Luottamus kortilla || varattu

Haltioiden kylä, kokonaisuudessaan. Kylä on monikerroksinen ja valoisa, ennen kaikkea luontoon sopiva. Talot ovat väriltään vaaleita, arkkitehtuuriltaan kauniita ja elegantteja. Joissakin taloissa on käytetty samaa, valkoista marmoria mitä itse aroilla sijaitsevassa linnassa. Kasvillisuutta kylässä on paljon, lähes joka nurkalta löytää seinäköynnöksiä, koristepuita ja pensaita. Kylä on täysin piilossa metsässä, sitä verhoaa lumous jonka läpi ei voi nähdä, ellei tiedä mitä pitäisi katsoa. Vain ne, jotka kylässä asuvat, löytävät sinne.
Kylä sisältää niin asunnot, kuin puodit ja torit. Toreja haltioilla ei ole niin paljoa, mitä ihmisillä, mutta kauppoja ja putiikkeja sitäkin enemmän. Majataloja on siellä täällä, osa tasokkaampia mitä toiset.

Öisin kylän kauniita katuja valaisee satunnaisesti ympäriinsä leijailevat maagiset valopallot. Päivisin auringonvaloa valoa tihkuu latvustojen lomasta. Kylää ei ympäröi muurit, eikä aidat. Haltiat luottavat täysin jo vuosisatoja toimineeseen maagiseen illuusioon, jonka ansiosta ihmiset eivät voi löytää tänne.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Lotdow » 27 Joulu 2011, 12:33

Varnefindon

Haltia käveli eteenpäin, jatkuvasti hieman varuillaan. Yöaikaan käveleminen haltiakylässä tuntui hänen kantiltaan niin uhkaavalta. Hän pystyi melkein kuvittelemaan mitä muut haltiat ajattelisivat jos näkisivät hänet täällä kulkemassa. Kaksinaama jäi vähän älkeen toisen selityksistä eikä ymmärtänyt mitään mitä Rohendiron yritti sanoa. Kaipa se vain oli niin erilainen näkökanta. Varne seurasi sivusilmällä väistyviä haltioita ja tunsi pientä halua kääntyä nopeasti ympäri ja huutaa "pöö". Kuitenkin oman ja muiden turvallisuuden kannalta hän jätti sen tekemättä. Kenties myös oman ylpeytensä, hänhän oli liian vanha noihin juttuihin. Varnefindon piti katseensa suorassa mutta pisti jokaisen talon merkille, siltävaralta että joutuisi kesken kaiken kirmaamaan pois täältä. Silloinhan oli pakko osata reittikin, mutta nyt näytettiin olevan niin lähellä reunoja että kannattaisi varmaan vain juosta suoraan.

Kaksinaama katsoi toisen taloa hetken aikaa hiljaa, kunnes sanoi lopulta:
"Hieno." Hän ei sen enempää ruvennut talon ulkonäöstä selostamaan, kunhan tuo ei astuisi hevosen lantaan tai joutuisi nukkumaan heinissä, kelpaisi mikä tahansa talo. Tosin se että toisella oli hevosia, tuskin tarkoitti että talon sisäpuolikin olisi sen mukainen. Ehkä talo olikin oikein priima tavaraa ja sisältäisi kaikkea upeaa. Ehkä.

Varnefindon katsoi talleja ja laitumia. Sen verran mitä kaksinaama hevosista tiesi pystyi tuo arvelemaan että ne viihtyivät täällä oikein hyvin. Hieman ristiriitaisia ajatuksia kuitenkin risteili tuon päässä.
"Seisooko tuolla joku?" Varne kysyi kummastuneena ja katsoi kahta, vähän lyhyempää väkeä olevia hahmoja, jotka seisoskelivat talon edustalla. Eivät ne ainakaan minkäänsortin rikollisilta näyttäneet.

//Pahoitteluni kestosta, joulu vei vähän aikaa pois.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Forte » 27 Joulu 2011, 13:25

// Ei se mitään, joulu on kiireistä aikaa //

Rohendiron halusi päästä sisälle öisestä pakkasesta, jopa hänen alkoi tulla kylmä, taistelu oli kuluttanut lämpöä hänen kehostaan ja nyt sitä alkoi palella. Vieressä kävelevästä sotahevosesta huokui kuitenkin jonkin verran lämpöä, ei tässä mitään hengenhätää ollut, ei lähelläkään. Välillä Rohendiron katsahta Varnefindonia, kuin varmistaakseen, että hän edes oli vielä mukana. Mies oli niin hiljainen. Varmasti kunnon yöunet tekisivät hyvää myös molemmille kehon persoonille. Rohendironin asunto oli melko iso, siinä oli huone sekä hänelle että hänen veljelleen, sekä vierashuone, joten Varnefindonilla oli varaa valita nukkumapaikkansa. Jos ei tietänyt Rohendironin ammattia etukäteen, ainakaan se ei talon sisustuksesta tullut ilmi. Hänellä nimittäin oli todella paljon erilaisia aseita ja sukunsa jäseniä esittäviä tauluja koristeena seinällä, sekä kirjahyllyjä, jotka olivat täynnä luettavaa. Lisäksi Rohendironilla oli hieno maku huonekalujen suhteen, niiden piti sointua yhteen.

Ainakin ulkonäkö oli kelvannut Varnefindonille, joten ehkei hänellä ollut valittamista sisäpuolestakaan.
"Jos viitsit odottaa sen aikaa, että vien hevosen laitumelle, voimme sitten mennä sisään."
Rohendiron ehdotti ja oli jo viemässä oria muualle, kun Varnefindonin kommentti sai haltian pysähtymään ja katsomaan samaan suuntaan. Rohendiron lähti hieman lähemmäs hahmoja uteliaana.
"Onko se...Rincavornon?"
Rohendiron ihmetteli ääneen. Nähtävästi ainakin toinen tunnisti nimen ja kääntyi Rohendironin suuntaan, huudahtaen iloisena hevosmiehen nimen ja juoksi lähemmäs, suoraan halaamaan Rohendironia.
"Rinca, mitä ihmettä sinä täällä teet?"
Rohendiron vastasi nuoremman, häntä miltei päätä lyhyemmän haltiamiehen halaukseen.
"Olin huolissani, kuulin, että kaupungilla oli tappelu ja..."
Kesken lauseensa nuori haltiamies huomasi Varnefindonin ja vetäytyi kauemmas halauksesta, katsoen melkein jäätävästi kaksinaamaa.
"Mitä tuo..olento tekee seurassasi, Diron?"
Rincavornon kysyi myrkyllisellä äänellä hevosmieheltä ja tämä siirtyi Varnefindonin vierelle.
"Hän on ystäväni. Varnefindon, saanko esitellä pikkuveljeni Rincavornonin."
Forte
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 28 Joulu 2011, 22:54

Varnefindon

Haltia katsoi kuinka päätä lyhyempi haltia syöksyi paikanpäälle. Pikkuveli? No tuskinpa tuo piittaisi Varnen läsnäolosta, sitä mieltä kaksinaama itse oli, vaikkakin ajatukset muuttuivat. Haltia oli jo melkein ollut tervehtimässä toista lämpimästi, mutta jos tuolla asenteella lähti niin turha oli mitään odottaa. Varnefindonin korva kävi luimussa mielen osoitukseksi ja tuo tiuskaisi vihaisena:
"Tämä olento on ihan haltia siinä missä sinäkin!" Ei ollut tämän persoonan tapaista käydä vihaiseksi, mtta tuommoinen kielenkäyttö sai sen jo aikaan. Rohendiron hoiti esittelyn haltian puolesta ja Varne jätti suosiolla käden puristukset väliin, sen sijaan tuo käänsi naamansa vasemman puolen taas poispäin uudesta tuttavuudesta.
"Asuuko hänkin täällä tämän yön?" kaksinaama kysyi ohimennen ja tuijotteli kaukaisuuteen, aidosti loukkaantuneen näköisenä ehkä jopa ylitunteellisen oloisena. Hän ei mielellään olllut tämän Rincavornonin kanssa samassa talossa ainakaan kun vastaanotto oli tällainen, siltikin tuosta tuntui siltä että se oli hän joka jättäisi käynnin välistä, mielummin kun toisen oma veli. Ehkä Rohendiron olisi kuitenkin erimieltä.

Varnefindon yritti jättää pienemmän huomioimatta ja kääntyi takaisin Rohendironin puoleen, kuin toista ei olisi olemassakaan. Samalla hän kuitenkin paljasti koko kasvojensa vasemmanpuolen, joka lietsoi suurelle osalle paniikkia.
"Mentäisiinkö jo zisälle? Täällä on aika wilpoinen", haltia kysyi ja kääntyi jo vähän taloa kohti. Oliko se sitten se kylmyys vai halu päästä kauas Rincasta? Sitä sopi miettiä.

/ARGH! Tuo aksentti jää kokoajan X.X
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Forte » 29 Joulu 2011, 01:30

Rohendiron huokaisi syvään, nyt näiden kahden välille oli muodostumassa lievä kissatappelu, eikä hevosmies halunnut ottaa kummankaan puolta. Miten hän olisi muka voinut? Kyseessä oli hänen veljensä ja ystävänsä, molemmat yhtä arvokkaita. Rincavornon oli häntä paljon kuumaverisempi ja kiihkeämpi, joten ei ihme, että haltia reagoi niin voimakkaasti kaksinaaman näkemiseen. Varnefindonista liikkui niin paljon huhuja, ja hänen kasvonsa olivat tutut niillekkin, jotka eivät olleet niitä koskaan nähneet. Rohendiron laski kätensä nopeasti ja torjuvasti veljensä rintakehälle, tämän yrittäessä tulla hyökkäävin elkein lähemmäs Varnefindonia. Tappelut oli tältä yöltä Rohendironin puolesta käyty, hän ei antaisi veljensä aiheuttaa uutta.
"En osaa sanoa vielä."
Rohendiron ei voinut käännyttää Rincavornonia pois, mutta hän ei uskaltanut majoittaa kaksikkoa samaan taloon, siitä olisi syntynyt turhaa jännitettä. Rincavornonin piti itse suostua lähtemään, jottei Rohendironille jäisi paha mieli.

Rincavornon katsoi inhoten Varnefindonin vastenta kasvopuoliskoa eikä antanut veljelleen tilaisuutta vastata kysymykseen, kun hän jo nykäisi Rohendironin lähemmäs ja huomion itseensä.
"Diron, et voi olla tosissasi. Ainoa silmäsi on liian sininen, tuo kaksinaama tappaa sinut vuoteeseen. Tiedät kuka hän on. Tuo olento ei ole mikään hevonen, et voi ymmärtää häntä!"
Mutta Rohendiron ei tuntunut välittävän pikkuveljensä herjauksista, laski ainoastaan kätensä rauhoittavasti tämän olkapäälle.
"Tiedän oikein hyvin. Ja luottaisit arvostelikykyyni, rakas Rincavornon."
Rohendiron painoi kaksi sormea veljensä huulille, estäen näin vastaväitteet ja samalla luultavasti rauhoitti auktoriteetillaan Rincavornonia. Selvästi nuori haltia olisi halunnut väittää vastaan, mutta tyytyi olemaan hiljaa ja tuijottamaan kylmästi Varnefindonia.
"Rinca, ole niin ystävällinen ja vie uusi ori tarhaan ennen kuin lähdet."
Rohendiron hymyili lempeästi veljelleen ja ojensin sotahevosen ohjat tälle. Pienesti tuhahtaen nuori haltia otti ohjat ja katsahti vielä kerran kaksinaamaa.
"Jos teet jotain veljelleni, minä todella, todella metsästän sinut ja tulet rukoilemaan kuolemaa käsittelyssäni."
Rincavornon sähähti hampaittensa välistä uhkauksen, ennen kuin lähti viemään oria pois kaksikon luota. Rohendiron pudisteli päätään ja avasi sitten ulko-oven Varnefindonille.
"Olen todella pahoillani veljeni puolesta. En yritä edes selittää hänen käytöstään, se olisi silkkaa mahdottomuutta ja ajan hukkaa, mutta älä välitä Rincan puheista."
Ystävällisesti Rohendiron vielä taputti Varnefindonia olkapäälle. Oli onni, että oli liian pimeää, jotta Rohendironin haavat olisivat näkyneet. Ne pitäisi vielä pestä, samoin Varnefindonin mahdolliset ruhjeet.
Forte
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 29 Joulu 2011, 02:00

Varnefindon

Tuo pikku haltia, otti Varnefindonia niin paljon päähän että tuon silmäkulma jopa nyki. Kaksinaama seisoi paikallaan purkaen kiukkuaan puristamalla nyrkkinsä oikein tiukasti yhteen ja puremalla hammasta. Rincavornon herjaukset kuitenkin saivat sytytyslangan palamaan loppuun ja Varne puhkesi huutamaan:
"Mitä zinä tiedät kaksinaamaisuudesta?! Mitä zinä woit tietää ziitä millaista minun elämäni on?! Ze ei ole minun wikani, joz kasvonaapurini on hullu murhaaja joka tekee minusta tappajan! Mitä ZINÄ tiedät zellaisesta elämästä, jossa tapat haltioita, omia rotukumppaneitasi, ilman että woit pysäyttää itsesi?! Mitä zinä tiedät ziitä millaista on kuulla että on tahrinut eilen kätensä lasten vereen?! EI, ZINÄ ET TIEDÄ YHTÄÄN MISTÄÄN MITÄÄN!" Kaksinaama hengitti kuuluvasti ja oli surullisin mielin paikallaan. Kaikki mitä hän sanoi, oli vain supistettu versio siitä mitä tapahtui oikeasti. Kuinka monta haltiaa, kuinka monta lasta hän oli tappanut, ilman että tiesi siitä. Tuon silmä oli vähän kostunut surullisesta ajattelusta ja hengitys tasaantui hiljalleen. Tällaista huutamista hän oli tuskin koskaan aikaisemmin tehnyt, mutta toivottavasti se oli saattanut toisen pikkuveljeä edes vähän jyvälle siitä millaista oli olla kaksinaama. Ja siitä, että Varne ei ollut Morna. Asia voisi kutienkin muuttua hyvinkin pian.
"Niin. Mitäpä zinä woisit tietää", tuo mumisi, asetti kätensä puuskaan ja kääntyi poispäin toisesta. ET VOI jättää tuota siihen Varne, tiedät sen hyvin. Sinulla on miekka pojulla ei mitään. Tarraa kahvaan ja vetäisi molempien kurkut auki! Morna mesosi Varnelle kannustavasti, jopa hieman pakottavasti. Varnefindon luimisti korvaansa puheille ja pudisti päätään.
"Houkutteleva tarjous Morna, mutten ole tekemässä zitä", kaksinaama selosti oikein kovaan ääneen, painoistaen Mornan nimeä, niin että Rincavornon varmasti kuulisi vielä hevosta viedessään mistä tuo puhui.

Varnefindon suoristi selkänsä ja sanoi:
"Anteeksi äskeisestä. En zyytä ketään minun arwioimisesta, mutta tänään en zitä enää jaksa kuunnella. Tuo otti Rohendironin taputuksen vastaan vähällä hymyllä ja lähti sitten tuon mukana kohti talon ovea. Olikin jo korkea aika päästä sisätiloihin. Pimeys oli vallannut koko alueen, eikä muita kauempana olevia taloja erottanut enää ollenkaan. Varne loi vielä viimeisen silmäyksen Rohendironin veljeen ja puristi päätään.
"Olen kohta yhtä hullu kuin Morna", tuo mumisi itselleen.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Forte » 29 Joulu 2011, 10:23

Rohendiron katsoi vähän huolestuneena Varnefindonia tämän tunteenpurkauksen jälkeen. Ei siksi, että pelkäisi Mornan ilmestyvän, vaan siksi, että tuntui ymmärtävän, miten paljon Varnefindonia satutti tulla syytetyksi ja vihatuksi, vaikkei hän konkreettisesti ollut tehnyt mitään pahaa. Mutta sellainen oli pelko, se tuomitsi ennalta, aiheutti vääriä kuvia ja ajatuksia jostakin, ja niitä oli vaikeaa korjata, ellei ensin suostunut katsomaan pelkoaan silmästä silmään. Veljestään poiketen, Rohendiron ei ollut hetkeäkään pelännyt Varnefindonia, joten hän ei suhtautunut yhtä varauksella. Ymmärtäminen ja tieto olivat pelon vastakohtia, siinä missä rohkeuskin. Rohendiron ei pitänyt itseään erityisen rohkeana, enemmänkin inhimillisenä ja älykkäänä. Hän myös toivoi, että saisi Varnefindonin ymmärtämään, ettei Rincavornon tarkoittanut mitään pahaa, kunhan oli turhan kiihkeä.
"Ymmärrän, että sinusta tuntuu pahalta, mutta toivoisin, ettet kantaisi kaunaa Rincalle. Hän on huolehtivainen suhteeni, pahoinpitelyn takia."
Rohendiron viittoili ystäväänsä tulemaan perässään talon sisätiloihin.

Oven jälkeen avautui pienehkö eteinen, johon saattoi jättää päällysvaatteet, mutta tila muuttui mukavaksi, avaraksi ja tilavaksi olohuoneeksi, joka oli yhdistetty keittiöön.
"Haluat varmaan putsata haavasi. Kylpyhuone on tuon oven takana."
Rohendiron osoitti yhtä ovea ja jatkoi sitten lausettaan.
"Laitan meille vähän jotain syötävää vielä ja näytän sitten nukkumapaikkasi. Siihen asti ole kuin kotonasi."
Rohendiron hymyili ystävällisesti ja katosi olohuoneen ja keittiön jakavan sermin toiselle puolelle. Sytyttäessään takkaa ja laittaessa teepannua liekkien yläpuolelle, Rohendiron alkoi pohtia, mahtoikohan Varnefindonilla olla edes kiinteää asuinpaikkaa. Se vaikutti riskialttiilta, kuka tahansa olisi voinut hyökätä hänen taloonsa, jos tiesi sen kuuluvan pelätylle henkilölle. Mahtoi olla kamalaa elää jatkuvan paineen alla, joten ehkäpä Varnefindon pelkäsi muiden haltioiden vihaa yhtä paljon, mitä he pelkäsivät häntä. Loputon noidankehä, jonka Rohendiron pyrki rikkomaan edes joltain osalta. Kukaan ei ansainnut tulla oman rotunsa hyljeksimäksi, varsinkaan, jos ei ollut tehnyt mitään ansaitakseen sitä. Heillä oli tarpeeksi vihollisia kylän ulkopuolellakin. Sitä paitsi, Varnefindon oli Rohendironin huomioiden mukaan hyväluonteinen ja miellyttävä haltia, Mornaa lukuunottamatta, hänessä ei ollut mitään pelon aihetta.
Forte
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 30 Joulu 2011, 20:28

Varnefindon


Kaksinaama nyökkäsi ja sanoi:
"En kanna kaunaa kellekkään näistä asioista, vaikka koen henkisiä vaikeuksia sietää tuollaista." Varne ei jaksanut enää jatkaa tästä samaisesta aiheesta. Siitä oltiin puhuttu jo koko elinikä eri haltioiden kanssa, pitäisikö sitä jatkaa yhä uudelleen ja uudelleen. Haltia kohautti mietteisään olkapäitään ja seurasi vaitonaisena Rohendironia kohti sisätiloja. Vihdoinkin päästäisiin tästä kylmästä pois.

Talo oli yllättävän upea, siihen verrattuna mitä Varne olisi odottanut hevosmiehen talosta. Tuo ei saanut muutakuin jotain myöntyvää mumistuksi toisele kun tuo selosti kaiketi jotain jostain ruoasta tai vastaavasta. Varnefindon tutki jokaista huonekalua katseellaan ja totesi tämän olevan hieno talo, sellainen jossa voisi jopa asua. Tällaista taloa Varnefindonilla ei ollut koskaan ollut, eikä tulisikaan olemaan. Se talo jossa hän oli asunut oli ollut aika latteaa laatua, mutta olihan siellä elänyt. Kaksinaama pyöräytti keittiöveistään kädessään. Siinä oli kakki mitä hän oli ottanut mukaansa kotoa. Sitten tuo vilkaisi vasemman kätensä viiltoja ja laski jälleen kerran yhteen yksi plus yksi. Varne huokaisi kun uppoutui muistelemaan taas menneitä iltoja.

Rohendiron oli kadonnut Varnefindonin näköpiiristä kun tuo kirmasi ympäri taloa ja tutki jokaisen pölyhiukkasen. Haltiahan oli kuin lapsi karkkikaupassa, jokainen maku piti katsoa läpi ja tehdä mieleen muistiinpanoja. Mahtoikohan täällä olla kirjahyllyä? Toisaalta jos haltia sen löytäisi tuo lukisi kaikkia kirjoja täällä vielä ensivuonnakin. Joten tuo jatkoi talon läpikäyntikierrostaan ja törmäsikin kohta taas Rohendironiin.
"Tämä, se vastaon talo", tuo totesi ihailevasti ja lähti taas seilaamaan ympäriinsä.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Forte » 30 Joulu 2011, 21:41

Rohendiron nauroi ystävällisesti, Varnefindonin tutkiessa paikkoja, kuin varsa keväisellä niityllä. Kaikki huonekalut, kirjahyllystä takkaan ja sohvasta kirjoituspöytään tutustuivat Rohendironin uuteen ystävään. Olihan se tietysti mukavaa, että haltian koti kelpasi miehelle, vaikka Rohendiron kyllä toivoi, että Varnefindon olisi putsannut haavansa ensin. Valuttaisi vain veripisaroita ympäri taloa tuota menoa. No, olkoot, ei kumpikaan heistä niin pahasti vuotanut. Haavat tyrehtyivät melko nopeasti. Rohendiron jatkoi keittiössä työskentelyään, keittiön lattiassa oli kellariin johtava luukku, ja maan alta viileästä Rohendiron haki heille jotain syötävää. Toivottavasti Varnefindonille kelpasivat säilötyt hedelmät ja leipäpalat, joissa oli päällä suolakalaa tai -lihaa, sillä hevosmies oli aika väsynyt enää laittamaan mitään isompaa. Mutta jos Varnefindon haluaisi, varmasti jotain muutakin löytyisi.

Rohendiron kattoi illallisen keittiön pöydän ääreen ja toi vielä teepannun, ennen kuin katsoi taas sermin toiselle puolelle, etsien Varnefindonin.
"Tulehan nyt syömään, voit aivan hyvin tutkia taloa aamulla."
Haltia kehotti ystävällisesti ja viittoili Varnefindonia käymään pöytään.
"Voit aivan rauhassa aloittaa jo, minä käyn vielä puhdistamassa haavani."
Rohendiron asteli olohuoneen poikki kylpyhuoneeseen johtavalle ovelle, josta hän oli aikaisemmin yrittänyt mainita Varnefindonille, mutta mies ei ollut huomannut asiaa. Päästyään kylpyhuoneeseen, Rohendiron riisui paitansa ja tarkasteli haavoja suuresta peilistä. Onneksi iskut eivät olleet osuneet hänen selkäänsä, vanhoja haavoja olisi alkanut muuten särkeä. Rohendiron pesi varovasti kylmällä vedellä haavansa, jotka viileyden ansiosta alkoivat tyrehtyä nopeasti. Kylpyhuoneessa olivat myöskin sidetarpeet onnettomuuksien varalle, joten pahimpien haavojensa ympärille haltia vetäisi muutaman kierroksen kangasta, ennen kuin puki päälleen ja palasi takaisin Varnefindonin seuraan.
"Jos tarvitset jotain, voit sanoa sen hyvin ääneen. Katson sitten, onko asia toteutuskelpoinen."
Rohendiron hymyili ystävällisesti, istuessaan pöydän ääreen.
Forte
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 31 Joulu 2011, 15:26

Varnefindon


Haltia lopetti ympäriinsä purjehtimisen heti kun Rohendiron niin käski ja suuntasi askeleensa takaisin keittiöön. Hänhän jatkaisi niin mielellään talon tutkimista aamulla että heräisi varmaan ennen kukon laulua. Kaksinaama istahti pöydän ääreen ja tutki pöydän antimia. Kuinkohan kauan siitä oli ollut kun hän oli viimeksi istunut pöydässä ruoan ääressä. Heti kun lupa tuli aloittaa haltia syöksyi eteenpäin ja nappasi itselleen leivän. Hän länttäsi leivän päälle kaikkea mahdollista mitä pöydästä löytyi ja laittoi vielä toisen leivänkannikan päälle ennenkuin rupesi syömään ateriaansa. Rohendiron katosi jonnekkin olohuoneen suunnille ja Varnefindon oli kaikessa milenkiinnossaan unohtanut haavansa.

Vasta kun tuo oli syönyt kolme samanmoista leipää tuo otti mukavan asennon ja totesi tyytyväisenä:
"Tämän jälkeen en tarwitse enää mitään!" Hänen silmäluomensa oli painua pakosta kiinni ja tuo mietti että missä mahtoi nukkua. Kaksinaama pakotti itsensä pystyyn ja lähti kohti kylpyhuonetta, pakkohan nämä haavat oli hoitaa, etteivät ne tulehtuisi ja alkaisi sitäkautta märkiä tai jotain vastaavaa. Ei haltia näitä juttuja tiennyt.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Forte » 31 Joulu 2011, 15:42

Rohendiron oli katsellut huvittuneena, kuinka luvan saatuaan Varnefindon oli alkanut kerätä itselleen ruokaa. Ja kun haltia oli tullut takaisin putsaamasta haavojaan, sama meno oli jatkunut. Varnefindon oli syönyt suurimman osan ruuasta, mikä tietysti oli vain hyvä Rohendironille, mukavaa, että kelpasi ja meni kaupaksi. Rohendiron istui vastapäätä ja kaatoi itselleen hieman teetä, ottaen hillitysti myös ruokaa lautaselleen. Hän ei ollut yhtä nälkäinen, kuin Varnefindon. Rohendiron oli kuitenkin mielissään päästessään istumaan vihdoinkin ja juomaan kuumaa teetä. Koko haltian olemus rentoutui ja rauhoittui, hänellä ei näyttänyt olevan kiire mihinkään ja tyytyväisyys näkyi kasvoilta. Mornan kanssa taistelu tuntui olevan aivan taakse jäänyttä elämää, ihan kuin sitä ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Rohendiron ei tietenkään voinut unohtaa asiaa, mutta juuri nyt se ei kiinnostanut häntä. Morna ei varmana näyttäytyisi ihan heti, joten turha sitä oli ajatellakkaan. Ja Varnefindon vaikutti olevan myös tyytyväinen elämäänsä sillä hetkellä. Ruoka maistui ja talo oli lämmin, mitä muuta saattoi muka tarvita?

Rohendiron naurahti hyväntahtoisesti ystävänsä sanoille.
"No saatat tarvita uudet vaatteet, edelliset ovat vähän nuhjuiset taistelun jäljiltä."
Rohendiron osoitti pikkuisen jälkiä paidassa. Kuitenkin mitään sanomatta, Varnefindin nousi pöydästä ja sai Rohendironin hämmästymään.
"Mihin olet menossa?"
Haltia kysyi kummastuneena, ei kai Varnefindon aikonut ihan heti lähteä?
Forte
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 31 Joulu 2011, 16:00

Varnefindon

"Ei paniikkia, käyn vain hoitamassa nämä arvet ja ruhjeet", kaksinaama huikkasi olkansa yli ja jaktoi matkaa. Kylpyhuoneessa hän veti oman paitansa pois päältään ja teki nopean tarkastuksen uusista haavoista, joita oli melkein mahdotonta löytää vanhojen joukosta. Oikea käsi oli sentään vielä arveton. Varne otti oikeudet lainata vähän siteenteko tarpeita ja rupesi asettelemaan kangasta sievään nippuun, jota kastoi vähän kylmään veteen ja putsasi pienet haavat. Hyvinhän ne olivat itsekseenkin hoituneet, eikä mitään suurempaa ollut. Kohtapuolin tuo pystyikin vetämään paitansa takaisin päälleen ja siivoamaan sotkunsa. Seuraavaksi haltia suuntasi takaisin keittiöön.

"Lainasin vähän sideharsoa", tuo ilmaisi ja istahti takaisin pöytään. Syödä tuon ei enää tarvinnut, mutta ehkä tämä olisi paras paikka jatkaa jutustelua ja sen sellaista. Vanefindon vilkaisi ulos ikkunasta pimeään ja mietti miten myöhään olikin hereillä. Täysin itsekseen, omassa rauhassa. Mahtavaa. Kaksinaama käänsi päänsä kohti Rohendironia ja kysyi:
"Nukunko olohuoneessa? Lattiakin kelpaa." Varnefindonilla kun ei ollut edes lattiaa. Eihän hänellä ollut mitään nukkumapaikkaa koskaan ollutkaan, kun Morna lähti heti illan tullen pyyhältämään ja aamusella oli Varnen vuoro kävellä. Ainakaan aamujumppaa ei koskaan tarvinnut tehdä.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Forte » 01 Tammi 2012, 20:43

Varnefindonin mennessä hoitamaan haavojaan, Rohendiron jäi pöydän ääreen syömään vielä vähän. Syödessään Rohendironilla oli vähän aikaa miettiä ja kerrata päivän tapahtumia. Hän pohti lähinnä Varnefindonin sanoja ja tietysti Mornaa. Morna ei ollut tullut takaisin, vaikka yö oli sen aikaa, mistä se johtui? Rohendironin pyynnöstä? Tuskin, Morna oli tarpeeksi itsenäinen, ja itsepäinen, jotta olisi tullut halutessaan. Kenties kyse olikin Varnefindonin mielentilasta. Rohendiron oli omassa elämässään huomannut, että jos ratsasti säikyllä hevosella ja odotti jatkuvasti, että se säikkyy jotain, se säpsyi kaikkea. Mutta kun ratsasti pitkin ohjin, huolettomasti, eikä edes muistanut eläimen olevan säikky, ratsastus sujui paremmin. Ehkä Morna oli samanlainen, kun sen oletti tulevan joka yö, se tuli. Jos sen unohti, se pysyi poissa. Vaikka nuo kaksi olivat eri henkilöitä, Varnefindonin pitäisi olla se, joka komentaa kehoa ja Mornan pitäisi pysyä muualla, jos hän niin halusi. No, Rohendiron ei enää tänä yönä viitsinyt ottaa asiaa puheeksi, Varnefindon oli varmasti väsynyt, joten aamulla he voisivat keskustella ties kuinka pitkään lisää.

Rohendiron alkoi korjata astioita pöydästä, Varnefindonin tullessa takaisin keittiöön. Rohendiron vain nyökkäsi hyväksyvästi Varnefindonin sanoille ja saatuaan pöydän puhtaaksi, istui takaisin miehen seuraan. Kysymys sai haltian yllättymään ja hän katsoi hetken Varnefindonia kuin tärähtänyttä.
"Lattia? Ei tosiaankaan, saat nukkua vierashuoneessa. Tule, näytän sen sinulle."
Rohendiron viittoili ystäväänsä seuraamaan, ja johdatti hänet rakennuksen toiseen kerrokseen, jossa olivat makuuhuoneet. Yläkerrassa oli kolme ovea, joista haltia avasi yhden. Sen takana oli kodikas, suurehko huone, jossa oli vuoteen lisäksi vaatekaappi, kirjahylly, kirjoituspöytä ja sohva. Ei yhtään hassumpi paikka. Huone oli myös siisti ja lämmin, Rohendiron piti hyvää huolta niistäkin huoneista, joita ei käytetty niin usein.
"Tee olosi kotoisaksi, käyn hakemassa sinulle uusia vaatteita."
Rohendiron taputti Varnefindonia selkään, ennen kuin häipyi taas paikalta.
Forte
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 02 Tammi 2012, 16:00

Varnefindon

Haltian silmä suureni kun tuo kuuli ettei nukkumapaikkana toimisikaan lattia, vaan oikein vierashuone. Häneltä olisi löytynyt vaikka kuinkamonta kiitollisuutta ilmaisevaa kommenttia, mutta nyt hän oli liian häkeltynyt yhtäkään sanoakseen. Hän oli tainnut nukkua huoneessa viimeksi kahdeksan vuotiaana. Saanaakaan sanomatta Varnefindon käveli Rohendironin perässä kohti yläkertaa. Se miltä huone sitten näytti, sai kaksinaaman leuan loksahtamaan auki. Varne ei edes hievahtanutkaan kun toinen antoi luvan tehdä olonsa kotoisaksi, se mitä Rohendiron sanoi menneensä tekemään jäi hänen osaltaan arvoitukseksi. Tuo ei pystynyt nyt kekskittymään mihinkään muuhun kuin yhden yön kestävään nautintoon.

Hetkessä haltia oli heittäytynyt sohvalle ja nautti täysin siemauksin siitä ettei tarvitsisi mennä mihinkään. Kuinka hän voisi ikinä korvata tämän Rohendironille, olihan tuo sentään vahingossa päästänyt Mornan riehumaan toisen läsnäollessa. Varnefindon makaili hetken sohvalla, ennenkuin nakkasi kengät jalastaan ja laski lakkinsa pois päästään. Hän siisti hieman tällähtänyttä tukkaansa ja purjehti sitten katsomaan mitä kirjahyllystä löytyi. Kauankohan huone pysyi siistinä sitten kun haltia rupeaisi kirjoja selaamaan. Tuo veti kirjahyllystä sen kirjan joka käteen sattui. Ruskea kansi näytti vanhalata ja kannessa luki: Daran Cúthalionin elämä ja teot. Mielenkiintoista. Kaksinaama asetti kirjan takaisin paikalleen, häntä ei nyt kiinnostanut lukea haltiasuvun elämäntarinaa.

Kohta haltia oli taas lennättänyt itsensä sohvalle makoilemaan j atuo nosti lakkinsa käteensä. Hän piti sitä varmaan päässä joka sekunti, kun ei nukkuttuakaan tullut ilman että seistiin. Tuo nakkasi lakin takaisin kenkiensä päälle lattialle ja avasi vaihteeksi hiuksensa. Tuo veti molempiin käsiinsä tupon hiuksia ja katsoi vuoroin mustaa ja vuoroin vaaleaa tukkaa. Hassun näköistä. Tuo päästi hiuksensa irti ja otti samointein hanskatkin pois kädestään. Tällaisia päiviäkö muilla oli? Mielenkiintoista.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Forte » 02 Tammi 2012, 19:52

Tietysti Varnefindon olisi halutessaan saanut myös Rincavornonin huoneen, kerta nuori haltia ei enää asunut talossa, mutta kaikesta mukavuudesta ja suuresta koosta huolimatta, Rohendiron epäili, ettei huone ollut mieluisa Varnefindonille. Jo näin lyhyessä ajassa Varnefindon oli onnistunut hankkimaan yhden vihollisen ja yhden ystävän samasta suvusta, aivan kuin jokin dramaattinen tarina. Rohendiron hymähti itsekseen, penkoessaan oman huoneensa vaatekaappia ja etsiessä jotain hyvää asukokonaisuutta Varnefindonille. He olivat melko saman kokoisia, eikä ruumiin rakenne juuri poikennut, joten varmasti Rohendironin vaatteet kävivät myös Varnefindonille. Illalla tapahtuneen tappelun jäljiltä heidän molempien vaatteet olivat aika likaiset, veri oli alkanut jo kuivua kankaaseen, eikä sitä välttämättä saisi enää edes irti. Rohendiron vaihtoi samalla omatkin vaatteensa vähän mukavampiin, löysähköön, vihreään tunikaan ja mustiin housuihin. Tuntui aina jotenkin mukavalta laittaa ylle uudet, puhtaat vaatteet. Se oli kuin rituaalinen ele muutokselle, päivän ikävät tapahtumat karisivat yltä ja ilta, tässä tapauksessa yö, jatkui mukavasti.

Rohendironin huone oli portaista katsoen vasemmalla, kun vierashuone oli oikealla, vastakkaisella seinällä. Rohendiron tuli uusien vaatteiden kanssa ovelle ja koputti kohteliaasti.
"Voinko tulla sisään?"
Rohendiron kysyi samalla, kun varovasti raotti ovea ja katsahti huoneeseen, naurahtaen lähes samantien hyväntahtoisesti.
"Olet selvästi tehnyt olosi mukavaksi. Jos haluat, voin aamulla pestä vaatteesi, mutta siihen asti voit käyttää näitä."
Rohendiron laski sängylle uudet vaatteet ja hetkeksi istahti vuoteen reunalle. Varnefindon oli vaikuttanut olevansa onnensa huipulla, kun Rohendiron oli kertonut, ettei hänen tarvitsisi nukkua lattialla. Sama onni ei nähtävästi ollut kadonnut mihinkään.
"Toivottavasti viihdyt täällä. Voit huomenna nukkua niin pitkään, mitä mieli tekee. Itse herään ruokkimaan hevoset."
Hevoskasvattajan aamut olivat aikaisia, sekä Rohendiron että hänen kaksi apulaistaan heräsivät auringon nousun aikoihin, tietty vuodenajasta riippuen, ja söivät yhdessä aamiaisen, ennen kuin aloittivat päivän työt. Huominen ei ollut poikkeus.
Forte
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 04 Tammi 2012, 09:24

//Ja Lotdow raivoaa taas aksentin unohtumista -.-

Varnefindon

Kaksinaama kuuli Rohendironin äänen huoneen ulkopuolelta ja tuo käänsi istensä istumaan sohvalla. Haltia ei ehtinyt edes vastata kun toinen tulikin jo sisään, vaikka tottahan toki tuo olisi vastannut myöntyvästi. Rohendironhan voisi vaikka ruveta ylläpitämään majataloa aatelisille. Ainakin jos pääsisi samaan tulokseen kuin tämän talon kanssa, sillä nyt Varnefindon tunsi olevansa oikea aatelinen. Haltian katse oli suunnattuna vaatepinoon hetkeksi aikaa, kunnes se taas kääntyi kohti Rphendironin kasvoja. Kaksinaama nyökkäsi ja sanoi:
"Kiitoz. Nähdään aamulla." Se oli kai kuin hyvänyön toivotus ja samalla pieni kohtelias maisu siitä että Varnefindon halusi nukkumaan nyt heti, ettei hukkaisi sekuntiakaan tästä yöstä. Ehkä tuo voisi auttaa Rohendironia hevosaskareissa, vaikkei mikään maailmanmestari asiassa ollutkaan. Silti toinen oli tehnyt enemmän kuin tarpeeksi Varnen eteen, kun tuo taas selasi päivän tapahtumia läpi. Häntä melkein suututti kun tuo ei tiennyt mitä Mornan kanssa oli käynyt.

Varnefindon heitti vanhat vaatteensa sivuun ja puki Rohendironin tuomat päälleen. Ne olivatkin juuri oikeaa kokoa ja mukavat. Kaksinaama heittäytyi sänkyyn ja vetäytyi sykkyrälle peiton alle. Tämähän oli kuin täysin uusi seikkailu. Ei mennyt hetkeäkään kun haltia veti jo sikeästi unta.

***

Varnefindon hieroi silmiään, kun auringon oasite tuli ikkunasta. Kaksinaama melkein loikkasi pystyyn hätääntyneenä, kunnes taas musiti ettei Mornaa tänä yönä ollut ollutkaan. Haltia lyssähti takaisin sängylle istumaan ja tuijotti ulos taivaalle. Aurinko oli jo korkealla ja loisti kylmänä kohti talvista maata. Taisipa olla tänään aika kirpsakka keli, sen ainakin pystyi päättelemään huurtuneesta ikkunasta. Olikohan Rohendiron ollut pystyssä jo kauan?
Lotdow
 

EdellinenSeuraava

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 8 vierailijaa

cron