Muutoksia elämässä


Haltioiden kylä, kokonaisuudessaan. Kylä on monikerroksinen ja valoisa, ennen kaikkea luontoon sopiva. Talot ovat väriltään vaaleita, arkkitehtuuriltaan kauniita ja elegantteja. Joissakin taloissa on käytetty samaa, valkoista marmoria mitä itse aroilla sijaitsevassa linnassa. Kasvillisuutta kylässä on paljon, lähes joka nurkalta löytää seinäköynnöksiä, koristepuita ja pensaita. Kylä on täysin piilossa metsässä, sitä verhoaa lumous jonka läpi ei voi nähdä, ellei tiedä mitä pitäisi katsoa. Vain ne, jotka kylässä asuvat, löytävät sinne.
Kylä sisältää niin asunnot, kuin puodit ja torit. Toreja haltioilla ei ole niin paljoa, mitä ihmisillä, mutta kauppoja ja putiikkeja sitäkin enemmän. Majataloja on siellä täällä, osa tasokkaampia mitä toiset.

Öisin kylän kauniita katuja valaisee satunnaisesti ympäriinsä leijailevat maagiset valopallot. Päivisin auringonvaloa valoa tihkuu latvustojen lomasta. Kylää ei ympäröi muurit, eikä aidat. Haltiat luottavat täysin jo vuosisatoja toimineeseen maagiseen illuusioon, jonka ansiosta ihmiset eivät voi löytää tänne.

Valvoja: Crimson

Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1773

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Huhti 10, 2008 9:54

Muutoksia elämässä

Aaron

Talvi... Oli talvi! Helkkarin kylmä ja kaikkialla oli sokeuttavan valkoista lunta! Ja Aaronilla oli ollut jälleen päätynyt siihen tulokseen, ettei viihtyisi kotona tätäkään päivää, ei sitten ollenkaan..! Aaron oli viihtynyt kotona tasan kaksi minuuttia, kunnes oli vetänyt äitinsä kutoman, valkohopeisen villapaidan päälleen, sekä vihreät lapaset että kaulaliinan... Aaron oli tosin vähällä jättää tuon kyseisen kaulaliinan pukematta, johtuen sen omaavasta, suuresta 'A'-kirjain kuvioinnista... Senkin oli hänen äitinsä hänelle kutonut, aivan samanlaisen kuin hänen veljilleenkin... Mikä oli Aaronista typerää, mutta ulkona oli helkkarin kylmä, eikä sinne voinut mennä vajaa varustein.
Aaron halusi talosta pois, niin pian kuin mahdollista ja VAIKKA hänen veljensä olivatkin juuri palanneet taas yhden kuukauden patikointi reissultaan. Tällä hetkellä Aaronia tosin sapetti liiakseen jäädäkseen veljiensä kanssa viettämään 'laatu'-aikaa... Itseasiassa se johtui JUURI hänen veljistään, että hän halusi talosta pois ja vähän äkkiä halusikin... Ja suurin osin myös hänen äidistään. Kuulostanee oudolta, sillä Aaron yleensä odotti innolla -jota hän ei tosin pahemmin ilmaissut-, että hänen veljensä tulisivat kotiin, mutta tällä kertaa sattui hyvin poikkeuksellinen poikkeus.

Aaron veti jalkoihinsa vielä nahkasaapikkaansa, joita hän piti aina ympäri vuoden. Nahka rutisi ja narisi hänen työntäessään jalkaansa kenkäänsä ja sama kuului myös toisesta, kuulostaen, että pohja lähtisi kengistä nyt minä hetkenä hyvänsä, jos hän vielä enemmän jalkaansa sisään työntäisi. Eivät kengät hänelle pieneksi jääneet ollut, hän tuskin oli mihinkään tässä ajassa edes muuttunut! Tuskin hiuskarvaakaan... Niin ulkonäöltään, luonteeltaan saatika olemukseltaan... Aaron oli tällä hetkellä vielä yläkerrassa, samalla kun kaikki muut olivat alhaalla, uskoen Aaronin murjottamisen kestävän korkeintaan pari tuntia ja kaikki olisi taas hyvin. Aaronilla tosin ei ollut aikomusta jäädäkseen kotiin asioita murjottamaan, hän karkaisi ikkunasta heti kun olisi löytänyt ritsansa... Tosin, nyt kun Aaron mietti, hän tuskin sillä mitään tekisi... Lampi oli jäässä, ei sinne voinut raivoaan purkaa, joten anti olla! Hänellä ei ollut aikaa jäädä sitä etsimään.

Aaron avasi ikkunan ja jäi hetkeksi katselemaan halveksivasti lumen paljoutta, sitä oli liikaa... Aaron pujahti ikkunasta, jääden etsimään taas tasapainoaan, ettei liukastuisi ja tipahtaisi rämisten alas, rikkoen taas sadeveden tynnyrin sen päälle rojahtaessaan. Tynnyri oli tosin tyhjä ja vaikka vieltä vettä löytyisikin, se olisi umpijäässä mikä ei todellakaan tulisi Aaronin pudotusta pehmentämään jos hän ei siihen pehmeän tosin kylmän- lumen päälle sitten tipahtaisikaan. Mutta miksi Aaron olisi vihainen mitenkään veljilleen? Syy oli hyvä, mutta kyse ei ollut nyt siitä kun hänen veljensä eivät olleet uskoneet hänen lentäneen lohikäärmeen selässä saatika että tämä olisi ollut mukana todistamassa prinsessa Lilyn käyntiä haltijoidenkylässä. Tämän veljet olivat vain nauraneet ja sanoneet Aaronin puhuneen palturia kun tämä oli päässyt mahtailemaan sellaisella kuin lohikäärmeen selässä lentämisellä! Aaron oli selittänyt asiaa ihan innoissaan, mikä oli suhteellisen harvinaista Aaronilta, mutta kun tämän kaksi vanhempaa veljeä, Adrian ja Arnold eivät olleet uskoneet ja olivat saneet tämän vain nähneen unta, Aaron oli vetänyt melonin nenäänsä eikä ollut puhunut näille enää koko loppuiltana. Tosin seuraava päivänä he olivat pelanneet jalkapalloa ja mätkähdelleet mutalammikoihin, jotka olivat puolestaan syntyneet edeltävänpäivän sateesta. Veljekset olivat tulleet kotiin aivan kuraisena ja näiden äiti tosiaan oli saanut kyseenalaistaa kahden vanhemman henkistä ikää nämä aivan ruhjeilla ja likaisina nähdessään.
Tosin nyt oli talvi, enää ei pelattu palloa, mutta tuohan ei mökötystä estänyt.

Aaron lampsiskeli jo kadulla, hampaat välillä kylmästä kalisten ja kolisten, hän vihasi talvea! Nenä vuotaisi ja korvat jäätyisivät! Tosin nyt heräsi kysymys minne hän menisi Voisihan hän lammellekin mennä, vaikkei sorsia ollutkaan, mutta Aaronin silmiin osuikin nyt jotain minkä Aaron olisi normaalisti ohittanut ja lujaa! Se oli ampumarata Siinä oli yleensä aina hyörinyt, suunnilleen Aaronin ikäisiä haltijoita, jotka olivat harjoitelleet ampumista jousen ja nuolen kanssa jotka Aaron taas ennemminkin poikkasi polttopuuksi kuin edes yrittäisi ja huomaisi että se oli hän itse joka nuolen sijasta lentäisikin. Aaron katsoi kulmat kurtussa hetken aikaa radalle päin, nyt siellä ei ollut ketään Vain maalitaulut, joita oltiin reikitelty jo useampaankin otteeseen, seisoivat yksin siististi rivissä, täydessä hiljaisuudessa. Aaron vilkaisi vielä lähiympäristöönsä, ketään ei näkynyt, tämä ei kai ollut kovin vilkasta seutua näin talvisin... Aaron käveli ampumaradoille Tai noh, hän istahti yhden suuren puun juurelle ja jäi mököttävän näköisenä tuijottamaan maalitauluihin, suoraan näiden keskikohtaan joka oli merkattu punaisella pallolla. Ainoa rauhallinen paikka, täällä ei talvisin kauheasti väkeä ainakaan ollut. Tosin Aaronia sapetti ja se näkyi kauas, joten Aaron myös uskoi ettei kukaan tulisi kuhan hänet vain näkisi. Aaron iski kätensä lujaan lumeen, kahmaisten lunta käteensä ja pyöritti itselleen tasapintaisen lumipallon nyt vihreissä töppösissään, katsellen samalla tekemäänsä palloa erittäin ärtyneenä, kuin se olisi syy kaikkiin maailman ongelmiin, hänen ongelmiin. Sitten Aaron viskaisi lumipallon niin kovaa kun vain pystyi kohti yhtä maalitaulua ja lumipallo mätkähtikin suoraan päin punaista keskipistettä. Kuului vain viuhahdus ja erittäin kova, jämäkkä mätkähdys kun lumipallo iskeytyi vasten maalitaulua. Aaron jäi toljottamaan maalitauluun mätkähtänyttä lumipalloa, joka oli riittänyt heilauttamaan maalitaulua hiukan, muttei kuitenkaan kaatamaan sitä kumoon
Ei se ollut ihan sama mitä pumpuli aivoisten sorsien ampuminen, mutta Aaronin tajutessaan että maalitaulu saattaisi mennä kumoon, jos hän siihen tarpeeksi kovaan vain lumipallon heittäisi, olisi kyllä myöskin jotain raivonpurkua kohtaan Joten Aaron kouraisi käteensä lunta, pyöritteli siitä epämääräisen näköisen lumipallon ja heitti sen jälleen kaikilla voimillaan päin maalitaulua. Sitten kolmas, neljäs ja viideskin lumipallo tömähti hyvin tiuhaan tahtiin keskelle ampumaradan maalitaulua, mutta mikään niistä ei riittänyt sitä kaatamaan. Se oli jäätynyt maahan ja sen jokainen heilahdus johtui puun joustosta, joten se ei minnekään siitä kumoon kaatuisi vaikka Aaron kuinka siihen lumipalloja päin heittäisi.
ARGH! Aaron ärähti viskatessaan lunta vielä kohden sen suuremmin järkkymätöntä maalitaulua, joka tosin vain pöllysi ja sateili hileillen takaisin ärsyttävän kimmeltävään kinokseen, jättäen Aaronin tuijottamaan tuimasti eteensä.

//NjekhNjekhNjekh! ARSKU TÄNNE!//
Viimeksi muokannut Ivy päivämäärä Su Huhti 13, 2008 8:35, muokattu yhteensä 1 kerran
Avatar

Monarkki

Viestit: 13624

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Huhti 10, 2008 10:43

Arathet

Arathetilla olisi tietysti ollut parempaakin tekemistä, kuin livahtaa ulos pakkaseen, mutta juuri nyt hän ei yksinkertaisesti jaksanut tehdä 'töitään'. Aran saisi - jälleen kerran - pärjätä ilman Arttia, oli sokea tai ei. Joten Art oli hipsinyt kylälle kävelemään. Päällensä hän oli pukenut pitkän valkoisen takin, jossa oli hopeinen vyö, paksut pussimaiset housut joiden lahkeet oli tungettu mustien, pitkävartisten saappaiden sisälle. Kaulassaan hänellä oli pitkä, leveä, valkoinen kaulaliina, jolla hän sai peitettyä alaosan kasvoistansa. Lisäksi hänellä oli valkoinen, tavallista paksumpi viitta, jonka hupun hän nyt nosti päänsä päälle, astuessaan linnan porttien ohi kohti kylää. Käsiinsä hän veti mustat, nahkaiset sormikkaat.. ai miksi sormikkaan eikä tumput? no, sormikkailla oli helpompi jännittää jousi ja tarttua nuoleen, mitä tumpuilla. Mukanaan Artilla oli tuttuun tapaansa kaksi meikkaansa, jousi ja nuolet, sekä puukko.. nykyään ei tiennyt milloin tarvitsi aseitaan, joten Art kantoi niitä melki joka paikassa mukanaan.. tosin linnoituksella hän piti mukanaan vain puukkoaan, mutta silti sielläkin jotain.
Lumi narskui Artin kenkien alla, luoden tausta ääntä hänen kävellessään. Kylällä ei nyt pahemmin ollut ketään, kaupustelijatkin pysyivät poissa torilta näin pakkas päivinä. Art ei pahemmin pitänyt, saatika vihannut talvea. Se oli vain yksi vuoden aika muiden joukossa. Tosin, Art vihasi pakkasia.. hän ei pitänyt siitä, että joutui pukemaan niin pirun paljon päälleen, se vain hankaloitti tasapainon saamista ja lisäksi oli raskas kävellä niin paksujen vällyjen kera. Mutta mieluummin Art pukeutui kunnolla kuin makaisi sänkynsä pohjalla vilustuneena.

Art käveli pitkin kylän katuja, katsellen ympärilleen. Hänen hengitys nousi epätaiaisina höyry pilvinä ylös, tunkeutuessaan ensin kaulaliinan läpi viileään ilmaan.
Viime aikoina ei ollut tapahtunut mitään erikoista... ei verrattuna siihen, mitä kesällä kerkesi tapahtumaan! Aika oli suhteellinen käsitys, mutta Artin mielestä nämä kuusi kuukautta olivat menneet kuin siivillä.. no, haltijoille pari hassua kuukautta ei tuntunut melkein miltään, ottaen huomioon heidän elinikänsä.
Art näki vilahduksen jostakusta, joka käveli kadulla. Nuori poika, tuskin edes 200 vuotias.. Artilla kävi heti mielessä, että se voisi olla Aaron.. Aaroniakaan Art ei ollut nähnyt vähään aikaan.. viimeksi kesällä.. no, ei kuninkaan neuvonantajalla pahemmin ollut aikaa käydä tervehtimässä puolituttuja pojan nulikoita.. Art ei sen enempää miettinyt, vaan lähti seuraamaan poikaa.. oli hän kuka tahansa, olisi tästä kai jonkinlaista seuraa. Hän käveli niin hiljaisesti kuin vain pystyi lumella, onnistuen siinä näköjään melko hyvin, koska poika ei kiinnittänyt minkäänlaista huomota häneen..
Art jäi sivummalle katselemaan, kun poika istui alas suuren puun juurelle ja jäi mököttävän näköisenä siihen. Mököttävä asenne jo viittasi Aaroniin, Art muisti että tämä olisi ollut... noh, sanotaan että Aaron oli omalaatuinen nuori haltija. Arathet katseli hiljaa, kun poika kahmaisi käsiinsä lunta ja alkoi pyörittämään siitä palloa.
Art seurasi tilannetta hymyillen, lähestyen hitaasti poikaa takaapäin, huomatessaan että tämä oli nyt keskittynyt johonkin muuhun, kuin ympäristöönsä. Art tosin pysähtyi hetkeksi, kun poika viskasi lumipallon päin maalitaulua. Taulu heilui hiukan iskun voimasta ja poika sai näköjään -erittäin 'nerokkaan'- idean siitä ja alkoi viskelemään lumipalloja päin maalitaulua.

Hetken Art katseli hiljaa, kunnes luuli tajunneensa pojan aikeet. Tämä yritti kaataa maalitaulun? Tyhmäkin sen jo tajusi, että taulut olivat jäätyneet kiinni maahan tähän aikaan vuodesta! Art olisi nauranut jos olisi kehdannut, mutta mikäli poika oli Aaron, Art olisi saanut lumipallosta nassuun saman tien, jos olisi kehdannut nauraa..
Lopulta poika ärähti viskaistessaan lunta kohti maalitaulua ja jäi sitten tuijottamaan maalitaulua.
Art hymyili - vaikka hänen hymyään ei voinut nähdä kaulaliinan takaa, niin silti hän hymyili- samalla kun otti käteensä jousensa ja jännitti yhden, hopeasulkaisen nuolen ja tähtäsi kohti maalitaulua, seisten yhä pojan takana, poissa tämän näkökentästä (ellei tällä takaraivossa silmiä ollut). Art päästi nuolen lentoon, se suhahti salaman nopeasti läpi ilman, kunnes pamahti vasten maalitaulua väristen iskusta ja pitäen erittäin koomista 'twojoing' ääntä.
"hmh.." Art aloitti astellessaan lähemmäksi maalitaulua, tarkastellen nuolta joka vähitellen lakkasi heilumasta "taidot ruosteessa... kaksi senttiä ohi keskipisteen" Art totesi katsellen nuoleen, joka oli punaisella alueella maalitaulussa, mutta ei aivan keskellä.

Lopulta hän vilkaisi poikaan, nähden tämän nyt kunnolla ja sai ilokseen (vaiko harmikseen?) todeta, että tämä todellakin oli Aaron, puusepän poika.
"siitä onkin muutama kuukausi kun viimeksi näimme.." Art sanoi kääntyen nyt kunnolla Aaronin puoleen.
"Kuulin että veljesi ovat palanneet.. joten miksi et ole heidän luonaan?" Art kysyi, muistaessaan että Aaron oli jotenkin ollut innoissaan veljiensä paluusta aikanaan.. vaikka ei sitä pahemmin näyttänyt..
ai miten Art tiesi, että Aaronin veljet olivat kotona?... no, olihan hän kuninkaan neuvonantaja ja toki hän sai tietää kaikki armejaan ja sotaan liittyvät asiat aina ensimmäisinä.

// ei ku Arsku oli Aaronin lempi nimi >OOO ja Artsu oli Artin.. tai si se Artz >) EI JUMALA! Miten mä pystyn enää ropettaan Alfil tai Artil D'< //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1773

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Huhti 13, 2008 8:34

Aaron

Ei, Aaron ei ollut kuullut Artin tuloa, johtuen kaikesta mikä hänen mieltänsä nyt saattoi ärsyttää ja tällä hetkellä pelkän viettoman peipposlinnun laulanta saattoi ärsyttää Aaronia niin, että olisi ampunut sellaisen samantien alas jos vain olisi sellaisen jossain kuullut sirpittävän. Tosin, nyt kun Aaron oli saanut purkaa hieman raivoaan maalitauluihin ja ei pitänyt itsekään enää mitään ääntä, hän saattoi sivukorvallansa kuulla kuinka jousipyssyn jousi kiristyi melkein naristen hänen taakaansa. Aaron ei tosin moiseen ehtinyt sen paremmin reagoimaan, kuten kääntämään päätään ääneen suuntaan kun korvia viiltävä suhahdus viilsikin jo halki ilman ja iskeytyi suoraan maalitaulun punaiselle keskialueelle.
Aaron jäi tuijottamaan iskunvoimasta heiluvaa nuolta erittäin kysyvästi ja hämmentyneenä, kunnes katsahti hyvin nopeasti -että erittäin vihaisen näköisenä- olkansa ylitse, nähdäkseen kuka hänen rauhaansa tällä kertaa uskalsi häiritä. Valkotakkinen mies käveli hänen ohitseen ja Aaronin ärtynyt katse seurasi tätä maalitauluille asti, mutta ihan heti kyseistä henkilöä Aaron ei vielä tunnistanut.

Taidot ruosteessa? Kaksi senttiä ohi keskipisteen? Aaron katsoi ylös mieheen kuin hulluun kun tämä tarkisteli minne hänen hopea pyrstöinen nuolensa oli jäänyt sojoittamaan. Aaronia tietenkin sapetti moinen, aivan kuin tämä olisi nimen omaan tullut urppimaan hänen surkeista taidoista jousien ja nuolien kanssa voivottelemalla sitä kuinka ruosteessa tämän omat taidot muka olivat kun tämän nuoli oli osunut vain kaksi tyhmää senttiä ohi keskipisteen!?!
Aaron kohotti toista kulmaansa, samalla kun kurtisti toista miehen katsoessa nyt alas häneen ja tässä vaiheessa Aaronkin kykeni tunnistamaan tämän haltija miehen Artiksi, haltija kuninkaan Aranin neuvonantajaksi. Tämäkin tunnisti hänet, mikä ei sinänsä ollut kovinkaan ihme, Aaronin kaulahuivi ei peittänyt hänen kasvoja juuri ollenkaan ja olihan viime näkemästä ollut vain muutama hassu kuukausi... Mikä tosiaan oli hyvin lyhyt aika verrattuna haltijoiden elin ikään näin yleensä, ellei sitten seiväästä saanut.
Aaron katsoi Artiin omalla tuimalla ilmeellään, kunnes tämä kysyi hänen veljistään, jotka tosiaankin olivat palaneet vasta vähän aika sitten, eikä Aaron edes jaksanut alkaa ihmettelemään mistä tämä sellaisen tiesi.

Aaron tuhahti -vaiko naurahti?-, iskiessään toisen kätensä polvensa päälle, ottaen näin tukea noustaakseen jaloilleen jotka olivat ehtineet lumessa istumisen jälkeen kylmettymään melkein tunnottomiksi.
"Pah! Adrian kerkeää hädin tuskin edes ruokapöytään johtuen pajan rästiin jäänneistä hommista kun se yksi äijän raato ei saa mitään aikaiseksi ja Arnold--- No sillä hyypällä tuntuu puolestaan olevan muuten vain parempaa tekemistä..." Aaron alkoi pälpättämään, pysähtyen kun päästiin keskimmäiseen veljeen ja käänsi katseensa sitten maalitaulujen vastakkaiseen suuntaan, jääden hiljaa ja näyttämään taas omalta mököttävltä että ärtyneeltä itseltään. Ja kyllä, äijän raadolla Aaron tarkoitti jalka rampaista isäänsä, josta tämä ei pahemmin kunnioittavaan sävyyn koskaan puhunutkaan.
"Hei..? Mitä hienoa naisissa on...?" Aaron pamautti ilmoille kysymyksen, kääntämättä päätään sivulta saatika katsettaan silmäänpistävästä lumesta.
"Siis, nehän vain rääkyvät ja itkevät ja kitisevät minkä kerkeävät? Ja-Ja-AGH! Arnold meni hankkimaan itselleen naisen! Ja nyt häntä hädin tuskin edes näkyy kuin vasta joskus illalla!" Aaron jatkoi, alussa ihan rauhallisesti, ehkä hieman katkeraan äänensävyyn, kunnes käännähti Artin puoleen menettäen taas itsehillintäänsä.

Kyllä, häntä sapetti, hänen velijillään ei ollut aikaa hänelle! Adrianilla kyllä olisi, jos ei pajan töitä olisi ja niin olisi myös Arnoldilla jos naisia ei olisi! Varsinkaan sitä naapurin haltija likkaa jonka kanssa Arnoldilla oli ollut silmäpeliä ehkä jo jonkin aikaa ja tästä ainoat jotka olivat iloisia oli heidän äitinsä... Isä oli puolestaan vain murahdellut ties mitä ja näin isästä puheen ollen:
"Eikä siinä vielä kaikki! Äiti tuli aamulla kysymään minulta, että mitä jos MINUSTA tulisi isoveli!? Ei tule kesää! Minä en ala huonettani jakamaan minkään taapiaisen kanssa!" Aaron möläytti vielä viimesenkin ärsyttävän asian jnka mielestään löysi, nyt kun oli vauhtiin päässyt kaiken muunkin kanssa.
Sinänsä varmaan outoa, että Aaron avautui näinkin paljon, mutta ennemmin tai myöhemmin, Aaron olisi möläyttänyt saman vaikka puulle, joten miksi ei nyt Artille kun tämä kerran oli hänen rauhaansa ja murjotustaan häiritsemään tullutkin?

//Ou DDD'x Ja kyll pystyt!//
Avatar

Monarkki

Viestit: 13624

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Huhti 13, 2008 9:16

Arathet

Art katsoi kysyvästi Aaroniin kun tämä avasi suunsa ja alkoi vuodattamaan syitä, miksi ei veljiensä kanssa ollut.. näillä oli kiire, minkäs sille mahtaa! Ei Artkaan nähnyt veljiään paljon, tälläkin hetkellä Amod oli ties missä kurmuuttamassa ihmisiä ja Are oli vielä toipilaana.. kyllä, Are oli loppujen lopuksi selvinnyt Lilyn aiheuttamasta haavasta ja oli nyt melkein tolpillansa. Hänen oli määrä palata tehtäviinsä keväällä vasta, sinne asti hän oli saanut 'lomaa'.
Sitten Aaron kysyi ehkä maailma TYHMIMMÄN kysymyksen.. mitä hienoa on naisissa? Art oli nauraa siinä vaiheessa, hänkin oli ihmetellyt samaa mutta tiedätte kai, mitä hienoa miehet näkevät naisissa... Pian selvisikin, että Aaronin veljellä oli nainen. Art katseli nauruaan pidätellen, hymyillen erittäin leveästi kaulaliinansa suojissa Aaronille. Mutta vaikka Artin kuinka olisi tehnyt mieli pamauttaa Aaronille ERITTÄIN sarkastinen ja tyhmä vastaus, hän jätti sanomatta. Hän vain kuunteli loppuun asti, hymyillen itsekseen ja katsoi kysyvästi Aaroniin.
Sitten tultiinkin seuraavaan aiheeseen. Aaronista isoveli? Jälleen Art oli räjähtää nauruun, mutta sai juuri ja juuri hillittyä itsensä. Tosin Artin hymy hyytyi, kun hän tarkemmin mietti vauva asiaa.. eihän Artin pitäisi sille nauraa, hänhän todenäköisesti joutuisi lapsenvahdiksi, kunhan Lily vain saisi pullautettua ipanan maailmaan ja tuotua sen Aranille.

Lopulta, Aaron oli saanut vuodatettua omat huolensa Artille ja seurasi pieni hiljaisuus. Art pisti jousen takaisin selkänsä taakse ja siirsi katseensa Aaroniin.
"Vai että nainen.." Art aloitti ristien kätensä puuskaan "naisissahan on vaikka mitä hienoa, usko pois.. kyllä sinäkin sen tulet huomaamaan" Art jatkoi vastaten Aaronin ensimmäiseen kysymykseen, jättämättä sen enempää mainitsematta, mikä naisissa oli hienoa... älkää nyt käsittäkö Arttia perverssinä!
"ja ole onnellinen, ettet sinä tule sitä lasta vahtimaan! Tai ainakin uskon, ettei äitisi jättäisi sinun vastuulle vauvaa" Art sanoi katsoen kulmat koholla Aaroniin.
Lopulta Art huokaisi pudistellen päätään pienesti ja katsahti ympärilleen. Ketään ei ollut lähistöllä, kaikki olivat sisällä lämpimässä tai tekemässä jotain paljon tärkeämpää, kuin juttelemassa pikku pojille... no, ei Artilla pahemmin ketään muutakaan ollut, kenelle hän voisi jutella. Olihan niitä tuttuja, mutta näilläkin oli paljon parempaa tekemistä.. ja osa tutuista taas oli liian kaukana ja väärällä puolella, kuten nyt Lily ja Ophelia. Kyllä, Art laski Lilyn ja Ophelian tuttavikseen, kun ei hän heitä vihannut eivätkä nämä häntä vihanneet.. ainakaan paljoa.
"et ole ainoa jolla on hermot kireällä.." Art sanoi lopulta laskien katseensa Aaroniin... mutta hänellä ei ollut aikomustakaan vuodattaa tälle omia murheitaan! Aaronilla oli omiakin ja se siitä.

Sitten Art vilkaisi maalitauluun, johon Aaron oli lumipalloja viskellyt ja jossa sojotti yhä hänen ampumansa nuoli. Hän otti pari askelta maalitaulun luokse ja vetäisi nuolen irti, tosin siihenkin tarvitsi voimaa, nuoli kun oli uponnut melko syvälle.
"vieläkö harrastat sorsien kiusaamista? Tai no.. tuskin sinä tavella niitä voit ammuskella.." Art sanoi kääntyen taas Aaronin puoleen, pyöritellen nuolta käsissään.
Art oli huomannut että hän oli Aaronin, Lilyn ja Ophelian seurassa aina hieman epävirallisempi.. nämä kun olivat häntä nuorempia - huomattavasti - eivätkä kovinkaan korkea arvoisia.. näin Artin mielestä, Olihan Lily tietysti prinsessa, mutta ei heidän kansan prinsessa.. prinsessa joka osasi potkia kova.... ei Art osannut olla virallinen ainakaan näille kolmelle, mikä toisaalta oli hieman vapauttavaakin, kun ei tarvinnut olla niin muodollinen.

"joko osaat ampua jousella?" Art kysyi muistaessaan miten... krhm... surkea Aaron oli viime kerralla, kun tämä jousella yritti Blackiä ampua. Nuoli oli vain lennähtänyt vähän matkan päähän ja tipahtanut maahan pystyyn.
Art otti jousensa ja yhden nuolen ja ojensi nämä Aaronia kohti.
"haluatko kokeilla?" Art kysyi lopulta katsoen kysyvästi Aaroniin.. toisaalta hän oletti että Aaron vain tuhahtaisi ja murjaisisi jotain vähemmän epäkohteliasta, mutta toisaalta Art toivoi että Aaron edes yrittäisi.. harjoitus tekee mestarin, sen Artkin oli saanut kokea aikanaan, mutta lähes kaikki haltijat osasivat käyttää jousta! Se oli verissä... kyllä Aaronkin varmana tulisi oppimaan sen joskus, tosin Art epäili, riittäisikö Aaronilla kärsivällisyys harjoitteluun..

// I CAN DO IT!!!... EI REPS :'DDDDDDDD //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1773

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Huhti 14, 2008 8:11

Ophelia

"Niin, nainen!" Aaron tokaisi Artin toistaessa. Niin, Arnoldilla oli nainen! Ja se puistatti Aaronia suuresti, mikä meni vikaan? Eikö elämä ollut parhaimmillaan juuri sellaisena kuin se ennen oli? Vaikka Aaron joutuikin kärsimättömänä yhden kuukauden odottamaan, niin se oli kuitenkin aina palkittu ja Aaron sai jopa nauraa keuhkojansa välillä pihalle... Mutta nyt se tuntui jäävän hyvinkin kaukaiseksi asiaksi, ehkä Arnold kyllästyisi naiseensa ja Adrian saisi pajassa työt valmiiksi? Se kävisi Aaronille enemmänkin kuin loistavasti.
Art pisti vihdoinkin ärsyttävän kapistuksen, yhtä kuin jousensa takaisin olalleen ja Aaron risti kätensä puuskaan silloin kun tämäkin ne risti. Naisissa oli vaikka mitä hienoa? Tässä kohtaa Aaron kohotti toista kulmaansa, oliko Art tosissaan? Hänkin tulisi sen vielä huomaamaan? Siitä Aaron ei niinkään tiennyt... Kuten mitä hienoa? Aaron ei ollut ihan vielä perillä asiasta, mutta kai hänkin sitten aikanaan näiden päälle edes jotain ymmärtäisi! Toivottavasti, Art ei ainakaan nyt sen enempää asiaan liittyen mitään sanonut.
Tosin, luulisihan sitä jo, että Aaron, noin 150 vuotias haltijan pojan nulikka olisi jo tarpeeksi vanha ollakseen kiinnostunut tytöistä... Mutta kuten sanottua, Aaron oli vähän omalaatuisempi näin rotunsa kannalta, kiukuttelipahan sitten senkin puolesta.

"Pfft, ja mitään räkä konetta ei tulekaan jos se minusta riippuu..." Aaron mutisi hiljaa itseksen Artin puhuessa nyt jotain lapsen kaitsimisesta, mikä kiinnosti Aaronia sitten kaikesta vähiten. Toisaalta Art oli oikeassa, tuskin Aaronin äiti tätä lapsenvahdiksi pistäisi, tiedä häntä millainen siitäkin lapsesta tulisi Aaronin käsittelyn jälkeen! Näin ehkä himean ilkeästi sanottuna...
Tosin, koko perheenlisäys idea olikin vielä vasta idean tasolla, näin onneksi ja Aaron tosiaan toivoi, että hänen äitinsä vauvakuume menisi ohi ja nopeasti! Hänen isästään Aaron ei tiennyt eikä Aaronia edes kiinnostanut. Hänen veljensä olivat puolestaan väännelleet hänen poskiaan siitä hyvästä ja kertoneet kuinka 'lutuinen' hän itse oli pienempänä ollut! AGH! Aaron ei halunnut isoveliksi ja se siitä... Eihän heillä olisi tilaakaan, ellei Arnold muuttaisi pois heilansa kanssa jonnekin, jolloin Adrian ottaisi pajan kokonaan hoitoonsa, mikä oli taas vain yksi syy lisää vastustaa koko ajatusta.
Aaron manasi ja kirosi asiaa mielessään, kunnes Art huomautti ettei hän ollut ainoa jolla oli hermot kireällä? Aaron vilkaisi Artiin 'joo just'-ilmeellä, mitä murehdittavaa kuninkaan neuvonantajalla muka olisi? Nyt kun viime aikoina ei ollut tapahatunutkaan juuri mitään, näin sodan kannalta, ei ainakaan mitään sellaista mistä Aaron olisi tietoinen.

Sitten Art käveli maalitaululle, juuri sille johon Aaron oli lumipalloja heitellyt ja jossa sojoitti edelleen se Artin ampuma nuoli... Joka oli vain kaksi senttiä ohi sen typerän keskikohdan sillä punaisella alueella... Aaron seurasi hiljaa, kulmat kurtussa kun tämä meni maalitaululle ja riuhatisi hopea pyrstöisen nuolen irti maalitaulusta.
"Tuskinpa niin..." Aaron tuhahti, vastaamatta kuitenkaan itse kysymykseen, mutta jos vastausta kaivattiin niin se oli kyllä, jos sorsia vain siis näin talvella olisi. Aaron katseli sivusilmällään silmään pistävää nuolta, jota Art käsissään hetken aikaa pyöritteli. Kunnes Art kysyi jotain mikä sai Aaronin ajatuksen kulun katkeamaan, kuin törmäämään juuri siihen yhteen ainokaiseen puuhun noin sadan metrin säteellä...
Aaron vilkaisi Artin tarjoamaa nuolta ja jousta ja katsahti näistä sitten Artiin kuin hulluun. Ei, hän ei osannut yhäkään ampua jousella, ei vaikka hänen veljensä olivat häntä lajiin parhaansa mukaan yrittäneetkin yllyttää.
Aaron ei tosin ollut juuri nytkään kovin halukas lähteä edes yrittämään koko lajia! Nuoli lipsahtaisi kuitenkin käsistä ennenkuin Aaron saisi siitä edes kunnon otetta, kiitos tumppujen ja ilman niitä, Aaronin sormet jäätyisivät aivan varmana ja Aaron lentäisi koomisesti nuolen mukana, näppien siihen kiinni jäädyttyä -jos se nyt siis mihinkään edes hänen ampumisissaan lentäisi-.
"Ei kiinnosta" Aaron sanoi puristellen lopulta päätään, siirtäessään samalla ehkä hieman halveksihatavan kiiltoisen katseensa Artin tarjoamasta nuolesta ja jousesta siihen maalitauluun, joka ei ollut suostunut muuta kuin vähän heilahtamaan jäätyneistä liitoksistaan.

Hänen olisi tehnyt mieli vain marssia juuri tuon maalitaulun luokse ja potkaista se kaikilla voimillaan kumoon, mutta ei jostain syystä kehdannut kun Art oli paikalla... Eihän hän ollut sorsiakaan ampunut kun tämä oli ollut läsnä, ties vaikka olisikin oikeasti sinne lampeen ollut heittämässä, joten tiedä mitä siitä seuraisi jos Aaron nyt menisi ja rikkoisi maahan kiinni jäätyneen maalitaulun... Vaikka näitä olikin tuossa samassa rivissä ainakin kymmenen lisää!
"Jälleen; eikö sinulla todellakaan ole parempaa tekemistä kuin tulla ammuskelemaan nuolillasi kaksi senttiä ohi maalitaulun keskipisteen?" Aaron kysyi, siirtämättä katsettaan kuitenkaan Artiin vaan piti sen visusti naulittuna siinä missä se olikin.

//JOTAI VALITTAMIST!? HÄH?! XD//
Avatar

Monarkki

Viestit: 13624

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Huhti 14, 2008 8:58

Arathet

Art olikin arvannut tämän.. Aaron ei lähtenyt edes yrittämään. No, omapahan oli asiansa, ei Art meinannut tätä siihen hommaan pakottaa.. tosin, jos Aaron koskaan ajatteli armeijaan päästä, tämän piti opetella käyttämään jousta. Sitä vaadittiin, jotta pääsi mukaan armeijaan. Art pisti jousen takaisin paikalleen ja pyöritteli hopeasulkaista nuolta käsissään, tökkien toisen käden etusormella sen terää, lähinnä testatakseen, oliko se viellä tarpeeksi terävä käytettäväksi. No, olihan se, mutta Art ei yleensä käyttänyt nuolia kahta kertaa.
Sitten Aaron esitti taas tunut kysymyksen.. tai no, kysymyksen, joka oli muotoiltu eri muotoon, mutta lopullinen tarkoitus oli sama: Eikö Artilla ollut todellakaan parempaa tekemistä. Art naurahti pienesti ja nosti katseensa Aaroniin ja kohautti olkapäitään.
"ei ja kyllä. Aran voisi tarvita minua, mutta nyt ei.." Art pysähtyi hetkeksi miettimään mutta tuhahtu sitten "no, ei vain kiinnosta.. Lisäksi pitäisi illemmalla lähteä Aranin ja Aren kanssa käymään metsässä, sovittu tapaaminen. Joten periaatteesaa minulla ei juuri nyt ole parempaa tekemistä, omasta mielestäni" Art selitti heilutellen nuolta kädellään, aivan kuin opettaja karttakeppiä.

Tosiaan.. Art oli menossa metsä aukealle tapaamaan Lilyä.. Aran ja Lily olivat sopineet tapaamisen täksi päiväksi, tosin Art ihmetteli miksi pirussa Lily Aranin halusi tavata?! Ottaen huomioon mitä Aran oli tehnyt Lilylle tehnyt.. no kai prinsessalla oli hyväkin syy tähän tapaamiseen. Art ihmetteli myös, miksi Lily Aren halusi tavata, mutta kai tällekkin oli hyvä syy.. kaikelle täytyi olla hyvä syy.
Art hymyili pienesti huivinsa suojissa, muistellen viime tapaamista, jolloin Aaronkin oli ollut mukana.. tosin silloin ei ollut kovinkaan hilpeät merkit, mutta muistot silti saivat Artin hymyilemään.. oli siinä jotain hyvääkin, silloin Art näki pitkästä aikaa Tomoderuwixia. Se vanhus oli erittäin mukava, ainakin Artin mielestä. Harvemmin sitä törmäsi niin pirteisiin ja mukaviin vanhuksiin, tosin se oli kai vain ajan kysymys, milloin Tomtomkin heittäisi henkensä. Art kyllä toivoi että Tomtom eläisi vielä piiitkään.
"Entäs itse.." Art aloitti siirtäen harhailevan katseensa takaisin Aaroniin "eikö sinulla ole parempaa tekemistä, kuin viskellä lumipalloja maalitauluun? Vosit vaikka auttaa veljeäsi töissä? Sittenhän hänellä olisi enemmän aikaa sinulle..." Art huomautti. Oliko Aaron edes ajatellut, että auttamalla veljeään, hän voisi viettää samalla 'laatu aikaa' tämän kanssa?

// NO ON! mutta.. ken leikkiin ryhtyy se leikin kestää! //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1773

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Huhti 15, 2008 8:27

Aaron

Aaron nosti kulmiaan kuullessaan Artin jokseehkon oudon vastauksen hänen kysymykseensä. ei ja kyllä? Mitä se nyt oli tarkoittavinaan? Aaron jäi kuuntelemaan korva tarkkana hetkellistä hiljaisuutta, kunnes Art tuhahti suoraan, ettei tätä yksinkertaisesti vain kiinnostanut! Tämä oli aika yllättävä käänne Artilta näin Aaronin mielestä, saivatko neuvonantajat luistaa työstään tuolla lailla, aina kun vain halusivat? Varsinkin jos tämä oli tietoinen siitä, että tätä saatettiin juuri sinä hetkellä tarvita? Art kertoi samalla, että tällä olisi illemmalla jokin sovittu tapaaminen, johon Aaron ei sen suuremmin mielenkiintoa osoittanut. Eihän Aaron ollut tietoinen kenet nämä tapaisivat, mutta uskokaa pois, jos Aaron olisi asiasta paremmin tietoinen, tämä ei siinä kohtaa edes ajatellut esittää välinpitämätöntä, harvemmin sitä pääsi ihmisille nälvimään!

Aaron tuhahti, kai se sitten oli niin ettei tällä ollut parempaa tekemistä, ei vaikka Aran haukkoisi viimeisiään jossain pölyisellä lattialla, huutamassa Arttia apuun, mutta miten vain, ei Aaron sen pahemmin asiasta välittänyt.
Ei sillä, etteikö Aaron vilpittömästi kokonaan haltijoiden puolella ollut, mutta se nyt oli vaan jäänyt päälle, että ihmisten kuninkaan velho oli rökittänyt heidän kuninkaansa seitsemän nolla ja kyllähän Aaron sen nyt oli tajunnut, ettei tämä ollut naistaan silloin viime kertaisestakaan loppujen lopuksi saanut. Kuninkaana sai hänen puolestaan olla melkein ketä tahansa, melkein! Kyllä niitä huonompia varmasti löytyi, sen verran Aaronkin jopa myönsi muttei siitä sen enempää.

Aaron potkaisi jalallaan lunta, joka pöllysi ja laskeutui hileillen alas takaisin lumikinoksiin. Sitten Art kysyikin samaa Aaronilta, mitä Aaron oli kysynyt Artilta. Aaron katsoi tätä sivusilmällä kyllästyneen näköisenä takaisin, puristellen lopulta päätään, katsahtaen sitten pilven tiheälle taivaalle.
"Kyllä minä sitä ajattelinkin... Sitten myöhemmin... Nyt ei yksinkertaisestu vain innosta." Aaron vastasi laskiessaan päänsä alas ja kopautteli oikeata kengänkärkeä maahan kädet lanteilla. Kyllä hänellä oli se ajatus käynyt mielessä, että hän auttaisi Adriania tämän töissä ja viettäisi samalla aikaa tämän kanssa, mutta kuten Aaron oli sanonut: Nyt ei yksinkertaisesti vain innostanut ja ihmekös tuo? Tosin Aaronin murheet saattoi näyttää monien muiden silmissä hyvin pieniltä ja ehkä jopa arkipäivisiltä, mutta Aaronilla itsellään oli sinänsä aika huoleton elämä, ettei sitä huomannut ja tuskin sitä itse varmaan tajusikaan.
"Hee..? Mistä tämä tapaaminen sitten? Minä jo uskoin, että prinsessa olisi kurmuuttanut veljeäsi sen verran, ettei tolpillaan enää pysyisi, mutta nyt hän onkin menossa piknikille sinun ja Aranin kanssa?" Aaron kysyi, toisinaan mielenkiinnosta, muistaessaan sen tapauksen kun Art oli kadonnut paikalta viemään veljeään lekuurille ja kuullut sitten, että prinsessa olisi lävistänyt tämän miekalla.

//HAH! >D//
Avatar

Monarkki

Viestit: 13624

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Huhti 15, 2008 9:03

Arathet

Ei innostanut? No... Art ei sanonut mitään. Eihän aina voinut innostaa, kuten ei häntäkään juuri nyt. Tosin olisihan hän voinit aikaansa kuluttaa Aranin perässä pyörien, mutta ei Artkaan ollut kuin koira joka totteli jokaista käskyä... Lisäksi hän oli ehkä hieman alkanut vastustamaan Aranin periaatteita, viimekertaisen 'tapaamisen' jälkeen.. ehkä jonkun pitäisi opettaa Aranille, että kaikkea ei voinut saada eikä kaikkea todellakaan pitänyt viedä väkisin.
"mhm.." Art hymähti lopulta kun Aaron koputteli kengänkärkeään maahan.
Art vilkaisi kysyvästi Aaroniin kun tämä alkoi kyselemään tapaamisesta.. mutta sitten hänen ilmeensä vakavoitui ja hän tuijotti Aaronia kuin syöpäläistä. No, olihan se koomista kun Aaron sen sanoi, mutta Arttia ei yhtään naurattanut että Are oli saanut prinsessalta melki kuolettavan iskun.
"juu.. piknikille.." Art aloitti lopulta, kumartuen äkillisesti Aaronin tasolle "ja jos totta puhutaan, niin sinun ei edes pitäisi tietää siitä" Art sanoi tarkkaillen Aaronin sinisiä silmiä. Sitten Art vetäytyi kauemmaksi Aaronista ja katseli ympärilleen.
"mutta sinä olet jo mukana.. tiedät asioita mitä muut eivät" Art aloitti lähtien kävelemään ohi Aaronin, takasini kohti kylää, mutta pysähtyi parin askeleen jälkeen ja vilkaisi Aaronia.
"menemme tapaamaan prinsessaa ja hänen seuruettaan.." Art sanoi lopulta ja jatkoi kävelemistä.
Miksi hän kertoi Aaronille? Hän ei todellakaan tiennyt! Ehkä vain tylsyyttään, ehkä hän piti Aaronia niin tyhmänä ettei tämä sillä tiedolla mitään tekisi, ehkä hän luotti Aaroniin sen verran, ehkä Aaron tosiaankin oli jo liian syvällä tässä jutussa.. Aaron tiesi...

// EVIL >8O lyhyyyt T^T //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1773

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Huhti 15, 2008 10:30

Aaron

Aaron hymyili vielä hetken ilkikurista hymyään nyt Artiin katsoessa, näin jälkeen kysymyksensä esitettyään. Tosin ei Aaron ilkeydestä mitään tarkoittanut, Aaron nyt vain oli sellainen, ei vaan välillä edes tajunnut mitä sanoi. Tosin, Aaronin hymy kaartui nopeasti toisinpäin Artin kumartuessaan äkisti hänen tasolleen, ollen Aaronin silmissä äskeistä monin kerroin vakavampi. Aaron katsoi tähän kulmat kurtussa, lievästi sanottuna kysyvänä kun tämä sanoi, ettei Aaronin kuuluisi edes koko asiasta tietää. Lieni totta, mutta minkäs mahdoit jos Aaron jo tiesi?
Aaron ei sanonut mitään, tuhahti hiljaa mielessään Artin vetäytyessä kauemmaksi hänestä ja totesi saman mitä Aaronkin, minkäs teit? Aaron seurasi Artia katseellaan kun tämä käveli hänen ohitseen, kyllä, hän tiesi asioita joista moni muu ei tiennyt ollenkaan, varsinkaan kun hänen veljensä eivät olleet hänen sanomisiaan todesta ottaneet. Hän ei kyllä tuosta tiedosta paljoakaan muutenkaan hyötynyt.

Aaron ei enää hymyillyt, katsoi vain Artin perään tympääntyneesti tämän parin askeleen aikana, kunnes tämä pysähtyi ja paljasti, että nämä olisivat menossa tapaamaan prinsessaa ja tämän seuruetta!? Samassa Aaron suoristi ryhtinsä, katsoen kysyvästi Artin takaraivoa, kunnes lähti ottamaan nopeita juoksuaskelia tämän ohitse, käännähtäen tämän eteen ja lähti kävelemään takaperin tämän edellä, kädet niskan takana, hymyillen ERITTÄIN leveästi moisen tiedon kuullessaan.
"Heeh!? Prinsessaa ja hänen seuruettaan? Tuleeko velho myös sitten? Miksi te niitä tapamaan lähdette? Eivätkö he muka yritä vältellä Arania parhaansa mukaan? Miksi nyt sitten tapaaminen?" Aaron lähti pommittamaan kysymyksillä ilkikurisella hymyllään kun kerran aihe kiinnosti. Miksi? Koska? Miten? Aaron oli jo ollut näiden kanssa tekemisissä ja halusi tietää näistä jatkossakin, mitäs sitä tietäis vaikka saisi räkättää itsensä taas kipeäksi!

//Hahaaa! >DD//
Avatar

Monarkki

Viestit: 13624

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Huhti 15, 2008 10:49

Arathet

Art käveli kylää kohti kunnes kuuli juoksu askeleet takaansa, eikä aikaakaan kun Aaron jo käveli peruuttaen hänen edellään, hymyillen ERITTÄIN leveästi ja piti käsiään niskansa takana... tämä taisi olla Aaronin tapa. Sitten alkoikin kysymys pommitus. Art pysähtyi siinä samassa ja katsoi hetken hiljaa alas Aaroniin, kunnes huokaisi syvään ja jatkoi matkaansa.
"Kyllä, prinsessaa ja hänen seuruettaan, ja ei, en tiedä tuleeko velho, mutta voisin pistää pääni pantiksi siitä että tulee." Sitten Art pysäytti kielensä ja jäi miettimään, miten viimeisimpiin kysymyksiin vastaisi.. ei Aaronin todellakaan pitänyt tietää miksi he tapasivat.
"No.." Art aloitti lopulta, erittäin epämääräisesti ja mietteliäästi, harkiten tarkkaan mitä sanoisi. Monikaan sitä ei tiennyt, että Lily oli paksuna Aranille, mutta mitä muutakaan Art voisi kertoa Aaronille? Prinsessa halusi tavata Aranin muuten vain? Ei menisi läpi, ei vaikka Aaron olisi vajaa älyinen apina!
Art ei tiennyt kuinka kauan hän oli pysynyt hiljaa, mutta ainakin viisi minuuttia siinä vieri mukavasti.. kunnes Art laski katseensa takaisin Aaroniin ja pyöräytti silmiään.
"Mieti sitä, en voi kertoa sinulle syytä tapaamiseen, mutta sen verran voin sanoa, että prinsessa oli se, joka ehdotti tapaamista" Art sanoi lopulta, jättäen Aaronin puille paljaille viimeisimpien kysymysten kohdalla.

He saapuivatkin jo kylän kaduille. Ketään ei näkynyt, mutta kauempana kuului leikkivien lasten ääniä... oikeastaan nyt Art toivoi että Aaron oli samanlainen mitä muutkin, leikkisi kiltisti ja pysyisi kaukana hankaluuksista! Mutta nyt Art sai vaan syyttää itseään, mitäs oli mennyt suunsa avaamaan.
Art pysähtyi risteyksen kohdalla ja vilkaisi kohti linnaa.. sinne ei ollut kovinkaan pitkä matka, nythän hän voisi vain luikkia tiehensä ja paeta Aaronin utelijaisuutta, tosin sitten hän joutuisi viettämään loppu päivän Aranin 'koirana'.
"pitäisi varmaan palata linnalle..." Art sanoi lopulta, katsellen yhä linnalle päin.

// BE PREPARED! //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1773

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Huhti 16, 2008 2:05

Aaron

Aaron käveli vaivatta takaperin Artin edellä, jääden ottamaan pari yhdellä jalalla harppovaa pomppausta taaksepäin -kun oli vauhtiin päässyt- Artin pysähtyessä ja tämän ilmeestä jo näki, että tämä harkitsi vastausta. Aaron jatkoi kävelyään siinä missä Artkin tämän edellä ja Aaronin hampaita kiristävä, hymyilevä irvistys senkun levisi Artin sanoessa pistävänsä vaikka päänsä pantiksi siitä että velhokin olisi myös tulossa! Tosin, mitä Aaron tuosta hyötyisi? Ehkä hän saisi kuulla jotain mielenkiintoista näiden palattua, jos Artiin jossain taas törmäisi ja jollei Art silloin kertoisi, Aaron jatkaisi kyselyään niin kauan kunnes sai edes jonkinmoisen vastuaksen tältä!

Se nyt oli mahdotonta ettei velhon aikana tapahtuisi mitään, sitä mieltä Aaron ainakin oli, varsinkin viimekertaisen jälkeen! Tosin... Art jätti nyt vastaamatta yhteen Aaronin kysymyksistä... Miksi nämä toisensa tapaisivat? Jos kyseessä oli prinsessan ja tämän seurueen tapaaminen, niin kyseessä tuskin oli mikään kaksintaistelu tai vastaava... Sinänsä tylsää, mutta eihän sitä tiennyt mitä tapahtua saattoi.
Aaronilla ei ollu mitään hajua näiden tekemistä sopimuksista saatika muusta sellaisesta, Aaron vaan tiesi molempien osapuolien vihaavan toisiaan, joten siitä epäilys, että nämä kykenisivät rauhallisin merkein toisiaan tavata! Niinhän se meni, ihmiset vihasivat haltijoita ja haltijat vihasivat ihmisiä, hyvin yksinkertaista. Paitsi heidän kuninkaan kohdalla joka nyt välttämättä halusi juuri sen kova äänisimmän ihmis naisen jota maa päällänsä kantoi... Aaron ei yhäkään ymmärtänyt tätä tämän suhteen ollenkaan.

Aaron oli käännähtänyt tässä ajassa ja hidastanut vauhtiaan, jääden kävelemään oikeanpäin -näin vaihteeksi- Artin vierelle kun he lähestyivät tien haarautumaa. Samassa Aaronilla alkoi pikku hiljaa pänniä, -näin mahtavan viiden minuutin kärsivällisyyden jälkeen- kun Art ei ollut hänen viimeiseen kysymykseen vastannut, aikoiko tämä edes? Molemmat pysähtyivät ja Aaron katsoi Artiin astetta sapettuneempana, vaikka olikin äsken hymyillyt. MIETI SITÄ!? Aaronin ilme muuttui ärsyyntyneeksi että kysyväksi, mieti sitä!? Tiesikö Art sitten itsekään? Ihan sama! Aaron halusi tietää! Art suostui vain paljastamaan, että se oli ollut prinsessa joka oli tapaamista halunnut, mikä toisaalta nostatti Aaronin kulmia, mutta ei niin sivuseikkaisesta tiedosta sen paremmin välittänyt, omapahan oli asiansa jos halusi Aranin luokse loikkia.
He saapuivat tienristeykseen ja Aaron pysähtyi siinä missä Artkin, siirtäen kätensä taas niskansa taakse ja katsahti Artista sivusilmällä linnaan. Suhteellisen tylsä paikka... Näin Aaronin mielestä, ei linnassa ollut pahemmin mitään kiintoisaa. Mutta ulkoapäin, aina öisin se oli ihan mukavaa katseltavaa, sitä ei edes Aaron kieltänyt, ainakaan ajatuksissaan... Äänen hän ei nyt moisia koskaan myöntänyt.

Aaron katsahti nopeasti takaisin Artiin, tämän kysyessä itsekeen, että palaisiko linnalle vai ei. Aaron tuhahti, siirtäen katseensa linnan porteille. Menkööt jos halusi, mutta se ei tarkoittanut sitä, etteikö Aaron asiasta sitten myöhemmin tulisi utelemaan! Aaron käännähti linnasta vastakkaiseen suuntaan, kääntyen parin askeleen jälkeen päin Arttia, ojennuttaen käsivartensa suoraan tätä kohti ja osoitti tätä sormella.
"Pääset pälkähästä tällä kertaa! Mutta älä luulekaan ettenkö saisi asiaa selville ennemmin tai myöhemmin! Saat luvan kertoa kaiken tapahtuneen sitten kun palaat!" Aaron sanoi, tai pikemminkin lausui kuin tarinan pahis joka vielä uhitteli kunnes katoaisi näkyvistä.
Tämän jälkeen Aaron väänsi itselleen jälleen leveän, irvistysmäisen hymyn, kääntyi ja lähti juoksemaan suuntaan minne oli ollut alun alkaen menossakin.
Hän menisi nyt kotiin, auttaisi pajalla Adriania ja ainakin yrittäisi olla välittämättä äidistään ja Arnoldista, joka tulisi mitä ilmeisemmin kotiin vasta iltamyöhään...

//THE END IS HERE!!! DDD://

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö