Ukkonen


Haltioiden kylä, kokonaisuudessaan. Kylä on monikerroksinen ja valoisa, ennen kaikkea luontoon sopiva. Talot ovat väriltään vaaleita, arkkitehtuuriltaan kauniita ja elegantteja. Joissakin taloissa on käytetty samaa, valkoista marmoria mitä itse aroilla sijaitsevassa linnassa. Kasvillisuutta kylässä on paljon, lähes joka nurkalta löytää seinäköynnöksiä, koristepuita ja pensaita. Kylä on täysin piilossa metsässä, sitä verhoaa lumous jonka läpi ei voi nähdä, ellei tiedä mitä pitäisi katsoa. Vain ne, jotka kylässä asuvat, löytävät sinne.
Kylä sisältää niin asunnot, kuin puodit ja torit. Toreja haltioilla ei ole niin paljoa, mitä ihmisillä, mutta kauppoja ja putiikkeja sitäkin enemmän. Majataloja on siellä täällä, osa tasokkaampia mitä toiset.

Öisin kylän kauniita katuja valaisee satunnaisesti ympäriinsä leijailevat maagiset valopallot. Päivisin auringonvaloa valoa tihkuu latvustojen lomasta. Kylää ei ympäröi muurit, eikä aidat. Haltiat luottavat täysin jo vuosisatoja toimineeseen maagiseen illuusioon, jonka ansiosta ihmiset eivät voi löytää tänne.

Valvoja: Crimson

Avatar

Monarkki

Viestit: 13806

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Touko 16, 2008 11:41

Ukkonen

http://p1.foorumi.info/thenightfantasy/ ... 1&start=75

Lounatuuli

Deanoic kertoi, että hänelle oli ihan sama kävelisivätkö he vai ei. Sitten hän lisäsi vielä ettei ollut tietoinen mistä olivat tulleet. Tässä vaiheessa Lounatuuli hymyili, nyökkäsi ja lähti kävelemään.. eli he siis kävelivät. Jos Deanoic ei kerran muistanut tietä, niin sehän olisi vain hyvä että he kävelisivät.. jos totta puhutaan, Lounatuulelle oli hieman vaikeaa laskeutua haltijoiden kylään, nämä kun saivat slaakin kun näkivätkin lohikäärmeen kylänsä lähellä.. ainakin lounatuulen kokemusten mukaan.

"No, mikäli se sinua ei haittaa niin kävellään sitten.. olemme varmaankin jo kohta perillä" Lounatuuli sanoi kävellen tyynen rauhallisesti eteenpäin.
Ilma alkoi muuttua yhä raikkaammaksi ja puhtaammaksi. Jostain syystä täällä päin metsää oli myös valoisempaakin.. tai no 'jostain syystä', totta kai se johtui haltijoiden kylästä.
Askel askeleelta, Lounatuuli tiesi että he olivat löytäneet sen mitä etsivät. Ei aikaakaan, kun puiden lomasta alkoi näkymään aukea alue, jonka keskellä oli vaaleita ja vihertäviä rakennuksia.
"Perillä ollaan" Lounatuuli huomautti heidän saapuessa metsän reunalle, lähtien kävelemään vihreän nurmen yli kohti kylää.
"en tiedä sinusta, mutta minun silmissä haltijoiden kylä on paljon kauniimpi mitä ihmisten kylä" Lounatuuli huomautti, katsellessaan korkealle kohoavaa linnan tornia.

// jatkuu täällä ^^ ei inspannu otsikon kanssa, joten lisään sen myöhemmin :'D //
Viimeksi muokannut Aksutar päivämäärä Ke Touko 28, 2008 4:18, muokattu yhteensä 1 kerran

Viesti Pe Touko 16, 2008 3:55

Deanoic nyökkäsi ja seurasi aivan Lounatuulen kintereillä, kun tämä jatkoi eteenpäin. Hän tunsi olonsa jännittyneeksi tietämättä miksi, ehkä se johtui siitä, että hän tahtoi kovasti nähdä haltijoiden kylän. Hän ehti jo miettiä millainen kylä mahtaisi olla. Olisikohan tuo mitenkään erikoinen?

Deanoic oli vähällä pysähtyä hetkeksi, kun hengittäessään ei enää haistanut sitä tuoksua, josta oli oppinut metsän tuntemaan, tämä tuoksu oli jotenkin puhtaammanoloinen. Hän katsahti taakseen ja kurtisti miettivänä kulmiaan, mutta kohautti sitten olkapäitään ja jatkoi taas normaaliin tahtiinsa Lounatuulen perässä.

Deanoic oli vähällä henkäistä ääneen, kun huomasi kylän heidän edessään.
"Pöh, ihmisten kylä kalpenee tämän rinnalla!" Hän sanoi ja tuijotti hetken haltijoiden kylää silmät suurina, kunnes hoksasi juosta toisen jälleen kiinni. Kylä oli kauniimpi kuin mitä hän oli osannut edes odottaa. Ihmisten kylä, jossa hän oli jo tottunut asumaan, todellakin näytti rähjäiseltä ja surkealta haltijoiden kylään verrattaessa.
"Mikä juju tässä on?" Dean sitten kysyi, vaikka jokainen täysijärkinen sen kai olisi jo tajunnut, mutta hän ei vielä, "Miten tänne löytää?" Hän loikkasi kävelemään Lounatuulen rinnalla ja katsoi tätä kulmat koholla.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13806

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Touko 16, 2008 9:23

Lounatuuli

Lounatuuli hymähti pienesti Deanoicin huomautukselle siitä, että ihmisten kylä kalpeni haltijoiden kylän rinnalla. Tottahan se oli, ihmisten kylä ei ollut mitään verrattuna tähän!
Tosin Lounatuulella ei toisaalta ollut varaa vertailla kyliä keskenään, hänhän oli nähnyt ihmisten kylän vain kauempaa tai ylhäältä päin... Ei hän koskaan ollut käynyt kylässä, hänen ulkonäkönsä esti sen yhä.
Lounatuuli vilkaisi Deanoiciin, kun tämä kysyi jutun jujua, kuinka kylään löysi. Lounatuuli mietti hetken.. voisiko hän kertoa Deanoicille? Kyllä hän luotti Deaniin.. mutta se oli eriasia luottiko muut.
"no.." Lounatuuli aloitti siirtäen katseensa edestään Deaniin ja pysäytti tämän, kumartuen tämän tasolle ja katsoi häntä suoraan kasvoihin.
"kerron tämän sinulle koska luotan sinuun, mutta sinun täytyy luvata ettet IKINÄ kerro sitä kenellekkään.. et edes veljellesi" Lounatuuli sanoi.
Sen sanottua hän työnsi suunsa lähelle Deanoicin korvaa ja kuiskasi: "täytyy vain eksyä".

Arvoituksellista? Kyllä ja ei, suora vastaus jota ei välttämättä tajuaisi kuka tahansa. Lounatuuli vetäytyi kauemmaksi hymyillen ja lähti kävelemään pitkin kylän katua, kohti linnaa.
Kaduilla pyöri jos jonkinmoisia örrimörriäisiä, taruolentoja ja totta kai eniten oli haltijoita. Jokainen osaltaan kiinnitti huomiota Denoiciin.. tämähä näytti täysin ihmiseltä, mikä oli suuri kummastuksen aihe haltijoiden kylässä. Lounatuuli ei kääntäynt katseita niin paljoa, mitä muualla. Nyt hän oli vain yksi 'kummajainen' muiden joukossa, eikä kukaan yhtään ihmetellyt hänen sarviaan tai suomukasta ihoa.
"pysyttele lähellä.." Lounatuuli huomautti "Osa täällä ei pidä ihmisistä.. kuten ihmisetkään eivät pidä meistä, seuraukset ovat samanlaiset täälläkin." Lounatuuli sanoi ja demonstroi hirttoköyden kaulansa ympärille... raakaa, mutta sota oli..

Viesti Pe Touko 16, 2008 9:46

Deanoic katsoi Lounatuulta silmiin hieman hämmentyneenä, mutta nyökkäsi ja sanoi vielä; "En, en kerro. Sehän voisi johtaa katastrofiin..." Hän siirtyi ajattelemaan mitä voisi tapahtua. Movyan nyt ei ehkä kertoisi kenellekään, mutta hän lupasi itselleenkin, ettei kertoisi tällekään. Ei hänellä paljoa muita edes olisi joille kertoa. Kuitenkin jos joku ihminen saisi tietää, niin pianhan yhä useammat ja useammat ihmiset tietäisivät ja tekisivät yllätyshyökkäyksen haltijoiden kauniiseen kaupunkiin. Deanista ei ollut kerjäämään iskua kasvoilleen, eikä hän sitä tahtonutkaan. Tämä koko sota oli hänen mielestään naurettavaa!
"Ha, sen takia en saanut painaa reittiä mieleeni", Deanoic huudahti toisen perään ja lähti tämän luo juoksuaskelin.

Hän oli kyllä tuntenut miltä halveksunta ja tuijotus tuntuivat, mutta kun suurin piirtein koko kylä tuijotti ja halveksyi, se sai hänet tuntemaan olonsa vaivautuneeksi. Tokihan hän kuitenkin sen ymmärsi, hän näytti ulospäin täysin ihmisenkaltaiselta, vain jotkut harvat saattoivat aistia osan hänestä sudeksi, mutta niitäkin oli harvoja.
"Todellakin pysyttelen", Deanoic sitten tuumi ja seurasi aivan lohikäärmeen kintereillä ja piti katseensa maassa, jottei tarvitsisi kohdata kaikkien niiden taruolentojen katseita, "Yhmm...Miksei sota voi jo loppua?" Nyt hän todellakin toivoi jo sodan loppumista. Hän itseasiassa oli viimeisen vuorokauden aikana ajatellut tavallista enemmän sotaa ja nyt hän todellakin ymmärsi myös tätä sodan toista puolta, eikä vain ihmisten puolta...
Avatar

Monarkki

Viestit: 13806

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Touko 17, 2008 11:07

Lounatuuli

Lounatuuli laski katseensa edestään vierellään kävelevään Deaniin, kun tämä kysyi miksi sota ei voisi jo loppua. Lounatuuli käveli hetken aikaa hiljaa, ehkä hieman surullisenakin, kunnes nosti katseensa Deanista eteensä ja huoakaisi syvään.
"Koska ihmiset pelkäävät kaikkea erillaista, sama pätee meihin. Kaikki erillainen pelottaa, eikä pelkoa näytetä omana itsenään, vaan se päästetään ulos vihana... Tämä tulee jatkumaan vielä pitkään, niin kauan, kunnes kaikki oppivat hyväksymään toisensa sellaisena mitä ovat. Tosin nykyään se saattaa olla jo liian myöhäistä... viha on jo juurtunut molempiin osapuoliin ja nykyään vain vihataan toisia pelkän 'rodun' takia.. enää ei oasta yksilöidä ketään" Lounatuuli selitti omaa näkökantaansa sotaan.. sen tajusi näinkin yksinkertaisesti, kunhan vain katseli tilannetta sivusta päin, avoimin mielin.
"Joskus olen jopa miettinyt, miksi ihmeessä olen kummankaan puolella. Jos ei olisi puolia, ei myöskään olisi sotaa. Puolueettomat ovat tästä hyvä esimerkki.. harmi vain että sota on leviämässä myös heihin... Ei väliä vaikka olisit puolueeton, riittää vain että olet ihminen tai taruolento väärässä paikkaa ja väärään aikaan, niin se voi olla loppu" Lounatuuli lisäsi heidän saapuessaan suurelle tielle jonka reunoilla oli koijuja ja katusoittaijia, sekä PALJON väkeä.
Lounatuulen silmäkulmassa nytkähti. Hän VIHASI ruuhkaisia paikkoja, hän ei todellakaan pitänyt tukalista ja ahtaista tiloista. Sen enempää ahtaan paikan kammoaan näyttämättä Lounatuuli lähti kävelemään kadulle, pitäen huolen ettei kukaan tullut liian lähelle häntä.
Myyjät huutelivat tajouksia ja yrittivät myydä ohikulkijoille ties mitä.. ai miten ihmisten tori erosi haltijoiden toreista? Haltijoiden toreilla myytiin tavallisten helyjen ja murkinoiden lisäksi kaikkea maagista! Lohikäärmeen munia, onnen amuletteja, loitsuja, taikajuomia ja kaikkea muuta vastaavaa krääsää, mitä ihmisten kylässä ei nähnyt.
"haluatko katsella niitä? koijuja meinaan.." Lounatuuli kysäisi, mikäli Deanoic haluaisi jotain katsella.. muussa tapauksessa Lounatuuli lisäisi vauhtia, päästäkseen mahdollisimman nopeasti pois paikalta. Mutta Deanin takia hän voisi vähän aikaa koittaa olla ruuhkassa.

Viesti La Touko 17, 2008 11:28

Deanoic nyökytteli ajatuksissaan, kun Lounatuuli kertoi tilanteesta. Hän itse ei ollut perillä mistään sotaan liittyvästä, kun koetti parhaansa mukaan vältellä sitä, mutta kuten toinen jo sanoikin, kauaa se ei tulisi onnistumaan. Dean katseli hiljaisena maata, jota pikkuhiljaa asteli. Hän ei voinut syyttää sodasta ketään, eikä siitä, että se sai hänen olonsa tukalaksi haltijoiden kylässä ollessaan. Jos sodan joskus lopulta saisi lopetettua, niin varmaankin ainoa keino siihen olisi lukita molempien osapuolien johtajat samaan huoneeseen ja pakottaa nämä keskustelemaan sotaan johtaneista syistä. Tosin sellaista nyt ei saisi tehtyä, mutta sotiminen ei vihaa lopettaisi.

Deanoic vilkuili ympärilleen ja hymähti hieman, nostaen sitten katseensa edellä kulkevaan Lounatuuleen.
"Eli käytännössä katsotaan ihmiseksi...", hän totesi enemmänkin itsekseen ja saattoi jo lähes toivoa, että hänelle nyt kasvaisi yllättäen sudenkorvat tai häntä, niin ettei häntä enää luultaisi haltijoiden keskuudessa tavalliseksi ihmiseksi.

Dean huomasi heidän saapuneen jonkinsortin toripaikalle ja katseli ympärilleen. Koijuissa muutiin kaikenlaista, jota hän ei ollut edes ennen nähnyt.
"Tämä todella voittaa ihmisten kylän", Deanoic tuumi. Ihmisten toritkin olivat tylsempiä, niissä myytiin vain kaikkea perustavaraa, täällä sen sijaan oli vaikka mitä.
"Ei tarvitse, näin ne jo suurimmaksi osin", hän vastasi Lounatuulelle ja siirsi katseensa koijuista ystäväänsä, "Minua tuijotetaan jo muutenkin..."
Avatar

Monarkki

Viestit: 13806

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Touko 17, 2008 11:57

Lounatuuli

Lounatuuli nyökkäsi pienesti Denoicin vastaukselle. Tämä oli nähnyt jo tarpeeksi, eikä ilmeisesti pitänyt siitä että häntä tuijotettiin.
"siinä tapauskessa.." Lounatuuli sanoi ja nappasi Denoicia ranteesta ja lisäsi vauhtiaan, kunnes he pääsivät läpi tori alueen ja saapuivat pienelle, puiston tapaiselle, vehreälle alueelle.
"inhoan tungoksia.." Lounatuuli huomautti samalla kun käveli eteenpäin.
Puistossa oli erittäin raikkaan vihreää ruohoa, kukkia ja muutama kirsikka puu. Puiston läpi kulki kellertävä tie, ja se leveni puiston keskellä pieneksi ympyräksi, jonka keskellä oli pieni allas, jossa oli lumpeen lehtiä.
Lounatuuli vain tuhahti pienesti heidän saapuessa altaalle.. hänen mielestään Haltijat panostivat liikaa kyläänsä, mutta ei siitä tietenkään haittaa ollut. Lounatuuli istahti altaan kiviselle reunukselle ja jäi siihen katselemaan ympärilleen. Onneksi täällä ei ollut melki ketään, näin Lounatuulen sekä Deanoicin kannlta.
"Aran sanoi että tapaisimme täällä.. joten nyt vain odotellaan" Lounatuuli huomautti, tökätessään sormella veteen ja aiheutti pienet väreet sen pintaan.
"Sano sitten jos haluat lähteä.. voimme lähteä heti kun haluat" Lounatuuli sanoi. Ei hän todellakaan aikonut pitää Deania täällä pakosta, sai Aran asiansa sanottua tai sitten ei.. ja eihän Lounatuuli voinut päästää Deania yksin harhailemaan metsään, vaikka tämä olisikin osannut itse pois.. kuten sanottu, väärässä paikkaa, väärään aikaan ja se oli menoa.

Viesti La Touko 17, 2008 12:31

Deanoic ei itse voinut sanoa varsinaisesti inhoavansa tungosta, ihmisten kylässä se ei häntä niinkään haitannut, mutta näin haltijoiden kylässä se oli kuitenkin varsin ahdistavaa. Juuri sen takia, kun näytti tavalliselta ihmiseltä, joten kaikkihan tietysti olettivat hänen olevan tavallinen ihminen, eikä ihmisistä täällä niinkään pidetty. Sekin oli tietysti ymmärrettävää, kukapa pitäisi vihollisistaan tai niistä, jotka vihollisilta epäilyttävästi näyttivät.

He saapuivat puistoon, eikä Dean voinut kuin katsella paikkaa ihmeissään. Puistoon oli todella panostettu ja nähty vaivaa, ihmisten puistoista hän ei niinkään tiennyt, mutta tämä oli todella kaunis. Hän juuttui hetkeksi paikalleen, kunnes hoksasi lähteä Lounatuulen perään.
"Täällä on kaunista", Deanoic sitten sanoi ja istahti Lounatuulen vierelle kivireunukselle. Toinen oli kyllä tuhahtanut siihen tyyliin, ettei Dean tiennyt mitä mieltä tämä oli puistosta. Hänelle se kuitenkin oli uskomaton. Välistä hän jopa toivoi, että olisi syntynyt haltijaksi.

"Ei ole tarvetta lähteä, eihän täällä ole edes ole meidän lisäksemme montakaan muuta", Dean sitten sanoi ja nojasi kyynärpäänsä polviinsa ja katseli uteliaana ympärilleen. Täällä ei tosiaankaan ollut montaa taruolentoa arvioimassa hänen uteliaisuutensa tasoa. Liika uteliaisuus saisi kai haltijan kuin haltijan epäilemään hänen aikeitaan...
Avatar

Monarkki

Viestit: 13806

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Touko 17, 2008 1:50

Lounatuuli, Aran

Lounatuuli nyökkäsi Deanille ja jäi tämän kanssa katselemaan ympärilleen. Hetken oli täysin hiljaista, vain lintujen laulu ja kaduilta kuuluva puhe humisi pienesti tuulessa.
Sitten kuului askeleita. Lounatuuli nosti katseensa maasta toiseen suuntaa mistä he olivat tulleet ja näki Aranin ja kahden vartijan lähestyvän. Lounatuuli nousi seisomaan, ihan vain kohteliaisuus syistä ja kumarsi pienesti kun Aran saapui heidän luokseen.
"Pitkästä aikaa" Aran sanoi katsoen Lounatuuleen, mutta siirsi sitten katseensa Deanoiciin.

Aranin silmät laajenivat ja hän katsoi erittäni kysyvästi Deaniin ja sitten Lounatuuleen.
"Ihminen?" Aran tiivisti kysymyksensä yhteen sanaan, ihminen. Mitä IHMINEN täällä teki? Aran ei edes tunnistanut tätä omikseen.. kyllä, osa ihmisistä oli pettureina heidän puolellaan, mutta Aran tiesi näistä jokaisen.
"Hän on minun kanssa. Puolueeton... nimi on Deanoic" Lounatuuli sanoi esitellen Deanoicin Aranille, joka katsoi tarkastellen Deania päästä varpaisiin. Häntä ei pahemmin miellyttänyt, että Lounatuuli oli tuonut mukanaan ihmisen, mutta tehty mikä tehty.
"Dean, tässä on haltija kuningas Aran" Lounatuuli sanoi Deanille, vaikka tyhmäkin sen jo tajusi, mutta olihan se kohteliasta esitellä Aran Deanille.
Aran nyökkäsi piensti tervehdykseksi, mutta ei sanonut mitään, vaan katseli Deania yhä epäillen.. ei hän tavallisesti olisi epäillyt, mutta näin sodan aikana jokaista oli syytä pitää silmällä..

Viesti La Touko 17, 2008 2:01

Deanoic alkoi jo epäillä olikohan hänen sittenkään ollut järkevää tulla Lounatuulen mukaan, kun nyt näki kuninkaan lähestyvän. Hän nousi ylös, koska hänen mielestään ei ehkä olisi antanut hyvää vaikutelmaa jäädä istumaan kuninkaan läsnäollessa ja juuri nyt hyvä ensivaikutelma olisi hänen kannaltaan vain ja ainoastaan hyvä asia.
Deanin teki mielensä sanoa jotain, jota harvoin suostui myöntämään, mutta joka tässä tilanteessa voisi auttaakin, sen, ettei hän ollut aivan tavallinen ihminen, mutta hän piti kuitenkin suunsa kiinni ja kätensä näkyvillä, jottei antaisi Aranin vartijoille syytä käydä hänen kimppuunsa. Vihamiehiä hän ei haltijoiden kylässä enää enempää tarvinnut, jos epäileviä haltijoita nyt saattoi edes vihamiehiksi sanoa...

Dean nyökäytti hieman ja laski katseensa maahan, toivoen sen riittävän, koska kumartaminen ei yleensä kuulunut hänen tapoihinsa...Hän nosti katseensa hitusen vaivautuneena takaisin kuninkaaseen ja mutisi sitten varsin hiljaa; "On suuri kunnia minulle tavata teidät." Deanoic ei uskonut kuninkaan vakuuttuvan hänen puolueettomuudestaan, mutta tuskin hän olisi itsekään niin tehnyt tässä tilanteessa.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13806

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Touko 18, 2008 12:55

Lounatuuli, Aran

Aranin ilme muuttui hieman suopeammaksi, kuullessaan Deanin puhuvan ja näki tämän kumartavan pienesti .. ehkä tämä ei sitten ollutkaan niin suuri uhka, mutta silti Aran piti koko ajan silmällä Deanin liikkeitä, ihan vain varmuuden vuoksi.
Häntä oltiin jo yritetty pariin otteeseen nirhata salaa, mutta aina nämä 'salaiset' murha yritykset olivat epäonnistuneet, vaikka joskus oli läheltä mennyt. Ei ollut helppoa olla kuningas sodan aikana, kun oma kansakin kääntyi vastaan jos vain tarpeeksi maksettiin.. tosin Aran oli erittäin kiitollinen siitä, että suurin osa haltijoista oli kuuliasta ja uskollista kansaa, eivätkä kääntyneet omiansa vastaan.
"sinulla oli minulle tehtävä.." Lounatuuli sanoi lopulta, hieraisten silmäkulmaansa.
"kyllä.. mutta saanen puhua sinun kanssa kahden, älä toki ota sitä loukkauksena, mutta emme puhu omista asioistamme vieraiden kuullen" Aran sanoi ja viimeiset lauseet oli lähinnä tarkoitettu Deanoicille. Lounatuuli vilkaisi Aranin ohi vartioihin ja Aran ymmärsi yskän.. vain yksi käden heilautus ja vartijat peruuttivat pari askelta kauemmaksi, päästäen näin Aranin liikkumaan vapaammin ilman henki vartioita. Aran lähti kävelemään hieman kauemmaksi ja viittoi Lounatuulta mukaansa.

"odota tässä.. palaan aivan pian" Lounatuuli sanoi katsoen ilmeettömänä Aranin perään, kunnes lopulta lähti tämän luokse.
Kului ehkä vartti, tai vähemmän, lounatuuli ei ottanut aikaa, kunnes he palasivat takaisin.
"mutta nyt minun täytyy mennä... näkemiin" Aran sanoi lyhyehkösti ja nyökkäsi pienesti Lounatuulelle sekä Deanoicille, kunnes lähti vartioineen poistumaan paikalta.
"no.. se oli nopea käynti" Lounatuuli huomautti siirtäessään katseensa Aranin selästä Deaniin "haluatko jo lähteä vai tutkia vielä paikkoja.. minäkään en ole vielä koko kylää nähnyt, en ole sattunut viettämään kovinkaan paljon aikaa täällä" Lounatuuli kysäisi sukien hiuksiaan korvansa taakse.

Viesti Su Touko 18, 2008 1:08

Deanoic

Deanoic pysyi kiltisti paikoillaan ja istuutui takaisin altaan reunukselle. Hän nyökkäsi Lounatuulen sanoessa tulevansa pian takaisin ja jäi odottamaan. Noiden vartijoiden läsnäolo sai hänet hermostuneeksi ja hän tuumi, että olisi parempi olla liikahtamatta mihinkään suuntaan. Nuohan saattoivat tehdä omat johtopäätöksensä kaikesta mitä hän teki. Dean seurasi katseellaan Lounatuulta ja kuningasta, mutta laski pian katseensa veteen altaassa. Hän saattoi jopa nähdä peilikuvansa, jota hän ei todellakaan toivottanut tervetulleeksi. Deanoic rikkoi sormellaan veden peilipinnan ja jäi odottelemaan.

Ei siinä kai niin kovin montaa minuuttia kulunut, kun Lounatuuli jo palasi, mutta se oli tuntunut pitkältä, kun ei ollut mitään tekemistä ja istui kahden vartijan katseen alla. Dean nosti katseensa, muttei tällä kertaa noussut ylös.
Hän vastasi Aranin nyökkäykseen, muttei edelleenkään sanonut mitään ja oli vähällä huokaista helpotuksesta, kun vartijat poistuivat kuninkaan kanssa.
"Kaipa se minulle käy, Movyan tuskin kaipaa minua vielä majatalollekaan, hänellä on omia asioita hoidettava", Deanoic sitten vastasi ja nousi ylös vaatteitaan siistien.
"Minne suunnataan?" Hän tiedusteli Lounatuulelta ja kallisteli päätään, koettaen saada kipeät niskansa oikenemaan...
Avatar

Monarkki

Viestit: 13806

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Touko 19, 2008 12:56

Lounatuuli

Deanille kävi, että he kiertelisivät kylässä. Movyan ei kuulemma kaivannut häntä vielä tähän aikaan, joten sen suhteen ei tarvunnut olla huolissaan. Lounatuuli nyökkäsi pienesti ja alkoi sitten katselemaan ympärilleen... mihin suuntaan? Siinä oli hyvä kysymys, Lounatuuli kun ei edes tiennyt missä päin oli jotain nähtävää. Ainoa mistä hän oli varma, oli se että linna oli siinä suunnassa mihin Aran oli lähtenyt.. Linnanhan näkikin täältä, sen näki kaikkialta haltijoiden kylästä, sen verran korkea se oli.

"sinulla on niskat kipeänä?" Lounatuuli kysyi huomattuaan sivusilmällä Deanoicin pään kallistelun.
"sinun pitäisi hankkia nainen.. nehän hierovat aina kun pyytää" Lounatuuli huomautti ja lähti kävelemään takaisin suuntaan, josta he olivat tulleet. Tällä kertaa Lounatuuli johdatti Deanin torille, mikä oli paljon tilavampi mitä äskeinen katu mistä he olivat tulleet. Täälläkin oli paljon porukkaa, mutta paljon väljemmin, joten nyt ei pitäisi ahtaanpaikankammon iskeä. Torilla oli jos jonkimoista kojua ja myyjää, pari katu soittajaa ja esiintyjiäkin... eikä Lounatuuli tunnistanut yhtäkään heistä, eikä pahemmin välittänyt tutustuakkaan. Jos totta puhutaan, ei hän Deaniinkaan olisi mennyt tutustumaan, ellei tämä olisi ensin tullut hänen luokseen.. se oli herättänyt Lounatuulen mielenkiinnon.
"kyllä täällä näyttäisi olevan paljon hilpeämpää, mitä ihmisten kylässä.." Lounatuuli huomautti. Hilpeämpää? iloisempaa ainakin, haltijoiden kylästä ei löytynyt yhtään orpoa tai kulku koiria/kissoja, saatika rottia tai huoria.. puhdas kaupunki.

Viesti Ma Touko 19, 2008 3:56

Deanoic

Lounatuulen pohtiessa, kävi Deanoicin katsekin heidän ympärillään, mutta hän kun ei ollut koskaan edes kylässä käynyt, niin mistä hän olisi voinut tietää missä oli ja mitä? Hän päättikin odottaa, josko Lounatuuli tietäisi jonkin paikan...
Deanoic punastui toisen sanoista ja köhi hieman.
"Mies kelpaisi minulle paremmin", hän sitten virnisti ja kohotti kätensä, "Mutta ole huoleti, en aio vietellä sinua." Dean jatkoi pirullinen virne kasvoillaan, joka kuitenkin muuttui taas pian äskettäin kasvoilla komeilleeseen virneeseen.

"Täällä on ainakin enemmän tilaa", Deanoic tuumi ja päätti pysyä Lounatuulen kintereillä, jottei eksyisi tänne jonnekin. Se kun olisikin niin kruunannut hänen päivänsä, joka oli muuten alkanut hyvin.
"Täällähän on kaikkea!" Hän huudahti, muttei kuitenkaan niin suureen ääneen, että olisi saanut kaikki tuijottamaan itseään. Hän tuijotti kojuja ihaillen ja sai todeta Lounatuulen olevan oikeassa.
"Täällä totta vie on...hilpeämpää?" Deanoic kysyi kulmiaan kurtistaen, "No, en tiedä sanavalinnasta, mutta jotain sinne päin!" Virne palasi hänen kasvoilleen, kun hän sai leukansa takaisin paikoilleen. Tosin olihan hänellä nyt aikaa ihmetellä kaikkia esineitä mitä myytävänä olikin.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13806

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Touko 19, 2008 8:49

Lounatuuli

Lounatuulen ajatuksen kulku oli pysähtynyt hetkeksi aikaa... mies kelpaisi minulle paremmin, mutta ole huoleti, en aio vietellä sinua... Lounatuuli vilkaisi Deania erttäin kysyvästi, mutta tajusi sitten yksän ja nyökkäsi pienesti. No, jokainen tavallaan. Lounatuuli ei sen pahemmin ollut miettinyt suuntautumistaan.. loppujen lopuksi, olihan hän vain lohikäärme. Lohikäärmeet ajattelivat pääasiassa kuten eläimetkin, sitä vain lisäännyttiin ja rakkaudesta viis.. tosin olivathan osa lohikäärmeistä yhden ja saman kumppanin kanssa loppuun asti, joten kai sitä rakkaudeksi voisi kutsua.

Lounatuulikin jäi ihmettelemään sanavalintaansa, mutta ei hän nyt sitä paremminkaan osannut muotoilla.
"joskus haluaisin vielä käydä ihmistenkin kylässä.." Lounatuuli huomautti, mutta tiesi ettei pääsisi ihmisten kylään ilman että kääntäisi katseita ja olisi lähellä menettää nahkansa.
"sinä olet sutkoht onnekas! Voit liikkua missä vain, ilman sen kummempia katseita.. no, mitä nyt täällä vähän ihmettelevät, mutta näkisitpä ne katseet mitä minä saisin osakseni ihmisten kylässä!" Lounatuuli sanoi pienesti naurahtaen.
Lounatuuli tajusi vasta nyt että he olivat jo kävelleet torin läpi, syrjäisimmille kujille, koko ajan kohti kylän reunoja.
"Pitäisikö jo lähteä? että kerkeämme perillekkin ennen pimeää" Lounatuuli sanoi.. no, olihan päivä vasta aluillaan, mutta äkkiäkös se aika kului hyvässä seurassa.
Seuraava

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia