Taivaan herra ja maan neiti


Haltioiden kylä, kokonaisuudessaan. Kylä on monikerroksinen ja valoisa, ennen kaikkea luontoon sopiva. Talot ovat väriltään vaaleita, arkkitehtuuriltaan kauniita ja elegantteja. Joissakin taloissa on käytetty samaa, valkoista marmoria mitä itse aroilla sijaitsevassa linnassa. Kasvillisuutta kylässä on paljon, lähes joka nurkalta löytää seinäköynnöksiä, koristepuita ja pensaita. Kylä on täysin piilossa metsässä, sitä verhoaa lumous jonka läpi ei voi nähdä, ellei tiedä mitä pitäisi katsoa. Vain ne, jotka kylässä asuvat, löytävät sinne.
Kylä sisältää niin asunnot, kuin puodit ja torit. Toreja haltioilla ei ole niin paljoa, mitä ihmisillä, mutta kauppoja ja putiikkeja sitäkin enemmän. Majataloja on siellä täällä, osa tasokkaampia mitä toiset.

Öisin kylän kauniita katuja valaisee satunnaisesti ympäriinsä leijailevat maagiset valopallot. Päivisin auringonvaloa valoa tihkuu latvustojen lomasta. Kylää ei ympäröi muurit, eikä aidat. Haltiat luottavat täysin jo vuosisatoja toimineeseen maagiseen illuusioon, jonka ansiosta ihmiset eivät voi löytää tänne.

Valvoja: Crimson

Ay

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1572

Liittynyt: Ti Syys 16, 2008 9:54

Viesti Ti Marras 25, 2008 9:43

Taivaan herra ja maan neiti

//Ithildin kipittäisi tänne//

Sää oli todella mainio tehdä eilaisia bisneksiä. Nuori naisihmisen näköinen asteli haltioiden kylässä viitanhuppu alhaalla. Viitta oli hyvin kauniin näköinen, mutta kuluinen ja likaisen näköinen. Niistä huolimatta viitta sopi todella kauniisti naisen tummiin pitkiin hiuksiin. Hame oli lennokas astellessaan kylän mutaisella tiellä. Joissakin kohtaa tie oli mutainen. Edellisenä päivänä oli nähtävästi satanut paljon, kun maa ei ole jaksannut imeä vettä enempää itseensä. Se ei lannistanut laisinkaan naista eikä myös sekään, että ihmiset katsoivat häntä. Ruskeat silmät katsoivat muualle ja ne olivat eteen. Nainen tiesi tarkaan minne hän meni. Nainen asteli suoraan pieneen putiikkiin mikä oli ulko tiloissa. Mies oti hyvin ystävällisesti naisen vastaan. Nähtävästi miestä ei oikein välittänyt nainen näytti naiselta. He puhuivat hyvin ripeää puhuttelua. Melkein oli mahdoton kuunnella ja pysyä perässä. Kauppias möi yrtejä ja sen takanana myös kielletyjä lääkkeitä. Harvat haltiat ovat katsoneet tarkaan miksi tuo nainen meni aina samalla myyjälle eikä muille myyjille. Sen lisäksi hän meni myyjälle kerran kuussa tai kerran kahdessa kuussa.

Viesti Ke Marras 26, 2008 4:06

//täällä ollaan ^^//

Auringonpaiste sai puiden lehdillä olevat sadepisarat kimaltamaan kuin helmet. Punertavansävyinen raskasrakenteinen aarnikotka laskeutui kylän laitamille. Maa vavahti tämän painon alla. Hitaasti olio katseli ympärilleen ja levitteli siipiään ennen kuin painoi ne vartaloaan vasten ja lähti kävelemään kiveystä kohti kylän keskustaa. Vaikka Oropher viihtyikin hyvin yksin, siitä oli välillä hauska nähdä muutakin elämää, kuin sen metsänosan eläimet jossa asusti. Aarnikotkauroksen etujalkojen kynnet napsahtelivat kivetystä vasten. Suurin osa vastaantulevista haltioista tervehti Oropheria, mutta osa nuoremmista loi tähän vain säikyn katseen. Vajaan viidenkymmenen metrin päässä hänestä sijaitsi pieni putiikki, jonka asiakas kiinnitti Oropherin huomion. Nainen vaikutti ihmiseltä. Hiljaa murahtaen uros päätti mennä lähemmäs ja ottaa asiasta selvää.

"Oropher!" kuului kiljaisu aarnikotkan takaa. Kääntäessään päätään Oro näki nuoren haltipojan joka juoksi tätä kohti. "Hei vain Ingwë" uros tervehti haltiaa puhuen haltiakieltä. Poika pysähtyi leveästi hymyillen Oropherin vierelle. "Hauska nähdä sinua täällä" pojan äänessä erottui innostus. Murahtaen Oropher katsahti putiikkiin jossa nainen yhä oli. "Mikä sinut tänne ajoi?" Pojan suu ei tuntunut sulkeutuvan lainkaan. "Sanotaanko että kyllästyin saaliseläinten seruaan..." Aarnikotka ei olisi juuri nyt jaksanut Ingwëä, mutta päätti olla sanomatta sitä ääneen. Jospa pojalla olisi kiire...

Ay

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1572

Liittynyt: Ti Syys 16, 2008 9:54

Viesti Ke Marras 26, 2008 10:48

Naisen keskityminen pienesti herpaantui, kun näki yhden otuksen astelevan sitä kohti. Onneksi pieni poika tuli väliin ja itse nainen saisi odottaa tuotteensa saamista. Vaikka myyjä oli sanonnut sitä olisi valmiina, mutta sitä täytyi mennä hakemaan turvallisista paikoista. Eihän koskaan tiedä varkaista tai tarvitsee ottaa jotakin lääkettä johonkin tarkoitusta varten. Nainen odotelessaan katsoi mitä muuta oli myyjällä tarjolla ja kuulollaansa hän kuunteli mitä aarnikotka oikein puhui pienen haltiapojan kanssa. Nähtävästi he näyttivät hyvn tutuilta. Myyjän saavuttuaan hän antoi naiselle minkä halusi. Nainen katsoi ruskeilla silmillään myyjää ja kiitteli. Hän myös niijasi pienesti. Pienen pullon se laittoi vaatteiden alle piiloon. Ainakin hän tiesi sielä se pysyisi turvassa rosvoilta. Vaikka haltioiden aulea oli rauhaissaa, mutta ei ikä voi uskoa ne eivät varastaisi, jos olisivat köyhiä. Pienen vilauksen hän katsoi aarnikotkaa ennen, kuin jatkoi matkaa seuraavalle myyjälle. Edetessään hän ei laittanut huppuaan ylleensä vaan antoi vapaasti pitkien hiuksien roikkua vapaana.

Viesti To Marras 27, 2008 5:30

Kun poika yhä vain puhuapapatti, huokaisi Oropher kärsimättömästi. Sitten tämän mieleen juolahti ajatus. "Itse asiassa Ingwë, olen menossa toiseen suuntaan" tämä sanoi ja kääntyi vaivalloisesti itselleen aivan liian kapealla tiellä ympäri ja lähti tulosuuntaansa Ingwën seuratessa perässä. Uros vilkaisi olkansa yli ja näki naisen tekevän lähtöä puodista. Oropher tallusteli kymmenisen metriä tietä toiseen suuntaan ja kääntyi sitten kapeammalle kadulle jossa sattui myös sijaitsemaan haltiapojan koti. "Ingwë! Siellähän sinä olet! kuului naishaltian huuto ja erään talon ovesta juoksi ulos nuori haltia. Itsekseen myhäillen Oropher tuuppasi poikaa. "Sinua on ilmeisesti etsitty. Menehän nyt..." Poika loi happaman katseen aarnikotkaan ja sanoi: "Teit tämän tahallasi..." Sanomatta mitään Oroph muuttui ihmismäiseen hahmoonsa ja kiipesi Ingwën kodin katolle. "Nähdään taas Ingwë..." Sen sanottuaan tämä lähti juoksemaan kattoja pitkin kohti siihen suuntaan johon nainen oli mennyt.

Oroph ei enää nähnyt naista vaan joutui turvautumaan hajuaistiinsa ja arpaan. Pudottautuu tielle erään talon katolta. "Jossain täällä... pakko olla..." mies mutisi ja vilkuili ympärilleen kadulla.

Ay

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1572

Liittynyt: Ti Syys 16, 2008 9:54

Viesti Pe Marras 28, 2008 6:57

Hintojen mukaan nainen asteli myyjistä myyjiin. Kerran kuussa hän hanki itselleensä tarpeita, kun suurimmaksi osaksi hän tallustaa metsiköissä missä oli vain luonnon lakeja. Puodeissa oli samaa tarjolla, mutta hinta oli erilaisia kokoja. Kolmessa puodissa käytyyn niissä oli eri hinta mitä ajatteli ostaa. Lopulta hän meni ensimmäiseen putiikkiin missä oli halvin. Ostettuaan hän suuntasi torille päin missä tarjoiltiin kaikenlaista. Katseet eivät käynneet laisinkaan katoilla vaan edessä päin. Nenään nopeasti sai hienon ja houkuttelevan haju. Kulman takaa sielä näkyi isokokoinen tori mikä satueläimien tori kauppa. Kaikenlaisia olentoja sai nähdä myymässä kaikkea. Hieman oli jäljellä rahaa keneltä oli varastanut. Viimeksi saatu rahat olivat jo käyty.
" Onpas täälä paljon porukkaa. " Safilye sanoi itsekseen.
Onneksi tiet olivat hyvässä kunnossa ettei tarvitse kävellä söhjöisessä mudassa. Sellaisessa ei olisi kiva kävellä. Hiljalleen nainen sekoittui muiden joukkoon, mutta katseista hän ei pystynyt estämään. Katseet olivat hyvin ärsyttäviä, mutta yritti olla välittämättä siitä.

Viesti Pe Marras 28, 2008 11:49

Oropher yritti piilottaa häntänsä viittansa suojiin, siinä onnistumatta. Häntä ja korvat olivat aarnikotkaruumiin ainoat osat jotka olivat tällä pysyvästi. Omassa hahmossaan tämä oli täysin normaali näky haltioiden keskuudessa, mutta ihmismäisessä hahmossaan tämä keräsi katseita. Ihminen jolla oli punertavat aasinkorvat ja leijonan häntä oli eriskummallinen näky.

Oropher näki vilauksen naisesta ennen kun tuo katosi haltiajoukkioon. Oroph lähti juoksemaan tuon perään. Hän ihmetteli itsekkin miksi yritti tavoittaa naisen, mutta sillä hetkellä se vain tuntui oikealta. Ja olihan tämä tottunut tekemään asioita vaistonsa varassa. Luikkien haltioiden seassa tämä yritti löytää naista. Tuo oli ilmeisesti kadonnut johonkin tarueläinten torin melskeeseen.

//käviskö et ne vaik kirjaimellisesti törmäis tai jotain??//

Ay

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1572

Liittynyt: Ti Syys 16, 2008 9:54

Viesti La Marras 29, 2008 8:01

// Pystyikö Oropher muuttumaan ihmisen/haltian muodoksi? Kyllähän se onnaa. //

Katseet katsoivat joka puolelle. Joka puolella oli paljon tavaroita, ettei oikein osannut päättää mitä voisi ostaa. Kuitenkaan hirveästi roinaa ei kannattanut ostaa, kun ei ollut vakituista taloa. Tavaroita oli todella paljon mikä kiehtoi todella paljon häntä. Safilye ei katsonnut suurimmaksi osaksi eteensä. Mikä koitui kohtalokseen. Hän törmäsi vahingossa toisen henkilön päälle.
" Anteeksi en katsonnut eteeni. " Safilye sanoi.
Häntä nolostutti todella paljon. Myyjien kojut olivat vienneet hänet kiitoisuntensa, ettei huomannut törmäävänsä, jonkun päälle.

Viesti La Marras 29, 2008 9:16

//Pystyy... Esittelyssä se lukee//

Oropher asteli ripeästi kojujen välissä ja yritti löytää naisen. Vilkuillessaan sivuilleen hän ei huomannut katsoa eteensä ja törmäsi johonkuhun. Tämä horjahti ja kaatui selälleen maahan. "Ei se mitään... Olisi minunkin pitänyt katsoa eteeni" mies sanoi luimistaen aasinkorviaan. Oropher kohotti katseensa ylös ja näki kehen oli törmännyt. Juuri se nainen jota hän etsi. Hän aukkoi hetken suutaan kuin kuivalla oleva kala. Vai että tällainen tapaaminen. Irvistäen Oropher nousi ylös ja pyyhki vaatteitaan. "Anteeksi vielä kerran..." tämä takelteli nolostuneena. Lievä puna koristi tämän kasvoja. Toinen oli niin kaunis. "T-tuota... Minä olen Oropher" mies sanoi ja ojensi kätensä kätelläkseen. Tämän lihaksikas rintakehä kohoili yhä kiivaasti väikähdyksen jäljiltä. Oranssien silmien katse porautui naisen silmiin. Vaikka nainen näytti ihmiseltä, hän ei uskonut tuon olevan vakooja.

Ay

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1572

Liittynyt: Ti Syys 16, 2008 9:54

Viesti Ma Joulu 01, 2008 9:46

Nainen ei ollut odottanut, että mies pyytäisi anteeksi.
" Ei se on minun syytäni, että te olette maassa. " Safilye sanoi.
Pienesti naista nolotti, kun mies katsoi häntä silmiin. Safilye pienesti korjaili pukuaan. Hänen katse ei oikein kiinittänyt miehen aasinkorviin vaan miehen silmiin. Uteliaana hän kuitenkin katsoi, kun mies oli kiihkeä hengenottaminen.
" Hei! Minä olen Safilye. " Nainen esitteli itsensä.
Hän kätteli miestä hymy suuna. Onneksi miehelle ei tapahtunut pahemmin. Jostakin syystä hän tunsi turvalllisuutta miehelle ja se oli hyvä asia naiselle, ettei keltaiset silmät tule esille.

Viesti Ma Joulu 01, 2008 4:29

Hymyillen Oropher kätteli toista ja nyökkäsi. "Hauska tavata..." Rykäisten mies siirsi katseensa Safilyesta maahan yhä lievästi punastuneena. Painostavan hiljaisuuden rikkoen tämä uskaltautui kysymään: "Tuota... Ette näytä haltialta. Saanko tiedustella oletteko kenties ihminen?" Oropher puhui varovaisesti, sillä ei tiennyt oliko toinen helposti loukkaantuvaa sorttia. Vaikka toinen näyttikin ihmiseltä, jokin tuossa kuitenkin oli erilaista kuin muissa hänen tapaamissaan ihmisissä. Ja se oli Safilyen kannalta hyvä asia... Muuten Oroph olisi hyökännyt sen enempää miettimättä tuon kimppuun. Mies tarkasteli ympäristöä ja katsoessaan ylös kirkas aurinko pakotti tämän siristämään silmiään. Siristäen yhä oikeanpuolimmaista silmäänsä, sitä jota koristi ihmisen aiheuttama arpi, tämä vilkaisi naiseen edessään. Oropher siirtyi hiukan kirkkaan auringon paisteen tieltä ja laski sitten katseensa jälleen toiseen.

Ay

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1572

Liittynyt: Ti Syys 16, 2008 9:54

Viesti Ma Joulu 01, 2008 8:16

Käsi puserrukseen hän niijasi pienesti. Käteltyään hän kädellään siirsi pienesti ruskeita hiuksiaansa. Se oli arka minkä hänkysyi naiselta. Nainen ei ollut varautunut sellaiseen kysymykseen. Hän oli todella yllättynyt. Mies utelias naista kohtaa mikä ihmetytti, kun toiset naiset eivät näyttäneet oikein kiinostavan sitä. Pienesti hän huomasi, että mies oli punastunut.
" Anteeksi, mutta miksi olette punastuneet? " Safilye kysyi.
Kysymyksellään hän torjui miehen kysyntään. Asia oli arka, että mielummin yritti paota kysymäältä mieheltä jotakin. Ruskeat silmät olivat kyselevä, ystävällinen ja utealia.

Viesti Ma Joulu 01, 2008 9:51

Kun Oropher näki miten toinen reagoi kysymykseen, hän tiesi osuneensa arkaan asiaan. "Pyydän anteeksi käytöstäni..." Miehen teki mieli vain liueta paikalta, mutta hän tiesi että se olisi erittäin epäkohteliasta. Tämän silmissä leimahti kuullessaan toisen kysymyksen. Saihan hän punastua jos tahtoi. "Jos ette sattunut huomaamaan, minä olin se joka kysyi ensin" Oroph vastasi heilauttaen kurittomia punaisia hiuksia pois kasvoiltaan. Ihmishahmossa oleminen väsytti miestä. Hän päätti uskaltautua kysymään: "Haluaisin jutella ja tutustua paremmin. En tunne täältä juuri ketään... Mutta en viihdy kylässä ja minun täytyy palata pian omaan hahmooni, eikä se sovi oikein tänne. Joten, tuletko jonnekkin syrjäisempään paikkaan?" Oropherilla ei todellakaan ollut muuta mielessä kuin tutustua toiseen. Oranssien silmien viaton katse vakuutteli tämän sanoja.

Ay

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1572

Liittynyt: Ti Syys 16, 2008 9:54

Viesti Ma Joulu 01, 2008 10:10

Nyt itsekkin hänen täytyi myöntää, että kysymys ei autanut mitään. Pienellä nyökkäyksellä hän kiitteli miestä, ettei mennyt heti arkoihin asioihin. Itse, kun oli kysynnyt mieheltä mies punastui enemmän. Nähtävästi se oli miehelle arka asia. Vapaasti hän jätti sen aiheen reunalle. Myöhemmin hän alkaisi kysyä mieheltä. Jostakin syystä miehen olemus kiinostaa, mutta jonkun verran mies pelotti, kun pyysi sitä mennä syrjäimille kaduille. Olisiko mies valinnut hänet joksikin uhriksi. Safilyee ihmetytti, kosvasti, kun mies ei tuntenut melkein ketään täältä ja halusi kuitenkin hänelle puhua. Miski yli päätäänsä oli sitten tullut kylään missä oli paljon porukkaa.
" Sopiihan se, jos ei mennä hirveän kauanksi. En ole löytänyt etsimääni. " Nainen sanoi.
Safiye katsoi miehen silmiin ja nyökkäsi miehelle antaa vai hänet viedä syrjämmälle paikalle. Oropherin silmät näytti niin luottamuksilliselta.

Viesti Ti Joulu 02, 2008 4:50

Oropher katseli ympärilleen ja sitten nyökkäsi naiselle. "Älkää pelätkö..." tämä sanoi hiljaa sillä tiesi kyllä että toinen saattoi epäillä jotain. Mutta sitten tämä tuli ajatelleeksi että miten Safilye pääsisi nopeasti hiukan kauemmaksi. Toinen ei välttämättä suostuisi tulemaan selkään. "Saanko tarjota kyydin?" Oroph kysyi ja perääntyi hiukan saadakseen tilaa. Hän ei aikoisi alentua niin alas että suostuisi kävelemään. Hitaasti tämän ryhti alkoi muuttua ja ihosta tunki esiin punertavanruskea turkki. Selästä alkoi kasvamaan ulos siivet ja tämän kasvoihin ilmestyi nokka. Pikkuhiljaa tämä alkoi näyttämään yhä enemmän aarnikotkalta. Oropher pelkäsi hiukan että nainen säikähtäisi ja juoksisi pois. Kun tämä oli kokonaan omassa hahmossaan, Oroph ravisti hiukan päätään ja katsoi sitten toiseen lempeästi. "En minä teitä aio syödä tai mitään"

Ay

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1572

Liittynyt: Ti Syys 16, 2008 9:54

Viesti Ti Joulu 02, 2008 6:49

Mies sanoi, ettei tarvitsi peltä. Hän ei oikein tiennyt pitäiskö hänen pelätä. Ainakaan hän ei ollut niin peloissaan, että olisi lauennut keltaisia silmiäänsä. Safilye jäi pikoilleen, kun näytti siltä, että mies olisi näytämässä taika tempua. Hänen taikatempunsa oli muuntauminen aarnikotkaksi. Suu meinasi loksahtaa auki ja silmät ympyräksi. Hän päätti olla paikoillaan ja katsoa rauhassa miehen muuntaumista omaksi muodossaansa. Nainen ei ollut myöskään omassa muodossaansa. Oikea oli susi, mutta se voisi tehdä sekavuutta kylälle. Susia ei oikein missään paikassa hyväksytty. Onneksi hänen muuntauminen näytti helpommalta ainakin omasta mielestään. Se oli huono, kun hopan valkoinen vivahde tulee muuttuessaan. Miehen muuttuessaan omaan hahmoonsa Safilye asteli sen viereen katsoi koko eläintä hymyillen ja lempeillä silmillään. Ilmeillään hän alkoi kysymään kaikkea, mutta ei puhunnut. Hän käveli ympäri kaksi kertaa ennen, kuin jäi paikoilleen ja hymyili.
Seuraava

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia