Lupaus pitää || varattu

Haltioiden kylä, kokonaisuudessaan. Kylä on monikerroksinen ja valoisa, ennen kaikkea luontoon sopiva. Talot ovat väriltään vaaleita, arkkitehtuuriltaan kauniita ja elegantteja. Joissakin taloissa on käytetty samaa, valkoista marmoria mitä itse aroilla sijaitsevassa linnassa. Kasvillisuutta kylässä on paljon, lähes joka nurkalta löytää seinäköynnöksiä, koristepuita ja pensaita. Kylä on täysin piilossa metsässä, sitä verhoaa lumous jonka läpi ei voi nähdä, ellei tiedä mitä pitäisi katsoa. Vain ne, jotka kylässä asuvat, löytävät sinne.
Kylä sisältää niin asunnot, kuin puodit ja torit. Toreja haltioilla ei ole niin paljoa, mitä ihmisillä, mutta kauppoja ja putiikkeja sitäkin enemmän. Majataloja on siellä täällä, osa tasokkaampia mitä toiset.

Öisin kylän kauniita katuja valaisee satunnaisesti ympäriinsä leijailevat maagiset valopallot. Päivisin auringonvaloa valoa tihkuu latvustojen lomasta. Kylää ei ympäröi muurit, eikä aidat. Haltiat luottavat täysin jo vuosisatoja toimineeseen maagiseen illuusioon, jonka ansiosta ihmiset eivät voi löytää tänne.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Lotdow » 26 Heinä 2012, 08:12

Tuntui hyvältä saada kädet erilleen toisistaan, turhankin hyvältä. Hän venytteli käsiään ja selkäänsä niin, että suusta pääsi hiljaista pihinää.
"Harwinaisen", Varnefindon vastasi Roherdironille viimein. Itse asiassa hänellä oli varsin levännyt olo peruspäiviinsä nähden. Tätä keinoa pitäisi alkaa käyttää vakituisena, jos se ei vain vaatisi toisen olennon läsnäoloa.
"Kai zinäkin zait nukutuksi?" haltia varmisti vielä perään, peläten että Morna olisi valvottanut toista läpi koko yön.

Puhe ruuasta sai Varnefindonin mahan murisemaan ja hän hymähti hieman. Jos häntä vain muistuttaisikin ruuasta aamuvarhaisella, oli haltia syömässä koko kylän muonavaraston tyhjäksi. Kuvainnollisesti.
"Mielelläni", kaksinaama vastasi nyökäten korostukseksi. Ensimmäiset askeleet olivat aina ne kankeimmat, mutta haltia pyrki vähän venyttelemään jäseniään siinä edetessä, ettei tuhlaisi enää Roherdironin aikaa liian paljoa. Hevoselämähän kuitenkin oli, mitä Varnefindon tiesi, erittäin kiireistä ja asioita oli paljon hoidettavana.
"En aio jäädä waiwaamaan sinua liian pitkäksi", kaksinaama ilmoitti. "Meillä molemmilla taitaa olla asioita hoidettawana." Ziiz joz on.

Hevosetkin olivat jo jalkeilla karsinoissaan, joko ruokaa tai ulkoilua odotellen. Varne katsoi kaikkia kun he etenivät tallikäytävää kohti Roherdironin asuintiloja. Yksi hörähti ohikulkeville haltioille hiljaa, toinen työnsi turpaansa eteenpäin kuin rapsutuksia kerjäten.
"Kuinka aikaisin te aloitatte täällä työt?" Varnefindon kysyi silkkaa mielenkiintoaan. Hän oli jo alkanut tuntea nousevaa kiinnostusta näitä nelijalkoja kohtaan. Se ratsastuslenkki Roherdironin vierellä oli edelleen haltian parhaita kokemuksia, ellei jopa paras.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Forte » 26 Heinä 2012, 08:40

Mahtoi olla Varnefindonilla jumissa olevat lihakset oljilla nukkumisesta. Ainakin nivelet naksuivat hieman venytellessä. Mutta muuten, heillä molemmilla oli varmaankin suhteellisen hyvä olo, vaikka yö ei ollutkaan ihan tavanomaisin. Ja se kyllä näkyi, Roherdiron haukotteli hieman, hän ei ollut ihan niin hereillä kuin yleensä.
"No jos totta puhutaan, en nukkunut. En uskaltanut. Yritin itse asiassa keskustella Mornan kanssa."
Roherdiron haukotteli uudelleen ja viittoili Varnefindonia tulemaan mukaansa, hakemaan jotain aamiaista. Se varmaan herättelisi molempia ja kohentaisi oloa, ennen kuin Roherdiron tarttuisi taas päivän töihin. Tällä hetkellä hän olisi kyllä mieluummin nukkunut tunnin tai pari.
"Ei sinusta vaivaa ole, tuleepahan erilainen päivä."
Roherdiron hymähti pikkuisen, heidän kävellessä läpi tallin.

Huomatessaan liikettä hevoset alkoivat hörähdellä ja osa potki muutaman kerran karsinansa ovea. Se, että joku käveli käytävillä näin aikaisin, tarkoitti yleensä ruokaa, joten eläimet olivat kieltämättä kummastuneen näköisiä, kun isäntä vain käveli ohitse.
"Kohta puoliin. Mutta älä siitä huolehdi."
Aamu oli hyvin kaunis, heidän astuessa ulos tallista. Oli vielä mukavan hiljaista ja rauhallista, missään ei näkynyt liikkuvan yhtään elollista olentoa, paitsi aamuinen aurinko ja pieni tuulenvire puissa. Roherdiron johdatti Varnefindonin pihan poikki talolleen. Se oli hyvin maanläheisesti sisustettu talo, jossa hevosaihe näkyi erilaisissa tauluissa ja koristeissa. Keittiöstä kuului ääniä, Roherdironin tallipoikien ollessa syömässä. Vanhempaa haltiaa he tervehtivät nimellä mestari Roherdiron ja myös Varnefindonia tervehdittiin.
Forte
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 26 Heinä 2012, 08:52

Roherdiron sanoi ettei kaksinaamasta olisi vaivaa, mutta Varnefindonista itsestään ei tuntunut siltä yhtään. Hänellä oli mielipuoli persoona, joka söisi varmaan ihmisiä elävältä, ja Roherdiron majoittaa sellaisen talliinsa, jotta Varne ei joutuisi tyrmiin. Tosin tätä menoa hän joutuisi paljon todennäköisemmin hirtettäväksi.
"Näet niin paljon waiwaa wuokseni, enkä osaa korwata sitä mitenkään", haltia mumisi hiljaa. Ja lisäksi hän sai nyt tietoonsa että oli ryöstänyt kaksipersoonaisuudellaan Dironin yöunet, tämähän vain parani paranemistaan. Mutta se kommentti, se yksi kommentti Mornan kanssa keskustelemisesta sai Varnefindonin toljottamaan Roherdironia sellaisella ilmeellä, että sivultakatsojat varmasti luulisivat Dironin sanoneen: Hyppäsi juuri Mor vuorilta alas halutessani nähdä, osaanko lentää.
"Yy.. Öäm... Kiwa", Varne sai sanotuksi. Edes hän ei keskustellut Mornan kanssa paitsi ajatuksissaan ja sekin oli tahatonta. Vaikka haltiana Roherdiron oli kyllä puhujista parhain, miten joku pystyikin löytämään aina oikeanlaiset sanat keskusteluun.

Kaksinaaman ajattelu sai vauhtin katoamaan melkein kokonaan ja hevosen potkaistessa karsinansa ovea, lähti haltia taas nopeasti Roherdironin perään ulkoilmaan. Aamun raikkaus oli jumalallista hengittää, aina kun tiesi että yö oli ohitse. Varnefindon hengitteli sitä ihanaa ilmaa siinä kävellessä, melkein silmänsä sulkien nautinnosta. Varne asteli sisälle taloon aivan Dironin perässä ja nyökkäsi tervehdykseksi aamiaisella oleville työläisille. Haltia ei vielä istunut pöytään, vaan yleisen sivistyksen nimissä odotteli siihen nätisti lupaa, samalla kun silmäili vähän tarjontaa.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Forte » 26 Heinä 2012, 12:45

Roherdironin työläiset eivät sen enempää kyselleet mestarinsa uudesta ystävästä, vaan lähtivät tekemään tallin aamutöitä. Roherdiron viittasi kädellään Varnefindonia istumaan ja istui itsekkin pöydän ääreen. Ruoka oli sitä tavallista, leipää, erilaisia juustoja, kuivalihaa, hedelmiä ja keitettyjä kananmunia. Roherdironiin periaatteeseen kuului niin työväessään kuin hevosissaan, että hyvin syönyt teki töitä paremmin. Siksi hän pyrki pitämään ruokakomeron täysinäisenä ja monipuolisena.
"Ota mitä mieli tekee."
Roherdiron kaatoi puhuessaan heille molemmille myös kupit kuumaa teetä ja hunajaa. Vaikka haltia oli valvonut koko yön, hän ei ollut erityisen nälkäinen. Enemmänkin hän oli utelias Varnefindonin aikaisemmassa reaktiosta.
"En voinut olla huomaamatta, miten hämmästyit, kun mainitsin Mornalle puhumisesta. Yllätyin itsekkin, miten helppoa hänen kanssaan oli kommunikoida. En väitä, että Morna olisi pitänyt seurastani, mutta ainakin hän suostui keskustelemaan, hän jopa kertoi, ettei ole aina ollut yhtä sekaisin."
Roherdiron puhui samalla, kun kuori yhtä kananmunaa.

Hetkeksi Roherdiron siirsi katseensa ulos. Jostain syystä haltia tajusi vasta nyt, että Morna tulisi vielä uudelleen esille. Varnefindon voisi joutua ongelmiin, mikäli Morna päättäisi jatkaa samalla tappamisen tiellä. Varnefindon oli sanonut Roherdironin tehneen paljon hänen puolestaan, mutta haltiasta tuntui, ettei hän silti ollut tehnyt tarpeeksi. Hän ei voisi auttaa mitenkään pitämään Mornaa aisoissa, ellei Varnefindon tullut takaisin joka yö kahlittavaksi. Se kieltämättä oli vähän stressaavaa varmaan. Mutta ehkä se oli parempi, kuin asettaa viattomien henkiä vaaraan ja antaa Mornan rellestää.
"Ajattelin..jos kenties haluat varmuuden sille, ettei Morna satuta ketään öisin, voit kyllä tulla tänne."
Forte
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 08 Elo 2012, 11:12

Kaksinaama nyökkäsi kiitokseksi istuessaan alas ja alkoi tutkailla pöydän antimia. Hänhän voisi pinota vaikka voileipävuoren näistä tarjolla oelvista päällysteistä, mutta koska hän ei viitsinyt syödä Roherdironia vararikkoon, otti haltia sivistyneesti (turhankin) palan vaaleaa leipää ja voiteli sen. Hän leikkasi palan kustakin juustosta ja alkoi mutustella aamiaistaan tyytyväisenä.
"Juu, Morna ei yleensä zen pahemmin keskustele kenellekään. Joskuz keskenämme, muttei muille", Varnefindon myönsi hämmästyksensä ja alkoi taas pohtia, mitä kaikkea haltiakaksikko oli yöllä keskustellut. Tuskin paljoa, mutta lyhyiden eskksutelujen sanottiin olevan ytimekkäimpiä. Ja varsinkin sen lauseen lopetus, sai Varnefindon sen oloiseksi että hän halusi huutaa.
"Juu", kuului kuitenkin kuiskaus sen sijaan. Haltiaa ei tällä hetkellä pahemmin huvittanut ajatella asiaa. "Mutta zitten iski murrosikä." valkoinen vale sallitiin, joskin huono sellainen, mutta se kai riitti ilmaisemaan ettei hatlia halunnut keskustella naamanpuoliskostaan sen enempää.

Leivän syötyään Varnefindon alkoi tekemään seuraavaa, napaten yhden omenankin syötäväkseen. Hän ei yleensä syönyt näin muhkeaa aamupalaa ja otti siitä kaiken irti. Varnefindon joi teensä loppuun ja pinosi sen jälkeen astiat, miettien minne ne laittaisi. Roherdironin ehdotus sai mukavan soinnun hänen korvissaan kyllä, paremmalta se kuulostaisi kuin kylän tyrmät, mutta kaksinaama pudisti päätään.
"Olen waiwannut sinua turhankin usein, ja minulla on omat keinoni keksiä Mornalle yöksi tekemistä. Lähden tänään kylästä patikoimaan, kenties etsiskelemään Critiä Mor vuorten suunnille", hän selitti. "Joz lähden heti, zaatan ehtiä hywänmatkaa ennenkuin ilta on laskeutunut." Varnefindon siirsi katseensa ikkunasta ulos ja laskiskeli tunteja ja matkan pituutta. Kahdella ruokatauolla hän selviäisi hyvinkin pitkälle, pitäisi vain hankkia ruuat kylältä.

//Anteeksi, että sait odotella vastausta :/
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Forte » 08 Elo 2012, 23:33

// ei mitään ^^//

Roherdiron ymmärsi olla hiljaa Mornasta. Selvästi Varnefindon ei halunnut puhua öisestä naapuristaan tämän enempää, joten hevosmies vain nyökkäsi hyväksyvästi, ottaen sitten teetä. Hän ei udellut toisten yksityiselämästä ja tunkeutunut henkilökohtaisen rajan yli. Kumpikaan, Morna tai Varnefindon, ei halunnut kertoa tapahtumista ja välirikosta, ja Roherdiron osasi kunnioittaa sitä päätöstä. Kaikesta sadismista huolimatta, Morna selvästi salasi tärkeimmät muistot ja tunteet. Mutta ainakin hänellä oli ne.
"No, ei Morna minullekkaan mielellään puhunut aluksi."
Roherdiron vain totesi, sivuuttaen keskustelun osan, jossa puhuttiin kaksinaaman kahtia jakautumisesta.

Roherdiron keskittyi aamiaiseensa ja söi lähinnä pöydällä olevia hedelmiä, samalla pohtien Varnefindonin tilannetta. Ainakin kaksinaamalle maistui aamiainen, se oli hyvä nähdä. Milloin viimeksi hän oli mahtanut päästä valmiiseen pöytään? Roherdiron oli jo aikeissa jatkaa aikaisempaa ehdotustaan muutamalla lisäidealla, mutta Varnefindonin pään ravistelu hiljensi haltian.
"Ei sinusta olisi vaivaa."
Roherdiron totesi, mutta hyväksyi kuitenkin ystävänsä päätöksen.
"No jos olet päätöksesi tehnyt, sinun kannattaa tehdä kunnon eväät. Ja saat toki lainata hevosta."
Roherdiron osoitti kädellään pöytää ja sen antimia puhuessaan.
Forte
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 17 Syys 2012, 16:14

Varnefindon otti vielä kolmannenkin leivän silkasta nälästä, joka oli hänelle jo tietynlainen tottumus. Sääli tuo Morna hänen matkassa, ilman mielipuolta hän voisi olla koko Cryptin kuuluisin seikkailija ja matkata huolia tai murheita tuntematta. Miksi olikaan kohtalo niin julma? Haltia hukutti ajatuksensa ahmiessaan leipää ja siirsi huomionsa jälleen keskusteluihin.
"Minä kiitän tästä tarjouksesta ja tarraan ziihen hywin mielin", Varne vastasi levittäen suunsa hymyyn ja ollen tyytyväinen itseensä kun muisti vihdoin puhua vähän arvokkaammin kuin mikään Pimeänpaikan barbaari. Oikeinko hevonen lainaksi? Aivan mahtavaa, hän saisi matkaseuraa ja kenties jonkinmoisen turvankin. Ja seuraavan kerran tullessaan takaisin haltioiden ilmoille, hän voisi sen palauttaa toivon mukaan terveenä ja hyvin ulkoilutettuna.

Aamiaisensa ahmittua Varnefindon pinosi kaikki jämät ruuastaan ja astiansa siistiin pinoon, jotta tekisi Roherdironin pöydänsiivouksen mahdollisimman helpoksi.
"Totta puhut, minun kannattanee poistua torin kautta", hän sanoi ja tiiraili ulos ikkunasta aurinkoa ja vähäpilvistä säätä. Kerrassaan mainiota, tänään ei edes vaikuttanut sadetta tulevan. Haltia nousi pöydästä, ja nyökkäsi Roherdironille kiitokseksi aamupalasta. Selkäänsä vähän venytellen hän odotti että Dironkin saisi itsensä valmiuteen, ja yritti olla mahdollisimman vähän hoputtavainen, vaikka janosikin päästä matkaan.

//No sainpas viimein aikaiseksi!
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Forte » 17 Syys 2012, 19:13

Varnefindonin vielä syödessä, Roherdiron nousi pöydästä ja korjasi omia astioitaan jo valmiiksi. Ei heillä kiire ollut, mutta mikäli Varnefindon halusi lähteä kaupungista herättämättä huomiota, hänen olisi hyvä lähteä melkoisen nopeasti. Hänelle piti kuitenkin vielä valjastaa hevonen.
"Kannattaa. Ei sitä koskaan tiedä, milloin pääsee valmiiseen pöytään seuraavan kerran."
Roherdiron totesi ystävällisesti ja jäi nojaamaan tiskipöydän kulmaan mietteliäänä. Häntä hieman harmitti päästää Varnefindon menemään, ties mitä Morna keksisi hänen päänsä menoksi, tai jonkun toisen pään menoksi, öisin. Piti olla aika hyvä soturi, jotta pärjäisi Mornaa vastaan. Piti vain toivoa, että Varnefindon pärjäisi toisen puolikkaansa kanssa, nyt kun Roherdiron ei olisi vahtimassa.

Varnefindonin pinotessa astioita, Varnefindon katseli mietteliäänä ikkunasta ulos.
"Mennään hakemaan sinulle joku hevonen."
Roherdiron nyökkäsi kohti ovea päällään ja lähti sitten nopein askelin ulos. Varnefindon tulisi kun itse haluaisi, ei hänen tarvinnut jäädä korjaamaan pöytää. Roherdiron pohti, minkä hevosen antaisi mukaan ystävälleen. Sen pitäisi olla luotettava ja rauhallinen hevonen, mutta tarpeeksi nopea, jotta Morna mahdollisesti pääsisi karkuun ikävistä tilanteista.
Forte
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 25 Loka 2012, 16:18

Roherdiron poistui nopein askelin keittiöstä, jolloin Varnelle tuli merkein kiire laskea loputkin astiat sivummalle. Hän oli jopa huuta, että odota, mutta piti suunsa kiinni ja kiri ystävänsä kiinni juuri talon ulko-ovella. Hän oli hieman jännittynyt siitä ideasta, että saisi hevosen vuokralle. Kai hän osasi jollain lailla ratsastaa, mutta mikäli jotain kävisi, haltialla ei ollut mitään hajua mtien toimia. Ja lisäksi oli Morna, joka kai tiesi ratsastuksessa siinä missä Varnekin, ellei jopa enemmän, mutta mikään eläinrakas haltia ei kyllä ollut. Suotta Varnefindon murehti, hyvinhän kaikki menisi, kuten silloin viimeksikin. Silloin kun Diron itse oli pudonnut. Näh, kieltäydyn ajattelemasta tällä tavalla. kaksinaama varoitti itseään seuratessaan Roherdironia. Pitäisiköhän hänen aloittaa keskustelu?

"Niin", Varnefindon katseli vähän aamumaisemia siinä kävellessään. "Oletko wielä tietoinen minkä hevosistasi rohkenet antaa mukaan? Ei tietenkään niin että minulla hätää olisi, mutta hewosella voisi. Tarkoitan ziiz, eihän hewosella tietenkään mitään hätää tule olemaan, mutta koska olen zangen kokenut retkeilijä ja-", haltia vaikeni siihen. Niin, Varne, ketä yrititkään huijata? hän kysyi itseltään ja kaksinaaman teki mieli hakata päätään seinään.
"Anna olla", hän sai vielä mumistuksi äärimmäisen hiljaa.

//Anteeksi kesto D: Oli vähän kiireitä ja laiskotti.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Forte » 26 Loka 2012, 21:28

// Jees, ei mitään. Sitä tuntuu olevan liikkeellä : ) //

Roherdiron pysähtyi hetkeksi odottamaan Varnefindonia, ja jatkoi matkaansa, kunhan hänen ystävänsä pääsi myös ulos talosta. Samalla hän ehti pohtia hyvää hevosta. Vaikka Varnefindon oli hieno ystävä, hänen mukaansa ei ehkä kannattanut antaa kaikkein parasta eläintä, sillä oli iso todennäköisyys, ettei Roherdiron saisi sitä enää takaisin. Kyllä häneltä yksi hevonen liikenisi, jos se meni hyvään tarkoitukseen. Roherdiron ei voinut olla hieman hymyilemättä Varnefindonin selitykselle.
"Ei huolta, ystäväiseni. En antaisi sinulle hevosta, ellen luottaisi sinuun. Minulta liikenee yksi hyvä hevonen matkaseuraksesi."
Roherdiron jatkoi kävelyä laitumien vierelle.

Hevoset oli päästetty aikaisin ulos, ja Roherdiron jäi tammalaitumen vierelle seisoskelemaan. Hän osoitti sormella mustavalkeaa tammaa, jonka tummaa pohjaväriä täplittivät valkeat, leveät läiskät. Aivan kuin joku olisi roiskinut maalia hevosen päälle.
"Tuo tamma on Mirima. Se ei ole onnistunut tulemaan kantavaksi, joten saat tamman mukaasi. Mirima on älykäs, utelias ja reipas hevonen, mutta järkevä ja pitää huolen ratsastajastaan."
Mirima oli iso tamma, rakenteeltaan sotahevosen sukua, mutta sirompi.
"Teistä tulee hyvät ystävät varmasti. Haluatko mennä hakemaan sen?"
Kysyessään Roherdiron osoitti aidalla roikkuvia riimunnaruja.
Forte
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 05 Joulu 2012, 08:48

Varne katseli iloisesti juoksentelevia, sekä rauhassa laiduntavia hevosia. Roherdiron oli kyllä onnekas haltia, ei sitä ollut kiistäminen. Kun toinen kertoi Miriamista lyhyesti ja yrimekkäästi, kaksinaama seurasi hevosta silmä tarkkana. Se näytti juuri sopivalta haltian silmään, rauhalliselta, tottelevaiselta, mutta myös miltein pelottavan vahvalta. Varnefindon vilkaisi riimunaruja ja pohti hetken. Pakkohan sitä olisi jotenkin lähteä tutustumaan uuteen matkakumppaniin, joten hän nyökkäsi.
"Mutta, woisitko tulla mukaan, ihan wain joz jokin menee pieleen?" hän ehdotti varoen, ettei näyttäisi aivan surkealta, vaikka vieressä olikin koko ikänsä mitalla kokemusta saanut hevosmies.

Haltia liukui aidan luokse, otti mukaansa yhden riimunarun ja mietti miten hevosta lähestyttäisiin oikealla tavalla. Hän ei tiennyt nelijaloista tosiaankaan paljoa, mutta sen verran ettei niitä kannattanut säikyttää äkkinäisillä liikkeillä. Aidan välistä aitauksen puolelle mennen, Varnefindon lähti tepastelemaan hiljalleen kohti mustanvalkeaa tammaa, joka seurueensa kanssa oli nostanut kiinnostuneena päänsä kohti tulijaa. Otan zen wain nätisti kiinni, käwelen portille ja olen onnellinen kaksipersoonainen haltia koko loppuikäni. Kaksinaama yritti pakottaa saman ajatuksen pysymään päässään, vaikka kaikki mahdolliset "mitä voisi tapahtua" -ajatukset tunkivat jatkuvasti tilalle. Mirima ei onneksi näyttänyt olevan menossa minnekään kirmailemaan kesken kaiken. Ehkä se tiesi että kohta oltaisiin lähdössä.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Forte » 06 Joulu 2012, 15:51

Roherdiron nyökkäsi vähän Varnefindonin kysymykselle.
"Toki, mutta on silti sinun työsi ottaa se kiinni. Ratsun pitäisi alusta asti kuunnella isäntäänsä ja luottaa tähän."
Roherdiron neuvoi, mutta tuli silti myös aidan toiselle puolelle. Hän ei kutsunut Mirimaa, piti vain muut, uteliaat tammat loitolla. Ne tulivat uteliaina paikalle, osa nuorista yksilöistä jopa vaikutti miltei uhkaavalta, laukatessaan innostuneena lähemmäs, mutta Roherdiron katsoi, etteivät ne tulleet liian lähelle. Roherdiron seurasi uteliaana katseellaan, kun Varnefindon haki tammaa. Tulivat ainakin hyvin juttuun molemmat, Mirima seisoi nätisti paikallaan ja antoi pujottaa riimun ylleen.
"Se selvästi sopii ystäväksesi."
Roherdiron hymähti tyytyväisenä ja lähti sitten takaisin aidan luokse.

"Valitettavasti minulla ei ole antaa satulaa mukaan, joudut hakemaan sellaisen nahkurilta, mikäli nyt edes tarvitset."
Roherdiron ei epäillyt ystävänsä kykyä pysyä ratsunsa selässä ilman satulaakin, mutta kieltämättä sellaisessa kulkivat mukana kaikki tärkeät asiat. Mutta asia kerrallaan, ensin heidän pitäisi saada Mirima matkakuntoon.
"Lähdet varmaan pian? Muista, että voit aina tulla takaisin, jos et löydä mitään parempaa paikkaa."
Roherdiron ei epäillyt omia taitojaan Mornan suhteen, hän osasi kyllä mahdollisesti käsitellä ystävänsä kiukkuista puolta.
Forte
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 09 Joulu 2012, 12:53

Mirima ei ollut lähdössä karkuun, vaan antoi hieman epävarman haltian ottaa itsensä kiinni. Varnefindon olisi voinnut huokaista helpotuksesta, kun hevonen lähti tallustamaan tyynesti hänen perässään ilman sen suurempia leikkejä.
"Niinpä taitaa", kaksinaama myönsi ja taputti vähän hevosta kaulalle siinä kävellessään kohti porttia. Muut hevoset seurasivat kun Mirima käveli pois aitauksesta, mutteivät Varnen onneksi lähteneet seuraamaan. Se tästä olisi puuttunutkin, hevosten joukkopako aitauksesta. varne naurahti hyvälle mielikuvalle ja talutti Miriman portista ulos, sulkien sen sitten oitis perässään.

Haltiat ja hevonen etenivät hiljalleen ja Varnefindon nyökkäsi Roherdironille siinä mennessään. Satula, osaisiko kaksinaama mokomaa pyytää? Mutta hän ei ollut mikään ratsastuksen ammattilainen, kai semmoinen tulisi tarpeen kun tuolla pensaikossa ratsasteltiin.
"En minä wiitsi zinua pitemmälle häiritä", hän sanoi, mutta tunsi syvää kiitollisuutta ettei joutunut viettämään yötään tyrmässä. "Olet hywä ystäwä." Mirima hörähti hiljaa ja pukkasi Varnea turvallaan niin, että haltia joutui ottamaan sivulle askeleen. Hän suoristi vinoon lennähtäneen lakkinsa ja tutkaili mustanvalkeaa hevosta.
"Kannattanee zitten walmistautua lähtöön", hän totesi puhuen hevosen ja itsensä puolesta.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Forte » 11 Joulu 2012, 14:21

Roherdiron oli paljon muuttunut siitä, kun hän oli joutunut ihmisten vangiksi, joten kieltämättä haltia oli tyytyväinen Varnefindonin sanoihin. Sentään Roherdiron osasi vielä olla ystävällinen ja ystävä jollekkulle. Mutta hän aavisteli, ettei Varnefindonilla ollut helppoa kasvopuolikkaansa takia. Sitä joutui aina olemaan varuillaan, mahtoiko toinen puolisko tehdä pahojaan, joten Roherdironista oli vain reilua, että hänen ystävällään oli jokin turvapaikka.
"Et sinä minua häiritse koskaan. Jopa Morna tuntuu sietävän seuraani, joten senkään läsnäolo ei ole ongelma."
Roherdiron ei tosiaan pelännyt Mornaa, joten Varnefindon olisi koska vain tervetullut takaisin.

Roherdiron katseli vähän aikaa ystäväänsä. Tavallaan hän oli miltei kateellinen, että Varnefindon sai lähteä, tulla ja mennä miten huvitti. Täällä kuitenkin aina joku, tai jokin, tarvitsi Roherdironin huomiota, eikä hän ihan koska vain voinut lähteä liikkeelle.
"Haen sinulle suitset, niillä on kuitenkin helpompi ohjata, kuin pelkällä riimunnarulla."
Hetkeksi Roherdiron katosi paikalta, takaisin tallirakennukseen. Hänellä ei ehkä ollut satulaa antaa, mutta suitsia kyllä riitti.
"Onko sinulla kaikki tarpeellinen mukana? Myös ruokaa ja mahdollinen aseistus?"
Haltia kysyi, palatessaan nahkaisten suitsien kanssa. Jos kerta nyt Varnefindon aikoi lähteä pidemmäksi aikaa, olisi hyvä, että hänellä olisi kaikki mahdollinen hyvin.
Forte
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 06 Tammi 2013, 15:29

"Ollakseni täysin rehellinen, olet ensimmäinen joka sanoo noin", Varnefindon hymyili kuullessaan Mornan siedättyneen jonkun seuraan. Luojan kiitos, ehkä tämä oli edistysaskel kohti parempaa. Roherdiron lähti suitsia hakemaan ja Varne ehti tuskin nyökätä kun tuo niin teki. Hän itse kääntyi katsomaan Miriman suurta päätä ja silitti mustanvalkeaa turpaa. Hevonen hörähti hiljaa ja nuuskutti Varnefindonin kättä, kunnes toinen haltia palasikin suitsien kanssa. Kaksinaama pinnisteli muistiaan, miten tämä homma oltiin aikoja taaksepäin hoidettu, ja kietoi riimunarun toisen pään puomiin kiinni. Toivottavasti Mirima ei piittaisi aloittelijan virheistä.

"Jotenkin näin", Varne mumisi solmiessaan narun monenkertaiseen solmuun, niin että se varmasti pysyisi paikallaan. "Ehkä..?" Hän kääntyi katsomaan Roherdironiin tämän kysyessä mahdollisesta varustuksesta. Varnefindon virnisti ja taputti miekkaansa huotrassaan.
"Tämä pysyy aina mukana, ja ruokaa haen kun kylän kautta kuljen" hän viittoi tielle päin ja vastaanotti suitset. Niin, mitenkäs tämä homma oltiinkaan hoidettu? Varnefindon muisti ettö riimu alskettiin ensin hevosen kaulalle, muttei sitten pidemmälle. Hän katsoi suitsia pohtien ja Mirima katsoi häntä odottavasti. Se taisi tietää että nyt oltiin lähdössä.
"Miten nämä laitettiinkaan?" kaksinaama kysyi muistutusta.

//Oi kauhia kun taas kesti >| Anteeksi.
Lotdow
 

EdellinenSeuraava

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 9 vierailijaa

cron