Brudda you mad? || ZG


Haltioiden kylä, kokonaisuudessaan. Kylä on monikerroksinen ja valoisa, ennen kaikkea luontoon sopiva. Talot ovat väriltään vaaleita, arkkitehtuuriltaan kauniita ja elegantteja. Joissakin taloissa on käytetty samaa, valkoista marmoria mitä itse aroilla sijaitsevassa linnassa. Kasvillisuutta kylässä on paljon, lähes joka nurkalta löytää seinäköynnöksiä, koristepuita ja pensaita. Kylä on täysin piilossa metsässä, sitä verhoaa lumous jonka läpi ei voi nähdä, ellei tiedä mitä pitäisi katsoa. Vain ne, jotka kylässä asuvat, löytävät sinne.
Kylä sisältää niin asunnot, kuin puodit ja torit. Toreja haltioilla ei ole niin paljoa, mitä ihmisillä, mutta kauppoja ja putiikkeja sitäkin enemmän. Majataloja on siellä täällä, osa tasokkaampia mitä toiset.

Öisin kylän kauniita katuja valaisee satunnaisesti ympäriinsä leijailevat maagiset valopallot. Päivisin auringonvaloa valoa tihkuu latvustojen lomasta. Kylää ei ympäröi muurit, eikä aidat. Haltiat luottavat täysin jo vuosisatoja toimineeseen maagiseen illuusioon, jonka ansiosta ihmiset eivät voi löytää tänne.

Valvoja: Crimson

Avatar

Monarkki

Viestit: 13617

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Loka 02, 2011 2:26

Brudda you mad? || ZG

Sethos

Syksyisen synkkä ja viileä ilta oli laskeutunut Cryptiin. Päivät olivat entistä lyhyempiä ja pimeys laskeutui valtakunnan ylle yhä aikaisemmin ja aikaisemmin. Synkät sateet ja tippuvat lehdet loivat oman, masentavan ilmapiirinsä syksyyn. Syksy oli ehkä vihatuin aikakausi. Niin Sethos ainakin oletti. Haltiat eivät näyttäneet kovin tyytyväisiltä, kun läheiset puut heittelivät lehtiänsä kylän kaduille ja talojen katoille. Ei se demonia muuten haitannut, mutta muutenkin huonon tasapainon omaavana olentona tuolla oli entistä vaikeampaa liikkua talojen katoilla. Märkää, liukasta, masentavaa.
Nyt konin kokoinen köriläs löntysteli pitkin korkean talon katonharjaa. Tuon askel lipsui vähän väliä, jonka johdosta kattoon ilmestyi mystisiä kynnen jälkiä pedon pitäessä kiinni liukkaasta puusta, niin hyvin kuin pystyi. Kun surullisen koominen näky oli päässyt keskelle kattoa, istui tuo luisevalle perseelleen ja avasi verkkomaiset siipensä. Valtava koira istui tavalliseen tapaansa masentuneen näköisenä synkässä, syksyisessä yössä. Pimeys vallitsi kattojen yläpuolella, kunnes pikku hiljaa sinisenä hohkaavat, pienet valopallot alkoivat lähestyä demonia, luoden pientä valaistusta liukkaan märille katoille. Pieni, vieno virne kävi koiran kasvoilla, ensimmäisten unien saapuessa kutsujansa luokse. Näin alkuillasta ei demonilla ollut parempaakaan tekemistä, kuin keräillä painajaisia ja ruokkia itseään, vaikkei edes nälkää nähnyt.

Tätä masentavaa näkyä synkisti tihkusade, joka alkoi pikku hiljaa laskeutumaan alas pilvistä. Ensin pisara, sitten toinen. Kolmas, neljäs ja viides, kunnes sade alkoi ropisemaan kattoon taukoamatta. Valkoiset korvat kääntyivät masentuneesti taaksepäin, Demonin tyytyessä osaansa. Sade kasteli pitkän, takkuisen turkin pian, saaden demonin näyttämään entistäkin surkeammalta, mutta koomiselta.
Mustaharja kuitenkin lohduttautui sillä, että sai olla yksin. Yksinäisyys oli kaunista, hän ei kaivannut nyt yhtään sielua lähelleen. Onneksi Demoni oli niin epämääräinen näky katolla, ettei kukaan jaksanut pahemmin välittääkään siitä. Siniset unet kuitenkin tuppasivat houkuttelemaan toisinaan uteliaita olentoja paikalle. Sethosin harmiksi.
Demoni jatkoi unien keräämistä, noiden sähkönsinisten pallojen leijaillessa hitaasti, mutta varmasti läpi sateen, kohti Sethosia. Koira tuijotti kaukaisuuteen, sen pahemmin noteeraamatta mitään liikettä ympärillään. Mikäli jokin olisi lähellä liikkunut

// COME AT ME BRO! //
Avatar

Monarkki

Viestit: 13617

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Loka 02, 2011 4:52

Kauaa luisevahko demoni ei saanut rauhassa olla, kun aisti jo jonkun elollisen olennon lähestyvän, suunnasta taikka toisesta. Mitään valkoinen koira ei kuitenkaan ehtinyt saatikka jaksanut tehdä, ennen kuin tuttu siniharjainen hirvitys ilmestyi rymisten samaisen katon harjalle, jossa vanhempansa istuskeli. Nuorempi osoittautui samanlaiseksi mämmikouraksi, liukastuen kattoon ja jääden sitten siihen makoilemaan, veljensä viereen. Tummaharjas vilkaisi ärsyttävän pirteää veljeänsä, joka päätti alkaa rupattelemaan.
Sattuma Vanhempi murahti kylmästi hampaidensa välistä, kuluttaen suippokorvien runolliselta kuulostavaa kieltä Kutsuisin sinua ennemminkin vahingoksi, kuin sattumaksi.
Siitä oli aikaa, kun Sethos viimeksi Amonin oli nähnyt. Vanhempi vältteli veljeään syystäkin: He olivat täysin erilaisia. Siinä missä Sethos oli pessimistinen, eikä halunnut löytää iloa mistään tässä maailmassa, oli tuon veli keksinyt keinon jos toisenkin viihdyttää itseään ja nauttia elämästään. Meno näytti nytkin olevan vauhdikasta, sen verran lujaa oli veli kattoon kopsahtanut.

Ihme että olet enää edes elossa Vanhempi jatkoi katsellen toista hännästä kirsuun arvioiden tuon fyysistä kuntoa. Psyykkinen kunto taisi sitten olla erimaata Luulisi sinun vauhdilla tappaneen itsensä jo tilanteessa tai toisessa.
Vieläkö vietät aikaasi kuolevaisten huveja kuluttaen? Demoni kysyi yllättäen, omalta osaltaan pitäen keskustelua yllä. Mikä sinänsä oli harvinaista. Ehkä Sethos jossain mielensä sopukoissa kuitenkin piti veljeään parempana juttuseurana, kuin ketään muuta. Ken tietää. Sitä Demoni ei kuitenkaan myöntänyt ääneen.
Oranssihelmiset siivet tekivät äkkinäisen liikkeen, kutsuttujen unien pyrkiessä sinisempien siipien verkkoihin. Tämä oli hänen ruokailupaikkansa, nämä olivat hänen uniaan. Veli ei saisi mitään, etsikööt oman katon jolla unia kalastella.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13617

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Loka 02, 2011 7:09

Sethos

Miellyttävästä vahingosta voitiin olla montaa eri mieltä. Mutta mielipiteensä ääneen lausumisen sijaan tummaharjas tyytyi vain murahtamaan jotain epämääräistä. Se oli varma, että tuon päivänsäteen kanssa Demoni ei lähtisi väittelemään mistään. Veljen lipevä kieli kävi nopeampaa mitä vanhempi ehti edes reagoida tuon puheisiin. Toisaalta, eipä nuorempi näyttänyt edes kaipaavan minkäänlaista vastalausetta puheisiinsa, uuden lauseen jo karatessa ilmoille.
Sethos sai aina kuulla pessimistisestä luonteestansa, mutta varsinkin Amonilta sen kuuleminen oli astetta ärsyttävämpää. Oranssien silmien katse kääntyi hitaasti nuorempaan, tuon huomauttaessa katon harjanteella murjottamisesta. Seuraavaksi puheenaiheeksi tulikin sitten sana hauska. Jälleen kerran vanhempi vain murahti veljellensä, keskittyen enemmän unien pyydystämiseen mitä tuon pälätyksen kuuntelemiseen.
Sana hauska on minulle yhtä utopistinen kuin sinulle sana aikuistuminen Sethos huomautti ohimennen veljellensä, joka oli rasavilli kuin nuori teini. Sitä tuo kyllä taisi ollakin, ainakin henkisellä tasolla Mutta se olisi rakkiriemukasta, jos sinä katoaisit siitä nyt tältä seisomalta.
Veljen houkutellessa unia omiin siipiinsä, ei Sethos voinut olla nyrpistämättä nokkaansa. Hän kun luuli saavansa täytettyä energia varastonsa täysin, mutta nyt tuo ipana tuli ja meinasi viedä häneltä puolet ravinnosta. Todellisuudessa unia riitti molemmille yllin kyllin, mutta kyse oli periaatteesta. Yksinäinen susi ei halunnut jakaa mitään kenenkään kanssa. Ei edes veljensä.

Veljensä seuraava kysymys sai tummaharjaisen vilkaisemaan sinisävyisempää kysyvän tympääntyneenä.
Elän Oli lyhyt ja ytimekäs vastaus tuon kysymykseen siitä, mitä vanhempi mahtoi nykyään tehdä Tavalla tai toisella. En kuitenkaan niin kuin sinä. Yllätys. Kukaan laumasta ei ymmärrä sinua ja kuolevaisten elämäntapaa ihannoivaa elämäntyyliäsi Ne jotka nyt enää on jäljellä laumasta.
Surullista. Niin mahtavalta vaikuttava demonilauma oli kutistunut kutistumistaan. Suurin osa yhtä pessimistisiä mitä Sethos, vastentahtoisia sopeutumaan muuttuvaan maailmaan. Sethos ja Amon olivatkin kaksi kyseisen lajin edustajaa, jotka olivat sopeutuneet elämään kylässä. Enemmän tai vähemmän menestyksekkäästi.
Ja mitä piristävää minun pitäisi muka tehdä? Tässä kylässä mitään piristävää löydy. Paitsi sota. Ehkä tantereelta löytyisi tekemistä Noiden sanojen myötä vanhempi laski siipensä, jättäen unien sieppailun nuoremmalle. Ei hänellä ollut edes nälkä. Ei hän jaksanut tuon kanssa tapella. Sethosilta ei löytynyt minkäänlaista kilpailuhenkeä, ainakaan tällä hetkellä. Pitäkööt nuorempi unet, kerta niitä näytti niin paljon haluavan.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13617

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Loka 02, 2011 8:35

Sethos

Amonin puheissa saattoi olla perää enemmän kuin kauppalaivassa. Sitä vanhempi ei kuitenkaan myöntänyt edes itselleen. Hän ei kaivannut niin sanottuja repäisyjä elämäänsä, eikä halunnut sen pahemmin nähdä muiden lajikumppaneiden ryhtyvän riehumaan, kuten Amon. Kaavoihin kangistunut demoni ei edes uskaltanut harkitsevansa kokeilevan jotain näiden suippokorvien huveista, toisin kuin nuorempi demoni. Nuoremman huomauttaessa demonin olevan katkera, vanha ja tylsä, sai tuo osakseen murhaavan mulkaisun. Vaikka nuoremman sanat osuivat ja upposivat.
Amon kertoi myös mielipiteensä tantereesta. Oli sanomattakin selvää ettei tuo nulikka ollut sinne lähdössä. Sethos kuitenkin oli jo ilmoittautunut mukaan, mikäli demonia siellä tarvittaisiin. Käsky ei vielä ollut käynyt, joten sitä odotellessa.
Suippokorvat eivät ole ajatusmaailmaltaan mukavaa juttelu seuraa Sethos huomautti Amonin ehdottaessa noiden ylimielisten olentojen kanssa kommunikointia.
Nuoremman ehdotellessa kylällä ja majoissa norkoilua ei saanut vanhemmassa aikaan minkäänlaista reaktiota, mutta tuon mainitessa kauniimman sukupuolen, kävivät demonin korvat luimussa. Tummaharjainen ei vieläkään viihtynyt naisten seurassa, vaikka yhteen oli jo lähempääkin tuttavuutta ehtinyt tekemään. Se oli yhä turhankin vierasta toimintaa yksinäisyyteen tottuneelle mörölle. Miehien ehdottelu sai veljen vilkaisemaan nuorempaansa ärtyneenä, joskin myös tylsistyneenä.
mene sinä vain nuohoilemaan karjuja jos siltä tuntuu Sethos totesi nostaen luisevan perseensä ylös, ravistellen pienesti märkää turkkiaan.

Veljensä viimeinen kysymys sai vanhemman miettimään kunnolla, koska olisi ollut minkäänlaisessa yleisessä paikassa, missä olisi joutunut käymään sosiaalista kanssakäymistä minkäänlaisen olennon kanssa.
Kauan sitten Tuo tyytyi lopulta vastaamaan Ja silloinkin olin paikalla lyhyemmän ajan, mitä kestäisin sinun seuraasi.
Noiden sanojen jälkeen vanhempi lähti löntystämään kömpelösti ja liukastellen katon harjaa pitkin kauemmas veljestään. Voi niitä raukkoja, jotka nukkuivat tämän katon alla. Kolinaa, räminää, kynsien rapinaa Olisi vain ajan kysymys, kun joku vihainen vanhus koputtelisi kattoaan luudanvarrella.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13617

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Loka 02, 2011 10:50

Sethos

Kivet saattaisivatkin olla pidempiharjaiselle hyvää seuraa. Ne eivät turhia puhuneet ja olivat yhtä iloisen värisiä, mitä demonin mieli. Paras ystävä oli löytynyt.
Kivillekin tulisi tylsää minun seurassani, mene sinä niitä viihdyttämään Demoni tokaisi veljellensä, otti tuo vinkistä vaaria tai ei.
Valitettavasti korvien luimistaminen oli liian paljastava tempaus Amonin seurassa tehtäväksi. Nuorempi saikin siitä jo vihiä suuntaan tai toiseen, ollen huomattavan hilpeä saadessaan veljestään jotakin tunteiden olemassaoloon viittaavaa irti. Sethosia se kismitti. Tuon seurassa piti näytellä totaalisesti tunnevammaista olentoa, tai saisi kuulla asiasta tai toisestakin.
Tietenkään Amon ei jättänyt veljeään rauhaan. Nyt kun oli tuon löytänyt. Niinpä nuorempi lähtikin seuraamaan vanhempaansa, kuin hai laivaa. Demoni alkoikin miettimään mielessä, miten saisi tuon räyhänhengen karkotettua perästään. Ehkä jos hän vain pysyisi hiljaa ja jättäisi huomioimatta tämän lajitoverin. Tai kertomalla tuolle kaiken mitä tuo halusikaan tietää. Ei, se ei tulisi kuuloonkaan. Sethos ei alkaisi veriveljellensä avautumaan. Mistään. No, nuorempi äityi kyselemään tarkemmin veljensä naissuhteista. Kyseli vielä, oliko tuolla huonoja kokemuksia naisten osalta totta helvetissä oli ja ihmetteli, oli se edes mahdollista. Olennolle joka näki naisissa vain pariutumismahdollisuuden, ei ilmeisesti löytynyt naisista mitään valittamista.

Seuraavaksi tulikin puheeksi sydänsurut. Veljensä puheet saivat Sethosin vilkaisemaan nopeasti takanaan tallustelevaa demonia. Moinen äkkinäinen liike sai tasapainon kuitenkin horjahtamaan radikaalisti. Tuon seurauksena Demoni menetti tasapainonsa totaalisesti ja kera koiran ja karhun karjahduksen sekaisen äänen, tipahti vanhempi alas liukkaalta katolta, aina muutamien metrien päähän kylmälle, kiviselle kadulle.
Kera valtavan tömähdyksen, demoni iskeytyi kiveen. Tömähdystä säesti luun murtuminen, luisevan siiven katketessa osuttuaan epäsuopeassa kulmassa maahan. Hetken valkea demoni makasi paikoillaan kiroten olemassa oloaan, kunnes nousi ylös ja vilkaisi rikkinäistä siipeään. Surullinen näky. Surullisen koominen. Sen kauempaa epäkäytännöllistä siipeään katselematta, Sethos vaihtoi olomuotonsa humanoidiksi. Siivet katosivat näkyviltä ja olisivat varmasti parantuneen siihen mennessä, kun demoni muuttuisi takaisin koirapedoksi.
Nyt tuo kuitenkin katolle vilkaistuaan lähti hitaasti ja vaivalloisen näköisesti nilkuttamaan katua pitkin eteenpäin.. Ehkä veli ei nyt seuraisi? Toive ajattelua.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13617

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Loka 03, 2011 12:43

Sethos

Aivan oletetusti, oli nuorempi demoneista revennyt nauruun. Tuon nauru kaikui iloisena pitkin autioita, synkkiä katuja, samalla kun Sethos toivoi voivansa vajota maan alle. Tai että veli olisi kuollut nauruun niille sijoilleen. Myrtsi katse seurasi veljen katolta hyppäämistä ja naurelua, josta ei meinannut tulla loppua sitten millään. Lopulta sinisempi sai kuitenkin hillittyä itsensä, jotenkuten. Veli totesikin, että he tarvitsisivat nyt ryypyt. Varsinkin Sethos. Vanhempi katsoi Amonia kysyvästi, tuonkin lopulta muuttaen muotonsa humanoidiksi, samalla kun kertoi lähellä olevasta juottolasta. Veli ei tainnut tietää ei kyllä sinänsä ihmekään ettei tummaharjas kestänyt alkoholia sitten ollenkaan. Amonille ehkä oli kehittynyt jonkinlainen vastustuskyky sitä myrkkyä vastaan, mutta Sethos viimeisimpien tietojensa mukaan kupsahti pöydän alle jo ensimmäisestä väkevästä paukusta. Sitä vanhempi ei kyllä myöntänyt ääneen. Ehkä oli vain parempi olla antamatta tuolle yhtään sen enempää syitä naljailla. Nytkin tuolla riitti huomautuksia tuolilta tippumisesta.

Sethos oli sanomassa mielipiteensä tähän suunnitelmaan, kunnes päättikin olla sanomatta mitään Amonin viimeisimmän huomautuksen myötä. Tuolle oli kai turha alkaa väittämään vastaan. Nopeinten tuosta pääsi kai eroon menemällä mukana juonessa. Alkoholi alkoi kuulostamaan kyllä harvinaisen hyvältä idealta, jos iltaa piti viettää Amonin seurassa. Ehkä Sethos ehtisi juoda itsensä tainnoksiin, ennen kuin tirvaisisi veljeään nuppiin.
Mikäli sinulla on maallista mammonaa Sethos totesi, näin omalta osaltaan myöntyen veljensä suunnitelmaan. Ei hänellä rahaa ollut. Ei hän moisia kuolevaisten hiluja keräillyt, saatikka keksinyt mitään käyttöä niille omalta osaltaan. Veli puolestaan taisi olla tuhlaamisen ammattilainen.

Juottola, näin kauniisti sanottuna, oli yllättävän hiljainen Sethosin mielestä. Johtuiko se siitä, että suurin osa kuluttajista oli tantereelle marssinut, vai siitä, että tämä oli yksi hieman syrjäisempi kapakka. Ken tietää. Väkeä oli silti aivan liikaa demonin makuun. Pöytä ryhmä, toinenkin. Pari kaksin istuskelevaa seuruetta, sekä muutama yksinäinen nurkkapöytien nuohoaja.
Demoni kaksikko saikin sisään astuessaan kysyviä katseita. Kaksi märkää miestä asteli sisään matalaan majaan, toisen näyttäessä valmiilta panemaan jokaista kapakkaan eksynyttä naista, toisen näyttäessä turpiinsa saaneelta ja ojasta poimitulta pummilta. Sethos antoi veljensä johdattaa itsensä minne tuo nyt ikinä halusikaan istua, istahtaen sitten niille sijoilleen. Putoamatta tuolilta.
Hurraa. Saavutin tavoitteeni. Voinko nyt poistua? Demoni kysyi nyökäten sarkastisien sanojensa myötä tuoliin, jolle oli istunut. Olisipa se ollutkin niin helppoa lähteä.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13617

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Loka 03, 2011 7:34

Sethos

Nuorempi kielsi isoveljeltään pois karkaamisen. Mikä yllätys. Tummatukka ei kuitenkaan käynyt kapinoimaan vastaan, vaan tyytyi osaansa tällä kertaa. Turha tässä alkaa enää vastaan väittelemään, kerta oltiin sisätiloihin asti päästy. Sisätilat olivat kyllä mukavan lämpimät ja ennen kaikkea kuivat. Kuitenkaan vanhempi ei näyttänyt minkäänlaisia mielihyvän merkkejä.
Veli myös päivitteli, että olisi vienyt Sethosin vakiokapakkaansa iltaa istumaan, ellei olisi satanut kaatamalla.. Ja mikäli tuo olisi luottanut veljensä tasapainoon pysyä enemmän tai vähemmän korkeampien objektien päällä. Vanhempi tuhahti.
Jos vielä jatkat tuota huomauttelua, löydät itsesi syvältä maan alta Sethos totesi nyrpistäen nenäänsä.
Katse kuitenkin siirtyi sinisemmästä lasiin, jonka henkilökunta kiikutti pöytään. Veljen puheisiin naisista ei vanhempi vastannut mitään, ainakaan positiivista.
sotaan lähteneiden morsmaikut tulevat heti ensimmäisen kuunkierron jälkeen etsimään itsellensä pedinlämmikettä. Eivät nämä sivistyneitä esittävät humanoidit ole sen siveellisempiä, mitä vihaamansa ihmisetkään Mies mutisi puoliääneen, saaden lähettyvillä istuneen kauniimman sukupuolenedustajan vilkaisemaan itseään murhaavasti ja poistuvan sitten miekkosten lähistöltä.

Veljen kumotessa lasinsa alas kurkustaan, Sethos vain tuijotti nuorempaa väsynein, masentunein silmin. Ehkä jotain mielenkiinnon pilkettä saattoi näkyä silmäkulmassa, mutta mitään ei voinut tuosta tulkita, ellei osannut lukea lähes mitätöntä ruumiinkieltä.
Mitä jos sinä joisit minunkin puolesta. Kroppa ei tottele, se rupesi laiskaksi enkä jaksa lasia nostaa Sethos totesi kuivahkosti, samalla kun muka vaivautuneesti nosti kättään pienesti ylös reideltänsä.
Ei, Sethos ei aikonut vapaa-ehtoisesti koskea alkoholiin edes sormenpäällään. Hän tiesi mitä siitä seurasi, eikä todellakaan halunnut ottaa sitä riskiä, että tippuisi toistamiseen veljensä silmien valvoessa. Ja mitä sitten jos hän joisikin? Mistä hän mahtaisi itsensä löytää aamulla.. Pahimmassa tapauksessa alasti veljensä viereltä sängystä. Moinen idea ei houkutellut, mutta ei toista sinitukasta koskaan tietänyt, kuinka sairaaksi hänen mielensä oli kehittynyt näiden humanoidien seurassa.
Vedä sinä pääsi täyteen ja mene naaraita iskemään.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13617

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Loka 03, 2011 9:22

Oletettavasti veli ei nähnyt mitään vikaa miehiään pettävissä vaimoissa. Ei Sethoskaan, mutta nämä humanoidit tuppasivat tuputtamaan mielipiteitään moraalista ja siveydestä, mutta sitten elivät itse sanojansa vastaan. Toisaalta, Sethos oli ehkä itse niitä miehiä, jotka halusivat sitoutua sen yhden ja ainoan rakastetun kanssa loppu elämäkseen.. Jos niin siis koskaan kävisi. Sitten jos kumppani paljastuisikin pettäjäksi Voisi olla suru puserossa.
Taidankin sitten rikkoa sinun sääntöjäsi Sethos naljaisi veljensä todetessa sääntöjen olevan olemassa rikkomista varten. Vai koskiko sääntöjen rikkominen vain nuorempaa? Hällä väliä, Sethosilla ei ollut energiaa saatikka intoa lähteä nuorempansa kanssa kinaamaan. Parempi kai tanssia tuon pillin tahtiin.. Paitsi alkoholin osalta.

No, Amon päätti sitten lähteä komentamaan vanhempaansa juomaan. Nuorempi totesi, että lähtisi vasta sitten omille teilleen, kun veli olisi kipannut oraalista kautta juomat itseensä. Väkevien nauttiminen ei houkutellut yhäkään. Mitään vanhempi ei kuitenkaan Amonille vastannut, vaan tyytyi tuijottamaan tuota mitäänsanomaton ilme kasvoillaan. Kunnes nuorempi nousi ylös.
Kasvot saivat pientä liikettä, kulmien noustessa kysyvästi ylös ja katseen seuraten veljensä lähemmäs tulemista. Lähemmäksi kumartuminen sai Sethosissa aikaan pienoisen pakokauhun. Kuitenkaan demoni ei näyttänyt sitä päälle päin mitenkään, vaan tyytyi esittämään rohkeaa ja pysyi paikoillaan.
Veli totesi, että joko Sethos joisi itse, tai sitten veli pakottaisi juoman alas tuon kurkusta. Sethos ehti vain vilkaista veljensä käteen eksynyttä lasia, kunnes yhtäkkiä oli nuorempi tarrannut veljensä pitkistä kutreista kiinni pitääkseen veljen pään paikoillaan. Punertavat silmät seurasivat lasia tuon kohotessa katseen korkeudelle. Lopulta pisteliään ärtynyt katse nousi Amoniin.

Hetken vanhempi tuijotti nuorempaansa murhaavasti, kunnes tarttui lasiin omine luisevine sormineen ja nosti lasin huulilleen. Kulauksella, parilla katosi juoma lasista, joka tyhjennettyään iskeytyi pöytään vihaisesti.
Tyytyväinen? Sethos kysyi lopulta närkästyneenä, jääden odottamaan veljensä vastausta sekä alkoholin vaikutusta.
Mitään ei tuntunut päässä Oliko hän pelännyt turhaan? Oliko edellisillä kerroilla mennyt jotain vikaan? Ehkä alkoholi ei ollutkaan niin paha asia.. Kai. Nyt kun noin ehti millisekunnin ajan miettimään pääkopassaan, tarrasi Sethos myös toiseen drinkkiinsä ja kumosi sen samoin tein alas, jottei veli voinut siitä kitistä.
Nyt voit lähteä ryyppäämään ilman minua
Avatar

Monarkki

Viestit: 13617

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Loka 04, 2011 1:39

Veli kulta näytti ja kuulosti olevan enemmän kuin mielissään vanhemman kumotessa juomat alas. Tuo kehuikin olevansa tyytyväinen itseensä ja ehkä hieman Sethosiinkin. Amon kieltäytyi lähtemästä minnekään, vedoten siihen että nyt vasta alkoi tapahtumaan. Uhotessaan tilaavansa pian lisää kurkkuun kumottavaa, sai Amon osakseen kysyvän katseen, joka kuitenkin muuttui huokaisuksi ja silmien pyörittelyksi veljen päättäessä, että turha odotella, tilattaisiin saman tien. Mikäli veli halusi maallista mammonaansa tuhlata tähän litkuun, ei Sethos tuota ollut estämään. Tuhlailusta huomauttamisen sijaan Demoni keskittyi etsimään itsestään myrkyn oireita

Veli äityikin kyselemään joko tuntui viina päässä, samalla kun työnsi tummatukalle pari lasia jälleen eteen, vihjaillen näin että lisää saisi ottaa.
Jos ärsyttävää ääntäsi korvissani ei lasketa niin ei, ei tunnu mitään Vanhempi vastasi naljaisten, katsoen veljeään yhä murhaavasti.
Todellisuudessa Sethos alkoi jo tuntemaan jotain. Se outo, maailmaa keinuttava tunne hiipi pikku hiljaa ylös päähän. Joku oli joskus ehdotellut, että jos Sethos söisi jotain kiinteää ja joisi vettä, ei alkoholi niin nopeasti nousisi mahalaukusta päähän. Demoni ei kuitenkaan ottanut noita sanoja kuuleviin korviinsa, sillä ei uskonut moiseen hömppään. Hänhän söisi unia, jos vain haluaisi. Pitäkööt humanoidit kiinteän ravintonsa. Seuraavaksi Amon kyselikin, oliko tämä veljensä ensimmäinen kerta alkoholin parissa. Mörrimöykky pudisti päätään, samalla kun nosti piikikkään katseensa laseistaan veljeensä.

Sinun kanssasi en jakaisi mitään ensimmäistä kertaa Oli tyly vastaus veljelle.
Kääntäessään katseensa äkisti takaisin pöytään, pyörähti maailma demonin silmissä pahemman kerran. Silkasta säikähdyksestä Sethos hätkähti ja tarrasi kiinni pöydästä, aivan kuin olisi voinut kaatua sen sileäntien. Astetta säikähtäneemmän näköinen demoni piteli kiinni pöydästä, kuin hukkuva oljenkorresta. Säikähtäneen näköiset kasvot kuitenkin vakavoituivat nopeasti ja vilkaisivat Amoniin, odottaen tuolta kommenttia tai toistakin.
Olen kunnossa
Avatar

Monarkki

Viestit: 13617

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Loka 04, 2011 8:42

Sethos vastasi Amonin viisauksiin mulkaisulla, joka alkoi saamaan jo hieman enemmän ilmettä kuin edelliset. Posket alkoivat punottamaan ja kasvoilta alkoi löytymään yhä enemmän ja enemmän eleitä ja merkkejä tunteista ja ajatuksista. Sitä Demoni ei itse huomannut, mutta varmasti kaikki jotka vähääkään tunsivat kivikasvoa, huomasivat tuon kasvojen yllättävän ilmeikkyyden. Demonilla oli sellainen olo, että hän tulisi huomenna katumaan noita kahta pientä paukkua jotka oli kumonnut. Vielä hetken hän saattaisi pysyä kutakuinkin selväjärkisenä, mutta pian hän ei enää kontrolloisi yhtä vakavamielisesti itseään ja sanojaan ja sekös tässä pelotti.
KATTO OLI LIUKAS! Vanhempi ärähti yllättävän korkealta Veljensä jälleen huomautellessa katolta tippumista Eikä omakaan paikalle tulosi ollut maailman sulavaliikkeisin!

Sinertävän kysellessä joisiko veli vielä, vilkaisi tummempi tuota kysyvästi. Pian Amon ehdottikin, että Sethos voisi mennä tarjoamaan toisen juomansa kauempana istuvalle kaunottarelle, samalla hieroen hieman tuttavuutta. Siristäen silmiään vanhempi vilkaisi ympärilleen, saaden vihdoin näkökenttäänsä blondin, jota veli oli tarkoittanut. Silmät siristyivät entisestään, samalla kun pienen pienen mielenkiinnon saattoi havaita Demonin silmäkulmassa.
Äkisti Demoni kuitenkin pudisti päätään ja nousi istumaan suoraan tuolillaan, siirtäen katseensa nopeasti Veljeensä. Jälleen kerran äkkinäinen liike kuitenkin aiheutti maailman pyörimisen, tällä kertaa kahta kauheammin, ja vanhempi oli lähellä oikeasti kaatua tuolillaan. Jäntevät kädet tarrasivat kiinni pöytään, kynsien kera, jälleen säikähdyksen näkyessä selvästi demonin kasvoilla.
Luuletko tosiaan että minä pääsisin tuonne asti omin jaloin, ilman että joko minä tai joku muu lähistölle sattuva loukkaantuisi?! Sethos parkaisi. Alkoholi oli humahtanut tuon päähän kuin tappara tuomitun kaulalle pölkyllä Mene sinä ja hanki itsellesi panokaveri vain, minusta ei siihen ole Enkä edes haluaisi! EN!"

// Mitä tapahtuisi, jos Amon ja Sethos vetäis tuijotuskilpailun? //
Avatar

Monarkki

Viestit: 13617

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Loka 05, 2011 8:25

Vanhempi jätti huomauttamatta mitään veljensä puolustellessa kömpelyyttään sillä, ettei sentään ottanut sitä näin vakavasi mitä veljensä. Amon ehkä kykeni antamaan anteeksi pienet ja suuremmatkin töppäyksensä, mutta Sethos tavoitteli täydellisyyttä. Ja koska tiedosti sen, ettei täydellinen voinut olla millään tasolla niin ei tuo vaivautunut yrittämäänkään mitään.

Tummat kulmat nousivat kysyvästi ylös Amonin huomauttaessa, että turhaan veljensä naisen iskemisestä suurta numeroa teki. Tuon jälkeen nuorempi lähtikin pelaamaan naisen kanssa silmäpeliä, vanhemman katsellessa vierestä kysyvänä, joskin astetta uteliaampana. Kauaa ei sinisemmällä mennytkään houkutella neitokaista heidän juttusilleen. Naisen lähtiessä lähestymään veljeksiä, vetäytyi Sethos tuttuun, kyyryn ja sulkeutuvaan istuma-asentoonsa. Mitä lähemmäksi kultakutri tuli, sitä nopeampaa alkoi demonin sydän hakata. Miksi kauniimman osapuolen läsnäolo tuntui aina niin kiusalliselta?

Ennen kuin Sethos ehti mitään veljellensä marista, oli tuo jo esittelemässä vanhempaansa neidolle, ehdotellen että nainen voisi vähän auttaa Sethosia rentoutumaan.
Haltian suodessa mörrimöykylle flirttailevan hymyn, tuhahti Sethos äänekkäästi. Normaalisti hän olisi pitänyt turpansa kiinni ja ehkä jotenkuten yrittänyt kauniisti pyytää naista poistumaan, ennen kuin hän kävisi tuon tunteita loukkaamaan.
Ota juoma ja häivy, ellet halua veljeni kanssa alkaa juttelemaan Sethos totesi harvinaisen suorasanaisesti, saaden neidon avoimen iloisen ilmeen muuttumaan suuttuneeksi Veljeni pökkäisi sinua varmasti enemmän kuin mielellää---
Demonin lause jäi kesken, hennon käden läpsähtäessä vauhdilla luiseville poskille. Pää kääntyi iskun voimasta. Maailma lähti pyörimään kuin karuselli. Ja ennen kuin Demoni huomasikaan, löysi tuo itsensä lattialta makaamasta jalat vielä tuolin päällä roikkuen.
Neito katsahti myös Amoniin ja sanaakaan sanomatta soi tuollekin tai ainakin yritti läimäyksen poskeen, ennen kuin marssi takaisin omille teilleen. Sethos tuijotti yllättäen edessään näkyvää kattoa, kunnes tuhahti oikeastaan naurahti sarkastisesti itselleen.
Johan minä sanoin etten halua naisseuraa eivätkä nuo halua minua Sethos totesi lähtiessään kampeamaan itseään ylös lattialta, tosin laihoin tuloksin.

// OFC //

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö