Karkaistu


Haltioiden kylä, kokonaisuudessaan. Kylä on monikerroksinen ja valoisa, ennen kaikkea luontoon sopiva. Talot ovat väriltään vaaleita, arkkitehtuuriltaan kauniita ja elegantteja. Joissakin taloissa on käytetty samaa, valkoista marmoria mitä itse aroilla sijaitsevassa linnassa. Kasvillisuutta kylässä on paljon, lähes joka nurkalta löytää seinäköynnöksiä, koristepuita ja pensaita. Kylä on täysin piilossa metsässä, sitä verhoaa lumous jonka läpi ei voi nähdä, ellei tiedä mitä pitäisi katsoa. Vain ne, jotka kylässä asuvat, löytävät sinne.
Kylä sisältää niin asunnot, kuin puodit ja torit. Toreja haltioilla ei ole niin paljoa, mitä ihmisillä, mutta kauppoja ja putiikkeja sitäkin enemmän. Majataloja on siellä täällä, osa tasokkaampia mitä toiset.

Öisin kylän kauniita katuja valaisee satunnaisesti ympäriinsä leijailevat maagiset valopallot. Päivisin auringonvaloa valoa tihkuu latvustojen lomasta. Kylää ei ympäröi muurit, eikä aidat. Haltiat luottavat täysin jo vuosisatoja toimineeseen maagiseen illuusioon, jonka ansiosta ihmiset eivät voi löytää tänne.

Valvoja: Crimson

Viesti Su Joulu 11, 2011 4:49

Mimi

Mimi kirosi mielessään kun mies sai jopa piiloterän torjuttua, joka vaati suurimmalta osalta jopa nopeareflexisiltä haltioilta ihmeitä. Keskittyessään kätensä irti riuhtomiseen vähän turhankin hyvin ei nuorukainen huomannut väistää kunnolla miekkaa joka teki sievoisen viillon tuon rintakehään. Yhä vihaa puhkuen heti iskun saatuaan koitti Mimi viiltää nyt vasemmassa kädessä olevalla miekallansa miestä vatsaan, pää ideana poikittaisen viillon teko. Tämän yrityksen jälkeen otti Mimi reippaasti etäisyyttä vastustajaansa. Nopeasti vilkaisten kipeää viiltoa rintakehässään, nyt ei olisi varaa ottaa osumaa.

Viesti Su Joulu 11, 2011 11:25

Piiloterä oli ehtinyt painua haltiamiehen nahkapanssaria vasten hetkeä ennen kuin se pysäytettiin, jolloin jäi tulkintakysymykseksi laskettaisiinko tilanne osumaksi. Jalomielisempi olisi kenties myöntänytkin tehneensä virheen ja nuoremman päässeen puolustuksen läpi, mutta Fareokselta oli turha odottaa myönnytyksiä.
Vasempaan käteen sijoitettu tikari torjui metallisen kalahduksen saattelemana haltian vatsaan tähdätyn iskun. Ilman pienempää asettaan Fareoksella ei olisi ollutkaan mahdollisuuksia torjumiseen, sillä hänen miekkansa oli suoran hyökkäyksen seurauksena päätynyt torjunnan kannalta epäedulliseen asemaan. Niinpä estäessään tikarillaan puolhaltian viiltämästä häntä auki kuin kalaa Fareos veti miekkansa takaisin, kohensi asentoaan ja jäi siihen, oikea jalka ja käsi miekkoineen taakse vedettyinä, vasen taivutettuna edessä tikari torjunta-asennossa. Hän hengitti yhä maltillisesti, joskin nopeammin nopeiden torjuntojen ja hyökkäysten jälkeen, seuraten naisen liikkeitä katseellaan. Hänen laskujensa mukaan hän oli voitolla, vaikka osa yleisöstä olisikin saattanut väittää tilanteen olevan tasan. Ei pitäisi kuitenkaan innostua liikaa, yhtä hyvin hän voisi heittää aseensa syrjään yksin tein. Vielä muutama vuosisata ja ehkäpä hän voisikin tehdä niin, hän oli kuullut soturista, joka oli lyönyt vastustajansa lusikalla. Mutta nyt ei ollut sen aika, olkoonkin kuinka leikkimielinen haaste tahansa.
Vahvat jalat lennättivät haltian ruumista eteenpäin, ja falcata täydensi liikettä iskemällä kaartaen naisen vasenta kylkeä kohti, tikarikäden vetäytyessä taaksepäin. Hän oli harkinnut naisen vipuamista maahan miekkansa avulla, mutta hylkäsi ajatuksen, sillä se toimi lähinnä vain kahden käden miekoilla taisteleviin. Se ei kuitenkaan tarkoittanut, etteikö muita keinoja olisi. Tikari sujahti tuppeensa, sillä vasenta kättä tarvittiin ottamaan maasta tukea haltian kumartuessa ja pyyhkäistessä toisessa jalallaan naisen koipien suuntaan tarkoituksenaan kampata toinen, potkaista miekka kuuseen ja lopettaa taistelu ennen kuin hänen hyvä onnensa kääntyisi. Vaikka nainen olikin hyvin nuori, ja Fareos suhtautui häneen halveksivasti, hän ei voinut kieltää etteikö taisteluonni olisi ollut osittain juurikin sitä tuuria. Nainen oli ikäisekseen poikkeuksellisen hyvä miekankäsittelijä, vaikka tulinen luonne kaipasikin hiomista.


¤¤Nytpä saatkin päättää osuuko Farren pilkka omaan nilkkaan >: D Se on epäedullisen lähellä maata tuossa kohtaa. Näytä sille! (Ja hiiteen sellaiset ajatukset, että pelaajn kuuluisi olla hahmonsa puolella)¤¤

Viesti La Joulu 17, 2011 11:11

Mimi

Puoliverinen huomasi toisen lähtevän hyökkäykseen heti melkoisen matalalta, tuo otti jopa kädellään tukea maasta. Puoliverinen keskittyi nyt kuitenkin enemmän jalkoihin päin tulevaan potkuun joka olisi väistettävä. Nopealla loikalla, ja ketterästi Mimi väisti kamppausyrityksen polkaisten sitten itse miestä tukevaan käteen, toivoen tuon kaatuvan.
Miehen menettäessä tasapainonsa näki Mimi parhaaksi lopettaa tämä pelleily. Nopeasti puoliverinen koitti keretä toisen päälle seisomaan, ja pian vasen jalka koittikin tallata toisen takaisin maahan.
"Jätetäänkö peli tähän vai tahdotko pari naarmua muistoksi ?" Mimi kysäisi uhkaavalla äänensävyllä. Ei tekisi kyllä yhtään pahaa viiltää tuota miestä että peli voitettaisiin, mutta kenties olisi parempi vain lopettaa ennenkuin leikki menee liiaallisuuksiin.


//Ummm, tajusinkohan nyt ihan oikein ? Hope so//

Viesti To Joulu 22, 2011 10:17

Fareoksen potku osui ohi, ja vastoin alkuperäistä suunnitelmaa se oli hän joka tuiskahti turpeeseen. Tukikäsi taittui hänen selkänsä alle, eikä asennon vuoksi käynyt viiltäminen naisen jalkaa, joka painoi hänet selälleen maahan. Miekka pysyi haltian kädessä, mutta hän ei makuuasennosta kykenisi tekemään riittävän voimakasta iskua kääntääkseen tilanteen millään lailla edukseen. Yleisö, joka oli aikaa myöten lisääntynyt, hihkui ja huusi kannustuksia voitokkaalle naiselle. Se tiesi yhtä hyvin, että Fareos oli naista ylenkatsoessaan tehnyt pahan virheen, ja hänen puolestaan vetoa lyöneet pudistivat päätään pettyneinä.
Fareos ei kuitenkaan ollut valmis myöntymään tappioonsa. Hän loi päällään seisovaan naiseen murhaavan katseen ja heittäen sivuun kaikki kaksintaistelun säännöt iski naisen tajuntaa kiivaalla mielennyrkillä horjuttaakseen tuon päältään ja päästääkseen itse takaisin pystyyn. Hän ei kenties voinut kääntää tilannetta enää voitokseen, mutta satakoon taivas apinoita jos hän antaisi keskenkasvuisen nöyryyttää itseään.

Viesti Ma Tammi 02, 2012 4:47

Mimi

Mimi huomasi miehen murhaavan katseen, ja omalla osallaan sai siitä mielihyvää, olihan se kiva huomata että toisen käpy kärähti häviön takia. Myös tuleva isku huomattiin, ja Mimi väisti sen siirtymällä kauemmas, enään ei miehen päällä seisty. Hetken puoliverinen katsoi toista alentavasti, ihan vain ärsyttääkseen. Miekka kuitenkin löysi paikkansa tupesta, ja neidon ääni kajahti ilmoille.
"Tämä riitti minulle kiitos." Mimi sanoi katsoen toista, tarkkaillen, ja kenties osaltaan toivoen että peli olisi tässä ennenkuin mies saisi sen käännettyä neidon nöyryytykseksi.
Käsi oli kuitenkin rennosti miekan kahvalla, jos toinen vaikka menettäisi malttinsa tai saisi jotain muuta päähänsä.
"Ei ole koko päivää tuhlattavaksi." Puoliverinen lisäsi vielä, jolloin yleisöstä alkoi kuulua taistoon yllyttäviä ääniä.

// Holy shit kuinka tönkköääää~//

Viesti Ke Tammi 04, 2012 12:36

Kukkoilija ei tyytynyt vain kukkoilemaan, vaan meni kaiken huipuksi vielä torjumaan haltian psionisen hyökkäyksenkin. Jos katse olisi voinut tappaa, Fareoksen tuijotus olisi sulattanut linnan tornit. Hänen täytyi kuitenkin antaa tunnustusta nuorelle soturille, toisella oli vahvuutta ja ketteryyttä sekä voimakas mieli, mitkä ennustivat kunniakasta tulevaisuutta. Musta haltia kuuli katsojien naurun ja arvasi, ettei voisi äskeisen, uuden epäonnistumisensa jälkeen millään kääntää tilannetta edukseen vaikuttamatta naurettavalta.

Fareos nousi pystyyn naisen siirryttyä kauemmas ja pudisti tomun vaatteistaan, kumartuen sitten nostamaan miekkansa maasta. Innokkaimpien katsojien joukosta kuului vaimeita vislauksia ja kannustuksia ottelun jatkamiseksi, mutta useimmat ymmärsivät tilanteen jo ratkenneen ja taputtivat voittajalle toiset leveästi hymyillen, toiset alistuneina vedonlyönnissä hävittyään. Lyöty haltia keräsi ylpeytensä ja vei ottelun loppuun kohteliaisuussääntöjen mukaan säilyttääkseen kasvonsa. Naisen taidot olivat hänen oletetun nuoren ikänsä haltiasukuisista ei koskaan voinut olla varma huomioon ottaen häikäisevät.
Hän työnsi miekkansa tuppeen ja kumarsi naiselle lyhyesti, varoen tarkasti nöyrtymästä tuumaakaan liian syvään tai sekuntiakaan liian pitkäksi aikaa. Jossakin raja kulki.
Myönnän tappioni. Sait minut vakuuttuneeksi.
Fareos hillitsi kielensä ettei olisi kutsunut päihittäjäänsä asetelineeksi vielä kerran ja suuntasi energiansa palautteeseen.
Piiloterän käyttö oli ovela ratkaisu. Olet kuitenkin liian aggressiivinen ja liikkeesi näkyvät silmistäsi. Sulje mielesi, äläkä anna vastustajan arvata aikeitasi. Tunnustan kuitenkin taitosi, hän lisäsi hieman vastahakoisesti.

¤¤ Höps. Ei tönkköä. ¤¤

Viesti To Tammi 05, 2012 6:33

Mimi

Leveä virne levisi puoliverisen kasvoille miehen sanoessa myöntävänsä tappion. Ah, elämä on yhtä juhlaa !
"Jos liikkeni näkyi silmistä miten sitten hävisit ?" Mimi sanoi hiljaa, milteipä mutisten hieman ärtyneenä kritiikistä. Pian ilme kuitenkin muuttui hymyileväksi.
"Tappionsa myöntävä osoittaa viisautta. Painan ohjeesi muistiini, mutta muista sinäkin ettei vastustajan sukupuolella ole merkitystä, kyse on taidoista ja treenistä." Mimi lisäsi ainakin kuvitellen olevansa viksu.
Tilanne oli lauhtunut, joten yleisö alkoi hajaantua, mutta yksi pieni räsyisiin vaatteisiin pukeutunut orpotyttö juoksi kuitenkin puoliverisen luokse ja halasi tuota. "Sisko taisteli hienosti !" Pikkutyttö huudahti riemuissaan jolloin Mimi laskeutui tuon tasolle pörröttäen pikkuisen hiuksia. "Ei ollut taistelu, pieni mittelö vain." Tuo sanoi rauhallisella äänellä reppanan näköiselle pikkkuiselle.
Tämä lapsi kuului niihin orpoihin keiden kanssa nuorukainen jakoi kotinsa.

"Lähden kyselemään töitä, tuletko mukaan ?" Mimi kysyi vielä tytöltä kiinnittämättä enään huomiota vastustajaansa, liekkö tuolla enään mitään tähdellisempää sanottavaa hänelle.

Viesti Ti Tammi 10, 2012 12:24

Fareos kiristeli vuorostaan hampaitaan lapsen tunnustaessa hänet viisaaksi. Oliko hänellä ollut vaihtoehtojakaan? Hänen tappionsa kaksintaistelussa oli kiistaton, ja mikäli hän olisi iskenyt naisen päältään kuin viholliselle olisi tehnyt, hänet olisi kivitetty siihen paikkaan! Eikö se vähäinen kunnioitus, mitä hän kyläläisiltä vielä nautti, olisi ollut yhtä lailla mennyttä mikäli hän olisi alentunut kiusaamaan pienempiään?
Liiallinen itseluottamus, hän vastasi pakotettu hymy huulillaan, voi olla yhtä tuhoisaa.
Nuorikko oli kuitenkin oikeassa siinä asiassa, että haltiamies oli jälleen kerran saanut opetuksen siitä, kuinka ulkonäkö saattoi pettää.
Odotan näkeväni sinut taistelussa.

Haltia hieraisi kädellään kohtaa johon naisen piiloterä oli painunut häivyttääkseen nahkaan painuneen pienen painauman, ja kääntyi lähteäkseen. Hän ei kuitenkaan voinut vastustaa kiusausta koetella naisen mielen muuria vielä kerran, ja samalla kun näennäisesti kohensi aseidensa huotrien asentoa hän kurotti naisen mieleen kuin viestiäkseen, mutta telepaattisen keskustelun sijasta pyrkikin puskemaan asetaiturin mieltä omallaan. Se oli kuin henkinen pässinpusku; paitsi samantyyppisen toteutuksensa puolesta, Fareos sai siitä lievän päänsäryn ohella myös tiettyä tyydytystä. Nainen saattoi lyödä hänet fyysisessä kamppailussa, mutta mielensisäisen maailman hän piti mielellään itsellään.

Viesti Ti Tammi 10, 2012 5:42

Mimi

Matka pois päin toikin mukanaan lievän mutkan, vain parissa sekuntissa Mimi tunsi kuinka mailma ympärillä pyörähti vieden jalat alta. "Mitä helvettiä ?" Mimi tiuskaisi päätään pidellen lumen pöllähdettyä. Pienepi juoksi heti auttamaan toista hädissään ylös maasta kysellen mikä siskolle tuli kun noin vain kaatui. Mimi vakuutteli olevansa kunnossa mulkaisten vihaisesti vastustajaansa, joka oli varmasti jollain konstilla äskeisen aiheuttanut.
"Tuut vielä maksamaan tästä.." Mimi sanoi manaten toiselle vielä telepatialla. Liekkö kuullut, mutta kuitenkin, ajatus oli tärkein.

Nuorukainen kampesi itsensä ylös maasta, pitäen katseensa visusti miehessä, mieli olisi tehnyt käydä samantien käsiksi toiseen ja piestä tuosta viimeisetkin elonrippeet pois, mutta ei lasten nähden. Sen verran osasi puoliverinenkin itseään hillitä.

Viesti Ti Tammi 10, 2012 8:16

Mustan haltian kasvoille viaton ilme sopi yhtä huonosti kuin hajuste koiranruokaan, joten Fareos ei edes yrittänyt kuullessaan ja osittain tuntiessaan naisen kupsahtavan vuorostaan maahan pitkin pituuttaan. Hän meni niin pitkälle, että tavoitteli ilmeekseen lievää hämmästystä naisen kaatuessa, mutta ei kiistänyt syyllisyyttään vaan jopa hymähti itsekseen. Nainen, kuka sitten olikin, saattoi olla lupaava, mutta ei sentään yliluonnollisen kyvykäs.

Katsotaan levättyäsi, lapsi. Kuinka väsynyt mahdat ollakaan, kun et jaloillasi pysy? oli haltian viimeinen huolettoman sävyinen kommentti hänen lähtiessään astelemaan kylänraittia vastakkaiseen suuntaan. Hän oli vastoin tapojaan kääntänyt naiselle selkänsä, mutta piti mielensä avoinna saadakseen varoituksen mikäli nuoren kapinallisen ärsytyskynnys ylittyisi jälleen.

Viesti Ti Tammi 10, 2012 8:32

Mimi

Vihassa oli pidättelemistä kun mies sanoi lapseksi, ja sanoi uusinnan olevan kohdillaan kun tyttö olisi levännyt. Sydän tykytti silkasta vihasta tuhatta ja sataa, varsinkin kun mies erehtyi selkänsä kääntämään.
"HUOMENAAMULLA AUKIOLLA OTETAAN UUSINTA ! HÄVIÄJÄ LEPÄÄ SITTEN SAIRASTUVALLA !" Mimi huusi raivoa puhkuen toiselle, kuitenkaan rikomatta ääntään, vaan saaden sen kuulostamaan suloisen murhanhimoiselta.
"Perkele sitä huomenna katotaan kuka lepää." Mimi mutisi lähtien sitten harppomaan toiseen suuntaan.


//Otetaanko aukiofaitti eri töpöön ? Vai otetaanko ollenkaan ?//

Viesti Ti Tammi 10, 2012 9:12

Puolhaltianeidon uhkaus otettiin vastaan itsevarmalla naurulla. Vai sellaiset suunnitelmat. Fareos ei voinut kiistää tuntevansa houkutusta päästä löylyttämään kukkoilevaa soturinalkua, mutta ajatus uusintaottelusta oli naurettava. Yleisö, tai se mikä siitä oli jäljellä, tuntui kuitenkin pitävän ajatuksesta, ja Fareos iski ohi kulkiessaan nyrkkiä vastakkain aiemmin puolestaan vetoa lyöneen vaalean miehen kanssa, joka kannustavasta huudahduksestaan päätellen puolsi ideaa varsin mielellään. Julkiset kaksintaistelut olivat harvinaista herkkua, ja kyläläiset olisivat mieluusti nauttineet lisää tätä hupia.

Fareos puolestaan pyrki viettämään kylässä mahdollisimman vähän aikaa jäädäkseen asukkaiden mieliin vain yhtenä ohikulkijoista. Taistelu oli toki herättänyt huomiota, mutta uusintaottelu sitä vasta herättäisikin.
Hän heilautti naiselle hyvästiksi kättään kääntymättä katsomaan oliko toinen huomannut. Aamusta päätettäköön aamulla.


¤¤ Humjah. Jos jaksat vielä yhden pelin verran sietää ylikasvanutta ekaluokkalaistani, niin mikäs siinä. Voidaan toki ottaa uusinta joskus myöhemminkin? ¤¤

Viesti Ti Tammi 10, 2012 9:27

Mimi

"Tänään ei sitten haetakkaan töitä." Mimi sanoi pienemmälleen harppoen kohti kotia, kunnon lepo ja aseiden huolto oli jotain mitä hän nyt tarvitsi, sillä hän ei aikoisi hävitä tuolle ukolle.

*****

Yö oltiin nukuttu hyvin ainakin neidon osalta, vaikka tuo hylätyssä talossa nukkuikin, siinä missä muutkin orvot. Mutta kurjat olot olivat kutakuinkin rutiinia, eikä valittamisen varaa ollut.
Heti herättyään kiirehti Mimi tarkistamaan vielä kerran toimiko piiloterä, pukien sitten kaikki mahdolliset varusteensa ylle. Mimi laittoi jopa hajonneenkin piiloteränsä toiseen käteensä, joten vastustajan olisi mahdotonta päätellä kummassa kädessä oikea terä oli, vai oliko se kummassakin ?
Miekka aseteltiin vyölle roikkumaan, ja toinen selänpuolelle, tikareita napattiinkin kahden sijasta neljä vyötärölle talteen, mutta valitettavasti vanha uskollinen jousi jäi kotiin, lähietäisyydellä ei tuolla tekisi yhtikäs mitään.

Reippain askelin taisteluintoa puhkuen harppoi Mimi kohti aukiota, muutamat orvoistakin olivat innoikkaina tulossa mukaan, mutta puoliverinen kielsi ainakin pienempiä tulemasta. Taistelusta voisi tulla rumaa jälkeä.

Koko matkan nuorukainen mietti ettei saisi menettää keskittymistään vihanpuuskan takia, ja vannoi itselleen muistavan sen.

Aukiolle saapuessaan oli yleisöä kertynyt jo jonkinverran, kenties eilinen uhoaminen oli kantautunut vähän kauemmaskin. Väkijoukon takaa ei nähnyt oliko vastus saapunut vai jänistänyt, mutta kun katsojat huomasivat puoliverisen, metelistä päätellen häntä oltiinkin jo odotettu. Muiden välistä puikkelehtien päätyi tyttö nopeasti väkijoukon muodostaneen ringin keskelle.

//Jatkakaamme samaan töpöön siis.//

Viesti Ti Tammi 10, 2012 10:25

Fareos etsi itselleen yösijan majatalosta, mutta saapui huoneeseensa vasta auringon laskettua hoideltuaan asioitaan kylällä ja sen ympäristössä väliin jäävän ajan. Suurin osa siitä ajasta kului ammatinharjoittamiseen, kun hän muuan matkalaiseen törmättyään oli luvannut valmistaa tälle tikarin tulevaa matkaa varten. Hänellä ei ollut omaa pajaa, naurettavaa sellaisen omistaminen olisi ollutkin hänen elämäntavallaan, joten hän menetti leijonanosan palkastaan maksaessaan käyttämänsä materiaalit ja pajan vuokran kylän vakituiselle asesepälle, jolla oli kädet täynnä työtä haarniskojen, miekkojen ja keihäänterien valmistamisessa tantereella vielä sotiville urhoille.
Levolle käydessään hän huomasi saaneensa muutamia ikäviä mustelmia, yhden erityisen ikävän alaselkäänsä kaaduttuaan aiemmin tikarinsa tupen päälle. Hän naksautti kieltään paheksuvasti tarkastellessaan ruhjetta, ja lupasi itselleen ärhäkän asetelineen poistuvan vähintään kahden samanlaisen kanssa, mikäli edes saapuisi paikalle. Ruhjeistaan huolimatta hän lepäsi niukasti kalustetussa huoneessa paremmin kuin pitkiin aikoihin. Patjat olivat ihmeellisiä.

*

Kolmannen tunnin valjettua auringonnousun jälkeen Fareos suuntasi kylän aukiolle osittain silkasta uteliaisuudesta. Hän harvoin kohtasi yhtä sinnikkäitä vastustajia kuin eilinen tuttavuus oli ollut, ja yksin sen vuoksi haltia olisi ollut valmis uhraamaan ajastaan tunnin tai pari. Vastustaja ei ollut vielä saapunut, mutta se ei ollut yllätys. Fareoksella oli tiettyä dramatiikantajua ja sitäkin enemmän intoa sen esilletuomiseen, joten hän oli laskenut sen varaan että olisi paikalla ennen haastajaansa. Niinpä puolhaltian vihdoin saapuessa tummaverinen istui yhdellä aukion keskustan koristekasvien ruukun reunalla nuoliviini ja jousi jaloissaan, teroittaen Casúria pitkillä rauhallisilla vedoilla. Miekka oli edellispäivänä huollettu, joten työstä ei ollut muuta hyötyä kuin siitä syntyvä vaikutelma. Teräksinen suhina oli ääni, jolla oli taipumus herättää kuulijoissaan kunnioitusta.
Fareos nosti katseensa uhmakkaan naisen tunkeutuessa väkijoukon läpi, ja pudotti hymyillen hiomakiven yhteen vyöpusseistaan.
Siinä sitä tullaan! Onko tasapainosi kohdallaan?

Viesti Ti Tammi 10, 2012 11:01

Mimi

Aamu starttasi näköjään heti solvauksella. Liekö tuo mies osannut olla hiljaa laisinkaan ? "Puhu sinä paskaa minkä jaksat niin minä etsin jonkun joka kykenee käyttämään muutakin kuin sanallista miekkaa." Tyttö sanoi takaisin saaden kyseenalaistavia huutoja yleisöstä, osa kuulosti siltä kuin kommentti olisi osunut arkaankin paikkaan, kun taas osalta melu kuulosti tulevan yllytyksenä.
Mimi ei juurikaan aikaillut vaan nosti miekkansa huotrasta. "Peli katkeaa kun toinen ei pääse enään maasta ylös, kuolemantuottamusta ei kuitenkaan sallita. Sopiiko vai haetaanko puumiekat ?" Puoliverinen sanoi kuuluvalla äänellään niin että yleisökin tietäisi sitten varoa.
EdellinenSeuraava

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö