Lupaus pitää || varattu


Haltioiden kylä, kokonaisuudessaan. Kylä on monikerroksinen ja valoisa, ennen kaikkea luontoon sopiva. Talot ovat väriltään vaaleita, arkkitehtuuriltaan kauniita ja elegantteja. Joissakin taloissa on käytetty samaa, valkoista marmoria mitä itse aroilla sijaitsevassa linnassa. Kasvillisuutta kylässä on paljon, lähes joka nurkalta löytää seinäköynnöksiä, koristepuita ja pensaita. Kylä on täysin piilossa metsässä, sitä verhoaa lumous jonka läpi ei voi nähdä, ellei tiedä mitä pitäisi katsoa. Vain ne, jotka kylässä asuvat, löytävät sinne.
Kylä sisältää niin asunnot, kuin puodit ja torit. Toreja haltioilla ei ole niin paljoa, mitä ihmisillä, mutta kauppoja ja putiikkeja sitäkin enemmän. Majataloja on siellä täällä, osa tasokkaampia mitä toiset.

Öisin kylän kauniita katuja valaisee satunnaisesti ympäriinsä leijailevat maagiset valopallot. Päivisin auringonvaloa valoa tihkuu latvustojen lomasta. Kylää ei ympäröi muurit, eikä aidat. Haltiat luottavat täysin jo vuosisatoja toimineeseen maagiseen illuusioon, jonka ansiosta ihmiset eivät voi löytää tänne.

Valvoja: Crimson

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti Su Helmi 19, 2012 12:27

Kaksinaamainen haltia loikkasi tuttuun tapaan Critin selkään, istuen tällä kertaan Roherdironin taakse.
"Älä wiitsi Roherdiron. Istuisin warmaan loppuikäni tyrmässä joz zinä et olisi ollut ziellä. Tai zitten olisin joutunut tekemään wankilapaon", Varnefindon mumisi hiljentäen ääntään loppua kohden. Hän ravisti päätään ja sanoi vielä perään oikein ytimekkäästi:
"Et ole, etkä jää minulle zaatika Critille mitään welkaa. Wai mitä Crit?" Haltia vilkaisi varoittavasti lohikäärmettä, jos sillä olisi jokin ovelakin kommentti sanottavana. Hän teki sen kuitenkin Roherdironin selän takana, jottei herättäisi mitään ajatuksia. Hän tarrasi kiinni Roherdironin selästä ja paranteli istuma-asentoaan lohikäärmeen piikkien päällä.

Crit käänsi päätään niin että näki molemmat haltiat.
"Et tietenkään. Ja se puheista nyt mennään ennenkuin minä alan palella", lohikäärme vaati tehden hieman hölmön näköisen hymyn naamalleen. Kun hän oli lohikäärme-muodossaan hymyn tai suun väänteleminen oli harvinaisen vaikeaa. Lohikäärme otti taas vähän vauhtia ja ponnisti ilmaan, ettei Roherdiron ehtisi heittäytyä selästä.
"Kierretään nyt vielä edes vähän aroilla. Kenties näemme rotukavereita", Crit sanoi melkein vaatien ja lähti eteenpäin. Hän käänsi katseensa pois haltioista ja suuntasi kohti aroja. Matkakaan ei ollut kovin pitkä kun linnuntietä mentiin.
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille
Avatar

Ritari
Ritari

Viestit: 1101

Liittynyt: Ti Marras 29, 2011 7:00

Paikkakunta: Haltiametsissä

Viesti Su Helmi 19, 2012 10:01

Ennen kuin Roherdiron ehti edes heilauttaa jalkaansa Critin yli toiselle puolelle, Varnefindon oli jo kiivennyt hevosmiehen taakse ja piteli kiinni paidanselkämyksestä, jolloin Roherdiron ei voinut enää nousta. Eikä hän oikeastaan halunnutkaan. Jos kerta kumpikaan ei vaatinut Roherdironilta mitään, hän voisi hyvin nauttia lentämisestä loppuun asti, sekä tietysti kahden uuden ystävänsä seurasta.
"Tuskin nyt lopun ikääsi, ystäväiseni. Liioittelet nyt hyvin paljon kykyjäni."
Roherdiron hymähti hillitysti, vaikka olihan se mukavaa kuulla, että Varnefindon oli arvostanut hänen apuaan. Toivottavasti myös seuraa. Ainakin hän itse piti sekä Varnefindonin että Critin seurasta, molemmat olivat niin erilaisia toisistaan ja vielä Roherdironista. He kaikki kolme olivat vastakohtia toisilleen, kolme elementtiä, joista yksikään ei ollut toistaan vahvempi. Ja sitten oli tietysti Varnefindonin toinen puoli, mutta häntä Roherdiron ei tuntenut tarpeeksi hyvin sanoakseen mitään. Tässä hetkessä yhdistyivät kolme elementtiä, kuten he kolme myös. Roherdiron tiesi, että tämä hetki oli vain nopea henkäys pitkässä elämässä, mutta hän aikoi olla siinä mukana täydellisesti.

Roherdiron taputti hiukan Critin kaulaa ja uudelleen puristi jalkojaan lohikäärmeen ympärille, ollen valmiina lähtöön. Se tuli juuri oikeaan aikaan, sillä äkkiä valtava peto otti vauhtia ja hyppäsi jälleen yläilmoihin. Maa katosi hetkessä heidän jalkojensa alta ja tuuli pureutui jälleen vaatteiden läpi. Mutta se ei ollut mitään verrattuna siihen hyvään oloon, joka kävi Roherdironin koko ruumiin läpi. Haltia uskaltautui irrottamaan myös kätensä lohikäärmeen ympäriltä, nauraen samalla ääneen onnesta.
Avatar @ Forte & Susi

"Demons are red, angels are blue.
Hunters are gross,
but I really like you"


Forten hahmot:
Roherdiron (haltia) - "For Honor, Order and Duty"
Rimedur (ristiverinen) - "Hide, listen, watch, learn… And when the time is right, strike from the shadow"
Darion (ristiverinen) - "We dance to the rhythm of the world"
Acar (old lacerta) - "Do what thou willst"
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti Ti Helmi 21, 2012 10:31

Lohikäärme piti rauhallisen ja mukavan tahdin yllä kun liisi yli metsien. Taivas oli toistaiseksi lupaavan oloinen, ainakaan lumimyrskyä ei olisi odotettavissa. Toivon mukaan. Roherdironin nautinnollisen naurahduksen myötä Crit ei voinut vastustaa kiusausta ja kohottaa päätään hieman ylväämpään asentoon. Lentäessä se tosin näytti lähinnä joutsenen kevätlennolta.

Varnefindon nojasi Roherdironiin ja tutkaili alla olevaa metsikköä. Oli aina yhtä mahtavaa pystyä tarkastelemaan kaikkia jotka metsikössä näkösällä liikkuivat. Hän oli ehtinyt nähdä jo jonkin hevosen tapaisen elikon, muttei enempää. Ehkä kaikki livat vaihteeksi sisällä tai kotikoloissaan. Paitsi he kolme, joille tämä päivä olisi varmasti yksi parhaista asioista mitä elämässä saattoi kokea.
"Crit ja minä käymme aika usein aroilla", Varnefindon totesi siinä selässä keikkuessa. Critin pää kääntyi aavistuksen verran sivulle päin.
"Siellä on harvemmin väkeä", haltia sanoi vielä perään ennenkuin sulki suunsa taas. Täällä yläilmoissa alkoi paleltaa nenää inhottvasti.
"Matka ei ole hirveän pitkä näin lentäen", Crit sanoi ja jäi saman tien miettimään oliko jo maininnut asiasta.
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille
Avatar

Ritari
Ritari

Viestit: 1101

Liittynyt: Ti Marras 29, 2011 7:00

Paikkakunta: Haltiametsissä

Viesti Ti Helmi 21, 2012 11:38

Roherdiron katseli maailmaa ylhäältä käsin. Tältä siis tuntui nähdä maailma linnun näkäkulmasta, kaikki oli niin pientä ja kaunista, aivan kuin jokin maalaus tai pienoismalli maailmasta. Kesällä varmasti maailma oli täynnä värejä, joita ei huomannut eläessään niiden keskellä. Niiden olemassa olemisen tajusi vasta, kun katseli jostain toisesta näkökulmasta. Tämä vain oli harvinainen näkökulma, eikä tulisi toistumaan. Ilmasta käsin pääsisi katsomaan maailmaa vain kerran elämässään, ainakin Roherdiron. Näin korkealta oli helppo erottaa eri paikat, missä oli mitäkin. Joet, järvet, arot, metsät ja pellot olivat suoraan kartan pinnasta, saattoi vain osoittaa paikkoja ja tökätä nuppineulan siihen. Roherdiron katsahti hieman taakseen Varnefindonia ja hymyili aidosti iloisena, Roherdironin hymy oli harvinainen asia.
"Voisin olla kateellinen melkein sinulle, ystäväiseni. Sinulla on maailman mahtavimman olennon ystävyys."
Roherdiron naurahti. Ei hän tosissaan ollut kateellinen, ei ainakaan ystävyydestä. Ei sellaisesta voinut olla kateellinen, jotkut vain olivat ystäviä, jotkut eivät. Ei siihen voinut vaikuttaa. Varnefindon oli tavannut Critin kauan ennen Roherdironia, joten se oli vain normaalia.

Roherdiron takertui uudelleen Critin kaulaan, ilmanvastuksen käydessä turhan voimakkaaksi. Arot olivat aina hienoja, niillä oli mukava käydä ratsuttamassa hevosia ja antaa niiden juosta kunnolla. Mutta siellä tosiaan oli myös muita lohikäärmeitä, Roherdiron ei vain ollut vielä tavannut niitä.
"Mitä jos törmäämme toisiin lohikäärmeisiin?"
Roherdiron oli kuullut, että mahtavat pedot olivat yleensä melko säyseitä ja puolueettomia, eivät välittäneet suuremmin, kuka aroilla liikkui, mutta niilläkin oli omat sääntönsä ja reviirinsä. Ehkä Crit koettiin uhkana ja joku aikoisi sen kimppuun. Toivottavasti ei. Roherdiron silitti jälleen hieman Critin kaulaa, hän todella haluaisi korvata tapahtuman jotenkin ystävilleen, kunhan keksisi miten.
Avatar @ Forte & Susi

"Demons are red, angels are blue.
Hunters are gross,
but I really like you"


Forten hahmot:
Roherdiron (haltia) - "For Honor, Order and Duty"
Rimedur (ristiverinen) - "Hide, listen, watch, learn… And when the time is right, strike from the shadow"
Darion (ristiverinen) - "We dance to the rhythm of the world"
Acar (old lacerta) - "Do what thou willst"
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti Ke Helmi 22, 2012 9:46

Tuulen mukana ei tullut muiden lohikäärmeiden tuoksuja, eikä muunkaan lentävän. Toisaalta tuuli tuli vain yhdestä suunnasta, toisissa voisi olla mitä tahansa. Critin nenä kävi kovaa vauhtia kunnes hän kuuli Roherdironin kommentin. "Maailman mahtavimman olennon". Crit suorastaan pomppasi ilmassa ja sai Varnefindonin lentämään lyhyesti kaarella.
"Tottakai minä olen mahtavin!" hän sanoi ylväästi ja jatkoi taas normaalia lentoa. Hän kuuli jotain Varnen mutinaa selästään, mutta siitä välittämättä hän katsoi edessäpäin hiljalleen aukenevia aroja, jotka olivat kuin luminen meri. Lohikäärme vilkuili vähän sivuille, jottei yllätysvieraita ilmaantuisi.

Varnefindon naurahti ja mietti välillä onnekkuustasoaan. Morna laski sitä, Crit nosti, aikalailla hän oli normaali tasolla. Haltia ei ehtinyt avata suutaan kun Crit teki selällään aaltoliikkeen. Varnen kädet irtosivat säikähdyksestä Roherdironin selästä ja ponnahdus sai hänet lentämään ilmassa parin sekunnin ajan, ennenkuin hän tömähti lähemmäs Critin siipiä. Varne puristi kätensä lohiäärmeen suomuihin samalla kun lähti vetämään itseään eteenpäin.
"Crit, Crit, Crit", hän mumisi siinä edtessään ja huusi sitten ystävälleen:
"Kuules sarvipää, muista että me istumme täällä ilman satulaa!" Hän näki lyhyen ajan Critin virnistyksen.

Lohikäärme käänteli vähän päätään ja seurasi arojen lumimassoja. Hän oli erottavinaan hetken aikaa jonkin nelijalkaisen, mutta se katosi pöllyävään lumeen. Tuuli liikutteli lunta ja sai sen toden totta näyttämään valkoiselta mereltä. Kuullessaan haltian kysymyksen Crit naurahti hieman väkinnäisesti.
"Sitten hyvin suurella todennäköisyydellä seuraa yhteenotto", hän vastasi hieman innottomalla äänellä. "Meillä suuremmilla on omat tapamme, hyvinkin erilaiset kuin teillä haltioilla." Crit laskeutui vähän alemmas ja seurasi maastoa taas hiljaa.
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille
Avatar

Ritari
Ritari

Viestit: 1101

Liittynyt: Ti Marras 29, 2011 7:00

Paikkakunta: Haltiametsissä

Viesti La Helmi 25, 2012 12:01

Roherdiron katseli valkeaa autiutta heidän allaan. Vaikka maailma oli valkoinen, se näytti liikkuvan, aivan kuin aallokko, osa lumesta oli kumpareina, osa täysin sileinä mattoina. Ja siellä täällä oli kirjailtuja kuvioita, eläinten liikkuessa lakeuksien poikki kuka minnekkin. Roherdiron painautui Critin kaulaa vasten paremmin ja taputti lohikäärmettä. Critin kaula ja keho oli jännittynyt, aivan kuin hienolla orilla, joka kertoo mahtavuudestaan tammoille.
"Mahtavin, todella."
Roherdiron kehui lohikäärmettä ja viisaasti päätti olla mainitsematta, että myös ylpein. Mutta kai näin upeana eliönä sai olla ylpeä? Jos Roherdiron olisi ollut yhtä voimakas ja viisas, olisi hänkin ollut ylpeä siitä mitä oli. Tähän asti oikeastaan hän olikin ollut melko ylpeä rodustaan ja taidoistaan, mutta Critiin verrattuna se ei ollut yhtään mitään. Joten Roherdiron osasi arvostaa tätä petoa.

Crit teki äkkiä yllätysliikkeen, köyristeli selkärankaansa ja painoi sitä taas alemmas, kuin mittaromato. Roherdiron ei pelästynyt omasta puolestaan, hän istui tukevasti kyydissä, mutta Varnefindonin ote haltian ympäriltä katosi äkkiä ja Roherdiron todella säikähti ystävänsä puolesta. Haltia katsahti taakseen nopeasti, mutta onneksi näki edelleen lähemmäs mönkivän Vanrefindonin. Roherdiron ojensi vähän kättään, auttaakseen ystävänsä taas paremmin istumaan taakseen. Ja aivan kuin Varnefindonin lähes tippuminen ei olisi säikäyttänyt tarpeeksi, Crit vielä kertoi lohikäärmeiden tapaamisen olevan aika ikäviä silloin tällöin.
"Saat ainakin viedä meidät ensin maahan, ennen kuin alat riitelemään muiden lohikäärmeiden kanssa."
Roherdiron huusi tuulen ylitse. He olivat jokseenkin nyt Critin armoilla, joten toivottavasti lohikäärme piti heistä myös huolen.
Avatar @ Forte & Susi

"Demons are red, angels are blue.
Hunters are gross,
but I really like you"


Forten hahmot:
Roherdiron (haltia) - "For Honor, Order and Duty"
Rimedur (ristiverinen) - "Hide, listen, watch, learn… And when the time is right, strike from the shadow"
Darion (ristiverinen) - "We dance to the rhythm of the world"
Acar (old lacerta) - "Do what thou willst"
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti Su Helmi 26, 2012 8:46

Tuulen seasta erottui Roherdironin huuto, jokseenkin heikosti, mutta se sai Critin irvistämään niin että hampaat näkyivät.
"Älä murehdi. En minä niin tyhmä ole, että alkaisin tapella te kaksi selässäni", hän sanoi, äänensävy oli humoristiseen päin. Kuitenkin lohikäärme teki jatkuvaa vilkuilua sivuille, josko sieltä joku isompi hyökkäisi. Lohikäärmeiden mittakaavassa hän oli aika pientä sorttia. Mutta sitkin suurempi persoona! Crit röyhisti rintaansa ajatuksilleen ja lähti hitaasti kaartamaan kohti haltioiden kylää.
"Ei vara venettä kaada, parempi lähteä ennenkuin tulee pimeä. Sitä ei tiedä mitä kaikkea täällä lentelee öisin", Crit totesi jatkaen rauhallista tahtia kohti metsikköä. Eihän aurinko kovinkaan nopeasti täälläpäin laskenut, mutta talveahan tässä elettiin, vaikka lopputalvi olisikin.

Varne sai vihdoin ja viimein Roherdironista otteen, pystyen parantamaan istuma-asentoaan taas. Hän pudisteli edelleen päätään ja vilkaisi taivaalla kun pime mainittiin.
"Zelwähän ze, herra pukittelija", Varnefindon mumisi vähän pahoillaan ilmalennosta. Crit mitä ilmeisimmin kuuli, koska seuraavaksi lohikäärme teki nopeän selän heilautuksen ja Varne oli lentää taas. Hän puristi Roherdironin paitaan ja manasi hiljaa. Crit naurahti ja lujensi vauhtiaan.
"Zinun wuorosi käydä torilla tänään", Varne muistutti ohimennen.
"Hah! Olen kuules lennättänyt sinua ja 'Dironia aroilla asti!" Crit huomautti.
"Itseppähän suostuit. Ja teet tätä kuitenkin mielelläsi."
"No sitä en kiellä, mutta-."
"Aiwan! Ja ze ei waikuta mitenkään toriwuoroihimme!"
"Palkaatko sinä sitten poissaollessani jonkun naapurin pojan hommaamaan retkieväitäsi?"
"Älä yritä, minä- ah niin Rohersdiron! Öhöm, voit unohtaa äskeisen keskustelun", Varnefindon sanoi ja hymyili hieman pahoittelevasti. Lohikäärmekin vaikeni ja keskittyi lentämiseen. Heidän korkeutensa oli pudonnut aavistuksen verran kun he olivat keskustelleet. Kaksinaama potkaisi Critiä vielä kylkeen ja sihahti kuiskaten:
"Me puhumme tästä wielä!" Haltia nosti katseensa horisonttiin.
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille
Avatar

Ritari
Ritari

Viestit: 1101

Liittynyt: Ti Marras 29, 2011 7:00

Paikkakunta: Haltiametsissä

Viesti Su Helmi 26, 2012 10:08

Roherdiron oli kyllä samaa mieltä takaisin lentämisestä, Crit ehkä näki hyvin pimeällä ja saattoi lentää, mutta se olisi ongelma kahdelle kyytiläiselle. Ensinnäkin, yöllä olin kylmempää, lisäksi se mitä ei voinut nähdä, yleensä pelotti. Sitä paitsi, Roherdironilla oli vielä tekemistä, joukko nälkäisiä suita ruokittavana. Hänen tallipoikansa kyllä hoitivat tunnollisesti hevosia, mutta osa eläimistä vaati erikoisemman ruokavalion, ja Roherdiron halusi varmistaa, että kaikki meni hyvin. Varsinkin nyt lopputalvesta, kun osa tammoista aikoisi varsoa. Se saattoi tapahtua koska vain. Roherdiron kuitenkin katsoi vielä ympäristöä ja kaunista maisemaa, ennen kuin Crit alkoi kallistua vähän sivummalle ja kääntyä ympäri kokonaan, takaisin kohti haltiakylää. Kylän valot loistivat jo kaukaa taivaanrannassa, mahtoi olla helppo suunnistaa, kun näki näin korkealta kaiken.

Roherdiron oli niin keskittynyt maisemiin ja lentämiseen, ettei aluksi edes reagoinut kahden ystävänsä väittelyyn. Vasta kun Crit heilautti jälleen selkärankaansa nopeasti, Roherdiron tarttui paremmin lohikäärmeen suomuihin ja havahtui ajatuksistaan.
"Käydä torilla? Minä voin tehdä sen, sanokaa vain mitä tarvitsette."
Roherdiron katsahti puhuessaan sekä Critiä että Varnefindonia. Torilla käyminen oli pienintä, miten hän voisi korvata näin hienon tapahtuman ystävilleen. Sitä paitsi, hän muutenkin oli menossa käymään torilla, joten samalla hoituisivat varmaan Critin ja Varnefindonin ostokset.
"Crit, missä sinä normaalisti asut? Mietin vain, voitko kontrolloida sitä, miten kauan näytät ihmiseltä? Voisi olla aika kiusallista muuttua lohikäärmeeksi majatalossa kesken unien."
Roherdiron pohti ääneen.
Avatar @ Forte & Susi

"Demons are red, angels are blue.
Hunters are gross,
but I really like you"


Forten hahmot:
Roherdiron (haltia) - "For Honor, Order and Duty"
Rimedur (ristiverinen) - "Hide, listen, watch, learn… And when the time is right, strike from the shadow"
Darion (ristiverinen) - "We dance to the rhythm of the world"
Acar (old lacerta) - "Do what thou willst"
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti Ma Maalis 12, 2012 10:06

Lohikäärme tiukensi jälleen tahtiaan ja seurasi alapuolella kiitävää aastoa tiukasti. Ei ollut mukavaa saada nuolta vatsaansa kesken ilmalennon, vaikkei yksi nuoli tappanutkaan. Harva edes upposi vatsapanssarin läpi, ellei tullut oikeasta kulmasta. Haltian yllättävän suorasti esitettyskysymys sai Crit miettimään hetkelliseti miten hänen tulisi reagoida. Oli juuri hänen tapaistaan vaatia arvostusta lauseisiin, kun häntä puhuteltiin, mutta juuri nyt häntä ei huvittanut kukkoilla. Se saattoi toki johtua Varnefindonin läsnäolosta.
"Jaah, minulla on vuokra-asunto haltiakylässä, jonka armeija kustantaa ja ota saan käyttää kun minun täytyy sieläpäin majailla", hän kuulosti hieman tylsistyneeltä puhuessaan, joka johtui lievästä väsymyksestä. "Jos ihan normaalisti kysyt niin omistan omat pienet reviirini Mor vuorilla." Lohikäärme kaartoi taas vähän vasemmalle lähestyvää kylää kohti. Valot näyttivät upeilta korkealta katsottuna. Ne olivat kuin pieniä tulikärpäsiä talven pimeydessä.
"Voisin elää vaikka loppuikäni ihmismuodossa, jos tahtoisin. On kuitenkin maineelleni tärkeää että levitän siipeni ja lehahdan välillä lentoonkin", hän sanoi ja ylpeys paistoi taas hetkellisestä lauseesta.

Kaksinaama keikkui ystävänsä selässä haukotellen makeasti. Roherdironin tarjous oli houkutteleva ja hän oli huudahtaa: Ilman muuta, terve menoa! Onnekseen haltia sai ajoissa suunsa kuriin ja sanoi hieman väkinnäisellä äänellä:
"Ei sinun tarvitse, tämä hyväkäs muistaa listan ulkoa, ja hänellä on muutenkin omat asiansa hoidettavana." Loppuun hän veti vielä oikein leveän hymyn, joka levisi niin, että keskeltä vaihtuva hammasrivistö tuli näkyviin. Kohta Crit nytkähti, kumartui eteenpäin ja lähti laskeutumaan kohti kumpuilevia kinoksia.

Crit laskeutui muutamin juoksuaskelin ja lumi pöllysi myrskyn lailla kaikkialle, haudaten kaikki pienet taimet alleen. Violetti lisko ravisti itseään varovasti päälle pöllyneen lumen alta, varoen sinkoamasta haltioita taivaan tuuliin. Hän tunsi Varnen tiukentuneen otteen heltyvän, kunnes katosi kokonaan ja kaksinaama liuki alas hänen selästään. Crit laskosti siipensä ja kävi makuulteen lumeen, vaikka se pistelikin vatsaa kylmästi. Onneksi se ei niin tulista olentoa järin paljoa haitannut.
"Se oli virkistävää", Crit sanoi ja nousi ylös, ravistellen itseän oikein kunnolla.
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille
Avatar

Ritari
Ritari

Viestit: 1101

Liittynyt: Ti Marras 29, 2011 7:00

Paikkakunta: Haltiametsissä

Viesti Ke Maalis 14, 2012 3:12

Roherdironin oli vaikea käsittää Critin asumisjärjestelyitä. Ei siksi, että armeijan kustantamassa talossa tai Mor- vuorilla olisi outoa asua, vaan siksi, että hän oli vähän kuin kaksi eri persoonaa eri kehoissa. Varnefindon jakoi saman ruumiin, mutta Crit oli sekä ihminen että lohikäärme. Kumpi hän loppujen lopuksi oikeastaan oli? Mikä oli hänen todellinen persoonansa ja olemuksensa, kumpi oli enemmän hänelle koti? Ainakin lohikäärmeensä eläminen taisi olla tärkeää Critille, se oli hänen ylpeytensä aihe selvästi. Roherdiron tiesi, ettei tulisi ymmärtämään tästä erikoisesta lohikäärmeestä kaikkea vaikka haluaisi, joten hän päätti olla kysymättä tai kommentoimatta mitään Critin olemuksesta. Lohikäärme sai olla mitä oli. Sitä paitsi, haltia halusi keskittyä kauniisiin maisemiin ja lentämisen hurmaan vielä kun saattoi, sitä ei kuitenkaan kestänyt enää kovin kauan. Toisin kuin Roherdiron, Crit ja Varnefindon vaikuttivat hieman väsyneiltä, joten ehkä takaisin palaaminen oli ihan hyväkin idea. Maa alkoi taas tulla lähemmäs, ensin kasvaa ja sitten kutistua, heidän laskeutuessa takaisin lähtöpisteeseen. Lumi pöllysi valtavan pedon alla, sen tömähtäessä maahan voimakkaasti. Maa luultavasti tärähti, ainakin linnun nousivat puista pelästyneenä lentoon ja katosivat taivaalle. Roherdiron huokaisi, ehkä vähän pettyneenäkin, maailman palautuessa taas normaaliksi heidän ympärillään.

Roherdiron taputti hieman Critin kaulaa, ennen kuin liukui alas tämän selästä. Jalat eivät tuntuneet aluksi kantavan ollenkaan ja Roherdiron horjahti muutaman kerran, ennen kuin löysi tasapainon.
Se oli uskomatonta. Tällaista kokemusta ei kykene milloinkaan unohtamaan. Kiitän teitä molempia. Ja sinä Crit, todella olet pedoista mahtavin.
Roherdiron katseli molempia vuoronperään. Hän hymyili. Rauhallinen ja vakavamielinen haltia todella hymyili kerrankin onnessaan. Pian tulisi pimeää, mutta tuskin heidän ihan vielä tarvitsisi lähteä eri suuntiin? Ainakaan Roherdironilla ei ollut kiire.
Voinko jotenkin korvata tapahtumat?
Roherdiron kysäisi uteliaana.
Avatar @ Forte & Susi

"Demons are red, angels are blue.
Hunters are gross,
but I really like you"


Forten hahmot:
Roherdiron (haltia) - "For Honor, Order and Duty"
Rimedur (ristiverinen) - "Hide, listen, watch, learn… And when the time is right, strike from the shadow"
Darion (ristiverinen) - "We dance to the rhythm of the world"
Acar (old lacerta) - "Do what thou willst"
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti La Maalis 17, 2012 12:41

Crit venytti selkäänsä vähän nojautumalla taaksepäin ja kierähtämällä sitten sellleen lumeen. Kuului pari naksahdusta, ennenkuin lohikäärme nousi takaisin jaloilleen. Lumet lennähtelivät sateen lailla mahtavemman olennon ravistellessa itsensä puhtaaksi. Valkoinen, jäätynyt vesi, sateli haltioiden päälle kevyenä peitteenä. Roherdironin kommentti sai Critn istahtamaan maahan ja ottamaan ylpeän asennon. Lohikäärmeelle oli aina tärkeää kuulla kehuja lyhyemmän rodun edustajilta, paisuttivat ne ylpeyttä miten tahansa.
"Me lohikäärmeet olemme kaikki", Crit totesi ja alkoi muuntautua takaisin ihmismuotoonsa. Samaisen sihinän ja rätinän mukana häntä katosi, kuono lyheni ja siivet katosivat selän uumeniin. Nahkasta muodostui violetti haarniska ja kynsistä jäivät aseet käsiin. Paikalla seisoi taas ihmismuotoinen Crit, jonka tukka oli tullut lumesta märäksi. Mitään humoristista kommenttia Crit ei keksinyt sanottavakseen. "Tadaa" oli jo kulutettu loppuun. Lohikäärme kaappasi molemmat haltiat kainaloonsa ja lähti astelemaan kohti kylän taloja.
"No, nytkun sen mainitset noin Diron, minulle maistuisi tuoppillinen olutta!" lohikäärme totesi.

Varnefindon itsekin venytteli vähän käsiään ja katsoi Critin ylpeää poseerausta, ennenkuin mahtavan olennon tilalle tuli alushousuissa kävelevä kaksijalkainen mies. Harmillisen radiaali muodonmuutos. Lohikäärmeen kaappaus oli niin raju että kaksinaama oli kaatua pärställeen, mutta sai niukin naukin pidettyä tasapainonsa kun häntä retuutettiin niska kainalossa eteenpäin.
"Ei zinun tarwitse Roherdiron... Crit, päästä irti!" Varnefindon ähki ja yritti työntää itsensä pois.
"Selvä", Crit vastasi lyhyesti ja päästi irti Varnesta, joka teki juuri rajun nykäisyn ja lensi selälleen lumihankeen. Ähkäisten haltia mulkoili lohikäärmettä maan rajasta ja naputteli sormillaan valkoisia kinoksia.
"Crit", hän mumisi.

Lohikäärme teki nopean vilkaisun Varnefindoniin ja huudahti kuin olisi ollut miljoonien kilometrien päässä haltiasta:
"Hoi Varne, älä jää jälkeen ehdit ottaa aurinkoa kesälläkin jos ruskettua halajat." Kaksinaama ilmestyi kohta puolin taas Roherdironin ja Critin rinnalle pyyhkien lumia yltään.
"Kunnon tuoppi olutta. Ah, se tekee kyllä hyvää lennon jälkeen!" Crit totesi haaveillen, katse kohdistettuna kaukaisuuteen.
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille
Avatar

Ritari
Ritari

Viestit: 1101

Liittynyt: Ti Marras 29, 2011 7:00

Paikkakunta: Haltiametsissä

Viesti La Maalis 17, 2012 1:27

Roherdiron epäili, ettei koskaan tottuisi tuohon jänteiden ja luiden poksahteluun lohikäärmeen muuttaessa muotoaan. Se kuulosti niin inhottavalta ja Roherdironin selkäpiissä kävi kylmä väre. Mutta pian valtava eläin kutistui ja pieneni, ylimääräiset ulokkeet alkoivat vetäytyä nahan alle ja lopulta jäljellä oli enää samainen mies, joka oli aikaisemmin joutunut tappeluun kylässä. Roherdiron hämmästyi vähän, Critin tullessa niin rentona ja niin äkkiarvaamatta heidän vierelleen, aivan kuin hän ei olisi ollut moksiskaan lentämisestä eikä se olisi väsyttänyt häntä lainkaan. Roherdiron laittoi myös merkille, miten tuttavallinen Crit oli myös häntä kohtaan. Se oli aika somaa, Roherdironilla oli harvoin näin ulospäinsuuntautuneita ystäviä ja varsinkin näin iloluonteisia. Crit tosiaan oli mahtava henkilö. Melkoisen riehakas myös, Roherdiron vähän joutui pitämään tasapainoa yllään Critin hypätessä heidän kimppuunsa. Siinä ei ehtinyt edes pudistella aikaisempia lumia yltään.

Mutta tuon lohikäärmemiehen repäistessä heidät mukaansa, Varnefindon meinasi menettää tasapainonsa ja vaikutti muutenkin hyvin tyytymättömältä yllättävään tilanteeseen ja tapahtumaan. Roherdiron pikkuisen hymähti, ei vahingoniloisesti, enemmänkin myötätunnosta ja oli valmis auttamaan ystävänsä takaisin jaloilleen koska vain.
"Olkaa nyt varovaisia, satutatte vielä toisianne."
Roherdiron puhui vähän samalla tavalla kaksikolle, miten hän puhui nuorille orihevosille, jotka olivat turhan villejä.
"Olut kyllä kelpaa, mutta ennen sitä ole hyvä ja etsi jotain päällesi, Crit. Pelkissä alushousuissa on erittäin epäilyttävää palata kylään."
Roherdiron oli kyllä onnekas, hänellä todella oli mielenkiintoisia ystäviä.
Avatar @ Forte & Susi

"Demons are red, angels are blue.
Hunters are gross,
but I really like you"


Forten hahmot:
Roherdiron (haltia) - "For Honor, Order and Duty"
Rimedur (ristiverinen) - "Hide, listen, watch, learn… And when the time is right, strike from the shadow"
Darion (ristiverinen) - "We dance to the rhythm of the world"
Acar (old lacerta) - "Do what thou willst"
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti La Maalis 24, 2012 10:55

Hetken ajan humoristinen virne vaihtui Critin naamalla kuin salaman iskusta. Suupielet vääntyivät kohti varpaita. Lohikäärme kiristeli hampaitaan ja vilkaisi housujaan. Lyhyethän ne olivat, mutta jokuko kehtasi sanoa alushousut? Väittää niin? Crit harppasi oikein askeleen Roherdironia päin ja lopetti kävelyn.
"Sanoitko jotain?" hän murisi mulkoillen haltiaa. Hänen hermonsa kävivät usein ylikierroksia, mutta jos kukaan sanoi poikkinaista sanaa hänen housuistaan tuli oli jo irti. Kuin äskeiset tunnit unohtaen lohikäärme oli jo valmis tarraamaan Roherdironia paidan kauluksesta ja näyttämään tälle taivaan merkit.
"Halutatko vaikka toistaa?" Crit ärjäisi ja puristi kätensä nyrkkiin.

Varne seurasi kolmen sekunnin ajan tilannetta ja oli äkkiä aivan hukassa. Crit oli nyt hyökkäämässä Roherdironin kimppuun, vain koska joku oli taas erehtynyt puhumaan tämän housuista. Mitäs käytti niin lyhyitä pöksyjä. Kaksinaama astui Critin ja Roherdironin väliin nostaen kätensä ilmaan.
"Crit, Crit... Älä nyt malttiasi menetä, Roherdiron wain laski leikkiä", Varnefindon sanoi, tietämättä oliko siitä mitään apua. Lohikäärme näytti kiehuvan raivosta. Varne loi katseensa haltiaystäväänsä.
"Eikö?" hän mumisi, melkein neuvoen sanomaan: kyllä.
"Ainahan ne", Crit murisi, tehden selväksi että tämä tilanne ei ollut ensimmäinen vastaan tullut. Lohikäärmeen katse porautui Roherdironin silmiin, hyppi Varnefindon vaikka miten päin heidän välissään.

//Tällä kertaa vähän lyhyempi vastaus. Ja nöyrimmät anteeksipyynnöt kestosta :/
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille
Avatar

Ritari
Ritari

Viestit: 1101

Liittynyt: Ti Marras 29, 2011 7:00

Paikkakunta: Haltiametsissä

Viesti Su Maalis 25, 2012 8:28

Roherdiron ei käsittänyt lainkaan, mistä Crit noin kovasti menetti malttinsa. Ei kai lohikäärme niin turhamainen ollut, että alushousujen näköisten pöksyjen arviointi laittoi hänellä pasmat sekaisin ja irrotti kaikista henkseleistään? Roherdiron kuitenkin pysyi paikoillaan, tulelta ja rikiltä tuoksuvan olennon harppoessa voimakkain askelein hänen henkilökohtaisen tilansa sisäpuolelle. Haltia pikkuisen kohotti kulmaansa hämmästyneenä, hän ei halunnut haastaa riitaa, muttei myöskään keksinyt syytä, miksi olisi pyytänyt anteeksi, kun ei ollut tehnyt mitään.
"Sanoin kyllä. Etkö kuullut muka? En aijo toistaa nimittäin."
Roherdiron vastasi tähän kummalliseen uhkaukseen yhtä hämmentyneenä kuin hetki sitten. Crit saisi kunnolla selittää, mikä häntä riivasi. Roherdiron ei kuitenkaan ollut turhan peloissaan, vaikka Crit jotain mahtailikin siinä.

Varnefindon tuli kuitenkin heidän väliinsä, tai lähinnä Critin eteen, sillä Roherdiron ei edes ollut hyökkäyskannalla. Haltia perääntyi suosiolla pari askelta, osoittaakseen ystävälleen, ettei hänellä ollut osaa eikä arpaa lohikäärmeen oudossa käytöksessä. Mutta se, että Varnefindon väitti hänen vain pilailevan, ei yhtään parantanut tilannetta Roherdironin kannalta. Mitä nyt pitäisi muka valehdella? Tosin Varne vaikutti olevan asiasta hyvin varma, joten Roherdiron kohautti harteitaan ja katseli muualle poissaolevasti.
"Niin kai.."
Haltia mutisi, jättäen asian sikseen. Jos Crit oli noin huonolla tuulella ja suuttui noin herkästi, Roherdironilla ei ollut intoa tarjota hänelle lupaamaansa oluttuoppia. Äkäpussi sai pärjätä ilman tätä menoa.
Avatar @ Forte & Susi

"Demons are red, angels are blue.
Hunters are gross,
but I really like you"


Forten hahmot:
Roherdiron (haltia) - "For Honor, Order and Duty"
Rimedur (ristiverinen) - "Hide, listen, watch, learn… And when the time is right, strike from the shadow"
Darion (ristiverinen) - "We dance to the rhythm of the world"
Acar (old lacerta) - "Do what thou willst"
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti Ma Maalis 26, 2012 8:29

Lohikäärme veti henkeä syvään kuin olisi juuri noussut järvestä ja rentoutui enemmän. Jos noin moni luuli hänen housujaan alushousuiksi, olisi ehkä tosiaankin aika hankkia pitemmät. Critin naama pysyi siltikin kireänä, hän kääntyi poispäin haltioista ja tokaisi kuin pikkulapsi:
"No anteeksi, jos kaikki on taas minun syytäni." Hän kuuli Varnen tirskahtavan hiukan takanaan. Lohikäärme asetti kädet puuskaan ja tuijotti kohti pöheikköä.

Kaksinaama seurasi lohikäärmeen näytöstä ja loppuasentoa.
"Sinun pitäisi osaoittaa wähän enemmän ymmärrystä. Kukaan muu kuin ihmismuotoinen lohikäärme ei käytä noin lyhyitä housuja keskellä talvea", Varnefindon totesi ja kallisti aavistuksen verran päätään. Crit ei vastannut, kunhan seisoi paikallaan. Haltia kohautti olkapäitään ja kääntyi takaisin Roherdironin puoleen.
"Älä wälitä hänestä. Crit ottaa hywin helposti nokkiinsa, kuten huomaat", Varne sanoi ja rapsutti niskaansa vähäsen. Olihan hänellä tuuria kun lohikäärmeen oli ystäväksi saanut, joten oliko aivan väärin toivoa sillä lohikäärmeellä olevan pitempi pinna. Crit seisoi edelleen samassa kohdassa ja samassa asennossa. Jääkööt siihen jos halusi.
"Mennään wain jo. Joz häntä kiinnostaa tulla, hän tulee perässä", Varnefindon lupasi. Hän ei halunnut jäädä keskelle lumimassoja pitämään mykkäkoulua. Ja nyt hän olisi mielummin Roherdironin puolella jos pitäisi jonkun kanssa kilpaa huutaa.
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille
EdellinenSeuraava

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia