Ukkonen

Haltioiden kylä, kokonaisuudessaan. Kylä on monikerroksinen ja valoisa, ennen kaikkea luontoon sopiva. Talot ovat väriltään vaaleita, arkkitehtuuriltaan kauniita ja elegantteja. Joissakin taloissa on käytetty samaa, valkoista marmoria mitä itse aroilla sijaitsevassa linnassa. Kasvillisuutta kylässä on paljon, lähes joka nurkalta löytää seinäköynnöksiä, koristepuita ja pensaita. Kylä on täysin piilossa metsässä, sitä verhoaa lumous jonka läpi ei voi nähdä, ellei tiedä mitä pitäisi katsoa. Vain ne, jotka kylässä asuvat, löytävät sinne.
Kylä sisältää niin asunnot, kuin puodit ja torit. Toreja haltioilla ei ole niin paljoa, mitä ihmisillä, mutta kauppoja ja putiikkeja sitäkin enemmän. Majataloja on siellä täällä, osa tasokkaampia mitä toiset.

Öisin kylän kauniita katuja valaisee satunnaisesti ympäriinsä leijailevat maagiset valopallot. Päivisin auringonvaloa valoa tihkuu latvustojen lomasta. Kylää ei ympäröi muurit, eikä aidat. Haltiat luottavat täysin jo vuosisatoja toimineeseen maagiseen illuusioon, jonka ansiosta ihmiset eivät voi löytää tänne.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Aksutar » 26 Touko 2008, 12:28

Lounatuuli

Lounatuuli jotenkin arvasi tämän, ettei Deanoic ymmärtänyt hänen kysymystää. Nyt hän tosiaan toivoi, että olisi opetellut aikaisemmin puhumaan, ehkä hän tietäisikin sanalle 'kieroutunut' synonyymin.
"totta.." Lounatuuli tokaisi Deanin sateen loppumisen kommentille ja jäi miettimään sitä synonyymia.
"kieroutunut.. odotas kun löydän vastikkeen.. lohikäärmeiden ei edes pitäisi puhua, joten ei sitä kaikkea voi muistaa...hmmm... ei se ollut hölmö, vaan.. piru vie, se sana oli... homo" Lounatuuli siirsi katseensa viimeisen sanan kohdalla Deanoiciin, katsoen kysyvästi tähän.. menikö oikein? toivottavasti, Lounatuuli ei siitäkään ollut varma.
"Ei siinä mitään vikaa" Lounatuuli aloitti "mutta eipä ole ennen tullut törmättyä sinun kaltaiseen" Hän lopetti, siiräten hiuksiaan pois kasvoiltaan.
Ei Lounatuulella sitä mitään vastaan ollut, kukin tavallaan. Ja hänen puolesta Dean sai olla vaikka psykopaatti, ei hän silti aikonut lähteä nyt lätkimään, Dean kun oli sen verran mukava tyyppi.
Ilma alkoi käydä yhä painostavammaksi ja pilvet muuttuivat koko ajan tummemmiksi.. oliko ukkonen tulossa? Louatuuli todellakin toivoi ettei... jos tulisi, silloin olisi parempi pysytellä kauempana muista, Lounatuuli kävi silloin melko arvaamattomaksi..
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 26 Touko 2008, 15:56

Deanoic

Dean purskahti nauruun Lounatuulen miettiessä sanaa.
"Saatanhan minä hölmökin olla", hän naureskeli ja katsoi sitten toista virnuillen edelleen, "Löytyihän se...äläkä sitten kailota sitä ympäri kyliä." Deanoic saattoi kuvitella, kuinka kaikkein 'sivistyneimmät' saisivat sydänkohtauksen, jos toinen aloittaisi huutelemaan sitä ympäriinsä. Nykyään suhtauduttiin homoihin varsin ankarasti, mutta ei siitä onneksi vankilaan tuomittu, muutenhan Deankin olisi todennäköisesti vieraillut tyrmissä useaan otteeseen.
Hän ei uskonut Lounatuulen todella kailottavan asiaa siellä täällä, mutta eihän se väärin ollut varmistaa asiaa?

"Olenkin ainutlaatuinen ja...ehkä hitusen naisellinen?" Deanoic naurahti ja katsoi sitten Lounatuulta kysyvästi. Movyan usein sanoi veljeään naiselliseksi, mutta se ei häntä lannistanut, enemmänkin vain innosti. Dean oli suoraan sanottuna yllytyshullu ja jos hyvin olisi maksettu hän olisi hyvinkin saattanut lähteä ulos lyhyessä hameessa.
"Eikä, tämä ei ole totta!" Deanoic karjaisi, kun taivas alkoi tummentua ja ukkonenkin näytti olevan tulossa. Miten hänellä olikin niin huono tuuri? Toisaalta, olihan hänellä ystävä vierellä juttuseurana, joten mikäs siinä sitten. Eikä suuren tammen alle päässyt vettä...Niinpä hän keskittyikin ajattelemaan asian hyviä puolia...
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 27 Touko 2008, 11:39

Lounatuuli

"älä huoli, minä en pahemmin kylillä liiku, joten tuskin minä sitä nyt kenellekkään kailotan" Lounatuuli sanoi hymyillen.
Lounatuulen piti kyllä myöntyä Deanocin kanssa siihen, että tämä oli ainutlaatuinen, mutta että naisellinen? Lounatuuli katsoi pitkään Deania kummaksuen, koittaen kuvitella tämän hameessa ja meikit päällä ja tukka nutturalla, mutta siitä ei tullut mitään.. sellainen mielikuva ei mahtunut Lounatuulen päähän, ei sitten millään... mutta toisaalta, olihan se melko koomista edes ajatella Deania hameeseen.
Lounatuuli katsahti taivaalle.. näytti tosiaan siltä että alkaisi ukkostamaan ja siltä myös tuntui! Ilma oli painostavaa, mutta sade alkoi pikku hiljaa loppua... ehkä he kerkeäisivät ihmisten kylään, ennen kuin alkaisi kunnolla jytistä? Lounatuuli ajatteli että menisi riehumaan aroille ja taivaalle, kerjäten oikein salamaa persuuksiin, sen jälkeen hänen olonsa olisi huomattavasti vapautuneempi.. mutta sen jälkeen hän olisi pari tuntia aivan pihalla, ei se salama tehnyt hyvää lohikäärmeellekkään.
"voisimme pian koittaa päästä kylällenne" Lounatuuli sanoi, katsellen vielä viimeisten vesipisaroiden tippumista taivaalta, lehtien kautta maahan.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 27 Touko 2008, 16:07

Deanoic

Deanoic hymähti jotain epämääräistä vastaukseksi Lounatuulelle. Hän kyllä uskoi, ettei toinen tahtoisi suututtaa häntä tai kertoa asiasta ympäriinsä. Toisaalta, tuskinpa se kovin montaa olentoa olisi edes kiinnostanut, joten sinänsä Dean oli vielä turvassa.
Hän piti katseensa taivaalla, kiroten mielessään vieläkin. Sade oli laantumassa, mutta ukkonen alkaisi varmasti pian halkoa taivaita, eikä häntä huvittanut istuskella silloin suuren tammen alla, ukkonenhan voisi iskeä puuhun! Mutta mihin he tästä nyt pääsisivät?

Lounatuulen ehdotus sai Deanoicin kohottamaan hämmästyneenä katseensa tämän puoleen.
"Eikö sinua häiritse se, että kaikki todennäköisesti tuijottavat sinua?" Hän sitten kysyi. Tuskinpa ketään ulkona tällaisella ilmalla olisi tuijottelemassa, mutta ikkunatkin oli keksitty, eikä Dean tahtonut, että Lounatuuli tuntisi olonsa vaivautuneeksi. Toisaalta, jos he nopeasti pääsisivät vaikka sitten Deanoicin ja Movyanin yhteiseen huoneeseen, majataloon, siellä tuskin kukaan toista pääsisi tuijottelemaan. Dean kyllä tiesi nyt miltä se tuntui, kun oli käynyt haltijoiden kylässä, jossa häneen oli suhtauduttu epäilyksellä.
"Voisimme kai koettaa? Jos olet varma...", hän sitten sanoi ja kompuroi ylös, nostaen katseensa takaisin taivaalle...
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 28 Touko 2008, 13:31

Lounatuuli

"hmm.. tuskin kukaan tällä säällä pihalla on.." Lounatuuli totesi Deanin kysymykseen, mutta hän taas ei huomioinut ikkunoita.. no, ainahan hän voisi muuttua lohikäärmeeksi ja lentää pois, mitä nyt muutama talo siinä ohimennen menisi romuksi, mutta minkäs teet.
Dean kompuroi pian ylös, Lounatuuli ei vastannut tälle mitään vaan lähti jo kävelemään eteen päin. Hän kyllä tiesi missä päin ihmisten kylä oli, mutta ei hän tiennyt minne päin ihmisten kylää Deanin piti päästä.. tai siis missä päin ihmisten kylää tämä asuskeli. No, jos sinne asti päästiin niin Dean saisi ottaa ohjat, Lounatuuli ei edes tiennyt missä päin oli ihmisten kylän tori.. kuten sanottu, hän ei kertaakaan ollut käynyt siellä.
"neh. Ehkä ihmiset eivät edes kiinnitä huomiota mihinkään outoon ukonilmalla.. olen kuullut että jotkut ihmiset pelkäävät ukkosta." Lounatuuli aloitti kävellessään eteen päin. "en edes tajua mitä pelättävää ukkosessa on.. ainoa syy miksi minä en tykkää ukkosesta, on se, että sillä on tapana iskeä aina minuun.. heh, ei parane lennellä taivaalla kun ukkostaa, salama perseessä ei tunnu mukavalta. Mutta toisaalta, sen jälkeen olo on paljon energisempi ja pirteämpi, en tiedä mistä se johtuu" Lounatuuli selitti, naurahtaen pienesti.

Pian he saapuivatkin metsän reunalle ja ihmisten kylä näkyi kauempana, synkkänä ja melko yksinäisenä. Talot näyttivät Lounatuulen silmissä erittäin synkiltä, lukuunottamatta ikkunoista kajastavaa valoa.
"no.. ota sinä ohjat, minä en tuolla osaa kulkea" Lounatuuli sanoi ja samassa taivaalla näkyi ensimmäinen salama ja pian sen jälkeen kuului valtava, matala jyrähdys. Ukkosen ääni oli kyllä kaunis, näin Lounatuulen mielestä... hän ei edes tiennyt miksi, mutta siinä oli jotain kaunista.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 28 Touko 2008, 15:24

Deanoic

Deanoic ei keksinyt mitä oli kommentoinut, mutta lähti sitten Lounatuulen perässä kohti ihmisten kylää. Hän kyllä tunsi sen jo lähes kuin omat taskunsa, mutta toisaalta taas, tätä metsää hän ei niin älyttömän hyvin tuntenutkaan. Yöllä hän tunsi sen paremmin, mutta aamulla herätessään hän tuskin muisti mitään koko metsästä.
"Niinhän jotkut tekevät", Dean sanoi ja räjähti sitten nauramaan, kuullessaan Lounatuulen pohdiskelut, "Sinäkö sitten olet saanut salaman takamukseesi?" Hän saattoi kuvitella ilmeensä olevan näkemisenarvoinen. Hänen kasvoillaan väreili hymy vieläkin ja hän oli vähällä revetä nauruun uudelleen, saaden kuitenkin pidettyä kasvonsa juuri ja juuri peruslukemilla.
"No ehkäpä salama hieman antaa virtaa!" Deanoic hypähteli toisen kiinni, eikä voinut estää pientä epäuskoista virnettä kasvoillaan. Hän saattoi jopa sielunsa silmin nähdä tapahtuman, eikä se auttanut hänen vakavoitumisyrityksiään sitten ollenkaan.

Deanoic saapui myös metsän reunalle ja katsoi ihmisten kylään.
"Näyttää niin ankealta", hän mutisi ja koetti verrata ihmisten kylää haltijoiden kylään, saaden todeta haltijoiden kylän niin paljon kauniimmaksi ja eloisammaksi. Autiolta sielläkin saattaisi kuitenkin ukkosen aikaan vaikuttaa.
"No, minä osaan", Dean tuumi ja lähti eteenpäin, vilkaisten nopeasti Lounatuuleen. Jyrähdys todellakin kuului tämänkin ihmissuden korviin ja hän ulvahti hieman.
"Pidetään kiirettä, vaikka vain siltä varalta, että alkaa taas sataa!" Deanoic ei tiennyt kuuliko toinen hänen huutonsa, mutta jatkio silti eteepäin.

//Jatketaanko vain tänne, vai pitäisikö nyt eksyillä kylään?? Oo//
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 28 Touko 2008, 16:16

Lounatuuli

Lounatuuli lähti Deanoicin perään, kohti ihmisten kylää. Vaikka ei se kyllä paljoa himotellut, mutta toisaalta taas.. ihmisten kylähän oli ainoa paikka jota Lounatuuli ei vielä ollut kolunnut läpi ja nyt hänellä oli siihenkin tilaisuus.
Hän saapuikin pian Deanin vierelle kävelemään, pitäen katseensa kokoajan kiinni kylässä.. kunnes hän havahtui todellisuuteen, Deanhan oli kysynyt häneltä joitain.
"Kyllä, minä olen saanut salamasta takamukseeni ja se todentotta antaa kunnon sävärit. On se hyvä olla lohikäärme, kun ei voi salamaan kuolla.. salaman isku on jotain mitä jokaisen pitäisi kokea" Lounatuuli selitti, hymyillen pienesti itsekseen.
Pian he saapuivatkin kylän reunoille.. ei näkynyt ketään, ei edes vartijoita.. sepä hyvä, näin Lounatuulen osalta. Tosin nyt välähti ja jyrähti uudestaan, tällä kertaa useampaan otteeseen. Lounatuuli nosti katseensa taivaalle ja pohti hetken aikaa, kunnes katsahti Deaninni ja hymähti pienesti.
"Näytäppä tietä" Hän sanoi, jääden odottamaan että Dean näyttäisi tietä.

// juu, vois siirtyä sinne pelaamaan ^^ jos sie vaikka jatkasit sille :) //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 29 Touko 2008, 12:11

Miwra
 

Edellinen

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron