Juokse, metsä, JUOKSE//sovittu

Haltioiden kylä, kokonaisuudessaan. Kylä on monikerroksinen ja valoisa, ennen kaikkea luontoon sopiva. Talot ovat väriltään vaaleita, arkkitehtuuriltaan kauniita ja elegantteja. Joissakin taloissa on käytetty samaa, valkoista marmoria mitä itse aroilla sijaitsevassa linnassa. Kasvillisuutta kylässä on paljon, lähes joka nurkalta löytää seinäköynnöksiä, koristepuita ja pensaita. Kylä on täysin piilossa metsässä, sitä verhoaa lumous jonka läpi ei voi nähdä, ellei tiedä mitä pitäisi katsoa. Vain ne, jotka kylässä asuvat, löytävät sinne.
Kylä sisältää niin asunnot, kuin puodit ja torit. Toreja haltioilla ei ole niin paljoa, mitä ihmisillä, mutta kauppoja ja putiikkeja sitäkin enemmän. Majataloja on siellä täällä, osa tasokkaampia mitä toiset.

Öisin kylän kauniita katuja valaisee satunnaisesti ympäriinsä leijailevat maagiset valopallot. Päivisin auringonvaloa valoa tihkuu latvustojen lomasta. Kylää ei ympäröi muurit, eikä aidat. Haltiat luottavat täysin jo vuosisatoja toimineeseen maagiseen illuusioon, jonka ansiosta ihmiset eivät voi löytää tänne.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja VaivainenLepakko » 22 Marras 2011, 23:38

//Voi sinnuu :(

Cerine

Neito virnisti veljelleen ja pisti kätensä selkänsä taakse.
"Niin kai oli." Cerine naurahti punastuen hieman. Näin pitkän ajan jälkeen tyttö ei olisi uskonut enää löytävänsä veljeään, mutta löysi sittenkin. Nyt Nion näytti hyvin paljon itseltään, hänen hiuksensa olivat kasvaneet ja sitä rataa.
Tyttö nyökkäsi veljelleen vastaukseksi. Pikku hiljaahan tässä olikin jo nälkä,neito ajatteli hymyillen. Hän lähti hitaasti kävelemään.
"No, mites sinulla on mennyt?" Cerine kysyi iloisesti hymyillen. Hän otti kätensä pois selkänsä takaa, aloitti hiljaisen hyräilyn ja sulki hetkeksi silmänsä. Silmät kiinni kulkeminen ei tosin ollut kovin järkevää, mutta kylä sitä nyt vähän matkaa saattoi hyvin tehdä.
VaivainenLepakko
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 23 Marras 2011, 19:01

Nion

"No...", haltia tokaisi miettien samalla miten tiivistäisi kymmenen vuoden tapahtumat lyhyesti ja ytimekkäästi. Ar'Morthejen tapaan hän saattaisi vain pitkittää ja värittää tarinaa, jolloin siitä tulisi liian pitkä.
"Luulen, että olen oppinut paljon täällä. Olen tutustunut eri rotuisiin haltioihin, tavannut ihmisiä, ihmissusia, demoneita ja aaveita, joista sai kotona lukea vain kirjoista. Se on ollut hienoa." Vaikka osa onkin yrittänyt tappaa minut, hän ajatteli ja päätti jättää sen pelkäksi ajatukseksi.
"Olen joutunut täällä ollessa asumaan yksin, joten olen joutunut opettelemaan yhtä sun toista kodinhoidosta", Nion naurahti ja muisteli ensimmäisiä kuukausia ja monia ongelmia ruoanlaitossa,
"Eräälläkin kerralla, kun yritin keittää vihanneksia ja tehdä muhennosta, unohduin lukemaan reseptikirjaa ja vihannekset paloivat pohjaan. Meni taverna-reissuksi sinä päivänä..." Tällä välin sisarukset olivat jo saapunut torin puoleen ja joka puolella tarjoittiin kaloja, koruja, aseita, yrttejä ja ties mitä muuta. Nion tunsi paistettujen kastanjoiden tuoksun nenässään ja kysyi kelpaisivatko ne Cerinelle.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja VaivainenLepakko » 01 Joulu 2011, 13:04

Cerine

Neito kuunteli veljensä selityksiä kiinnostunut kiilto silmissään. Hän saattoi hyvin kuvitella, kuinka Nion oli töppäillyt kodinhoidossa. Etenkin ruoanlaitossa! Cerine naurahti ajatukselle ja loi veljeensä huvittuneen katseen.
"Kastanjat kelpaavat hyvin", tyttö hymyili ja vilkuili ympärilleen.
"Et sitten lukenut kirjaa kodinhoidosta", neito kiusoitteli sarkastiseen äänensävyyn. Cerine ei ollut paljoa vielä kerennyt kokea Cryptiin tulonsa jälkeen ja olisi tuntunut sourastaan turhauttavalta kertoa sen kummempia tapahtumia. Joitakin pieniä yhteenottoja ja uusia tuttavuuksia. Ei mitään kovin mielenkiintoista siis.
"Olen alkanut pikkuhiljaa tottua lyhyisiin hiuksiin.." Cerine tokaisi tyyni hymy kasvoillaan, "saatan jopa haluta pitää ne näin", hän mutisi vielä päälle.
VaivainenLepakko
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 01 Joulu 2011, 20:07

Nion

"Taisi jäädä väliin", Nion naurahti Cerinen heitolle kodinhoidosta. Hän antoi kastanjoita myyvälle haltiaherralle muutamia kolikoita taskustaan, joka hetken päästä antoi heille kaksi paperista pussukkaa, jotka olivat täynnä lämpimiä ja herkullisen tuoksuisia kastanjoita.
"Ole hyvä", Nion sanoi ojentaessaan toisen pusseista siskolleen, joka kertoi olevansa tyytyväinen lyhyisiin hiuksiin. Tämä kouraisi hieman Nionin sisintä, koska hän vieläkin piti lyhyitä hiuksia häpeällisinä ar'Mortheilla. Totta puhuen, pelkästään ajatuskin Cerinestä lyhyillä hiuksilla, sai miehen miettimään, mitä hänen siskonsa oli kotona tehnyt, miksi hän tahtoi pitää ne sellaisena eikä hän kestänyt pohtia näitä asiois´ta vain yksin mielessään.
"Minkä takia hiuksesi leikattiin?" Nion kysyi yhtään kaunistelematta.
"Mitä lähtöni jälkeen oikein tapahtui?"
Pappis
 

ViestiKirjoittaja VaivainenLepakko » 12 Joulu 2011, 16:12

Cerine

Tyttö hymyili veljeen aurinkoisesti tämän ojentaessa hänelle kastanjat. Hän arvasi, että Nion ei välttämättä suhtautuisi yhtä psotiivisesti hänen lyhyiksi leikattuihin hiuksiin, mutta itsehän hän sen teki. Asian kertominen ei kuitenkaan ollut nii helppoa, kuin mitä sen luulisi olevan. Mitenköhän Nion mahtaa suhatutua siihen, että minä itse leikkasin huikseni, vain jotta pääsisin etsimään häntä.. Neito ajatteli surumielisesti ja aloitti kastanjoiden syönnin, jotta suru ei pääsisi hänen kasvoilleen asti. Cerine nielaisi ison palan kurkustaan alas kuullesaan veljensä kysymykset.
"Minä.. Minä itse ne leikkasin.." Sai neito sanotuksi vihdoin. "Halusin leikata ne, jotta olisin voinut lähteä.." Hän jatkoi katsoen tiukasti kastanjoihinsa.
"Lähtösi jälkeen isä on ollut suorastaan hermoromahduksen partaalla, masentunut. Minun olisi pitänyt etsiä itselleni mies.." Cerine kertoi korvat alhaalla. "Enkä minä tahdo vielä.." Hän mumisi vielä perään hijlaa. Iloinen hymy oli lähtenyt hänen kasvoiltaan, hänen silmänsä pysyivät edelleen kiinni kastanjoissa. Neito odotti veljensä saarnausta tai jotain muuta vastaavaa vakavaa tai virallista vastaukseksi selitykseensä. Hän jatkoi kastanjoiden mutustelua, ihan kuin ei olisi sanonut yhtikäs mitään.

//Se on sitte nii kivaa ku on hypäri ja paljon vapaa-aikaa...
VaivainenLepakko
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 18 Joulu 2011, 14:07

Nion

Haltian oli vaikea päättää, mille Cerinen kertomasta hän olisi hämmästynyt tai järkyttynyt eniten.
"...Mi-?" Nion parahti ja teki epämääräisen liikkeen käsillään,
"Itse? Että pääsisit lähtemään?! Miksi?" Nion ei kyennyt ymmärtämään siskonsa tekojen taustoja. Vaikka ar'Morthe naisilla oli melkoisen vapaa vaikutus elämäänsä kyllä heidänkin odotettiin menevän tietyssä iässä naimisiin. Cerine oli tullut oikeaan ikään jo aikoja sitten. Nion huokaisi ja asetti kätensä siskonsa olkapäälle.
"Olen iloinen, että sain tavata sinut, Cerine, mutta sinun on mentävä takaisin." Nioniin sattui, että hän joutui sanomaan moista, mutta hän ei nähnyt muutakaan keinoa. Isällä oli tarpeeksi häpeää kestettävänä hänen tekonsa takia, mutta nyt hän joutui kärsimään Cerinenkin teon takia.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja VaivainenLepakko » 19 Joulu 2011, 12:17

Cerine

Säpsähtäen Cerine nosti katseensa veljeensä. Hyvin pieni hymy ilmestyi neidon huulille, kunnes Nion jatkoi lausettaan. Minun pitäisi lähteä..?
"En mene takaisin! En enää.. En voi.." haltia parkaisi ja otti muutaman askeleen poispäin veljestään.
"En voi enää mennä takaisin.. Häpäisin jo itseni!" Hän jatkoi huutaen ja heitti loput kastanjapussista Nionia kohti. Cerineen sattui, että hänen pitäisi lähteä hänen oman veljensä mielestä. Kaiken sen jälkeen, mitä neito oli tehnyt päästäkseen näkemään veljensä uudelleen.
"Minä en mene takaisin... Jos et halua, että olen täällä niin.. Selvä sitten.." Cerine tokaisi kyyneleiden täyttämin silmin.
VaivainenLepakko
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 21 Joulu 2011, 19:35

//Leikitään, että Nion ja Cerine ois kävelly kastanjoita syödessään vähän kauemmas torista, koska tää välikohtaus saattais olla hieman kiusallinen väenpaljoudessa : )

Nion

Kastanjapussi osui Nionin rintaan ja sisältö levähti kopisten katukiveykselle. Kastanjoiden tuoksu täytti ilman, mutta haihtui lähes yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Nion ei yrittänyt lähestyä perääntyvää Cerineä, jonka silmät olivat alkaneet kyynelehtiä.
"Tulit etsimään minua, eikö totta?" haltia sanoi rauhallisesti ja toivoi, että Cerine malttaisi kuunnella häntä, "Löysit minut, olen kunnossa ja palaisin takaisin kylään, jos voisin, mutta..." Nion nielaisi ohimenevän tuulevirtauksen leikkiessä hänen hiustensa kanssa, "En pysty siihen vielä..." Ilme haltian kasvoilla oli tuskastunut. Vaikka hiukset olivat kasvaneet aikaa myöten takaisin ja näin ollen hänen syntinsä oli sovitettu, pois pyyhitty, Nion ei itse ollut varma tulisiko kotiinpaluu olemaan niin riemullinen.
"Kyse ei ole siitä ettenkö haluaisi sinun olevan täällä", haltia jatkoi, "Mutta sinä et ole tehnyt mitään väärää. Sinun ei olisi pitänyt lähteä kylästä. Cerine, pyydän", mies sanoi anellen, "Palaa kotiin ja kerro, että olen kunnossa, kasvata hiuksesi takaisin ja odota, että palaan."

//Oih, suurta draamaa
Pappis
 

ViestiKirjoittaja VaivainenLepakko » 21 Joulu 2011, 20:20

Cerine

Neito pysähtyi, hänen korvansa värähtivät, tämän veljen esittäessä kysymyksen, joka osui naulan kantaan.
"En.. En palaa takaisin! Vaikka henki menisi!!" Cerine huusi itkuinen, kiukkuinen ilme kasvoillaan. Hän perääntyi taas muutaman askeleen taaksepäin.
"Mistä edes tiedän, että sinä palaisit kotiin?" Tyttö kysyi pyyhkien kyyneliä poskiltaan. Cerine oli kyllästynyt odottamaan. Aina vain odotusta ja odotusta. Vaikka kuinka neidolla oli vapauksia, häneltä olisi silti odotettu paljon sellaista, mitä hän ei halunnut tehdä. Tyttö puristi kätensä nyrkkiin ja käänsi selkänsä veljelleen.
"Ehkä oli virhe etsiä sinut.. Ehkä olisi sittenkin vain pitänyt lähteä.." sanat tulvivat Cerinen suusta ja vaikka niiden sanominen sattuikin, hän ei epäröinyt silti niitä sanoa. Vielä ennen kuin neito oli kodistaan lähtenyt, hän oli ajatellut olevansa iloinen, kunhan hän taas näkisi Nionin. Nyt asia oli kuitenkin toisin.

//Raama jatkuu~
VaivainenLepakko
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 21 Joulu 2011, 21:31

Nion

"Cerine!" Nion sanoi kovaan ääneen ja tarttui siskoansa hartioista,
"Yritä nyt ymmärtää!! Ei tämä helppoa ole ollut minullekaan! Ja vaikka en koskaan palaisikaan, sinun ei olisi silti pitänyt lähteä tuolla tavalla kylästä! Nyt olemme molemmat häpeällisiä hylkiöitä, joiden hiukset, ar'Morthejen ylpeys, on leikattu! Isä ei pysty enää näyttämään naamaansa ulkona meidän kahden takia!" Nion veti puuskuttaen henkeä. Hän oli kiihtynyt turhaan, mutta hän ei ollut voinut asialle mitään.

//Voilá
Pappis
 

ViestiKirjoittaja VaivainenLepakko » 21 Joulu 2011, 22:43

Cerine

Neito säpsähti veljensä korotettua ääntä. Haltia kääntyi katsomaan Nionia, tällä hetkellä hyvin vihaisesti.
"Luuletko tosiaan, että olisin lähtenyt jos välittäisin siitä mitä isä ajattelee!?" Cerine ärähti, "En ole tyhmä! Tiesin kyllä, että olisin toinen häpeällinen jos lähtisin! Luuletko tosiaan, että minusta oli hauska kuulla osanottoja SINUN takiasi!!" hän huusi ja tönäisi veljensä kauemmas itsestään.
"Sen näki kaikkien kasvoilta, säälivät ilmeet ja katseet, vaikka niitä yritettiin peitellä.." Neito mumisi ja laski katseensa maahan. Kyyneliä alkoi valua vuolaammin Cerinen poskia pitkin.
VaivainenLepakko
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 21 Joulu 2011, 22:51

Nion

Cerinen sanat saivat Nionin vaikenemaan. Hän ei ollut ollenkaan ajatellut, millaista Cerinen elämä oli ollut, hänen lähtönsä jälkeen. Nion ei tehnyt elettäkään kyynelten alkaessa valua hänen siskonsa poskia pitkin. Tuo oli juuri äsken torjunut Nionin, joten mies katsoi parhaaksi antaa Cerinen itkeä kyyneleensä pois ja rauhoittua.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja VaivainenLepakko » 21 Joulu 2011, 23:13

Cerine

"...Tietysti.. Et ole ajatellut koko asiaa vai mitä..?" Cerine kysyi värisevällä, hiljaisella äänellä. Hänen koko kehonsa tärisi, hän halasi itseään. Neidon jalat tärisivät ja lopulta hän lyyhistyi polvilleen maahan. Odotus, toivo, ilo, kaikki ne rakkaat muistot, särkyivät. Cerine ei ollut odottanut tällaista vastaanottoa.
Mitä pitempään neito asiaa ajatteli, sitä enemmän hänestä alkoi tuntua siltä, että hän oli paennut sitä kaikkea, mitä kotona oli. Silti hän ei halunnut mennä takaisin, ei ainakaan nyt. Kyynelien tulo ei laantunut. Cerine ei sanonut sanaakaan, hän ei liikahtanutkaan. Hän puri huultaan ja koetti olla sen enempää kiihtymättä veljelleen.
"Mitä se enään muuttaisi vaikka menisinkin takaisin.. Ei minua enään otettaisi avosylin vastaan.." Tyttö mutisi edelleen polvillaan maasta.
VaivainenLepakko
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 23 Joulu 2011, 12:37

Nion

Kyllä, Nion oli sen tajunnut, että Cerinen paluu ei tuottaisi mitään hyvää. Häntä kohdeltaisiin kenties kahta kauheammmin, ellei Isä sitten antaisi tyttärelleen toista rangaistusta. Pidemmän päälle ajateltuna Cerinen olisi parasta viipyä Cryptissä, ainakin niin kauan, että hiukset kasvaisivat takaisin. Nion kyykistyi alas Cerinen tasolle, hieraisi kerran niskaansa ja taputti sitten kevyesti siskoaan pään päälle. Henkilökohtaisesti haltia oli sitä mieltä, että Cerinen ei olisi alunalkaenkaan pitänyt lähteä kylästä ja varsinkaan leikata hiuksiaan, mutta nyt, kun tuo kaikki oli kerran jo tehty, mitä seuraavaksi. Nion tiesi paljon asioita ja pystyisi puhumaan tietystä aihealueesta vaikka kuinka ja paljon, mutta tällaisissa tilanteissa hän jäi aina sanattomaksi.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja VaivainenLepakko » 30 Joulu 2011, 20:53

Cerine

Neito naurahti ivallisen vaivaantuneesti. "Tyypillistä.. Et saa tällaisissa tilanteissa mitään sanotuksi.. Et näistä aiheista.." Cerine mutisi ja pyyhkäisi kyyneliä pois nähdäkseen paremmin. Tyttö nousi ylös, pitäen yhä katsettaan maassa.
"Mieluummin ryhdyn sinun viholliseksesi, kuin palaan takaisin kyläämme.." neito jatkoi yhä mutisten. Hän kääntyi lähteäkseen.
"Jos haluat vaan ja ainoastaan minun lähtevän takaisin omieni pariin, voin yhtä hyvin olla enää ikinä tapaamatta sinua.." Vaikka noiden sanojen sanominen sattuikin Cerineen, hän ei silti voinut pysyä hiljaa ja olla sanomatta niitä. Niin kauan oli hän odottanut näkevänsä rakkaan veljensä uudestaan. Kaikki oli kuitenkin mennyt neidon pahimpien pelkojen, eikä toiveiden mukaan.

//Viillän ranteeni auki!
VaivainenLepakko
 

EdellinenSeuraava

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 7 vierailijaa

cron