Vihaa ja Sovittelua


Haltioiden kylä, kokonaisuudessaan. Kylä on monikerroksinen ja valoisa, ennen kaikkea luontoon sopiva. Talot ovat väriltään vaaleita, arkkitehtuuriltaan kauniita ja elegantteja. Joissakin taloissa on käytetty samaa, valkoista marmoria mitä itse aroilla sijaitsevassa linnassa. Kasvillisuutta kylässä on paljon, lähes joka nurkalta löytää seinäköynnöksiä, koristepuita ja pensaita. Kylä on täysin piilossa metsässä, sitä verhoaa lumous jonka läpi ei voi nähdä, ellei tiedä mitä pitäisi katsoa. Vain ne, jotka kylässä asuvat, löytävät sinne.
Kylä sisältää niin asunnot, kuin puodit ja torit. Toreja haltioilla ei ole niin paljoa, mitä ihmisillä, mutta kauppoja ja putiikkeja sitäkin enemmän. Majataloja on siellä täällä, osa tasokkaampia mitä toiset.

Öisin kylän kauniita katuja valaisee satunnaisesti ympäriinsä leijailevat maagiset valopallot. Päivisin auringonvaloa valoa tihkuu latvustojen lomasta. Kylää ei ympäröi muurit, eikä aidat. Haltiat luottavat täysin jo vuosisatoja toimineeseen maagiseen illuusioon, jonka ansiosta ihmiset eivät voi löytää tänne.

Valvoja: Crimson

Viesti Su Syys 04, 2011 5:19

Cerine

Neitokaisen korvat heilahtivat äänen kuuluessa. Hänen päänsä kääntyi nopeasti sen suuntaan. Nion? Eihän se voi olla.. Cerine tunsi kuinka hänen sydämensä hakkasi lujempaa.
Tyttö nousi penkiltä hitaasti tuijottaen yhä haltiaan sen takana. Piirteet täsmäsivät liiankin hyvin Nioniin. Cerine yritti pidätellä kyyneliään, hän läimäisi käden suulleen.
Miten ihmeessä.. "Nion..?" tyttö kysyi niin pienellä äänellä että sitä tuskin kuuli. Hän sulki silmänsä, yksi kyynel vierähti tämän poskelle. Nopeasti neito avasi taas silmänsä. "Sinähän olet Nion, eikö totta?" tämän ääni kuulosti nyt uhkaavalta. Cerinen käsi hamuili miekkaa vyöllä. Pienoinen hämmennys kasvoilla muuttui päättäväisyydeksi.

//Ihaanan lyhykääne vastaus xD
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti Su Syys 04, 2011 5:38

Varnefindon

Sama tuttu ääni kuului selän takaa. Varnefindon korvat luimistuivat alas automaattisesti. Hitaasti hän nousi ylös Cerinen mukana ja pyörähti ympäri. Hän katsoi edessään seisovaa haltiaa. Se ei voinut olla mahdollista, mutta niin huono kuin ajoitus olikin se oli totta. Nion seisoi Varnefindonin edessä. Cerinekin oli hereillä ja haamuili jo miekkaa. Ja minä ihan luulin että hän oli weljesi? Varnefindon mietti kun Cerine alkoi kuulostaa uhkaavalta. Ehkä tämäkin oli järjennyt Nionin typeryyden.
"Zinä oletettawasti muistat minut?" Varnefindon kysyi Nionilta ja hänen silmänsä kapeni viiruksi.
"Ainakin minä muistan zinut", hän lisäsi vielä. Hän selasi nopeasti mielessään majatalon tapahtumat. Nion ärsytti häntä pelkällä olemuksellaan. Revi sen korvat irti! Morna ärjyi hänen päänsä sisällä. Kieltämättä Varnefindon olisi halunnut tehdä sen, mutta yritti pysyä rauhallisena.

//Hienoa, hienoa. Tästä tulee extreme jännittävää :D
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille

Viesti Su Syys 04, 2011 9:11

//Miks tää vaikuttaa Nionin kannalta niin uhkaavalta? :'D

Nion

Mies ei voinut olla hokematta mielessään yhä uudestaan ja uudestaan, ettei tämä hänen edessään oleva nainen voinut missään nimessä olla hänen siskonsa. Cerinellä oli pitkät hiukset. Tällä ei! Joku toinen olisi saattanut kohauttaa tälle yksityiskohdalle olkiaan, mutta hiukset olivat melkeinpä tärkeintä, mitä ar'morthella saattoi olla. Toisaalta tyttö oli kutsunut häntä Nioniksi. Varne ei Nionia enää kiinnostanutkaan vaikka tuo tälle puhuikin.
"Ce..." Nion aloitti uskomatta asiaa vieläkään, "Cerine?" Kun hän sanoi nimen ääneen, asia alkoi tuntua entistäkin todellasemmalta. Cerine todella oli tuossa hänen edessään. Nion oli aluksi iloinen, sitten vihainen ja sitten surullinen. Iloinen, koska näki siskonsa uudestaan, vihainen, koska tämä oli lähtenyt(todennäköisesti) yksin etsimään häntä ja surullinen, koska tämän hiukset oli leikattu.
"Cerine..." Nion sanoi hiljaa, "Mik-" sen verran hän ehti sanoa ennen kuin tajusi, että Cerine oli hakemassa miekkaa vyöltään.

//Varne jäi vähän ulkopuolelle :'D

Viesti Ma Syys 05, 2011 10:05

Cerine

Tyttö veti miekan vyöltään. "Mitä mieltä olet Varnefindon, pitäisikös sitä hyökätä?" tämä kysyi uhkaavan huvittuneella äänellä. Cerinen silmissä näkyi viha. Hän vetäisi toisenkin miekkansa esiin. "Nion, en ole nähnyt sinua vuosiin. Olet näköjään saanut hiuksesi takaisin", Cerine totesi ivalliseen äänensävyyn.
Neito otti paremman otteen miekoistaan ja asetti ne eteensä suojaksi. Olet idiootti, veli! Cerine odotti Varnen reaktiota. "Olet kai minun kanssani samaa mieltä, että Nion on typerä!" uhkaava äänensävy vain voimistui. Muistot Nionista pyörivät Cerinen mielessä. Kuitenkin päällimmäisenä oli viimeisin muisto veljestä sidottuna paaluun. Inhottava kipu säkenöi Cerinen sisällä, mutta hän ei aikonut näyttää sitä ulospäin. "Olen täällä tosiaan juuri siksi, että lähdin etsimään sinua. Aikeeni, ei tosin ole aivan se mitä ehkä oletit", hänen äänensä värähti.
Neito oli kaivannut veljeään hyvin kauan, mutta samalla häntä suututti, että tämä oli lähtenyt noin vain sanomatta mitään. Nyt tytöllä olisi apu takanaan ja hänen veljellään ei muita kuin itsensä.

//Nion you are goin to DIE! >:D
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti Ma Syys 05, 2011 1:53

//Huaah! Eipäs nyt tapeta ketään!

Varnefindon

Alkuun Cerinen ajatus kuulosti houkuttelevalta. Nyt! Sinulla on kaikki valtuudet repiä tuo koinsyömä kirppu kappaleiksi! Morna huusi. Varnefindon katsoi ensin Nionia sitten Cerineä joka oli miekankin jo esille vetänyt. En ole zinä Morna. hän vastasi mielessään.
"Kyllä, weljesi on typeryyden huipentuma, mutten kuitenkaan aio häntä ruweta zilpuamaan", Varnefinson vastasi ja vilkaisi Nionia. Tässä vaiheessa kiitos olisi ollut kohdallaan, mutta Varnefindon ei jäänyt sitä odottamaan.
"Ensinnäkin, joz joku täällä jonkun zilppoo, ze en ole minä", hän totesi ja hivuttautui Cerinen ja Nionin väliin.
"Toiseksi, minulla oli ihan zellainen käsityz että teillä on hywät wälit toisiiinne", Varnefindon luetteli ja katsoi vuorotellen kumpaakin.
"Mikä on zinun kohdallasi warmaan harwinaista", hän tetosi ja katsoi pitkään Nionia.
"Ja joz jompikumpi teistä kehtaa nostaa miekkansa vielä toistaan wastaan, niin minä zaatan pimahtaa!" hän sanoi vielä vihaisena ja kannusti katseellaan Cerineä laskemaan aseensa. Hän astui pois vihaisten Ar'Morthejen välistä ja pisti kätensä puuskaan.
"Tähän tilanteeseen zisältyy kaksi yksinkertaista kysymystä. Ensinnäkin, miksi zinä, Cerine, haluat tappaa oman weljesi? Ja miksi zinä, Nion, änkytät jatkuvasti Cerinen nimeä? Niinkuin oman weljen tai zizkon tapaaminen olisi jotenkin ihmeellinenkin tapahtuma?" hän kysyi ja tumputti jalallaan maata. Nyt nämä molemmat kävivät hänen hermoon.

//Pelastinko vai pahensinko tilannetta? Ainakin Nion pelastui, tai vaihtoehtoisesti voin yhtyä murhaajan rooliin >:D
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille

Viesti Ma Syys 05, 2011 10:12

Nion

Nion ei pystynyt ymmärtämään tätä tilannetta laisinkaan. Sattumoisin hän oli törmännyt siskoonsa, jonka oli tavannut viimeksi kymmenen vuotta sitten ja samalla myös Varnen, joka ilmeisesti kantoi vähän kaunaa häntä kohtaan ja nyt nuo molemmat olivat ottamassa aseita kouraan.
Nion olisi ilomielin vastannut kaikkiin Varnen kysymyksiin. Jos vain olisi osannut!! Mutta hän oli itsekin hämmentynyt! Tästä kaikesta! Mitä Cerine teki täällä ja vielä Varnen kanssa.
"En tiedä!" Nion tiuskaisi ja parahti Varnelle ottaessaan pari epävarmaa askelta taaksepäin.
"Cerine!" Nion kääntyi taas puhumaan siskolleen.
"Ymmärrän, että olet vihainen, mutta miksi lähdit perääni? Ja miksi hiuksesi lei..." Mies ei pystynyt sanomaan enempää, koska muistot nostivat suurehkon palan hänen kurkkuunsa. Häntä alkoi väkisinkin mietityttää, missä kunnossa isä olit tällä hetkellä. Vaimo oli kuollut ja molemmat lapset luopioita koko kansan silmissä. Hän oli varmaan jo kuollut silkasta häpeästä.

Viesti Ti Syys 06, 2011 5:47

Cerine

Tyttö laski miekkansa ja otti muutaman askeleen Nionia kohti. "Hiukseni minä leikkasin itse, lähdin perääsi koska halusin löytää sinut!" Cerine tiuskaisi. Hänen kätensä tärisivät. Hänen otteensa miekoista hellitti.
"En halua tappaa veljeäni.." tyttö mumisi katsoen alas. Pidätetyt kyyneleet kohosivat hänen silmiinsä. Hän puri huultaan. "Halusin vain taas nähdä sinut", Cerine sopersi hymyillen lempeästi.
Tyttö nosti katseensa veljeensä. "En tosin voi antaa sinulle ikinä anteeksi istä, että lähdit sanomatta mitään", tämä jatkoi pyyhkien kyyneleensä hihaansa. Cerine käveli taas vähän lähemmäs veljeään. Pian hän käänsi katseensa Varneen. "Emme ole nähneet toisiamme moniin vuosiin. Ei siinä muuten olisi mitään ihmeellistä, mutta.." tyttö selitti ja kääntyi sitten taas katsomaan veljeään.
Neito halusi juosta veljensä luo ja halata tätä, mutta ei tämä viitsinyt. Mitä jos Nion olisikin enemmän vihainen kuin iloinen..

//Kylläpä meni draaman puolelle tämä :)
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti Ti Syys 06, 2011 7:45

Varnefindon

Varne yritti epätoivoisesti pysyä asioiden tahdissa. Ar'Morthet vain näyttivät hämmästyneiltä. Cerine rupesi itkemään, itki sitten iloa tai surua.
"Eli hän ziiz.... Hän on ziiz lähtenyt?" Varnefindon mumisi itsekseen yrittäen pysyä jutussa mukana. Samalla hän osoitteli toisia kummastuneena vuoronperään. Cerine onneksi valaisi tilannetta.
"No mutta zepäz harmillista, mutta nyt näette jälleen toisenne ja kaikki woiwat olla onnellisia!" Varnefindon sanoi helpotuneena kun kukaan ei aikonutkaan tappaa ketään.
"Mutta mitä? Kaikkihan ajallaan kotoaan muttawat, wai?", Varnefindon kysyi. Hän oli pudonnut täydellisesti kärryiltä.
Ja minäkun luulin että minä olen ze outo... hän ajatteli kun katsoi lyhyttä kaksikkoa.

// Varnefindonin vuoron kohdalla tulee sellainen madaltuva torvisoolo. Tämäkun on nyt vähän pihalla asioista :D
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille

Viesti Ti Syys 06, 2011 9:35

//Cryptin Salkkarit, olkaa hyvät

Nion

Nionin olisi tehnyt mieli pyrötyä akkamaisesti siihen paikkaan. Cerine leikkasi itse hiuksensa? Oliko hän hullu?? Nion päätti jättää veljellisen läksyttämisen toiseen kertaan, sillä Cerinellä vaikutti olleen oikeus(????) siihen.
"Cerine..." Nion sanoi ja pudisti päätään.
"Cerine, Cerine, Cerine, Cerine..." hän hoki, koska ei tiennyt mitä sanoisi. Ehkä hän tahtoi lakkaamatta todistaa itselleen, että Cerine oli siinä. Se tuntui vieläkin liian oudolta ollakseen totta.
"Olen pahoillani, että lähdin salaa, mutta niin oli parasta..." hän aloitti viimein. Nion ei ollut osannut kuvitellakaan kuinka rankka hänen lähtönsä oli Cerinelle. Seurasi kiusallinen hiljaisuus. Nion hieraisi niskaansa ja muisti, että Varnekin oli paikalla. Hän vilkaisi tätä nopeasti ja yritti katsellaan viestiä selittävänsä asioista myöhemmin. Nyt oli hieman huono hetki. Nionin oli joskus iltaisin ennen nukahtamistaan miettinyt paluuta kylään ja minkälainen se olisi ollut. Hän olisi iloinnut siskonsa näkemisestään ja toivonut ettei hän olisi taas kelvollinen ar'morthe, hiuksien kasvettua takaisin. Jälleennäkemin oli nytkin kyseessä, mutta tilanne oli liian absurdi tapahtuakseen oikeasti.
Nion päätti jättää selitykset hetkeksi väliin. Nyt ei ollut aika sellaisille.
"...Olen kuitenkin iloinen, että olet täällä..." haltia sanoi hymyillen ja hieraisi niskaansa.

//No ihqqqqqqqqqq

Viesti Ke Syys 07, 2011 6:33

Cerine

Cerine laittoi miekkansa takaisin vyölleen. "Kyllä, Nion lähti sanomatta minulle tai kenellekään kylässämme mitään", tyttö aloitti katsoen Varneen. "Olisin halunnut tietää hänen lähdöstään, mutta ehkä olisin sitten saattanut yrittää estää häntä, en tiedä.." tämä jatkoi katsoen alas.
Cerine katsoi taas veljeensä ja lähti kävelemään tätä kohti hymyillen. "Olen iloinen, että vihdoin löysin sinut", neito sanoi tultuaan veljensä kohdalle. Hän halasi tätä hyvin kevyesti ja nopeasti. Silloin Cerine muisti taas Varnen. "Meillä on asiat hieman eri tavalla. Kotoa lähteminen on kyllä normaalia, mutta Nion ei vain lähtenyt.." tyttö aloitti kertomisen, katsoi veljeensä ja jatkoi. "Se on hieman monimutkaisempi juttu", tämä naurahti.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti Ke Syys 07, 2011 7:08

Varnefindon

Varnen silmät pyörivät päässä, kun haltijat vaihtoivat katseita.
Ilmeisesti kotoa muuttaminen ei ollutkaan niin yksinkertainen juttu.
"Wain niin, Nion on ziiz haukkunut oman isänsäkkin lyttyyn?" Varnefindon veikkasi ja rapsutti lakkiaan. Hän ei vain pysynyt asioiden mukana.
"Onko zinulla hajuakaan mistä he puhuwat?" Varnefindon kysyi. Hän osoitti kysmyksen lähinnä Mornalle. Kyllä minä tiedän! Miksi minä sinulle kertoisin? Morna ärjyi loukkaantuneena. Varnefindon veikkasi Mornan valhetelevan.
"Elikkä, tämä asia tuskin kuuluu minulle", Varnefindon huokaisi.
"Mutta-", hän aloitti ja istahti takaisin penkille. "Minulla on paljon aikaa kuulla koko tarina", hän sanoi ja loi odottavan katseen kaksikkoon.
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille

Viesti Ke Syys 07, 2011 9:53

Nion

Sen pienen nopean hetken ajan, kun Nion sai olla Cerinen syleilyssä, kaikki lapsuusmuistot palasivat elävinä haltian mieleen. Hän ei tosin tiennyt pitikö siitä olla iloinen vai vaivaantunut, koska Nionin lapsuus ei ollut parhaimmasta päästä. Siksi hän ei voinut olla luomatta vaivaantunutta katsetta poispäin, kun ohu kääntyi hänen lähtöönsä ja sen syihin. Varne vaikutti olevan asioista niin pihalla, että jonkin sortin selitys olisi tarpeen, mutta Nion ei vieläkään tainnut olla kyvykäs sitä antamaan. Eikä hänen mielestään asia Varnelle kuulunut niin millään muotoa, mutta Cerinenkin olisi ehkä hyvä saada tietää, miksi Nionin alkujaankin lähti.
"Cerine, olisitko kiltti ja kertoisit alun? Minä en taida kyetä siihen", Nion pyysi kehnoa tekohymyä hakien.

Viesti Ke Syys 07, 2011 10:26

Cerine

Cerine loi veljelleen lempeän hymyn ja kääntyi takaisin Varnen puoleen. "Nion..Häntä rangaistiin, meidän kylässä se on skandaali ja rangaistukseksi leikataan hiukset lyhyiksi", tyttö selitti hieman epäröiden. "Se, että miksi veljeäni rangaistiin onkin hieman pidempi juttu. En tiedä siitä oikein muuta kuin sen, että häneltä leikattiin hiukset", tämä jatkoi mietteliäänä.
Haltijatar vilkaisi sivusilmällä veljeään näpertäen samalla pientä lettiään. "Jos oikein muistan niin Nion.. Jotenkin.. Hänen käytöksensä muuttui.." Cerinen katse muuttui mietteliään tuijottavaksi. Tyttö pudisti päätään ja käänsi katseensa veljeensä. "Voit kait kertoa sen hieman paremmin. Minä kun en kaikkea nähnyt.." neito sanoi hymyillen hermostuneesti.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti To Syys 08, 2011 3:49

Varnefindon

Sekavaa sakkia kieltämättä. Nion vaikutti kovin erilaiselta kuin majatalossa, olikohan tähänkin jokin looginen selitys? Cerinen selitys käytöksen vaihtumisesta vahvisti epäilyn. Varnefindon katsoi hetken aikaa jalkojaan ja sulatti lyhyttä alkupätkää.
"Zelwää, ja zitten käwi niin että?" Varnefindon kysyi ja nosti katseensa Nionin puoleen. Hän halusi palavasti saada tämän tarinan selville enemmän tai vähemmän tarkemmin.

// Tuli pätkä, sori.
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille

Viesti La Syys 10, 2011 10:48

Nion

Nion mulkaisi Cerineä melko vihaisesti silmälasiensa yli. Kaikkein vaikein osa jäikin sitten Nionin kerrottavaksi. No, mikäs siinä sitten.
Mies puristi kätensä nyrkkiin, koska hammastakaan ei voinut purra ja alkoi kertoa.
"Hiusten pois leikkaaminen on suuri häpeä," Nion aloitti ja tunsi kynsiensä pureutuvan kämmeniin entistä lujemmin.
"Siksi monet ovat lähteneet kylästä pois, kun eivät kestäneet kokonaisen yhteisön halveksuntaa." Haltia piti pienen tauon ja siirsi katseensa jalkoihin.
"Niin myös minä..." Hän antoi Varnen itse päätellä loput. Alun hän jättäisi tarkoituksella pimentoon, koska Nionia ei juuri huvittanut muistella tai jaella sitä hetkeä, milloin kaikki muuttui. Hänen onnekseen Cerinelle ei ilmeisesti oltu kerrotti, minkä takia Nionia oli rangaistu. Sen parempi...
EdellinenSeuraava

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia