Törmäämisiä


Haltioiden kylä, kokonaisuudessaan. Kylä on monikerroksinen ja valoisa, ennen kaikkea luontoon sopiva. Talot ovat väriltään vaaleita, arkkitehtuuriltaan kauniita ja elegantteja. Joissakin taloissa on käytetty samaa, valkoista marmoria mitä itse aroilla sijaitsevassa linnassa. Kasvillisuutta kylässä on paljon, lähes joka nurkalta löytää seinäköynnöksiä, koristepuita ja pensaita. Kylä on täysin piilossa metsässä, sitä verhoaa lumous jonka läpi ei voi nähdä, ellei tiedä mitä pitäisi katsoa. Vain ne, jotka kylässä asuvat, löytävät sinne.
Kylä sisältää niin asunnot, kuin puodit ja torit. Toreja haltioilla ei ole niin paljoa, mitä ihmisillä, mutta kauppoja ja putiikkeja sitäkin enemmän. Majataloja on siellä täällä, osa tasokkaampia mitä toiset.

Öisin kylän kauniita katuja valaisee satunnaisesti ympäriinsä leijailevat maagiset valopallot. Päivisin auringonvaloa valoa tihkuu latvustojen lomasta. Kylää ei ympäröi muurit, eikä aidat. Haltiat luottavat täysin jo vuosisatoja toimineeseen maagiseen illuusioon, jonka ansiosta ihmiset eivät voi löytää tänne.

Valvoja: Crimson

Viesti To Tammi 02, 2014 12:21

Törmäämisiä

//Insipaartiota oli ihan hirveesti tuossa otsikkoa tehdessä :D mutta tänne siispä Nahkis rouvansa kanssa ;) //

Yuráiden Dirindhur

Yuráiden oli lähdössä kotoaan, oli kylmä, suorastaan vastenmielisen ja kun mies astui lumikerroksen päälle hänen ruumiinsa valtasi kylmät väreet, jotka kulkivat miehen niskasta varpaisiin asti. Miehen mieleen nousi ainakin tusina sanoja, joita hän olisi voinut ilolla huutaa kylällä, mutta jo yhden huutaminen olisi tuottanut paheksuntaa. Hetken siinä vain seisottuaan mies pakotti itsensä liikkeelle, suurimmaksi osaksi sen takia, että taivaalta pikkuhiljaa putoilevat lumihiutaleet tarrautuivat hänen hiuksiinsa ja sieltä putoilivat niskaan, kauheaa, kylmää.
Dhurin hengitys muodosti huurua miehen eteen, joka sai haltiaa vihaamaan talvea entistä enemmän. Dhur painoi kätensä takkinsa taskuihin ja lähti kävelemään eteenpäin katse laahaten enemmänkin kengissään kuin edessäaukeutuvassa kylänäkymässä. Oli jo hieman hämärämpi ja Dhur tahtoi päästä takaisin lämpimään kotiinsa ennen pimeää, hänen täytyisi hakea lääkettä apteekkarilta pahenevaan päänsärkyynsä. Pian apteekkarin puoti näkyikin valoineen edessä päin ja Dhur lähti kiihdyttämään askeliaan.

//voi jumakekka, että tuli lyhyttä aloitusta D: pahoittelen~ //

Viesti To Tammi 02, 2014 9:05

Re: Törmäämisiä

Raffinee Oreena

Ovella seisoessaan kylmä viima pyyhkäisi neidon kasvojen yli. Vilukissat pysyköön sisällä, tämä ajatteli ja lähti kulkemaan eteenpäin. Neidon jalanjäljet painautuivat koskemattomaan lumikerrokseen kääntyen lopulta tielle johon oli painautunut valmiiksi muutamat muutkin jäljet. Edessä päin siinsi tie jolle ei vielä näkynyt loppua. Mielessä neidolla pyöri ruoka-aineet joita täytyisi muistaa ostaa. Ajatuksissaan neito jatkoi kulkuaan ja hyräili sävelmää. Hyräily oli hieman surumielisen kuuloista eikä siksi sopinut siihen hetkeen. Rafi oli hyvällät tuulella säästä huolimatta ja odotti näkevänsä kylällä jotain elämää. Yhtäkkiä hän kuitenkin pysähtyi. Hän pysähtyi tuijottamaan metsää jota verhosti taivaalta tippuvat hiutaleet. Puiden alla näkyi suuria ja pieniä, metsän siimekseen johtavia jälkiä. Niitä voisi seurata kohti tuntemattomaan ja aina palata takaisin, niin hän kuvitteli. Havahduttuaan todellisuuteen, hän katsahti kylään päin. Neito pystyi jo näkemään ääriviivat kylästä ja kuulemaan vaimeaa ääntä. Askeleet lähtivät taas kohti kylää ja neito jatkoi hyräilyään.
Kylän laidalle saapuessaan askeleet hiljentyivät ja hyräily lakkasi. Hän pysähtyi ja vilkuili näkymää. Ilma oli kylmä, hieman utuinen kylän piilotuessa hiutaleiden taakse. Rafi jatkoi matkaansa vaistomaisesti kohti apteekkia. Niinpä tietenkin, hän ajatteli. Neito oli tyystin unohtanut että tämän täytyisi poiketa apteekista lääkettä naapuri vanhukselle. Kiihtyvin askelin, neito pinkoi kohti apteekkia ohi haltia miehen, joka näytti kulkevan samaan suuntaan. Apteekin ovella neito huokaisi syvään, kiirehtiminen oli ollut turhaa. Olisihan hän kerennyt ihan hyvin samaa tahtia kuin ennenkin. Neito astui pieneen ja ahtaaseen apteekkin katsahtaen apteekkariin. Tämä pyysi apteekkarilta lääkettä päänsärkyyn, ja viimeinen pullo laskettiin tiskille. Neito maksoi ja kiitti apteekkaria asiallisesta palvelusta. Nyt oli tosiaan aihetta hymyyn. Rafi astui ulos apteekista hiutale mereen ja jatkoi matkaansa ruokaostoksille hyräillen sävelmää.

//kolmas kerta toden sanoo .. eipä tullut kummoista tekstiä mutta jospa se kirjoitus käsi tästä harjaantuu :D //

Viesti Pe Tammi 03, 2014 12:45

Re: Törmäämisiä

Yuráiden Dirindhur

Kun jokin tai pikemminkin joku pyyhkäisi haltiamiehen vierestä kuin raketti, Dhur teki vaistomaisen väistö liikkeen, vaikke tuo haltia ollut edes hipaisuetäisyydellä. Mies tyytyi hymähtämään, että olipas jollakulla kiire ja kun mies huomasi, että toinen oli menossa apteekkarin puodille, mies arveli, että ehkä tuolla oli jokin tauti, hyi. Mies jatkoi normaaliin tahtiinsa matkaa, kunnes saavutti puodin oven ja astui sisään, jolloin tämä haltia poistui apteekista kädessään tuntunnäköinen pullo. Ehkäpä tuolla olikin kova päänsärky tai vaikka mahakipu, Dhur ajatteli ja astui apteekkarin tiskille.
"Antaisitko sitä tuttua ja turvallista troppia, mitä yleensäkin?" Haltiamies sanoi hymyillen, mutta sai vastaukseksi melko epämukavan faktan: ne olivat loppu ja viimeinen oli juuri viety. Hymy haltiamiehen huulilta hävisi pian, kun Dhur sen enempiä sanomatta riensi ovelle ja ulos lumisateeseen. Hän etsi äskeistä haltianaista katseellaan, kunnes huomasi tuon hiukan kauempana ja lähti perään. Matkalla mies mietti mitä sanoisi, mutta sama kai se! Hänen oli saatava pullo, hinnalla millä hyvänsä.

Lopulta Dhur oli naisen takana ja otti kiinni tuon olkapäästä aikoen näin pysäyttää naisen ja kiirehti huohottaen tämän edelle. Mies tuijotti hetken naisen kasvoja, kunnes keräsi sanansa ja muodosti niistä lauseita, jotka eivät tosiaan olleet parhaimmasta päästä:
"Huomasin teidät ja pullonne ja sitten tajusin, että tarvitsen sitä todella!" Dhur sanoi aluksi, mutta palasi muistelemaan sanojaan ja pudisti päätään, ei.
"Tarkoitan siis että.." Yuráiden aloitti ja hengitti raskaasti pari kertaa ennenkuin jatkoi hitaammin: "Huomasin teidän poistuvan apteekista tutunnäköinen pullo kädessänne ja tämä pullo oli viimeinen laatuaan ja minä tarvitsisin juuri tämän tropin juuri nyt, joten miten olisi, jos ostaisin tämän lääkkeen teiltä?" Dhur sanoi, muttei silti ollut tyytyväinen sanojensa asetteluun ja asiansa tungettelevaan sävyyn, muttei ruvennut enää korjailemaan itseään tietäen, että se olisi vielä typerämpää.

//eipä sen kummoista tarvitse ollakaan ;> //

Viesti Pe Tammi 03, 2014 1:14

Re: Törmäämisiä

Raffinee Oreena

Tuo aimmen kohdattu haltia mies, tuijotti neitoa nyt suoraan silmiin. Rafin täytyi hetki koota ajatuksensa ja miettiä mistä mies oikein puhui. "Pahoitteluni hyvä herra, tämä lääke on menossa sairaalle naapurilleni. Hän tarvitsee sitä yhtä paljon kuin sinä, tai ehkä jopa enemmän" Rafi vastasi, ehkä hieman töykeä sävyyn. Haltian oli turha anella. Hän ei näyttänyt kituvalta mieheltä joka keräisi kaikki sääli pisteet ympäriltään. Rafi ohitti miehen hitain askelein. Hetki tuntui hieman hidastetulta, lumihiutaleineen kaikkineen. Hän kerkesi ajatella juuri kuulemaansa. Haltia tahtoi maksaa lääkkeestä, maksaisikohan tuo yli myyntihinnan, neito mietti. Todellisuus kuitenkin iski, ja Rafin todellinen luonne otti mielessä vallan. Niin rahan puutteessa hän ei olisi. Sitäpaitsi kuinka hän voisi myydä lääkkeen joka on menossa jo toiselle. Neito päätti vain lähteä jatkamaan matkaansa kohti ruoka ostoksia. "Anteeksi!" Rafi huusi olkansa takaa. Hän halusi pahoitella töykeää äänen sävyään, mutta ei kuitenkaan ollut varma ymmärtäisikö mies tätä. No, ymmärsi tai ei, minä jatkan matkaani, Rafi ajatteli.
Matka tosiaan jatkui, askelten painuessa lumen peittämään katuun. Taas kerran kirpakka viima pyyhkäisi neidon kasvojen yli. Ehkä olisi syytä jo hieman kiirehtiä, että ehtisi ennen pimeää ja sen suurempia myräköitä, neito tuumi mielessään. Hän kiihdytti askeliaan jälleen. Silmä kulmastaan Rafi näki vilauksen taakseen jättämästään miehestä.

// lyhyt xd //

Viesti Pe Tammi 03, 2014 1:35

Re: Törmäämisiä

Yuráiden Dirindhur

Nainen kieltäytyi antamasta pulloa miehelle, sillä lääke oli menossa jollekin naapurille. Tämä sai Dhurin hämmästymään ja jopa ärtymään. Haltianainen jatkoi matkaansa, kun Dhur jäi seisomaan paikoilleen. Kuului vielä kauempaa toisen pahoittelu, mitä tuo pahoitteli? Ai kun ei antanut lääkettä? Turha siitä oli olla pahoillaan, kerta piti olla itsekäs ja viedä se mukanaan, niin, kauhean itsekäs. Dhur ei kuitenkaan suostunut luovuttamaan näin vähällä, ei hän ollut tämän takia ulos kylmään pakottautunut, vaan pääkivun, yltyvän sellaisen. Täysikuu oli varmasti tuloillaan, tunsin sen nahkoissani ja minua oksetti, halusin lääkkeen. Lähdin ripein harppauksin ottamaan naista kiinni ja kun saavutin toisen, tartuin uudemman kerran toista olkapäästä ja riuhtaisin naista kääntymään turhankin kovalla otteella.
"Anteeksi nyt vain, mutta minä todella, tarvitsen tuon lääkkeen." Yuráiden sanoi äänessään ärtymyksen karvasta värähtelyä ja ilme kova kuin kivi, mutta mies koetti saada itseään rauhoittumaan, ei lääkettä saisi ainakaan kovakouraisilla otteilla ja uhkauksilla.
"Emmekö pääsisi asiassa mitenkään kompromissiin, neiti..?" Dhur sanoi rykäistyään ja rauhoitettuaan itseään hieman, ainakin hän oli saanut äänensä rauhallisen pehmeäksi, vaikka sisällään miehen teki mieli huutaa naiselle, mitä tuo nyt koetti olevansa?! Röyhkeää.
"Jos voisin saada lääkkeestä edes pienen osan? Maksaisin siitä kyllä kunnolla." Dhur suorastaan mateli, joka ei sopinut miehen luonteeseen yhtään, mutta hädän hetkellä oli pakko, eihän hän nyt voisi jäädä yksin pääkipunsa kanssa, sehän olisi katastrofaalista!

//no eipä sitä täältä sen parempaa, lyhyellä lyhyttä :D //

Viesti Ma Tammi 06, 2014 2:39

Re: Törmäämisiä

Raffinee Oreena

Rafi kuuli takaansa läheneviä askelia. Yhtäkkiä hän oli taas kasvotusten lääkettä kinuavan haltia miehen kanssa. Tuon oli näköjään hankala käsittää että maailmassa olisi muitakin lääkettä tarvitsevia, neito ajatteli tympääntyneenä miehen käytökseen. Rafin iloinen mieliala oli laskemaan päin haltian miehen kovien otteiden takia. "Miten voit vakuuttaa, että tarvitsisit tätä enemmän kuin naapurini?" Rafi huomautti napakasti ja katsahti muualle. "En myöskään aijo ottaa vastaan rahojasi. Miten luulet että tästä riittäisi kahdelle haltialle?" Neito jatkoi vilkuillen samalla taakseen. Hän tahtoi vain jatkaa matkaansa, eikä keskustella kyseisen haltian kanssa. Lumisade oli voimistunut sitten apteekissa käynnin. "Kuulehan hyvä herra, tahtoisin jatkaa matkaani ennen kuin säätila huononee. Ruoka ostoksetkin on tekemättä!" Rafi tempaisi itsensä miehen otteesta ja jatkoi matkaansaa. Tällä kertaa hän ei aikonut pyydellä anteeksi, eikä kääntyä takaisin. Kuitenkin, kuitenkin kaikesta huolimatta neito alkoi epäilemään käytöstään. Hän tahtoi kuitenkin pysyä lujana. Neito tahtoi osoittaa olevansa päättäväinen haltia eikä mikään toisten määräysvallan alainen. Hän ei vain tahtoisi antaa periksi kaiken sen vastaan uhoamisen jälkeen.
Hän yritti pysyä lujana, ja jatkoi matkaansa. Hän askelsi eteen päin, hieman kasvaneessa lumikerroksessa. Hiutaleita tippui edelleen, joskin hieman tiheämmin kuin aijemmin. Edessä päin siinsi ruokakauppiaan puoti. Hän kiihdytti askeliaan, ja saavuttikin puodin pikimmiten. Neito astui sisään toivoen, että mies olisi luovutanut jo lääkkeen suhteen. Silti, pienen pieni osa hänessä tahtoi mennä, ja luovuttaa lääkkeen miehelle. Miksi, hän ajatteli. Tämän naapurihan oli yhtä sairas kun tuo muukalainenkin, jos ei saiiraanpikin. "Niin mitä neidolle saisi olla?" möreä ääninen kauppias kysyi. Jotenkin, yhtäkkiä, Rafi seisoi pienessä ja hämärässä ruokapuodissa. Öh, leipää ja, tuota noin. Maitoa. Rafi sössötti kauppiaalle. Kauppias katsoi hetken kummisaan, mutta antoi kuitenkin neidolle tarvitsemansa. Rafi kiitti kauppiasta ja poistui hiljaa puodista. Astuttuaan takaisin lumisateeseen, Rafi jäi seisomaan paikoilleen. Neito katseli suuntaan josta oli tullut kaupalle.

//Saako roolissa ropettaa jollain kauppiaalla tolleen vähän? :/ en ollu varma mutta silti tein sen .. //

Viesti Ti Tammi 07, 2014 7:37

Re: Törmäämisiä

Yuráiden Dirindhur

Toinen ei ymmärtänyt ja Dhur ajatteli, ettei toinen edes yrittänyt ymmärtää, joka sai miehessä aikaan suuttumuksen, joka oli kuitenkin sekoittunut epätoivon tuomaan paniikkiin, mitä hän tekisi? Hermoilu sai aikaan päänsäryn edellisen päänsäryn lisäksi ja Dhur jäi vain seisomaan kiihtyvään lumisateeseen.
"Ette voi tehdä tätä minulle!" Mies huusi toisen perään, muttei edes tiennyt kuuliko tuo, sillä hänen äänensä oli kuiva ja hiljainen, kuin sanoilla ei olisi mitään syytä. Tyhmä, tyhmä mies, Dhur ajatteli itsekseen, olisit vienyt sen häneltä käsistä! Sehän olisi ollutkin jaloa ja käytöstapojen mukaista.. Hetken siinä seisottuaan mies lähti samaan suuntaan kuin haltianeitokin oli lähtenyt, kunnes pysähtyi ja tajusi, toinen oli mennyt kauppaan, ei tuota enää löytyisi, miksi hän oli jäänyt tähän vain seisomaan? Tyhmä, tyhmä, tyhmä, tyhmä, Dhur toisti mielessään ja oli vihainen haltianeidolle ja itselleen. Yhtäkkiä toinen tulikin melko läheisestä puodista ulos ja Dhur hengähti lähtien harppomaan toista kohti miettien samalla mitä voisi sanoa tuolle.

Lopulta mies saavutti toisen ja jäi seisomaan tämän tielle. "Olen pahoillani tuottamastani henkisestä ja fyysisestä pahasta." Yuráiden sanoi nieleskellen ylpeyttään, mutta hänen olisi tehtävä jotain. "Mutta teidän täytyy ymmärtää.." Mies painoi katseensa maahan ja koetti miettiä seuraavia sanojaan.
"On varmasti jotain, mitä haluaisitte, ehkä jos saisin sen hommattua?" Yuráiden ehdotti ja pakotti jonkinlaisen hymyn kasvoilleen.
"Sanokaa, mistä unelmoitte? Haltiamies jatkoi epätoivoisesti ja painoi toisella kädellään päätään, perkeleen pääkipu ja toinen vielä tahtoi hänen elävän tämän tuskan kanssa? Omistikohan toinen tunteita lainkaan...

//Joo ei se mun mielestä ainakaan kiellettyä ole, joten miksipä ei :D //

Viesti Pe Tammi 10, 2014 12:32

Re: Törmäämisiä

Raffinee Oreena

Lumisateessa seistessään neito oli kuulevinaan vaimeaa huutoa. Huuto kuuluui juuri siitä suunnasta mistä nainen oli tullutkin. Neito oli varma kenelle huuto kuului. Kylmät väreet hiipivät naisen selkää pitkin, samalla syyllisyyden tunteen kasvaessa. Miksi, neito mietti kuumeisesti. Hän itse oli lääkkeen ostanut, ja kaikin puolin lääke kuului hänelle. Neito ei kaikista järjen äänistä huolimatta päässyt eroon syyllisyydestä. Miksi hänen täytyi olla aina niin kiltti, Rafi ajatteli. Kaikkia ei voisi aina miellyttää ei vaikka kuinka tahtoisi. Neito halusi jo olla kotona, hän tahtoi jalkojensa lähtevän liikkeelle, välittämättä hänen mielestään.

Aika kului neidon seistessä tippuvien lumihiutaleiden alla. Ei hän kerennyt seistä minuuttia kauempaa, vaikkakin aika oli tuntunut joltain aivan muulta. Lääkettä anellut haltia seisoi taas tämän edessä. "Ei sinun tarvitse pyydellä anteeksi." Rafi sopersi katsoen haltiaa. Neito ei kantanut miehelle sen suurempia kaunoja, joten tämä koki turhaksi toisen pahoittelut. Kyllä neito oli hieman loukkaantunut aijemman keskustelun jälkeen, mutta hän ei ollut sitä pitkävihaisinta tyyppiä.
Seuraava kysymys hämmensi neitoa. Hän katseli hölmistyneenä miehen silmiin, kuin ei olisi tajunnut mistä tuo puhui. "Yritätkö lahjoa minua, luopumaan lääkkeestäni?" Neito käänsi hetkeksi katsettaan, mutta lopulta tuijotteli miehen silmiä. Rafista olisi valetta väittää, etteikö tarjous olisi ollut houkutteleva. Kyllähän kaikilla unelmia olisi. Neito kuitenkin epäili miehen kykyä toteuttaa tämän unelmia. Mies oli tavallinen haltia kuin muutkin, ei tuo miltään ihmemieheltä näyttänyt. "Tottakai minulla on unelmia, eikö kaikilla ole. Oma hevonen, koira ynnä muuta. Ne nyt vaan on sellaisia koko elämän olleita haaveita." Neito uppoutui hetkeksi ajatuksiinsa, kunnes jatkoi. "Elämänkumppani, sellainen täydellinen. Se tosin ei ole realistisimmasta päästä. Tällä hetkellä unelmissani olisi oman kodin lämpö, täällä kun ei enään kovin lämminkään ole." Viimeisen "unelmansa" neito lausui hieman tiuskien.

Viesti To Tammi 30, 2014 6:03

Re: Törmäämisiä

Yuráiden Dirindhur

Toinen kertoi unelmistaan ja Dhur nyökkäili ymmärtäväisesti hymyillen. Kun neito lopetti hiukan tiuskivaan sävyyn, Yuráiden näki tilaisuuden tulleen.
"Unelmoitte siis hevosesta.. tai koirasta, ellen väärin ymmärtänyt." Mies toisti suoden toiselle kylmähkön hymyn, joka koetti tavoitella lämpimämpää sävyä, mutta epäonnistui.
"Minä voin hankkia teille hevosen.. tai koiran." Dhur sanoi kuin se ei olisi isokaan juttu, hommata toiselle hevonen, herran jestas, nehän olivat niin kalliitakin. "Ja voin myös auttaa teitä unohtamaan tämän kylmyyden, jos tulette mukaani, kotiini, siellä on lämmintä ja samalla voimme keskustella tämän.. unelmasi toteuttamisesta." Haltia mies ehdotti, mutta hänen äänensä oli kireä, eikä Dhur tiennyt, mitä tekisi, jos neito ei ymmärtäisi lähteä hänen mukaansa. Hän oli valmis riskeeraamaan kaiken tuon lääkkeen puolesta, jumalauta, hänen päänsähän halkeaisi pian.
"Tarvitsen ainoastaan sen lääkkeen." Dirindhur lisäsi. Neito olisi tyhmä, jos luopuisi tarjouksesta, kallis kaakki vastaan yksi pieni pullollinen rohtoa... jota Dhur tarvitsi nyt enemmän kuin muuta, hän voisi myydä vaikka äitinsäkin - jos edes omistaisi yhtä - saadakseen helpotustä pääkipuunsa. Täysikuu ei ollut kaukana, pääkipu jatkuisi kyllä ja ajaisi hänet hulluksi.. ei Dhur kipua sietänyt, vaikka sodassa olikin taistellut.
"Tule." Dhur tarjoutui saattamaan neidon kotiinsa ja pakotti taas hymyn huulilleen, josta se oli hetki sitten sulanut pois.

Viesti Su Helmi 09, 2014 1:47

Re: Törmäämisiä

Raffinee Oreena

Tilanne alkoi mennä hulluksi. Halusiko mies todella ostaa neidolle hevosen jonkun lääkepurkin takia. "Öh.." sai neito ynähdettyä. "Missä minä pitäisisin hevosta? En minä omista tallia, eikä minulla ole varaa tallipaikan vuokraan. Entä sen ruoka?" Neito lateli epäkohtia kiihtyneenä katsoen haltiamiestä silmiin. Hänen päässään pyöri kaikenlaista. Neito rauhoitteli mielessään itseään. "Sinä tosissaan taidat haluta tätä lääkettä." Rafi totesi sanoen sen enemmän itselleen kuin miehelle. Neito pyöritteli lääkepurnukkaa kädessään hiljaa. Hän katsahti mieheen ja lääkkeeseen. Mieheen ja lääkkeeseen. Hän ei oikein tiennyt mitä tehdä. Antaisiko hän vain lääkettä hyvää hyvyyttään. Antaisiko hän lääkettä maksusta. Olisko hän kokonaan antamatta lääkettä. Miten hän voisi? Mieshän roikkui tässä kiinni kuin takiainen konsanaan."Ehkä minä voisin mukaasi." Rafi sanoi hieman arastellen. Ulkoilman kylmyys ja huonontuva säätilanne ei ollut enään kovin mukava.

//nyt kyllä tuli lyhyttä tekstiä xd//

Viesti Su Helmi 09, 2014 2:16

Re: Törmäämisiä

Yuráiden Dirindhur

"Minä voin auttaa teitä kyllä täyttämään ruokavarastonne."
Dhur sanoi hymyillen kun toinen otti esille sen faktan, että toinen oli tullut ostamaan ruokaa, eikä vain lääkettä. Yuráidenilla oli kuitenkin ruokavarasto täynnä, eikä hänellä ollut aikaa turhiin kauppareissuihin. Neito näytti lämpenevän ajatukselle, että voisi lähteä miehen mukaan, vaikka toisen katseessa oli silti epäuskoa, mikä oli haltiamiehenkin mielestä ymmärrettävää, olihan tilanne mitä kummallisin, mutta se ei ollut Dhurin ongelma, hänen ongelmansa oli pääkipu ja kaikki muu olisi vain turhia yksityiskohtia.
"Tule." Mies sanoi uudelleen ja nyt hymy hänen kasvoilleen saavutti enemmänkin lämpimän sävyn pakottamisesta johtuneen tiukkuuden sijaan. Hänen kotinsa ei ollut kaukana, mutta kylmyys ja pääkipu oli saanut mieheen tunnetilan, jota tuo ei osannut selittää, mutta se tunne veti miestä kävelemään ripeästi eteenpäin. Lumihiutaleet tarrautuneena hänen takkiinsa ja hiuksiinsa mies käveli, pidättäytyi hölkkäämästä ja koetti hidastaa tahtiaan, ettei vaikuttaisi kärsimättömältä, mitä hän kuitenkin oli. Pari kestaa mies katsahti neitoon sanomatta kuitenkaan sanaakaan.

Siinä he olivat, hänen ulko-ovellaan. Dirindhur kaivoi taskustaan avaimen ja työnsi sen avaimenreikään kädet hitusen täristen. Tärinän syy saattoi olla kylmyys tai kipu, mutta samapa tuo, sillä Dhur uskoi pääsevänsä kummastakin eroon pian. Mies avasi oven, astui sen taakse ja kumarsi haltianeidolle viitaten tuota astumaan sisään.
"Tervetuloa vaatimattomaan kotiini." Mies sanoi, vaikka ei hän kotiaan vaatimattomana pitänytkään, isokokoinen paikka, eikä miehelle pienempi olisi kelvannutkaan. Raffineen astuessa sisälle Yuráiden astui itsekin kotinsa lämpöön ja painoi oven kiinni perässään. Hän heitti takkinsa ja tarjoutui ottamaan myös haltianaisen takin aikoen laittaa sen samaan paikkaan kuin omansakin.
"Voin vakuuttaa, etten aio teille mitään harmia, olen kunnian mies ja työskentelen armeijalle." Yuráiden sanoi astellen syvemmälle kotiinsa, olihan tuo hyvä sanoa, ettei toinen tuntisi oloaan pelokkaaksi, olihan tilanne kummallekin hieman outo.. eiväthän he edes tunteneet toisiaan.
"Täällä on hieman hämärä." Mies totesi ja kyykistyi takkansa eteen latoen sinne pari puuta ja sytytti takkaan tulen.
"Ole hyvä ja istu minne haluat." Dhur sanoi ja kyykistyi nyt kaapille ottaen sieltä pari paksua, valkoista kynttilää, jotka hän aikoi laittaa sinne, minne nainen aikoisi istua. Yleensä mies ei turhaan viritellyt valoja, sillä hän viihtyi hämärässä.

//Minulla nyt vähän pidempää tähän väliin :3//

Viesti La Helmi 22, 2014 12:48

Re: Törmäämisiä

Raffinee Oreena

Kun Rafi tajusi kulkevansa kohti haltiamiehen taloa oli jo myöhäistä. Jotenkin kierosti oli kaikki käynyt häntä vastaan. Miten se muka oli ollut niin hankalaa. Senkun olisi neito kulkenut purkki kainalossa kotio. Mies oli kyllä sitkeää tekoa. Kukapa ei tuollaisen painostuksen alla taipuisi. Neito oli pettynyt itseensä, mutta tyytyi kuitenkin jatkamaan matkaansa kohti haltiamiehen taloa.
Ilma oli kylmentynyt hieman ja luntakin tuli kohtuudella taivaalta. Eteensä sentään näki eikä vastatuuli ollut kummoinen. Neito vilkuili välillä miehen lumista takkia ja tietä jota he kävelivät.

Matka oli taittunut hiljaisissa merkeissä ja lopulta he seisoivatkin miehen talon edessä. Talo oli suuri mutta mies kehtasi väittää sitä vaatimattomaksi. "Kiitos" neito vastasi miehen tervetulo toivotukseen vaisusti ja katseli ympärilleen. Hän antoi jopa toisen ottaa takkinsakin. Neito katsahti mieheen tuon puhuessa ja vastasi "En minä tänne tullut sinun ansioistasi puhumaan". Miksi Rafi noin sanoi. Eihän edes tienyt mitä teki miehen luona. Tai no tiesi tavallaan. Neito käveli pientä ympyrää tutkien taloa tarkasti silmillään. Ihan viihtyisähän tuo oli. Neito tarkkaili miestä kun tämä alkoi sytyttämään tulta takkaan. Lopulta neito istahti lähimmälle tuolille mitä näki miehen kehotuksesta.

//vuosisadan surkein rooli mutta aina ei voi onnistua 3: //

Viesti La Helmi 22, 2014 1:06

Re: Törmäämisiä

Yuráiden Dirindhur

"Aivan, aivan." Yuráiden sanoi neidon sanoessa, ettei tuo tullut hänen titteleistään puhumaan ja nyökkäili itsekseen. Neito oli istunut alas tuolille ja mies asetti nyt tuolin vieressä olevalle pöydälle kynttilän syttyttäen sen tuleen.
"Kerta se ei ole puheemme aihe, niin siirryn sitten suoraan asiaan." Mies sanoi ja vetäisi eteenpäin toista tuolia, jolle haltiamies asettautui istumaan ja nosti oikean jalkansa toisen jalan päälle.
"Kuten olette huomanneet useaan otteeseen, haluan tuon lääkkeen." Dhur sanoi viitaten samalla neidon kädessä olevaan rohtopulloon. "Ja minä en puhu nyt mistään hetken mielihalusta, vaan minä tarvitsen tuon lääkkeen." Mies jatkoi paino sanalla "tarvitsen" ja mies laski jalkansa alas, kunnes nosti vasemman jalkansa oikean päälle. "Joten paras tapa, millä voin hankkia sen mitä tarvitsen itselleni on kaupankäynti." Nyt Yuráiden nousi tuolinsa ääreltä, sillä hän oli liian hermotunut istuakseen. Mies kuuli sydämensykkeensä ja hän tunsi käsiensä hikoavan samalla kun hänen mielensä kävi nopeasti läpi lauseita, joita hän voisi käyttää, ilman, että suututtaisi naista ja lopputulos olisi selvä, lääke miehen kädessä. Harmillisesti Yuráiden ei pitänyt toisesta tällä hetkellä ja joutui taistelemaan itseään vastaan, ettei olisi sanonut jotain epäsuorasti loukkaavaa.
"Jokaisellahan on jotain mitä he haluavat, rahaa, mainetta, naisia.." Yuráiden sanoi ja viittoi käsillään puhuessaan, kunnes pysähtyi ja katsoi hetken neitoon siristäen silmiään. "Aikaisempaan keskusteluumme verraten te haluatte eläimen ja minä voin hankkia teille sellaisen." Mies sanoi ja pakotti huulilleen hymyn. "Nimetkää eläin, ihan mikä vain ja minä katson mitä voin tehdä asialle." Yuráiden sanoi tai pikemminkin ehdotti ja istuutui taas alas tuolilleen. Hän tiesi vaikuttavansa hermotuneelta, mutta voi jos neito tietäisi miten hermotunut hän oli oikeasti, pienen päänsä sisällä. Hän halusi lääkkeen nyt, hän tarvitsi sitä.

//Eeeei, tuo oli hyvä rooli :3 //

Viesti Su Helmi 23, 2014 12:29

Re: Törmäämisiä

Raffinee Oreena

Neito odotti miehen asiaa. Tai no, Rafi kyllä tiesi mistä tänne oli tultu keskustelemaan. Neito jopa aavisteli hieman että keskustelu voisi muuttua kiivaaksi sanailuksi. Sellainen mielikuva hänelle muodostui. Neito katsahti haltiamieheen joka istahti vähän matkan päähän. Hän halusi kuulla mitä miehellä oli sanottavaa. Ehkä mies voisi jopa vakuuttaa neidon selityksillään. Kuitenkin se tuttu itsekkyyden tunne alkoi hiipiä neitoon. Miksei hän olisi tarpeeksi vahva vain lähtemään. Rafi kuitenkin istui ja kuunteli. Mies oli epätoivoinen. Mutta ehkä epätoivo johtui lääkkeen todellisesta tarpeesta.
Yhtäkkiä mies nousi kun puheeksi tuli kaupankäynti. Mies seisoi ja mietti. Rafi huomasi kuinka tämä mietti mitä suustaan päästäisi. Miehellä oli vain yksi kysmys. Mutta Rafi ei oikein tiennyt itsekkään, hän ei kehdannut pyydellä kohtuuttomia vaikkei lääkeestä halunnut luopuakaan. Haltiamies muisti selvästi, kuin Rafi oli toivonut eläintä. Ei hän kehdanut vain töksäyttää menemään, että hevonen tänne niin lääkepurkki on sinun. "Ehkä sinä voisit saada hieman lääkettä.." neito sopersi. "Miten olisi puoli purkkia lääkettä sinulle ja minä saisin jonkun lemmikin" Rafi ehdotti jo itsevarmemmalla äänellä. Välittömästi hän alkoi syyllistämään itseään. Kuitenkin nyt oli aika pitää pää kylmänä. "Voisitko kertoa nimesi?" Neito töksäytti yht äkkiä.

Viesti Su Helmi 23, 2014 12:51

Re: Törmäämisiä

Yuráiden Dirindhur

Neito alkoi selvästi lämmetä kaupankäynnille ja ehdotti jo sopimusta, mies saisi osan lääkkeestä ja hän saisi lemmikin, kyllä, kyllä. Yuráiden nyökkäili neidon puhuessa ja jäi miettimään hetkeksi toisen tarjousta. Osa lääkkeestä oli vähän, se riittäisi hetken, muttei niin kauan, että Yuráiden saisi hankittua lääkettä lisää, mutta toisaalta hän ei ainakaan tulisi hulluksi talossaan pääkipunsa kanssa. Mies aukaisi jo suunsa antaakseen vastatarjouksen, mutta neito ennätti ensin kysymällä miehen nimeä. Haltia pysähyti hetkeksi, aivotoiminta ja kaikki lakkasi muutamaksi sekunniksi ja miehen kasvoilla vallitsi hämmennys. Mitä tämä oli? Hän oli kutsunut taloonsa vieraan, eikä ollut edes esittäytynyt!
"Ah.. aivan, olen pahoillani. Olen ollut niin kiivas ja hermostunut lääkkeen takia, etten muistanut edes esitellä itseäni!" Haltia sanoi ja nousi tuoliltaan tarjoten neidolle kättään. "Yuráiden Dirindhur." Haltia sanoi kumartaen pienesti ja istuutui takaisin tuolilleen.
"Ja mitä tarjoukseen tulee, oletko täysin varma, ettet voi tarjota kokonaista pulloa? Itsehän sanoitte, ettei pullosta riitä kahdelle haltialle." Yuráiden sanoi ja hieraisi leukaansa miettivästi tarkastellen neidon reaktiota.
"Ja mitä tähän lemmikkiin tulee, voin katsoa mihin asti pystyn teitä auttamaan, mutta ellette halua ostaa sikaa säkissä, tarvitsen hieman tarkemman kuvauksen haluamastanne eläimestä." Yuráiden sanoi ja virnisti vinosti. Hetken päästä mies nosti sormensa ja nousi seisomaan.
"Olenpa ollut huono isäntä, haluatko jotain juotavaa?" Mies kysyi ja huokaisi, hän ei ainakaan osannut olla vieraanvarainen. "Minulla olisi tarjolla viiniä tai jotain vähän väkevämpää alkoholijuomaa tai ehkä haluatte teetä kenties?" Yuráiden ehdotti ja soi neidolle hymyn.

//EDIT: vetäisen hahmoni pois pelin jäätymisen takia//
Viimeksi muokannut Templer päivämäärä Su Heinä 06, 2014 1:38, muokattu yhteensä 1 kerran
Seuraava

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö