Loryen
Haltia katseli silmä tarkkana lattialta käsin, kun poika aloitti vuorostaan kiipeämisen. Hän nousi seisomaan, ja peruutti hieman pois rappujen alta siltä varalta että Réhn yhtäkkiä tipahtaisi hänen päälleen. "Näyttävät kestävän", Loryen totesi toisen kapuamista katsellessaan, vaikkei ollut rappujen kestämisestä täysin varma. Poika ponnisti itsensä ylös samalla kun kolmas askelma romahti.
"Noh", Loryen sanoi ja kohautti olkiaan "Käyhän tuo, jos vain jaksat", hän totesi toisen ojentaessa kättään, tarttui siihen ja kapusi sen turvin ylös seuraavalle tasanteelle. //Sori jos pidit autohittinä.//
"Kiitokset", tyttö sanoi ja hymyili Réhnille.
Yläkerta oli sotkuinen, kuin pommin jäljiltä totaalisesti. Siellä sun täällä oli pieniä puunsäleitä, ja nurkassa oleva sohva oli enää suurinpiirtein kuori. Sen ympärillä lojui nukkaa ja pari höyhentä. Yläkerran perällä oli huone, ja Loryen käveli sinne varovasti (peläten että koko yläkerta romahtaa). Huoneen ovi oli kaatunut sisään, ja se oli hajonnut. Sekä katossa että lattiassa oli suurinpiirtein samassa kohdassa reikä.
"Onkohan tuosta tipahtanut jotain?" haltia mietti siirtäessään katsettaan pari kertaa katosta lattiaan. Huoneessa ei ollut paljon mitään, lukuisia laatikoita vain, ja pari paperia, joista puolet olivat revenneet. Loryen innostui huomatessaan piirongilla olevan kirjan, jonka kannessa luki 'Diary'. Hän avasi sen ja selaili, mutta sai todeta että teksti oli aikanaan kastunut ja levinnyt - ellei sitä oltu kasteltu. Haltia poistui huoneesta ja joutui harppomaan satunnaisten rakojen yli, joita lattiasta löytyi. Hän virnisti huvittuneena huomatessaan, että pölyn keskelle jäi jälkiä. Montakohan vuotta vanha röttelö olisi? Ainakin sen verran vanha, että sen sai melkein puhaltamalla hajalle. "Löytyykö mitään mielenkiintoista?" Loryen kysyi ja kääntyi Réhnin suuntaan, ja loi tähän kysyvän virnistyksen.