Kirjoittaja Daniella » 10 Loka 2010, 21:29
Vanya
Demoni esittäytyi itsekin ja sanoi nimekseen Sethos.
Sethosin pessimistisyyden nainen oli kyllä huomannut, mutta ei se häntä pois ajanut.
Vanyaa sai kyllä ärsyttää kunnolla, jos aikoi saada tämän suuttumaan jostain. Hevillä hän ei kääntänyt selkäänsä ja kävellyt pois. Pinnaa riitti.
Kyllä tytöllä nyt itsesuojeluvaisto oli, niin kuin kaikilla otuksilla. Hän ei vain osannut pelätä demonia, joka tämän oli juuri pelastanut.
Jokaisella on omansa, minä en osaa pelätä minua pelastanutta henkilöä, oli se sitten demoni tai joku muu.. ja mitä raiskaukseen tulee, juoksin pakoon, koska pelkäsin, joten kyllä, on minullakin itsesuojeluvaisto. Kuka minua nyt enää raiskaisi, kun olen demonin seurassa? Vanya sanoi lopun hieman kujeilevalla äänensävyllä ja kohotti toista kulmaansa. Sethosin sanottua ettei ainakaan itse halunnut tulla demonin syödyksi, tämä virnisti perään. Vai niin, ja minä kun oletin, että syöt toisten olentojen unia. Vanya tiesi, ettei demoni söisi häntä, jos söisi, tuo olisi tehnyt sen aikoja sitten, eikä tuo olisi myöskään pelastanut naista alunperinkään.
Demoni, joka oli esittäytynyt Sethosiksi, sanoi menevänsä korkeammalle tasolle herkuttelemaan toisten unilla, tuo sanoi myös, että jos Vanya pysyi perässä, tämä saisi tulla mukaan.
Selvä, tulen mukaasi. nainen totesi. Häntä todella kiinnosti Sethosin touhut, miten hän kaappasi unia.
Susi lähti laiskasti liikkeelle kulkien pitkin katua etsiskellen sopivaa paikkaa, josta kiivetä talojen katoille. Tyttö seurasi tätä perässä. Periaatteessa tytöllä ei oikein edes ollut tekemistä sinä yönä tapahtuma jälkeen. Hänkin taisi kaivata seuraa. Sitä paitsi ei hän voinut vain mennä kotiinsa ja unohtaa kaikki, mitä sinä yönä oli tapahtunut ja aloittaa huominen kuin yhtikäs mitään ei olisi tapahtunut. Vanya ei kyennyt siihen. Joten kyllä, hän jopa halusi viettää ainakin sen yön Sethosin seurassa.
Vähän aikaa tallusteltuaan susiolennon perässä, Vanya näki yhden talon seinämällä kasvavan paksun köynnöksen, joka oli takertunut sen alla olevaan puusta tehtyyn ristikkoon kasvaessaan.
Sinusta en tiedä, mutta minä kiipeän tuosta. hän tokaisi ja lähti kiipeämään köynnöstä pitkin. Se sujui hyvin, paitsi kerran hänen toinen jalkansa lipsui ja hän meinasi pudota, mutta pääsi kaikesta huolimatta talon katolle. Talon ikkunoista ei näkynyt valoja, joten koko talon väki oli kai jo nukkumassa. Tyttöä mietitytti, että tiesikö tai näkikö Sethos, mitä unia ihmiset näkivät, kun tämä varasti niitä syödäkseen. Kai hän vielä kysyisi sitä. Vanya jäi odottamaan toista.