Kotiintuloaika//varattu


Haltioiden kylä, kokonaisuudessaan. Kylä on monikerroksinen ja valoisa, ennen kaikkea luontoon sopiva. Talot ovat väriltään vaaleita, arkkitehtuuriltaan kauniita ja elegantteja. Joissakin taloissa on käytetty samaa, valkoista marmoria mitä itse aroilla sijaitsevassa linnassa. Kasvillisuutta kylässä on paljon, lähes joka nurkalta löytää seinäköynnöksiä, koristepuita ja pensaita. Kylä on täysin piilossa metsässä, sitä verhoaa lumous jonka läpi ei voi nähdä, ellei tiedä mitä pitäisi katsoa. Vain ne, jotka kylässä asuvat, löytävät sinne.
Kylä sisältää niin asunnot, kuin puodit ja torit. Toreja haltioilla ei ole niin paljoa, mitä ihmisillä, mutta kauppoja ja putiikkeja sitäkin enemmän. Majataloja on siellä täällä, osa tasokkaampia mitä toiset.

Öisin kylän kauniita katuja valaisee satunnaisesti ympäriinsä leijailevat maagiset valopallot. Päivisin auringonvaloa valoa tihkuu latvustojen lomasta. Kylää ei ympäröi muurit, eikä aidat. Haltiat luottavat täysin jo vuosisatoja toimineeseen maagiseen illuusioon, jonka ansiosta ihmiset eivät voi löytää tänne.

Valvoja: Crimson

Viesti Ma Syys 24, 2012 8:18

Kotiintuloaika//varattu

Nion

Kun nuori ar'Morthe oli rantautunut Cryptiin yli kymmenen vuotta takaperin, hän ei ollut todellakaan osannut odottaa törmäävänsä oman maansa kansalaisiin siellä. Keräilijöihin ehkä, sillä kylästä lähti aina joka vuosi joukko etsimään lisää tietoa ja kirjallisuutta ympäri maailmaa. Nion oli kiittänyt onneaan ettei ollut törmännyt yhteenkään heistä, mutta siinä vaiheessa, kun hän oli yllättäen löytänyt lyhythiuksisen Cerinen kirjakaupasta, hän olisi mieluummin tahtonut sen keräilijän. Tämä ei olisi ainakaan kieltäytynyt palaamasta takaisin kotiin Nionin käskystä. Välikohtauksen seurauksena molemmat sisaruksista asuivat nyt samassa kaupungissa, mutta eri puolilla sitä. Nion kävi silloin tällöin tarkistamassa, että sisko pärjäsi hyvin, mutta muuten hän halusi vältellä tämän näkemistä, koska tiesi, että heidän tilanteensa oli hyvin riitaherkkä, Cerine kun oli halunnut jäädä Cryptiin.
Hänen ikäväkseen, kukaan ei tuntunut olevan oikein sitä mieltä, että se olisi hyvä tai edes suotava ajatus.

Eräänä hämäränä syksyisenä iltana, kun Nion oli jo käymässä yöpuulle, hän kuuli ovellaan koputuksen. Ääni erottui terävänä tasaisesti ropisevan sateen lomasta ja kuulosti epämiellyttävältä. Haltia sai harvemmin, jos koskaan, luokseen vieraita ja kyseinen henkilö ehti koputtaa ovea toisenkin kerran ennen kuin Nion tajusi rientää sitä avaamaan. Hetkeä myöhemmin hän tajusi, että ovi oli kannattanut pitää suljettuna. Ovensuussa seisoi pitkä tummaihoinen ja valkohiuksinen parrakas mies, jonka vaatetus näytti Nionin silmään harvinaisen tutulta, tämän kasvoja koristava musta tatuointi mukaan lukien.
"Hyvää iltaa, nuori herra Nion", vettä valuva mies tervehti viileästi ja survaisi vaatteidensa lomasta miekan karmien väliin, kun Nion yritti kiskaiska oven kiinni.
"Mitä sinä täällä teet?" tämä kivahti töykeästi miehen kohottaessa ärsyyntyneesti kulmiaan.
"En ainakaan sinun takiasi, se nyt on selvä", tuo aloitti ja riuhtaisi oven viimein auki, "Sopiiko, että tulen sisään, täällä ulkona on varsin kosteaa?" Vastausta kaipaamatta mies asteli sisään ja työnsi miekan takaisin huotraansa.
"Mitä haluat?" Nionin kysyi uudestaan, nyt vaativammin ja tällä kertaa hän sai vastaukseksi kirjekäärön, jonka mies viskasi hänen jalkojensa juureen.
"Se on isäsi kirjoittama kirje siskollesi", mies selitti ja käänsi katseensa Nionin puoleen, "Isänne lähetti minut hakemaan hänet takaisin kotiin."
"Kotiin?" Jossain mielensä sopukoissa Nion oli valmis vaikka heti hakemaan Cerinen, jotta tämä pääsisi viimein takaisin sinne minne kuuluu. Hän ei kuitenkaan luottanut mieheen eikä isän kirjeen lukeminen hirveästi kohentanut asiaa vaikka käsiala olikin tuttu allekirjoitusta myöten.
"Minkä takia isä lähetti sinut?"
Mies pyöräytti silmiään ja pyyhkäisi pari märkää hiussuortuvaa sivuun.
"Jaa-a miksiköhän, poika", tuo aloitti aprikoiden, "Kenties siksi, että kukaan muu ei ollut halukas. Kenties siksi, että isäsi lupasi taivutella ylipapittaren kumoamaan ylleni langetetun loitsun. Kenties siksi, että minua ei varsinaisesti kiinnosta mitä te puhdaveriset teette, mutta näin saan omaa elämääni edes hiukan helpotettua. Tehdään tämä helpoksi meille molemmille, onko selvä? Cerine lähti sinun perääsi ja sekä sinun että hänen jälkensä johtivat tänne. Ellei hän ole kuollut, hän on täällä. Kerro missä hän on niin pääsen paluumatkalle."
Nion isän kirjettä vakuuttuakseen vielä kerran, että se oli aito.
"Lupaa viedä sinut hänen luokseen", hän aloitti ja mies ehti jo näyttää tyytyväisen hymyn kasvoilleen, "Mutta vain yhdellä ehdolla."

****

"Sinä ja sinun mokomat ehtosi..."
"Suonet kovasti anteeksi, etten voi noin vain uskoa siskoani sinulle, kirottu äpärä."
"Tiedät kyllä nimeni, nulikka. Vaikken olekaan 'samanarvoinen' kuin te voisit edes kutsua minua sillä."
"Suuret pahoitteluni, Aarom."
"Ensi kerralla vähemmällä sarkasmilla, kiitos."
"En lupaa mitään."
"Liikuttavaa. Onko hänen luokseen vielä pitkä matka?"
"Ei tämän pidempää, olemme perillä. Onnea yritykseen."
Aarom vilkaisi Nionia tylysti ja antoi tuon koputtaa oveen kevyesti.
"Cerine, se olen minä! Avaa ovi!" Nion arveli siskonsa reaktion olevan samankaltainen kuin omansa, kunhan tuon katse osuisi Aaromiin, joka oli todellinen hylkiö ar'Morthejen yhteisössä eikä se edes ollut hänen omaa syytänsä. Hän vain sattui olemaan erään keräilijän ja ihmisen lapsi, mikä oli äärimmäisen kiellettyä. Moni muu olisi saattanut jättää kylän monen vuoden halveksunnan jälkeen, mutta Aarom ei. Hän pysyi kylässä sitkeästi kuin tahra, koska halusi kumota yllensä langetetun loitsun. Vasta sen jälkeen hän voisi harkita lähtemistä. Vasta sen jälkeen.

//Vaivainenlepakko, tervetuloa

Viesti Ma Syys 24, 2012 10:49

Tähän asti Cerine oli viihtynyt Cryptissä. Vaikka hän olikin sinne alunperin lähtenyt veljensä perässä, löytääkseen tämän uudestaan elämäänsä, oli riita heidän välillään muuttanut Cerinen näkemyksiä. Cryptistä tuli hänelle koti, paikka jossa asua vakkei se ollutkaan ar'Morthejen kylässä. Crypt oli parempi paikka asua Cerinen mielestä, oma paikka, ilman mitään tuttua. Paitasi tietysti Nion, mutta se oli pieni asia. Netiokaisen mieleen oli juolahtanut monesti kysymys; kuinka Nionilla olisi mennyt, mutta hän yritti karistaa sen pois mielestään. Olihan Nion kuitenkin ollut Cerinelle hyvin tärkeä ja rakas, ennen inhottavaa välikohtausta.
Cerineä ärsytti se, että Nion oli tullut välillä katsomaan kuinka hän voi. Neito halusi pärjätä itsekseen, eikä kaivannut itselleen "lapsenvahtia". Cerine oli pitänyt yksin elämisestä Cryptissä, jopa ilman veljensä ystävyyttä.


***
Kuullessaan koputuksen ja veljensä äänen Cerinen olisi tehnyt mieli olla vastaamatta tai menemättä ovelle ollenkaan. Nion oli kuitenkin vain tullut taas tarkistamaan hänen vointiaan. Kuitenkin neito päätti avata oven.

"Niin mitä nyt Nion!?" Cerine ärähti kysymyksen veljelleen ja avasi oven nopeasti. Hämmästynyt ilme vaihtui neidon kasvoille, kun hän huomasi kuka Nionin matkassa oli tullut mukana. Cerine ei ollut odottanut näkevänsä tuota miestä enään koskaan. Vaikkei hän ollut kyllä nähnyt puoliveristä kuin vilaukselta, mutta silti.
"Aarom..? Miksi tuo on mukanasi?" kysyi tiukasti Nionilta osoittaen Aaromin suuntaan. "Miksi ihmeessä Aarom on täällä!" Cerine huusi, katsoi vihaisesti Nioniin. Oli jo tarpeeksi inhottavaa että Nion oli tullut Cerinen ovelle, mutta vielä mukanaan Aarom. Miksi?
"Tähän on paras olla todella hyvä syy.." Neito mutisi. Hän siirsi kätensä lanteilleen ja nojasi toiselle jalalleen painonsa. Cerinen korvat olivat kääntyneet alaspäin, kuin hän murjottaisi. Välillä hän vilkuili Nionia välillä taas Aaromia, odottaen kumpi puhuisi ensin, kumpi sanoisi jotain järkevää, selittäisi tilanteen.
"Älä vain sano, että tulit taas jauhamaan siitä, että minu pitäisi palata kotiin," Cerine tokaisi vaihtaen käsiensä asentoa kevyehköön puuskaan. Hänen ilmeensä muuttui kyllästyneemmäksi, kuin hän olisi jotenkin arvannut miksi tuo kaksikko oli tullut hänen ovelleen. Neito huokaisi syvään ja pudisteli päätään.

//Tässä nyt olisi vastaus :P

Viesti Ti Syys 25, 2012 1:09

"Hyvää huomenta teillekin, neiti Cerine", Aarom tervehti vaikka huomen oli hänellä kaukana hyvästä. Cerinen reaktio oli niin torjuva kuin Nion oli saattanutkin odottaa ja hän epäili, että Aarom saisi poistua Cryptistä tyhjin käsin. Sinänsä se ei harmittanut häntä lainkaan.
"Ikävä kyllä asiani koskee juuri sitä", puoliverinen kertoi ja kaivoi nuhjuisten vaatteidensa uumenista kirjeen, jonka hän ojensi Cerinelle. Kirjeessä tämän isä Arahoan kertoi, miten tytön tulisi tulla Aaromin mukana takaisin kotiin ja kuinka isä ikävöi häntä. Nion, joka oli lukenut sen jo aiemmin, ei uskonut sen vakuuttavaan vaikutukseen.
"Olisin kovin iloinen, jos tulisit mukaani hyvällä niin säästyisimme paljolta vaivalta. Sinun ei olisi myöskään hyvä jäädä tähän epävakaaseen maahan yhtään pidemmäksi aikaa. Isäsi on huolissaan sinusta, ymmärräthän."
Nion oli asettanut ehdoksi, että Cerinen olisi lähdettävä Aaromin mukaan omasta tahdostaan. Jos mies kävisi raahaamaan tätä väkisin, Nion menisi väliin sillä piti hän sentään siskostaan enemmän kuin likaisesta puoliverisestä.

//Kunnon lyhyt lol

Viesti Ti Loka 02, 2012 8:03

Cerine silmäili Aaromia hetken, otti kirjeen tämä käsistä ja alkoi lukemaan sitä. Hetken luettuaan neito heitti käärön olkansa yli piittaamatta sen enempää.
"Minua ei paljoa hetkauta isäni pyynnöt.." Mutisi. "En aijo lähteä täältä!" Ärähti ja asetti kätensä ovensa kahvalle läimäyttääkseen sen kiinni.
"Jos haluan lähteä täältä, lähden itse kiitos vain." Lisäsi ylimielisellä äänellä. "Kiitos kun kävit, jälleen Nion" Cerine koetti sanoa kohteliaasti, mutta sanat tulivat silti jokseenkin ärsyyntyneesti ulos hänen suustaan.
"Toivon, että sulkiessani tämän oven, minun ei tarvitse tulla avaamaan sitä enään uudestaan teille, kiitos." Neito tokaisi ivalliseen sävyyn ja kumarsi vierailleen hyvästit. Cerine aikoi paiskata ovensa kiinni, eikä ollut aikomaisillakaan avata sitä sen jälkeen Nionille ja Aaromille. Hänen mielestään nuo kaksi voisivat painua suolle ja jäädä sinne.
Tuuli puhalsi lempeästi miltein kuolleiden lehtien läpi tiputtaen niistä muutaman maahan.

// Noh eipä minunkaan vastaus kovin pitkä ole :/

Viesti Su Loka 14, 2012 3:24

Cerinen reaktio ei tullut yllätyksenä kummallekkaan miehistä. Aarom pyöräytti silmiään väsyneesti survaistessaan jalkansa oven väliin, tytön yrittäessä vetää sen kiinni.
"Suonette anteeksi, etten edes anna teidän sulkea oveanne", mies sanoi ja väänsi kädellään auki, muttei ollut edes hipaissutkaan Cerineä. Nion oli pistänyt tämän myös merkille eikä siis ollut vielä katsonut tarpeelliseksi käydä väliin.
"Tässä ei ole kyse ainoastaan isästänne, neiti Cerine", Aarom huomautti ja katsoi tiukasti tyttöä, "Kaikki ovat huolissaan teistä. Tässä maassa on meneillään sota, et voi väittää ettetkö olisi huomannut." Mies itse ei ollut ollut maassa kuin vasta muutamia viikkoja ja oli jo varsin vakuuttunut ettei halunnut jäädä tänne vaikka haltioiden kylässä väki oli paljon suvaitsevampaa tummaihoisia suippokorvia kohtaan, joiden hiukset sattuivatkin olemaan lyhyet. Tältä kantilta hän ymmärsi kyllä, miksei Cerine tahtoisi lähteä, mutta hän oli saanut käskyn. Ilman Arahoanin tytärtä ei olisi asiaa takaisin kylään.
"Pyytäisin teitä ajattelemaan järkevästi, neiti Cerine", Aarom aloitti, "Ja käyttäytymään ikänne mukaisesti. Yritä ymmärtää ettei teidän ole turvallista olla tässä maassa."
Nionin kävi melkein sääli Aaromia, koska oli yrittänyt itsekin useasti vakuuttaa Cerineä. Turhaan, sillä sisko oli kovakalloinen ja kaiketi hieman katkeroitunut, kun Nion ei ollut ottanut tätä avosylin vastaan törmätessään tähän Cryptissä ensimmäisen kerran.

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia