Lupaus pitää || varattu


Haltioiden kylä, kokonaisuudessaan. Kylä on monikerroksinen ja valoisa, ennen kaikkea luontoon sopiva. Talot ovat väriltään vaaleita, arkkitehtuuriltaan kauniita ja elegantteja. Joissakin taloissa on käytetty samaa, valkoista marmoria mitä itse aroilla sijaitsevassa linnassa. Kasvillisuutta kylässä on paljon, lähes joka nurkalta löytää seinäköynnöksiä, koristepuita ja pensaita. Kylä on täysin piilossa metsässä, sitä verhoaa lumous jonka läpi ei voi nähdä, ellei tiedä mitä pitäisi katsoa. Vain ne, jotka kylässä asuvat, löytävät sinne.
Kylä sisältää niin asunnot, kuin puodit ja torit. Toreja haltioilla ei ole niin paljoa, mitä ihmisillä, mutta kauppoja ja putiikkeja sitäkin enemmän. Majataloja on siellä täällä, osa tasokkaampia mitä toiset.

Öisin kylän kauniita katuja valaisee satunnaisesti ympäriinsä leijailevat maagiset valopallot. Päivisin auringonvaloa valoa tihkuu latvustojen lomasta. Kylää ei ympäröi muurit, eikä aidat. Haltiat luottavat täysin jo vuosisatoja toimineeseen maagiseen illuusioon, jonka ansiosta ihmiset eivät voi löytää tänne.

Valvoja: Crimson

Avatar

Ritari
Ritari

Viestit: 1082

Liittynyt: Ti Marras 29, 2011 7:00

Paikkakunta: Haltiametsissä

Viesti Pe Helmi 03, 2012 7:05

Roherdiron oli yllättynyt ja katsahti hieman Varnefindoniin, Ciritin kertoessa, että haltia oli kertonut vähän enemmänkin hevosmiehestä.
"Toivottavasti ei mitään hirveän pahaa. Tosin Veryanin puolesta en voi sanoa paljoakaan mitään, se on sellainen sydänten kaappari."
Roherdiron hymyili hyvin hillitysti ja ojensi kättään, koskettaakseen edes vähän Critin kuonoa.
"Muutamalla vuosikymmenellä yli sen, mutten ole niin turhan tarkka iän kanssa. Elän päivän kerrallaan."
Rohediron vastasi kohteliaasti ja liikahteli pikkuisen. Ei talvessa muuten mitään ongelmaa ollut, mutta hänelle alkoi paikallaan ollessaan tulla lievästi kylmä, ja se oli vähän kurjaa. Roherdiron ei kuitenkaan maininnut Varnefindonille ja Critille asiasta, kylmyys oli varmaan itsestäänselvyys tällä hetkellä heille kaikille.
"En tiedä paljoakaan lohikäärmeistä, sillä olet ensimmäinen, jonka tapaan, mutta veikkaisin sinun olevan paljon vanhempi?"
Roherdiron esitti vastakysymyksen. Hän oli alkanut rentoutua ison pedon seurassa, eikä oikeastaan tuntunut jännittävän sen seuraa ollenkaan. Crit oli mukava, noin neliraajaiseksi ja puhuvaksi olennoksi.

Roherdironilta ei jäänyt huomaamatta Varnefindonin reaktio, heidän kahden puhuessa iästään. Roherdiron ei mennyt arvuuttelemaan ystävänsä ikää, mutta tuskin hän kovin paljon hevosmiestä nuorempi oli. Ja itsekseen puhumisesta saattoi päätellä, että Mornalla oli jälleen asiaa. Roherdiron oli jo alkanut tottua Mornaan. Yleensä hän ei vain viitsinyt sano mitään, kun kyse oli tuosta Varnefindonin pelottavasta puolesta. Mutta koska seuraavaksi kyse taisi olla Roherdironista itsestään, hevosmiehen mielenkiinto heräsi.
"Mikä lupaus?"
"Demons are red, angels are blue.
Hunters are gross,
but I really like you"


Forten hahmot:
Roherdiron (haltia) - "For Honor, Order and Duty"
Rimedur (ristiverinen) - "Hide, listen, watch, learn… And when the time is right, strike from the shadow"
Darion (ristiverinen) - "We dance to the rhythm of the world"
Acar (old lacerta) - "Do what thou willst"
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti Pe Helmi 03, 2012 7:34

Crit tunsi pientä mielihyvää kun sai vastakysymyksen. Hän piti kysymyksiin vastaamisesta omalla tavallaan, vaikka vastaukset saattaisivatkin olla hieman vääristettyjä.
"Itse asiassa olen sinua nuorempi Roherdiron", Crit naurahti, vaikkain tunsi pienen kateellisuuden pistoksen. Hönestä olisi ollut hienompaa olla porukan vanhin, vaikka kyllä ne nuoret ja komeat pärjäsivät aina paremmin. Ei hän Roherdironia vanhaksi väittäisi, haltiaiässä siis.
"Olen vain paria vuotta päälle kahdensadan. Lohikäärmeiden mittapuulla nuorimpaa kastia", Crit sanoi ja availi vähän siipiään, jotteivat ne jäätyisi.
"Hmph. Te 200 vuotiaat siellä seisoskelette", kaksinaamainen haltia totesi väliin. Crit vilkaisi ystäväänsä ja murahti humoristisesti:
"Kolmekymppiset hiljaa." Lohikäärme asetti jalkansa enemmän yhteen ja kiersi häntänsä etujalkojensa luokse. Myös Varnefindon oli pisänyt kädet uuskaan ja liikehti paikallaan. Crit katsahti Varneen kun tuo puhui lupauksesta. Ai niin, sekin vielä.

Varnefindon sai yhdelä kysymyksellä Roherdironin kiinnostuneeksi ja Crit hiljaiseksi. Hänhän oli hyvä tässä.
"Aiwan Crit. Kerroppaz mitä me zowimme zilloin", Varne kannusti ja pukki lohikäärmettä kyynerpäällään. Crit empi.
"Milloin?" hän kysyi ohimennen. Haltia mulkkasi lohikäärmettä.
"Eilen", hän musitutti.
"Ai eilen. Niin tosiaan, lupasin Varnelle kun olin humalassa-", llohikäärme aloitti selityksensä.
"Et ollut humalassa", Varnefindon pisti väliin, eikä lopettanut kyynerpäällään pukkimista.
"Olinpas. Ja herkeä pukkimasta minua!" Crit vaati. Kaksinaama pyöräytti silmiään ja hillitsi kyynerpäänsä.
"Niin, sovimme Varnefindonin kanssa että sinä pääsisit pienelle ilmalennolle, jos haluat", Crit sanoi. Hän tunsi pientä nöyryytystä lennättää haltioita ympäri maita ja mannerta, mutta minkäs teki. Olihan hän sentään lupauksensa antanut ja sen rikkominen tekisi huonoa hänen maineelleen. Varne vilkaisi Critiä tuon sanoessa ilmalennolle ja toivoi ettei oherdiron luulisi Critin heittävän häntä korkeuksiin. Kaksinaama hymyili hieman.
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille
Avatar

Ritari
Ritari

Viestit: 1082

Liittynyt: Ti Marras 29, 2011 7:00

Paikkakunta: Haltiametsissä

Viesti La Helmi 04, 2012 11:43

Roherdiron ei tosiaan tiennyt lohikäärmeistä juuri mitään, eikä varsinkaan niiden ikäjakaumaa, joten hän ei voinut erityisesti sanoa mitään Critin iästä. Mutta tuntui se vähän huvittavalta olla vanhempi, kuin mahtava lohikäärme. Jos Roherdiron aivan rehellinen oli, Crit ei kyllä ihan käyttäytynyt ikäisensä mukaan, mutta sitä hän ei tosiaan menisi sanomaan ääneen. Mutta mikä todella hämmensi Roherdironia, oli Varnefindonin ikä. Hassua, Varnefindon vaikutti paljon vanhemmalta, kokeneemmalta ja viisaammalta, mitä iästä saattoi arvella. Haltioille tosin ikä ei ollut niin tärkeä juttu, vuodet eivät syöneet heitä samalla tavalla, mitä ihmisiä. Ja se oli sekä siunaus että kirous. Ihmiset tiesivät katoavaisuutensa, joten se sai heidät tekemään urheita tekoja ja taistelemaan sen puolesta, mihin uskoivat ja mitä halusivat. Haltioilla kun ei ollut kiire mihinkään, ei ollut samanlaista selviytymisen vimmaa, ja näin sodan aikana, se ei ollut hyvä juttu.

Mutta keskustelu oli siirtynyt siihen mysteeriseen yllätykseen, jonka Crit ja Varnefindon olivat nähtävästi suunnitelleet Roherdironille. Haltia oli kieltämättä todella utelias, muttei sanonut yhtään mitään, hän antoi kaksikon rauhassa selvittää ensin, oliko mitään yllätystä vai ei. Ainakin Crit vaikutti haluttomalta yhteistyöhön.
"En tiennytkään, että lohikäärmeet saattavat humaltua."
Roherdiron toteti vähän yllättyneenä. Tarvittiin jo iso määrä alkoholia kumoamaan haltia, entäs sitten lohikäärme? Ellei kyseessä tietenkin ollut haltioiden itsensä tekemä alkoholi. Kuulemma sitä juonut ihminen kuoli alkoholimyrkytykseen hetkessä. Roherdiron piteli käsiään siististi vastakkaisten hihojen sisällä läpimässä ja seurasi keskustelua. Molemmat olivat kuin kaksi keskenkasvuista. Mutta ilmalennosta kuuleminen sai Roherdironin silmän laajenemaan. Oliko Varnefindon nyt tosissaan? Hän pääsisi lentämään lohikäärmeellä? Roherdiron oli ollut muutenkin hiljainen, mutta nyt hän oli sanaton.
"Oletko tosissasi? Pääsen lentämään lohikäärmeellä?"
Haltia lopulta kysyi. Se oli kuin unelmien täyttymys. Mutta Critin ilmeen nähdessään, Roherdiron vakavoitui hieman. Lohikäärmeiden ilmeitä oli kieltämättä vaikea tulkita, mutta Crit ei vaikuttanut erityisen tyytyväiseltä, joten kohteliaasti Roherdiron nosti kättään torjuvasti.
"Arvostan suunnattomasti ajatusta, mutten halua pakottaa ketään. Jos Crit ei ole mielissään asiasta, en voi suostua."
Asia, mitä Roherdiron ei ollut koskaan oppinut elämässään, oli itsekkyys.
"Demons are red, angels are blue.
Hunters are gross,
but I really like you"


Forten hahmot:
Roherdiron (haltia) - "For Honor, Order and Duty"
Rimedur (ristiverinen) - "Hide, listen, watch, learn… And when the time is right, strike from the shadow"
Darion (ristiverinen) - "We dance to the rhythm of the world"
Acar (old lacerta) - "Do what thou willst"
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti La Helmi 04, 2012 5:50

Crit huokaisi hieman ja availi siipiään. Toisaalta kunnon lento vain lisäisi hänen mainettaan haltioiden keskuudessa ja toisi Roherdironillekin hyvän mielen. Lohikäärme ravisteli vähän itseään ja nousi ensin jaloilleen ja siitä kävi makuulteen.
"No, ei tänne palelemaan ole tultu!" Crit ilmoitti ja katsoi haltioita. Hän laskosti siipensä. Lentäminen, sitä hän kaipasi äskeisen tappelun jälkeen ja tuskin kaksi haltiaa mukana olisi liikaa painoa. Crit oli valmis antamaan Roherdironille elämänsä kyydin, mutta oliko haltia itse valmis nousemaan piikkien päälle istumaan. Lohikäärmeellä oli muutenkin sellainen kutina että he aloittaisivat ihan varovaisesti ja sitten lopuksi vasta singahtaisivat lintujen teille.

Varnefindon oli innoissaan koska Roherdiron oli innoissaan ja koska se oli niin järjentöntä hän naurahti väkisinkin. Crit suostui ilman suurempaa näytöstä lentämään Roherdironin ja Varnen kanssa. Kaksinaamainen haltia juoksi Critin viereen ja loukkasi tuttuun tapaan ystävänsä selkään. Piikit livat aivan yhtä epämukavat kuin ennenkin mutta kyllä niillä istui. Varnefindon keinui vähän puolelta toiselle Critin siipien edessä ja koitti päästä vähän edemmäs istumaan. Tästä se alkaisi, mutta Varnefindon jäisi kyydistä pois kun Crit veisi Roherdironin korkeuksiin, ettei painoa tulisi liikaa. Varnefindon ojensi kättään kohti Roherdironia hymyillen.
"Tule! Voimme aloittaa ihan varovaisesti niinkuin hevosillakin", hän lupasi. Crit pysyi paikallaan maassa ja yritti tehdä hammashymyn, mutta sai aikaan vain hullun irvistyksen.
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille
Avatar

Ritari
Ritari

Viestit: 1082

Liittynyt: Ti Marras 29, 2011 7:00

Paikkakunta: Haltiametsissä

Viesti Su Helmi 05, 2012 12:18

Roherdiron olisi olettanut, että Crit olisi tyytyväisenä ollut samaa mieltä hänen kanssaan ja lähtenyt omia menojaan jonnekkin. Mutta lohikäärme jäikin paikalleen ja lisäksi laskosti siipensä, päästäen molemmat suosiolla kyytiin. Se oli hyvin yllättävää. Tosin Crit oli juuri kääntänyt tilanteen omaksi edukseen puhumalla kylmyydestä, ettei hänen tarvitsisi pyytää anteeksi ja suoranaisesti suostua lupaukseensa. No kävihän se näinkin. Roherdiron hymyili tyytyväisenä ja katseli maahan painautunutta Critiä, kääntäen pian katseensa kuitenkin innosta nauravaan Varnefindoniin. Nuori haltia taisi olla ihan yhtä malttamaton lentämisen suhteen kuin Roherdironkin. Miellyttävä ajatus.

Aluksi Roherdiron oli kuitenkin vähän epävarma, hän tiesi, että Crit oli älykäs ja inhimillinen olento, joka ei varmana säikkyisi ja karkaisi alta, kuten hänen hevosensa saattoivat tehdä. Lisäksi Critiä ei tarvinnut ohjata kuin ehkä puheella. Tuntui helpommalta kuin hevosella ratsastaminen. Mutta Roherdiron oli epävarma, oliko tämä tosiaan toteutumassa. Ja halusiko hän suurimman unelmansa toteutuvan? Mitä sitten olisi, kun se oli toteutunut? Haltia katseli mietteliäänä ystäväänsä ja lohikäärmeettä, kunnes tuli lähemmäs varovasti. Kyllä, kyllä hän halusi unelmansa toteutuvan. Roherdiron hymyili ja tarttui ojennettuun käteen, kiiveten ketterästi Critin selkään. Aluksi piti varoa selän piikkejä, ettei seivästänyt itseään niihin. Mutta tuntiessaan lohikäärmeen voiman ja upeuden allaan, suomujen mysteerisen tunteen kätensä alla, sekä Varnefindonin, ystävänsä, edessään, Roherdironille tuli melkein epätodellinen olo.
"Ei minun takiani tarvitse. Luotan Critiin kyllä."
Roherdiron oli kokenut ratsastaja, kyllä hän uskoi pysyvänsä lohikäärmeen selässä.
"Demons are red, angels are blue.
Hunters are gross,
but I really like you"


Forten hahmot:
Roherdiron (haltia) - "For Honor, Order and Duty"
Rimedur (ristiverinen) - "Hide, listen, watch, learn… And when the time is right, strike from the shadow"
Darion (ristiverinen) - "We dance to the rhythm of the world"
Acar (old lacerta) - "Do what thou willst"
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti Su Helmi 05, 2012 7:42

Crit odotti että molemmat haltiat olivat tukevasti selässä. Hän nousi pystyyn varovasti ja otti pari askelta eteenpäin. Ei liikaa painoa ainakaan hänelle joten lentäminen sujuisi ainakin jotenkin kutenkin hyvin. Lohikäärme vilkaisi haltioita selässään ja kuunteli Roherdironia. Ihan miten haltia itse halusi. Crit käveli vähän kauemmas puiden luota ja kääntyi ympäri. Hän pyyhki jaloillaan maata ja valmistautui lähtemään lentoon. Lihakset jännittyivät ja siivet avautuivat hitaasti sivuille. Crit tunsi Varnefindonin taputuksen suomuillaan kun hän sanoi:
"Ihan rauhassa wain." Lohikäärme mietti jännittikö tässä enemmän Roherdiron vai Varnefindon. Väliäkö hällä, ainostaan se että josjoku putoaisi hänen pitäisi syöksyä pelastamaan epätoivoinen suippokorva jolloinen toinen kyytiläinen saattaisi pudota. No mutta oltiinhan tuon kaksiturvan kansa harjoiteltu vaikka kuinka monen tilanteen varalle. Crit henkäisi kerran syvän ja ampaisi sitten eteenpäin. Lähtiessä tli aina pieni nytkähdys taakse, mutta tuskin kumpikaan vielä olisi pudonnut. Crit läimäisi siivillän ilmaa pariin kertaan ja kohta hänen jalkansa irtosivat maasta.

Varnefindon tarrasi piikeistä kiinni kun Crit loikkasi pienen hypyn eteenpäin ja lähti juoksuun. Hän olisi voinut kiljua kuin koulutyttö tiemusta, mutta yritti näyttää asialliselta lohikäärmeen selässä. Muuten hän nolaisi Critin ja ties mitä siitäkin seuraisi. Kaksinaama kumartui vähän eteenpäin kun lohikäärmeen jalat irtosivat maasta ja he nousivat ilmaan. Näin tätä elämää kuului elää. Lohikäärme alla ja Roherdiron takana ja Morna vieressä. Viimeisen osan voisi tosin jättää kyydistä, mutta kasvonaapuri pysyi vaiti ja veteli sikeitä. Varnefindon painoi lakkinsa tukevammin päähän ja katsoi kuinka he ylittivät hitaasti puiden latvat. Crit päästi kovan karjahduksen kun nousi yhä ylemmäs.
"Odota waan, tämä on wasta alkua", haltia huikkasi ystävälleen.
"Älä kerro juonipaljastuksia", Crit vaati kun kaartoi aavistuksen verran ylöspäin.
"Pitäkää kiinni siellä takana!" hän kannusti kun lähti jyrkkään nousuun.
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille
Avatar

Ritari
Ritari

Viestit: 1082

Liittynyt: Ti Marras 29, 2011 7:00

Paikkakunta: Haltiametsissä

Viesti Ma Helmi 06, 2012 10:01

Roherdiron ei ollut ikinä istunut lohikäärmeen selässä, mutta osasi kyllä istua jonkin eläimen selässä. Silti tätä tuntui hyvin uudelta asialta, aivan kuin hän ei olisi koskaan tehnyt yhtään mitään eläimiin liittyvää elämässään. Tämä oli niin uusi ja maaginen kokemus, ja varmana juuri niin erikoinen, mitä Roherdiron oli aina kuvitellut, mutta asiaa oli parempi olla miettimättä liikaa. Nyt haltia halusi vain kokea tämän tapahtuman. Roherdiron tunsi kehonsa alla mitten Crit liikahteli ja oli nähtävästi valmiina lähtöön. Roherdiron ei ollut ihan varma, miten hän olisi pitänyt istua selässä, jottei varmuuden vuoksi haltia oltti pikkuisen kiinni Varnefindonin paidanselkämyksestä, ettei olisi ihan heti luiskahtanut alas.

Critin voimakkaat siivenheilautukset saivat lumen pöllyämään heidän ympärillään. Ne myös pitivät kovaa meteliä, se varmaan kuului kylälle asti. Se, että Crit lähti juoksemaan, ei ollut iso juttu, Roherdiron pysyi hyvin mukana, mutta lohikäärmeen äkkiä ponkaistessa voimakkailla takajaloillaan ilmaan, Roherdironista pääsi hieman säikähtänyt huudahdus ja haltia tarttui paremmin edessä istuvaan Varnefindoniin. Kyse ei ollut siitä, että hän olisi pelännyt, mutta ilmaan nouseminen oli sen verran iso ja uusi asia. Se, miten maa katosi kauemmas oli vain jotain täysin tavallisuudesta poikkeavaa. Mutta Roherdiron sopeutui hyvin nopeasti tilanteisiin ja naurahti äkisti samaan aikaan jännittyneenä ja innoissaan.
"Tämä on..todella uskomaton kokemus!"
"Demons are red, angels are blue.
Hunters are gross,
but I really like you"


Forten hahmot:
Roherdiron (haltia) - "For Honor, Order and Duty"
Rimedur (ristiverinen) - "Hide, listen, watch, learn… And when the time is right, strike from the shadow"
Darion (ristiverinen) - "We dance to the rhythm of the world"
Acar (old lacerta) - "Do what thou willst"
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti Pe Helmi 10, 2012 9:18

Crit kaarteli loivasti ilmassa ja hengitti syvään raikasta ilmaa. Hän ei viitsinyt ruveta mitään upeaa temppuilua harrastamaan, nyt kun ensikertalaisiakin löytyi. Lohikäärme nosti taas vähän korketta loivasti.
"Roherdiron, tarraa Varnesta kiinni ja Varne pidä lujasti kiinni. Nyt mennään", hän ilmoitti. Crit odotti vähän aikaa antaekseen haltioille aikaa valmistautua, jonka jälkeen nosti itsensä lähestulkoon pystyasentoon. Molemmat siipiparit vihmoivat ilmaa eri aikaa, joka takasi nopean nousun. Hän pyri pääsemään niin korkealle, kuin happi ja kylmyys sallivat. Tai sen verran minkä jaksoi toisia nostaa. Se ei kenties ollut yhtä korkealla kuin joskus Varnen kanssa, mutta riittävän korkea. Nimittäin syöksymistä varten. Crit suoristi taas itsensä ja vilkaisi alaspäin. Nyt maa oli niin kaukana että kaljut puut näyttivät erittäin hauskoilta. Ohuita pilviä sujahteli vähän väliä ohitse.
"Ja nyt", Crit sanoi ja käänsi päätään kohti haltioita. "Suosittelen pitämään erittäin lujaa kiinni, ottamaan etunoja-asennon ja nauttimaan viileästä ulkoilmasta." Hän puhui kuin olisi jokin sään ennustaja. Crit laskosti pienemmät siipensä ja veti isommat pieneen suppuun. Hän lähti syöksymään kohti maata taas.

Varnefindon ehti tuskin saada otetta selkäpiikeistä kun Crit jo kovalla kiireellä nousi kohti korkeuksia. Tuuli sai vedet vuotamaan silmistä, tässä tapauksessa silmästä, kun he etenivät kohti taivasta. Kaksinaama vilkaisi Roherdironia ja sanoi:
"Tätä me harrastamme usein." Kun Crit taas palasi vaaka-asentoon hän henkäisi. Vaikkei haltialla ollutkaan korkeanpaikan kammoa, hän ei pystynyt vilkaisemaan alaspäin. Puut olivat liian pieniä. Sitten Crit taas ilmoitteli hyvistä asennoista jotain, mutta Varnelta huudot menivät toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Hän tiesi nämä puheet jo ulkoa. Heti kun Crit laskosti taaimmaiset siipensä, Varne tarrasi piikeistä kiinni niin lujaa kuin pystyi. Syöksyminen oli kivaa silloin, kun ei tarvinnut pudota. Hän näki maan selvästi kun lohikäärme painoi kaulansa suoraksi ja kiisi kohti maata. Varne olisi halunnut vilkaista millainen Roherdironin olo oli, muttei pystynyt niin kovassa vastatuulessa.
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille
Avatar

Ritari
Ritari

Viestit: 1082

Liittynyt: Ti Marras 29, 2011 7:00

Paikkakunta: Haltiametsissä

Viesti Pe Helmi 10, 2012 12:37

Critin neuvossa oli järkeä, eikä Roherdiron halunnut tippua näiltä korkeuksilta, joten hän suosiolla kietoi käsiään Varnefindonin ympärille, pysyäkseen kyydissä. Lohikäärmeen selässä ei hirveästi ollut mitään, mistä pitää kiinni, vaikka varmasti tällekkin suurpedolle voisi rakentaa satulan. Eri asia oli, hyväksyikö Crit sellaista. Ainakin toistaiseksi Roherdiron pitäisi vain kiinni Varnefindonista. Mutta koko tilanteen erikoisuus, se kiehtoi haltiaa niin paljon, että oli melkein mahdotonta muistaa pitää kiinni ja olla katsomatta ympärilleen. Maailma oli niin kaunis ylhäältä, kuin valtava kangas, jossa oli siellä täällä erilaisia musteläiskiä ja väripisaroita. Kesällä maailma oli varmaan vielä ihmeellisempi ja värikkäämpi. Roherdiron ei ollut koskaan kokenut vastaavaa, eikä varmaan kokisikaan. Hän tulisi olemaan ikuisesti kiitollinen näille kahdelle elämyksestään.

Tuuli tuntui voimakkaalta ja kylmältä ja siipien aiheuttama pauhu oli suunnaton, Critin noustessa korkeammalle. Roherdironia se ei kuitenkaan häirinnyt sen kummemmin, hän vain istui kyydissä ja katseli ympärilleen. Onneksi Crit sentään kertoi, mitä seuraavaksi tapahtui, tavallaan, sillä muuten syöksyminen olisi ollut liikaa Roherdironille. Critin taittaessa siipensä ja halkoessa sitten ilmaa voimakkaalla syöksyllä alaspäin, Roherdironin teki mieli huutaa ääneen onnen ja innostuksen tunteesta, adrenaliinin pumpatessa läpi hänen kehonsa. Tämä todellakin oli mahtavaa. Kylmyys ja viima ei ollut mitään verrattuna uskomattomaan tunteeseen ja pelko oli täysin tiessään.
"Demons are red, angels are blue.
Hunters are gross,
but I really like you"


Forten hahmot:
Roherdiron (haltia) - "For Honor, Order and Duty"
Rimedur (ristiverinen) - "Hide, listen, watch, learn… And when the time is right, strike from the shadow"
Darion (ristiverinen) - "We dance to the rhythm of the world"
Acar (old lacerta) - "Do what thou willst"
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti Pe Helmi 10, 2012 11:25

Lohikäärme syöksyi alaspäin niin vauhdilla että tunsi viiman melkein jäädyttävän siipensä. He lähestyivät turhan nopeasti maan kamaraa, jtoen Crit avasi ajoissa kaikki neljä siipeään ja kaarsi takaisin korkeuksiin. Hän tunsi edelleen molempien haltioiden painot selässään. Hyvä juttu. Crit lensi taas tasaisesti eteenpäin ja päästi kielen ulos suustaan. Kuka osaisi selittää miksi se oli niin hauska tunne, mutta Critin oli pakko saada tehdä juttu ainakin kerran tämän lennon aikana. Lohikäärme laskeutui kohta puiden vierelle ja laskosti siipensä. Nyt oli aika pitää hasukaa kaksistaan Roherdironin kanssa.

Varnefindon suoristi lakkinsa hetikun syöksy oli ohitse. Tätä hän olikin kaiavnnut jo pitkän aikaa, mutta Roherdiron vain apransi tunnelmaa. Tällaista hienoutta hän ei ollut ennen kokenutkaan.
"Aaaah", Varnefindon huokaisi ja venytteli hiukan eteenpäin. "Minä rakastan tätä. Joz jotain pitää tehdä loppuelämä niin tätä!" Haltia silitteli taas Critin suomuja. Kohta maa tuli takaisin jalokjen ulottuville ja Varne loikkasi pois selästä.
"Odotan paluutanne tässä!" haltia ilmoitti ja käveli läheisen kannon luokse. Kaksinaama istahti siihen ja jäi tuijottelemaan kynsiään. Hän halusi antaa Roherdironille elämänsä parhaan päivän, ja se ei onnistuisi kahden haltian selässä ollessa. Crit tiesi suunnitelman A:sta Ö:hön joten tuskinpa mitään ongelmia tulisi.

Lohikäärme karjaisi myöntymisen merkiksi kun Varne istui kannolle. Hän avasi noepasti siipensä ja nousi ilmaan nyt siitä paikaltaan. Se oli hitaampaa hommaa, mutta ratsastajalle mukavampaa. Crit yritti päästä tarpeeksi korkealle jotta saisi hyvän lähdön.
"Noniin Roherdiron. Nyt saat kokea miten Cryptin paras lentäjä menee lujaa!" Crit ilmoitti innokkaasti kun lenteli siinä muakavalla korkeudella.
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille
Avatar

Ritari
Ritari

Viestit: 1082

Liittynyt: Ti Marras 29, 2011 7:00

Paikkakunta: Haltiametsissä

Viesti La Helmi 11, 2012 12:36

Roherdironin sydän hakkasi ylikierroksilla rintaa vasten, hän oli vauhdin huumassa ja halusi kokea kaiken, nyt kun pääsi lentämään kerrankin lohikäärmeellä. Crit oli äärettömän ystävällinen, kun suostui viemään Roherdironin lennolle. Lohikäärme syöksyi kohti maata, kuin saalistava muuttohaukka, kunnes levitti siipensä ja alkoi nähtävästi laskeutua. Roherdiron tunsi suuren pedon liikkeet allaan, lihakset jännittyivät ja jatkuvasti tuntuivat olevan liikkeessä sekä muutoksessa. Roherdiron oli yleensä niin rauhallinen, mutta se oli mahdotonta näin adrenaliinipitoisessa kokemuksessa.
"Tämä on uskomatonta, Varnefindon. En voi kiittää sinua tarpeeksi kokemuksesta."
Roherdiron naurahti iloisena ja kiitokseksi myös taputti hieman Critin kaulaa. Hyvin ystävällinen lohikäärme.

Kun Crit taas tömähti maahan, Roherdiron päästi kätensä Varnefindonin ympäriltä ja oli jo aikeissa hypätä alas ystävänsä perässä, mutta toisen haltiat sanat hämmästyttivät.
"Miten niin odotat?"
Roherdiron hämmästeli, ja jäi istumaan Critin selkään. Ei kai Varnefindon ollut tosissaan? Roherdiron lentäisi yksin? Haltian silmä laajeni hieman, mutta mitään vastaväitteitä hän ei osannut sanoa. Roherdiron istui täysin paikallaan.
"Uskomatonta.."
Haltia lopulta mutisi hiljaa ja jäi istumaan Critin selkään, etsien hyvää paikkaa. Roherdiron oli juuri saanut itsensä mukavasti paikalleen, kun Crit hyppäsikin jo ilmaan. Ilman Varnefindonia kiinni pitäminen oli vähän haastavaa, mutta pian Roherdiron löysi joitain kohtia, joista sai kunnon otteen.
"Näytä sitten, oletko sanojesi veroinen."
Roherdiron painautui hieman Critiä vasten, jottei ilmanvastus olisi puhaltanut häntä alas selästä.
"Demons are red, angels are blue.
Hunters are gross,
but I really like you"


Forten hahmot:
Roherdiron (haltia) - "For Honor, Order and Duty"
Rimedur (ristiverinen) - "Hide, listen, watch, learn… And when the time is right, strike from the shadow"
Darion (ristiverinen) - "We dance to the rhythm of the world"
Acar (old lacerta) - "Do what thou willst"
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti Ma Helmi 13, 2012 2:48

Crit

Ilma virtasi niin mukavasti ohitse, eikä viileyskään haitannut. Lohikäärme löi siivillään ilmaa tsaisella tahdilla ja vilkaisi Roherdironia.
"Asia selvä. Täältä pesee", Crit vastasi ja irvisti. Hän käänsi katseensa takaisin eteenpäin ja alkoi lyödä tiuhempaan tahtiin siivillään ilmaa. Toinen siipipari löi eri aikaan niin vauhti kiihtyi kiihtymistään. Crit lensi loivasti ylös päin ja nopensi tahtia, mitä korkeammalle mentiin. Kohta hän rupesi tekemään pieniä kaarteita ilmassa, ei sellaisia että putoamisvaara olisi ollut suuri. Sitten hän teki nopean kiepsahduksen kokonaan ympäri ja takaisin. Samaan tapaan kuin pyöräyttäisi vesisankoa, vesi ei ehtinyt lähteä kyydistä kun niin nopea liike tehtiin. Crit naureskeli itsekseen kun muisteli kaikkia niitä kertoja kun Varnefindon oli pudonnut kyydistä. Ei ollut yhtäkään kertaa, jolloin haltia olisi ehtinyt saavuttaa maan pinnan. Paitsi kun haltia oli yrittänyt ensimmäistä kertaa nousta selkään ja pudonnut siitä sitten selälleen. No, ei sillä mitään väliä ollut.

Crit lensi taas hetken aikaa rauhallisemmin yläilmoissa. Ennenkuin teki nopean syöksyn alas, kaarsi taas ylös, syöksyi taas alas ja teki siitä sivuttain kaarron takaisin päin. Hän otti syöksyn lähemmäs puiden lapoja ja alkoi pujottelemaan niitä, vaikkei ollutkaan aivan puiden seassa. Siinä oli aina se vaara, että pamauttaisi latvaa siivellä, hännällä tai jollain vastaavalla.
"Vieläkö olet kyydissä?" Crit huikkasi kyytiläiselle.
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille
Avatar

Ritari
Ritari

Viestit: 1082

Liittynyt: Ti Marras 29, 2011 7:00

Paikkakunta: Haltiametsissä

Viesti Ti Helmi 14, 2012 11:47

Kuka olisi uskonut, että vielä joskus ratsastustaidoista olisi hyötyä lohikäärmeen kanssa? Roherdrino myötäili luonnostaan kehollaan ratsun liikkeitä ja puristi reisillään kuin pihtiotteessa, joten hän pysyi hyvin Critin nopeissa, yllättävissä liikkeissä. Jokainen Critin tekemä lentoliike oli uskomaton näyte lohikäärmeen voimasta, nopeudesta ja notkeudesta. Se tosiaan oli ilmojen herra, kuolema taivaalta jokaiselle saaliseläimelle. Mahtava olento. Roherdiron nautti täysin sydämin jokaisesta tuulenvireestä kasvoillaan, siipien huminasta ja siitä, miten maanpinta välillä tuli näkyviin ja välillä katosi, Critin muuttaessa korkeutta. Roherdiron nauroi ääneen, hänellä oli uskomattoman hauskaa. Yleensä Roherdiron oli niin rauhallinen ja hiljainen, mutta nyt, oli vaikea olla huutamatta ääneen omaa riemuaan, tällaista kun ei joka päivä kokenutkaan, ja koska tämä oli mitä luultavimmin haltian ainoa lentokerta, siitä piti ottaa kaikki ilo irti samantien. Roherdiron myötäili jälleen Critin liikkeitä, lohikäärmeen pyörähtäessä ympäri ja jatkaessa matkaansa.

Koska kyse oli näinkin epävakaisesta olennosta, Roherdiron oli jatkuvasti varautunut ja valppaana, odottaen uutta syöksyä, kierähdystä, volttia, ihan mitä vain, joten Critin äkkinäinen liike ei tullut niin yllättävänä. Serpentiinimäisesti lohikäärme lensi ylös ja välillä alas, kunnes kaarsi alemmas puiden latvoja kohti.
"Olen kyllä, tämä on todella mahtavaa!"
Roherdiron vastasi, puoliksi nauraen innostuksesta.
"Demons are red, angels are blue.
Hunters are gross,
but I really like you"


Forten hahmot:
Roherdiron (haltia) - "For Honor, Order and Duty"
Rimedur (ristiverinen) - "Hide, listen, watch, learn… And when the time is right, strike from the shadow"
Darion (ristiverinen) - "We dance to the rhythm of the world"
Acar (old lacerta) - "Do what thou willst"
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti Ti Helmi 14, 2012 10:24

Crit & Varnefindon

Lohikäärme hidasti aavistuksen verran tahtia ja paisatteli Roherdironin ihailussa. Nämä livat niitä hetkiä joita voisi elää enemmän ja pidempään. Crit nousi taas vähän korkeammalle, ettei osuisi puiden kaljuihin latvoihin. Hän alkoi jo vähän selailemaan metsää katseellaan jotta löytäisi ajallaan Varnefindoninkin istuskelemasta alhaalla. Hän kaartoi hitaasti takaisin kohti tulosuuntaa ja eteni rauhallista vauhtia, jottei pilaisi sitä kauniiden maisemien harmoniallista tunnelmaa. Siis jos joku siitä jaksoi välittää, Critiä itseä se ei pahemmin kiinnostanut. Hän halusi lentää, lentää ja lentää ainavain kunnes ei enää jaksaisi. Lohikäärme pärskäisi ja lujensi tahtiaan, etsien katseellaan toista haltiaystäväänsä.

Kaksinaama oli istuskellut niin kauan että kylmä oli tullut. Sillä välin kun Crit ja Roherdiron olivat olleet yläilmoissa, hän oli ehtinyt pitää pienen jumpan, tehdä lumilyhdyn ja putsata lakissaan olevat lasinsa kolmesti. Kaksinaama asetti viimeisen pallon lyhtyynsä ja tiirasi sitten taivaalle taas. Ei mitään vieläkään. Varnefindon meni takaisin kannon luokse ja istahti siihen. Alkoi jopa hyräillä jotain pirteää kappaletta, ennenkuin huomasi lohikäärmeen yläilmoissa palaavan kohti maata.

Crit huomasi Varnen jo kaukaa, heti kun puut sen sallivat. Lohikäärme lähti loivaan, mutta nopeaan alastuloon, josta sitten hidasti vauhtinsa, kunnes tömähti turvallosesti maahan. Lumet pöllähtivät sivuille, saaden Varnefindonin vaatteet valkoisiksi. Crit ravisteli vähän itseään ja kävi maaten taas.
"Vieläkö jatketaa? Veisin teidät hetkessä kiertämään Mor vuoria, tai vaikka aroille tutkailemaan maisemia", Critin ääni puhkui innostusta. Väsymyksestä ei tullut merkkiäkään. Varne kohautti naureskellen olkapäitään ja vilkaisi Roherdironia. Haltia ainakin näytti tytyväiseltä.
"Mitäs sanot Roherdiron? Vieläkö jatketaan?"
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille
Avatar

Ritari
Ritari

Viestit: 1082

Liittynyt: Ti Marras 29, 2011 7:00

Paikkakunta: Haltiametsissä

Viesti Ke Helmi 15, 2012 10:01

Crit selvästi piti Roherdironin kehuista, iso lohikäärme kaarsi hieman niskaansa ylpeänä haltian alla ja lensi mahtavammin, selvästi hyvin kehujen hakuinen kaveri. Crit kuitenkin hidasti vähän lentovauhtiaan ja alkoi laskeutua, jolloin Roherdiron istui pystympään asentoon pedon selässä, samalla haroen sekaisin menneitä hiuksiaan taas taas hienoiksi ja suoriksi, vaikka mahdotonta se olikin. Roherdiron huokaisi syvään, Critin laskeutuessa hieman tömähtäen. Lohikäärme kaiketi oletti, että Roherdiron olisi tullut alas, mutta jostain syystä hän ei ihan vielä halunnut. Roherdiron ei pääsisi enää koskaan istumaan lohikäärmeen selkään, joten hän halusi nauttia tilanteesta niin pitkään kuin sitä vain kesti. Roherdiron hieman silitteli Critiä ja etsi katseellaan Varnefindonia. Miten onnekas haltia olikaan, kun oli saanut lohikäärmeen ystäväkseen.

Lentämisen jälkeen ilma ei tuntunut enää yhtää niin kylmältä kuin aikaisemmin, Roherdironilla oli melkeinpä kuuma ja haltian piti vähän avata takkiaan. Luultavasti Crit oli huomannut Varnefindonin jo paljon aikaisemmin, jo heidän lentäessä, sillä pian Roherdiron huomasi myös toisen haltian, kääntäessään katsettaan sokean puolen suuntaan.
"Jaksatko todella viedä meidät?"
Roherdiron kysyi varovasti, hän ei todellakaan halunnut olla vaivaksi lohikäärmeelle, vaikka oli suunnattomasti nauttinutkin tilanteesta. Roherdiron katseli vuoronperään molempia, sekä Critiä että Varnefindonia, joka näytti hyvin innokkaalta ajatukseen. Roherdiron halusi sanoa kyllä, halusi niin paljon, mutta lopulta haltia vain ravisteli päätään.
"En voi. Minulle tulee jo nyt tarpeeksi vaikeuksia korvata tämä elämys teille kahdelle, ja se vaikeutuu koko ajan. Tämä on ollut todella, todella mahtavaa, enkä tule ikinä kokemaan mitään samanlaista, joten haluan kiittää teitä molempia. Ja jos ikinä tarvitsette minua, älkää epäilkö kysyä."
Roherdiron hymähti ja oli jo valmis laskeutumaan alas Critin selästä, vaikka vastahakoinen olikin.
"Demons are red, angels are blue.
Hunters are gross,
but I really like you"


Forten hahmot:
Roherdiron (haltia) - "For Honor, Order and Duty"
Rimedur (ristiverinen) - "Hide, listen, watch, learn… And when the time is right, strike from the shadow"
Darion (ristiverinen) - "We dance to the rhythm of the world"
Acar (old lacerta) - "Do what thou willst"
EdellinenSeuraava

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö