Sagittarius

Haltioiden kylä, kokonaisuudessaan. Kylä on monikerroksinen ja valoisa, ennen kaikkea luontoon sopiva. Talot ovat väriltään vaaleita, arkkitehtuuriltaan kauniita ja elegantteja. Joissakin taloissa on käytetty samaa, valkoista marmoria mitä itse aroilla sijaitsevassa linnassa. Kasvillisuutta kylässä on paljon, lähes joka nurkalta löytää seinäköynnöksiä, koristepuita ja pensaita. Kylä on täysin piilossa metsässä, sitä verhoaa lumous jonka läpi ei voi nähdä, ellei tiedä mitä pitäisi katsoa. Vain ne, jotka kylässä asuvat, löytävät sinne.
Kylä sisältää niin asunnot, kuin puodit ja torit. Toreja haltioilla ei ole niin paljoa, mitä ihmisillä, mutta kauppoja ja putiikkeja sitäkin enemmän. Majataloja on siellä täällä, osa tasokkaampia mitä toiset.

Öisin kylän kauniita katuja valaisee satunnaisesti ympäriinsä leijailevat maagiset valopallot. Päivisin auringonvaloa valoa tihkuu latvustojen lomasta. Kylää ei ympäröi muurit, eikä aidat. Haltiat luottavat täysin jo vuosisatoja toimineeseen maagiseen illuusioon, jonka ansiosta ihmiset eivät voi löytää tänne.

Valvoja: Crimson

Sagittarius

ViestiKirjoittaja Forte » 02 Tammi 2012, 21:02

// Varattu peli :> //

Se oli hiljainen, rauhallinen ja mukava aamu. Talvella kauppa yleensä oli hiljaisempaa, vaikka ei Rimedur koskaan kärsinyt toimettomista päivistä. Hän oli tänäänkin aloittanut ripustamalla nätisti valmiita jousia esille ja viimeistellyt muutaman keskeneräisen työnsä. Niistä oli tullut todella kauniita yksilöitä, jokainen jousi, vaikka ne niin samanlaisia olivatkin, oli oma taideteoksensa ja Rimedur tunnisti niistä jokaisen. Eri pituiset jouset roikkuivat nätisti seinällä, odottaen oikeaa omistajaansa, joka sai niistä parhaan puolen esille. Rimedurin jokainen työ oli yksilöllinen ja jokaiselle oli vain yksi kantaja. Se, kuka kantaja oli, oli arvoitus, ennen kuin hän saapuisi kauppaan. Jousissa oli mestarinsa kätten jälki, kauniita koristuksia, jotka joidenkin myyttien mukaan tekivät jousesta vielä paremman aseen. Oli niin kaunista, miten yksinkertaisesta puusta saattoi muovata jotain näin ihmeellistä. Ristiverinen pyrki säilyttämään puun kauneuden ja sen hyvät ominaisuudet aseissa, eikä esimerkiksi maalannut niitä koskaan, ellei asiakas välttämättä halunnut. Rimedur ei itse pitänyt itseään kovin kummoisena jousiseppänä, mutta hänen työnsä tunnettiin ja niitä pidettiin, varsinkin näin sodan aikana, kaikkein parhaimpina jousina, mitä haltiakylässä tiedettiin. Rimedur teki vain työtään, mutta oli tietysti sangen iloinen, jos joku hänen taidostaan nautti.

Rimedur sai viimeisetkin mallikappaleet esille. Vielä ei asiakkaita ollut paikalla, mutta eiköhän heitäkin päivän mittaan ilmenisi useampia. Rimedur katseli tyytyväisenä lumisadetta ulkona ja istahti tiskin taakse. Tällaiset päivät, jotka alkoivat rennosti, olivat ristiverisen suosikkeja, silloin ei tarvinnut stressata mistään. Hän voisi rauhassa istuskella tiskin takana ja aikansa kuluksi soittaa huilua. Oven yläpuolella olevan kellon kilahdus kertoisi, jos asiakkaita tuli. Rimedur tarkasti vielä kerran, että kaikki oli kunnossa, ennen kuin nosti huulilleen puisen huilun ja alkoi soittamaan jotain iloista pikku sävelmää.
Forte
 

ViestiKirjoittaja Crimson » 10 Tammi 2012, 18:42

//Täällä viimein o7 //


Iriador

Aamu oli mitä tavanomaisimman rauhallinen ja mukava. Juuri sellainen minä kaikki sen toivoisivat olevan. Lumi satoi hiljaa korkeuksista maahan, peitellen hentoon hankeen painautuneet jalanjäljet kokonaan allensa. Kauaa ei hanki ehyenä säilyisi, sillä pian, varhaisen aamun väistyessä, palaisi haltiakylän kaduille ja kujille tuo tuttu vilinä joka siellä tavallisesti vallitsi.
Yksi oli selvästi edellä muiden. Tuo punatukkainen, siniseen asuun sonnustautunut nuori haltiamiekkonen. Sinisen kuiskauksen asu oli huomattavasti lämpimämpi yllä, kuin hänen tavanomainen punainen ohut ja maailmaa nähnyt takkinsa. Se oli paksumpi ja jalassa olevien nahkasaappaiden pohjat pitivät paremmin lumessa kuin täyttä metallia olevat jalkineet. Matka taittui vikkelään, vaikka punatukka jäikin hetkittäin nautiskelemaan raikkaasta ilmasta ja lumisesta näystä ympärillään.

Iriador oli kerännyt varojaan jo pitemmän tovin saadakseen ostettua itselleen mieluisan jousen kauppiaalta, jonka haltia jo etukäteen oli kuullut olevan tunnettu taidostaan tehdä näitä kauniita, mutta oikein käytettynä tappavia aseita. Tuntemus parhaisiin materiaaleihin ja taitoon käsitellä niitä oikein olivat varmasti enemmän kuin tärkeitä moisessa työssä, joten Iriador osasi jo etukäteen arvostaa henkilöä, jonka ikinä tulisikaan liikkeessä tapaamaan. Kauppias osaisi varmasti avustaa häntä oikeanlaisen yksilön valitsemisessa tai tehdä tarvittaessa kokonaan uuden, joka sopisi sen käyttötarkoituksiin ja itse käyttäjällekin kuin nakutettu.
Askellus oli käynyt pitkin katuja ja hiljattain muukin kansa alkoi heräillä kodeistaan. Se ilmeni parhaiten ohikävelevänä väkenä, joka oli matkalla toimittamaan joka-aamuisia tai kenties jopa -päiväisiä toimiaan. Iriadorin tie oli viimein vienyt tämän kaksikerroksisen asunnon luokse, jossa jousikauppiaan pitäisi kuulemien mukaan majailla. Sisältä kuului seinien läpi hiljainen huilunsoitto, mikä takoi kuulijaansa hyvää mieltä. Hetkeäkään ei korkeahaltia ulkopuolella enää jaksanut empiä, vaan asteli nyt itsevarmasti liikkeen ovelle ja tallusti sisään kellon kilahduksen myötä. Vaatteisiin ja hiuksiin jäänyt lumi suli lämmöstä, joka sisältä tulvi asiakasta vastaan, ja muodosti pieniä pisaroita sinne tänne.
Huomenta, punatukka tuumasi tiskin takana istuvalle kauppiaalle.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Forte » 10 Tammi 2012, 21:38

Rimedur soitteli rauhassa, kunnes kuuli oven yläpuolella olevan kellon kilahtavan heleästi. Vaistomaisesti ristiverinen laski huilun käsistään ja käänsi mustat kasvonsa mahdollisen asiakkaan puoleen, tervehtiäkseen tätä ystävällisesti. Mutta mitä ikinä Rimedur oli ollutkaan sanomassa se jäi jonnekkin hänen kurkunpään tienoille, eikä koskaan muodostunut puheeksi. Nimittäin pelkästään jo sisääntulevan henkilön karisma ja tyylikkyys sai Rimedurin täysin hiljaiseksi. Kyseessä oli aatelinen, se oli todellakin selvää, aateliset vain niin harvoin itse kävivät kaupoilla, että ristiveriselle toisen sisääntulo oli lievästi sanottuna yllättävää. Rimedur nousi seisomaan pöytänsä vierelle ja kumarsi pikkuisen.
"Aamupäiviä, hyvä herra, ja tervetuloa. Jos mitenkään voin auttaa, kertokaa toki."
Rimedur heilautteli häntäänsä puolelta toiselle epävarmana ja lopulta kiersi sen toisen jalkansa ympärille. Rimedur halusi tehdä hyvän ensivaikutelman, jotta saisi mahdollisesti jotain myytyä, mutta nähdessään jonkun, joka oli aivan eri maailmasta kuin hän, sitä pakostikkin Rimedurin kaltainen ujo olento muuttui entistä aremmaksi.

Ei, tällä kertaa Rimedur ei antaisi oman arkuutensa olla työn tiellä. Oltuaan hetken hiljaa ja katseltuaan tulijaa päästä varpaisiin, Rimedur lopulta uskaltautui kysymään.
"Mahdatteko etsiä jotain tiettyä? Esimerkiksi ratsastukseen käytettävää metsästysjousta vai tavallista pitkäjousta?"
Rimedur tuli muutaman askeleen lähemmäs, ihan vain osoittaakseen itselleen, että kykenisi kyllä tekemään töitä aatelisen parissa. Aatelisetkin olivat loppujen lopuksi ihan tavallisia haltioita.
Forte
 

ViestiKirjoittaja Crimson » 11 Tammi 2012, 10:53

Iriador

Kauppias ei ollut minkään tavanomaisimman haltian näköinen, sillä tuolla oli aivan pikimusta iho ja häntä. Näky sai Iriadorin silmät laajenemaan hetkeksi, mutta nopeasti punatukka sai myös reaktionsa piilotetuksi. Ei ollut kohteliasta ihmetellä toisten erikoista ulkoasua, ei ainakaan liian pitkään ja olihan haltia erikoisempiakin näkyjä ja luonteita tavannut, joten yksi lisää sinne tänne tuskin pahitteeksi oli. Hetken hiljaisuuden jälkeen kauppias kuitenkin tervehti ja kumarsi hieman pöytänsä luota, johon Iriador nyökkäsi hyväksyvästi. Useimmat kauppiaat eivät yhtä kohteliaita olleet ja muutenkin punatukka vieroksui lähteä itsekseen asekaupoille, hänelle kun tupattiin myymään, no, vähän kaikenlaista, siinä toivossa tietenkin, että tuolta rahaa saataisiin nyhdettyä parhaan mukaan. Todellisuudessahan ei korkeahaltia mikään rikas ollut, hyvä että vähäiset varat tavalliseen elämiseen riittivät. Ulkoasulla oli tapana valehdella enemmän kuin tarpeeksi vastaantulijoille. Ehkä nämä kaupat kuitenkin onnistuisivat paremmin sellainen aavistus Iriadorilla oli, tai niin hän ainakin luuli.

Kuullessaan kauppiaan kysymyksen, punatukka ryhtyi raapimaan päätään. Miehellä ei ollut mitään aavistusta siitä, millainen jousi hänelle sopisi. Tiesi vain että sen pitäisi olla käytännöllinen, helposti mukana kuljetettava ja tehokas ampua hän osasi jo ennestään, mutta omaa jousta hänellä ei koskaan kuitenkaan ollut ollut.
Tuota .. en oikein tiedä, korkeahaltia joutui lopulta vastaamaan toiselle. Itselleen tietenkin naureskellen, kun niin epätietoinen oli siitä mitä tahtoi.
Etsin jousta joka sopii niin metsästämiseen kuin myös itse tantereelle. Mahtaisitko osata suositella jotain valikoimastasi, tämä alue kun on minulle kokonaan niin uusi, punatukka sai lopulta sanottua hieman vaivaantuneena itseensä.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Forte » 11 Tammi 2012, 12:30

Rimedur hymähti itsekseen, kuullessaan, ettei hänen asiakkaansa tiennyt jousista kovin paljon. Sellaiset hetket olivat mukavia, sillä Rimedur pääsi puhumaan ammatistaan ja kertomaan tietoja, jolloin hän myöskään ei ollut niin sulkeutunut ja syrjään vetäytynyt. Rimedur oli vähän aikaa hiljaa ja katsoi haltiaa, tehden havaintoja siitä, millainen jousi tälle mahtaisi sopia. Kyse ei ollut siitä, että Rimedur haluaisi myydä kaikista kalleimman jousensa, sehän ei välttämättä yhtään sopinut kyseisellä henkilölle. Aseen ja sen kantajan piti sopia yhteen, jotta jotain sai aikaankin.
"Ehkäpä tämä versio on teille mieluisa."
Rimedur kääntyi hetkeksi ympäri ja silmäili seinällään olevia jousiaan, ottaen lopulta yhden pitkän, melko yksinkertaisen, mutta tehokkaan näköisen pitkäjousen alas. Rimedur ei yleensä jännittänyt jousiaan ennen myyntiä, sillä osa aseista saattoi olla pitkäänkin paikallaan. Ne vain kuluivat turhaan, joten oli parempi jännittää jousi ostohetkellä.

Tottuneesti Rimedur painoi toisella jalalla jousta hieman kaarelle ja pujotti jänteen toisen pään rautakoukkuun. Yleensä jousen virittäminen vaati aika lailla voimaa, mutta Rimedurin demoniveri teki hänestä sen verran vahvan, että homma näytti pelottavan yksinkertaiselta.
"Kuusikymmentäviisi centtimetriä, marjakuusesta tehty pitkäjousi ja painoa vähemmän, mitä kuvitteletkaan. Vetolujuus on neljäkymmentä paunaa, joten se ei ole erityisen raskas, mutta tarpeeksi voimakas kaatamaan sotahevosen jopa sadan metrin päästä."
Puhuessaan Rimedur esitteli jousen hyviä ominaisuuksia, mutta vältteli katsomasta asiakastaan, muuten hänen hetkellinen itsevarmuutensa varmaan muuttuisi taas ujoudeksi. Mutta lopulta Rimedur nosti hieman katsettaan aatelishaltiaan.
"Lisäksi molemmat päät ovat valurautaa. Se ei lisää haitallista painoa aseeseen, mutta esimerkiksi lähitaistelussa, jos et ole ehtinyt ottaa miekkaa tai tikaria esille, jousen valurautapää on hyvä tapa tönäistä vastustajaa sen verran kauemmas, että saat aseesi. Joissain versioissa päässä on myös piikki aiheuttamassa vauriota."
Rimedur ojensi puhuessaan jousta haltialle, jotta hän voisi itse testata asettaan.
"Minulla on myös ratsastukseen käytettäviä aseita, jos olet enemmän hevosmies."
Pitkäjousella ei voinut ampua hevosen selästä, joten Rimedurilla oli useampia jousia eri tilanteisiin. Ristiverinen huokaisi syvään ja selvästi helpottuneena, saatuaan kaiken tarvittavan infon ulos ilman yhtäkään kiusallista taukoa tai epävarmuutta.
Forte
 

ViestiKirjoittaja Crimson » 17 Tammi 2012, 22:24

Iriador

Korkeahaltia silmäili tarkasti kauppiaan hallitsevia otteita tuon jännittäessä jousta kasaan. Homma näytti turhankin helpolta, muttei saanut kuitenkaan punatukkaa itseään tahtomaan yrittää moista. Loukkaisi kuitenkin vain itsensä, joten oli hyvä antaa osaavan osapuolen hoitaa niin sanotusti homma hanskaan. Kun jousi oli saatu kasaan, ojensi kauppias sitä asiakkaalleensa, samalla kun asiantuntevasti selitti mistä ase oli tehty ja sen vahvuuksista. Punatukka poimi jousen käteensä ja hämmästyi sen keveydestä. Harvoin moista taidonnäytettä sai käsissä edes pitää ja oli todettava, että tavallisesti juuri se kevyin ase oli se kaikista tappavin. Piikki jousen valurauta päässä jäi houkuttelemaan, mutta Iriador ei osannut sanoa olisiko siitä kuitenkaan hänen tapauksessaan ollut lainkaan hyötyä. Mukava lisä ja hauska yksityiskohtahan se olisi jokatapauksessa ollut.

Kokeneena ampujana Iriador jännitti hieman jousta testatakseen, ettei mokoma hajonnut aivan heti käsiin tai osoittanut mitään merkkejä vastaavasta. Oikeakätinen kun oli, otti punatukka napakan otteen puisesta varresta vasemmalla kädellään ja venytti sitten jännettä oikealla niinkin pitkälle kuin se suinkin antoi periksi. Varovaisesti kuitenkin, sillä eihän Iriadorilla ollut aikomustakaan hajottaa asetta heti käsiinsä. Uutuuden jäykkyys ja kankeus tuntui aseessa selvästi, sekä ei vielä ostetun aseen pirstominen kuulosti kalliilta ajatukselta.
Koska kuitenkin Iriador oli sanojensa mukaan täysin uusi tällä alalla, eikä hänellä koskaan aikaisemmin ollut ollut omaa jousta, joka oli juuri ja vain ja ainoastaan hänelle tarkoitettu. Aina kyseessä oli ollut jonkun toisen omaisuus, jonka säädöt ja asetukset eivät tietenkään olleet välttämättä juuri Iriadorille sopivia, joten asiantuntevuus olisi tässäkin paikallaan.
Hevosmieskin, mutta mieluummin toimitan iskuni perille saakka maasta käsin, punatukka vastasi kauppiaalle lopulta ja jatkoi, Vetojäykkyys jousessa itsessään on hyvin miellyttävä, ehkä hieman jäykähkön puoleinen vielä mutta totun siihen varmasti ajan kuluessa. Mutta mitä tuumit, onko vetopituus sopiva ja asentoni oikea siihen nähden? Iriador kysyi ja odotti yhtä asiantuntevaa vastausta ja apua, kuin hetki sitten oli saanut kuulla selitettävän itse pitkäjousesta.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Forte » 18 Tammi 2012, 00:51

Rimedur seurasi uteliaana asiakkaansa kokeiluja, tämän jännittäessä jousta. Rimedur silmäili ensin jousta, kuinka jänne venyi, mutta puu ei antanut juuri yhtään periksi. Tarkasti tehdyt kiinnikekohdat pitivät, solmut eivät aukeilleet ja jänne oli kimmoisa. Täydellinen jännitys, tuo jousi tulisi kestämään vielä pitkään, se olisi tarkka ja tappava ase. Ja jäykkyys tuntui olevan juuri sopiva kyseiselle miehelle, hänen kätensä eivät tärisseet ja aseen jännittäminen ei ollut liian vaikeaa. Tietysti se vaati vähän voimia, muttei ylenpalttisesti. Rimedur katseli mielenkiinnolla suoritusta ja hymähti itsekseen. Täydellinen pari. Ase oli löytänyt itselleen kantajansa. Olisi sääli, jos haltia tahtoisi jonkun toisen jousen, tuo sopi hänelle niin täydellisesti, eikä ollut edes kallis. Mikä onni Rimedurille, ettei hänen tarvinnut erikseen etsiä ratsastajan jousta, yhtä hyvin sopivaa olisi ollut niin vaikea löytää.

Mutta uteliaana Rimedur kuitenkin tuli lähemmäs, kun hänelle esitettiin kysymys jousella ampumisesta ja asennosta. Asiantuntevasti Rimedur katseli haltian kehoa päästä varpaisiin, arvioiden kokonaisuutta.
"Jos vain sallitte.."
Rimedur nosti haltian oikean käden kyynerpäätä hieman, se oli jäänyt hieman alas, jolloin nuolen lennosta tulisi epätasainen ja ranteen asennosta vääntynyt. Pidemmän päälle se kipeytyisi.
"Asentonne on muuten hyvä, hieman leveämmällä haara-asennolla tietysti saatte tukea koko vartaloon. Jousiammunta ei lähde käsistä, vaan keskivartalosta, rintakehän kuuluu nousta hieman."
Vaikkei Rimedurilla ollut sillä hetkellä jousta, hän näytti kuitenkin suunnilleen mitä tarkoitti energian ja voiman lähtevän vartalosta. Heti, kun Rimedur liikutti käsiään, aivan kuin virittäisi jousta, hänen piitunesa näytti kasvavan hieman ja ryhti paranevan.
"Vetopituus on oikein hyvä, liika jännittäminen ei tee hyvää jänteelle, sen kyllä tuntee, kun jousi alkaa, no, valittaa väärästä kohtelusta, niin sanoakseni. Mutta voitte aivan hyvin kokeilla jousta viikon tai pari, ja jos ette ole tyytyväinen, tuokaa se vain takaisin ja saatte rahanne takaisin tai uuden jousen."
Rimedur oli muistanut taas ottaa teitittelyn mukaan kuvioihin, vaikka oli epähuomiossa unohtanut sen aikaisemmin.
Forte
 

ViestiKirjoittaja Crimson » 18 Tammi 2012, 11:27

Iriador

Jousi tuntui niin hyvältä käsissä, ettei Iriador ollut todellakaan valmis luopumaan siitä enää. Haltiaa yllätti miten juuri tämä yksilö tuntui sopivan hänelle mitä täydellisimmin ja tämän kappaleen hän tahtoisikin myös itselleen, maksoi mitä maksoi, kyllä punatukalta hieman ylimääräistä liikenisi hyvään aseeseen tuhlattavaksi.

Kun Rimedur sitten lähestyi häntä ja nosti miehen kyynärää hieman parempaan asentoon, ei Iriador pistänyt lainkaan vastaan. Parempi vain, että toinen auttaisi löytämään oikean asennon ampumiseen tai muuten niitä vahinkojakin sattuisi, sekä itselle että varmasti myös muille. Oli myös hyvä, että huomautettavaa löytyi ja että se kaikki vähäinenkin tuli esille kenties koko ikänsä jousien kanssa toimineen henkilön parissa. Iriador painoi käsiensä asennon tarkoin mieleensä, sillä se tulisi muistaa vielä useammat kerrat tulevaisuudessa. Tuon tehtyään hän laski jousen hetkeksi vain toiseen käteensä ja seurasi Rimedurin näyttämää esimerkkiä tarkoin molemmin silmin ja yritti sitä sitten mielensä silmin verrata omaan aikaisempaansa kunnes lopulta teki itse saman perässä.

Huhut kaduilla taitavuudestanne jousien kanssa eivät tunnu olevan pelkkiä puheita, Iriador sanoi tyytyväisyyttään hymyillen lopulta, kun oli taas malttanut laskea jousen vain toiseen käteensä. Mieli oli kokeilun kannalta hyvin malttamaton, mutta kauppa tulisi nyt ensimmäiseksi suorittaa loppuun ennen kaikkea.
Arvostan myös suuresti antamiasi ohjeita, kiitos niistä, punatukka jatkoi vielä pian ja kumarsi puhumisensa ohessa pienesti kiitollisuuden osoituksena kauppiaalle, katse tietenkin toisen silmissä, Jos sinulla ei mitään sitä vastaan ole, niin tahtoisin enemmän kuin mielelläni ostaa tämän kappaleen itselleni, katsoa miten se käyttäytyy tositoimissa, ja jos en kauppaan olekaan tyytyväinen palautan sen takaisin sinulle. Minulla on kuitenkin kutina, ettei niin tarvitse tehdä, Iriador tuumi itsekseen myhäillen.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Forte » 18 Tammi 2012, 12:29

Rimedur oli ollut lievästi hermostunut siitä, mahtoiko toinen ottaa hänen neuvojaan todesta, vai olisiko hän liian ylpeä ja koppava aatinen, jotta tavallisen työläisen neuvot olisivat menneet perille. Ristiverisen helpotukseksi, hän oli ollut väärässä. Tuo aatelishaltia oli miellyttävä asiakas, eikä tuntunut panevan pahakseen korjauksia. Rimedur halusi kuitenkin olla rehellinen, jos jousen jännityksessä tai asennossa olisi ollut jotain vikaa. Hän olisi huomauttanut asiasta samantien, ja jotkut aateliset eivät vain kestäneet, että heissä oli jotain vikaa. Kuitenkin Rimedur tiesi mistä puhui, ei hän ihan huvikseen höpöttänyt, kun oli muutenkin suht hiljainen luonteeltaan. Hän ei ehkä metsästänyt, mutta osasi kyllä käyttää jousta. Oli mukavaa nähdä aatelishaltian ottavan mallia ja kuuntelevan ristiverisen sanoja.

Sitten aatelinen meni kehumaan Rimeduria. Samantien Rimedur tunsi poskiensa kuumottavan hieman ja tämä katsoi ujona muualle.
"Huhut? Voi sentään, en olettanut, että minusta tai jousistani puhuttaisiin."
Rimedur naurahti pikkuisen hermostuneena ja haroi hiuksiaan. Tietysti positiiviset kehut olivat vain hyviä, teki hyvää kaupankäynnille, mutta se sai Rimedurin olon vaikeaksi. Nyt kuitenkin piti unohtaa hetkeksi se asia ja keskittyä kaupankäyntiin.
"On vain ilo auttaa, jos vain voin."
Rimedur ei oikein tiennyt, olisiko hänenkin pitänyt kumartaa vai ei, mutta koska se luultavasti kuului hyviin tapoihin ja oletettavaan käytökseen, myös ristiverinen nyökkäsi päällään kohteliaasti. Ja mikä onni, aatelinen halusi vielä ostaa tuon jousen mukaansa, suhteellisen varman kuuloisena vielä. Se sai Rimedurin hymyilemään tyytyväisenä.
"Tietysti se onnistuu. Minulla on myös nuolia, jos haluatte kokeilla niitä samantien. Ja minun on luultavasti paras mainita hinta. Tällainen jousi ei ole kovin kallis valmistaa, joten en pyydä siitä kuin viittä hopearahaa."
Tuskin se olisi liian kova hinta jousesta, joka kuitenkin oli tehokas ase ja toi myös ruuan pöytään. Riippui vähän puusta ja jänteestä, minkä hintainen jousi oli, mutta yksikään ei maksanut niin paljon, kuin edes yhtä kultarahaa.
"Jos sallitte että mainitsen, perheelläni on harjoitusalue aivan kaupan takana, jos haluatte testata jousta."
Rimedur oli jousentekijä ja hänen perheensä taas jousiampujia, joten oli järkevää, että he saattoivat testata aseitaan samassa paikassa, mistä niitä hankkivat.
Forte
 

ViestiKirjoittaja Crimson » 07 Helmi 2012, 11:31

Iriador

Korkeahaltia kuunteli kauppiasta ja tuon hintapyyntöä kyseisestä jousesta, mikäli punapää kyseisen aseen todella aikoi ostaa. Se ei ollut paha. Ei ollenkaan paha. Ehkä jopa liiankin alhainen hinta pyytää niin koreasta ja tappavasta aseesta, mutta sitähän Iriador ei käynyt heti ääneen toteamaan.
"Viisi hopeakolikkoa kuulostaa hyvältä", punahiuksinen tuumasi hymyillen, "Olisin ollut valmis maksamaan siitä enemmänkin", tuo vielä jatkoi naurahtaen pienesti. Iriadorilla oli kutina, ettei toinen kävisi hintaansa nostamaan enää ylemmäs korkeahaltian mielipiteen esittämisenkään jälkeen. Tuo hännän omistava otus kun vaikutti sen verran rehdiltä kauppiaalta. Myös jokseenkin ujolta ja kainostelevalta, vaatimattomaltakin.
Samassa Iriador pisti merkille myös kauppiaan teitittelyn, jäädessään miettimään tuon sanoja hieman pidempään - viimeinkin. Eihän hän osannut toisten puhetapoihin tavallisesti kiinnittää mitään huomiota. Ties kuinka kauan tämähin herra oli häntä tuolla kohteliaalla ja kunnioittavalla puhemuodolla kutsunut.
"Pyydän, älä suotta teitittele minua, en ole sen arvoinen", Iriador sanoi hieman vaivautuneena ja raapi päätään, kunnes ojensi toiselle tuttavallisesti kättään kätelläkseen, "Kutsu minua sen sijaan Iriadoriksi", mies esittäytyi hymyillen.

Kauppiaan mainitsema harjoitusaluekin oli vielä kirkkaasti mielessä. Mutta mikä sattuma se olikaan! Iriadorhan voisi ottaa hieman esituntumaa jouseen ennen lähtöään. Eihän hänellä minnekään kiire kuitenkaan ollut. Aikaa oli enemmänkin kuin vain tuhlattavaksi tälläisinä vastaavanlaisina vapaapäivinä, joina hän saattoi omia asioitaan toimittaa töitten sijasta. Harjoitusalueesta punapää sai myös idea, josta kauppias tuskin kieltäytyisi, tai niin nuorukainen ainakin epäili.
"Suostuisitko ottamaan kanssani pienen tarkkuusammuntakilvan kenties? Näkisin mielelläni kuinka hyvin käsittelet jousta myös työsi ulkopuolella", Iriador ehdotti ja hymyili ystävällistä ja lämmintä hymyään, "En tietenkään pakota, jos et tahdo tai sinulla on muuta tekemistä".


//Anteeksi kovasti, että vastaamiseni on viipynyt >: //
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Forte » 07 Helmi 2012, 19:23

// Ei se mitään ^^ //

Rimedur hymähti vähän kainosti, aatelishaltian mainitessa olevansa valmis maksamaan jousesta enemmänkin. Miksi turhia? Valmistuskustannukset olivat niin pienet, jousien jänteet sai muutamalla kuparikolikolla, tai ilmaiseksi, teurastajilta ja puuta nyt kasvoi ympärillä ja yhtä halvalla. Eihän tällä ammatilla rikastunut, mutta se ei ollutkaan Rimedurin pääasia. Kunhan hän pystyisi elättämään itsensä hyvin, se riitti. Tuskin ainakaan ihan heti olisi perhettä syötettävänä, jotenkin ajatus ei yhtään kiehtonut nuorta jousentekijää.
"En halua riistää asiakkaitani. Miksi turhaa pyytää enempää, mitä tarvitsee."
Rimedur naurahti hieman, mutta yskäisi sitten ja yritti taas olla asiallinen. Ei ehkä ollut hyvä idea olla niin tuttavallinen, haltia voisi pitää sitä mielistelynä tai päällekäyvänä. Joten se, että aatelishaltia esitteli nimensä, sai Rimedurilta melkein jalat alta, kirjaimellisesti. Rimedurista oli sangen kummallinen ajatus, että voisi kutsua haltiaa nimellään, Iriador. Aivan kuin he olisivat samalla tasolla, tai jotain. Rimedur oli aina ajattelut, että aatelisia piti kohdella aatelisina, koska he todella olivat parempia, näin hän oli oppinut, mutta Iriador oli vähän rikkoi mielikuvaa. Positiivinen rike, särö oppien lasipinnassa. Mutta jos näin olis asia, mitä sitä turhaa kieltämään.
"Rimedur. Tai miksikä nyt ikinä haluat kutsua minua."
Ristiverinen hymyili ja tarttui ojennettuun käteen, puristaen sitä hieman. Tämä taisi nyt sitten tarkoittaa, että he olivat ystäviä, ainakin jonkinlaisia hyvää päivää- tuttuja, jos ei muuta.

Iriadorin ilmeestä huomasi, että ajatus ampumaradalle pääsemisestä ja jousen koittamisesta vaikutti hyvältä hänen mielestään. Rimedurista oli mukavaa huomata Iriador noin tyytyväisenä hänen ehdotukseensa, olisi upeaa nähdä, miten jousi ja sen kantaja tulisivat toimeen. Rimedur kaivoi esiin nuoliviinin, jossa oli 12 nuolta harjoittelua varten, mutta meinasi pudottaa kotelon, kuullessaan Iriadorin ehdotuksen.
"Minäkö?"
Tietysti Rimedur, mutta hän oli niin hämmästynyt pyynnöstä, ettei osannut oikein reagoida siihen. Rimedurin posket alkoivat hieman kuumottaa ja ristiverinen raapi niskaansa nolona.
"En ole vähään aikaan ampunut, mutta..voisihan se olla mukavaa kokeilla. Jos vain odotat sen aikaa, että suljen kaupan siksi aikaa ja otan jouseni? Voit hyvin odottaa vaikka takahuoneessa, menemme kuitenkin sen läpi radalle."
Rimedur jätti nuoliviinin pöydälle ja lähti lukitsemaan ovea ja laittamaan siihen "Suljettu"- lappua. Ehkä takahuone ei ollut niin hyvä idea sittenkään, siellä oli aikamoinen siivo, keskeneräisiä jousia ja niiden osia joka paikassa, vaikka Rimedur siivosi joka ilta ennen lähtöä. Lisäksi siellä oli myös Rimedurin suunnittelemia, aivan uudenlaisia jousia, jotka olivat paljon mekaanisempia ja tappavampia, kuin pitkäjouset. Ne olivat aivan uudenlaisia aseita, varsi- ja jalkajousia.
Forte
 

ViestiKirjoittaja Crimson » 26 Huhti 2012, 16:04

//Sama virsi kuin viimeksi, mutta täällä taas, valmiina jatkamaan o7//


Iriador

Rimedur vaikutti jokseenkin yllättyneeltä haltian ehdotukseen. Ja oliko tuo oikeastaan ihmekään. Tuskin kauppias oli osannut odottaa moista ehdotusta asiakkaaltaan, mutta Iriadorilla oli tapana jakaa ilonsa muitten kanssa. Tässä tapauksessa, ottamalla toinen mukaan jousella ampumiseen, eikä vain seuraamaan vierestä, kun punatukka itse tulittaisi nuolilla maalitaulua.
Hetken häkellyksen jälkeen Rimedur vaikutti kuitenkin olevan valmis ottamaan pienen kilvan ja lähtemään korkeahaltian mukana harjoituskentälle, joka sai tyytyväisen hymyn nousemaan nuorukaisen kasvoille.
"Siitä on aikaa, kun olen itsekin jousta jännittänyt", Iriador totesi naurahtaen, "Mutta ilman muuta odotan. Ei kiirettä, en pahastuisi vaikka palvelisit seuraavan asiakkaasikin ennen. Odotan sinua takahuoneessa", punatukka vielä jatkoi ja kävi sitten astelemaan Rimedurin nopealla ohjeistuksella takahuoneen puolelle.

Huoneessa vallitsi jonkin asteen kaaos punapään sinne saavuttua. Siellä täällä oli keskeneräisiä jousia ja niiden osia ja Iriador sai varoa olematta tallomatta niitten päälle tai pyyhkäisemättä niitä alas pöydiltä. Hän ei tahtonut alkaa siivota jälkiään, puhumattakaan siitä, että olisi tahtonut aiheuttaa minkäänlaista sotkua ja täten taas vaivaa Rimedurille.

Iriador eksyi harhailuiltaan pöydän luokse, jolla makasi lukuisia papereita ja kokeiluja. Jonkin sortin suunnitelmia kenties? Jostain, mikä punatukan mielestä näytti mielenkiintoiselta ja ihailun arvoiselta, vaikkei nuorukainen juuri itse täysin käsittänytkään, mistä suunnitelmissa edes oli kyse, tai miten ne käytännössä toimivat. Eikä hänen tarvinnutkaan - onneksi. Riitti että Rimedur ymmärsi suunnitelmiensa päälle.
Vaikka mieli koskea kaikkeen oli suuri, jätti punatukka kuitenkin tavarat omaan rauhaansa pelätessään saavansa nuhteita, jos kävisi mitään sorkkimaan. Katse sen sijaan jäi tutkimaan kaikkea mahdollista, samalla kun Iriador palavasti odotti Rimedurin jo saapuvan johdattamaan hänet kentälle kokeilemaan uutta joustaan.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Forte » 26 Huhti 2012, 21:56

// kuten ennenkin, en pahastu : D //

Rimedurille harjoittelu tekisi hyvää. Hän ei ollut vähään aikaan päässyt oikein kunnolla testaamaan taitojaan, eikä varsinkaan uusien suunnitelmiensa prototyyppejä. Siihen olisi nyt oivallinen tilaisuus. Siltikin, Iriadorin ehdotus oli tullut hyvin puun takaa. Se oli tullut niin puun takaa, ettei sille voinut sanoa ei. Vähän kuin joku olisi kysynyt treffiseuraksi. Yleensä, ihmisten ja haltioiden luontoon kuului, että kun joku tuttu kysyi mukaan johonkin, se ystävällinen ja mukava tapa viettää aikaa, mutta heti kun kyseessä oli joku vieras, asiassa oli jotain jännittävää. Mistä lie tämäkin ajatusmalli tullut, mutta ainakin se sai Rimedurin sulkemaan kauppansa vähäksi aikaa. Hän ei laittanut oveen kellonaikaa, miten pitkään olisi poissa, tässä saattaisi vierähtää nimittäin mukava tovi.

"Toivottavasti et joutunut odottamaan hirveän kauan."
Rimedur pahoitteli, ottaessaan oman suosikkijousensa hyllyltä. Se oli musta, myös marjakuusesta tehty, kuudenkymmenen paunan vetolujuudella varustettu jousi, joka oli selvästi tärkeä Rimedurille, sillä puun pinta oli koristeltu erilaisilla riimuilla. Mustan pinnan alta näkyi hieman punertavaa marjakuuden pintaa, jolloin riimut näyttivät melkein vuotavan verta. Samalla Rimedur otti myös nuoliviinin ja pujotti sen ympärilleen.
"Jos sinua ei haittaa, testaisin myös uutta kokeiluani? Vähän toisenlaista jousta."
Rimedur nosti pöydältä paljon pienemmän, ehkä rintakehän levyisen varsijousen. Se oli enemmän mekaaninen kuin puinen ja sisälsi kaksi kertaa lyhyempiä ja painavampia nuolia, kuin pitkäjousessa.
"Olen suunnitellut tätä jonkin aikaa ja ajattelin, että nyt olisi hyvä testata uuden aseen toimivuutta. Jos laskelmani ja taitoni eivät erehdy, tämän pitäisi pystyä lävistämään haarniska kymmenien metrien päästä."
Rimedur kiinnitti lantiolleen toisen nuoliviinin, jossa olivat lyhyet nuolet varsijousta varten, ja viittasi kohteliaasti kädellään kohti takaovea, antaen vieraansa mennä ensin.
Forte
 

ViestiKirjoittaja Crimson » 19 Heinä 2012, 23:08

Iriador

Nuori haltia hätkähti hieman kuullessaan kauppiaan äänen selkänsä takaa.
En yhtään liian kauan, punatukka totesi Rimedurille käännähtäessään ympäri saadakseen samalla näköyhteyden mieheen. Tarkka katse seurasi, kun tummahipiäinen mies nosti mustan jousen käteensä, ja jäi vielä hetkeksi harhailemaan Rimeduriin tuon pyytäessä kuin lupaa kokeilla myös toista jousta tai pikemminkin kokeilua, kuten mies sen mainitsikin. Iriador silmiin syttyi selvä tuike sisällä heränneestä uteliaisuudesta, joka suorastaan leimahti ilmiliekkeihin, kun Rimedur nosti pöydältä käteensä varsijousen, jollaista Iriador ei eläessään ollut koskaan aikaisemmin nähnyt. Tappava ase. Sen näki - ja mikäli jousentekijän puheisiin oli uskomista, tuo todella tiesi millaista murhavälinettä käsissään piteli.
Kuulostaa sangen mielenkiintoiselta, Iriador aloitti, tuijottaen yhä varsijousta Rimedurin käsissä, Mikäli laskelmasi pitävät paikkaansa ja tieto tuosta mekaanisesta vempeleestä leviää isompien kihojen korviin sen valmistuttua, ase voi mullistaa sodankäynnin täysin, nuorukainen tuumi ääneen ja kohotti viimein katseensa kauppiaan kasvojen tasalle, Toivon silti, etten koskaan itse joudu kohdakkain minkään vastaavan kanssa. Olen silti enemmän kuin innokas näkemään kuinka kokeilusi toimii käytännössä, ei pelkästään teoriassa, punatukka vielä totesi naurahtaen sanojensa perään pienesti.

Iriador kävi pujottamaan Rimedurilta saamansa harjoitusnuolia sisältävän nuoliviinin ympärilleen ja poimi sitten jousen paremmin käteensä. Punatukka asteli kauppiaan ohjeistuksella takaovelle ja siitä edelleen pienelle harjoituskentälle, jossa heitä seisoi odottamassa muutama siisti maalitaulu valmiina toimintaan. Myös itse harjoituskenttä oli siistissä kunnossa. Kenties jopa paljon paremmassa kuin itse jotkin sotilastupien harjoituksille varatut alueet, joilla Iriador oli sattunut käymään syystä taikka toisesta.
Silmäiltyään aikansa ympärilleen, korkeahaltia kääntyi kuitenkin seuralaisensa puoleen.
Todistaisitko väitteesi noista mekaanisista jousista aluksi todeksi? Iriador kysyi äänessään uteliaisuutta, viitaten samalla kädellään Rimedurin pitelemää varsijousta, Sen tehtyäsi voimme aloittaa pienen kisailumme.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Forte » 20 Heinä 2012, 00:15

Rimedurin kasvoilla se ei näkynyt, mutta hän lievästi punastui, huomatessaan Iriadorin olevan kiinnostunut ristiverisen kyhäämäsä asekokonaisuudesta. Ei kai se nyt niin ihmeellinen ollut? Varmasti kuka tahansa muu aseseppä olisi keksinyt sen ennemmin tai myöhemmin, Rimedurilla nyt vain sattui olemaan aikaa ja hyvä mielikuvitus. Mutta jos nyt kerran Iriador oli utelias näkemään koekappaleen ja miten se toimi, niin mitä Rimedur oli asiaan estämään. Ei hän muuten edes ottaisi sitä radalle.
"No..Mielenkiintoiselta, ehkä, mutta nyt pääsen ensimmäistä kertaa kokeilemaan, onko se myös käytännöllinen."
Rimedur hymähti pikkuisen ujona, mutta samalla epävarmana. Hän ei sanonut asiaa ääneen, mutta oikeastaan aseen valmistaminen sotatarkoituksiin ei ollut Rimedurin pääasiallinen tavoite. Hän ei halunnut, että hänen aseillaan tapettaisiin yhtään enempää ihmisiä, kuin ketään muutakaan. Oli parempi säästää varsijousen esittely suurelle yleisölle, kunnes sota olisi ohi ja jousella kaadettaisiin ainoastaan riistaa. Mutta asia oli parempi pitää omana tietona toistaiseksi.

Rimedur antoi Iriadorin kulkea edellä, se oli kohteliasta, niin häntä oli opetettu olemaan ylempiarvoisten seurassa. Mutta heidän tultua kentälle, Rimedur unohti, ainakin osittain, sosiaalisesti korrektit käytökset. Hän oli kieltämättä utelias itsekkin kokeilemaan, toimisiko hänen kehittelemä aseensa.
"Voinhan minä yrittää. En ole kyllä varma, toimiiko tämä edes."
Koska Iriador oli niin utelias näkemään varsijousen tositoimessa, Rimeduria alkoi huolestuttaa vähän enemmän. Mitä jos koko jousi hajoaisi käsiin tai ei toimisikaan? Se olisi todella noloa, ja ristiverinen menttäisi maineensa jousentekijänä kokonaan.
"Jos mitenkään vain teille sopii, pyytäisin teitä olemaan nauramatta, mikäli jousi osoittautuu käyttökelvottomaksi."
Rimedur lisäsi varovaisella äänellä, ennen kuin viritti jousen. Se piti virittää kaksin käsin, pitämällä kärkeä jalan alla, sillä tavallista paksumpi, useista nyöreistä punottu jänne, oli vahva ja vaikea jännittää. Rimedur tunsi itensä yhtä jännittyneeksi kuin ladattu varsijousi, mutta hän päätti silti suorittaa kokeensa loppuun. Nuoli oli lyhyt, melko paksu ja painava verrattuna pitkäjousten nuoliin. Rimedur huokaisi syvään ja nosti jännitetyn jousen maasta, tähdäten maalitauluun, joka oli parinkymmenen metrin päässä suunnilleen. Nuolen pitäisi lentää niille main ainakin, ja ristiverinen halusi aloittaa helpolla. Kuului pieni naksahdus, kun Rimedur painoi liipaisinta, mikä piteli koko systeemiä kasassa. Melkein samantien kuului toinen ääni, joka lähti maalitaulusta, nuolen osuessa sen puiseen pintaan. Rimedur hengähti muutaman kerran epäuskoisena.
"Se..se toimii..Se todella toimii!"
Ristiverinen unohti täysin olevansa arvokkaassa seurassa ja alkoi nauraa ääneen.
Forte
 

Seuraava

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 8 vierailijaa

cron