Kirjoittaja Forte » 11 Joulu 2011, 00:27
Rohendiron hymyili itsekseen tyytyväisenä, Varnefindonin lähtiessä seuraamaan hänen kintereillään. Oli mukavaa saada seuraa, eikä sen tarvinnut olla juttelevaista, pelkästään toisen hiljainen, rauhallinen läsnäolo riitti välillä. Uusi tuttavuus vaikutti olevan muutenkin niin henkisesti piesty, ettei Rohendiron aloittanutkaan mitään keskustelua. Ensin Varnefindon saisi totutella, että joku ylipäätänsä oli hänen seurassaan. Rohendiron itse asiassa käytti samaa tekniikkaa kaltoin kohdeltuihin hevosiin. Ne saivat juosta pyöreässä aitauksessa ihan rauhassa, ja lähestyivät haltiaa, kun itse kokivat sen turvalliseksi. Eipä olennoissa, rodusta riippumatta, ollut niin paljon eroja. Rohendironin ei tarvinnut edes katsoa, hän kuuli uuden tuttavuuden seuraavan häntä. Lumi narahteli heidän molempien askelten alla, tasaisin, tahdikkain äännähdyksin. Vaikka alkoi tulla hämärää, haltioita liikkui edelleen kaupungin kaduilla. Rohendiron tervehti ystävällisesti ohi kulkevia, mutta sai lähinnä kummastuneita katseita, haltioiden tunnistaessan Varnefindonin. Hän todellakin taisi olla hyvin hyljeksitty. Mutta miksi ihmeessä? Rohendiron ei ollut huomioinut vielä mitään epämiellyttävää. Itse asiassa, Varnefindon oli ollut sangen mukava ja ystävällinen seuralainen. Ehkäpä kukaan ei ollut viettänyt tarpeeksi aikaa haltiamiehen kanssa, jotta olisi huomannut tämän mukavan luonteen.
Rohendiron kiersi hieman paremmin turkisviittaansa ylleen, hämärtyvän illan alkaessa muuttua astetta kylmemmäksi. Mahtoikohan Varnefindonilla olla paikkaa yöksi?
"Hm? Voi, ei, ei hän ole. Muutama kortteli enää."
Rohendiron osoitti suunnan. Alue alkoi muuttua väljemmäksi ja talot isommiksi, selvästi aatelisten asuinseutua. Rohendiron käveli erään kaksikerroksisen, hienon talon luokse, muttei ovelle, vaan kiersi sivukautta taakse, jossa oli muutama, yksityinen talli. Selvästi talon omistaja tiesi Rohendironin tulevan, sillä talon takapihalla, tallien edustalla seisoi harmaanvalkea, tupsujalkainen orihevonen, jota piteli suitsista kiinni tallipoika. Tosin ori oli selvästi villi, se heitteli päätään ja yritti juosta eteenpäin, ja pikkuinen haltia roikkui ohjissa, kuin räsynukke.
"Minä jatkan tästä."
Rohendiron heilautti kättään, jolloin tallipoika päästi irti. Siinä he olivat. Ori ja haltia. Molemmat tuijottivat toisiaan, ori kaula kaarella, sieraimet suurina. Se kuopi jalkaansa ja luimi, se kyllä potkaisisi Rohendironia, jos tämä tulisi lähemmäs. Mutta Rohendiron ei ollut moksiskaan, hän katseli eläintä ja kutsui sitä hiljaa, rauhallisilla, lempeillä äänillä, kuin olisi puhunut rakkaalleen.
"Tule, Varnefindon. Äläkä katso taaksesi."
Rohendiron kääntyi ympäri ja lähti kävelemään, hieman pyytäen käden liikkeellä ystäväänsä seuraamaan. Hetken kuluttua alkoi kuulua myös vahvat kavioiden äänet, hevosen lähtiessä seuraamaan kaksikkoa.
//Oi, upeaa! Minusta on ihanaa tuottaa inspistä muille ^^//