Kaksinaama huomasi olevansa noin puoliksi jonkinmoisen ketun päällä. Hän nousi nopeasti liukastellen puoliseisomaan ja kellahti siitä istualteen lumeen.
"Pahoitteluni", hän mumisi, ja puhe taisikin hukkua vihaisten haltioiden mylvintään, joka oli varmasti herättänyt jo puolet koko kylästä. Varnefindon vilkaisi taakseen ja katsoi kuinka haltiat suorastaan jyräsivät tiensä heidän luokse.
"Kuka, minäkö, hänkö?" Kaksinaaman pää oli sekaisin törmäyksen jälkeen. Hän osoitti vuoron perään itseään ja kettua. Varne oli jo sanomassa kaveruutta vastaan ja vilkaisi kettua. Tuskin hän oli koskaan edes nähnyt tuota, ennenkuin nyt. Vastaus osoittautui täysin turhaksi päästää, isomman kokoinen haltiamies kun oli jo matkalla vääntämään ketulta niskat nurin siinä uskossa että tämä olisi Varnefindonin kaveri. Täytyihän asialle jotain. Ja kun Varnefindon seuraavan kerran vilkaisi sivulleen, kettu oli tiessään ja löytyi hänen takaansa piileskelemästä.
"Pah-", haltia ei ehtinyt jatkaa lausettaan pidemmälle kun nyrkki pamahti hänen vasempaan poskeensa. Varnefindon suorastaan liukui taaksepäin ja oli jyrätä ketun uudestaan allensa. Pieni iho reeämä vuosi verta ja tuuli kuivatti sen poskelle välittömästi. Kaksinaama ei itse juurikaan tappelusta piitannut, eikä halunnut nyrkkejään toista vastaan nostamaan.
Löikö hän juuri MINUA?! Morna mesosi hänen päänsä sisällä. Vasemman puoleinen melkein riekaleiksi revitty korva teki jo aavistuksen verran luimivaa liikettä.
Varne nousi hoippuen pystyyn ja olisi saanut uuden iskun naamaan, ellei olisi liukastunut alla olevaan jäähän ja vajonnut takaisin polvilleen. Pitkin olla liukas sää.
Revi jokainen riekaileksi! Nosta nyrkit pystyyn ja tappele kuin mies! Varne puri huultaan ja vilkaisi kettua.
"Vieläkö istustkelet?! Juokse!" haltia huusi, mutta huomasi yhden kolmesta takaa-ajajasta menneen heidän taakseen seisomaan niin ettei pakenemisesta edes puhuttu.
"Mikä on? Pelkäätkö kaksinaama?" haltiamies kysyi pilkallisesti ja sylkäisi maahan samalla kun kääri hihojaan. Kaksinaama, niinpä niin, mutta ihmisten ja haltioiden polttaminen poroksi oli Mornan heiniä.
"Minä, öh-", Varne mietti ja vilkaisi toiveekkaasti kettua.
MINÄ revin ne kaikki jos et sinä osaa! Morna uhmasi. Varnelle tuli sellainen olo että hän pyörtyisi kohta. Haltiamies syöksähti eteenpäin ja tarrasi häntä paidan kauluksesta.
"Te saatte pikku rotan", hän sanoi ystävilleen ja nyökkäsi ketun suuntaan samalla kun veti nyrkkinsä taakse.
//
Tässä olisi luonnos, jos se ei ole aivan karmiva, väritän ja vähän koristan sitä. Ja jos ei miellytä teen uuden, tai vaikka monta erilaista :) Vaatteita on kiva suunnitella.