kyllä", Loryen vastasi Varnefindonin kysymykseen odottelusta. Eipä tässä paljoa muuta ollut tehtävissä sitten kun mehu oli eritelty ja mössöstä tehtävä hillo hyytymässä. Loryen kiristi silmillään olevaa sidettä ja sukaisi hiuksiaan taaemmaksi jotteivät ne kaikki olisi seuraavana omenoiden seassa.

ViestiLähetetty: 21 Syys 2011, 14:45
Kirjoittaja Lotdow
Varnefindn

Loryen pyysi Varne etsimään siivilän kaapista. Varnefindon nyökkäsi ja kumartui penkomaan työtason kaappeja. Kattilaa, kulhoa ja kauhaa löytyi. Siivilää ei osunut silmään. Varnefindon siirteli kattiloita ja näki miten melkein kaiken alla oli siivilä. Hänbeltä pääsi "Aha!" huudahdus kun hän nosti siivilän pois kaapista. Osa kattiloista
"Tiedätkös, on helpompi keskittyä yhteen asiaan kerrallaan kun on wain yksi zilmä", Varnefindon sanoi ja jatkoi keittiötasoon nojailemista. Ihastuttava talo kerrassaan.

//Tuli hei toosu pitkä x.x