Sivu 1/2

Please dont kill me !

ViestiLähetetty: 20 Syys 2011, 12:16
Kirjoittaja Kitty
Kit

Miksi minä nyt taas lähdinkään tähän aikaan liikkeelle ? Kit mietti kävellessään sumuisessa metsässä, lähteä nyt aamu-yöllä metsään seikkailemaan, tähän aikaan ei ollut edes valoisaa ! Huppupäinen neitokainen koitti kovasti keskittyä johonkin muuhun kuin inhottavaan, pelottavaan, pimeään metsään, ei se lähtiessä näin pelottavalta tuntunut.
Pian Kit kuitenkin muisti miksi hän oli liikkeellä, hänenhän piti opetella juoksemaan ilman ketun häntäänsä, ja korvia tietysti. Joten kun tuo oli jo valmiiksi kaksijalkaisen muodossa niin ei enään tarvinnut kuin häivyttää korvat ja häntä, ja se kävi äkkiä. Hetken käveltyään Kit ampaisi juoksuun, tosin kömpelöön sellaiseen, tasapainon hakemiseen meni aikaa nyt kun ei ollut häntää. Juokseminen kuitenkin onnistui, muutamaa kompurointia lukuun ottamatta. Kit ei pystynyt käsittämään miten ihmiset kykenivät juoksemaan ilman hännän tuomaa tukea ?
Pian kuitenkin juoksevat askeleet rauhottuivat ja muuttuivat käveleviksi askeleiksi, yhä ihmisenä kulkeva huppupää kohotti katseensa taivaalle. Tummat pilvet kielivät siitä että kohta alkaisi satamaan. Normaalisti Kit olisikin kääntynyt ympäri ja juossut kettuna kotiin, mutta jokin kiinnitti tytön huomion niin ettei pois meneminen tulisi kuuloonkaan. Puiden välistä kajasti jotain, valoa kaunista valoa. Kit ei ollut ennen liikkunut täälläpäin metsää, joten tuolla kesti hetki tajuta mistä oli kyse.
"Haltioiden piilopaikka." Kit henkäisi astuessaan metsästä sen verran esille että näkisi kunnolla tuon valoisan, vehreän ja ennenkaikkea uskomattoman paikan. Yksi maaginen valopallokin oli eksynyt muurien ulkopuolelle ja sitä ihmetellessään Kit unohti täysin että haltiat ja ihmiset sotivat, ja ihminen haltioiden piilopaikan vierellä saisi varmasti turpiinsa, oli sitten mies tai nainen.

ViestiLähetetty: 22 Syys 2011, 18:52
Kirjoittaja Crimson
Iriador

Haltioiden piilopaikka oli hyvin hiljainen tähän aikaan vuorokaudesta. Vain ympäriinsä risteilevät valopallot loivat siihen edes hitusen eloa jos sitäkään äänettömällä lipumisellaan. Aamun sarastukseen olisi vielä aikaa muttei kuitenkaan turhan kauaa enää. Ilmassa oli myös sadetta enteilevä tuoksu. Auringon ollessa piilossa puiden tuuheiden latvojen ja pilviverhon takana, ei kukaan saattanut välttyä myöskään viileältä aamuyön tunnelmalta ja se kylmyys pitikin monet lukittautuneina suosiolla taloihinsa ja piilopaikkoihinsa.

Hyvin varhaisen aamun tuoma koleus ei silti pidätellyt yhtä. Nimittäin Iriadoria. Miestä joka otti harvinaisen rennosti näinä aamun varhaisina tunteina lojumalla tuuhean puun oksalla piilossa kaikelta. Kaikelta muulta paitsi haltioiden piilopaikan läheisyydessä parveilevilta kirkasta valoa loistavilta palloilta, jotka hääräsivät ehkä silkkaa tyhmyyttään kenties kyseisen puun ympärillä missä punapää istuskeli. Mies seurasi tarkalla katseellaan niiden liikkeitä ja naurettavia yrityksiä leijailla korkeammalle. Iriador naurahti hiljaa, mutta hiljentyi pian erottaessaan yllätyksekseen jonkun sanovan jotain jostain aivan läheltä. Kuka tähän aikaan muka liikkuisi näillä nurkilla. Siitähän mies ottaisi selvää.

Iriador loikkasi alas puusta tömähtäen kevyesti takaisin maankamaralle, päästämättä kuitenkaan ainoatakaan äänähdystä. Edes haarniskansa palaset mitä hän kantoi aina yllään eivät päästäneet yhtä ainoata kolahdusta. Hyvä ettei mies hengitystäänkin pidättänyt siinä samalla. Korkeahaltia ei ehtinyt ottaa kuin muutaman askeleen eteenpäin huomatakseen ihmismäisen hahmon astuvan esiin metsän suojista. Ihminen? Täällä? Miten se saattoi olla mahdollista. Punapään kulmat kurtistuivat hieman tuon ajatellessa mitä seurauksia sillä saattoi olla jos hän ei asialle jotain tekisi.

Korkeahaltia tavoistaan poiketen päätti käyttää tavallisesti tempuistaan sitä viimeistä. Vieläkö Iriadorista olisi heittämään teleportaatio ilmaan vai jäisikö hän viimein ulottuvuuksien väliin jumiin ja katoaisi iäksi. Se selviäisi pian. Mies lausui mielessään muutaman sanan, katosi lähes olemattoman välähdyksen turvin ja pian ilmestyikin tuon huppupäisen hahmon taakse, valmiina survaisemaan tikarinsa hihastaan toisen selkään.
Mitä sinä täällä teet? Iriador kysyi kiusallaan haltiakielellä selkä tähän päin olevalta ihmiseltä, joka pian saisi maistaa terästä.

ViestiLähetetty: 22 Syys 2011, 19:13
Kirjoittaja Kitty
Kit

Valopallon leijailun seuraaminen tyssäsi lyhyeen kun tuo kuuli takaansa äänen. Ääni puhui kieltä mitä neito ei ymmärtänyt, vaikka se niin kauniilta kuulostikin.
Nopeasti tyttö kuitenkin kerkesi kääntyä ympäri, tosin vain ja ainoastaan ottaaksen tikarin vatsaansa ? "Odota !" Kit kerkesi juuri ja juuri parkaista ennenkuin kipu levisi vatsan alueelle. Tyttö horjahti taaemmas ja hupun peittämille kasvoille levisi pelokas ilme.
Käsi hakeutui myös nopeasti kipeälle vatsalle. "Miksi sinä noin teit ?" Kit kysyi, hän oli niin yllätetty ja peloissaan että unohti täysin mainita ettei ole ihminen.
Varovasti Kit perääntyi edelleen kompastuen sitten puun juureen, ja piru vie hän oli aivan varma että tuo puu oli nostanut itsekseen juurensa tytön tielle. Mutta toisaalta haltioiden alueella jopa puut voivat liikkua.
Oli miten oli tyttö pyllähti maahan takamukselleen ja niille sijoilleen kuin jäätyneenä katsomaan suurempaansa.
Raskas nielaisu pääsi kun Kit mietti mitä seuraavaksi. Jos hän saisi jostain voimaa liikkua niin hän kyllä kerkeäisi väistää mahdollisen iskun, mutta kauhusta kankeana oli hiukan vaikea liikuskella..

//Käsitinkö nyt oikein ?//

ViestiLähetetty: 22 Syys 2011, 20:01
Kirjoittaja Crimson
//No, et aivan, mutta mennään nyt tällä eteenpäin. Ei se niin vaarallista ole ^^//

Iriador

Mies katsoi vierestä hieman huvittuneena nuoren naisen kompurointia. Oli silkkaa onnea että punapää oli onnistunut survaisemaan toista jo näinkin kivuliaaseen paikkaan näin nopeasti. Iriadorilta ei vaadittaisi enää paljoakaan lopettamaan tuo olento pois päiviltään. Näin lähelle kun oli piilopaikkaa uskaltautunut täytyi olla myös tietoinen niistä seurauksista, mitä se tullessaan aiheuttaisi. Korkeahaltia ei vain voinut vakuuttaa itselleen ettäkö tyttö olisi mokomaa tiennyt. Ehkä oli, mutta se ei tämän varomattomasta asenteesta paistanut. Silti tuossa nuoressa neidossa oli jotain häiritsevää ja omituista ja se sai jopa Iriadorin pysähtymään aloilleen miettimään kyseistä seikkaa pitemmäksi toviksi.

Korkeahaltia vetäisi tikarin takaisin hihaansa. Olkoot tuo pistohaava varoitus siitä mitä tuolla olisi vastassa jos pidemmälle vielä jatkaisi. Punahiuksinen mies nosti katseensa naiseen ja tutkaili tuota hetken. Nuorukaisesta huokui ilmaan pelkoa ja kipu oli selvästi kuin lamaannuttanut tuon paikoilleen maahan. Iriadorin kasvoille levisi hieman hämmentynyt ilme tuon katsellessa vain heiman etäämmällä itsestään maassa istuvaa tyttöä. Ilme ei kuitenkaan pysynyt haltian kasvoilla pitkään vaan muuttui hyvinkin pian vakavaksi. Niin vakavaksi ettei mies muistanut milloin olisi viimeksi näin kovasti edes vakavoitunut.

Sinun kaltaisellesi olennolle ei löydy sijaa näiltä main, Iriador sanoi pian, tällä kertaa selkokielellä mitä tyttökin varmasti tai ainakin toivottavasti ymmärtäisi. Korkeahaltia asteli hitaasti kohti tyttöä. Punapää ei tahtonut millään tasolla tappaa toista, mutta minkäpä mahtoi sille tunteelle joka hänen sisällään käski tappaa kaikki ihmiset jotka hänen eteensä osuivat. Mies kyyristyi tytön viereen ja tuijotti toista ilmeettömänä nyt aivan lähietäisyydeltä suoraan tuon punertaviin silmiin.

//Pahoitteluni jos tästä on vaikea jatkaa..//

ViestiLähetetty: 22 Syys 2011, 20:24
Kirjoittaja Kitty
Kit


Iriador muuttui kuoleman vakavaksi ja kertoi ettei tytön kaltaisille ollut paikkaa täällä ? Mutta hänhän oli taruolento ? Ja silloin harmaat aivosolut lähtivät toimimaan. Hän oli ihmis muodossaan ! Tottakai tuo haltia kävi päälle ! Mies kyykistyi Kitin eteen ja tuon ilme oli yhkä pelokas, kit veti päätään kauemmas jolloin huppu putosi, ja hänen pelokas ilmeensäkkin paljastui. "Odota.... Ole kiltti odota hetki." Kit soipersi sulkien silmänsä, näin stressaantuneessa tilanteessa oli erittäin vaikea muuttaa muotoaan, suuntaan tai toiseen.
Silmät olivat yhä suljettuina ja Kit koitti parhaansa mukaan keskittyä siihen että saisi omat korvansa esille.
Vielä hetki hiljaisuutta ja mustat ketunkorvat tupsahtivat päälaelle. Korvat tosin painuivat ilmestymis hetkellä luimuun. Ja esille tuleva häntäkin koitti päästä koipien väliin turvaan.
"Älä tapa..." Kit henkäisi avaten sitten varovasti silmänsä.

//Äh, no hyvä että tuokin käy.

ViestiLähetetty: 22 Syys 2011, 21:17
Kirjoittaja Crimson
Iriador

Punapää yllättyi nähdessään kuinka peloissaan tyttö oikeastaan oli. Samassa toinen pyysi pelokkaalla äänellä miestä odottamaan. Iriador katsoi toista hämmentyneenä hetken mutta lopulta päätti kuitenkin tehdä työtä käskettyä. Tuskinpa neitokainen mihinkään karkaisi hänen silmiensä edestä, ellei mitään katoamistemppuja osannut niinkuin punapää teki. Samassa tytön päähän pomppasivat mustat ketunkorvat. Korkeahaltian pulssi kiihtyi sillä samaisella sekunnilla ja toinen melkein säikähti kuoliaaksi mokomaa tempausta. Mies horjui hetken paikoillaan kunnes kumosi itsensä takamukselleen ja oli vähällä nyrjäyttää leukansa ihmetyksestä. Tyttö ei ollutkaan ihminen! Ja hän kun oli mennyt jo pistämään toista tikarillaan äkkipikaisuuttaan.

Korkeahaltia ei saanut suustaan sanottua sanaakaan. Oliko tyttö yksi niistä muodonmuuttajista joista Iriadorkin oli joskus kuullut puhuttavan. Ainakin nämä kettumaiset piirteet alkoivat viitata jotain siihen suuntaan. Ainakaan kyseessä ei ollut ihminen, siitä saattoi olla varma.

Iriador kapusi itsensä viimein takaisin pystyyn ja tuo asettui polvilleen tytön viereen.
Älä pelkää. En satuta sinua enempää, korkeahaltia sanoi syvän häpeäntunteen tehdessään omaa valtaustaan hänen pääkopassaan. Miten hän olikin saattanut olla niin ajattelematon ja typerä.
Anna anteeksi, myönnän olleeni ajattelematon, punapää jatkoi hiljaisen tovin kuluttua vielä. Mies näytti ja kuulostikin jo siltä että oli syvästi pahoillaan äskeistä.

ViestiLähetetty: 22 Syys 2011, 21:26
Kirjoittaja Kitty
Kit

Tyttö katsoi miestä yhä peloissaan vaikka tuo jo pyllähti itsekkin maahan, ja kaksikko katsoi toisiaan tovin aivan hiljaa. Kit ei hievahtanutkaan, vaikka Iriador lopulta kampesikin itsensä ylös maasta. Mies asettui tytön viereen polvilleen, ja hetkeksi, vain pieneksi hetkeksi ketunkorvat höristyivät ikäänkuin myöntymisen merkiksi, mutta sitten ne painuivat taas pelokkaasti luimuun vaikka mies sanoikin ettei satuttaisi tyttöä enään.
Vieläkin mies lisäsi että oli pahoillaan tästä erehdyksestä ja neidon ilme muuttui lähinnä hämmentyneeksi. Tämänkö takia ihmiset haukkuivat haltioita ? Vai olisiko ihmiset haltioille sen ystävällisempiä ?
Kit katsoi miestä vielä hetken, tyttö hengitti raskaasti ja taisi yhä hieman pelätä, mutta lopulta sanat löysivät tiensä ulos.
"E-eikai se mitään ? Saat anteeksi jos autat, sattuu." Kit sanoi toiselle istuen vieläkin lähes paikoillaan maassa. Toinen ainakin lupasi olla satuttamatta ja jos tuo auttaisi niin ei kai olisi syytä pelkoon.

ViestiLähetetty: 26 Syys 2011, 09:08
Kirjoittaja Crimson
Iriador

Korkeahaltian olisi hetken tehnyt mieli vajota pienimpään ja ahtaimpaan maanrakoon mikä maailmasta löytyi. Iriador huokaisi ja katsahti tytön kyljessä olevaa punaista läikkää. Pistohaavasta vuotava veri oli ehtinyt jo sotkea toisen vaatteet varsin mallikkaasti.
Autan varmasti, älä siitä huoli, punatukka yritti sanoa mahdollisimman rauhoittavasti ja ohimennen silitti tytön ketunkorvia tarkoituksenaan osoittaa, ettei ollut enää uhaksi toiselle. Toivottavasti tyttö sen nielisi. Jos ei, niin se varmaan olikin sitten huonompi juttu. Ainakin punapään kannalta.

Iriadorilla ei ollut juuri nyt mukanaan mitään, millä olisi voinut tytön haavan paikata. Haava ei ollut kuolettava, mutta tulehtuneena se saisi aikaan vahinkoa liiaksikin - johtaisi peräti kuolemaan jos huonosti kävi. Mielellään korkeahaltia nuorta tyttöä auttaisi välttämään tämän kohtalon, kerran tiesi siihen erikseen pystyvänsä. Ainoa edellytys tähän oli tosin se, että mies saisi muodonmuuttajan mukaansa läheiseen kylään.

Pystytkö kävelemään? Korkeahaltia kysyi kammetessaan itsensä polviltaan ylös. Jos toinen ei kävelisi, Iriador kyllä kantaisi. Tuskinpa noin pieni ja hoikka neitokainen paljoa painaisi.

ViestiLähetetty: 26 Syys 2011, 18:22
Kirjoittaja Kitty
Kit

Iriador ei vaikuttanut enään agressiiviselta ja kun tuo silitti korvaa, niin eihän siinä yksinkertaisesti enään voinut olla vihainen !
Vatsaan sattui yllättävän vähän, alkava sade haittasi milteipä enemmän kuin haavasta aiheutuva kipu ja kun toinen kysyi kykenisikö kettutyttö kävelemään niin myöntävästihän siihen oli vastattava.
Varoen Kit hapuili itseään ylös maasta, kyykkyyn päästyään piti tuon tosin jäädä aloilleen, ehkä se haava oli sittenkin sadetta pahempi....
"Kanna niin päästään nopeammin." Tyttö heitti vitsillä, kyllä hän kävelläkkin jaksaisi kun pääsisi tolpilleen. Hetken oltuaan tyttö nousi kahdelle jalalle seisomaan, häntä oli yhä hyvin hyvin lähellä jalkoja, muttei enään koipien välissä.
Korvat liikkuivat vielä hieman hermostuneen oloisesti, kuulostellen ja tarkkaillen.

ViestiLähetetty: 28 Syys 2011, 22:36
Kirjoittaja Crimson
Iriador

Pisara tipahti punapään kasvoille ja se pieni pisara sai miehen hätkähtämään paikoillaan. Korkeahaltia pyyhkäisi nopeasti naamallensa räiskähtäneet pisarat ja kääntyi sitten katsomaan kettutyttöä tuon yrittäessä nousta ominvoimin pystyyn. Eihän tuosta mitään tule. Iriador naurahti ääneen ja näytti hieman huvittuneelta. Naureskeluun ei silti ollut aikaa, joten yhtä nopeasti kuin mies oli hymyn kasvoilleen tuonut tuo vei sen myös pois.

Kun pisaroita alkoi tippua taivaalta yhä vain enemmän, punapää tunsi hukkuvansa niille sijoilleen. Samassa tyttö komensi miestä kantamaan. No mikä ettei.
Saamasi pitää, korkeahaltia tuumasi ovela virne kasvoillaan ja nosti tytön varovasti syliinsä varoen samalla tekemäänsä haavaa toisen kyljessä.

Korkeahaltia vältti katsomasta tyttöä sylissään ja keskittyi sen sijaan tiiraamaan ympärilleen saisiko syyttäviä katseita kerättyä puoleensa. Onneksi kuitenkin kylä vaikutti olevan hiljaisimmillaan, eikä ulkosalla tuntunut liikehtivän ristinsieluakaan muutamia henkilöitä kuitenkaan lukuunottamatta. Iriador asteli rauhallisesti kaikesta huolimatta eteenpäin kohti omaa pientä majapaikkaansa, jossa oli muutaman yön melkeinpä sattumalta viettänyt todettuaan aution tönön olevan tarpeeksi rauhallinen ja yllättävän mukava paikka viettää aikaa.
Nimeni on muuten Iriador, punapää tuumasi rikkoen hiljaisuuden kaksikon ympäriltä ja katsahti kettutyttöä sylissään yrittäen samalla hymyillä ystävällisesti.

ViestiLähetetty: 30 Syys 2011, 12:40
Kirjoittaja Kitty
Kit

Tyttö kurtisti kulmiaan miehen sanoessa jotain oudolla kielellä, haltiakieltä kenties ? Pisaroita alkoi tippua kokoajan reippaampaan tahtiin ja mies nappasikin ketunpuolikkaan syliinsä. Kitin ilme venähti jännäksi, eihän nyt ihan tosissaan sitä kantamista tarkoittanut, mutta kävihän se näinkin.
Mies rikkoi tappavan hiljaisuuden esittelemällä itsensä. Ketulle tuo nimi oli täysin vieras ja outo, ihan erimaata ihmisten nimiin verrattuna.
"Iri-mikä ?" Kit kysyi kulmiaan kurtistaen. Sitten tuo katsahti haltiaan joka koitti hymyillä, ja ihan hyvin näytti siinä onnistuvankin.
"Minä olen Kit. Hauska tutustua, tai miten sen nyt sanoisi ?" Tyttö lisäsi, oli hän senverran oppinut ihmisistä että esittäytyminen kuului tapaamiseen. Se oli myös kohteliasta että käteltiin, mutta kun toinen kantoi niin taisi olla kädet täynnä.

ViestiLähetetty: 30 Syys 2011, 13:51
Kirjoittaja Crimson
Iriador

"Iriador", punatukka toisti nimensä mielessään naureskellen, "Mutta voit kutsua minua miksi ikinä tahdotkaan. En pistä pahakseni, tuo jatkoi vielä ja korjasi hieman otettaan millä Kitiksi esittäytynyttä tyttöä sylissään piteli.
Ja hauska tutustua minunkin puolestani Kit, vaikkei aloitus mennytkään minun osaltani aivan nappiin korkeahaltia tuumasi vielä ja mitä lähemmäs loppua hän pääsi, sitä enemmän puhe alkoi kuulostaa aivan käsittämättömältä muminalta.

Useat talot vilisivät ohitse korkeahaltian astellessa eteenpäin kivisiä katuja. Viimein hän saapui vanhan tutun majapaikkansa luokse ja vaivoin sai sen oven avattua. Talossa oli vain yksi iso huone, jota valaisi sen kahdesta ainokaisesta ikkunasta kajastava vähäinen valo. Huone oli sisustettu hyvin yksinkertaisesti. Yhden hengen nukuttava sänky oli kokoisekseen hyvin iso ja se lojui toisella seinustalla ja toisella leveä pöytä varustettuna nuhjuisella tuolilla. Lisäksi huoneessa oli myös useampia muita tuoleja ja pöytiä, joilla lojui mitä erilaisimpia esineitä ja purkkeja. Tila oli oletettavasti ollut joskus aikoinaan kauppaa harjoittava liike, joka oli nyt myöhemmin vedetty pois käytöstä ties mistä syystä.

Kyllä, oli hyvin epäilyttävää viedä selvästi itseään nuorempi tyttö autioon taloon. Punapään tarkoitus auttaa oli kuitenkin hyvä ja toivottavasti Kit ymmärtäisi sen myös, eikä luulisi Iriadoria miksi lie pervoksi äijänkäppänäksi, joka poimisi pikkutyttöjä omaksi ilokseen kadun kulmasta. Korkeahaltia laski tytön varovasti sylistään sängylle ja nosti sitten sängyn vieressä olevan reppunsa toisen viereen ja ryhtyi kaivelemaan sitä.
Voisitko nostaa paitaasi hieman Punatukka sanoi lievän häkellyksen sekaisen punan noustessa kasvoilleen, nostaessaan samalla repustaan haavan sitomiseen sopivaa harsoa, pullon kirkasta viinaa ja vettä sekä valkean kankaan palan. Siitä oli pitkä aika kun Iriador oli viimeksi saanut jonkun paikattavakseen.

ViestiLähetetty: 30 Syys 2011, 19:59
Kirjoittaja Kitty
Kit

Mies toisti nimensä ja tyttö toisti sen vielä muutamaan takkuiseen otteeseen tuon perässä. "Iridor ? I-ri-a-dor ? Iriador ?" Tyttö toisteli mietteissään, olipas hankala nimi kerrassaan. Mies sanoi ettei tapaaminen mennyt häneltä aivan nappiin, mutta eihän se aina mennytkään, eihän ?
"Pikkuvikoja." Kit vastasi koittaen saada toiselle vähän paremman olon, eikai se tuntunut mukavalta kaveria puukottaa.

Lopulta kaksikko saapui perille taloon, tyttö haravoi nopeasti huoneen, muttei juurikaan kiinnittänyt siihen ja sen sisältöön huomiota.
Jos Kit olisi tiennyt mitä pervous tai vastaava tarkoitti niin olisi tuo kait udellut aiheeseen liittyvistä asioista enemmänkin, mutta ei, mitäpä kettu tietäisi näistä asioista ?
Iriador laski ketun sängylle ja pyysi nostamaan paitaa hieman. Paita, paita, kai se tämä oli ? Kit mietti itsekseen tarttuen sitten paidan helmasta. Kit ei ajatellut sen enempää vaan otti koko paida pois jättäen sen vierelleen sängylle. Sitten uteliaan käsi hakeutui haavan viereen painelemaan arkaa ihoa. "auts, auts" Kuului vain kun tyttö kokeili miltä ihmisen kehossa tuntuu kipu.

//Hehee, ei voinu vastustaa X) //

ViestiLähetetty: 01 Loka 2011, 17:44
Kirjoittaja Crimson
//Voi Iri parkaa XD//

Iriador

Korkeahaltia ei voinut hetkeen kuin vain tuijottaa Kitiä hieman äimistyneenä, kun toinen olikin repäissyt koko paidan pois päältään. Mies siirsi kuitenkin katseensa toisen rinnuksista nopeasti toisaalle ja yskäisi muutaman kerran saadakseen ajatuksen juoksunsa pikaisesti muuttumaan toiseksi.

Punatukka polvistui lattialle toisen jalkojen juureen, repi valkeat hansikkaansa pois käsistään ja kaatoi sitten reilun määrän vahvaa alkoholipitoista nestettä käsiinsä desinfioidakseen ne parhaansa mukaan. Sen jälkeen mies repäisi nopealla liikkeellä valkean kankaanpalasen kahdeksi ja toiseen niistä kaatoi samaista kirkasta viinaa.
Tämä voi kirpaista hieman, Iriador varoitti kettutyttöä ja tarrasi tuon haavaansa tökkivästä kädestä kiinni ja ryhtyi tuputtavalla liikkeellä puhdistamaan haavan seutua viinaan kastetulla kankaan palalla, samalla tarkkaillen Kitin reaktiota mokomaan.

Kun haava oli puhdistettu, punatukka laski otteensa irti toisen kädestä.
Etkä nyt koske siihen tai joudun puhdistamaan sen uusiksi, Iriador sanoi hyvin ammattimaiselta kuulostaen ja ryhtyi valmistelemaan seuraavaa vaihetta.

ViestiLähetetty: 02 Loka 2011, 11:54
Kirjoittaja Kitty
Kit

Neito ei juurikaan kiinnittänyt huomiota siihen mitä Iriador teki, tuo vain tökki kiinnostuneena haavan viereen ja hätkähteli kivusta vähän väliä kun tökkäisi liian lujaa.
Kitin huomio kiinnittyi kuitenkin mieheen kun tuo nappasi tökkivästä kädestä kiinni ja varoitti tämän sattuvan. Se ihmetytti tyttöä mutta sillä hetkellä kun viinalla kasteltu liina osui haavaan ja tuo hätkähti pelkästä kivusta, oli melko selvää mitä Iriador siis tarkoitti. Korvat painuivat taas luimuun, hyvin luimuun, eivätkä ne siitä hekteen nousisi.
Kit maukaisi muutamankerran kettumaisesti, mutta sitten tuo lähinnä nyki ja koitti päästä pois tästä inhottavasta tilanteesta.

Iriadorin irroittaessa otteensa tytön kädestä tuo niiskaisi muutaman kerran, mies myös kielsi nyt koskemasta siihen tai äskeinen tehtäisiin uudestaan.
Korvat liikkuivat hermostuneesti luimuun ja sitten kuulostelemaan ja näytti siltä että nyt vähän kaikki pelotti.