Roskasakkia ja ruhjeita.


Haltioiden kylä, kokonaisuudessaan. Kylä on monikerroksinen ja valoisa, ennen kaikkea luontoon sopiva. Talot ovat väriltään vaaleita, arkkitehtuuriltaan kauniita ja elegantteja. Joissakin taloissa on käytetty samaa, valkoista marmoria mitä itse aroilla sijaitsevassa linnassa. Kasvillisuutta kylässä on paljon, lähes joka nurkalta löytää seinäköynnöksiä, koristepuita ja pensaita. Kylä on täysin piilossa metsässä, sitä verhoaa lumous jonka läpi ei voi nähdä, ellei tiedä mitä pitäisi katsoa. Vain ne, jotka kylässä asuvat, löytävät sinne.
Kylä sisältää niin asunnot, kuin puodit ja torit. Toreja haltioilla ei ole niin paljoa, mitä ihmisillä, mutta kauppoja ja putiikkeja sitäkin enemmän. Majataloja on siellä täällä, osa tasokkaampia mitä toiset.

Öisin kylän kauniita katuja valaisee satunnaisesti ympäriinsä leijailevat maagiset valopallot. Päivisin auringonvaloa valoa tihkuu latvustojen lomasta. Kylää ei ympäröi muurit, eikä aidat. Haltiat luottavat täysin jo vuosisatoja toimineeseen maagiseen illuusioon, jonka ansiosta ihmiset eivät voi löytää tänne.

Valvoja: Crimson

Viesti Ti Marras 22, 2011 6:17

Roskasakkia ja ruhjeita.

Mimi/Zaranye

Nuori korkeahaltia talutti reippain askelin hevostaan poispäin metsästä kohti haltiakylää, hän tiesi saavansa noottia jäädessään kiinni keskellä syys yötä ulkona hiippailusta, mutta kun mukana oli vakavasti loukkaantunut ei tulevat huudot paljoa painaneet. Hevosen selässä tajunnan ja tajuttomuuden rajoilla keikkuva puoliverinen oltiin hetki sitten pelastettu kuolemalta, liekö ollut ihmissusi tai vastaava, tosin täysi kuu ei ollut vielä.
"Koita jaksaa, vien sinut veljeni luokse, hän osaa paikata haavasi." Zaranye kertoi, mutta kuuroille korville, ei Mimi voinut enään keskittyä yhtään mihinkään. Pian kaksikko saapui öiseen haltiakylään jossa maagiset valopallot leijailivat hiljaksiin halki ilman, ja tuttu susi juoksi innokkaasti tervehtimään. "Milo, Zaelin luo, mene." Zaranye komensi lemmikkiään, joka osasi yhdistää tuon nimen tiettyyn paikkaan. Susi lähti juoksuun kohti Zaeltheuksen kotoa, ja heti tuon talon saavutettuaan tuo kookas koiraeläin hyppi vasten ovea ja ikkunoita haukkuen ja koittaen mahdollisesti kiinnittää talon asukin huomion.

Pian tuo tuttu rakennus osui Zaranyenkin silmiin tuon taluttaessa hevosta reippain askelin. Selässä oleva Mimi ei taas ei nähnyt muuta kuin hevosen harjan, tuo oli niin uuvuksissa ettei ymmärtänyt ympärillään tapahtuvista asioista yhtikäs mitään. "ZAEL ! Tarvitsen apua !" Zaranye huusi vielä päästyään rakennuksen pihaan. Varoen korkeahaltia auttoi miltei tajuttoman puoliverisen alas hevosen selästä. Mimin kädet takertuivat ottamaan toisesta tukea ja jotenkuten kaksi neitoa pysyivät tolpillaan. Susi juoksi ympäriinsä heilutellen hääntäänsä, kunnes omistaja komensi tuon pysymään aloillaan.
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3796

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Ti Marras 22, 2011 7:57

Zaeltheus

Vaikka ilta olikin jo pitkällä, istui sinitukkainen mies kirja kädessään lämmintä hohkaavan takkansa edessä taljoihin kääriytyneenä. Primara oli myös hakeutunut asunnon sisään pakoon syksyn kylmää ilmaa, ja antoi miehen nojata itseensä, samalla kun tuijotti uteliaana liekkejä takassa. Zaeltheus oli liian pirteä mennäkseen jo nukkumaan, eikä kirjan lukeminenkaan tuntunut miestä auttavan tällä kertaa. Monen sivun kuluttua ja kovin turhautuneena haltia nakkasi kirjan lattialle, kaataen samalla vierestään pienen pinon kovakantisia niteitä. Zael kampesi itsensä ylös lattialta ja oli juuri aikomaisillaan ottaa juotavakseen jotain vettä väkevämpää, kun ulko-oven suunnalta alkoi kuului haukuntaa ja jokin vaikutti hakkaavan talon ovea. Epätavallinen toiminta tietenkin kiinnitti nuoren miehen ja kotkan huomion, ja mies asteli hämmentyneenä päätään raapien läpi hämärän huoneistonsa ikkunan luokse, joka avasi näkymän oven toisella puolella avautuvalle kadulle.

Hetken lasisen ruudun läpi tuijoteltuaan Zael huomasi asunnon matalilla portailla tutunoloisen hahmon.
Milo? sinipää tavasi ihmeissään. Jos susi oli täällä, se lupaili myös erään toisen visiittiä, Mitä ihmettä sen tytön päässä oikein liikkuu[/i] nuori mies tivasi ja asteli avaamaan oven heti kun oli kuullut sisarensa huudon pihamaalta. Kotka oli tuolla välin saanut itsensä sijoitettua siten, että vain sen pää näkyi olohuoneen puolelta tuijottelevan mitä suuremman huoneen puolella tapahtui. Se näytti olevan kiinnostuneempi tapauksesta kuin tavallisesti, normaalisti kun tuo höyhenkasa ei osoittanut mitään merkkejä kiinnostuksestaan saatika edes olemassa olostaan, vaan pyrki olemaan mahdollisimman huomaamaton ja mielipiteetön.
Zaeltheus katseli nyt puolestaan tuota neito kaksikkoa talonsa ovelta. Toinen niin paljon täynnä tarmoa ja toinen kuin suoraan haudasta ylös kaivettu.
Mitä raatoa sinä mukanasi kannat? Minä en herätä kuolleita eloon, vaikka niksini minulla siihenkin olisi, mies tuumasi tympeänä, mutta viittoili sitten sisartaan raahaamaan toisen sisälle taloon, Saat luvan kertoa mitä on tapahtunut ennenkuin kinuat minua auttamaan ystävääsi. Mies siirtyi suoraa päätä ulko-oven vieressä olevan tiskin taakse etsimään pöytälaatikoitten labyrinttimaisesta kokonaisuudesta erästä tiettyä pientä rasiaa, jossa uskoi yhä olevan jäljellä erästä voidetta joka kenties auttaisi tuon miehelle tuntemattoman tyttörukan vammoihin.
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7

Viesti Ti Marras 22, 2011 8:21

Mimi/Zaranye

"No se tässä onkin sitten ongelmana, tyttö ei pysty puhumaan enkä nähnyt muuta kuin suuren ihmissusimaisen hahmon joka runnoi pienempäänsä." Zaranye selitti taluttaen sitten Mimin sisätiloihin. "Eikä hän ole ystäväni, vaikka tututstun muihin nopeasti on puolentunnin mykkäkoulunjälkeen mahdotonta sanoa toista ystäväkseen." Haltia pätesi takaisin vilkuillen paikkaa puoliveriselle, sisko arveli sängyn olevan turhan rakas veljelleen jotta sinne voisi laskea verta vuotavan ventovieraan, ja kai tuo tarvitsisi valoakin päästäkseen katsomaan haavoja tarkemmin. "Vienkö hänet takan eteen lattialle ?" Zara kysäisi veljeltään joka näytti etsiskelevän purkkeja omista jemmoistaan. Samaan aikaan Milo luikaisi ovesta sisätiloihin haistellen ja etsien missä aarnikotka oli, ja pianhan se löytyi sivummalta piilottelemasta. Milo istui tuon taruolennon eteen häntää heilutellen. Pääkin kallistui ihmetellen, leikkisiköhän tuo outo lintu kanssani ?
"Onko sinulla kirjaa josta löytäisi ihmissusia, tai vastaavia, kun nyt ei ole täysikuu ja voin vaikka vannoa että se otus oli kuin ihmissusi, siis ruumiinrakenteeltaan." Zaranye uteli kävellen varoen eteenpäin Mimin kanssa.
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3796

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Ti Marras 22, 2011 9:04

Zaeltheus

Sinitukkainen mies kohautti harteitaan vastaukseksi toiselle. Kaipa tyttö oli oikeassa. Hän itse ei mielellään luonut ystävyyssuhteita kehenkään, joten Zaelin oli itse vaikea kommentoida Zaranyen sanoja mitenkään. Lopulta miehen etsimä purnukka löytyi kuin löytyikin pöytälaatikon kätköistä ja tyytyväinen virne kohosi miehen kasvoille onnistumisen merkiksi. Nopea vilkaisu Zaranyen ja vieraan suuntaan kertoi Zaelille kaiken tarvittavan. Nuoren tytön kylki oli vaatteiden repaleisuudesta päätellen revitty auki ja hieman alempaa tuota oli selvästi pistetty jollain terävällä. Nopea vierailu uhrin luona sai miehen varmistumaan päättelyistään lisäksi tuo sai pistää merkille selässä inhottavan kokoisen palovamman.

Tyyni ilme kasvoillaan alkemisti palasi tiskille ja jatkoi hyllyillä olevien pullojensa läpi käymistä, kun muisti sitten mitä Zaranye oli tältä aikaisemmin kysynyt vieraan sijoittamisesta.
Takan eteen, kyllä. Levitä taljat maahan ja katso ettei Primara innostu liikaa. Ties vaikka söisi vieraamme suihinsa haistaessaan tuoreen lihan ja veren haltia tuumi ja katsahti sitten takkahuoneen puolelta sähähtävää kotkaa naureskellen. Ei kotka mikään ihmissyöjä ollut, mutta ties mitä se ajattelisi jos yhtäkkiä samaan huoneeseen sen kanssa asetettaisiin jokin verinen saaliin näköinen olento. Peto se oli, kuten muutkin aarnikotkat, mutta tavallista älykkäämpi tästä asiasta jopa Zael oli tietoinen, olihan Primaran kouluttanut poikasesta asti itse. Kotka ei kuitenkaan vaikuttanut olevan kiinnostunut tuosta ihmissusimaisen hahmon raadelleesta neitokaisesti vaan tästä nelijalkaisesti karvaturrista, joka innokkaana heilutti häntäänsä kotkan edessä. Mitähän tuo susi mahtoi kookkaalta naaraskotkalta tahtoa?

Zaeltheus kokosi pienelle tarjottimelle tavaroitaan. Sidetarpeita, pieniä neuloja ja muutaman epäilyttävän väristä litkua sisältävän pullon. Matkalla olohuoneen puolelle, sinipää nappasi tarjottimelle vielä mukaansa keraamisen muin. Haltia laski tarjottimen matalalle pöydälle, luoden samalla vaativan katseen Primaran suuntaan. Kotkan ei olisi nyt soveliasta alkaa hyppiä ympäriinsä Milon kanssa, ja sen tuo höyhenkasa näytti myös ymmärtävän nyökkäämällä pienesti isännälleen. Zael nosti kupin käteensä ja asteli sen kanssa takalle, kaataen siinä pienellä orrella roikkuvasta kannusta lämmintä vettä astiaan.
Muutama tippa tästä ja muutama tuosta.., mies tuumaili ajatuksiaan ääneen kun kaatoi vuoronperään valmistamiaan litkuja lämpimän veden sekaan. Pieni sekoitus puisella tikulla, ja juoma oli valmis.
Yritä takoa häneen vähän eloa ja saada hänet juomaan tämä, tai ainakin osa siitä. Se rauhoittaa, vähentää kipua ja parantaa pienimpiä haavoja. Samalla saat riisua vieraaltamme paidat pois jotta pääsen korjaamaan suurempia haavoja vaivatta. Tällävälin käyn etsimässä sinulle ne kaipaamasi kirjat, niin sinulla on jotain ajanviettoa sillä aikaa kun työskentelen, Zaeltheus sanoi ja hetipä sanojensa jälkeen poistuikin makuuhuoneensa puolelle etsimään Zaranyelle sopivaa luettavaa ihmissusista.
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7

Viesti Ti Marras 22, 2011 10:12

Mimi/Zaranye


Zaranye teki kuten veljensä oli sanonut ja vei puolikuntoisen takan eteen, ihmeen näppärästi korkeahaltia sai kuitenkin taljat maahan ja Mimin taljojen päälle. Tuskainen ähkäisy pääsi puoliveriselta tuon joutuessa taipumaan maahan asti, haavat huusivat kipua jo muutenkin, ja nyt pitäisi muka kyetä pysymään tajuissaan ? Zaranye jäi vielä maahan tukemaan toista jottei tuon ikävästi palanut selkä osuisi taljalle, se voisi olla nimittäin aika tuskaista.
Zaranye kuunteli tarkkaavaisesti veljensä ohjeita ottaen mukin käteensä, läpsytellen sitten varovasti toisella kädellään Mimiä hereille. "Hei kuuletko, koita nyt hetki vielä jaksaa, juo tästä." Haltia selitti vieden mukin silmiään raottavan puoliverisen huulille. Varoen Mimi koitti juoda, mikä oli uskomattoman vaikeaa, ja hetken tuntui siltä että mikä menisi suusta sisään tulisi alavatsassa olevasta haavasta ulos, mutta onneksi näin ei kuitenkaan ollut. Litku mitä puoliveriselle juotettiin maistui aivan kamalalle, ja sen parantava voima poltti joitakin kohtia kehossa. Koko mukillista ei pystynyt Mimi kuitenkaan juomaan, vain puolikkaan mukillisen. Zaranye huomasi missävaiheessa juoma alkoi tökkimään, niinpä tuo vei mukin pois toisen huulilta. Hieman korkeahaltiaa ahdisti ajatus alastomasta naisesta samassa huoneessa hänen veljensä kanssa, muttei hän myöskään voisi antaa toisen kitua ja kuolla sen takia että ajatus hieman häiritsi, niinpä Zaranye tarttui toisen paidanhelmaan vakuutellen ettei tarvitsisi pelätä, ja pian puoliverisen kummatkin riekaleiset ja veriset paidat olivat korkeahaltian kädessä mytyssä. Zaranye asetteli paidat tukemaan toisen niskaa, siirtyen sitten itse pois tieltä, kaikenlisäksi haavojen näkeminen oli hiukan etovaa. Se kaikki veri joka oli toisen vatsan ja kyljen tahrinut, sekä selvästi erotettavat auenneet kohdat, eivät olleet mitään mitä Zaranye pystyisi pidemmän päälle katsomaan.

Sitten nuorukainen kohottikin katseensa aarnikotkaan ja suteen. Susi näytti aloittavan leikkimisen hetkenä minä hyvänsä, joten Zara näki parhaimmaksi kutsua tuo pois. "Milo tänne, maahan." Nainen komensi ja koira totteli.
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3796

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Ti Marras 22, 2011 10:57

Zaeltheus

Pienellä kädenliikkeellä mies sai huoneeseen saavuttuaan muutaman kynttelikön loistamaan valoa. Pienet liekit tanssivat kauniisti pimeässä huoneessa ja valaisivat juuri sopivasti ympärilleen, jotta Zael kykeni selaamaan niteitä paisuvaa hyllyä lävitse sormellaan. Sopivan kirjan kohdalle aina tultuaan, mies vetäisi sen hyllystä, tarkisti sen sisällön nopealla avauksella ja asetti sitten siististi pöydän reunalle. Lopulta tuolla oli kovakantisia kirjoja, niin isoja kuin pieniä, kyhäiltynä pieneen sievään pinoon. Jokainen kirja kertoi jotain noista viheliäisistä susi pedoista, ja Zaeltheus hartaasti toivoi että tiedosta olisi Zaranyelle hyötyä, mitä tuo sitten ikinä tahtoikaan näistä pimeän olennoista tietää. Haltia nosti kirjat syliinsä ja poistuttuaan makuuhuoneestaan, myös kynttelikköjen valot hyytyivät ja vain pienet savuvanat jäivät kohoamaan kohti kattoa ylhäisessä yksinäisyydessään.

Pikkusisko oli saanut yllättävän paljon aikaiseksi ja Zael ei voinut kuin katsoa tyytyväisenä. Olihan tuo hoitanut hyvin alkuvalmistelut pois alta ja herra voisi itse aloittaa oman osuutensa hommasta mitä pikimmiten.
Toivottavasti näistä on apua. Kerro minullekin jos löydät jotain oleellista ongelmaasi liittyen, pitkä mies tuumasi ja laski kirjapinon sylistään Zaran eteen. Sitten tuo palasi potilaansa luokse ja laski tarjottimen pöydältä tytön viereen. Se että Mimi oli kokonaan yläosaton, ei Zaelia niinkään kiinnostanut, eikä mies muutenkaan kiinnittänyt mitään huomiota toisen rintapieliin. Tuskin edes vilkaisi siihen suuntaankaan, ellei ollut aivan pakko, sillä olihan tuon tarkkailtava nuoren tytön kasvoja jos sattui tuottamaan liikaa kipua merkit näkyisivät varmasti parhaiten toisen ilmeissä. Sadistisia ihanteitaanhan mies ei tälläkertaa voisi toteuttaa, sillä oletettavasti Zaranye pistäisi pisteen moiselle tahalliselle kivun tuottamiselle heti ensi hätään, joten haltia päätti vain tehdä työnsä tällä kertaa niin hyvin kuin vain saattoi. Musta merkki miehen kämmenessä syttyi hohtamaan valkeaa valoa, kun tuo laki kätensä varoen alavatsan seutuvilla olevan pistohaavan päälle. Tähän tehtävään sinipää ei vielä neulojaan tarvinnut, homma hoitui ilman niitä hyvinkin nopeasti ja siististi. Zaeltheuksen magia korjasi niin sisäisiä kudoksia, kuin myös ulkoisia. Pienen tovin jälkeen vatsassa ei näkynyt enää kuin siisti arpikudos, mutta alue punoitti selvästä magian tuottaman rasitteen ja poltteen takia.
Vieläkö olet elossa? Nyökkää tai liikauta kättäsi tai jotain niin tiedän ellet sitten jaksa sitä ääneen sanoa Korkeahaltia tiedusteli vieraalta samalla kun nosteli taljaa hieman toisen lämmikkeeksi, jättäen kuitenkin raadellun kyljen paljaaksi ja näkösälle.
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7

Viesti Ti Marras 22, 2011 11:22

Mimi/Zaranye

Zaranye nappasi oitis veljensä tuomat kirjat siirtyen sivummalle niitä lukemaan, komentaen toki Milon viereensä pötköttelemään jottei susikaan olisi tiellä. Armoton sivujen selaaminen alkoi sillä hetkellä kun haltian takamus kosketti lattiaan, siitä otuksesta olisi löydettävä jotain oleellista.
Samaan aikaan Mimi raotti silmiään uudemman kerran sinihiuksisen miehen tullessa vuorostaan tuon vierelle, silmät laajenivat sitä mukaan kun tyttö huomasi toisen käden alkavan hohtaa, tuo haltia osasi siis magiaa. Hengitys pätki sitämukaan kun toisen parannustaika sattui, jotkut hetket olivat kivuttomia, kuntaas toiset kirpaisivat ja vihloivat. Piakkoin tuo maagi kuitenkin käski antaa elon merkkerä, ja Mimi ähkäisi nostaen sitten peukun pystyyn ilmoittaakseen että kaikki oli okei, hetken käsi oli ilmassa lässähtäen sitten takaisin lattialle. "Elossa" Tuo sanoi samalla, mutta hyvin hiljaisella ja karhealla äänellä. Keho koki vähänväliä kylmiä, sekä kuumia aaltoja, ja iho luultavasti kertoi sen parhaiten, ensin kananlihalle, sitten hiestä märäksi, ja sitten taas kananlihalle. Mimi koitti kuvitella paikanpäälle haltian johon oli noin viikko sitten tutustunut, kyseinen haltia Delahtos oli niin pirun rassaava, että pelkästään ajatus siitä että mies olisi tässä samassa huoneessa virnuilemassa tytön heikkoudelle, sai tuon pakottamaan itsensä pysymään tajuissa vaikka mikä olisi.

Zaranye oli puolestaan hyvin uppoutunut kirjoihin jotka Zael oli tuonut, mutta lähes jokaisessa mainittiin ihmissudeksi muuttumisen yhteydessä täydenkuun aika, ja vain harvoissa tapauksissa ihmissudet osasivat minkäänlaisia taikoja, joten nuo tiedot eivät täsmänneet metsässä olleeseen yksilöön, kenties Mimiltä saisi aamulla enemmän tietoa tapahtumista.
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3796

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Ke Marras 23, 2011 11:24

Zaeltheus

Mies nyökkäsi pienesti vastaukseksi vieraalle neidolle, jonka jälkeen nosti katseensa kirjoja innokkaasti tutkivaan sisareensa.
Mitä oikeastaan etsit? Voinko olla avuksi jotenkin? Zael tiedusteli Zaranyeltä, samalla kun poimi tarjottimelta muutaman neulan, joita ryhtyi puhdistamaan. Nuoren tytön repaleinen kylki kaipasi myös puhdistusta, jotta avonaiset haavat saisi veren seasta näkymään paremmin. Sinipää kastoi pienen liinan nesteessä, joka puhdistaisi, muttei polttaisi tai kirvelisi läheskään niin paljon kuin puhdas alkoholi tekisi, ja ryhtyi sitten tuputtamaan haavojen ympäristöä puhtaaksi. Osittain kuivuneen veren alta paljastui kolme hyvin siistin näköistä ja kohtuu syvälle iskettyä raapalejälkeä, jotka yhä tuntuivat vuotavan tuota punaista nestettä ulos. Pelkkä side ei riittäisi korjaamaan tätä tilannetta, joten haavat oli ainakin osittain hoidettava vanhanliiton ompelemisella kiinni. Väsyneenä Zael ei viitsinyt leikkiä enempää magiansa kanssa, sillä se oletettavasti olisi vienyt mieheltä itseltäänkin tajun mennessään.
Tämä voi tuntua hieman ikävältä, korkeahaltia sai tuumattua, kunnes ryhtyi neuloillaan ompelemaan nuoren tytön haavoja umpeen.

Kun haavat oli siististi parsittu umpeen, Zael pyyhkäisi kätensä puhtaaksi liinaan ja alkoi latoa tavaroita takaisin tarjottimelle. Tarjottimen mies nosti takaisin pöydälle. Hetken sinipää näytti hyvin mietteliäältä, kunnes muisti vielä jäljellä olevat palovammat potilaan selässä.
Pystytkö istumaan? Tai kääntymään vatsallesi? Saisin levitettyä palovammoihisi rauhoittavaa salvaa, korkeahaltia tiedusteli jälleen kädet puuskassa edessään. Miehellä oli vahva aavistus siitä että tyttö pitäisi itse kammeta pystyyn tai kääntää ympäri, mutta jos toisessa sattuisikin olemaan vielä jonkin näköistä sisua jäljellä, olisi se tytön itsensä kannalta vain parempi.
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7

Viesti Su Marras 27, 2011 2:39

Zaranye

"Etsin sitä mikä on hyökännyt tuon naisen kimppuun, hahmo muistutti ihmissutta, muttei nyt ole täysikuu, ja vain harvoin ihmissudet osaavat taikoa, en usko että osaat auttaa veliseni." Zaranye selitti vilkaisten veljeensä päin, uppoutuen sitten kuitenkin takaisin kirjoihin.

Mimi säpsähti hieman toisen alkaessa putsata haavoja, neste kirpaisi hieman, muttei kipu ollut niin suurta kuin odotettua. Toisen varotellessa että seuraava voi tuntua ikävältä , tiesi Mimi mitä olisi tulossa, neula uppoutui ihoon saaden nuorukaisen ähkimään tuskasta, eikö tämä kipu voisi jo loppua ?
Muutamaan otteeseen koitti Mimi jopa kiemurrella pois tilanteestaa saadakseen kivun loppumaan, mutteihän se mitään auttanut. Pian mies lopetti kuitenkin haavojen parsimisen, joka sai tuskanhien laantumaan hetkeksi. Mimi haukkoi happea kuin viimeistä päivää, kivun tunne sai nimittäin hengityksen pätkimään vähän väliä ja hapen puute meinasi sillointällöin iskeä. Pian Zael kuitenkin kysyi pääsisikö neito istumaan tai kääntymään, jotta selkä saataisiin kuntoon. Mimi kohotti päätänsä väsyneenä, nostaen sitten kätensä toista kohden, ikäänkuin pyyntönä että tuo auttaisi hänet istumaan, vatsan seutu oli muutenkin niin turtanaa ettei ollut pienintäkään toivetta siitä että vatsalihakset jaksaisivat nostaa tytön istumaan.
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3796

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Ma Joulu 05, 2011 3:27

Zaeltheus

Sinitukkainen mies kiinni välistä katseensa nuorempaan sisareensa.
Aliarvioit minut jos epäilet etten tietäisi mitään ihmissusista, Zael tokaisi virnistäen ovelasti samalla kun auttoi potilastaan varovaisesti istuma-asentoon. Haltia avasi kätösissään pienen purkin ja alkoi levittämään viileää salvaa nuoren tytön selkään hyvin varoen.
Joillain ihmissusilla on taito muuntautua silloin kun nuo itse tahtovat, eivätkä he tarvitse täysikuuta avukseen. Se on kuitenkin vain kirjoihin kirjoitettua, mikä saattaa yhtä hyvin olla täyttä soopaa, kenties tottakin, vain kirjoittaja itse tietää millaista sontaa on paperille tuhertanut. Ehkä olento oli manattu? Kuten aave, tiedäthän.., Zael selitti maltillisesti ja sai pian työskentelynsä loppuun Mimin selän kanssa. Varovaisesti sinitukkainen auttoi nuorukaisen takaisin makuulle ja peitteli tuon lämpimien taljojen alle. Varmuuden vuoksi maagi komensi vielä Primarankin Mimin kylkeen kiinni. Kotka säteili aina lämpöä ja olisi varmasti nyt oiva lämmön lähde takan lisäksi nuorelle tytölle. Kotka totteli oitis. Se nousi varovasti aloiltaan ja marssi isäntänsä ohitse keskelle huonetta.

Se siitä. Antaa hänen nukkua yön yli. Ehkä voimme aamulla tiedustella häneltä lisää asiasta Zaeltheus tuumi ja nosti tavaroitaan takaisin tarjottimelle. Hyvin pian sanansa sanottuaan, mies katosi olohuoneen puolelta viemään tarvikkeitaan takaisin paikoilleen.
Zael laski lopulta tarjottimen pois kädestään ja haukotteli makeasti. Nyt olisi todellakin aika mennä nukkumaan. Nuori mies asteli hiuksiaan haroen makuuhuoneensa puolelle ja nappasi kainaloonsa yhden huovan sängyltä. Zael palasi takaisin olohuoneen oviaukkoon ja nakkasi peitolla Zaranyeä.
Tee olosi niin mukavaksi kuin suinkin voit. Menen itse nyt nukkumaan, joten jätän tuon tytön vahtimisen sinun huoleksesi, haltia tuumasi vaativasti ja poistui pian uudemman kerran makuuhuoneensa puolelle, sulkien oven perässään. Sinitukka ei viitsinyt edes riisua vaatteittaan päältään, vaan antoi itsensä vain valahtaa lukuisten silkkisten peittojensa sekaan sängylle.
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7

Viesti Ma Joulu 05, 2011 9:34

Zaranye tuhahti vain arvostelevasti kun veli kertoi toisen erehtyvän jos tuo luuli ettei hän tietäisi mitään ihmissusista, ja sitten tulikin tietosetti ihmissusista. Siinä missä Mimi ei kiinnittänyt mitään huomiota mihinkään, kuunteli Zaranye korvat höröllä veljen sanoja.

Mimi henkäisi tuskaisena toisen auttaessa istuma-asentoon, haavoihin sattui enemmän kuin tarpeeksi. Puoliverinen hengitti raskaasti tuskanhien noustessa pintaan. Jos voimia olisi ollut olisi nuorukainen huutanut kivusta, muttei tuo jaksanut enään edes istua, ei onneksi tarvinnutkaan kun toinen auttoi hänet jo maaten, peitellen tuon viltteihin.

"Täytyy myöntää ettei teoriasi ole hassumpi." Zaranye lisäsi Veljensä sanoihin. Kenties se otus olikin aave ? Tai jotain muuta, ken tietää.
Susi pomppasi innoissaan pystyyn Primaran lähtiessä liikkeelle kohti Mimiä, mutta Zara nappasi karvapalloa niskavilloista kinni käskien tuon takaisin maaten, kun taas aarnikotka kulki nätisti loukkaantuneen vierelle lämmittämään, niinkuin isäntä oli käskenyt.

Isoveli poistui hakemaan vilttiä siskolleen, heittäen sen kylmänviileästi nuoremmalleen ilmoittaen että tuo saisi vahtia potilasta. Zaranye mulkaisi veljeään mitään sanomatta, sitten tuo laski katseensa takaisin kirjaan puistellen päätänsä pienesti. Zael näytti menneen nukkumaan ja Zaranye taas valvotti itseään lukemalla ja brunettea vahtimalla.
Mimi oli menettänyt tajunsa jo monta tuntia sitten kuntaas Zaranye pakotti itsensä pysymään hereillä, välillä lellien suttansa rapsuttamalla, välillä leikkien suden kanssa, välillä tuo nousi venyttelemään ja sitten hän paneutui taas kirjoihin.

Aina aamun pikkutunneille saakka Zaranye pysyi kunnialla hereillä ja Mimi nukkui rauhallisesti, kunnes kuuden aikoihin alkoi puoliverinen heräillä. Zaranye nousi heti ylös kivusta ähkivän neidon viereen painaen tuon takaisin petiä vasten. "Ihan rauhassa, olet ystävien seurassa." Zaranye lohdutteli toista työntäen primaran sivumalle päästäkseen itse paremmille hollille toisen vierelle. "Mikä on vointi.?" Zaranye kysyi toiselta tyynenä, saaden varsin maalaisen vastauksen takaisin. "Paska, jokapaikkaan sattuu niin saatanasti, missä edes olen ?" Mimi kyseli välittämättä sen enempää kohteliaisuus asioista. "Primara, hae Zael." Sinipää käski aarnikotkalle.

"Äh, ei tähän nyt ketään ylimääräisiä tarvita." Mimi sanoi tomerana koittaen jälleen nousta ylös lattialta, saaden vain Zaranyen laskemaan tuon takaisin makuullensa. Vihainen ja vaativa katse kertoi, että ehkä se vain kannattaisikin maata aloillaan.

//Phew, toivottavasti saat jtn selvää =D//
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3796

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Ma Joulu 05, 2011 11:14

Zaeltheus

Vähintään kymmeneen peittoon kääriytynyt haltia makoili sängyssään rauhallisesti hengittäen. Yö oli ollut harvinaisen onnistunut, sillä kerrankin miestä oli väsyttänyt nukkumaan mennessään ja uni oli tullut heti, eikä sitä ollut tarvinnut odottaa lakanoissa turhanpäiten pyörimällä. Mies oli tietämätön siitä että Zaranye oli viereisessä huoneessa valvonut koko yön, mutta mitäpä asia hänelle kuuluisikaan. Tyttö sai tehdä hänen luonaan mitä tahtoi, eikä Zaelilla ollut aikomustakaan alkaa komentamaan tuota kuten vanhemmat kotona olisivat tehneet. Sinitukka kääriytyi tiukemmin peittoonsa ja upotti nyt päänsäkin niitten alle. Vaikka hän oli jo valveilla, ei miehen silti tehnyt mieli nousta sängystä vielä vähään aikaan. Mikäpä kiire hänellä koskaan olisi.

Viereisessä huoneessa Primara päästeli loksahtelevia ääniä nokastaan ja yritti kiinnittää sillä Zaranyen suden huomion. Lähes kiusallaanhan kotka tuon teki, mutta sen mielestä olikin mukava kiusata vähäpätöisempiä olentoja. Samassa höyhenkasa tunsi vieressään liikehdintää ja käänsi katseensa tutkailemaan Mimiä. Turhan lähelle tuo ei ehtinyt nokkaansa pistääkään, kun Zaranye työnsi kotkaa kauemmas potilaasta, mikä sai Primaran hyvin närkästyneen oloiseksi. Naaraskotka nousi neljälle jalalleen päästäen samalla hiljaista murinaa jostain sisältään. Pisteen iin päälle löi Zaeltheuksen nuoren sisaren komento, joka sai kotkan vielä entistäkin näreisemmäksi. Hänkö muka ottaisi komentoja vastaan joltain muulta kuin isännältään? Kattia kanssa. Kotka löi lintumaisilla jaloillaan kerran lattiaan ja kääntyi tavaroita seiniltä tiputellen ympäri. Olento istahti rintaansa pöyhkeillen lattialle, nosti päänsä ryhdikkääseen asentoon ja katsoi kirjaimellisesti nokkansa vartta pitkin pienempäänsä.
Saamasi pitää, kotka tuumi telepaattisesti Zaranyelle ja päästi ilmoille suorastaan helvetillisen kiljaisun, joka vihloi varmasti jokaisen kuulijansa korvia ja hyvä jos ei herättänyt koko haltiakylää siinä ohessa.

Makuuhuoneen puolella Zael painoi käsiään korviaan vasten, kun tuon armas lemmikki päätti tehdä selvää viimeisistäkin tärykalvojen rippeistä viereisessä huoneessa. Kotkan syy kiljua arvelutti Zaelia, sillä se ei ollu Primaralle ollenkaan tavallista käytöstä. Maagi yritti kömpiä ylös hieman hätääntyneenä moisesta peittojensa seasta, mutta onnistui lopulta pyörimään niiden kanssa vain alas sängyn laidalta lattialle. Mies tömähti maahan ja löi ohessa päänsä pöydän kulmaan, mikä sai aikaan voivottelua noiden pirullisten kääreiden keskeltä, samalla kun mies yritti kömpiä ylös lattian rajasta.
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7

Viesti Ma Joulu 05, 2011 11:34

Mimi - Zaranye

Primara taisi ottaa nokkiinsa komentelun, ja Zaranyen kuullessa tuon närkästyneen vastauksen osasi nuorukainen jo odottaa tulevaa. Muuta ei Zaranye kerennytkään tehdä kun lyödä kätensä korvilleen jottei vihoviimeisetkin kuulonrippeet menisis, mutta Mimi ei ilmeisesti aikonut päästää petolintua niin helpolla. Haavoistaan huolimatta puoliverinen kurkotti lähimpään kirjaan, viskaten sen voimalla kohti aarnikotkaa, ajatuksena osua tuon otuksen päähän tietysti.
Otusken huudon loputtua, oli tytön vuoro huutaa. "oo sinä saatana hiljaa ! Höyhenkasa herättää koko kylän !" Mimi karjaisi uhoten, koittaen samalla nousta istuma asentoon, hän oli nyt niin pinna kireällä että voisi repiä tuolta otukselta höyhenet yksi kerrallaan irti. Zaranye taas otti vaistomaisesti etäisyyttä nähtyään lentävän kirjan, tietäen Primaran herkän luonteen, tästä tulisi rumaa jälkeä.
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3796

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Ma Joulu 05, 2011 11:53

Zaeltheus

Niin tohkeissaan höyhenkasa päästeli kiljuvaa ääntään ilmoille, ettei edes viitsinyt välittää itseään lähestyvästä lentävästä objektista. Kirja läimähti vasten naaraskotkan päätä, joka sai kotkan horjahtamaan hieman. Sireenimäinen kiljatelu lakkasi ja muuttui täysin odotusten mukaisesti uhoavaksi sähähtelyksi. Vai uskalsi tämä likka haastaa aarnikotkan rääkymällä takaisin. Mikä kunnioitettava ele, joka sai kotkan pysähtymään hetkeksi aloilleen. Uhmakkuudesta Primarakin piti, mutta siitä ei ollut nyt tässä tilanteessa apua pidemmän päälle, sillä naaraskotkaahan ei millään kirjoilla heiteltäisi. Eritoten, jos kyseessä ei ollut Zael. Isännältään tuo salli kaiken, jopa höyhenien nyppimisen. Jälleen tuo uhmakkuus kuitenkin palasi Primaraan ja kotka päästi jostain kurkkunsa uumenista varoittavan murinan ilmoille. Rauhallisesti otus asteli eteenpäin, aivan Mimin vierelle. Katsoi pienempäänsä hyvin alistavasti hetken, kunnes yritti alkaa hotkaista tyttöä pää edeltä aamiaisekseen.

Zael onnistui viimein saamaan itsensä peittojen monikerroksisen kasan alta takaisin ylös. Mies seisoi hetken paikallaan ja hieroi pöydän kulmaan iskeytynyttä päätään samalla kun nosteli peittoja lattialta takaisin sängylle. Normaalisti hyvin aatelismaisen herran ulkonäkö oli hyvin homssuinen. Hiukset olivat puoliksi pystyssä tai vaihtoehtoisesti takussa ja vaatteet hieman vinosti miehen yllä. Välittämättä kuitenkaan siitä, miltä nuori mies sillä hetkellä näytti, Zaeltheus kiirehti ulos makuukamaristaan olohuoneen oviaukkoon. Valo esti miestä näkemästä mitään hetkeen ja tuo hieroikin silmiään unisen oloisena.
Mitä ihmettä täällä tapahtuu?! Zael kysyi puoliksi huutaen.
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7

Viesti Ti Joulu 06, 2011 12:06

Mimi- Zaranye

Zaranye tunsi kuinka sydän takoi rintaa, ei hän mahtaisi Primaralle mitään jos tuo jonkin idean saisi, ja kaikenlisäksi aarnikotkat olivat arvaamattomia. Mimi nousi vihdoin suurilla vaivoilla istuma asentoon toljottaen höyhenläjää takaisin yhtä vähättelevästi kun tuo oli häntäkin katsonut. Sanaakaan ei sanottu, uhmakas katse taisi olla tarpeeksi haasteen antoon. Kauaa ei toljotusta kuitenkaan kestänyt kun aarnikotka koitti ahmaista tytön pään suuhunsa. Nopena kerkesi Mimi kuitenkin nostamaan kotensä väliin pitäen tuon pedon nokkaa auki, oikea käsi alaleuassa ja vasen taas yläleussa tyttö pireli tuon otuksen naamavärkkiä auki, sillä jos nyt päästäisi irti olisi Mimin pää elikon suussa, ja siellä se kait pysyisikin. Zaranye ei jäänyt empimään vaan tarttui aarnikotkaa siiven juuresta koittaen vetää tuota pois. Milokin hermostui ja alkoi haukkumaan ja murisemaan. Zael astuikin silloin olohuoneeseen väsyneenä ihmetellen mitä oikein tapahtui.
"Primara koittaa syödä potilaasi !" Zaranye huudahti kiskoen yhä hätäisenä aarnikotkaa loitommalle, mikä oli tosin erittäin epätoivoinen yritys saada tuo peto liikkumaan.
Seuraava

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia