Illan hämärässä //Agna tänne//

Haltioiden kylä, kokonaisuudessaan. Kylä on monikerroksinen ja valoisa, ennen kaikkea luontoon sopiva. Talot ovat väriltään vaaleita, arkkitehtuuriltaan kauniita ja elegantteja. Joissakin taloissa on käytetty samaa, valkoista marmoria mitä itse aroilla sijaitsevassa linnassa. Kasvillisuutta kylässä on paljon, lähes joka nurkalta löytää seinäköynnöksiä, koristepuita ja pensaita. Kylä on täysin piilossa metsässä, sitä verhoaa lumous jonka läpi ei voi nähdä, ellei tiedä mitä pitäisi katsoa. Vain ne, jotka kylässä asuvat, löytävät sinne.
Kylä sisältää niin asunnot, kuin puodit ja torit. Toreja haltioilla ei ole niin paljoa, mitä ihmisillä, mutta kauppoja ja putiikkeja sitäkin enemmän. Majataloja on siellä täällä, osa tasokkaampia mitä toiset.

Öisin kylän kauniita katuja valaisee satunnaisesti ympäriinsä leijailevat maagiset valopallot. Päivisin auringonvaloa valoa tihkuu latvustojen lomasta. Kylää ei ympäröi muurit, eikä aidat. Haltiat luottavat täysin jo vuosisatoja toimineeseen maagiseen illuusioon, jonka ansiosta ihmiset eivät voi löytää tänne.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Agna » 01 Elo 2008, 14:05

Loryen

Haltia katseli silmä tarkkana lattialta käsin, kun poika aloitti vuorostaan kiipeämisen. Hän nousi seisomaan, ja peruutti hieman pois rappujen alta siltä varalta että Réhn yhtäkkiä tipahtaisi hänen päälleen. "Näyttävät kestävän", Loryen totesi toisen kapuamista katsellessaan, vaikkei ollut rappujen kestämisestä täysin varma. Poika ponnisti itsensä ylös samalla kun kolmas askelma romahti.
"Noh", Loryen sanoi ja kohautti olkiaan "Käyhän tuo, jos vain jaksat", hän totesi toisen ojentaessa kättään, tarttui siihen ja kapusi sen turvin ylös seuraavalle tasanteelle. //Sori jos pidit autohittinä.//
"Kiitokset", tyttö sanoi ja hymyili Réhnille.

Yläkerta oli sotkuinen, kuin pommin jäljiltä totaalisesti. Siellä sun täällä oli pieniä puunsäleitä, ja nurkassa oleva sohva oli enää suurinpiirtein kuori. Sen ympärillä lojui nukkaa ja pari höyhentä. Yläkerran perällä oli huone, ja Loryen käveli sinne varovasti (peläten että koko yläkerta romahtaa). Huoneen ovi oli kaatunut sisään, ja se oli hajonnut. Sekä katossa että lattiassa oli suurinpiirtein samassa kohdassa reikä.
"Onkohan tuosta tipahtanut jotain?" haltia mietti siirtäessään katsettaan pari kertaa katosta lattiaan. Huoneessa ei ollut paljon mitään, lukuisia laatikoita vain, ja pari paperia, joista puolet olivat revenneet. Loryen innostui huomatessaan piirongilla olevan kirjan, jonka kannessa luki 'Diary'. Hän avasi sen ja selaili, mutta sai todeta että teksti oli aikanaan kastunut ja levinnyt - ellei sitä oltu kasteltu. Haltia poistui huoneesta ja joutui harppomaan satunnaisten rakojen yli, joita lattiasta löytyi. Hän virnisti huvittuneena huomatessaan, että pölyn keskelle jäi jälkiä. Montakohan vuotta vanha röttelö olisi? Ainakin sen verran vanha, että sen sai melkein puhaltamalla hajalle. "Löytyykö mitään mielenkiintoista?" Loryen kysyi ja kääntyi Réhnin suuntaan, ja loi tähän kysyvän virnistyksen.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

ViestiKirjoittaja Darayka » 06 Elo 2008, 16:29

Réhn

Puolivampyyri veti tytön ylös, ja nousi sitten seisomaan, katsellen ympärilleen sekaisessa huoneessa. Jokapuolella oli rojua ja likaa. Réhn virnisti. Täältä voisi hyvinkin löytyä jotain mielenkiintoista.
Poika seurasi Loryenia perällä olevaan huoneeseen, ja jäi katselemaan rakennukseen tulleita reikiä sillä välin, kun toinen katseli huoneesta löytynyttä kirjaa. Réhniä eivät kirjta kiinnostaneet, mitäpä hän niillä olisi tehnyt, kun ei osannut lukea.
Réhn kyykistyi lattiassa olevan reiän kohdalle, ja vilkuili alas. Myös lattia alakerrassa näytti hieman rikkinäiseltä reiän kohdalla, mutta siellä ei ollut mitään, mikä olisi voinut aiheuttaa kummallisen reiän. Puolivampyyri siristi silmiään, kun hän oli näkevinään lattiassa tumman läikän, mutta päätti sitten että se ei ollut tärkeää. Ehkä joku pimahtanut kyläläinen oli kävellyt katolla, ja tipahtanut läpi. Se olisi tosin aika huolestuttavaa, koska siinä tapauksessa lattia voisi pettää heidänkin altaan millä hetkellä hyvänsä.
Réhn nousi ylös, ja käveli Loryenin perässä pois huoneesta. Pöly leijaili huoneessa kuin paksu, samea verho, ja se teki muutenkin hämärässä huoneessa kulkemisen vieläkin vaikeammaksi.
"Ei mitään vielä", Réhn vastasi, katsellen ympärilleen. Hän huomasi eräässä nurkassa välähtävän jotain, ja hän kääntyi kävelemään sinnepäin. Hän kumartui alas, ja näki, että pölyn alle oli hautautunut pieni veitsi. Hän pyyhkäisi enimmät pölyt sen ympäriltä, paljastaen lattiaan kaiverretun kuvan. Muotokuva, ehkä? Rajat olivat epäselvät ja kuluneet. Veitsi oli isketty lattiaan kiinni kuvan keskelle.
"Mielenkiintoista", Réhn tokaisi, ja veti puukon irti lattiasta. Terä oli ruostunut aavistuksen verran kahvan vierestä, mutta näytti muuten terävältä ja hyväkuntoiselta. Sen kummemmin asiaa ajattelematta Réhn tunki veitsen vyöllään roiukkuvaan pussiin. Hän vilkaisi Loryenia.
"Tässä on joku kuva", hän sanoi lievästi huvittuneella äänellä. Mitähän varten tuokin kuva oli piirretty? Tarkemmin kun katsoi, niin puussa näkyi melko selvästi ihmisen tai haltijan kasvonpiirteet, pitkät hiukset, jotka oli sidottu löyhästi taakse. Kuvaa oli ehkä myös väritetty jollain, kenties hiilellä, koska hiukset ja olkapäät olivat tuhruisen tummat.
Darayka
 

ViestiKirjoittaja Agna » 06 Elo 2008, 20:16

Loryen

Haltia seurasi pojan perässä nurkkaan, ja oli itsekin näkevinään jonkun välkkyvän. Loryen katseli kiinnostuneena, kun näki lattiaan isketyn veitsen. "Hmm", hän mutisi hetken pojan huomautettua, että lattiassa olisi kuva. Ja toden totta: lattiaan oli kaiverrettu epäselkeä, mutta tunnistettavissa oleva henkilön pää, hiukset ja kasvonpiirteitäkin. Loryen tutki kuvaa ja pyyhki sen rajojen päältä pölyä. Niin vanha kuin kuva olikin, siitä tarttui hänen käteensä jotain tummaa. Haltia pyyhkäisi kätensä välinpitämättömänä mekkoonsa, ja mietiskeli sitten.
"Hiiltä, ehkäpä?" tämä kysyi, ja katsahti Réhniä. "Joko täällä on asunut ihminen, ja hänet häädettiin pois", Loryen mietti ja katsoi kuvaa - "tai sitten haltia... Ja jotain."
Olisi ollut niin monta mahdollisuutta kuvan arvoitukseen, ja Loryenin mielessä pyöri eniten se asia, että tuo ihminen tai haltia, olisi asunut täällä.
"Ehkä täältä löytyy jotain, jolla saa selvitettyä kuka tuo on", hän totesi, ja osoitti kuvaa. Siinä olisi voinut olla jotain tuttua, mutta kukaan hänen veljistään ei ollut asunut Cryptissä, eivät edes vanhemmat, eikä hän ollut tavannut muita kuin Réhnin. Loryen peruutti pois kuvan luota, ja tunsi lattian painuvan alas jalkojensa kohdalta. "Tuota... Epäilen lattian kestämistä", hän sanoi ja astui nopeasti pois siitä, missä lattialaudat olivat painuneet hieman alaspäin.

Loryen etsi katseellaan kirjahyllyä, muttei saanut silmiinsä sellaista. Tai edes lokeroa, kaappia tai muotokuvaa, vaikka sellainen oli jo tavallaan löytynyt. Hän ei enää uskaltanut pyyhkiä siitä pölyjä pois ettei se leviäisi. Juttuhan kävi koko ajan vain mielenkiintoisemmaksi! Hän oli hiljaa mielessään tyytyväinen, että oli lähtenyt tähän aikaan kylälle. Ja nyt hän saattaisi istua majatalon nurkassa... Sellaista nyt ei enää tarvinnut miettiä.
Vaikka haltian täytyi varoa jokaista askeltaan, hän sai liikuttua talossa kelpo vauhtia. Hetken tutkailtuaan, hän näki maassa jotain mielenkiintoista. "Ahaa!" Loryen hymyili ja sieppasi lattialta paperilapun. Siinä oli sotkuista kirjoitusta, muttei paljoa. Hän lueskeli sitä, mutta voihkaisi sitten. "Tämä on vain pala jostain kirjeestä. 'Näytän huomenna missä', siinä lukee - ja sitten joku puolikas kirjain", hän tuhahti ja rytisti lapun nyrkkiinsä. Puolikkaasta kirjaimesta tuli ensin mieleen O, mutta tarkemmin mietittynä kirjain olisi voinut olla vaikka mikä. Hän palasi takaisin muotokuvan luo, katsoi sitä tarkasti ja mietti päänsä kipeäksi - häntä vaivasi koko ajan kuka siinä mahtoi olla.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

ViestiKirjoittaja Darayka » 18 Elo 2008, 17:56

Réhn

Réhn nyökkäsi toisen sanoille.
"Luultavasti hiiltä, kyllä", hän sanoi, olkiaan kohauttaen. Hänkin nousi ylös, ja katseli ympärilleen. Hän varoi astumasta sille kohdalle lattiaa, joka oli äsken painunut Loryenin alla, ja käveli ympäriinsä huoneessa. Hän mietti, kuka kuvan henkilö olisi voinut olla. Hän ei juurikaan tuntenut saaren asukkaita... ainoa henkilö jonka hän tiesi olleen saarella, oli se tyttö muutaman vuoden takaa. Mutta tuskimpa tuo olisi täällä asunut, kun oli kerran jäänyt ihmisten vangiksi.
Réhnin jalka rysähti äkkiä lattian läpi, ja hämmästynyt puolivampyyri pyllähti lattialle nurin. Hän otti käsillään maasta tukea, ja vilkaisi sitten jalkaansa, joka oli polvea myöten uponnut lattiaan. Réhn huokaisi, ja nousi istumaan. Hän tunsi, että jalan pohkeeseen oli tullut pieni haava tai naarmu, mutta ei mitään vakavaa. Se, mikä kiinnitti hänen huomionsa, oli lattian alta pilkottava rasia ja paperilappunen.
"Mitäs täältä löytyy..." hän mumisi, ja vetäistyään ensin jalkansa ulos reiästä hän otti esineet käteensä. Rasia oli tehty puusta, ja se oli lukittu riippulukolla. Paperilappunen oli revitty puoliksi. Ehkäpä...
"Olisiko tämä sen kirjeen puolikas?" Réhn kysyi, ojentaen paperin Loryenille. Hän vilkaisi nopeasti jalkaansa, ja huomasi, että siinä oli tosiaan pieni vuotava haava. Poika vetäisi lahjettaan haavan peitoksi, ja jäi odottamaan toisen tulkintaa paperin teksteistä.
Darayka
 

ViestiKirjoittaja Agna » 19 Elo 2008, 15:34

Loryen

//Aargh nyt pitäis siihen lappuun keksiä jotain? :D//
Loryen tutkaili edelleen muotokuvaa, kunnes kuuli takaansa rysähdyksen. Hän hätkähti vähän kääntyessään, kun puolivampyyri löytyikin lattialta - hän oli ilmeisesti räsähtänyt lattian läpi. Haltia katseli epävarmana seuralaistaan, mutta näytti siltä että hän oli ihan kunnossa. Loryen tosin oli näkevinään haavan toisen jalassa, mutta jätti asian mainitsematta.

"Mitä siellä on?" hän kysyi ja kumartui uteliaana eteenpäin. Hän otti kiinnostuneena paperilapun pojan kädestä ja suoristeli hämillään edelleen nyrkissä ollutta lappua. Laput täsmäsivät suhteellisen hyvin, vaikkakin teksti oli hieman tummunut sieltä sun täältä, ja sen seurauksena sitä oli aika vaikea erottaa.
"Eli tässä lukisi nyt näin: Huomenna näytän... Ai siinä lukikin näet", hän korjasi pyyhittyään likaa pois lapulta. "Anteeksi, nyt jatkan: näet missä on avain ylös piilotettuun lippaaseen. Siellä on syy lähtööni. -- Valaisevaa", hän sanoi ja käänteli lapunpaloja kädessään.
"Eli missähän tämä avain mahtaa olla? Lapussa ei lue edes nimeä", hän totesi harmissaan ja nousi varovasti ylös äskeisen räsähdyksen takia.
Loryen katsoi kirjettä vielä hetken, ja mietti olisiko avain laitettu sellaiseen paikkaan mistä sen helposti löytäisi. Tai sittenhän rasian saaja oli tietysti vienyt sen mukanaan avattuaan rasian, mutta sehän näytti niin koskemattomalta... Mahdollisuuksia oli monta, mutta oli järkevintä toteuttaa yksi asia kerrallaan.
"Etsitäänkö se avain? Vai haluatko lähteä nukkumaan?" haltia kysyi melkein unohdettuaan, ettei puolivampyyri varmaankaan yöllä nukkuisi.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Edellinen

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron