Työtä tekevälle


Haltioiden kylä, kokonaisuudessaan. Kylä on monikerroksinen ja valoisa, ennen kaikkea luontoon sopiva. Talot ovat väriltään vaaleita, arkkitehtuuriltaan kauniita ja elegantteja. Joissakin taloissa on käytetty samaa, valkoista marmoria mitä itse aroilla sijaitsevassa linnassa. Kasvillisuutta kylässä on paljon, lähes joka nurkalta löytää seinäköynnöksiä, koristepuita ja pensaita. Kylä on täysin piilossa metsässä, sitä verhoaa lumous jonka läpi ei voi nähdä, ellei tiedä mitä pitäisi katsoa. Vain ne, jotka kylässä asuvat, löytävät sinne.
Kylä sisältää niin asunnot, kuin puodit ja torit. Toreja haltioilla ei ole niin paljoa, mitä ihmisillä, mutta kauppoja ja putiikkeja sitäkin enemmän. Majataloja on siellä täällä, osa tasokkaampia mitä toiset.

Öisin kylän kauniita katuja valaisee satunnaisesti ympäriinsä leijailevat maagiset valopallot. Päivisin auringonvaloa valoa tihkuu latvustojen lomasta. Kylää ei ympäröi muurit, eikä aidat. Haltiat luottavat täysin jo vuosisatoja toimineeseen maagiseen illuusioon, jonka ansiosta ihmiset eivät voi löytää tänne.

Valvoja: Crimson

Viesti Ke Maalis 28, 2012 8:00

Työtä tekevälle

Elspeth Fuchs

Elspeth kiisi läpi metsän. Hän oli ratsain matkalla Haltioiden kylään. Tätä kiitoa ei kuitenkaan kauaa kestänyt, sillä vaikka hänen hevosensa Velvet olisi jaksanut laukata niin heidän tuli enimmäkseen kulkea hitaammin. Koira nimittäin oli mukana, ja sille vauhti oli vähän turhan nopea. Taivas oli pilvetön ja sää keväisen kirkas. Oli myös melko lämmin. Tällä kertaa liikkeelle oli lähdetty aivan erityisestä syystä. Elspeth oli nimittäin saanut kuulla kiinnostavasta tallista joka sijaitsi Haltiakylän laitamilla. Vaikka hän kovin usein oli kylässä käynytkin, ei tämä talli ollut ikinä hänen silmiinsä sattunut. Saattoi toki johtua siitä, ettei se ollut aivan hänen normaalisti kulkemansa reitin varrella.

Eräs hänen haltiaystävistään oli jo muutama kuukausi sitten maininnut, että kylässä koulutettiin sotahevosia. Se ei vielä ollut saanut hänen kiinnostustaan nousemaan. Hieman myöhemmin eräs toinen tuttava oli kuitenkin kertonut, että kyseisellä tallilla koulutettiin hevosia ystävällisin metodein, eikä väkivalloin, kuten jossain muualla saattoi olla tapana. Tämän kuultuaan Elspeth oli päättänyt lähteä tutustumaan talliin, hän jopa elätteli toiveita työn saamisesta. Nykyiseen työpaikkaan kun oli kovin pitkä matka, eikä palkkakaan ollut kummoinen. Parin viikon päästä Elspeth pääsi vihdoin lähtemään matkaan, ja sillä matkalla hän nyt oli.

Metsä alkoi vähitellen harveta ja näkyviin tuli vähän puuttomampi alue. Jossain näkyi jo laitumiakin ja niillä laiduntavia hevosia. Elspeth päätteli olevansa oikeassa paikassa. Hän siirsi Velvetin käyntiin ja lähestyi hitaasti aluetta, joka hetkihetkeltä muistutti enemmän tallipihaa. Ulkona näkyi joku puuhailemassa. Hän taisi olla tuomassa jotakin hevosta ulos. Elspeth päätti että olisi varmaan ihan sopivaa lyöttäytyä hänen seuraansa ja ainakin kysellä vähän paikasta. Mieskin näytti jo huomanneen heidät. Niinpä Elspeth laskeutui hevosensa selästä ja lähti taluttamaan sitä pihaa kohti.
Avatar

Ritari
Ritari

Viestit: 1101

Liittynyt: Ti Marras 29, 2011 7:00

Paikkakunta: Haltiametsissä

Viesti Ke Maalis 28, 2012 8:54

Kevät oli kiireistä aikaa Roherdironilla. Hänen tammansa saisivat varsoja ja nuoret orit myytäisiin armeijalle tai yksityisille henkilöille. Sota vei erityisen paljon voimavaroja, uusia hevosia tarvittiin kaatuneiden tilalle nyt enemmän kuin tavallisesti, joten Roherdironilla oli paljon töitä. Siltikin, hän nautti töistään ja teki ne hyvin huolella, hoiti jokaisen hevosen tarkasti. Roherdiron tunnettiin hyvin lempeänä ja rauhallisena hevoskouluttajana, joka sai hevosensa tekemään melkein mitä vaan, mikäli niiden luonne sopi kyseiseen työhön. Roherdiron ei koskaan pakottanut eläimiä, vaan ohjasi niitä päättäväisesti ja kurinalaisesti oikeaan suuntaan, osoittaen niille samalla myös ystävällisyyttä ja luottamusta. Hän oletti samanlaista yhteisymmärrystä hevosten kanssa myös työntekijöiltään, joista molemmista oli tullut harjaantuneita hevosmiehiä. Siltikin, kaikkein villeimmät ja hankalimmat yksilöt Roherdiron koulutti aina itse, ihan varmuuden vuoksi.

Oli hyvin hieno kevätpäivä, Roherdiron oli tarkistanut tiineiden tammojen voinnin ja oli nyt aikeissa vähän ratsastaa Arthonilla, nuorella, mustalla orilla, joka oli ollut sairaslomalla etujalkojensa takia. Nyt se taas käveli ilman mitään ongelmaa ja tanssahteli pää ja häntä korkealla Roherdironin vieressä, korskui välillä ylväästi ja steppasi niin hienona, mitä ikinä vain osasi. Roherdiron oli aikeissa sitoa orin puomiin harjaamista varten, kun kuuli kavioiden kopsetta hiekkaista pihatietä vasten. Joku tuli, eikä kyseessä ollut hänen oppipoikansa. Roherdiron lähti Arthonin kanssa kävelemään hieman lähemmäs tulijaa, joka osoittautui nuoreksi naiseksi. Yleensä naiset eivät käyneet täällä, miehet hoitivat sota- ja työhevosten ostamisen, mutta tietysti naiset olivat yhtä lailla tervetulleita. Yleensä heillä oli vielä parempi maku hevosten suhteen. Suunnilleen puolessa välissä molemmat kohtasivat.
"Aamupäiviä. Voinko olla jotenkin avuksi?"
Roherdiron kysyi kohteliaasti, samalla kun Arthon tarkasteli korvat pystyssä uutta tuttavuutta edessään.
Avatar @ Forte & Susi

"Demons are red, angels are blue.
Hunters are gross,
but I really like you"


Forten hahmot:
Roherdiron (haltia) - "For Honor, Order and Duty"
Rimedur (ristiverinen) - "Hide, listen, watch, learn… And when the time is right, strike from the shadow"
Darion (ristiverinen) - "We dance to the rhythm of the world"
Acar (old lacerta) - "Do what thou willst"

Viesti To Maalis 29, 2012 4:10

"Huomenta teillekin, hevosherra. Tulen tänne aroilta asti, koska olen kuullut hyvää tallistanne. Haluaisin mielelläni tutustua siihen," Elspeth vastasi. Velvet seisoi hänen vierellään viileänä ja rauhalllisena. Suuri ja lihaksikas, mutta kuitenkin suhteellisen sirorakenteinen punaruunikko tamma ei nykyään kummemmin hötkyillyt. Nuorempana se oli ollut oikea villikko, mutta Elspethin johdonmukaisessa koulutuksessa siitä oli kasvanut hänelle uskollinen ja muita kohtaan välinpitämätön hevonen. Edes nuoren orin tanssahtelut eivät saaneet sitä hämääntymään. Kiinnostunut se oli, muttei innostunut. Dax, suuri tumma paimenkoira joka kulki aina Elspethin mukana, käyttäytyi miltei samoin. Nytkin se seisoi kuono Elspethin reidellä hänen takanaan, kuin varjo.

"Anteeksi, en vielä esitellyt itseäni. Olen Elspeth Fuchs, ja suonissani virtaa osittain haltiaveri. Käyn töissä silloin tällöin eräällä hevostilalla vuorten takana Nahor -kylässä. Tehtäväni on aloittaa nuorten hevosten ratsukoulutus, jota paikalliset hevoskouluttajat tai tallityöläiset sitten jatkavat. Oman hevoseni olen kouluttanut kokonaan itse. Siitä oli tarkoitus tulla sotahevonen, mutta sattumien kautta sainkin pitää sen itselläni," Elspeth kertoi taustoistaan. Mies vaikutti todella ystävälliseltä. Joka paikassa naisiin hevosten lähellä ei suhtauduttu yhtä mutkattomasti. Oli kestänyt aikaa, että hän oli löytänyt nykyisenkään työpaikkansa. Siellä häneen oli aluksi suhtauduttu epäilevästi, mutta töiden kannettua hedelmää hänen työtään oli alettu arvostaa. Haltia ei myöskään näyttänyt tuomitsevan häntä hänen ulkomuotonsa perusteella.
Avatar

Ritari
Ritari

Viestit: 1101

Liittynyt: Ti Marras 29, 2011 7:00

Paikkakunta: Haltiametsissä

Viesti To Maalis 29, 2012 9:11

Roherdiron oli nähnyt elämänsä aikana ties millaista olentoa, mutta kieltämättä tämä nainen oli erikoisimmasta päästä. Jotenkin hyvin eläinmäinen, melkein kuin jokin pieni ja siro metsäpeura, samalla hyvin soma ja arveluttava. Mutta jokainen sai olla millainen oli, haltiaa ei haitannut, mikäli tämä ei ollut ihmisten puolella. Tuskin. Haltiakylässä asuvat eivät millään voineet veljeillä ihmisten kanssa, se oli, ainakin Roherdironista, täysi mahdottomuus. Uteliaana haltia katseli tätä erikoista naista, mutta pyrki olemaan hyvin ystävällinen ja kohtelias ja kuuntelemaan, mitä nainen oikein halusi. Ainakin kyseessä oli hevosiin, ja koiriin, tottunut tapaus. Hevonen näytti hyvin koulutetulta ja älykkäältä, se ei välittänyt Arthonin yrityksistä oreilla. Nainen oli myös hyvin päättäväinen sen suhteen, mitä oikein halusi. Hän kertoi suoraan, lateli faktat pöytään, eikä antanut Roherdironille tilaa epäillä ja kysellä. Hyvä luonteenpiirre. Ja tietysti oli sangen hienoa, jos oma talli ja sen kasvatit kiinnostivat. Ehkäpä nainen etsi oria kauniille tammalleen.
"Vai tallini kiinnostaa. Mukava uutinen, olet toki tervetullut katsomaan hevosia."
Roherdiron viittasi kädellään kohti tallia, ennen kuin nainen jatkoi puhumistaan.

Nainen esitteli itsensä ja kertoi historiaansa. Hevosmiehiä, tai naisia tässä tapauksessa. Ei vaikuttanut aloittelijalta, ainakaan omien sanojensa perusteella.
"Olen Roherdiron, kasvattaja ja kouluttaja. Elämänkokemuksenne hevosten parissa ovat sangen laajat, huomaan, mutta minun täytyy kysyä, miksi kerrot sen minulle? Tilalleni saa tulla, vaikkei omaisikaan hevostietämystä. Ellet sitten etsi töitä, mutta sitä epäilen, kerran olet jo Nahor- kylän palveluksessa."
Roherdiron valitsi sanojaan tarkkaan, hän ei halunnut tehdä mitään ennakkokäsityksiä, mutta jos Elspeth etsi töitä, hän oli hyvin tervetullut lisä näin kevätkautena.
Avatar @ Forte & Susi

"Demons are red, angels are blue.
Hunters are gross,
but I really like you"


Forten hahmot:
Roherdiron (haltia) - "For Honor, Order and Duty"
Rimedur (ristiverinen) - "Hide, listen, watch, learn… And when the time is right, strike from the shadow"
Darion (ristiverinen) - "We dance to the rhythm of the world"
Acar (old lacerta) - "Do what thou willst"

Viesti Ti Huhti 03, 2012 3:46

Elspeth huomasi kuinka haltia katseli häntä uteliaasti ja sitten toivotti tervetulleeksi tutustumaan talliinsa. Tyttö lähti taluttamaan hevostaan pihaa kohti. Mies esitteli itsensä mutta ihmetteli hieman miksi Elspeth niin paljon puhui itsestään. Hän otti myös esille työasian. Tässä kohtaa Elspeth terästäytyi. Ehkä se ei olekaan ihan mahdoton ajatus.

"Olette siis itse tallin omistaja? Hauska tutustua. Niin, ihmettelitte miksi kerroin niin paljon itsestäni. Se on tapanani muutenkin, mutta olin tosiaankin ajatellut kysyä teiltä töitä. En odottanut sen tulevan vielä esille, koska halusin nähdä paikan itsekin ennen kuin kysyn töitä."
Elspethiä mietitytti mitä haltia mahtoi ajatella. Mutta työpaikka oli kuitenkin hänen tulonsa lopullinen tavoite. Tällä tallilla saattoi kylläkin olla jo tarpeeksi työntekijöitä, ehkä liikaakin.
"Kerroin olevani töissä Nahor -kylässä, mutta se ei ole kuitenkaan minulle mieluisin työpaikka. Matka kotoani sinne on melko pitkä ja työajankohdat vaihtelevat suuresti, saattaa nimittäin mennä pitkiäkin ajanjaksoja ilman töitä. Siksi olen etsiskellyt uutta paikkaa jo jonkin aikaa. Kuten jo sanoinkin, teidän tallinne vaikuttaa todella hyvältä. Tutustun kuitenkin hevosiinne mielelläni," hän selvensi. Saman aikaisesti kävellessään hän oli jo päässyt jo pihaan saakka. Ainakin ulkona näytti todella siistiltä ja hyvinhoidetulta.
"Kasvatatte ja koulutatte hevosia siis sotatarkoitukseen, ilmeisesti haltioille? Epäilen ettette ole ihmisten puolella. Kysymykseni voisi olla loukkaava, mutta näin sota-aikaan ymmärrätte sen varmasti." Elspeth pyrki olemaan mahdollisimman kohtelias kuten aina, ja juuri nyt hänellä ei ollut mitään haluakaan olla epäkohtelias.
Avatar

Ritari
Ritari

Viestit: 1101

Liittynyt: Ti Marras 29, 2011 7:00

Paikkakunta: Haltiametsissä

Viesti Ti Huhti 03, 2012 9:27

Roherdiron kuunteli mielenkiinnolla Elspethin vastausta kaikesta siitä kertomisesta ammattinsa parissa. Vai että nainen haki töitä. Se tietysti selitti kaiken. Tämä oli itseasiassa ensimmäinen kerta, kun kukaan nainen oli halunnut työskennellä hevosten parissa Roherdironin tallilla. Se oli fyysisesti raskas työ, ja miksei henkisestikkin, joten yleensä naiset pysyivät poissa. Mutta Roherdironista itsestään oli hienoa nähdä, että myös naisia kiinnosti tämä ammatti ja ymmärrys hevosiin. Omaa tietoa ja intohimoa johonkin asiaan oli aina miellyttävä jakaa.
"Ymmärrän hyvin. Voin esitellä sinulle paikkoja ensin."
Roherdiron viittasi hieman kädellään kotitallinsa ympäristöä. Elspeth vaikutti innokkaalta, muttei turhan malttamattomalta, vaan odotti kärsivällisesti, mitä Roherdironilla oli sanottavaa ja näytettävää. Järkiperäinen nainen, se oli hyvä, sellaista tässä työssä kaivattiin. Roherdiron työnsi hieman Arthonin päätä taaemmas, orin yrittäessä hangata sitä vasten haltian selkää. Samalla Roherdiron yritti muistaa, missä oli Nahor, muttei saanut asiaa päähänsä sillä hetkellä.
"No ainakin sen voin luvata, että täällä ainakin riittää töitä vuoden ympäri. Keväällä kun syntyvät uudet varsat ja syksyllä taasen pitäisi löytää oikeille tammoille oikeat orit."
Joskus töitä oli melkein liiankin kanssa, mutta Roherdiron rakasti töitään, ei hän missään tapauksessa vaihtaisi alaa ikinä.

Heidän olisi turha jäädä keskelle pihaa seisoskelemaan, Roherdiron voisi aivan hyvin esitellä paikkoja samalla.
"Aivan, tällä hetkellä sotatarkoituksiin, mutta myös aivan tavallisiin maatalon töihin, vaunuhevosiksi, metsästyshevosiksi, seuraponeiksi..Täältä tulee aika kaikenlaisia hevosia, riippuen niiden luonteesta. Mutta voit hyvin viedä tammasi tuohon tyhjään tarhaan, niin esittelen sinulle vähän paikkoja."
Roherdiron osoitti tammalaitumen vieressä olevaa aitausta, johon myöhemmin varsoneet tammat tulisivat. Arthonin Roherdiron antoi toisen talliapulaisensa käsiin, ennen kuin palasi Elspethin luokse.
"Tammalaitumen varmaan jo huomasitkin. Suurin osa tammoista on tiineenä, osa voi varsoa koska vain. Tuolla hieman kauempana on orien laidun, yritämme toki pitää ne yksilöt erillään, jotka eivät tule toimeen keskenään. Siksi on tuollaisia vähän pienempiä aitauksia."
Puhuessaan Roherdiron osoitti eri aitauksia, kunnes siirtyi rakennuksiin.
"Tuo pitkä rakennus on talli, orit ja tammat on eroteltu varmuuden vuoksi väliseinällä. Sen vieressä on rehu- ja heinävarasto, johon on liitetty myös kahden aikaisemman työntekijäni huoneet. He kutsuvat sitä leikkisästi Jätkäliiteriksi. Sitten on päärakennus, jossa tapahtuu ruokailu ja peseytyminen. Hmm..Siinä se suunnilleen onkin. Ja sinulla näyttää olevan kaunis hevonen itselläsi, se on myös tervetullut jäämään tänne."
Avatar @ Forte & Susi

"Demons are red, angels are blue.
Hunters are gross,
but I really like you"


Forten hahmot:
Roherdiron (haltia) - "For Honor, Order and Duty"
Rimedur (ristiverinen) - "Hide, listen, watch, learn… And when the time is right, strike from the shadow"
Darion (ristiverinen) - "We dance to the rhythm of the world"
Acar (old lacerta) - "Do what thou willst"

Viesti Ma Huhti 09, 2012 8:36

Elspeth seurasi haltiaa tämän alkaessa esitellä paikkoja. Mies kehotti häntä laittamaan Velvetin tyhjään tarhaan, ja se sopi mainiosti. Eihän hevosta kannattanut turhaan ympäri pihaa talutella. Hän talutti sen tarhaan ja riisui varusteet. Tamma nuuskutteli maata toivoen löytävänsä heinänkorren tai kaksi. Ei se yleensäkään ollut vieraita paikkoja vierastanut, ja nytkin se jät tarhaan ihan mielellään. Hieman se myös tähysteli sinnepäin missä toiset hevoset olivat.

Haltia ei ainakaan heti tyrmännyt hänen työpyyntöään vaan päinvastoin vakuutteli työtä olevan. Kaiken lisäksi työnkuva kuulosti monipuoliselta ja mielenkiintoiselta. "Kuulostaa todella hyvältä. Teillä onkin varmaan sitten paljon hevosia."
Roherdiron aloitti esittelynsä laitumista. Järjestely vaikutti oikein järkevältä. He jatkoivat eteenpäin ja mies esitteli rakennuksia. Hän kertoi tallilla olevan valmiiksi jo kaksi työntekijää. Toisen Elspeth taisikin nähdä jo aiemmin, kun Roherdiron oli antanut orinsa jollekulle joka näytti pätevältä työntekijältä joka tiesi mitä oli tekemässä. Sellainen Elspeth pyrki aina olemaan itsekin. eikä hänellä hevosten kanssa ollut ikinä mitään ongelmia ollut. Uuden tallin tavoille ja aikatauluille totuttelussa meni aina tietenkin jonkun aikaa, mutta muuten työnteko ei tuottanut vaikeuksia. Myös Elspethille hevosala oli ollut melkein itsestäänselvyys, koska mitään muuta ammattia hänellä ei ollut ikinä ollut mahdollisuutta opetella. Hevostaidot tulivat luonnostaan ja kaikki muu oli ollut suhteellisen helppo oppia.

Sitten mies tarjosi Velvetillekin paikkaa tallistaan.
"Kiitos, olisi hienoa jos hevoselle löytyisi paikka jos otatte minut töihin. Tosin matkat kuljen ratsain joten käytännössä se olisi täällä silloin kun minäkin."
Haltiamies oli oikein ystävällinen ja työpaikan saaminenkin alkoi jo vaikuttaa todennäköiseltä. "Niin, ottaisitteko te minut töihin?"
Avatar

Ritari
Ritari

Viestit: 1101

Liittynyt: Ti Marras 29, 2011 7:00

Paikkakunta: Haltiametsissä

Viesti Ti Huhti 10, 2012 1:54

Roherdiron oli näyttänyt kaikki tarpeelliset paikat, jotka voisivat olla Elspethin työn kannalta tärkeitä. Hän oli melkoisen positiivinen palkkaamaan hänet, nainen työpiirissä voisi olla erittäin hyvä idea, koska silloin saisi erilaisia mielipiteitä ja näkökulmia asioihin ja Roherdiron varmaan itsekkin oppisi jotain tämän erikoisen naisen hevostaidoista. Koskaan ei voinut oppia liikaa. Lisäksi Elspethin tamma toi uutta verta tallille, sitä voisi tulevaisuudessa ehkä käyttää siitokseen, hieno eläin saisi varmaan hienoja varsojakin. Roherdiron tarkkaili terveellä silmällään Elspethiä. Innokas hän ainakin tuntui olevan työn suhteen, nyt kun vielä sen laittaisi koetukselle.
"Vaikutat ainkin osaavalta, joten voisin ottaa sinut aluksi koeajalle, sanotaan sellaiset pari viikkoa alkajaisiksi."
Roherdiron naputteli sormiaan vastakkain mietteliäänä ja katseli sitten laitumella olevia hevosiaan.
"Voit hyvin asua Jätkäliiterissä kahden muun työntekijäni kanssa ja näin ollen saat syödä täällä. Luonnollisesti asuminen täällä otetaan palkastasi. Tai sitten voit asua ja syödä omakustanteisesti jossain muualla, ihan miten vain haluat."
Nämä olivat melko pieniä, mutta tarpeellisia yksityiskohtia, jotka kanantti selittää, ettei myöhemmin tulisi mitään yllätyksiä.

Mutta ainakin muuten, Elspeth pääsisi aloittamaan samantien.
"Uudessa paikassa on tietty uudet tavat ja säännöt, mutta ensimmäiset viikot voit vain seurata minua, opit samalla työnteon rytmin."
Yleensä aamut, ruokinta ja siivous, menivät samalla rutiinilla, joten sellaisen oppi äkkiä. Uusia hevosia tuli ja meni, ja jokaisen kanssa oli vähän erilaista, mutta Roherdiron pyrki pitämään asiat siksi niin tiukasti rutiinilla, jotta uudet eläimet tottuivat helposti ympäristöön ja niitä olisi miellyttävämpi käsitellä.
"Jos sinulle vain sopii, haluaisin ensin nähdä vähän ratsastustaitojasi, koska ne ovat olennainen osa työtä. Varsinkin nuoria hevosia tulet vielä ratsastamaan ja kouluttamaan. Oletko kouluttanut varsoja ennen?"
Roherdiron jutteli samalla, kun viittoili Elspethiä tulemaan mukanaan laitumen luokse.
Avatar @ Forte & Susi

"Demons are red, angels are blue.
Hunters are gross,
but I really like you"


Forten hahmot:
Roherdiron (haltia) - "For Honor, Order and Duty"
Rimedur (ristiverinen) - "Hide, listen, watch, learn… And when the time is right, strike from the shadow"
Darion (ristiverinen) - "We dance to the rhythm of the world"
Acar (old lacerta) - "Do what thou willst"

Viesti Ma Huhti 16, 2012 10:45

Haltialla ei vaikuttanut olevan mitään suurempia esteitä Elspethin työhaaveille, tietysti hän haluaisi ensin nähdä myös käytännössä että Elspeth olisi kykenevä ja taitava työssä. Mies ehdotti muutaman viikon koeaikaa. "Sopii oikein hyvin. Siinähän ehdin itsekin tutustua talliin ja jos jostakin syystä järjestely ei minulle sovikaan, niin se ei tuota ongelmaa. Asun mielelläni hevosineni täällä työaikoina, koska olisi kovin hankalaa joka aamu tänne ratsastaa. Vapaille ja lomille voin tietysti mennä kotiini."
He olivat seisahtuneet juttelemaan. Ympärillä näkyi kaunis, ja kuten Elspeth oli jo aiemminkin huomioinut, hyvin hoidettu tallialue. Jos hevoset olivat täysjärkisiä ja muut työntekijät mukavia, ei olisi mitään syytä miksei hän haluaisi tänne töihin. Lisäksi hevosherra oli selvästi iskenyt silmänsä hänen Velvetiinsä, joten olisi ehkä mahdollista joskus tulevaisuudessa varsottaa se täällä. Elspeth oli jo pitkään haaveillut sellaisesta, mutta sopivaa tilaisuutta ei ollut tullut.

Haltia vakuutteli että Elspeth pian tottuisi työntekoon hänen tallillaan sen suuremmitta vaikeuksitta, eikä hän sitä itsekään epäillyt. Rutiinit olivat tietysti tärkeitä aina eläinten kanssa toimittaessa, ja ne osaltaan helpottivat myös työn tekemistä. Sitten Roherdiron kertoi haluavansa nähdä hänen taitojaan jotta voisi olla varma hänen sopivuudestaan vaativaan työhön. Elspethin viimeisimmästä työnhakuprosessista oli jo niin kauan aikaa, että hän oli jo vallan unohtanut, että työnantaja varmaankin haluaisi jotain konkreettista näyttöä työtaidoista.
"Toki voin ratsastaa teille, se ei tuota minulle mitään ongelmia. Haluatte varmaan minun ratsastavan jollakin teidän hevosistanne? Niin, kuten jo aiemminkin mainitsin olen kouluttanut omankin hevoseni kokonaan itse, sain sen siis koulutukseeni jo varsana. Nykyisellä työpaikallanikin olen muutamia varsoja kouluttanut, joten minulla on jonkin verran kokemusta. Enemmän tosin nuorista hevosista joita olen lähinnä ratsukouluttanut," Elspeth kertoili. Häntä ei lainkaan arveluttanut ratsastaa vieraillakaan hevosilla, koska hän oli todella taitava ratsastaja ja osasi erityisen hyvin käsitellä hevosia. Nyt hän seurasi Roherdironia laitumen suuntaan.
Avatar

Ritari
Ritari

Viestit: 1101

Liittynyt: Ti Marras 29, 2011 7:00

Paikkakunta: Haltiametsissä

Viesti Ti Huhti 17, 2012 8:04

Elspeth tosiaan vaikutti hyvältä naiselta tähän porukkaan, mutta jotta hän pääsisi töihin, ainakin kouluttamaan varsoja, hänen piti saada hyväksyntä Veryanilta. Veryan oli Roherdironin kasvattama, punaruskea ja vanha ori. Se oli kokenut konkari, osasi kaiken osattavissa olevan, niin hyvässä kuin pahassa. Se oli hyvin kiltti ja rauhallinen, muttei antanut mitään ilmaiseksi, ainakaan kokeneelle ratsastajalle. Veryan oli hyvä mittari ratsastajan taidoista, aloittelijan kanssa se teki työt tunnollisesti, mutta kokeneen kanssa osasi myös antaa tarpeeksi haastetta. Ja ori tiesi aivan itse, millainen ratsastaja selässä istui. Se ei tulisi antamaan mitään ilmaiseksi Elspethille, naisen piti tosiaan ratsastaa, ei vain matkustaa mukana.
"Kyllä. Testaan taitosi yhdellä omista oreistani."
Roherdiron vastasi, tullessaan hevosaitauksen vierelle ja vihelsi kimeästi. Veryan nosti päätään ja lähti ravaamaan porttia kohti, jolloin myös muut laitumella olevat orit lähtivät sen mukaan. Mutta Roherdiron otti ainoastaan punaruskean, tuspujalkaisen ja massiivisen sotaorin mukaansa.
"Tämä on Veryan, vanha mestari. Se tietää kyllä, mitä pitää tehdä, joten jokaisen sen tekemän liikkeen, laukanvaihdon, peruutuksen tai voltin, on lähdettävä sinulta. Se ei tee töitä huvikseen."
Roherdiron selosti, laittaessaan narun kiinni riimuun.

Roherdiron vei orin puomin luokse ja sitoi kiinni.
"Haetaan sille harjat ja varusteet, samalla vähän näet, missä on mikäkin."
Roherdiron viittoili Elspethiä tulemaan mukaansa. Koska hevoset vaihtuivat tiuhaan tahtiin, Roherdiron hankki ainoastaan omille, tänne jääville hevosille omat varusteet. Muissa tapauksissa hevosen omistaja kustansi ne ja sai tietty mukaansa, kun hevonen lähti. Veryanilla oli omat varusteet, ja ainakin satulasta ja suitsista huomasi, että hevonen oli hyvin tärkeä. Suitsissa oli lehtikulta koristuksia ja satulassa hienointa nahkaa.
"Veryan on aika prinsessa, usko pois. Se syntyi heikkona, pienenä orina, jonka ei uskottu elävän viikkoa kauemmin. Siksi minä kai vähän hemmottelin sitä, yrittäessäni pitää Veryanin elossa. Ja se tosiaan näkyy siitä. Vain hienoin kelpaa."
Roherdiron hymähti, ojentaessaan varusteet Elspethille. Jatkossa hän kuitenkin joutuisi kantamaan satulat sun muut itse. Roherdiron otti ainoastaan harjoja sisältävän puuämpärin, ennen kuin palasi takaisin Veryanin luokse. Ori hörisi hiljaa ja ojensi päätään, tehdäkseen tuttavuutta myös Elspethin kanssa.
"Voit laskea satulan puomille ja aloittaa sitten harjaamisen."
Roherdiron ei ollut auttamatta sen takia, että olisi ilkeä, vaan ihan siksi, että näkisi naisen todelliset taidot. Ei hän niitä epäillyt, mutta ei testaamisesta haittaa ollut.
Avatar @ Forte & Susi

"Demons are red, angels are blue.
Hunters are gross,
but I really like you"


Forten hahmot:
Roherdiron (haltia) - "For Honor, Order and Duty"
Rimedur (ristiverinen) - "Hide, listen, watch, learn… And when the time is right, strike from the shadow"
Darion (ristiverinen) - "We dance to the rhythm of the world"
Acar (old lacerta) - "Do what thou willst"

Viesti To Touko 03, 2012 4:45

Elspeth katseli kiinnostuneena, kun haltiamies haki orin laitumelta. Se oli kieltämättä vaikuttavan näköinen, jykevä ja samalla kaunis.Roherdiron kertoili hevosestaan ja Elspeth nyökkäili kuunnellessaan. Hän osasikin arvella ettei mies mitään helpointa hevostaan hänelle ratsastettavaksi antaisi. Häntä ei kuitenkaan epäilyttänyt, päinvastoin hän oli kiinnostunut tutustumaan jälleen uuteen hevoseen ja sen taipumuksiin.
Elspeth seurasi Roherdironia sisälle varusteita hakemaan. Orin varusteet olivatkin todella hienot, varmasti kalliitkin. Elspeth otti suitset ja nosti satulan käsivarsilleen miehen ojentaessa niitä hänelle. Haltia kertoi Veryanin menneisyydestä ja Elspeth hymähteli kuunnellessaan. "Ymmärrän kyllä. Enhän itsekään haluisi omalle hevoselleni kuin parasta. Tosin näin hienoihin varusteisiin minulla tuskin olisi varaa. Mutta tärkeintä lienee että se tosiaan jäi henkiin," hän jutteli. Heidän palatessaan ulos hän painoi mieleensä missä satulahuone sijaitsi. Koira seurasi Elspethiä herkeämmättä mutta huomaamattomana, joskus hän jopa unohti sen olevan mukana. Ei voinut kuitenkaan olla varmaa miten hyvin Veryan oli tottunut koiriin, joten Elspeth komensi Daxin maahan vähän matkan päähän seinän viereen, siinä näytti olevan mukavan varjoisaa.

Roherdiron kehotti häntä laskemaan satulan puomille ja aloittamaan harjauksen. Elspeth kaiveli miehen tuomasta sankosta harjan ja lähestyi hevosta tavalliseen tapaansa vähän sivulta päin. "Hei Veryan. Oletpa sinä hieno," hän jutteli orille ja rapsutti sitä vähän kaulasta. Veryan vilkaisi häntä mutta ei sen kummemmin välittänyt. Elspeth aloitti harjaamisen lavasta ja eteni pyörivin liikkein käyden jalan, vatsan alusen, selän ja lautaset kaikki tarkkaan läpi jäämättä kuitenkaan mitään kohtaa sen kummemmin hinkkaamaan. Ori ei ollut kovin likainen joten ei sille ollut tarvettakaan. Käydessään hevosen harjaa pikaisesti kädellään läpi hän huomasi senkin olevan takuton, vaikutti siltä että täällä hevosten hoitoonkin panostetaan kunnolla. Elspeth oli nähnyt sellaisiakin paikkoja joissa hevoset kyllä koulutettiin erinomaisiksi mutta perushoitoon ei kiinnitetty tarpeeksi huomiota.

Elspeth epäili että hän voisi samantien satuloida hevosen. Hän nosti hienon nahkasatulan puomilta, kantoi sen Veryanin luo ja laski kevyesti orin selkään sekä liu'utti sopivalle kohdalle. Satula tuntui kuin mittatilaustyönä tehdyltä, niin napakka ja täydellisen istuva se tälle hevoselle oli. Elspeth veti satulavyötä vähän kiinni niin että satula pysyisi omalla paikallaan hänen laittaessaan hevosta muuten valmiiksi. Elspeth ei oikeastaan ollut vama miten täällä oli tapana toimia suitsia laittaessa mutta hän tekin tottumustensa mukaisesti ja avasi orin päitset laittaen ne sen kaulalle. Tämä hevonen vaikutti kuitenkin niin rauhalliselta että se tuskin keksisi nyt mitään temppuja. Elspeth laittoi ohjat orin kauniin ruskealle kaulalle ja laittoi pehmeästi mutta jämäkästi kätensä sen pään ympärille sujauttaen kuolaimet suuhun ja suitset päähän. Näinkin hienoihin suitsiin oli käytössä jäänyt jäljet mihin kohtiin ne yleensä kiinnitettiin. Nuo reiät vaikuttivat Elspethikin mielestä vallan sopivilta, niinpä remmien kiinnittäminen sujui varsin ripeästi. Nyt Veryan alkoi olla jo valmis ratsastettavaksi. "Minkäslaista ratsastuskoetta olet minulle sitten suunnitellut?" Elspeth kysäisi nostaen hieman toista kulmaansa.
Avatar

Ritari
Ritari

Viestit: 1101

Liittynyt: Ti Marras 29, 2011 7:00

Paikkakunta: Haltiametsissä

Viesti To Touko 03, 2012 7:11

Roherdiron seurasi tarkasti vierestä, Elspethin hoitaessa Veryania ja harjatessa sitä huolellisesti. Roherdiron ei tehnyt tai sanonut mitään, ainoastaan katseli. Veryan seisoi paikallaan, välillä lepuuttaen toista takajalkaansa vuoronperään. Sen alahuuli roikkui rentona ja silmät olivat puoliummessa, selvästi ori nautti saamastaan huomiosta ja ystävällisyydestä. Roherdiron oli myös mieltynyt Elspethin työpanokseen, nainen osasi käsitellä hevosta, ainakin hoitaessa ja jos se oli kiltti. Roherdiron ei tietenkään heti ensimmäiseksi antanut naiselle käsiteltäväksi harjaamiseen tottumatonta hevosta, mutta joskus senkin aika tulisi ja Elspeth saisi todella osoittaa kykynsä. Ei sillä, että haltia niitä olisi epäillyt lainkaan. Harjaaminen sujui kuin suoraan oppikirjasta, Veryanin tulenpunainen karva kiilteli ja harjakset olivat lainehtivat ja tuuheat. Hyvän näköinen ori tosiaan. Ja satulointi sujui ilman suurempia ongelmia, Veryan luimisteli, muttei muuten reagoinut vyön kiristykseen sen pahemmin. Elspeth osasi hyvin perusasiat. Mitään moitittavaa Roherdiron ei löytänyt, mutta hänen oli pakko mainita yhdestä asiasta.
"Huomaan, että sinulla on koira. Se on tietysti tervetullut lisä, minulla tosin ei hevosten lisäksi ole kuin kissoja. Mutta minun täytyy pyytää, että pidät koirasi kaukana nuorista hevosista, ne voivat pelästyä ja vahingoittaa sitä tai itseään. Veryan ja muut vanhat konkarit eivät koirista välitä."
Roherdiron piti kaikista eläimistä, myös koirista, ja sellainen oli ihan hyvä opetuskäyttöön, hevosten piti kuitenkin tottua koiriin, sillä monessa maalaistalossa oli sellainen. Mikäli Elspeth tulisi ratsastamaan Veryanilla enemmän, koira voisi ihan hyvin olla heidän mukanaan vaikka maastolenkeillä.

Ensin kuitenkin Roherdiron halusi nähdä, miten nainen pärjäsi hänen parhaan orinsa kanssa. Kaikki näytti olevan valmista, Veryan oli satuloitu ja se seisoi odottavaisesti Elspethin vierellä.
"Aluksi kokeilemme taitojasi hieman tuolla kentällä."
Roherdiron osoitti tallin ja laidunten välissä olevaa kenttää, joka oli jaettu kahteen osioon.
"Ihan perusjuttuja, näytät vähän, miten sinulta sujuu askellajien vaihto ja perus ratsastus. Joitain kuvioita ja ehkä pieniä esteitäkin voimme kokeilla."
Roherdiron luotti Veryanin taitoihin tässä asiassa. Ori osasi tarpeen tullen olla ovela, se saattaisi ensikertalaisen kanssa pukitella ja kiukutella, jos tämä oli kokenut, ja sitä Roherdiron odotti.
Avatar @ Forte & Susi

"Demons are red, angels are blue.
Hunters are gross,
but I really like you"


Forten hahmot:
Roherdiron (haltia) - "For Honor, Order and Duty"
Rimedur (ristiverinen) - "Hide, listen, watch, learn… And when the time is right, strike from the shadow"
Darion (ristiverinen) - "We dance to the rhythm of the world"
Acar (old lacerta) - "Do what thou willst"

Viesti La Touko 19, 2012 2:15

Elspeth kuunteli kun Roherdiron kertoili suunnitelmiaan. Ihan perusratsastusta siis, ja se sopi paremmin kuin hyvin. Siitä oli tosin jo vähän aikaa kun hän oli viimeksi ratsastanut muulla kuin omalla hevosellaan, yli kuukausi, mutta tuollaiset asiat eivät helposti unohdu. Varsinkaan kun ne häneltä tulivat melkein luonnostaan.
"Koira on minulla yleensä aina mukana, mutta töiden ajaksi voin sen toki jättää muualle. Varsinkaan nuoret hevoset eivät tosiaan yleensä ole tottuneet koiriin," Elspeth sanoi samalla kun lähti taluttamaan oria Roherdironin osoittamaa kenttää kohti. Veryan vaikutti ainakin tähän mennessä todella rauhalliselta ja leppoiselta hevoselta, mutta Elspeth muisti kyllä miehen puheet orin oikullisuudesta.

Kentälle päästyään Elspeth kiristi vielä hieman Veryanin vyötä. Siitä se ei selvästi pitänyt, mutta ei hän ollut kovin montaa sellaista hevosta tavannutkaan joka olisi siihen mitenkään reagoimatta ollut.
Joku olisi voinut kuvitella, että lyhyenä otuksena Elspethin olisi lähes mahdotonta päästä suuren, tai edes tavallisenkokoisen hevosen selkään. Ei se toki aivan helppoa ollutkaan, mutta monen vuoden kokemuksella se onnistui kuitenkin sulavasti. Elspeth laskeutui kevyesti Veryanin satulaan ja joutui melkolailla lyhentämään sen jalustimia, jotta jalat niihin ylsivät. Kun kaikki tällaiset seikat olivat kunnossa, oltiin valmiita lähtemään liikkeelle. Elspeth otti kevyen tuntuman ohjista ja maiskautti hieman saadakseen hevosen liikkeelle. Jykevän Veryanin askellus oli mukavaa istua. Hän antoi hevosen kulkea käynnissä muutaman kerran kenttää ympäri ja keräsi sitten ohjat hieman tiukemmin käsiinsä. Elspeth maiskautti jälleen ja painoi jalkansa kevyesti hevosen kylkiin. Tällä ei tuntunut olevan mitään vaikutusta sen kulkuun, mutta hieman voimakkaammilla avuilla ori siirtyi keinuvaan raviin. Se ei ollut keksinyt mitään temppuja vielä tähän mennessä. Kuitenkin Elspeth huomasi sen kiihdyttävän raviaan joka askeleella vähän nopeammaksi. Hän käänsi hevosta volteille, mikä auttoikin ainakin hetkellisesti. Hän huomasi että Veryan oli hieman kova suustaan, ainakin siltä vaikutti, koska se ei lainkaan tuntunut reagoivan hänen pidätteisiinsä. Elspeth käänsi hevosen keskikentälle ja vaihtoi suuntaa. Seuraavaksi hän koitti tehdä muutamia pohkeenväistöjä, mutta näihinkään ori ei kovin hanakasti reagoinut. Elspeth ei kuitenkaan antanut periksi, hevosen oli tehtävä jokainen hänen käskemänsä kuvio ja väistö, muuten seuraisi vain pahempaa niskurointia. Jo jonkin aikaa erilaisia liikkeitä ravissa tehtyään Elspeth antoi Veryanin vähän aikaa hengähtää ja pyysi sitä siirtymään käyntiin. "Se todella on hieman uppiniskainen," hän huikkasi Roherdironille.

Pitkään Elspeth ei kuitenkaan antanut orin levähtää, vaan komensi sen jälleen ravaamaan. Tällä kertaa ei kuulunut niskurointia. Jälleen muutamia voltteja ja väistöjä ratsastettuaan hän päätti siirtyä laukkaan. Elspeth osasi epäillä Veryanin arvaavan jossain näillämain laukkaamisen koittavan, yleensä hevoset osasivat sellaisia asioita muistaa ja laskeskella. Ja yleensä temppuilevat hevoset juuri tässä kohtaa eniten temppuilivat. Elspeth antoi Veryanin ravata suoraan pari kierrosta ottaen sen samalla hyvinhallittavaan koottuun raviin. Hänen nostaessaan normaalisti laukkaa Veryan reagoi aivan kuten hän oli osannut odottaakin, pukittamalla. Tällä kertaa pukittelu ei kuitenkaan tuottanut Elspethille ongelmia, olihan hän ottanut ohjat sen verran tiukasti ettei ori edes kyennyt päätään kovin alas laskemaan ja näinollen se ei onnistunut kovin korkealle takasiaankaan nostamaan. Elspeth ei antanut Veryanille armoa, heti kun se oli saanut kaikki jalkansa maahan hän nosti laukkaa jälleen, ja jälleen reagointina oli pukittelua. Tätä jatkui muutaman kerran, mutta lopulta orin oli pakko antaa periksi ja nostaa laukka. Jossain muussa tilanteessa moinen pukittelu olisi saattanut tuottaa enemmänkin vaikeuksia, mutta nyt ongelma tosiaan oli odotettu.
Avatar

Ritari
Ritari

Viestit: 1101

Liittynyt: Ti Marras 29, 2011 7:00

Paikkakunta: Haltiametsissä

Viesti Su Touko 20, 2012 9:28

Roherdiron jäi nojailemaan aidan reunalle, kun Elspeth kiristi satulavyötä ja nousi selkään, aloittaakseen ratsastuksen. Tyypilliseen tapaansa, Veryan ensin protestoi hieman, mutta pysyi kuitenkin nätisti aloillaan ja antoi Elspethin vielä toistaiseksi ohjata häntä haluamaansa suuntaan. Vanha ori kyllä tiesi kaikki jekut. Se ei heittäytyisi vaaralliseksi, mutta kyllä tulisi hieman kenkkuilemaan ja testaamaan, oliko ratsastaja tosissaan. Se oli tehnyt niin kahden aikaisemman tallityöntekijän kanssa, eikä Elspeth tulisi olemaan poikkeus. Veryanin kanssa jokainen uusi ratsastaja saisi tehdä töitä. Roherdiron katseli hyvin uteliaana ja silmä kovana, miten erikoinen nainen tulisi pärjäämään hevosen kanssa. Aluksi kaikki sujui oikein tavallisesti ja hyvin, Veryan laahusti pitkin kenttää, eikä tuntunut välittävän, oliko sillä ratsastaja selässä vai ei. Se vain mennä möngersi. Mutta kun ohjat alkoivat kiristyä ja töitä pitäisi tehdä, Veryan päätti aloittaa oman osuutensa työpaikkahaastattelusta. Se ei mennytkään yhtä nätisti, ja Roherdiron hymyili itsekseen. Mutta Elspeth pärjäsi oikein hienosti. Haltia katseli mielenkiinnolla, miten nainen hoiti jokaisen ongelmatilanteen ja orin kiukuttelut. Hän huomasi myös aika nopeasti, ettei Veryania kannattanut kiskoa ohjista, jos vauhti meni liian kovaksi. Veryan oli ehkä kovasuinen ori, mutta jos sitä alkoi vetää, se vain lisäsi vauhtia ja puri kiinni kuolaimeen. Mutta Elspethin käsi oli pehmeä ja vakaa, ja Veryan alkoi rentoutua pikkuhiljaa, vaikka vähän vielä pukittelikin laukassa.

Elspeth suoriutui hienosti. Hän oli vakaa ja rauhallinen, istunta oli hyvä, hevonen liikkui hyvin ohjan ja pohkeen välissä. Veryan alkoi kuunnella enemmän, kun tajusi, että kyseessä tosiaan oli hyvä ratsastaja, ja se alkoi kantaa itse itseään, selkä pyöristyi ja askeleet saivat lennokkuutta.
"Tulette hienosti toimeen keskenänne. Veryan hyväksyy sinut. Haluatko kenties kokeilla vähän hypätäkkin, ei tietenkään mitään isoja, mutta ihan vain, että näen hypptyyliäsi?"
Roherdiron osoitti kentän ulkopuolella olevaa aukiota, jonne oli tuotu eri kokoisia puunrunkoja esteiksi.
Avatar @ Forte & Susi

"Demons are red, angels are blue.
Hunters are gross,
but I really like you"


Forten hahmot:
Roherdiron (haltia) - "For Honor, Order and Duty"
Rimedur (ristiverinen) - "Hide, listen, watch, learn… And when the time is right, strike from the shadow"
Darion (ristiverinen) - "We dance to the rhythm of the world"
Acar (old lacerta) - "Do what thou willst"

Viesti Su Kesä 03, 2012 3:30

Elspeth kuunteli tyytyväisenä kun Roherdiron kehui heidän yhteistyötään. Veryan olikin viimein alkanut kuunnella paremmin, ja nyt se kuunteli ja kulki todella kuuliaisesti. Elspeth ymmärsi miksi Roherdiron oli sitä niin paljon kehunut.
"En minä esteiden hyppäämisestä kieltäydy, varsinkaan näin mukavalla hevosella." Elspeth oli aina pitänyt hyppäämisestä, jo nuorena hän oli metsässä ratsastaessaan hyppinyt puidenrunkojen yli. Nykyään harrastus tosin oli jäänyt vähemmälle, mikä oli ikävää.
Elspeth katsoi miehen osoittamaan suuntaan ja näki oikein mukavasti aseteltuja puunrunkoja. Hän oli innoissaan, ja sen saattoi huomata. Vaikka erilaisten kuvioiden kiertäminen kentällä oli tärkeä osa hänen työtään, enemmän hän kuitenkin nautti vauhdikkaammasta ratsastuksesta, jossa jokainen hevosen ottama askel ei ollut tarkkaan määrätty.

Elspeth ohjasi Veryanin aukiolle ja katseli esteitä tarkemmin. Ne oli tosiaankin laitettu sillälaillla että esteitä pystyi hyppäämään monellakin tapaa. Hän nosti jälleen laukan ja päätti hypätä yksinkertaisesti ilman suurempia mutkitteluja. Kuten Roherdiron oli sanonutkin, puunrungot olivat sopivan matalia, kuitenkin niin isoja että Veryan joutui hyppäämään eikä saanut vain juosta läpi. Ori oli jo päättänyt luopua kiukuttelusta ja hyppääminen oli helppoa ja mukavaa, ja sai tälläkin kertaa hymyn kohoamaan Elspethin huulille. Hän ei ollut varma mitä Roherdiron halusi, mutta oli saanut sellaisen käsityksen että mies halusi vain varmistaa, että Elspeth osasi hypätä.
Seuraava

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia