Haltioiden kylä, kokonaisuudessaan. Kylä on monikerroksinen ja valoisa, ennen kaikkea luontoon sopiva. Talot ovat väriltään vaaleita, arkkitehtuuriltaan kauniita ja elegantteja. Joissakin taloissa on käytetty samaa, valkoista marmoria mitä itse aroilla sijaitsevassa linnassa. Kasvillisuutta kylässä on paljon, lähes joka nurkalta löytää seinäköynnöksiä, koristepuita ja pensaita. Kylä on täysin piilossa metsässä, sitä verhoaa lumous jonka läpi ei voi nähdä, ellei tiedä mitä pitäisi katsoa. Vain ne, jotka kylässä asuvat, löytävät sinne.
Kylä sisältää niin asunnot, kuin puodit ja torit. Toreja haltioilla ei ole niin paljoa, mitä ihmisillä, mutta kauppoja ja putiikkeja sitäkin enemmän. Majataloja on siellä täällä, osa tasokkaampia mitä toiset.
Öisin kylän kauniita katuja valaisee satunnaisesti ympäriinsä leijailevat maagiset valopallot. Päivisin auringonvaloa valoa tihkuu latvustojen lomasta. Kylää ei ympäröi muurit, eikä aidat. Haltiat luottavat täysin jo vuosisatoja toimineeseen maagiseen illuusioon, jonka ansiosta ihmiset eivät voi löytää tänne.
Valvoja: Crimson
Kirjoittaja Ay » 01 Tammi 2009, 22:44
Tutkittuaan kaksi kertaa varmuuden vuokse ei olisi yllätyksiä. Kokeillaan tuota tietä aluksi. Sanoi itselleensä.
Varovasti hän alkoi kiivetä ylös päin. Kiipeässään hän kuuli ja samalla vauhti hiljeni, että joku huuteli hänen nimeäänsä. Hän ei kuitenkaan nähnyt kuka oli kuopan toisella puollella.
" Kuka sielä? " Huudahti Safilye.
//Onhan minullakin lyhyt//
-
Ay
- Aatelinen
-
- Viestit: 1652
- Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54
Kirjoittaja Ithildin » 03 Tammi 2009, 17:04
Siristäen hiukan silmiään Oropher katsoi alaspäin ja huokaisi sitten. Otus laskeutui maahan saaden maan hiukan tärähtämään. Toinen näytti olevan jonkinlaisessa kuopassa. "Tuota, mitä sinä siellä teet?" Oroph kysyi äänessään vivahde ivaa. Uros kurkisti kuopan reunan yli ja tapitti oransseilla silmillään Safilye'a.
-
Ithildin
-
Kirjoittaja Ay » 03 Tammi 2009, 21:24
Kiipeämpi keskeytty hieman, kun Safilye katsoi ylös. Ylhällä näki liikahdusta ja mikä kertoi äänen lisäksi sen, että sielä oli joku. Pienesti tuli turhautumista, kun huomasi, että Oropherin äänen omistaja. Mielessään hän huokaisi ja yritti unohtaa miksi oli vihainen hänelle. ¨
" Kun tipahdin. " Safilye vastasi.
Kiipeäminen alkoi jatkua, mutta todella vaikea päästä ylös. Rauhallisemmat liikkeet hän huomasi, että täytyisi ottaa.
-
Ay
- Aatelinen
-
- Viestit: 1652
- Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54
Kirjoittaja Ithildin » 13 Tammi 2009, 13:32
Oropher nieli ylpeytensä ja katsoi Safilyeen. "Jos kerran putosit, aiotko päästä ylös sieltä omin avuin? Vai kelpaako apu?" Aarnikotka uros ei voinut tulla kovin lähelle kuopan reunaa, ettei kuoppa sortuisi. Kuitenkin Orophin kaula oli niin pitkä että hän pystyi kurkistamaan helposti kuoppaan menemättä liian lähelle reunaa. Se tosin oli toinen asia, miten hän saisi toisen nostettua ylös mikäli hänen apu kelpaisi. Mutta ei pidä murehtia etukäteen.
-
Ithildin
-
Kirjoittaja Ay » 13 Tammi 2009, 17:08
Nainen ihmetteli, että toinen vielä lisäsi tarvitsisko hän apua kuopan kiipeämiseen. Hän itse ei kekannut miten Orpher olisi saanut hänet ylös. Se sai nähdä, kun kysyi aluksi.
" Kelpaa tietenkin apu, mutta miten voisit nostaa minut täältä ylös? " Safilye sanoi rentoutuneella äänellä.
Välillä hän venytteli niskaansa etteise jymähtäisi paikoilleen, kun katseli suurimmaksi osaksi ylös.
-
Ay
- Aatelinen
-
- Viestit: 1652
- Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54
Kirjoittaja Ithildin » 05 Helmi 2009, 20:06
"Kyllä minä jotain keksin... Älä huoli..." Oropher sanoi ja katseli ympärilleen yrittäen keksiä jotain kuumeisesti. Puita oli niin tiheässä ettei hän pystynyt nousemaan ilmaan kaatamatta puita. Ja sitä hän ei mielellään tehnyt, sillä ne olivat osa luontoa, eikä Oroph sietänyt niitä jotka tuhosivat sitä. "Jos minä muutun ihmishahmooni ja tulen sinne... Ja sitten autan sinut ylös sieltä..." Oropher ehdotti hiljaa.
-
Ithildin
-
Kirjoittaja Ay » 05 Helmi 2009, 21:30
Vaikka hän oli sanonnut ystävällisesti niin häntä kovasti tympi kuopassa oleminen. Varsinkin se, että jokaisessa pulmassa hän tarvitsi mies puoli suutta. Pienesti hän oli hymyillyt Oropeherille, mutta nyt hän halusi vai päästä pois. Paikka oli niin tukala ja kuvottava. Etteihänen mielestä pahempaa paikkaa olla.
" Jos näät parhaaksi niin. " Safilye sanoi ystävällisesti.
Hän itse ei oikein tiennyt mitä ajatella. Muutenkaan hänen ajatukseen ei ole muuta vaihto ehtoja tullut mieleen. Nyt hänen täytyisi vain odottaa mitä Oropeher oikein tekisi ja miten hän suhtautui sanomaansa.
-
Ay
- Aatelinen
-
- Viestit: 1652
- Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54
Kirjoittaja Ay » 22 Syys 2010, 13:00
//Tän voi lukita//
-
Ay
- Aatelinen
-
- Viestit: 1652
- Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54
Paluu Kylä
Paikallaolijat
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 23 vierailijaa