Sivu 3/3

ViestiLähetetty: Ti Tammi 17, 2012 10:51
Kirjoittaja Kitty
Mimi

Tyympääntynyt tuhahdus pääsi ilmoille miehen puhuessa. Leikkikööt sitten ärsyttävää jos niin tahtoi. Sangen epämiellyttävä mies.
Korvat kuitenkin tuntuivat höristyvän miehen mainitessa haavoista. "Viikossa tai parissa ?" Puoliverinen toisti epäuskoisena perässä. Hänellä ei ollut varaa löysäillä paria viikkoa.
Kiero hymy näytti kohoavan sinitukan kasvoille, mutta mies vaikutti muutenkin niin kierolta että mahtuisi korkkiruuvin taakse piiloon, joten se ei tuntunut oudolta.
Toinen lisäsi kiusoitellen että hän voisi nopeuttaa parantumis prosessia, joka sai Mimin kiinnostumaan, sillä hänellä oli kokonainen lauma muita orpoja elätettävänä, ja yksikin päivä liikaa laiskottelua saisi lapset taas varastamaan, joka tarkoittaisi ongelmia koko konkkaronkalle.
"Parissa päivässä !" Mimi toisti jälleen epäuskoa äänensävyssään. "Menisin läpi helvetin jos se vain tarkoittaa nopeampaa parantumista. Ymmärrätkö sinä ettei mulla ole varaa olla yhtäkään ylimääräistä päivää pois töistä ?" Puoliverinen sanoi harpaten lähemmäs toista, pitäen kuitenkin hajurakoa.
"Maksan takaisin työllä, jos vain saat minut kuntoon parissa päivässä." Mimi lisäsi vielä toiveikkain ilmein katsoen toista.

ViestiLähetetty: Ke Tammi 18, 2012 12:03
Kirjoittaja Crimson
Zaeltheus

Zael pisti merkille tytön silmissä olevan tuikkeen heti sen jälkeen, kun oli maininnut voivansa nopeuttaa haavojen paranemista. Hah, tiesinpäs, miehen olisi tehnyt mieli laukoa ääneen, mutta piti kuitenkin suunsa visusti ummessa ja tyytyi sen sijaan vaan hymyilemään viekkaasti tahollaan. Mimi ilmoitti olevansa käymään läpi vaikka helvetin, jos vain parantuisi nopeammin kuin muutamassa viikossa, jotka ilmeisesti neidon korvissa tuntuivat ikuisuudelta, mutta se sai maagin silmät kiilumiin innoikkaina. Neidon harppaus Zaelia kohti sai kuitenkin miehen silmät laajenemaan vähintään lautasen kokoisiksi ja tuo ponkaisi pystyyn tuolistaan ja kompuroi hetken taaemmas. Sydän pamppasi lujaa tuon rinnassa säikähdyksestä. Vaikkei siihen mitään syytä olisi ollutkaan, ei korkeahaltia pitänyt siitä että häntä noin vain lähemmäs harppailtiin. Turhanpäiväiset fobiat saivat tuon aika ajoin voimaan pahoin, niin oli käynyt myös tässä tilanteessa, kun tuo jo turhautuneena huokaisi typeryydelleen samalla tuntiessaan kotkan pilkallisen katseen niskassaan ja tuon hihittelyn mielessään.

Pian Zaeltheus palautti ilmeensä kuitenkin peruslukemille.
Kuulostat kovin epäilevältä, mies tokaisi kieron hymyn palatessa tuon kasvoille, Mutta kunhan et ole ylimääräiseksi vaivaksi tai riko ja sotke paikkoja, voit jäädä tänne päiväksi pariksi. Katson mitä voin haavojesi eteen tehdä, mietitään maksua sitten myöhemmin. En ole niin rahanahne kuin saatat olettaa, Zael kuitenkin kertoi Mimille reilusti ja rehellisemmin kuin tuolta olisi saattanut vastaukseksi odottaa.

ViestiLähetetty: Ke Helmi 01, 2012 12:17
Kirjoittaja Kitty
Mimi

Naurussa oli pidättelemistä kun ihmetys oli liuennut miehen kompuroinnin jälkeen. Tuohan säikähti lähelle tulemista !
Rauhoituttuaan mies lupasi neidin jäädä, kunhan ei rikkoisi paikkoja tai tulisi tielle. "No sehän passaa" Mimi vastasi. Mies oli myös todennut ettei ollut rahan ahne, ja tässä vaiheessa moni nainen olisi jo posket punaisina miettineet mitä mies sitten maksuksi tahtoi, mutta Mimi vain naureskeli mielessää ajatukselle siitä miten Zaelin miehuus on jäänyt joskus oven rakoon, ja se siitä vainoharhaisuudesta.
Eihän tuommoinen säikky ruipelo voisi muutenkaan mitään pahaa kellekkään.

Zaranye astui pian sutensa kanssa sisätiloihin katsoen heti ensimmäiseksi syyttävällä ilmeellä veljeään. "Ethän käskenyt neitiä sopimaan mitään typerää sopimusta ?" Sisko kysyi syyttävällä äänensävyllä, tietäen ettei Zaeltheus ollu puhtain pulmunen.

Susi kipitti tyytyväisenä läähättäen takan ääreen lämmittelemään, eikä aikakaakaan kun otus oli ketarat ojossa kieli pitkällään köllimässä lämmössä.

ViestiLähetetty: Su Helmi 19, 2012 2:00
Kirjoittaja Kitty
//Anteeksi kamalasti Crimson mutta pistän tämän pelin osaltani poikki selittelen sitten mesessä, anteeksi aivan kamalasti kun en malttanu enään ootella//