Sivu 1/1

Nuhanenä ja parantaja //jatkoa:)

ViestiLähetetty: 30 Kesä 2012, 22:30
Kirjoittaja Onzki
Mithrill

Nainen hymyili toisen näyttäessä eksyneeltä. Toinen ei selvästikkään asunut kylässä. Toisen läimäistessä itseään poskelle, tämä säpsähti hiukan ja hymyili varovasti. "Miten niin? Ethän sinä mitään ole tehnyt?" Tämä kysyi edelleen hiukan varovasti hymyillen. "Asun..." Tämä aloitti ja osoitti yhtä pientä taloa, jonka aidatun takapihan täytti kukkaset ja erillaiset kasvit. Tämä jatkoi: "... tuossa pienessä talossa." Hymy hiipi taas tämän kasvoille. "Mennään suoraan kotiini, että saat mahdollisimman nopeasti lääkettä!" Mith sanoi tomerasti ja alkoi astella taloaan kohti, hiukan ylpeänä. Talo oli tosiaan vanha, mutta hyvin, hyvin kaunis omalla tavallaan. Nainen varmisti että toinen tuli perässä ja asteli ovelleen. Vaalean ruskea - ehkä hiukan pyöreä reunoiltaan - ovi avautui narahtaen. Sisältä paljastui oikein sievä yksiö, jonka sisustus oli harva, mutta kirjoja, kankaita ja kasveja oli senkin edestä. Mith syöksyi sisään korinsa kanssa, laskien sen pienelle pyöreälle pöydälle. Mithrill kiiruhti hellan luo, etsi pienen 'kattilan', jonka sisälle kaatoi vadista hiukan vettä, jota ei tosiaan ollut paljoa, ja asetti sen hellalle. Tämä sytytti nopsaa tulen hellan pesään, ja hymyili. "Teen sinulle jotain oikein, oikein parantavaa. Annan sinulle vaikka pussin teetä, joka irrottaa limaa kurkusta, ja lämmittää." Neito hymyili edelleen ja alkoi napsia erillaisten yrttien ja kasvien lehtiä, ammattimaisesti kulmia kurtistaessaan, kun huomasi yhden lehden olevan hiukan käpristynyt. Sen lehden tämä heitti aukinaisesta ikkunasta ulos päätään pudistaen ja etsi kivisen kupin, jonka reunat olivat hyvin, hyvin matalat, ja 'hiotun' kiven. Kuppiin tämä tiputti lehdet, ja kiven tämä puhdisti kankaaseen. "Ai, oho. Istu tuohon, jos haluat." Mith sanoi, ja veti toiselle tuolin. Sitten tämä alkoi jauhaa kivellä kupissa olevia lehtiä, ja lopulta kupissa oli vihreä tahna. Vesi jonka tämä oli asettanut liedelle näytti jo kuplivan hiukan. "Onko sinulla mitään toiveita? Siis siihen minkälainen vaikutus yrteillä on? Voin lievittää joitakin, ja parantaa joitakin." Mith selitti ja kokeili vettä. Se oli juuri sopivan lämmintä. Tämä keräsi tahnan puisella lusikalla, ja sekoitti sen vähäiseen veteen. Seos höyrysi ja tämä sekoitteli sitä hiukan puulusikalla, ripotellen siihen jotakin pienestä kupista, hyvin keskittyneenä. Sitten tämä nappasi pienen lasipurkin, ja kauhoi paksun seoksen sinne. Sitten tämä leikkasi narun pätkän, ja nappasi kankaan palasen. Tämä asetti pyöreän puun palasen lasipurkin kannelle, niin ettei seos likaisi kangasta. Mithrill asetti kankaan purkin ylle, ja kiinnitti sen narulla. Nyt tämä ojensi sievän pienen purkin toiselle. "Se auttaa irrottamaan limaa kurkusta, ja helpottaa kuumeen kanssa. Yhdistelin sellaisia yrttejä joilla on yhdessä tällainen vaikutus." Tämä sanoi ja hymyili. "On minulla myös sellasia kuivattuja lehtiä, jotka voin murskata ja laittaa matkaasi, siitä saa oikein hyvää teetä, joka on myös hyvä yskänlääke." Nainen selitti hymyillen, odottaen toisen vastausta.

//Laitoin tämän nyt tänne:3//

ViestiLähetetty: 20 Heinä 2012, 20:38
Kirjoittaja tynnyri
Olf

Vaikka Olf pöljyili oikein olan takaa, ei hän ihan tyhmäksi ollut muuttunut, vaan tunsi miellyttävää lämpöä ajatuksesta, että parantaja halusi parantaa sellaisen pienen eläjän. Joten Olf lähti rauhassa kävelemään neitosen perään toisen kotiin. Kun he olivat päässeet Mithin kotiin, Olf silmäili sitä tarkkaan. "Hmm.. Kaunissta on joo Olfin mielestä, mutta jotenkin Olf ei tunne itseään niin kotoiseksi. Ihan kuin täältä uuppuisi jotain? Haa täällä ei ole avaimia!" Olf mutisi ja hihkui itsekseen, kun tämä koitti kehua haltian kotia, josta tämä piti omalla oudolla tavallaan.

Olf katsoi kun Mithrill rupesi heti touhuamaan lääkettä tontulle. Se oli Olfin mielestä jotenkin rauhoittavaa, kun joku rupesi innoissaan tekemään asiaa josta tämä piti erittäin paljon. Tonttu tiiraili istumasijaa, joka pian osoitettiin. Hetken tontun piti kivuta tuolille, että hän voisi edes istua kunnolla. Ei pienenä ollut helppoa, ei. Kun Olf oli kerennyt istuutua tuolilleen, parantaja kyseli tontun toiveita lääkkeeseen. "Örhm.. Tuota, jos se laskisi kuumetta ja vähentäisi väsymystä, niin olisin ikionnellinen," Olf mutisi hieman partaansa, koska tämä ei halunnut olla kauhean vaatelias melkein tuntemattomalle haltialle.
Olf jäi vielä mietiskelemään kaipaisiko mitään muuta kolotuslääkettä, kun tämän eteen ilmestyi käsi, joka ojensi purkkia. Olf otti reippaasti purkin käteensä ja katseli sitä hieman kummissaan. "tuota kiitos paljon, tällä pääsee jo pitkälle!," Olf hihkaisi ja niiskaisi samalla, sitten hän jatkoi. "Niin tästä voi keittää teetä, ymmärsinkö mä oikein?" Olf varmisti että oli kuullut oikein. Olihan Mithrill puhunut teen keittämmisestä ja yskänlääkkeestä, kyllä sitä Olfin kotoa löytyisi tonttu arveli ajatuksissaan. "Paljonko olen velkaan, voin hyvittää tekemällä sinulle kauniin avaimen joka käy sinun lukkoihin," Olf rupesi tenttaamaan toista.