Kirjoittaja Kitty » 20 Syys 2011, 12:16
Kit
Miksi minä nyt taas lähdinkään tähän aikaan liikkeelle ? Kit mietti kävellessään sumuisessa metsässä, lähteä nyt aamu-yöllä metsään seikkailemaan, tähän aikaan ei ollut edes valoisaa ! Huppupäinen neitokainen koitti kovasti keskittyä johonkin muuhun kuin inhottavaan, pelottavaan, pimeään metsään, ei se lähtiessä näin pelottavalta tuntunut.
Pian Kit kuitenkin muisti miksi hän oli liikkeellä, hänenhän piti opetella juoksemaan ilman ketun häntäänsä, ja korvia tietysti. Joten kun tuo oli jo valmiiksi kaksijalkaisen muodossa niin ei enään tarvinnut kuin häivyttää korvat ja häntä, ja se kävi äkkiä. Hetken käveltyään Kit ampaisi juoksuun, tosin kömpelöön sellaiseen, tasapainon hakemiseen meni aikaa nyt kun ei ollut häntää. Juokseminen kuitenkin onnistui, muutamaa kompurointia lukuun ottamatta. Kit ei pystynyt käsittämään miten ihmiset kykenivät juoksemaan ilman hännän tuomaa tukea ?
Pian kuitenkin juoksevat askeleet rauhottuivat ja muuttuivat käveleviksi askeleiksi, yhä ihmisenä kulkeva huppupää kohotti katseensa taivaalle. Tummat pilvet kielivät siitä että kohta alkaisi satamaan. Normaalisti Kit olisikin kääntynyt ympäri ja juossut kettuna kotiin, mutta jokin kiinnitti tytön huomion niin ettei pois meneminen tulisi kuuloonkaan. Puiden välistä kajasti jotain, valoa kaunista valoa. Kit ei ollut ennen liikkunut täälläpäin metsää, joten tuolla kesti hetki tajuta mistä oli kyse.
"Haltioiden piilopaikka." Kit henkäisi astuessaan metsästä sen verran esille että näkisi kunnolla tuon valoisan, vehreän ja ennenkaikkea uskomattoman paikan. Yksi maaginen valopallokin oli eksynyt muurien ulkopuolelle ja sitä ihmetellessään Kit unohti täysin että haltiat ja ihmiset sotivat, ja ihminen haltioiden piilopaikan vierellä saisi varmasti turpiinsa, oli sitten mies tai nainen.