Luottamus kortilla || varattu

Haltioiden kylä, kokonaisuudessaan. Kylä on monikerroksinen ja valoisa, ennen kaikkea luontoon sopiva. Talot ovat väriltään vaaleita, arkkitehtuuriltaan kauniita ja elegantteja. Joissakin taloissa on käytetty samaa, valkoista marmoria mitä itse aroilla sijaitsevassa linnassa. Kasvillisuutta kylässä on paljon, lähes joka nurkalta löytää seinäköynnöksiä, koristepuita ja pensaita. Kylä on täysin piilossa metsässä, sitä verhoaa lumous jonka läpi ei voi nähdä, ellei tiedä mitä pitäisi katsoa. Vain ne, jotka kylässä asuvat, löytävät sinne.
Kylä sisältää niin asunnot, kuin puodit ja torit. Toreja haltioilla ei ole niin paljoa, mitä ihmisillä, mutta kauppoja ja putiikkeja sitäkin enemmän. Majataloja on siellä täällä, osa tasokkaampia mitä toiset.

Öisin kylän kauniita katuja valaisee satunnaisesti ympäriinsä leijailevat maagiset valopallot. Päivisin auringonvaloa valoa tihkuu latvustojen lomasta. Kylää ei ympäröi muurit, eikä aidat. Haltiat luottavat täysin jo vuosisatoja toimineeseen maagiseen illuusioon, jonka ansiosta ihmiset eivät voi löytää tänne.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Forte » 12 Joulu 2011, 00:14

// Minunkin puolestani, kunhan Rohendiron ei menetä toista silmäänsä : D //

Rohendiron ei voinut uskoa, että tuo sama henkilö oli Varnefindon. Hän ei halunnut uskoa, ei suostunut siihen. Vaikka he olivat tunteneet vain tämän illan, Varnefindon ei ollut osoittanut mitään merkkejä ollakseen julma. Ja nyt kuitenkin Rohendironin edessä seisoi, samassa ruumiissa ja samalla äänellä puhuen, täysin sairas, pyskopaatti olento, jolle tappaminen ja veren näkeminen oli sairas nautinto ja onni. Rohendironia puistatti, ällöttävää, miten joku saattoi olla noin sekaisin pääkopastaan.
"Ei, sinä et ole Varnefindon."
Edelleenkin Rohendiron pudisteli päätään ja vastusti ajatusta. Mitä tahansa haltia tosin sanoi, tämä olento, Morna, ei selvästi tainnut kuunnella häntä yhtään. Mitä tahansa Rohendiron sanoikin, Morna sivuutti sen. Mahtoikohan Varnefindon olla skitsofreenikko ja omistaa kaksi puolta itsestään? Tästä haltia ottaisi kyllä selvää, jahka Morna kuuntelisi häntä edes hetken.

Rohendiron seurasi katseellaan, kuinka Morna kiersi yhden talon luokse, ja inhoten kuunteli sairaita sanoja.
"Olet inhottava."
Rohendiron sähähti hampaittensa välistä, muttei ihan heti uskonut Mornan sytyttävän rakennusta, ainakaan, kun Rohendiron oli paikalla. Haltia ei halunnut vastata Mornalle mitään, tuo olento oli niin vastemielinen. Valitettavasti Rohendiron ei voinut pitkittää taistelua enempää, Morna halusi nähdä verta.
"Miksi haluat taistella kanssani? Antaisit minut puhua Varnefindonille."
Rohendiron vielä yritti, mutta joutui vetämään miekkansa esiin, Mornan hyökätessä häntä kohti. Rohendiron ei pyrkinyt satuttamaan, vaan torjumaan toisen iskut. Jos kerta hänen ystävänsä oli tuossa kehossa, ei Rohendiron halunnut aiheuttaa turhaa kipua. Rohendiron oli yhdestä silmästä huolimattaan taitava miekkamies, mutta niin oli Mornakin. Iskujen torjuminen ei ollut ihan helppoa, ja Rohendiron sai olkapäähänsä pienen viillon. Onneksi se ei haitannut, toistaiseksi.
"Pidetään tämä nyt meidän välisenä asiana.."
Rohendiron mutisi ja pyöräytti miekkaansa. Morna hyökkäsi jälleen uudelleen ja nopeat refleksit olivat tarpeen. Rohendiron torjui parhaansa mukaan istuja, ja pyörähti äkkiä sivulle, vetäen nopean, melko pinnallisen haavan Mornan vasempaan kylkeen. Mutta osansa sai myös Rohendiron, jonka rintakehään oli ilmestynyt uusi, tuore haava. Tässä vaiheessa haltia tajusi, ettei voinut vain torjua, hänen oli hyökättävä tai kuoltava.
Forte
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 12 Joulu 2011, 09:49

//Ja nyt näin sitten tästä pelistä unta O__O Taidanpa hakea ne piirustusvehkeet esille samointein!

Morna

Pirun hyväksi miekkailijaksi Rohendiron osoittatui, torjui lähes jokaisen Mornan iskun. Kaksinaaman suusta päästi älähdys kun tuon kylkeen ilmestyi haava. Tuon korva meni syvään luimuun ja silmä kaventui viiruksi. Haltia pyyhki toisella kädellään verta kyljestään ja veti sitä yhden talon lumesta valkoiseksi muuttuneeseen aitaan. Punainen väri tarttui lumeen hyvin ja Morna kääntyi taas Rohendironia kohden.
"Tästä taitaakin tulla hauskaa", haltia naurahti, mjutta hänen ilmeessään paloi pelkkä ärtymys ja viha. Kuitenkaan Morna ei lähtenyt hyökkäämään vaan otti tasapainon itselleen ja veti miekan eteensä. Tuo oli valmis puollustamaan toisen hyökkäykseltä, jos sellaista oli edes tulossa.
"Jos voitat minut, saat puhua Varnefindonin kanssa", Morna sanoi kuin olisi keksinyt hyvänkin diilin. "mutta jos et, niin no... Sitten sinusta ei enää tarvitse puhua." Jaksamatta enää odottaa tuo singahti uudelleen eteenpäin ja teki oman pitkän viillon miekallaan hyökätessään.

//Pätkä tuli, mutta nyt on pakko krimata kouluun ---> Olen jo myöhässä!
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Forte » 12 Joulu 2011, 19:18

// Ironista kyllä, niin näin minäkin : D //

Rohendiron ei halunnut taistella, ei ainakaan omaa kansaansa vastaan. He olivat kuitenkin samalla puolella, puollustamassa kotimaataan tunkeilijoita vastaan. Mutta nähtävästi Mornalle oli aivan saman tekevää, kenen kanssa hän rähinöi, kunhan sai aikaan kaaosta ja tuhoa. Valkeaan maahan alko tipahdella punertavia pisaroita molempien haavoista ja lumi heidän allaan tallautui sohjoksi. Hassua kyllä, kukaan ulkopuolinen ei ollut vielä huomannut kaksikon erikoista veritanssia, vaikka he olivat keskellä katua. Ehkä muita pelotti sekaantua koko asiaan, vaikka yleensä rähinöihin haltiakylässä puututtiin nopeasti ja jopa ankaralla kädellä. Mutta nyt Rohendiron saisi selvitä ihan yksin. Huolimatta pienistä haavoistaan, Rohendiron oli täysin taistelukykyinen ja tarkkaili vastustajaansa.
"Sinulla on omituinen käsitys hauskasta. Miksi haluat tehdä tämän? Miksi haluat taistella minua vastaan?"
Rohendiron mutisi hampaittensa välistä ja katsoi haastavasti Mornaan. Tässä ei ollut mitään järkeä, yksinkertaisesti. Pelkkää turhaa seivästystä loppujen lopuksi.
"Tarjouksesi on kohtuuton. Mutta voit olla varma, että voitan sinut, jos panoksena on jotain noin tärkeää."
Rohendiron vastasi haasteeseen. Hän yrittäisi saada miekan pois Mornalta, se varmaan riittäisi voitoksi. Mikäli Rohendiron pääsisi siihen asti suunnitelmassaan.

Tällä kertaa haltia ei jäänyt paikalleen Mornan hyökätessä. Rohendironilla oli yksi todella iso etu, hän oli ketterä ja nopea. Se oli paras ase, jos vastassa oli yhtä taitava miekkamies. Rohendiron pyrki pitämään Mornan jatkuvasti näkevän silmänsä puolella. Jos se ei onnistuisi, nuori hevosmies olisi tuhoon tuomittu. Koska ensimmäinen hyökkäys oli suoraan edestä, Rohendironin oli helppo torjua se. Metalli kirskahti vasten toista, miekat liukuivat toisiaan pitkin hetken aikaa, kunnes irtaantuivat ja Rohendiron hyppäsi vähän sivulle, yrittäen pyöräyttää Mornalta tämän miekan irti kädestä.
Forte
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 12 Joulu 2011, 23:22

Morna

Rohendiron puhui paremmin kuin taisteli, sen ajatuksen varassa kaksinaama taisteli parempaansa vastaan. Miekkaa oli vaikea pitää kädessä toisen yrittäessä pyörräyttää sen pois, mutta Morna onnistui kuin onnistuikin pyöräyttämään miekkansa terän irti toisesta. Haltia kääntyi toiseen päin ja pyöritellen miekkaa kädessään.
"Aika hiljaista vai mitä? Kukaan ei ole tullut väliimme", Morna totesi kuin olisi lukenut toisen ajatukset. Saattoi johtua osapuolin siitä että hän oli miettinyt samaa. Yleensä joku oli aina tulossa torumaan veritaistelusta. Lähinnä joku sotilas tai vastaava, eiväthän mitkään talonpojat halunneet käsiään sotkea tähän. Pitempää aikaa tuhlaamatta Morna lähti uuteen hyökkäykseen, tehden pienen hypyn ennen iskua. Hänen oma teränsä teki pienen viillon toisen olkapään alapuolelle käsivarteen, mutta niin tuli myös hänen omaansa. Morna katsoi uutta arpea vasemmassa kädessään ja huokaisi.
"Aijai, Varne-parka. Ai, unohdin varmaan mainita että jos viillät minua niin viillät Varnea ihan yhtälailla. Vaikka kaipa sinä sen jo älysit, ellet jokin tollo satu olemaan", Morna sanoi pyöräyttäen miekkaa uudelleen käsissään. Taistelut kuluivat aina mukavasti hänen edukseen kun kukaan ei halunnut satuttaa Varnefindonia. Kieroutunutta hyväksikäyttöä, mutta minkäs teki. Eihän kumpikaan, Varne tai Morna, ollut halunnut kaksipersoonaiseksi.
"Hyökkää", Morna sanoi, "jos uskallat."
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Forte » 12 Joulu 2011, 23:53

Parempi vain, ettei heidän välilleen tullut ketään. Olisi kamalaa, jos ulkopuolisia sattuisi heidän kahden kahakoissa. Mieluummin Rohendiron hoitaisi tämän aivan itse, vailla riskiä muiden loukkaantumisesta. Hän kyllä pärjäisi, tavalla tai toisella.
"Tämä ei ole heidän taistelunsa.."
Rohendiron mutisi vastaukseksi ja pysytteli valppaana. Mornan hyökkäykset olivat lyhyitä ja nopeita, vastustaja karkasi kauemmas tehtyään muutaman hyökkäyksen ja valmistautui heti perään uuteen. Se oli tehokasta ja nopeaa toimintaa. Ja pian, Morna tuli jälleen kohti Rohendironia nopealla ja voimakkaalla hypyllä. Rohendiron hypähti taaemmas, mutta se ei estänyt miekkaa viiltämästä hänen ihoonsa pitkää, tällä kertaa syvää haavaa. Rohendiron irvisti hieman, haavan polttaessa kylmässä syysillan puremassa. Viilto ylettyi olkapään alapuolelta rintakehän ylitse. Veri tahrasi hetkessä Rohendironin paidan haavan ympäriltä. Mornan taas vetäydyttyä, Rohendiron piteli toisella kädellä haavaansa. Hän ei ollut niin kestävä loppujen lopuksi.
"Olen hyvin tietoinen, että satutan molempia..Muuten olisin tappanut sinut jo.."
Rohendironin huulilla käväisi äkkiä ovela hymy. Hänellä oli pienehkö suunnitelma, joka toisi hänelle voiton satuttamatta Varnea.

Rohendiron suoristautui ja laski kätensä haavaltaan. Ainoalla silmällään haltia tuijotti vastustajaansa, muttei kohottanut miekkaansa.
"En. En ota riskiä, että satuta häntä."
Molemmat varmaan ymmärsivät Rohendironin tarkoittavan Varnea sanoillaan. Haltia suostui ainoastaan puollustautumaan, ei hyökkäämään. Rohendiron oli valmiina ja otti uuden taisteluasennon, kun kuuli askeleita. Nopeita, kepeitä ja voimakkaita. Rohendiron ei ennättänyt toteuttaa suunnitelmaansa, kun kadulle juoksi pieni joukkio sotilaallisen kaartin jäseniä. He olivat virittäneet jousensa, osoittaen molempia terävillä nuolilla.
"Pudottakaa aseenne!"
Kuului kaartin kapteenin huuto. Rohendiron katseli ainakin viittä nuolta, jotka oli tähdätty häneen ja toiset viisi Mornaan. Tottelevaisesti Rohendiron pudotti miekkansa, jolloin nuolet siirtyivät osoittamaan nyt Mornaa.
Forte
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 13 Joulu 2011, 17:28

//Ahh, kiireet ovat ohi, ja saan vihdoinkin syventyä vastaamiseen ja piirtämiseen. Nyt vain mietin että mistä kohdasta piirroksen tekisin. Toiveita?

Morna

Kaksinaama odotti hetken ja kallisti päätään. Mitään hyökkäystä ei ollut odotettavissa Rohendironilta.
"Heikko", Morna tuhahti halveksuen, valmistellen uutta hyökkäystä. Askeleet kantautivat tuonkin revenneen korvan kuultavaksi ja Morna kääntyi katsomaan tulijoita. Tuon korva luimistui käskyn kuullessa, mutta nytkun nuolilla osoitettiin niin ei niskuroimaankaan kannattanut ruveta. Kyllä Morna itsensä mieluusti hengissä pitäisi ja äreänä tuo pudotti miekkansa maahan. Sen verran mitä kapteenin naamasta näkyi, pystyi näkemään että tuon ilme oli edelleen vakava ja käskyttävä. Kapteenin pienestä kädenlliikkeestä, jouset pysyivät edelleen jännittyneinä, mutta nuolet kääntyivät osoittamaan maata.
"Älkää nyt pienistä, emmehän me tuhonneet edes neljännesosaa kylästä", Morna naurahti kuivasti. Kapteeni katsoi kaksinaamaa ja totesi vähintään yhtä kuivasti kuin mitä Morna:
"Sinusta on tehty useampaan kertaan valitus. Naama paljastaa." Kaartin jokaisen sotilaan ilme pysyi peruslukemilla. Kaikkien silmät katsoivat tyhjyyteen ja he odottivat vain uusia ohjeita. Kapteeni kääntyi takaisin Rohendironin suuntaan tutkien tuota hetken aikaa.
"Näytät jokseenkin tutulta. Olemmeko tavanneet ennen?" kapteeni kysyi, ilme edelleen samanlaisena.

Kaksinaama ei pystynyt tekemään tässä vaiheessa muuta kuin seisomaan paikallaan ja odottamaan että jotain tapahtuisi. Ehkä mitään ei tapahtuisikaan ja Morna kuolisi tylsyyteen. Eihei, nyt oltiin jo kasattu taas ongelmia, joten oli aika antaa ohjat takaisin Varnefindonille. Ainakin kohtapuolin, ei vielä. Jos tästä sotkusta ei ilmenisikään mitään suurta, antaisi Morna vuoronsa turhaan kasvonaapurilleen. Nyt sitten piti vain yrittää olla kärsivällinen.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Forte » 13 Joulu 2011, 18:48

// Ei minulla ole mitään ajatusta asiaan, saat vapaat kädet : ) //

Rohendiron huokaisi helpotuksesta, tämä asia kuului todellakin sotilaille, ei siviileille. Rohendironin tiputettua aseensa, sotilaat eivät pitäneet enää häntä uhkana ja joku kysyi jopa, oliko hän varmasti kunnossa. Rohendiron vain nyökkäsi, hän ei oikeastaan edes halunnut olla tässä tilanteessa, mutta toisaalta tilanne oli ristiriitainen. Rohendiron olisi voinut lähteä tilanteesta ja jättää Morna sotilaisen käsiin, mutta hän ei halunnut tehdä niin. Kyseessä ei ollut pelkästään Morna, vaan Varnefindon. Rohendiron ei halunnut ongelmia Varnefindonille, jotan hän ei oikeastaan tiennyt, mitä pitäisi tehdä. Rohendiron huokaisi syvään, eikö Morna vieläkään halunnut luovuttaa?
"Anna jo olla, Morna..Olet aiheuttanut itsellesi turhia hankaluuksia."
Rohendiron asteli vähän lähemmäs, sotilaat kun eivät enää uhanneet häntä.
"Tiedät varmaan, että saatat jouttua viettämään jonkin aikaa vankilassa tämän takia?"
Nuori haltia yritti vielä selittää tuolle sekopäiselle taisteilijalle, mitä tarkoitti.

Rohendironin sanojen ja Mornan käytöksen myötä, yksi sotilaista havahtui ja kääntyi kapteeninsa puoleen.
"Kapteeni, se on se kaksinaama, kaksiverinen olento."
Sotilas kertoi kapteenille. Rohendiron ei tuntenut mitään myötätuntoa Mornaa kohtaan, mutta Varnefindonia kyllä. Mitä hänen pitäisi tehdä tässä tilanteessa.
"Morna, anna minun puhua Varnefindonille, voin ehkä auttaa molempia."
Rohendiron sanoi lopulta ja katsoi Mornaa haastavasti, odottaen vastausta.
Forte
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 13 Joulu 2011, 20:36

Morna & Varnefindon

Kaksinaama ymmärsi hävinneensä, taas toistaiseksi. Rohendironin tarjouksen olisi kenties pitänyt kuuulostaa hyvältä ja varmasti olisi kuulostanutkin ellei Morna olisi liian ylpeä avun vastaanottamiseen. Ainakaan suullisesti. Haltia joka oli asettanut kätensä puuskaan jo tovi sitten, laski kätensä alas ja katsoi Rohendironia. Sotilaskaarti ei näemmä ollut reagoimassa, ennenkuin Morna sanoisi jotain tarjoiukseen. Vastausta ei kuitenkaan tullut. Vain vihainen mulkkaus koko seurueeseen joka kertoi Mornan ärtymyksestä ja kostonhimosta. Se sai osan sotilaista varuilleen, mutta kapteeni pysyi rentona. Kaksinaama sulki silmänsä ja seisoi hetkenaikaa paikallaan. Kohta tuon niska nyki pari kertaa vasemmalle ja rusahti sitten veltoksi. Meni hetki ennenkuin oikeanpuoleinen korva värähti ja seuraavaksi syntyikin kunnon reagointi.

"Unohdin kert-. Mitäh?" Varnefindon huudahti ja tuon pää ampaisi pystyasentoon. Hän oli jo jatkamassa keskeneräisen lauseensa loppuun. Sotilaskaarti, verinen käsi ja Rohendironin haavat kertoivat hänelle kuitenkin tarpeeksi. Mornan tulosta jäi aina sotku hänen siivottavaksi. Taas sitä mentiin. Haltia katsoi häntä osoittavia nuolia jotka laskivat hiljalleen alas. Tuon korva kääntyi viistosti alaspäin ja Varne nielaisi. Tästä ei tainnut puhumalla selvitä, jos oikein sotilaskaarti oli paikanpäällä. Lievä paniikki ja epätoivo kiri valtaamaan Varnefindonin. Tätä oli tapahtunut ennenkin, mutta vakavammilla seurauksilla.
"Rohendiron? Haluatko walaista mitä wiimeisten tuntien aikana on tpahtunut?" kaksinaama kysyi ja vilkaisi toista haltiaa anovasti. Toivottavasti tuolla olisi jotain sanottavaa hänen puollustukseksi tai Varne saisi nyt singahtaa ympäri ja kirmata aina Mor vuorille asti taas muutamaksi kuukaudeksi. Varne itse ei voinut sanoa mitään omaksi puolustuksekseen.

//Selevä. ^^
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Forte » 13 Joulu 2011, 21:33

Rohendiron odotti, sotilaat odottivat, koko tilanne oli jännittynyt ja tuntui kestävän hyvin kauan. Aivan kuin se olisi pysähtynyt täysin. Rohendiron saattoi kuulla omat sydämensä sykkeet ja viritettyjen jousten äänen, koskaan ei haltian elämässä ollut tapahtunut yhtä pysähtynyttä kohtaa. Sen rikkoi lopulta Mornan niskojen naksahtaminen ja hetkeksi levossa olleet jouset viritettiin, mutta Rohendiron nosti kättään torjuvasti, vaikkei edes ollut mikään sotilas. Silti häntä kuunneltiin ja aseet laskettiin uudelleen. Sama, epämiellyttävä rusahtelu kuului uudelleen ja sai inhon väreet kulkemaan Rohendironin selkäpiissä. Ai että hän inhosi katkeilevien jänteiden ja nivelten ääntä.

Tilanne laukesi jälleen, Rohendironin kuullessa Varnefindonin sanat. Rohendiron epäröi hetken, mutta asteli sitten vähän lähemmäs toista haltiaa. Hänen oli todella vaikea uskoa, että Morna ja Varnefindon olivat yksi ja sama henkilö. Oliko mies todella niin hyvä näyttelijä, että saattoi ottaa kahden eri persoonan roolin? Mitä tämä kaikki oikein oli? Tosin, Varnefindon ei kuulostanut lainkaan siltä, että edes tiesi, mitä oli tapahtunut. Ainakin katse kiersi tapahtumapaikan ympäri. Rohendiron katsahti hetkeksi sotilaiden kapteenia.
"Mikäli vain sopii, hoitaisin tilanteen itse. Luulen pystyväni siihen yksin."
Rohendiron yritti saada sotilaat lähtemään, ja kääntyi sitten taas Varnefindonin puoleen.
"Sen verran, että olet joutumassa vankilaan. Voi että minun tekisi mieli lyödä sinua tämän kaiken johdosta."
Rohendiron mutisi vakavalla, muttei uhkaavalla, äänellä.
"Mitä tämä kaikki oikein on?"
Haltia jatkoi vähän ajan päästä.
Forte
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 14 Joulu 2011, 22:37

Varnefindon

Kaksinaama oli täysin ulkopuolinen tilanteessa, hänellä ei ollut hajuakaan mitä kaikkea oli tehnyt hetki sitten. Ei kenties niin paljon tuhoa, mitä joinakin erittäin huonoina öinä, mutta silti. Varnefindon pystyi vain odottamaan että sotilaat ja noiden kapteeni hyväksyivät Rohendironin kannan oton ja poistuivat. Kaksinaamasta kuitenkin tuntui siltä että nuo jäisivät jonkun nurkan taakse vakoilemaan tapahtumia. Varne väläytti Rohendironille viattoman irvistyksen kun toinen ilmaisi halunsa lyödä häntä. Sillä hetkellä Varnefindonista tuntui siltä että se voisi olla reilua tässä tilanteessa. Olihan tuo juuri pelastanut hänet vankilalta, ainakin toistaiseksi. Haltia piirsi jalallaan maahan ympyrää häpeillen, kun oli jättänyt kertomatta kaksipersoonaisuudestaan heti ensimmäisessä paikassa.
"Niin, no", Varnefindon mumisi tuon kysyessä selitystä tapahtumille. Varnefindon yritti keksiä jotain järkevää aloitusta lyhyelle ja yrimekkäälle selvennykselle. Tuo aprikoi hetken ennekuin nosti katseensa maasta ja lakkasi piirtämästä ympyrää.
"Kuten taisit jo huomata, en suinkaan ole vain ulkonäön takia vihattu, vaan tämän kaksipersoonaisuuden." kaksinaama aloitti pitäen tauoon ennenkuin aloitti ikuisuuden mittaiselta tuntuvan selityksen:
"Minulla on siis toinen persoona Morna, johon äsken tutustuit. Zilkka tuhoilainen, pelkkää kaaosta ja wäkiwaltaa haluaa. Olemme tawallaan zama henkilö, mutta kuitenkin eri, itse pidän itseäni zinä oikeana persoonana. Meillä on omat "wuorot", joz zen nin voisin sanoa. Minä elän päiwän ja Morna elää yön. Yöhön mennessä minun pitää päästä kauaz haltiakylästä jottei tuhoja tulisi. No, en tietenkään onnistu ziinä aina, joten tuhoja on tullut. Ziksi usea täällä pelkää, ei minua, waan Mornaa. En zyytä ketään ziitä että he hyljeksiwät minua, ze että pitäwät itsensä turwassa on parempi waihtoehto", Varnefindon loi katseensa taloihin ja jatkoi:
"En tiesä miksi olen kaksipersoona, joz zitä haet takaa kysymykselläsi." Oikeastihan tuo tiesi, mutta piti sen asian omana tietonaan. Valhetta ei kuitenkaan voinut päätellä tuon äänensävystä.
"Ja nyt, no, minun pitää taaz lähteä parin wiikon pakoon kylästä", kaksinaama huokaisi ja suuntasi katseensa kauempana näkyvään metsään.
"Kysyttäwää?"
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Forte » 15 Joulu 2011, 21:05

Sotilaiden kadotessa, toistaiseksi, paikalta, Rohendiron jäi kuuntelemaan Varnefindonin selitystä. Haltian silmät kaventuivat viiruiksi, hänen kuunnellessa tarinaa Varnefindonin erikoisesta kaksoispersoonasta, joka oli todellakin kuin päivä ja yö. Vaikka molemmat olivat samalla taivaalla, ne olivat kaksi täysin eri asiaa, kuten Varnefindon ja Morna. Mitä enemmän Rohendiron kuunteli, sitä enemmän hän alkoi ymmärtää, mutta sitä enemmän hänelle myös nousi kysymyksiä tuosta kaikesta ja haltia kysyi, kun sai vain tilaisuuden.
"Voitko mitenkään hallita Mornaa, pitää sitä asoissa ja käskeä pysymään poissa?"
Ainakin Rohendiron oli huomannut, että Mornan sai kyllä häädettyä, kuten hänkin oli saanut, vaikka kyseessä oli ollut yö. Tai, ilta, mutta samahan se oli. Selvästi tuolla erikoisella yöeläimellä oli kyllä ihan oma tahtonsa ja ajatusmaailmansa. Mietteliäänä Rohendiron hieroi leukaansa, kuunnellessaan tarinaa eteenpäin, eikä ollut oikeastaan yllättynyt, kun Varnefindon ei tiennyt Mornan alkuperää. Se oli aina ollut ja luultavasti tulisi aina olemaan. Ja jos totta puhuttiin, Rohendironin kävi sääliksi Varnefindonia, hänen täytyi olla todella yksinäinen nuori mies.

Vihdoinkin, kun Varnefindon pääsi loppuun, Rohendiron huokaisi syvään.
"Isälläni oli tapana sanoa, että kaikissa meissä on pimeä puolensa, sitä vain pitää oppia hallitsemaan ja käyttämään hyväksi, ei tuhoksi."
Rohendiron nosti hetkeksi katseensa ystävästään ylös yölliselle, mustalle ja tähtien kirjomalle taivaalle. Hän halusi todella ymmärtää Varnefindonin kurjaa kohtaloa tuon ikävän pahanilmanlinnun kanssa. Ehkäpä Rohendiron osaisi auttaa tässä asiassa, hän ei tiennyt, mutta ainakin hän voisi kokeilla.
"Kuule, Varnefindon..Tuo sinun kahtia jakoisuutesi on todella erikoista, enkä ole elämässäni törmännyt kertaakaan samanlaiseen tilanteeseen, mutta kuten aikaisemmin totesin, olet hyvä mies, eikä se ajatus ole muuttunut mihinkään. Jos haluat, voin yrittää auttaa sinua hallitsemaan Mornaa ja voit ihan hyvin tulla yöksi luokseni, en usko Mornan palaavan enää."
Rohendiron laski toisen kätensä Varnefindonin olkapäälle ja hymähti pikkuisen.
"Lisäksi, olet minulle velkaa tuosta tappelusta, kadotin hevosen, joten sinun pitäisi auttaa löytämään se."
Forte
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 19 Joulu 2011, 13:30

Varnefindon


Kaksinaama pudista päätään:
"En usko, Morna voisi yhtähyvin olla ze pääpersoona jolloin kysyisit woisiko minut häätää poiz." Varne tunsi itsensä pieneksi ja avuttomaksi päänpuoliskonsa kanssa, varsinkin nyt. Nyt kun kaikki oli mennyt pieleen. Tuo pystyi vasta nyt katsoa toista suoraan silmään omallaan. Rohendiron ei kuitenkaan ollut muuttanut mielipidettään ja Varnefindon päästi pienen helpottuneen pihahduksen suusta. Kaksinaama vilkaisi taivaalla ja totesi hiljaa, lähes äänettömästi:
"Ei, ei hän palaa." Hän käänsi katseensa takaisin kohti toista ja naurahti hieman toisen hallintaehdotuksille.
"Woikun ze wain toimisi, mutta tämä ei ole minun pimeää puolta. Tämä on eri henkilö, jolla on oma tahto ja ajatusmaailma. Omat mieltymykset ja woisi elää itsekseenkin. Ei hän ole tawallaan mikään siwupersoona... Me molemmat olemme", Varnefindon selitti. Surullista sinänsä, mutta välillä kaksinaamalla oli myötätuntuoa Mornaa kohtaan. Hänhän oli toisen eristyksiin ajanut tekemällä itsenstään se "oikean" persoonan.
"Aiwan... Parempi etsiä ze heti", tuo totesi, ja heti perään hän alkoi kuulla räyhäämistä päässään. KERRO TUOLLE TURHALLE TORVELOLLE ETTÄ TÄMÄ EI JÄÄNYT TÄHÄN JA ETTÄ HÄN PIDENTÄÄ MURHALISTAANI JA ETTÄ TÄSTÄ PUHUTAAN JA... lista tuntui loputtomalta ja Varnefindon naurahti väkinäisesti samalla kun yritti tukkia korvansa toisen huudolta.
"Okei, okei, ole hiljaa!" kaksinaama tuhahti ja laski kätensä korvaltaan. tuo käänsi katseensa kohti Rohendironia ja sanoi:
"Morna lähettää terweisiä." Kaksinaama otti ensimmäiset askeleet jotka seurasivat hevosen kavionjälkiä. "Mennään."
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Forte » 19 Joulu 2011, 21:35

Kuunnellessaan Varnefindonia, Rohendiron alkoi yhä paremmin ymmärtää, mikä tai kuka Morna oikeastaan oli. Hän tosiaan ei ollut missään yhteydessä Varnefindonin kanssa, yhdessä ruumiissa jostain syystä asui vain kaksi henkilöä, mikä oli todella harvinaista, mutta nähtävästi myös todellista. Rohendiron toki halusi auttaa Vnerfindonia, muttei oikein tiennyt miten, ei Mornaa poiskaan voinut häätää, lähinnä sen pitäisi rauhoittua edes vähän. No, yksi asia kerrallaan, Varnefindon oli parempi saada sisätiloihin ja pois haltioiden keskeltä, jottei tuo aiheuttaisi lisää ongelmia tai juorujen liikkumista. Tosin, Rohendiron epäili, että myös hänestä lähti yhtä sun toista huhua liikkeelle tämän myötämielisyyden jälkeen. Lähtekööt, ne eivät haltian elämään vaikuttaneet. Hän oli liian arvokas sotahevosten kouluttaja, jotta häntä uskallettaisiin alkaa hyljeksiä, ainakaan korkea-arvoisten haltioiden keskuudessa. Rohendiron naurahti hiljaa, kuullessaan Varnefindonin lähettävän hänelle vielä terveisensä. Miten sisukas Morna olikaan, piti hänelle nyt vähän nostaa hattua. Pian kuitenkin haltia vakavoitui uudelleen ja alkoi pohtia Varnefindonin tilannetta.
"Luulen, että sinun ja Mornan pitää yrittää vain tulla toimeen. Kuulemma mitään turhaa ei koskaan tapahdu, ehkäpä tällekkin tapahtumalle on jokin syy. Ehkäpä Morna jakaa kehosi täydentääkseen sinua? Vaikka Morna oli kovin hyökkäävä ja agressiivinen, hän oli myös rohkea. Voihan olla, että pitääksesi teidät kaksi hyvissä väleissä, sinun täytyy yrittää hyödyntää Mornan hyvät ominaisuudet ja toisin päin."
Rohendiron ehdotti, heidän kävellessään lumista katua pitkin. Raskaan hevosen tekevät jäljet olivat painautuneet lumeen, se oli ravannut nähtävästi, mutta tuskin kovin pitkälle. Rohendiron vihelsi muutaman kerran ja kutsui oria nimeltä. Aluksi ei kuulunut mitään vastausta, mutta pian hieman kauempaa kuului matala, kumea hirnahdus.
"Taisimme löytää sen. Miten on, haluatko vielä tulla yöksi luokseni?"
Rohendiron kysyi, mutta seisahtui pian, nähdessään suuren orin mutustamassa kauraa lintujen lyhteestä. Kuullessaan vihellyksen ori käänsi päätään ja lähti tottelevaisesti lampsimaan kohti molempia, ja katseli kaksikkoa vähän sellaisella ilmeellä, kun ei olisi tajunnu, mihin he aikaisemmin olivat jääneet.
Forte
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 19 Joulu 2011, 21:44

Varnefindon

"Mornan HYWÄT ominaisuudet? Älä naurata!" kaksinaama naurahti, ei humoristisesti mutta naurahti kuitenkin. Tuo seurasi orin jälkiä ja kohta näkikin toisen mutustelemassa lintujen eväitä. Tuli harvinaisen paljon mieleen se yö kun Morna oli mutustanut Varnefindonin tutun eväät ja sen jälkeen yrittänyt pistää tuon paloiksi. Raakaa oli elämä. Varnefindon katsoi kuinka ori tuli kiltisti heidän luokse.
"Joz minut huolit, niin olisi mukawaa", tuo vastasi pieni hymy naamallaan, joka näytti vasemmalta katstuuna yhtä mielipuoliselta mitä Mornan ollessa hereillä. Tuo rupesi ajattelemaan aikaisemman keksustelun aiheita ja totesi yhtäkkiä:
"Oikeastaa olen Mornalle paljosta welkaa. Olisin kuollut yli kymmenen kertaa joz joku ei olisi ollut minua pelastamassa. Muttei itsesuojelussa tappamaan olisi tarwinnut ruweta, waan minkäz teen." Olihan Varnefindon melkein hukkunut yli kolmeen kertaan, joutunut hakatuksi sivukujilla yli neljä kertaa, ja melkein tullut ihmisten kanssa seivästetyiksi liian monta kertaa metsiköissä. Ainut syy miksi hän oli hengissä oli se että hän oli kaksipersoona. Se että hänellä oli mukanaan Morna.
"Zopiiko ziiz udella missä asut?" Varnefindon kysyi.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Forte » 19 Joulu 2011, 23:41

Rohendiron pyöritti hieman silmäänsä, eikä sanonut mitään hetkeen. Jos kerran Varnefindon ei nähnyt Mormassa mitään hyvää, ei sitten. Rohendiron tunsi Mornan liian huonosti, että olisi voinut väittää olevansa oikeassa. Varmasti sen hullun riehujan kanssa elänyt tunsi paljon paremmin hänet, joten Varnefindonin kanssa oli turhaa alkaa keskustelemaan asiasta. Mutta pian Rohendiron soi uudelle ystävälleen kuitenkin hymyn, hänen samalla kävellessä hakemaan karannut ori. Hevonen pärskähteli hieman ja lähti seuraamaan kaksikkoa, ihan kuten aikaisemminkin.
"Tietysti huolin, ystäväni. Kyllä talooni aina yksi haltia mahtuu."
Mahtuisi vaikka koko perhe, jos Rohendironilla olisi sellaista. Ei vain ollut. Häntä ei jostain syystä ollut kukaan huolinut vielä puolisokseen.

Mornasta keskustelu jatkui heidän jatkaessaan matkaa. Rohendiron tavallaan ymmärsi hyvin Varnefindonia, mutta samalla mies oli myös auttamattomasti väärässä.
"Ymmärrän, mitä tarkoitat, mutta kuuntelehan. On kaksi eri asiaa puollustautua ja tappaa. Voit aina opetella taistelemaan, vaikket haluaisi tappaa ketään."
Rohendiron yritti selittää näkemystään, heidän jatkaessa matkaansa katuja pitkin. Haltiakylä oli hiljainen, iltaa kohden väki oli mennyt sisälle taloihinsa eikä lapsia enää näkynyt. Korkeintaa aikuisia, mutta heti, jos Varnefindonin kasvot tunnistettiin, kansa väistyi hieman kauemmas haltiasta. Rohendiron naurahti äkkiä hieman ja jatkoi lausettaan.
"Sitäpaitsi, kyllä minä sinua suojelen, jos olen paikalla."
Rohendironin ääni oli huvittunut, mutta hyväntahtoinen. Samalla Rohendiron oli johdattanut Varnefindonin kaupungin toiselle laidalle, jossa maaginen kehä vielä juuri ja juuri suojeli aluetta. Kuullessaan kysymyksen, haltia osoitti sormellaan kauempana olevaa taloa, jonka ympärillä oli laitumia ja talleja.
"Tuolla. Veljeni asui aluksi kanssani, mutta hän on nykyisin mieluummin kihlattunsa luona.."
Rohendironin ääni oli aavistuksen katkera, mutta vain pienen. Hänen talonsa oli erillään muista, koska ammatin takia se vaati ympärilleen suuret maa-alat laitumia varten. Ulkona ei ollut enää hevosia, Rohendironilla oli kaksi nuorta talliapulaista, jotka nähtävästi olivat vieneet ratsut sisälle ennen pimeää. Fiksuja poikia.
Forte
 

EdellinenSeuraava

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 8 vierailijaa

cron