Aaron
Talvi... Oli talvi! Helkkarin kylmä ja kaikkialla oli sokeuttavan valkoista lunta! Ja Aaronilla oli ollut jälleen päätynyt siihen tulokseen, ettei viihtyisi kotona tätäkään päivää, ei sitten ollenkaan..! Aaron oli viihtynyt kotona tasan kaksi minuuttia, kunnes oli vetänyt äitinsä kutoman, valkohopeisen villapaidan päälleen, sekä vihreät lapaset että kaulaliinan... Aaron oli tosin vähällä jättää tuon kyseisen kaulaliinan pukematta, johtuen sen omaavasta, suuresta 'A'-kirjain kuvioinnista... Senkin oli hänen äitinsä hänelle kutonut, aivan samanlaisen kuin hänen veljilleenkin... Mikä oli Aaronista typerää, mutta ulkona oli helkkarin kylmä, eikä sinne voinut mennä vajaa varustein.
Aaron halusi talosta pois, niin pian kuin mahdollista ja VAIKKA hänen veljensä olivatkin juuri palanneet taas yhden kuukauden patikointi reissultaan. Tällä hetkellä Aaronia tosin sapetti liiakseen jäädäkseen veljiensä kanssa viettämään 'laatu'-aikaa... Itseasiassa se johtui JUURI hänen veljistään, että hän halusi talosta pois ja vähän äkkiä halusikin... Ja suurin osin myös hänen äidistään. Kuulostanee oudolta, sillä Aaron yleensä odotti innolla -jota hän ei tosin pahemmin ilmaissut-, että hänen veljensä tulisivat kotiin, mutta tällä kertaa sattui hyvin poikkeuksellinen poikkeus.
Aaron veti jalkoihinsa vielä nahkasaapikkaansa, joita hän piti aina ympäri vuoden. Nahka rutisi ja narisi hänen työntäessään jalkaansa kenkäänsä ja sama kuului myös toisesta, kuulostaen, että pohja lähtisi kengistä nyt minä hetkenä hyvänsä, jos hän vielä enemmän jalkaansa sisään työntäisi. Eivät kengät hänelle pieneksi jääneet ollut, hän tuskin oli mihinkään tässä ajassa edes muuttunut! Tuskin hiuskarvaakaan... Niin ulkonäöltään, luonteeltaan saatika olemukseltaan... Aaron oli tällä hetkellä vielä yläkerrassa, samalla kun kaikki muut olivat alhaalla, uskoen Aaronin murjottamisen kestävän korkeintaan pari tuntia ja kaikki olisi taas hyvin. Aaronilla tosin ei ollut aikomusta jäädäkseen kotiin asioita murjottamaan, hän karkaisi ikkunasta heti kun olisi löytänyt ritsansa... Tosin, nyt kun Aaron mietti, hän tuskin sillä mitään tekisi... Lampi oli jäässä, ei sinne voinut raivoaan purkaa, joten anti olla! Hänellä ei ollut aikaa jäädä sitä etsimään.
Aaron avasi ikkunan ja jäi hetkeksi katselemaan halveksivasti lumen paljoutta, sitä oli liikaa... Aaron pujahti ikkunasta, jääden etsimään taas tasapainoaan, ettei liukastuisi ja tipahtaisi rämisten alas, rikkoen taas sadeveden tynnyrin sen päälle rojahtaessaan. Tynnyri oli tosin tyhjä ja vaikka vieltä vettä löytyisikin, se olisi umpijäässä mikä ei todellakaan tulisi Aaronin pudotusta pehmentämään jos hän ei siihen pehmeän tosin kylmän- lumen päälle sitten tipahtaisikaan. Mutta miksi Aaron olisi vihainen mitenkään veljilleen? Syy oli hyvä, mutta kyse ei ollut nyt siitä kun hänen veljensä eivät olleet uskoneet hänen lentäneen lohikäärmeen selässä saatika että tämä olisi ollut mukana todistamassa prinsessa Lilyn käyntiä haltijoidenkylässä. Tämän veljet olivat vain nauraneet ja sanoneet Aaronin puhuneen palturia kun tämä oli päässyt mahtailemaan sellaisella kuin lohikäärmeen selässä lentämisellä! Aaron oli selittänyt asiaa ihan innoissaan, mikä oli suhteellisen harvinaista Aaronilta, mutta kun tämän kaksi vanhempaa veljeä, Adrian ja Arnold eivät olleet uskoneet ja olivat saneet tämän vain nähneen unta, Aaron oli vetänyt melonin nenäänsä eikä ollut puhunut näille enää koko loppuiltana. Tosin seuraava päivänä he olivat pelanneet jalkapalloa ja mätkähdelleet mutalammikoihin, jotka olivat puolestaan syntyneet edeltävänpäivän sateesta. Veljekset olivat tulleet kotiin aivan kuraisena ja näiden äiti tosiaan oli saanut kyseenalaistaa kahden vanhemman henkistä ikää nämä aivan ruhjeilla ja likaisina nähdessään.
Tosin nyt oli talvi, enää ei pelattu palloa, mutta tuohan ei mökötystä estänyt.
Aaron lampsiskeli jo kadulla, hampaat välillä kylmästä kalisten ja kolisten, hän vihasi talvea! Nenä vuotaisi ja korvat jäätyisivät! Tosin nyt heräsi kysymys minne hän menisi Voisihan hän lammellekin mennä, vaikkei sorsia ollutkaan, mutta Aaronin silmiin osuikin nyt jotain minkä Aaron olisi normaalisti ohittanut ja lujaa! Se oli ampumarata Siinä oli yleensä aina hyörinyt, suunnilleen Aaronin ikäisiä haltijoita, jotka olivat harjoitelleet ampumista jousen ja nuolen kanssa jotka Aaron taas ennemminkin poikkasi polttopuuksi kuin edes yrittäisi ja huomaisi että se oli hän itse joka nuolen sijasta lentäisikin. Aaron katsoi kulmat kurtussa hetken aikaa radalle päin, nyt siellä ei ollut ketään Vain maalitaulut, joita oltiin reikitelty jo useampaankin otteeseen, seisoivat yksin siististi rivissä, täydessä hiljaisuudessa. Aaron vilkaisi vielä lähiympäristöönsä, ketään ei näkynyt, tämä ei kai ollut kovin vilkasta seutua näin talvisin... Aaron käveli ampumaradoille Tai noh, hän istahti yhden suuren puun juurelle ja jäi mököttävän näköisenä tuijottamaan maalitauluihin, suoraan näiden keskikohtaan joka oli merkattu punaisella pallolla. Ainoa rauhallinen paikka, täällä ei talvisin kauheasti väkeä ainakaan ollut. Tosin Aaronia sapetti ja se näkyi kauas, joten Aaron myös uskoi ettei kukaan tulisi kuhan hänet vain näkisi. Aaron iski kätensä lujaan lumeen, kahmaisten lunta käteensä ja pyöritti itselleen tasapintaisen lumipallon nyt vihreissä töppösissään, katsellen samalla tekemäänsä palloa erittäin ärtyneenä, kuin se olisi syy kaikkiin maailman ongelmiin, hänen ongelmiin. Sitten Aaron viskaisi lumipallon niin kovaa kun vain pystyi kohti yhtä maalitaulua ja lumipallo mätkähtikin suoraan päin punaista keskipistettä. Kuului vain viuhahdus ja erittäin kova, jämäkkä mätkähdys kun lumipallo iskeytyi vasten maalitaulua. Aaron jäi toljottamaan maalitauluun mätkähtänyttä lumipalloa, joka oli riittänyt heilauttamaan maalitaulua hiukan, muttei kuitenkaan kaatamaan sitä kumoon
Ei se ollut ihan sama mitä pumpuli aivoisten sorsien ampuminen, mutta Aaronin tajutessaan että maalitaulu saattaisi mennä kumoon, jos hän siihen tarpeeksi kovaan vain lumipallon heittäisi, olisi kyllä myöskin jotain raivonpurkua kohtaan Joten Aaron kouraisi käteensä lunta, pyöritteli siitä epämääräisen näköisen lumipallon ja heitti sen jälleen kaikilla voimillaan päin maalitaulua. Sitten kolmas, neljäs ja viideskin lumipallo tömähti hyvin tiuhaan tahtiin keskelle ampumaradan maalitaulua, mutta mikään niistä ei riittänyt sitä kaatamaan. Se oli jäätynyt maahan ja sen jokainen heilahdus johtui puun joustosta, joten se ei minnekään siitä kumoon kaatuisi vaikka Aaron kuinka siihen lumipalloja päin heittäisi.
ARGH! Aaron ärähti viskatessaan lunta vielä kohden sen suuremmin järkkymätöntä maalitaulua, joka tosin vain pöllysi ja sateili hileillen takaisin ärsyttävän kimmeltävään kinokseen, jättäen Aaronin tuijottamaan tuimasti eteensä.
//NjekhNjekhNjekh! ARSKU TÄNNE!//