Luottamus kortilla || varattu


Haltioiden kylä, kokonaisuudessaan. Kylä on monikerroksinen ja valoisa, ennen kaikkea luontoon sopiva. Talot ovat väriltään vaaleita, arkkitehtuuriltaan kauniita ja elegantteja. Joissakin taloissa on käytetty samaa, valkoista marmoria mitä itse aroilla sijaitsevassa linnassa. Kasvillisuutta kylässä on paljon, lähes joka nurkalta löytää seinäköynnöksiä, koristepuita ja pensaita. Kylä on täysin piilossa metsässä, sitä verhoaa lumous jonka läpi ei voi nähdä, ellei tiedä mitä pitäisi katsoa. Vain ne, jotka kylässä asuvat, löytävät sinne.
Kylä sisältää niin asunnot, kuin puodit ja torit. Toreja haltioilla ei ole niin paljoa, mitä ihmisillä, mutta kauppoja ja putiikkeja sitäkin enemmän. Majataloja on siellä täällä, osa tasokkaampia mitä toiset.

Öisin kylän kauniita katuja valaisee satunnaisesti ympäriinsä leijailevat maagiset valopallot. Päivisin auringonvaloa valoa tihkuu latvustojen lomasta. Kylää ei ympäröi muurit, eikä aidat. Haltiat luottavat täysin jo vuosisatoja toimineeseen maagiseen illuusioon, jonka ansiosta ihmiset eivät voi löytää tänne.

Valvoja: Crimson

Avatar

Ritari
Ritari

Viestit: 1090

Liittynyt: Ti Marras 29, 2011 7:00

Paikkakunta: Haltiametsissä

Viesti Ke Tammi 04, 2012 12:53

Rohendiron oli jättänyt melkein samantien Varnefindonin lepäämään, mies oli varmasti väsynyt päivän tapahtumista, joten Rohendiron ei halunnut sen enempää stressata häntä ja pitää hereillä. He molemmat kaipasivat unta. Rohendiron toivotti myös hyvää yötä ja lähti huoneesta. Vielä maatessaan vuoteessaan, Rohendiron kertasi päivän tapahtumia päässään. Oli niin paljon erikoisuutta ja tapahtumia, joita ei normaalisti kohtaisi. Rohendiron ei ollut koskaan ennen elämässään tapellut haltiakylässä, varsinkaan omaa lajitoveria vastaan. Jostain syystä Rohendiron oli aika varma, että Rincavornon tulisi aamulla tarkistamaan, että hän olisi täysin kunnossa petturin kanssa vietetyn yön jälkeen. Vieläkään hevosmies ei käsittänyt, miksi Varnefindonille oltiin niin epäreiluja, se ei ollut hänen vika, vaan Mornan. Mitäköhän Varnefindonin vanhemmat mahtoivat ajatella pojastaan ja tämän kaksoisroolista? No jaa, se ei ollut Rohendironin asia. Hän ei puuttunut toisten yksityiselämään. Syvä hengähdys ja peittojen alle käpertyminen sai haltian nukahtamaan nopeasti.

Aamulla Rohendiron heräsi, kuten aina, aikaisin. Hän nousi miltei samantien ja puki päälleen, ollen valmiina aamun askareisiin. Vaikka elämässä tapahtuisi mitä, hevoset piti hoitaa ajallaan. Ne eivät tienneet, miksi ruoka tulisi myöhässä ja alkaisivat potkia seiniä, jos heinää ei tulisi ajoissa. Rohendiron liikkui mahdollisimman äänettömästi, jottei herättäisi Varnefindonia, haltia saisi nukkua kunnolla. Aamiaispöydässä, kun kaksi talliapulaista olivat myös paikalla, Rohendiron kertoi heille vieraasta. Kumpikaan ei ollut vielä tavannut Varnefindonia, eivätkä he tuntuneet välittävän, kuka heidän mestarinsa vieraana oli. Rohendiron jätti aamiaistarvikkeita pöytään, jotta ne olisivat valmiina Varnefindnille, kun kukaan muu ei ollut talossa.

Aamiaisen jälkeen oli aika tehdä työt, hevosten ruokkiminen, ulos vieminen ja siivous. Rohendironin ei tarvinnut edes mainita, kuka teki mitäkin, apulaiset tiesivät täsmälleen omat työtehtävänsä. Siksi koskaan töihin ei mennyt kauan. Tähän aikaan vuodesta oli aamulla vielä pitkään pimeää, eikä aurinko ollut noussut, heidän mennessä ulos. Vasta kun hevoset oli ruokittu ja ne oli päästetty ulos tarhoihin, aurinko alkoi nousta ja päivä valjeta. Vielä Rohendiron ei ollut nähnyt Varnefindonia, mutta eiköhän hän tulisi vielä jossain vaiheessa ulos, viimeistään, kun kukaan ei ollut sisällä. Talliapulaisten mennessä siivoamaan, Rohendiron aloitti nuoren, eilen haetun harmaan orin koulutusta. Hän vei ison sotahevososen pyöreään aitaukseen yksinkertaista koulutusta varten ja antoi sen juosta ympyrää, ohjaten pitkällä juoksutuspiiskalla suuntaa. Hän puhui melkein jatkuvasti hevoselle ja kehui sitä hyväksi ja viisaaksi pojaksi.
Viimeksi muokannut Forte päivämäärä Ke Tammi 04, 2012 10:20, muokattu yhteensä 1 kerran
"Demons are red, angels are blue.
Hunters are gross,
but I really like you"


Forten hahmot:
Roherdiron (haltia) - "For Honor, Order and Duty"
Rimedur (ristiverinen) - "Hide, listen, watch, learn… And when the time is right, strike from the shadow"
Darion (ristiverinen) - "We dance to the rhythm of the world"
Acar (old lacerta) - "Do what thou willst"
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti Ke Tammi 04, 2012 8:39

//Mitä tossa aanuauseb-kohdassa piti lukea? Vai liekö joku sivistyssana jota en ymmärrä? :D

Varnefindon

Kaksinaama nousi ylös venyttellen ja haukotellen. Hän oli makoillut pitkään ja joka paikka tuntui rentoutuneelta. Haltiahan olisi voinut nukkua vaikka kokopäivän, mutta se olisi vaarantanut varmaan talonväen illan tullen. Siksi Varnefindoninkin piti lähteä täältä ajoissa, jotta saisi kirmattua kyllin kauas kylästä. Taas. Sama juttu tuntui toistuvan joka kerta ja varsinkin viime iltaisen kränän tapahduttua tuo saisi taas pysyä poissa. Typerää.

Kaksinaama käveli pihalle heti aamupalan syötyään. Hän tosiaan toivoi että se oli jätetyt hänelle ja ettei ollut mennyt syömään kenenkään muiden ruokia. Kaikki muut olivat jo ylhäällä ja Varne näki nuoremmat talliapulaiset töissään. Hän etsi katseellaan Rohendironia ja nyrpisti nenäänsä mielenkiintoisen hajun johdosta. Hevonenhan se vain oli, mutta kaksinaaman nenä ei ollut tottunut näihin hajuihin vielä. Kaksinaama selasi paikkoja kunnes löysi vihdoin toisen kouluttamassa hevosta. Hän pysyi vähän kauempana aidasta ja seisoskeli paikallaan. Joku snetään osasi asiansa täällä. Aika monikin, Varne sensijaan osasi vain seisoskella ja katsoa kunka muut paiskivat töitä. Mutta hyvä jos tuo eli edes hevosen turpaa koskenut.

Kaksinaama päätti pysyä hiljaa jottei säikyttäsii hevosta ja heilautti kättään huomisen toivotukseksi Rohendironille. Ei olisi ihme jos tuo ei kerkeäisi vilkuttaa takaisin. Haltia otti varovaisen askeleen lähemmäs aitaa, kunnes pääsi nojaamaan siihen. Hänellähän oli tunne kuin ammattilaisella joka seurasi toisen ammattilaisen puuhia. Hänen pitäisi varmaan kohta jo lähteä, ettei olisi muiden teillä tai muutenkaan häiritsisi. Tarkoitushan oli ollut olla vain yö täällä.
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille
Avatar

Ritari
Ritari

Viestit: 1090

Liittynyt: Ti Marras 29, 2011 7:00

Paikkakunta: Haltiametsissä

Viesti Ke Tammi 04, 2012 10:18

// Anteeksi, se on typo. En kirjoittanut omalla koneella. Korjaan sen vielä ^^ //

Rohendiron keskittyi yhteen asiaan kerralla, tällä hetkellä juoksuttamaan oria, mutta se ei tarkoittanut, etteikö hän voisi pitää silmällä myös ympäristöä samalla. Rohendiron kyllä huomasi, ainakin terveellä silmällään, mitä ympäristössä tapahtui. Hän huomasi Varnefindonin heränneen ja tulevan ulos talosta. Aluksi Varnefindon vaikutti epävarmalta sen suhteen, missä oikein oli ja mitä tekemässä. Rohendiron hymähti itsekseen ja heilautti myös kättään, kutsuen samalla Varnefindonia lähemmäs. Samalla Rohendiron pysäytti hevosen ja laski pitkän juoksutuspiiskan maahan.
"Nukuitko hyvin?"
Haltia kysyi, kiivetessään istumaan aidalle. Hänen pitäisi kohta jatkaa töitä, mutta kyllä hän ehti vähän aikaa jutella Varnefindonin kanssa, häntä ei haitannut millään tavalla nuoren miehen oleskelu hevostilalla.

Rohendiron havahtui pian ja käänsi päätään, kun hänen kaksi talliapulaistaan tulivat paikalle. He olivat nähtävästi saaneet työnsä tehtyä.
"Mestari Rohendiron, onko jotain tehtäviä?"
Toinen, tummatukkainen haltia kysyi ja nyökkäsi tervehdykseksi Varnefindonille.
"Hmm...Aamutähdellä ja Ikiroudalla tuntuu olevan energiaa, valjastakaa ne ja käykää tekemässä pieni lenkki."
Rohendiron ohjasti työntekijöitään, jotka lähtivät miltei samantien suorittamaan annettua tehtävää. Rohendiron hymähti itsekseen ja katsahti jälleen Varnefindonia.
"Miten on, haluatko liittyä heidän seuraansa? Minulla riittää hevosia, jotka kaipaavat liikuntaa."
Rohendiron kysyi ystävältään ja laskeutui samalla aidan toiselle puolelle, Varnefindonin seuraan.
"Demons are red, angels are blue.
Hunters are gross,
but I really like you"


Forten hahmot:
Roherdiron (haltia) - "For Honor, Order and Duty"
Rimedur (ristiverinen) - "Hide, listen, watch, learn… And when the time is right, strike from the shadow"
Darion (ristiverinen) - "We dance to the rhythm of the world"
Acar (old lacerta) - "Do what thou willst"
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti To Tammi 05, 2012 3:21

//SIINÄ! Nyt tiedän mistä kohdasta sen kuvan piirrän! (8)

Varnefindon

Haltia nyökkäsi Rohendironille. "Paremmin kuin hywin." Kaksinaama käänsi katseensa aidalla istuvaan hevosmieheen, muttei viitsinyt edes yrittää hypätä samalle paikalle istumaan. Mielummin hän nojaili.

Päivän senkuin muuttui oudommaksi kun talliapulaiset tulivat paikalle ja toinen vielä nyökkäsikin huomeniksi kaksinaamalle. Tämä alkoi tuntumaan unelta, joita Varne ei myöskään pahemmin ollut nähnyt. Rohendironin seuraava kysymys sai Varnen suun loksahtamaan auki ja paljastamaan keskeltä vaihtuvan hammasrivistön.
"Mitäh? Minä?! Enhän minä ole edez koskenut hewosen turpaa!" tuo selitteli häkeltyneenä, muttei pystynyt piilottamaan innostusta ja milenkiintoa kokeilla. Hän oli hetken aikaa hiljaa ja mietti tarjousta. Kohta haltia vilkaisi ystäväänsä hymyillen ja vaati leikkisästi:
"Joz zaan zitten jonkun rauhallisen hewosen." vastaus olisi siis myöntävä. Kaksinaama tuhahti itsekseen, Rohendiron oli saanut hänet mpäripuhutuksi sanomatta sanaakaan. Jos sitten putoat ja murrat käteni, murran omasi kostoksi. Morna varoitti ja vasemman puoleinen korva heilahti. Ze on zinun kätesi ihan yhtä lailla, mitä minun omasi on minun. Varnefindon vastasi mielessään ja melkein tärisi innosta. Mitäköhän kaikkea tämä päivä mahtaisi sisältää?
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille
Avatar

Ritari
Ritari

Viestit: 1090

Liittynyt: Ti Marras 29, 2011 7:00

Paikkakunta: Haltiametsissä

Viesti To Tammi 05, 2012 3:57

// Se on hienoa kuulla, tuskin maltan odottaa nähdä valmista työtä //

Rohendiron naurahti hiljaa, nähdessään innostuksen Varnefindonin kasvoilta. Vai ei ollut edes koskenut hevosen turpaa. Rohendiron oli selvästi huvittunut, mutta yritti olla kohteliaasti nauramatta toiselle. Hän jotenkin oli aina olettanut, että kaikki osasivat ratsastaa, sehän oli ihan perusjuttu. Yleensä isät opettivat poikiaan pienestä pitäen käsittelemään hevosta, sillä hevonen oli niin sanotusti miesten eläin. Oikeastaan Rohendiron oli ollut valmis jättämään aiheen siihen, hän ei halunnut painostaa Varnefindonia, mikäli häntä ei tosiaan kiinnostanut olla hevosten lähettyvillä. Mutta innostus ei laantunut Varnefindonista, ja nähtävästi mies oli valmis kokeilemaan taitojaan. Rohendiron katsahti yllättyneenä, mutta hymyillen, ystäväänsä.
"Toki. Voisin oikeastaan lähteä sinun mukaasi, he varmaan ovat jo lähteneet."
Sanoillaan Rohendiron viittasi talliapulaisiin, heillä ei mennyt kauan harjata hevosta ja pukea sille varusteita.
"Tule, vien vain tämän orin pois. Samalla haemme toiset hevoset meille."
Rohendiron avasi pyöreän aitauksen oven ja kiinnitti riimunnarun hevosen päitsiin, lähtien taluttamaan sitä takaisin muiden orien luokse.

Päästettyään ison harmaan takaisin ystäviensä seuraan, Rohendiron katsoi arvioivasti orejaan.
"Sinä saat ottaa Veryanin. Se on todella lempeä ja luotettava ori, koulutin sen pikkuisesta varsasta asti. Nimensä mukaisesti se on rohkea, kantaa sinut vaikka läpi tulen, jos on pakko, ja pitää sinusta huolen."
Rohendiron vihelsi kimeästi ja kutsui kahta oria, Veryania ja Arthionia, nimeltä. Kaksi oreista nosti päätään ja lähti ravaamaan pää korkealla kohti porttia, kuullessaan isäntänsä kutsun.
"Veryan on tuo punaruskea, Arthon on musta."
Molemmat orit tulivat aidan luokse ja ojensivat päätään uteliaana haltioita kohti, yrittäen myös tehdä tuttavuutta Varnefindonin kanssa. Molemmat orit olivat suuria, tupsujalkaisia ja paksuharjaisia sotahevosia, pelkkää lihasta ja puhdasta voimaa. Rohendiron otti aidan viereltä riimut ja kiipesi aidan yli toiselle puolelle. Tottuneesti hän pujotti päitset molempien orien päiden yli ja avasi porti, taluttaen hevoset ulos. Kaksi 700- kiloista voimapesää seurasi häntä lauhkeana kuin lampaat ja Veryanin riimunnarun Rohendiron ojensi Varnefindonille.
"Opetan sinua vähän samalla. Seuraat vain minua, niin sinulle ei satu mitään pahaa."
Rohendiron hymyili ystävällisesti ja jatkoi matkaansa, vieden Arthonin tallin vieressä olevalle puomille ja sitoi siihen kiinni. He eivät voisi lähteä, ennen kuin hevoset oli kunnolla harjattu ja kaviot putsattu. Ja Rohendiron auttaisi kyllä Varnefindonia jokaisen vaiheen kanssa.
"Demons are red, angels are blue.
Hunters are gross,
but I really like you"


Forten hahmot:
Roherdiron (haltia) - "For Honor, Order and Duty"
Rimedur (ristiverinen) - "Hide, listen, watch, learn… And when the time is right, strike from the shadow"
Darion (ristiverinen) - "We dance to the rhythm of the world"
Acar (old lacerta) - "Do what thou willst"
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti Pe Tammi 06, 2012 12:49

Varnefindon

Pyh, hevosia... Miksei tuo vanha mies voisi ratsastaa vaikka lohikäärmeillä? Morna marisi Varnefindonin päässä kun haltia lähti seuraamaan Rohendironia, pitäen turvallista välimatkaa harmaan hevosen kanssa. Koska sinulla on jo Crit reppana kiusattavana. Varne vastasi mielessään ja toivoi vaientavansa kasvonaapurinsa edes muutamaksi sekuniksi. Hän halusi keskittyä nyt siihen mitän olisi tekemässä, nousemassa hevosen selkään ensimmäistä kertaa elämässään. Olihan sitä monen moisella otuksella menty, muttei koskaan hevosella joka sekin oli vähintää yhtä outoa kuin Varnen kaksipersoonaisuus.
"Watsaako tämä yhtään lohkäärmeellä ratsastamista?" haltia kysyi kun seurasi Rohendironia kohti aitausta. Hänen silmissään se kuhisi hevosia.

Kaksinaama etsi katseellaan jonkinmoista kylttiä, missä lukisi Veryan. Yhdellekään hevosella ei kuitenkaan sellaista ollut ja haltia rukoili mielessään että toinen osoittaisi oikean hevosen hänelle. Kohta hevoset tulivatkin jo paikalle ja Varnefindonin tärinä kävi aivan holtittomaksi. Hän ojensi kätensä ja koski varosvasti hevosen pehmeää turpaa. Hevosethan olivat aivan jumalattoman kokoisia? Noitako pitäisi sitten taluttaa ja ratsastaa? Varnefindon nielaisi kuluvasti ja hänen katse seurasi hevosten jokaista askelta. Hetkessä molemmat hevoset olivat Rohendironin kanssa aitauksen ulkopuolella ja toinen hevosista vielä Varnen käden kautta kiinni. Hänellä tuli helpottunut tunne kun jännitys raukesi ja hengitys kulki taas normaalisti. Ensimmäinen vaihe oli sujunut, mutta entäs sitten kun pitäisi liikkeelle lähteä.

Varnefindon seurasi mallin tarkasti kuinka Rohendiron käveli hevosen vierellä ja hevonen seurasi perässä. Niin teki Veryan, joka ei näyttänyt välittävän Varnen aloittelijan töppäilyistä, joihin tähän mennessä oli lukeutunut vasta pieni kompastelu. Kaksinaama sitoi hevosen kuten Rohendiron ja jäi sitten siesomaan paikalleen ja taputtelemaan hevosta. Vielä ei ainakaan mitään katastrofaalista ollut tapahtunut.
"Ja nyt zitten? Varnefindon kysyi ja yritti nähdä hevosen takaa ystävänsä."

//Mukavaa kirjoittaa hevosista kun tunti taas sunnuntaina tulossa ^^
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille
Avatar

Ritari
Ritari

Viestit: 1090

Liittynyt: Ti Marras 29, 2011 7:00

Paikkakunta: Haltiametsissä

Viesti Pe Tammi 06, 2012 1:13

// miten mukavaa, toivottavasti en kirjoita hevosjuttuja ihan päin honkia : D //

Rohendiron oli naurahtanut hieman Varnefindonin kysymykselle ja selittänyt, ettei voinut tietää, kun ei ollut lohikäärmeellä ratsastanut. Mutta oli ironista, että Vanrefindon uskalsi ratsastaa niin isolla olennolla, muttei hevosella. Ja se kuulosti niin paljon upeammalta, mahtavammalta ja rohkeammalta. Rohendiron ei varmaan itse olisi koskaan yhtä rohkea tai tarpeeksi mahtava saadakseen lohikäärmettä tottelemaan itseään. Se kuulosti melkein mahdottomalta tehtävältä tavalliselle haltialle. No, asia kerrallaan. Rohendiron varmasti voisi kysyä ystävältään lisää lohikäärmeistä myöhemmin, nyt kuitenkin oli aika hoitaa hevoset. Rohendiron tarkasteli, että Varnefindon seurasi häntä puomille, johon hevoset sidottiin. Alku sujui todella hyvin, Varnefindon ei ollut vähääkään pelkuri tai epäröinyt tekojaan. Hän vain kopio Rohendironia ja kaikki meni hyvin. Hevoset seisoivat nätisti vierekkäin ja toinen niistä lepuutti jalkaansa.
"Nyt ne harjataan ja satuloidaan. Tule, en pysty kantamaan kaikkea yksin."
Rohendiron viittoili Varnefindonia tulemaan sisälle talliin, hevoset pärjäisivät muutaman minuutin itsekseen.

Rohendiron johdatti ystävänsä tallin sivussa olevaan satulahuoneeseen, jossa olivat myös harjapakit.
"Ota nuo mukaasi."
Rohendiron osoitti Veryanille kuuluvia varusteita ja harjapakkia. Samalla Rohendiron otti Arthonin varusteet ja palasi takaisin ulos. Satulan ja suitset Rohendiron laski puomille ja otti harjapakista harjan.
"Näytän sinulle kuinka homma toimii. Aloitetaan kaulasta ja harjataan pitkin, melko voimakkain vedoin kohti hevosen häntää. Muista harjata myös selkä, vatsan alta sekä jalat. Äläkä huoli, Veryan ei potki, vaikka kulkisit sen vatsan ali."
Rohendiron näytti muutaman kerran Veryanilla, miten hevosta oli tarkoitus harjata, ennen kuin siirtyi harjaamaan Arthonia tottuneesti.
"Demons are red, angels are blue.
Hunters are gross,
but I really like you"


Forten hahmot:
Roherdiron (haltia) - "For Honor, Order and Duty"
Rimedur (ristiverinen) - "Hide, listen, watch, learn… And when the time is right, strike from the shadow"
Darion (ristiverinen) - "We dance to the rhythm of the world"
Acar (old lacerta) - "Do what thou willst"
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti Pe Tammi 06, 2012 11:20

//Et toki, ihan napilleen nämä jutut menee, vaikken mikään ammattilainen olekkaan :D

Varnefindon

Tallon sisäpuolella mielenkiintoinen haju vain vahvistui, mutta kaksinaama ei antanut sen häiritä itseään. Varnefidnon yritti saada suitset pysymään samannäköisinä mitä ne olivat olleet roikkueassaan. Satula sen sijaan tuotti ongelmia. Se oli paljon painavampi, mitä Varnefindon oli kuvitellut ja tuo retkahti eteenpäin sitä nostaessaan.
"Hyvä luoja", hän puuskutti kun sai kaiken nostettua ja lähti seuraamaan Rohendironia. Haltia kuunteli korvat höröllään miten tulisi toimia ja pisti akiekn, jokaisen liikkeen, mieleensä. Vatsan ali? Miksei voisi vain kiertää kaukaa? Varnefindon mietti huultaan purren. Critin kanssa ei oltu edes keskusteltu potkimisesta, vatsan alittamisesta puhumattakaan.

Mallia katsoen Varnefindon otti puisesta pakista oikean näköisen harjan ja alkoi sitten vetelemään hevosen karvaa puhtaaksi. Harja ja häntäkin pitäsi varmaan harjata jossain vaiheessa, nyt haltia kuitenkin keskittyi siihen että jokainen pienikin murunen hiekkaa katoaisi hevosen päältä. Kun hän pääsi tyydyttävään tulokseen hevosen tällä puolella, tuo alitti sen vatsan ja jatkoi samaantapaan toiselta puolelta.

Raskasta puuhaa hevosen hoito, paljon raskaampaa mitä odottaisi. Varnefindon asetti harjan takaisin sen omalle paikalle ja tutki vähän laatikon sisältöä. Jokin hassu koukku, monia muita harjoja, kampa tai jokin sen tapainen, ja yksi taisi olla pesusieni. Varne mietti mitä kaikilla niillä tehtäisiin, mutta eiköhän se tämän päivän aikana selviäisi. Vaikka sitä pesusientä Varnefindon ei ymmärtänyt.
"Mitä zeuraawaksi?" Varnefindon kysyi intoa pursuten.
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille
Avatar

Ritari
Ritari

Viestit: 1090

Liittynyt: Ti Marras 29, 2011 7:00

Paikkakunta: Haltiametsissä

Viesti Pe Tammi 06, 2012 3:43

Rohendiron katsoi aina välillä, miten Varnefindonilla sujui, eikä haltia voinut olla naurahtamatta hieman, Varnefindonin kiertäessä tosiaan toiselle puolelle vatsan ali. Ei sitä ihan kirjaimellisesti pitänyt ottaa, mutta olkoot, tehkööt miten itse koki parhaaksi. Rohendironin pitäisi kai olla hieman varovaisempi sanojensa kanssa, hän unohti usein, etteivät kaikki olleet hevosmiehiä. Mutta muuten Varnefindon hoiti työnsä hyvin, hän oppi nopeasti harjauksen ja jopa hevonen tuntui pitävän siitä, Varnefindon tuli selvästi hyvin toimeen sen kanssa.
"Teet hienoa työtä, ottaen huomioon, ettet ole ennen edes silittänyt hevosta."
Rohendiron hymähti ja putsattuaan vielä Arthonin takajalat.
"No niin, harjaus ei tosiaan ole pitkä prosessi, tärkeintä on saada lika pois satulan alta, mutta hevonen ei ole koskaan liian harjattu. Pään harjaamista varten on pehmeämpi, pienempi harja. Lisäksi kammataan myös harja ja selvitetään takut hännästä, mutta se tehdään käsin, ei koskaan kammalla."
Rohendiron näytti, mitä välineitä käytettiin missäkin työvaiheessa, ja tottuneesti putsasi orin kuperaa päätä ja kampasi metallisella kammalla pitkät, paksut jouhet. Kumpikaan oreista ei tuntunut suuremmin välittävän, mitä niiden ympärillä tehtiin. Ne seisoivat rauhallisina paikoillaan, välillä vaihtaen painoaan takajalalta toiselle.

Tosin varmaan vaikein työvaihe aloittelijalle oli kavion putsaaminen, joten sitä varten Rohendiron tuli Veryanin luokse, näyttääkseen Varnefindonille kunnolla, miten kavio oli tarkoitus putsata metallisella koukulla.
"Nojaat pikkuisen hevosen etujalkaa vasten ja voit vähän tönäistäkkin, jos se ei ihan heti nosta koipeaan."
Rohendiron aloitti, mutta Veryan nosti tottelevaisesti jalkaansa, sitä ei tarvinnut sen kummemmin komentaa. Rohendiron piteli kaviosta kiinni ja kirjaimellisesti kynsi kaviokoukulla lumen, purun ja lian pois kavion pohjasta.
"Pidät vain kiinni ja raavit lian irti, ei se ole vaikeaa. Mutta varo keskellä olevaa, pehmeää kohtaa, se voi olla kivulias. No niin, kolme jalkaa vielä jäljellä, etköhän onnistu."
Rohendiron laski Veryanin kavion takaisin maahan ja ojensi kaviokoukun Varnefindonille, siirtyen takaisin hoitamaan omaa oriaan.
"Demons are red, angels are blue.
Hunters are gross,
but I really like you"


Forten hahmot:
Roherdiron (haltia) - "For Honor, Order and Duty"
Rimedur (ristiverinen) - "Hide, listen, watch, learn… And when the time is right, strike from the shadow"
Darion (ristiverinen) - "We dance to the rhythm of the world"
Acar (old lacerta) - "Do what thou willst"
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti Pe Tammi 06, 2012 5:14

Varnefindon

Kaksinaama meni hevosen pään luokse ja putsasi sen siinä pelossa että se söisi häneltä käden kuin verenhimoinen hai. Veryan kuitenkin seisoi kiltisti paikallaan ja antoi Varnen selvittää kaikki sotkut harjasta ja hännästä. Seuraavasta vaiheesta Varnefindon ei oikein ollut varma, mutta Rohendironin esimerkin myötä kaikki vaikutti helpolta.
"Critin jalkoja ei ikinä tarwitse putsata", Varnefindon tuhahti javastaanotti kaviokoukun, siirtyi toiselle takajalalle ja noudatti Rohendironin esimerkkiä. Helpostihan se kavio nousi, mutta se vaihe kun sitä piti pitää ilmassa oli hankala. Kavio pelkästään tuntui painavan tonnin. Varnefindon raapi liat pois jokaisesta kaviosta, vaikka kolmanne kavion kohdalla ei meinannut jalka nousta, mutta pienen rukoilun jälkeen sekin hoitui. haltia laittoi kaviokoukun takaisin laatikkoon ja olisi halunnut pitää tauon.

Varnefindon katsoi maassa makaavia satulaa ja suitsia. Nekinkö vielä tämän hepan päälle pitäisi taiteilla? Mitäköhän siitäkin tulisi. Ja tänään pitäisi vielä hevosen selkäänkin nousta. Varnefindon taitaisi pyytää jakkaran sitä hommaa varten. Ja miten nämä metriheikit pitäisi saada liikkeelle? Hevosilla ratsastaminen oli vaikeaa puuhaa.
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille
Avatar

Ritari
Ritari

Viestit: 1090

Liittynyt: Ti Marras 29, 2011 7:00

Paikkakunta: Haltiametsissä

Viesti Pe Tammi 06, 2012 9:55

Koska Varnefindon oli aikaisemmin puhunut lohikäärmeestä, Rohendiron epäili Critin olevan sellainen. Heidän putsatessa hevosten kavioita ja muutenkin harjatessa eläimiä, Rohendiron uskaltautui kysymään asiaa.
"Onko tämä Crit kenties lohikäärme? Jokin sinun oma lemmikkisi?"
Rohendiron oli pikkuisen varovainen kysymyksessään, koska hän ei halunnut vaikuttaa täysin idiootilta ystävänsä silmissä. Toisaalta, tämä saattaisi olla niitä asioita, mitkä eivät kuuluneet Rohendironille lainkaan, eikä hänelle edes vastattaisi. No, sai Rohendiron tietää tai ei, heillä olisi nyt kaksi hevosta hoidettavana, ja Varnefindonia pitäisi vielä opettaa. Kun kaviot oli putsattu, jouhet selvitetty ja karva näytti puhtaalta, oli aika suitsia eläimet.
"Tulhena tänne, näytän sinulle, miten suitsiminen tapahtuu."
Rohendiron heilautti kättään, jotta Varnefindon tulisi Arthonin vasemmalle puolelle. Näiden hevosten suitset olivat yksinkertaiset, joten Rohendiron uskoi Varnefindonin tajuavan nopeasti homman. Rohendiron ei pitänyt kiirettä, hän näytti huolellisesti, kuinka kuolaimet laitettiin ensin hevosen suuhun, päitset pujotettiin korvien taakse ja remmit suljettiin. Tietysti Rohendiron auttaisi, mikäli Varnefindon ei heti ensimmäisellä yrittämällä tajunnut.

Samalla, ennen kuin Rohendiron antoi Varnefindonin varustaa omaa ratsuaan, hän näytti myös satuloinnin. Se, mihin kohtaan satula tuli ja miten vyö kiinnitettiin. Arthon vähän heilutti päätään protestoidakseen, mutta rauhoittui pian.
"Noin, nyt hevonen on valmis ratsastettavaksi. Näytähän nyt, ymmärsitkö."
Rohendiron siirtyi Veryanin vierelle ja ojensi ensin suitset Varnefindonille. Veryan oli kärsivällinen ori, sitä ei haittaisi vähääkään, vaikka suitsiminen kestäisi ja sen kanssa sössittäisiin vähän. Ei sillä ollut mihinkään kiire.
"Kun olet valmis, voit nousta selkään tuosta laatikoiden päältä."
Rohendiron osoitti nurkassa olevaa puulaatikkokasaa. Alunperin siinä oli ollut porkkanoita ja omenoita, mutta nyt ne olivat jääneet tyhjilleen tallin nurkkaan ja toimivat sopivasti jakkarana selkään kiipeämisessä.
"Demons are red, angels are blue.
Hunters are gross,
but I really like you"


Forten hahmot:
Roherdiron (haltia) - "For Honor, Order and Duty"
Rimedur (ristiverinen) - "Hide, listen, watch, learn… And when the time is right, strike from the shadow"
Darion (ristiverinen) - "We dance to the rhythm of the world"
Acar (old lacerta) - "Do what thou willst"
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti La Tammi 07, 2012 11:29

Haltia naurahti kun toinen ehdotti Critiä hänen lemmikikseen, mutta hän teki sen kohteliaaseen sävyyn.
"Ei aiwan. Lohikäärme hän kyllä on, mutta zana ystäwä kuwaa paremmin kuin lemmikki" Varnefindon kertoi ja oli huomaavinaan Rohendironissa heränneen kiinnostusta. Aihe vaihtui kuitenkin kun oli kuulemma aika suitsia hevoset. Taas kaksinaama seurasi jokaista liikettä, muttei kyennyt pitämään kaikkea mielessään. Hän vastaanotti suitset ja meni hevosensa turvan luokse. Hän laski päitset hevosen kaulalle ja alkoi näyttää siltä että homma olisi ollut helppo. Väärin.
"Umm, awaisitko?" Varnefindon kysyi hiljaa hevoselta ja yritti saada tuon suun auki vähän huulta nostamalla. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut, ennenkuin Varnefindon sai sormensa huulien ja hampaiden väliin.
"Kiltti hepo", hän mumisi ja asetti kuolaimet hevosen suuhun ja siirtyi kiinnittelemään hihnoja ohjeiden mukaisesti. Kaksinaama nosti satulan maasta ja vilkaisi varmistukseksi missä kohdassa Rohendironin hevosen satula oli. Hän teki parhaansa ja sai kuin saikin pienen säätämisen jälkeen satulan oikealle paikalle. Veryan ei välittänyt töppäilyistä tai epäonistumisista. Tuo kiskoi satulanvyön tiukalle ja katsoi työtään tyytyväisenä. Harvinaisen hyvin oli mennyt tämä kerta.

Varnefindon talutti Veryanin suitsista laatikoiden viereen ja nousi niiden päälle.
"Kiltti hepo", hän hoki kun nosti itsensä ratsaille, jalustimia hyväksi käyttäen. Hevosen selässä istuminen tuntui kamalan epätasaiselta, mutta huomattavasti mukavmmalta mitä Critin selässä, piikkien päällä istuminen.
"Voilá! Aika hywin ensikertalaiselta, wai?" Varnefindon kysyi ylpeästi hymyillen. Mitenkäs tähän kulkupeliin sitten saataisiin vauhtia, olisikohan pitänyt sanoa jotkin taikasanat tai huutaa että "laukkaa"? Eiköhän Rohendironille jätettäisi se vaihe opetettavaksi, ennenkuin Varne kokeilisi mitään. Veryan vilkaisi selässään istuvaa haltiaa ja kumartui raapimaan päätään jalkaansa. Se sai Varnen nytkähtämään vähän eteenpäin, muttei muuten. Haltia keräsi suitset lösästi käsiinsä ja mietti oliko niillekkin jokin sen erikoismepi tapa jolla pitää kiinni.
"Zittenkö laukataan auringonnousuun?" Varnefindon vitsaili.
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille
Avatar

Ritari
Ritari

Viestit: 1090

Liittynyt: Ti Marras 29, 2011 7:00

Paikkakunta: Haltiametsissä

Viesti La Tammi 07, 2012 11:53

Rohendiron katseli tarkkaavaisena, miten Varnefindonilta sujui suitsiminen ja satulointi. Oli todellinen yllätys, miten nopeasti Varnefindon tajusi jutun juuren, ja miten nopeasti hän saikin hevosen varustettua kuntoon. Pian he molemmat olivatkin valmiita ja Rohendiron nousi selkään yhdellä ponkaisulla, ilman sen kummempia ongelmia. Arthon seisoi rauhallisena haltian alla, kunnes sille annettiin käsky liikkua Veryanin luokse.
"Todella hyvin, pärjäät hienosti."
Rohendiron kehui ystäväänsä, muttei voinut olla hieman naurahtamatta tämän sanoille.
"No ei nyt ihan heti. Saat vähän totutella aluksi ratsuusi. Pidä ohjat sen verran kireällä, että tunnet hevosen suun. Ei siis pidä vetää. Ja jos olosi tuntuu huteralta, voit pitää hyvin satulasta tai harjasta kiinni, Veryan kuuntelisi sinua vaikka ilman ohjia."
Rohendiron selosti, samalla näyttäen, miten ohjista oli tarkoitus pitää kiinni.
"Ja kun haluat lähteä liikkeelle, paina hieman kantapäillä hevosen kylkiä, pikkuisen vain. Ja kun haluat hiljentää, sitten vain vedät ohjia."
Rohendiron kierteli puhuessaan hevosella Varnefindonin ympärillä, ja näytti liikkeelle lähtemisen, sekä pysähdyksen. He olisivat valmiit lähtemään, pieni maastolenkki ei voinut olla erityisen vaarallinen kokemus.
"Mennään, voit kulkea vierelläni."
Rohendiron käänsi Arthonin metsään johtavalle polulle, ja antoi sen kävellä pitkin ohjin tutulla polulla.

Rohendiron ei tosin saanut mielestään lohikäärmettä, josta Varnefindon oli kertonut. Miten sellaisen muka sai ystäväksi ja kesytti ihan ratsuksi asti? Se vaikutti niin uskomattomalta ja ennenkuulumattomlta. Rohendiron ei voinut olla kysymättä asiasta enemmän.
"Miten olet saanut lohikäärmeen ystäväksi? Se kuulostaa niin hienolta asialta, voisin antaa mitä vain, jotta edes näkisin niin mahtavan olennon. Se on varmasti todella upea ystävä."
Rohendiron ei epäillyt hetkeäkään lojaalia ystävyyttä Varnefindonin ja Critin välillä. Ei kai niin mahtavaa ystävää voinut olla, kuin yksi.
"Demons are red, angels are blue.
Hunters are gross,
but I really like you"


Forten hahmot:
Roherdiron (haltia) - "For Honor, Order and Duty"
Rimedur (ristiverinen) - "Hide, listen, watch, learn… And when the time is right, strike from the shadow"
Darion (ristiverinen) - "We dance to the rhythm of the world"
Acar (old lacerta) - "Do what thou willst"
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti Su Tammi 08, 2012 12:23

Haltia seurasi Rohendironin ratastusta ja sotki ohjien pitämisen kanssa vähintään kaksi minuuttia, ymmärtämättä miksi pikkurilli piti olla suorana ja miski peukalo nyrkin päällä. Tiesihän hän ettei kaikki voinut mennä heti suunnitelmien mukaisesti. Kaksinaama pukkasi pienesti hevosta kantapäillään ja Veryan lähti käyntiin. Heti kahden askeleen jälkeen Varnefindon puristi kätensä satulaan kiinni, jottei putoaisi. Kaksinaama pysähtyi hevosellaan harjoitukseksi kolmesti, pyysi taas vauhtia. Hän käänteli kokeiluksi hevosta vähän ohjien avulla ja seurasi sitten Rohendironia ja Arthonia kohti metsäpolkua. Hän pysyi tiiviisti Rohendironin vieressä, jotta onnettomuuden sattuessa hän voisi loikata toisen syliin turvaan. Esimerkiksi. Kohta haltia uskalsi päästää satulasta irti ja keinua hevosen mukana. Kuinakohan lujaa tällä elikolla pääsi. Varnefindonin teki mieli kokeilla mutta antoi asian toistaiseksi olla.

Varnefindon katseli puita ja pensaita, kuin olisi ollut ensimmäsitä kertaa metsikössä. Hevosen selästä maailma nnäytti erilaiselta. Rohendiron otti kohta aiheeksi taas Critin ja Varne naurahti hiljaa. Tiesinhän minä että tähän aiheeseen palataan. hän ajatteli ja hymyili.
"Crit ja minä törmäsimme kun hän oli tullut haltioiden puolelle. En muista kauheasti ziitä päiwästä, muutakuin että hän kertoi menevänsä armeijaan jonne en zuosunut tulemaan. Minusta tuli tawallaan hänelle "opaz" kun kaikki oli wielä uutta. Ajallaan otimme puheeksi kaksipersoonaisuuteni ja muut asiat. En woi unohtaa zitä päiwää kun olin Critin kanssa zamassa paikassa yötä ja aamulla hän totesi minulle Mornan olewan mahtawa tyyppi. Zitten meistä wain tuli hywät ystäwät ja Crit on warmaan ainut henkilä josta woin wäittää Mornan pitävän", Varnefindon kertoi Critin ja hänen taipaleestaan, unohtaen jopa istuvansa hevosen selässä. Hän tuijotteli kaukaisuuteen ajatuksissaan ja kuuli Rohendironin haluavan nähdä lohikäärmeen. Varnefindon näki tilaisuutensa tulleen.
"Kuule, olen zinulle aika paljosta welkaa. Joz haluat, ihan koska tahansa, woin esitellä zinut Critille", Varnefindon tarjoutui ja melkein toivoi Rohendironin suostuvan. Hän halusi tehdä jotain toisen eteen. Haltia heräsi todellisuuteen ja heilahti eteenpäin. Hän tarrasi taas satulasta kiinni putoamisen pelossa. Rohendiron näytti kyyryssä ratsastavaan alokkaaseen verrattuna jumalalta.
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille
Avatar

Ritari
Ritari

Viestit: 1090

Liittynyt: Ti Marras 29, 2011 7:00

Paikkakunta: Haltiametsissä

Viesti Su Tammi 08, 2012 1:38

Rohendiron ratsasti melko rauhallista ja hidasta käyntiä, jotta Varnefindon pysyisi varmasti mukana. Hyvinhän toinen istui, vaikka heiluikin vähän satulassa. Rohendiron itse oli vain ollut tekemisissä hevosten kanssa niin kauan, että suorana istuminen, lantion liike ja jalkojen paikalla pitäminen tulivat täysin itsestään, niitä ei tarvinnut edes miettiä. Jos Varnefindon halusi, he voisivat laukata ylämäkeen, jolloin hevoset eivät menneet kovaa ja kyydissä oli helpompi istua, koska saattoi nojata ratsun kaulaan. No, ehkä jossain vaiheessa, mutta ensin Rohendiron halusi kuulla lisää Critistä. Tarina oli miltei uskomaton, eikä Rohendiron kertaakaan keskeyttänyt tarinaa. Hän antoi Arthonin kulkea omaa tahtiaan minne sattui, kyllä se tunsi polut tarpeeksi hyvin, kulkeakseen ilman ohjastusta. Fiksu ori. Oli hyvä kuulla, että Varnefindonilla oli niin mahtava ystävä, joka varmasti pystyi pitämään hänestä huolta missä tahansa tilanteessa, ja myös vastustamaan Mornaa. Ihme, että se tosiaan oli pitänyt Mornasta. Ei Rohendironillakaan ollut mitään toista persoonaa vastaan, mutta kieltämättä se oli vähän ailahtelevainen tapaus, ja saattoi aiheuttaa pahaa jälkeä.
"Nuo ovat sellaisia asioita, jotka muistaa läpi elämän. Sinulla on hieno ystävä."
Ei ollut toivoakaan, että Rohendiron saattaisi jättää yhtä voimakkaan muiston Varnefindonin mieliin, mutta tuskin sille olisi tilaakaan.
"Missä Crit nyt on? Edelleen armeijassa?"
Rohendironista oli erikoista, etteivät ystävykset olleet enemmän toistensa kanssa, mutta toisaalta, asia ei kuulunut hänelle.

Rohendiron melkein pysäytti Arthonin, jotta todella ymmärtäisi, mitä Varnefindon oli sanonut. Hän saisi tavata Critin? Todella, elävän lohikäärmeen?
"Et voi olla tosissasi."
Rohendiron aloitti epäuskoisena, mutta naurahti vähän.
"Se olisi minulle suuri kunnia, jos vain Crit suostuu, tapaan hänet mielelläni."
Lohikäärme. Sellaisen näkemisestä Rohendiron oli haaveillut aina. Se, pitäisikö Crit Rohendironista, oli asia erikseen. Mutta he olivat vielä nykyhetkessä ja ratsastamassa. Rohendiron pysäytti hevosensa, polku jatkoi joko ylös mäkeä tai suoraan metsään.
"Miten on, haluatko kokeilla hieman laukata? Tai voimme ensin mennä ihan raviakin."
Rohendiron kysyi.
"Demons are red, angels are blue.
Hunters are gross,
but I really like you"


Forten hahmot:
Roherdiron (haltia) - "For Honor, Order and Duty"
Rimedur (ristiverinen) - "Hide, listen, watch, learn… And when the time is right, strike from the shadow"
Darion (ristiverinen) - "We dance to the rhythm of the world"
Acar (old lacerta) - "Do what thou willst"
EdellinenSeuraava

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö