Run away || Ylva

Haltioiden kylä, kokonaisuudessaan. Kylä on monikerroksinen ja valoisa, ennen kaikkea luontoon sopiva. Talot ovat väriltään vaaleita, arkkitehtuuriltaan kauniita ja elegantteja. Joissakin taloissa on käytetty samaa, valkoista marmoria mitä itse aroilla sijaitsevassa linnassa. Kasvillisuutta kylässä on paljon, lähes joka nurkalta löytää seinäköynnöksiä, koristepuita ja pensaita. Kylä on täysin piilossa metsässä, sitä verhoaa lumous jonka läpi ei voi nähdä, ellei tiedä mitä pitäisi katsoa. Vain ne, jotka kylässä asuvat, löytävät sinne.
Kylä sisältää niin asunnot, kuin puodit ja torit. Toreja haltioilla ei ole niin paljoa, mitä ihmisillä, mutta kauppoja ja putiikkeja sitäkin enemmän. Majataloja on siellä täällä, osa tasokkaampia mitä toiset.

Öisin kylän kauniita katuja valaisee satunnaisesti ympäriinsä leijailevat maagiset valopallot. Päivisin auringonvaloa valoa tihkuu latvustojen lomasta. Kylää ei ympäröi muurit, eikä aidat. Haltiat luottavat täysin jo vuosisatoja toimineeseen maagiseen illuusioon, jonka ansiosta ihmiset eivät voi löytää tänne.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Ylva » 30 Loka 2011, 16:56

Druaiglin

Mies oli kyllä uskollinen kuninkaalleen, mutta ei tuolta huumorintajua puuttunut, joten virnisti naisen kommentille egoista ja nyökkäsi päätään. "Näin voisi olettaa, todellakin", mies kommentoi hieman naurahtaen itsekseen. Sekaverinen ei voinut olla harmistumatta sisäisesti kuullessaan, ettei nainen päässyt ulos isäntäperheensä talosta ellei tuo ollut asioilla. Se monimutkaistaisi miehen päässä kehittynyttä ajatusta siitä, että haluaisi nähdä neitokaisen uudemman kerran ja paremmalla ajalla. Tämä pieni kävelyretki kun loppuisi vääjäämättä ennemmin tai myöhemmin halusi mies sitä tai ei. Kysymys taisi olla siinä haluaisiko tyttö nähdä miestä uudemman kerran, mutta ei sitä tähän väliin kehdannut vielä suoraan kysyä. Ei halunnut vaikuttaa liian tunkeilevalta tai innokkaalta, neito voisi jopa saada väärän käsityksen miehen aikeista eikä se olisi suotavaa.
"Minä en ole koskaan jaksanut keskittyä kirjoihin... teen paljon mieluummin asioita kuin luen niistä", haltia huomautti hymyillen, ymmärsihän hän toki sen ettei tytöllä ollut vaihtoehtoa, mutta miehellä jonkinlainen sellainen oli. Haltiayhteisön varsin suljettu elämä kuitenkin rassasi miehen janoa päästä tekemään ja kokemaan asioita.

Druaiglin hymyili neidon toteamukselle vapaammasta elämästä, sitä se tosiaan oli, eikä mies tuntenut siksi oikeutetuksi haluta jotain vielä enemmän. "Olen aina pitänyt käsillä tekemisestä, joten kaipa voisi sanoa että olen. Tavallaan", mies vastasi kohauttaen pienesti olkiaan ja katsoen naista jotenkin ovelalla tavalla vino hymy huulillaan. "Voisin kyllä jättää sen ja lähteä kiertelemään maata, jos vain saisin siihen tarpeeksi hyvän syyn", hän totesi epämääräisesti selittämättä sen enempää syytä siihen miksi ei vain ottanut ja lähtenyt tai mikä olisi tarpeeksi hyvä syy. "Ei sinua varmaan yöllä vahdita?" haltia kysyi palaten takaisin naisen tekemisten uteluun. Mies mietti kysymyksen jälkeen miltä se tytön korvaan kuulosti ja irvisti hieman, se ei välttämättä kuulostanut oikealta. "Tarkoitan lähinnä, että periaatteessa voisit yöaikaan käydä jossain muualla kuin olla talon vankina", Dru yritti selventää vaikka ei tiennyt oliko noinkaan sanottuna se yhtään sen parempi. Päätyi vain yllyttämään tyttöä kapinoimaan isäntäperhettään vastaan, mutta toisaalta oliko se sitten niin paha asia, jos ei jäisi suoranaisesti kiinni.
Ylva
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 31 Loka 2011, 15:14

Mies kertoi, ettei koskaan ollut pahemmin kirjoista pitänyt. Druaiglin oli enemmän käytännön kuin teorian mies. Jokainen tavallaan. Olisi Jasminekin mieluummin ratsastanut aroilla vapaana, kuin lukenut siitä kirjoista. Tyttö huokaisi itsekseen tuolle mielikuvalle, mutta nosti pirteän lempeän hymynsä pian kasvoilleen.
Druaiglin kertoi, että oli aina halunnut tehdä jotain konkreettista käsillään, joten kai tuo tavalla tai toisella oli halunnut olla puuseppä. Puoliverinen kertoi myös, että jos vain saisi tarpeeksi hyvän syyn, lähtisi tuo varmasti seikkailemaan pitkin maita ja mantuja.
Pelkkä seikkailun himo ei riitä syyksi lähteä? Jasmine kysyi pienesti hymähtäen. Hän olisi lähtenyt vaikka heti. Monestakin syystä. Mutta yksi syy oli seikkailunhimo. Kirjoja lukiessa tuli aina kuviteltua itsensä sankarittaren rooliin ja Jasmine olisi antanut mitä vain, jotta olisi päässyt toteuttamaan noita seikkailuja.

Druaiglin seuraava kysymys herätti kyllä kysymyksen jos toisenkin Jasminen päässä. Mies kuitenkin tarkensi tarkoitusperäänsä tuolla kysymyksellä. Jasmine naurahti pienesti ja kohautti olkapäitään.
Ei oikeastaan.. Kaikki nukkuvat, yleensä.. Mutta jos joku tuttavapiiristä näkisi minut yöaikaan pihalla, päätyisi tuo uutinen varmasti myös isäntäperheeni korviin. Ja sen jälkeen en varmasti tulisi ikinä näkemään aurinkoa joten en halua ottaa sitä riskiä Jasmine kertoi, kylmien väreiden kulkiessa pitkin selkää pelkästä ajatuksesta. Ei hän halunnut viettää koko loppu elämäänsä sisätiloissa! Hänen elämänsä kun ei ollut niin pitkä mitä haltioilla. Kaikki ilo piti ottaa irti elämästä ennen viittäkymppiä.
Yritätkö kenties vihjailla jotain? Jasmine kysyi, nostaen pienen virneen kasvoilleen. Tuskin mies kysyi mitään noin spontaania, ilman kunnollista syytä.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ylva » 01 Marras 2011, 15:11

Druaiglin

Mies kohautti vain olkiaan naisen kysymykselle seikkailunhalun riittämiseksi syyksi lähteä kotikonnuiltaan. Tavallaan ja kaiken järjen mukaan sen olisi pitänyt riittää, mutta velvollisuudentuntoinen mies ei ollut koskaan saanut aikaiseksi toteuttaa suunnitelmiaan. Haltia ei voinut kieltää sitä etteikö ollut harmissaan kuullessaan naisen vaikeudesta lähteä edes salaa yöllä mihinkään. Olisi mielellään halunnut viettää aikaa neidon kanssa ja tutustua tuohon paremmin nyt kun alkuun oli päästy. Tytön kysellessä vihjailiko mies jotain pieni hymy nousi jälleen tuon huulille ja katsahti naista muka viattomasti. "Noo, minä tässä vain ajattelin", mies aloitti puhaltaen ohimennen pari hiussuortuvaa pois kasvoiltaan. "Olisi mukava tutustua sinuun paremmalla ajalla ja meiltä kun taitaa kadut loppua kesken ellet sitten halua alkaa kulkemaan ympyrää", mies jatkoi pieni hyväntahtoinen kiusottelu äänessään. Haltia oli pannut merkille naisen muutaman täysin turhan käännöksen, nopempaakin reittiä olisi päässyt samaan pisteeseen, jonka ohi nuo olivat kulkeneet pidempää kautta. Ei sekaverinen sitä pahakseen laittanut, päinvastoin piti neitokaisen seurasta ja jokin tuossa kiehtoi miestä uudella tavalla eikä ollut valmis heittämään sitä tunnetta roskakoriin ihan näin helposti.

Tuikkivat, siniset silmät tarkkailivat tyttöä hetken miehen sanojen jälkeen, kunnes haltia jatkoi puhumistaan. "Jos uskallat, voisin viedä sinut vaikka lammelle tai kenties omenatarhaan. Yöt ovat tosin pimeitä, mutta kuu antaa tähän aikaan mukavasti valoa", mies jutusteli toivoen hiljaa itsekseen naisen myöntyvän tähän ehdotukseen. Muita vaihtoehtoja noilla ei ollut ellei sitten törmäisi neitokaiseen uudemman kerran torinliepeillä kun tuo toimitti asioitaan, mutta aika oli ikävä vastus ottaen huomioon, että neitokaisen isäntäperhe ei varmasti katsoisi venyviä kauppareissuja hyvällä ja ilman sitä tapaamisaika jäisi ikävän lyhyeksi ja torilla oli tietysti kasa paheksuvia katseita noiden kanssakäymisestä.
Ylva
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 08 Marras 2011, 15:42

Druaiglinin sanat saivat tytön miettimään asioita päässään. Mies halusi tutustua alhaisempaan eliömuotoon paremmin? Moista ei Jasmine ollut kuullut ikinä keneltäkään. Ei hän uskonut edes olevansa kovin mielenkiintoinen tapaus. Tylsä suorastaan. Ainoa asia, mikä hänessä oli epänormaalimpaa, oli tuuhean paksut hiukset, jotka yleensä herättivät joko halveksuntaa tai hupia.
Ennen kuin Jasmine ehti vastata Druaiglinin puheisiin, jatkoi mies itse sanojaan. Puoliverinen ehdotteli, että voisi viedä tytön käymään lammella tai omenatarhassa. Vetosi vielä siihen, että yön pimeydessä oli helppo liikkua. Mies jätti Jasminen kiusalliseen tilanteeseen. Koko sydämestään tyttö halusi tavata tämän miehen uudestaan ja lähteä seikkailemaan, kuten aina oli toivonut, mutta pelko ja järki käskivät kieltäytyä tarjouksesta ja palata isäntäperheen luokse, ennen kuin nuo satuttaisivat tytön lisäksi Druaiglinia. Sitä Jasmine vähiten halusi.

Lopulta punapää nosti mietteliään päättäväisen katseensa harhailemasta maastosta, takaisin mieheen.
Hyvä on, mutta jo tänä iltana. Jos jätät minut odottamaan yhdeksikään vuorokaudeksi, saatan tulla katumapäälle! Tyttö totesi lopulta päättäväisesti Isäntäperhe menee nukkumaan yleensä pari tuntia pimeän laskeutumisen jälkeen.. Hovimestari taas poistuu omaan rakennukseensa vasta tuntia tai paria ennen keskiyötä voisin silloin livahtaa ja tulla sovittuun paikkaan
Noiden sanojen sanominen nostatti perhoset vatsaan. Koskaan ei tyttö ollut sanonut mitään noin määrätietoisen päättäväisenä. Se tuntui hyvältä. Ajatus sääntöjen ja käskyjen rikkomisesta pelotti, mutta samalla pelko tuntui hyvältä. Jännittävältä. Seikkailulta.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ylva » 14 Marras 2011, 15:47

Druaiglin

Druaiglin odotti kohteliaasti naisen selvästi miettiessä tuon ehdotusta. Haltia toivoi, että neito suostuisi tähän hieman vaaralliseen hankkeeseen, vaikka ei edes sinänsä tiennyt miksi se tuntui niin tärkeältä. Neitokainen kuitenkin lopulta vastasi ja se sai miehen huulille ilmestymään pinen hymyn. Haltia mietti hetken neidon sanoja, mutta nyökkäsi sitten päätään. "Selvä. Voin tulla sinua vastaan kerta nyt tiedän missä asut", mies totesi katsellen itseään lyhyempää neitosta sivusilmällä pohtien hetken aikaa oliko tämä oikeastaan edes fiksua. Ei hän mitenkään pelännyt itse joutuvansa hankaluuksiin, lähinnä sitä, että jos Jasmine jäisi tästä kiinni hänen elämänsä muuttuisi vielä kurjemmaksi. Sitä sekaverinen ei missään nimessä haluisi, mutta tahto jutella uudemman kerran tämän ihmisen kanssa voitti epäilyt asian fiksuudesta. Leveämpi hymy koreili nyt miehen kasvoilla kun tuo avasi uudemman kerran suunsa. "Älä huoli Jasmine, kaikki menee kyllä hyvin. Saat siitä sanani", Dru vakuutteli ja toivoi samalla, että oli oikeassa. "Pidä huppu päässäsi, niin sinua ei heti tunnisteta ihmiseksi, jos joku nyt sattuisi sinut vilahdukselta näkemään", mies vielä lisäsi avuliaasti.

"Onko tästä vielä pitkä matka talollesi?" haltia kysyi lopulta vilkaisten neitokaista. "Ajattelin vain, että ei ole ehkä sinulle hyväksi jos isäntäperheesi näkee sinut seurassani. Käsittävät viellä jotain väärin", haltia sanoi hymähtäen sanojensa päätteeksi ja huvittavaa kyllä aina kun puhui neidon isäntäperheestä inho tai jotain sen suuntaista kuului miehen äänestä.
Ylva
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 15 Marras 2011, 13:32

Suunnitelmat lyötiin lukkoon. Druaiglin lupautui jopa tulemaan vastaan, nyt kun tiesi missä päin kylää Jasmine asusteli. Tyttö suorastaan tärisi jännityksestä. Mies kuitenkin lupaili, että kaikki menisi kyllä hyvin. Lupasi vielä sanansakin siitä. Moinen lupaus rauhoitti tytön mieltä, mutta silti jännitys piti ensikertalaisen seikkailijan vallassaan. Druaiglin kehotti vielä pitämään hupun päässä, ettei tyttöä tunnistettaisi ihmiseksi heti ensivilaukselta. Punapää vastasi miehelle pienen nyökkäyksen kera, painaen tarkasti muistiin kaikki pienet ja tärkeät yksityiskohdat.

Pian mies kyselikin, oliko isäntäperheen talo tässä lähettyvillä. Jasmine avasi suunsa vastaukseen, mutta Druaiglin ehti ensin tuomaan esille hyvän huomautuksen siitä, ettei miehen kannattanut tulla yhtään lähemmäksi asuntoa, paljastumisen pelossa.
Ei tästä enää pitkä matka ole.. joten ehkä parempi, että erkanemme nyt Jasmine totesi pienesti hymyillen, samalla kun kori otettiin talteen omiin hyppysiin.
Nähdään sitten illalla! Jasmine vielä huikkasi, ennen kuin lähti reippain askelin kävelemään kohti isäntäperheensä taloa

--

Illan tullen kaikki kävivät nukkumaan, kuten arvattu. Jasmine ei olisi edes saanut unta, vaikka olisi yrittänytkin. Tyttö oli peitellyt jännitystään parhaansa mukaan, mutta kuitenkin seikkailun odottaminen paistoi tytöstä melko selvästi. Kukaan ei kuitenkaan osannut epäillä mitään. Ehkä tuo oli vain jokin ihmisten välivaihe elämässä. Toivottavasti.
Kun hovimestarikin oli poistunut paikalta, hiljentyi talo täysin. Jasmine makasi sängyllään, ulkovaatteet päällä, odottaen sopivaa hetkeä. Nyt oli sellainen, mutta tyttö ei saanut itseään liikkeelle. Se äkillinen pelko oli iskenyt ja lamaannuttanut Jasminen paikoilleen. Mitä jos hän jäisikin kiinni? Mitä jos Druaiglin ei tulisikaan? Mitä jos?! Kysymyksen pyörivät tytön päässä kuin hyrrä lattialla. Vaivautunut olo sai Jasminen nousemaan kuitenkin ylös ja kävelemään ikkunansa luokse. Nyt tai ei koskaan.
Pari syvää ja harrasta henkäystä ja Jasmine sai ikkunansa auki. Nopeasti ja sutjakasti tyttö pujahti ulos ikkunasta, heitti hupun niskaansa ja lähti äänettömästi, mutta nopeasti poistumaan talon pihamaalta. Matka lähimmälle talon kulmalle tuntui pidemmältä kuin ennen! Jokainen, lähes äänetön askel kuulosti siltä kuin joku olisi hakannut lekalla alasinta! Sydän tuntui pysähtyvän jo pelkästä jännityksestä.

Pian Jasmine kuitenkin pääsi ensimmäisen talon kulman taakse piiloon. Tyttö iski selkänsä vasten seinää ja jäi vetämään henkeä nurkalle, aivan kuin olisi suurenkin maratonin juuri juossut. Voitonriemuinen hymy kuitenkin pyyhki pelon pois tytön kasvoilta, samalla kun tuo lähti kävelemään eteenpäin, toivoen törmäävänsä pian uuteen ystäväänsä..


// Olin ilkeä ja tein aikahypyn iltaan, tuskin haitannee? //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ylva » 15 Marras 2011, 15:30

//oikein hyvä vain XD

Druaiglin

Druaiglin oli aikaisemmin päivällä hyvästellyt uuden viehättävän tuttavansa ja suunnannut hoitamaan joitakin askareita, mutta punapää oli kierrellyt koko päivän miehen mielessä. Illan ja yön hiipiessä kylän ylle oli haltia lähtenyt liikkeelle uudemman kerran ja suunnannut askeleensa samaiseen paikkaan, jossa oli neidon kanssa eronnut. Nyt mies seisoskeli tuolla kadunkulmassa odotellen jännittyneenä. Ei hän niinkään tapaamista jännittänyt, vaan lähinnä sitä tulisiko orjaneitokainen kuten sovittu vai oliko tuo muuttanut mielensä päivän ja illan mittaan. Ajatuksissaan oleva haltia vilkaisi taivaalle, jossa melkein täysi kuu antoi valoa alapuolellaan avautuvaan maailmaan kirkkaina tuikkivien tähtien keskellä. Olisi pian keskiyö, mies pohti ja suuntasi taas odottavan katseensa kadulle, josta tytön pitäisi saapua. Miehen silmät hohtivat punaista valoa ja näki niillä jokaisen lämpöä tuottavan olennon selvästi kuin veritahrat lumihangella. Vaatetus haltialla oli melkein sama kuin aikaisemmin päivällä, ehkä hitusen siistimpi ja viitan sijasta oli vetänyt päälleen tummanpunaiset pitkän takin, jonka taskuihin oli työntänyt toisen kätensä, toinen piteli viinipulloa jonka oli napannut mukaansa.

Haltialle aika tuntui kuluvan harmistuttavan hitaasti siinä seisoskellessaan koleassa illassa. Harmi, hän ajatteli, että syksy oli jo niin pitkällä ja ilmat kylmenneet. Kesäyönä tätä olisi mukavampi tehdä, tosin valoakin oli silloin enemmän ja tähän tarkoitukseen turhan paljon. Pieni huvittunut virne hiipi miehen huulille. Tässähän tunsi itsensä ihan pojankoltiaiseksi odotellessaan neitokaista yönhämärässä. Haltian ajatukset keskeytyivät kun tuon herkät korvat kuulivat liikettä edempää. Jotenkin vaistomaisesti astahti talonseinän tuomaan varjoon painaen selkänsä hiljaa sitä vasten ja jäi odottamaan, että näkisi tulijan. Jasminen ilmestyessä näkyviin haltia astahti takaisin keskemmälle katua pois varjojen syleilystä ja hymyili neitokaiselle, jolla tosin oli huppu kasvojen peitossa, mutta haltia ei uskonut erehtyneensä. "Luultavasti etsiskelet minua", haltia totesi ystävällisesti ja toivoi ettei säikäyttäisi neitokaista tahtomattaan. Toisaalta haltia tiesi, että tuon kummalliset silmät saivat aina jonkinlaista huomiota osakseen auringonlaskun jälkeen, niitä kun oli hankala olla huomaamatta. Ihonväriltään sulautui vallan mainiosti yöhön, vaikkakin pienikin valo tuntui paljastavan tuon vaaleat, lähes valkoiset hiukset, jotka oli jättänyt taas kerran auki. "Ajattelin jo ettet tulisikaan. Toivottavasit pidät viinistä", haltia lisäsi ja kohotti hieman viinipulloa, jota piteli kädessään.
Ylva
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 15 Marras 2011, 16:32

Kadut olivat pelottavan hiljaisia. Ja pimeitä. Jasmine ei koskaan ollut liikkunut ulkosalla näin myöhään. Varsinkaan yksin. Kaikki pienetkin äänet kuulostivat uhkaavilta. Tuulikin tuntui haluavan puukottaa selkään. Mielikuvitusrikas punapää alkoi kuvittelemaan jos jonkinmoisia hirviöitä ilmestyvän joka nurkan takaa.. joskin, se ei olisi ihme, ottaen huomioon että kylässä liikkui myös taruolentoja Eniten Jasmine kuitenkin pelkäsi mahdollisia vartijoita, jotka saattoivat partioida kaduilla. Mitä hän noille selittäisi, jos moisiin törmäisi? Tyttö rukoili mielessään, ettei joutuisi minkäänlaisiin tekemisiin virkavallan kanssa. Siinä kävellessään Jasmine päätti, että mikäli Druaiglin ei ilmaantuisikaan paikalle, lähtisi hän saman tien koko kylästä! Aivan sama paleltuisiko hän kuoliaaksi metsään eksyessään, Jasmine ei nähnyt enää mahdollisuutta palata takaisin isäntä perheensä luo. Hän jäisi aivan varmana kiinni tästä seikkailusta ja sen jälkeen hän ei enää ikinä poistuisi sisätiloista. Moinen häkkilinnun elämä ei kiinnostanut tyttöä. Hän olikin ottanut varta vasten mukaansa hieman lämpimämmät vaatteet, sekä risaisen olkalaukkunsa, jonne oli tunkenut yhden leivän, jonka keittiöstä oli näpistänyt. Niillä mentiin. Ei mikään tosi seikkailijan varustus, mutta eipä tytöllä ollut minkäänlaista kokemusta oikeista seikkailuista.

Askel hidastui hieman Jasminen lähestyessä kadun kulmia, joilla tyttö oletti Druaiglin odottelevan häntä. Vihreä katse etsi tuttua hahmoa kaduilta, mutta mitään ei näkynyt. Kuitenkin, pian talojen varjoista astui esiin tuttu hahmo. Hymy nousi tytön kasvoille, Druaiglin avatessa suunsa.
Uskalsin jo pelätä, ettet saavukaan Tyttö totesi kävellessään lähemmäksi miestä ja siirsi huppuaan pienesti pois kasvojen edestä.
Druaiglin esitellessä viinipulloa, naurahti tyttö pienesti.
En.. ole koskaan maistanut. Ennen orjuuttani olin niin nuori, ettei minulle aikuisten juomia suotu.. orjana taas ei mitään vettä kalliimpaa Jasmine kertoi, samalla kun kaksikko lähti hitaasti kulkemaan kohti määränpäätään.
Toivottavasti et joutunut kauaa odottamaan Minun piti varmistaa, että reitti oli varmasti selvä Tyttö jatkoi puhumista. Hän oli yllättävän puheliaalla päällä. Tuntui jotenkin.. vapaammalta. Sitähän hän oli juuri nyt.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ylva » 15 Marras 2011, 17:04

Druaiglin

Haltia hymyili puheliaan oloiselle neitokaiselle. "No, hyvä aika maistaa", mies totesi ja lähti astelemaan tuon kanssa katua pitkin kuulostellen kaiken varalta, jos joku muu olisi liikenteessä ja tulossa kaksikkoa kohden. "En minä kauaa odotellut. Tottakai." Haltia vastaili neidon puheisiin ja vilkaisi tuota sitten syrjäsilmällä. "Mihin sinä haluat mennä? Ajattelin lampea, mutta jos täällä on liian koleaa olla ulkona voimmehan me tietysti mennä talollenikin", ehdotti ja mietti taas kerran kuinka tunkeilevalta kuulosti, mutta ei antanut sen nyt häiritä. Yritti kovasti näyttää mahdottoman viattomalta sanojensa kanssa, mutta jotenkin ei ollut koskaan onnistunut näyttämään viattomalta, vaikka sitä olisikin ollut. Ainakin miehen äidillä oli ollut maaginen kyky kertoa milloin oli laskenut luikuria tai jättänyt jotain kertomatta. Tiedä häntä oliko se sitten vain äitien juttu, vain miehen yleinen ongelma vaikuttaa vilpilliseltä. Haltia kiinnitti huomionsa neitokaisen mukana olevaan kasiin, mutta ei kysellyt siitä sen enempää. Ehkä neidolla oli mukanaan lisää vaatetta tai jotain. Ei haltian mieleen juolahtanutkaan, että neitokainen aikoisi yksin metsään lähteä, sehän oli suorastaan itsetuhoinen ajatus. Varsinkin kun tyttö tuskin tietäisi edes missä oli ja metsä ei ollut mikään kovinkaan pieni.

Sekaverinen haltia oli miettinyt päivän pitkää Jasminen asemaa tässä yhteisössä ja nyt kun pääsi taas juttelemaan neidon kanssa haltia tunsi olonsa kokoajan kurjemmaksi sen tähden, että toinen oli orja. Asia tuntui vain niin väärältä ja elämää alentavalta, että se suorastaan yökötti miestä. Hajanaisen ajatukset neidon kehottamisesta karkaamaan olivat kyllä käyneet miehen mielessä, mutta päätyneet aina siihen lopputulokseen, ettei neitokainen yksin pitkälle pääsisi. Ja kuka nyt orjaa auttaisi? Ajatus sai miehen irvistämään itsekseen, koska vastaus tuohon äänettömään kysymykseen oli toisaalta varsin selvä, mutta toisaalta miehen päässä oli se inhottava järjen ja velvollisuudentunnon ääni, joka jaksoi motkottaa asiasta jos toisesta. Mitä Jasminekin ajattelisi jos alkaisi ehdotella jotain tuollaista? Varmaan pitäisi haltiaa täysin kajahtaneena tai sitten uskoisi tuon pilailevan kustannuksellaan. Uppoutuen itse ajatuksiinsa haltia antoi neitokaisen mielellään rupatella ja oikeastaan tuon ääni oli varsin miellyttävä. Ei sitä ollut kiistämistä, että vaikka oli vasta lyhyen aikaa tuntenut tytön, tuo oli silti miellyttävä.
Ylva
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 15 Marras 2011, 18:22

Nyt oli tosiaan hyvä aika maistaa ensimmäistä kertaa elämässään viiniä. Jos ei muuten, niin kohottaa maljat vapaudelle. Ainakin tämän yhden illan vapaudelle. Jasminen sisällä kuitenkin kyti pieni kapina siitä, ettei hän enää palaisi isäntäperheensä luokse. Se tosin meinasi sitä, ettei hän voinut kylään jäädä. Tämä kylä oli yllättävän pieni ja seinilläkin oli korvat. Hänet löydettäisiin alta aikayksikön. Ehkä Druaiglin auttaisi hänet turvallisesti pois kylästä? Se olisi ihanaa! Mutta Jasmine ei kehdannut edes harkita moisen kysymistä.
Druaiglin kertoi, ettei kauaa ollut odottanut. Hyvä! Ties vaikka mies olisi jäätynyt tänne. Tai ainakin Jasminesta tuntui, että tänne voisi jäätyä. Ensimmäistä kertaa pikku pakkasilla yömyöhään liikkeellä. Totta kai hän liioitteli kaikkea. Druaiglinin ehdottaessa paikkoja, joihin he voisivat mennä, jäi Jasmine miettimään hetkeksi.

No.. En ole koskaan käynyt lammella voisimme käydä ensin siellä? Sen jälkeen mennä asunnollesi.. en tiedä sinusta mutta täällä on aika vilpoista. Meille orjille ei syystä anneta turhan lämpimiä vaatteita talven tullen. Estää kuulemma meitä pakenemasta talvipakkasilla. Pyh, uskon että oikea syy on se, etteivät he halua tuhlata rahojaan ostaakseen orjilleen jotain lämmikettä Jasmine selitti. Tytön puheripuli johtui sekä jännityksestä että innostuksesta. Punapää oli selvästikin estottomampi mitä päivällä. Kapina hänen sisällään sen kun kasvoi.
Joten näytä tietä.. En osaa suunnistaa tässä kylässä oikeastaan yhtään. Osaan vain kävellä torille ja rikkaiden suosimalle räätälille Jasmine lisäsi hymyillen, samalla kun siirtyi kävelemään aavistuksen verran lähemmäksi Druaiglinia.

//Pyyyyyyyww tuleepa nyt lyhyttä >://
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ylva » 15 Marras 2011, 18:58

Druaiglin

"Hmm...? Niin, täällä on hieman viileää", haltia sanoi heräten omista ajatuksistaan ja hymyili hieman pahoittelevasti neitokaiselle. "Anteeksi, unohduin ajatuksiini. Ei kai sinulla kovin kylmä ole?" pahoitteli ja lisäsi sitten huolestuneena kysymyksen neidon olotilasta. Ainakin Druaiglin tuntui olevan varsin huolehtivainen tapaus, vaikka sitä ei pärstäkertoimella varmaankaan uskoisi. Haltia suuntasi askeleensa lyhimpään reittiin kohti lampea, ei silti pitänyt erityistä kiirettä olihan näillä vielä aikaa, ennen kuin neitoa alettiin kaipaamaan. Tämän ajatuksen tultua miehen päähän ei voinut olla kysymättä tytöltä asiasta ääneen. "Milloin sinun on oltava takaisin?" kysyi kohottaen hieman kulmiaan oikeastaan sitä itse huomaamatta. Se nyt vain oli sellainen tapa johon oli tottunut niin hyvin ettei kiinnittänyt siihen juurikaan huomiota ellei sitten tehnyt sitä tahallaan painottaakseen sanojaan. Jotenkin aika tuntui ottaneen hirveän kirin aikaisempaan matelevaan olemukseensa ja nyt haltiaa vaivasi se, että aika tuntuisi taas loppuvan kesken, vaikka oli hädin tuskin päässyt vasta alkuun tässä uudelleentapaamisessa.

"Tämä olisi kieltämättä mukavampaa jos olisi kesä. Tuota, onko täällä sinusta pimeää?" kysyi koska ei yksinkertaisesti tiennyt. Haltialle harvoin oli turhan pimeää tai oikeastaan ei koskaan lämpönäkönsä takia. Näki tietysti maailman erilaisena pimeällä, mutta näki yhtä lailla oli sitten sysipimeää tai ei. Sitäpaitsi ei oikein ollut perillä ihmisten näkökyvystä, tiesi vain sen verran, että se oli huonompi kuin haltioilla. Tunsi itsensä hieman noloksi joutuessaan kyselemään tälläisiä, mikä tuntui siltä, että sen pitäisi olla itsestään selvyys. "Toivottavasti silmäni eivät muuten haittaa sinua. Punaisuus johtuu lämpönäöstä." haltia selitti ja kuulosti siltä, että olisi lukenut lauseensa jostain paperista. Oli tainnut selittää asiaa moneen kertaan elämänsä aikana. No hyvä onni siinä, että haltialla oli äärimmäisen pitkä pinna, joten toistaminen ei tuota yleensä haitannut pätkän vertaa.

Tytön rentoutuneempi olemus miellytti miestä. Oli tietyllä tapaa vaivaannuttavaa keskustella sellaisen kanssa, joka tuntui pyytävän anteeksi omaa olemassaoloaan. Varsinkin kun siihen ei ollut mitään tarvetta. Tietysti se oli ominainen piirre orjille ja jonkinlainen edellytyskin jos tarkkoja oltiin. Druaiglin ei kuitenkaan pitänyt siitä missään muotoa. Kyllähän hän ymmärsi asian, mutta se nyt taas oli eri asia kuin asiasta pitäminen. Hitto vieköön, haltia ajatteli, hänestä tuntui että aivot kävivät ylikierroksilla jostain syystä ja mietti kaikenlaisia asioita, vaikka tuon pitäisi keskittyä neitokaiseen. Tavallaanhan hän kyllä keskittyikin ajatellessaan, eikä se tylsistymisestä johtunut, ehkä enemmänkin päinvastoin. Tunne pojankloppimaisuudesta hiipi taas miehen tietoisuuteen ja sai tuon huvittumaan sisäisesti.

//jatkoin nyt vielä tähän kun et näköjään ollut enää onlinessa, mutta siirry lammelle jos tahdot tai jatketaan tässä miten vain.
Ylva
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 15 Marras 2011, 23:32

Jasmine pudisti päätään Druaiglin kysymykselle.
Ei, ei minulla liian kylmä ole. Ainakaan vielä Tyttö vastasi hymyillen Joten mennään lammelle!.
Tyttö antoi Druaiglin johdattaa itseään kohti lampea. Kaksikon kävellessä eteenpäin, esitti mies kysymyksen paluu ajasta. Jasmine mietti hetken, kunnes uskaltautui vastaamaan.
en aio mennä takaisin. Jään joka tapauksessa kiinni! Joten miksen nauttisi tästä vapaudesta niin kauan kuin voin Jasmine vastasi Druaiglinin kysymykseen.
Druaiglin seuraava kysymys sai Jasminen kohottamaan pienesti kulmiaan.
No.. onhan täällä melko pimeää.. mutta kyllä minä kutakuinkin näen. Ainakin vielä Tyttö vastasi hymähtäen. Druaiglin Kertoi samalla silmistään, toivoen etteivät ne haitanneet Jasminea liikaa. Tyttö naurahti pienesti.
Onko minulla orjana varaa valita ystäviäni? Ei sinun silmäsi haittaa minua. Ei vaikka ne vilkkuisivat kaikkia eri värejä.. Onhan ne hieman erikoisemmat, mitä olen tottunut näkemään. Mutta eivät ne minua häiritse Tyttö selitti, samalla kun katsoi Druaiglinin hehkuviin silmiin.

Matka kulki kohti lampea. Kun kaksikko vihdoista viimein pääsi lammelle, ei Jasmine voinut olla pidättelemättä innostustaan. Riemukas naurahdus pääsi tytön suusta, samalla kun he vihdoista viimein pääsivät lammen lähettyville. Tyttö otti muutaman nopeamman askeleen kohti lampea, hymähtäen sitten iloisesti.
Täällä on kauniimpaa kuin kuvittelin.. joskin, en varmasti näe yhtä hyvin kuin sinä Mutta kuun valossa välkkyvä lampi tuo mieleen meren Jasmine tarinoi, samalla kun siirsi katseensa lammesta Druaigliniin.
Kiitos että toit minut tänne En olisi voinut kuvitella parempaa paikkaa viettää vapaa päivääni..
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ylva » 16 Marras 2011, 09:21

Druaiglin

"Tottakai sinä saat valita", haltia muistutti, mutta oli itse jäänyt miettimään neidon aikaisempaa vastausta, sitä ettei tuo aikonut mennä takaisin. Johdatti tuon kuitenkin lammelle, joka välkkyi kuunvalossa. Mies katseli neitokaisen innostusta hymy huulillaan ja asteli itse hitaammin tuon perässä paikalle. "Mielellänihän minä", haltia vakuutteli neidon kiitokseen hymyillen tuolle lämpimästi. Mies asteli neidon viereen ja laski hetkeksi pullon kädestään maahan ja työnsi viilenneen käden takkinsa taskuun. Druaiglin katseli hetken lammelle kunnes kääntyi neidon puoleen. "Mitä sinä sitten ajattelit tehdä? Älä ymmärrä minua väärin, mutta tiedätkö sinä edes missä sinä olet?" hän kysyi ja puhdas huoli paistoi miehen sanojen läpi tuon katsellessaan itseään lyhyempää neitokaista. Nyt miehen ajatukset juoksivat taas vilkkaasti. Hän ei voisi päästää tätät tyttöä lähtemään yksinään, mutta toisaalta ei hänellä ollut oikeutta edes ehdottaa neitoa jäämäänkään. Juuri siinä hetkessä haltia teki erikoisen päätöksen, joka syrjäytti häiritsevät äänet tuon päässään taka-alalle. "Mitä jos minä tulisin mukaasi? Voisin saattaa sinut sinne minne ikinä nyt oletkaan menossa", ehdotti ja miehen äänestä kuuli, että oli aivan tosissaan ja hehkuvat silmät olivat naulittuina neidon omiin.

Mitä tästäkin seuraisi, mies jäi hetkeksi pohtimaan. No, ainakin hän saisi hyvän syyn nähdä hieman kylän ulkopuolista maailmaa, mitä oli aina halunnut. Huvittavaa sinänsä, että siihen tarvittiin yksi nätti orjatyttö, että sai itsestään irti karistaa haltiakylän tomut jaloistaan. Jos tyttö lähtisi tänäyönä, kuten tuo näytti vakaasti olevan päättänyt, miehellä ei olisi aikaa hoitaa asioita sen enempää. Se seikka taisi vaivata eniten tuon mieltä, mutta eiköhän siitä selvittäisi muutamalla nimetyllä kirjeellä ja toisaalta ei edes tiennyt palaisiko takaisin ainakaan vähään aikaan. Yksi puuttuva orja ja kadonnut sekaverinen saisi ainakin mahtavat huhut liikkeelle, jos ei muuta. Mitään todisteita asiasta tuskin jäisi, ellei silminnäkijöitä sattunut paikalle, mikä olisi kaksikon kannalta suotavaa.
Ylva
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 16 Marras 2011, 19:14

"Mitä sinä sitten ajattelit tehdä? Älä ymmärrä minua väärin, mutta tiedätkö sinä edes missä sinä olet?"
Surkuhuvittunut hymähdys pääsi tytön suusta. Ei hänellä ollut mitään hajua, missä päin Cryptiä edes oli! Druaiglinin selvästi huolehtivainen kysymys sai tytön vaivautumaan pienesti ja miettimään hetken aikaa, kannattaisiko sittenkään lähteä. Mutta hän oli päätöksensä jo tehnyt. Enää ei ollut paluuta. Sinne helvettiin orja ei enää palaisi. Hän halusi olla vapaa.
En En tiedä missä olen. Mutta paleltumiskuolema metsässä kuulostaa paljon mukavammalta vaihtoehdolta, kuin palaaminen siihen taloon, josta tulisi vankilani loppu elämäkseni Jasmine myönsi, päättäväisellä, mutta hieman pelokkaalla äänellä.
Jasmine oli aloittamassa vielä puolustuspuhetta päätökselleen, kun Druaiglin esitti mitä ihmeellisimmän ja odottamattomimman ehdotuksen. Mies tarjoutui tulemaan mukaan. Auttamaan tytön määränpäähänsä. Jasmine meni täysin lukkoon. Punapää tuijotti punaisena hohkaavia silmiä hetken hämmentyneenä. Mitä tuohon olisi nyt voinut sanoa? Miten Jasmine olisi voinut mitenkään ilmaista tämän kiitollisuuden määrän?

Sanaakaan sanomatta tyttö otti askeleen lähemmäksi Druaiglinia ja kietaisi kätensä tuon ympärille. Halaus oli kuin reaktiomainen ele kiitollisuudesta, joka tytön sisällä vain kasvoi.
En voi ikinä kiittää sinua tarpeeksi tästä! Jasmine rääkäisi itku lähes kurkussa, muutaman onnenkyyneleen valuessa tytön poskea pitkin tuon yhä halatessa miestä.
Hän pääsisi vihdoin pois. Vapauteen. Elävänä!

// Onko Druaiglinilla kovin pitkät kasvot? Entä onko ne enemmän kulmikaat vai pyöreet? //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ylva » 16 Marras 2011, 20:57

((En nyt sanoisi kovin pitkät, mutta kapeahkot ja enemmän kulmikkaat kuin pyöreät. Kui?))

Druaiglin

Neidon äkillinen halaus sai miehen hieman ymmälleen hetkeksi, mutta kietoi kuitenkin kätensä neitokaisen ympärille ja hymyili tuolle lempeästi. "Tuo riittää vallan mainiosti", vakuutti lempeällä äänellä. Haltia oli päättänyt ettei alkaisi pohtimaan tätä asiaa sen enempää vaan toimisi nyt näin jos ei muuta niin tytön parhaaksi, koska ei vain voisi päästää tuota metsään kuolemaan. Haltian hymy muuttui hieman riehakkaaksi ja tuo työnsi tytön irti itsestään lempeästi katsoen tuota kasvoihin. "Oikeastaan voisin kiittää sinua, nyt voin tehdä sen mitä olen aina halunnut. Lähteä täältä", mies sanoi ja katsoi vielä hetken tytön kauniisiin kasvoihin kunnes noukki nopealla liikkeellä viinipullon maasta ja nosti sen kaksikon väliin. "Mitä, jos ottaisimme maljan sille ja lähtisimme käymään talollani? Minun olisi hyvä koota jotain tavaroita ja sellaista ja sinä tarvitset paksumman viitan", haltia tuumi samalla kun availi jo pulloa, vaikka neito ei ollutkaan ehtinyt vastaamaan mitään. Haltia oli napannut takkinsa kätköistä puukon ja tunkenut sen terät korkkiin, joka päästi pienen poksahtavan äänen kun haltia veti sen irti paikoiltaan. Virnisti tytölle ja ojensi tuolle pulloa "vapaudelle", haltia totesi ja kehotti eleellä neitoa maistamaan juomaa, vaikka noilla nyt ei laseja ollutkaan matkassa.

Haltia jäi miettimään mitä kaikkea nuo tarvitsisivat. Oli selvää, että kaksikon olisi hyvä olla poissa kylästä ennen aamua, joten aikaa sinänsä ei ollut kovinkaan paljoa. Onneksi aurinko nousi vasta myöhään, mutta elämä alkoi heräillä silti kylässä aikaisin. Ehdottomasti he tarvitsisivat kartan, onneksi haltialla oli jonkinmoinen kotona ja asiaa enemmän mietittyään mies totesi itsekseen, että tuolla pitäisi kotona olla kaikki mitä nuo tarvitsisivat ainakin näin ensihätään. Siinä ajatellessaan asiaa ja katsellessaan tyttöä edessään alkoi innostua tästä ajatuksesta enemmän kuin mistään pitkiin aikoihin. Virne miehen huulilla leveni ja alkoi tuntemaan olonsa varsin mukavaksi. Saisi tehtyä jotain hyvää, saisi lähdettyä kylästä näkemään maailmaa ja saisi viettää aikaansa kauniin nuoren neidon kanssa. Ei paha.
Ylva
 

EdellinenSeuraava

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa

cron