Kirjoittaja Templer » 09 Helmi 2014, 02:16
Yuráiden Dirindhur
"Minä voin auttaa teitä kyllä täyttämään ruokavarastonne." Dhur sanoi hymyillen kun toinen otti esille sen faktan, että toinen oli tullut ostamaan ruokaa, eikä vain lääkettä. Yuráidenilla oli kuitenkin ruokavarasto täynnä, eikä hänellä ollut aikaa turhiin kauppareissuihin. Neito näytti lämpenevän ajatukselle, että voisi lähteä miehen mukaan, vaikka toisen katseessa oli silti epäuskoa, mikä oli haltiamiehenkin mielestä ymmärrettävää, olihan tilanne mitä kummallisin, mutta se ei ollut Dhurin ongelma, hänen ongelmansa oli pääkipu ja kaikki muu olisi vain turhia yksityiskohtia.
"Tule." Mies sanoi uudelleen ja nyt hymy hänen kasvoilleen saavutti enemmänkin lämpimän sävyn pakottamisesta johtuneen tiukkuuden sijaan. Hänen kotinsa ei ollut kaukana, mutta kylmyys ja pääkipu oli saanut mieheen tunnetilan, jota tuo ei osannut selittää, mutta se tunne veti miestä kävelemään ripeästi eteenpäin. Lumihiutaleet tarrautuneena hänen takkiinsa ja hiuksiinsa mies käveli, pidättäytyi hölkkäämästä ja koetti hidastaa tahtiaan, ettei vaikuttaisi kärsimättömältä, mitä hän kuitenkin oli. Pari kestaa mies katsahti neitoon sanomatta kuitenkaan sanaakaan.
Siinä he olivat, hänen ulko-ovellaan. Dirindhur kaivoi taskustaan avaimen ja työnsi sen avaimenreikään kädet hitusen täristen. Tärinän syy saattoi olla kylmyys tai kipu, mutta samapa tuo, sillä Dhur uskoi pääsevänsä kummastakin eroon pian. Mies avasi oven, astui sen taakse ja kumarsi haltianeidolle viitaten tuota astumaan sisään.
"Tervetuloa vaatimattomaan kotiini." Mies sanoi, vaikka ei hän kotiaan vaatimattomana pitänytkään, isokokoinen paikka, eikä miehelle pienempi olisi kelvannutkaan. Raffineen astuessa sisälle Yuráiden astui itsekin kotinsa lämpöön ja painoi oven kiinni perässään. Hän heitti takkinsa ja tarjoutui ottamaan myös haltianaisen takin aikoen laittaa sen samaan paikkaan kuin omansakin.
"Voin vakuuttaa, etten aio teille mitään harmia, olen kunnian mies ja työskentelen armeijalle." Yuráiden sanoi astellen syvemmälle kotiinsa, olihan tuo hyvä sanoa, ettei toinen tuntisi oloaan pelokkaaksi, olihan tilanne kummallekin hieman outo.. eiväthän he edes tunteneet toisiaan.
"Täällä on hieman hämärä." Mies totesi ja kyykistyi takkansa eteen latoen sinne pari puuta ja sytytti takkaan tulen.
"Ole hyvä ja istu minne haluat." Dhur sanoi ja kyykistyi nyt kaapille ottaen sieltä pari paksua, valkoista kynttilää, jotka hän aikoi laittaa sinne, minne nainen aikoisi istua. Yleensä mies ei turhaan viritellyt valoja, sillä hän viihtyi hämärässä.
//Minulla nyt vähän pidempää tähän väliin :3//