Kirjoittaja Lotdow » 05 Syys 2011, 13:53
//Huaah! Eipäs nyt tapeta ketään!
Varnefindon
Alkuun Cerinen ajatus kuulosti houkuttelevalta. Nyt! Sinulla on kaikki valtuudet repiä tuo koinsyömä kirppu kappaleiksi! Morna huusi. Varnefindon katsoi ensin Nionia sitten Cerineä joka oli miekankin jo esille vetänyt. En ole zinä Morna. hän vastasi mielessään.
"Kyllä, weljesi on typeryyden huipentuma, mutten kuitenkaan aio häntä ruweta zilpuamaan", Varnefinson vastasi ja vilkaisi Nionia. Tässä vaiheessa kiitos olisi ollut kohdallaan, mutta Varnefindon ei jäänyt sitä odottamaan.
"Ensinnäkin, joz joku täällä jonkun zilppoo, ze en ole minä", hän totesi ja hivuttautui Cerinen ja Nionin väliin.
"Toiseksi, minulla oli ihan zellainen käsityz että teillä on hywät wälit toisiiinne", Varnefindon luetteli ja katsoi vuorotellen kumpaakin.
"Mikä on zinun kohdallasi warmaan harwinaista", hän tetosi ja katsoi pitkään Nionia.
"Ja joz jompikumpi teistä kehtaa nostaa miekkansa vielä toistaan wastaan, niin minä zaatan pimahtaa!" hän sanoi vielä vihaisena ja kannusti katseellaan Cerineä laskemaan aseensa. Hän astui pois vihaisten Ar'Morthejen välistä ja pisti kätensä puuskaan.
"Tähän tilanteeseen zisältyy kaksi yksinkertaista kysymystä. Ensinnäkin, miksi zinä, Cerine, haluat tappaa oman weljesi? Ja miksi zinä, Nion, änkytät jatkuvasti Cerinen nimeä? Niinkuin oman weljen tai zizkon tapaaminen olisi jotenkin ihmeellinenkin tapahtuma?" hän kysyi ja tumputti jalallaan maata. Nyt nämä molemmat kävivät hänen hermoon.
//Pelastinko vai pahensinko tilannetta? Ainakin Nion pelastui, tai vaihtoehtoisesti voin yhtyä murhaajan rooliin >:D