Sivu 2/2

ViestiLähetetty: Ke Heinä 17, 2013 1:58
Kirjoittaja Aksutar
Satyyri nyökytteli myöntyvän mietteliäänä, Darionin ehdotettua, että he molemmat soittaisivat harppua, kerta kumpikaan ei siinä haka ollut. Ihan reilultahan se kuulosti, hieman tasoitusta ainakin Perianille! Hän ei kun ei pahemmin muusikko ollut, Darion taas tuntui tietävän soittamisesta enemmänkin, ainakin toisilla instrumenteilla. Epäreiluahan se olisi ollut, jos Darion olisi saanut soittaa pravuurillaan.
Se kuulostaa vallan mainiolta, kyllä Perian kävi lopulta tokaisemaan ääneen, sitoen näin omalta osaltaan sen sopimuksen umpeen.
Myös Darion kävi myöntymään siihen, että kilvan kävisi tuomaroimaan joku hovista. Tietenkin Perian toivoi kuningattarensa olevan se, joka tuomariksi päätyi, mutta kuten Darionkin, oli satyyri valmis soittamaan kenelle tahansa.

Hienoa! Emmeköhän me jonkun musiikin tuntijan löydä hovista. Nyt vain pitää sopia aika. Täältä kun ei noin vain hypellä kaupunkiin Oletteko edes käyneet kaupungissa päin, hmm? Koska jos ette, osaa se paikka olla aika sokkeloinen, varsinkin jos pitäisi linnalle löytää Ja päästä ilman, että vartijat passittavat porteilta ympäri Perian kävi tuumailemaan, ristiessään kätensä puuskaan.
Kenties matkaisitte kanssani takaisin kaupunkiin? Tietenkin, heti kun olette itse valmis moiseen matkaan


// asdsa, anteeksi kesto ja pylly vastaus, mutta lagittelin Perianilla >: //

ViestiLähetetty: Ke Heinä 17, 2013 4:46
Kirjoittaja Forte
Koko keskustelu alkoi tuntua yhä enemmän surrealistiselta, mitä pidemmälle se meni, ja mitä enemmän Darion sai asiaa ajatella. He todella kilpailisivat soittajan taidoistaan, nähtävästi vielä jonkun aatelisen edessä. Tapahtuiko tämä todella, vai heräisikö Darion kohta kotoaan kesken jonkin luonnostelun? Hyvin todelta se kyllä tuntui, Perian suostui soittamaan kyseisellä harpulla, joten kai tämä heidän vedonlyöntinsä nyt todella oli sitten käynnissä.

Darion olisi voinut ottaa Perianin sanat loukkauksena, jos olisi viitsinyt. Näyttikö hän todella niin tietämättömältä kaupungista ja sen sokkeloisista kaduista? Puolidemoni ei heti vastannut, hän ei ollut varma, mitä saattaisi sanoa. Onneksi Perianin kysymys antoi tilaisuuden muuttaa hieman keskustelun suuntaa, jolloin puolidemoni sai sivuutettua ensimmäisen kysymyksen.
"Olen valmis koska vain. Mitä pikemmin tämä on ohi, sen parempi."
Parempi vain hoitaa kilpailu pois alta, koska jos Darion saisi harkita asiaa yhtään, hän luultavasti vain peruisi koko homman ja antaisi harpun vapaaehtoisesti, koska pelkäsi nolaavansa itsensä tai vastaavaa.
"Ja ihan tiedoksi, sinun ei tarvitse teititellä. Se saa oloni vähän epämukavaksi suoraan sanottuna."

ViestiLähetetty: Pe Heinä 19, 2013 1:53
Kirjoittaja Aksutar
Darion kertoi olevansa valmis lähtemään milloin vain. Hienoa, ei tarvinnut turhaan viivytellä, mitä pikemmin sen parempi. Tai ainakin jos Perianilta kysyttiin. Mitä pikemmin he pääsisivät kilpailemaan, sitä pikemmin hän saisi harpun omakseen ja voisi nauttia jälleen omistamastaan aarteesta. Tietenkin Perian ajatteli voittaa! Oli hän sen verran itserakas ja itsevarma, että uskoi olevansa edes sen hitusen verran parempi, mitä Darion, jotta voittaisi varmasti. Ehkä sen pienen voitonvarmuuden saattoikin nähdä satyyrin kasvoilta, silloin, kun tuo hetkeksi uppoutui omiin ajatuksiinsa. Tietenkin Perian näyttelijänä oli oppinut kätkemään kaikki haluamansa tunnetilat, mutta silloin tällöin rooli lipsui, kun satyyri ei keskittynyt tekemisiinsä.

Pieni, heleä naurahdus karkasi sarvipäisen huulilta, Darionin käydessä toteamaan sen, mitä monet muutkin satyyrille aina totesivat: Häntä ei tarvinnut teititellä.
Anteeksi, se on vain Todella syvälle juurtunut tapa. Mutta jos te--- tai siis sinä sitä vaadit, lupaan yrittää olla teitittelemättä. Mutta suo anteeksi, jos sen epähuomiossani teen. En kuitenkaan pistä pahakseni, jos uudemman kerran huomautat Satyyri tokaisi, ottaen nyt askeleen, toisenkin kauemmas tummahipiästä.
Joten Lähdemmekö heti vai tarvitsetko mukaasi jotain? Mistä Perian tiesi, mitä kaikkea Darion olisi halunnut mukaansa ottaa. Oikeastaan hän ei tiennyt, asuiko Darion täällä vai jossain muualla. Kenties itse kaupungissa, kuten hänkin, mutta oli vain käymässä kylässä? Ei hän ollut kysellyt, joten ei hän myöskään tiennyt. Ja jos totta puhuttiin, ei häntä oikeastaan kiinnostanut tässä vaiheessa.

ViestiLähetetty: Pe Heinä 19, 2013 11:09
Kirjoittaja Forte
Koska Darion harvemmin kilpaili, hän ei ollut erityisen voitontahtoinen. Mutta kun kyse oli taiteesta, hän ei halunnut hävitä. Ei ainakaan ilman yritystä. Saattoihan olla, että Perian oli parempi soittaja, mitä päälle päin näki. Ehkei hän vain paljastanut kaikkia korttejaan kerralla. Darion tuskin oli ihan väärässä ajatellessaan, että täytyi olla jonkinlainen taito jostain, jos halusi olla palatsissa töissä. Ties vaikka Perian olisi parempi, mitä antoi ymmärtää. No kohta sen varmaan huomaisi.

Johtunee varmaan palatsin tavoista, Darion pohti itsekseen, Perianin kertoessa syyn teitittelyyn. Puolidemoni vain ei osannut yhdistää itseään kohteliaasti puhumiseen.
"Lähdetään vain. Jos kyse on tosiaan soittokilpailusta, tarvitsen vain harpun."
Darion katsahti kädessään olevaa soitinta, kuin varmistuakseen, että se varmasti oli vielä hänellä. Totta puhuen, koko harpun olemassa olo oli melkein unohtunut. Mutta ainakin he pääsivät hyvin nopeasti aloittamaan matkansa, joten sen kummempia jaarittelematta, Darion lähti liikkeelle.

ViestiLähetetty: Ke Elo 14, 2013 8:46
Kirjoittaja Aksutar