Sivu 5/5

ViestiLähetetty: To Tammi 01, 2009 10:44
Kirjoittaja Ay
Tutkittuaan kaksi kertaa varmuuden vuokse ei olisi yllätyksiä. Kokeillaan tuota tietä aluksi. Sanoi itselleensä.
Varovasti hän alkoi kiivetä ylös päin. Kiipeässään hän kuuli ja samalla vauhti hiljeni, että joku huuteli hänen nimeäänsä. Hän ei kuitenkaan nähnyt kuka oli kuopan toisella puollella.
" Kuka sielä? " Huudahti Safilye.

//Onhan minullakin lyhyt//

ViestiLähetetty: La Tammi 03, 2009 5:04
Kirjoittaja Ithildin
Siristäen hiukan silmiään Oropher katsoi alaspäin ja huokaisi sitten. Otus laskeutui maahan saaden maan hiukan tärähtämään. Toinen näytti olevan jonkinlaisessa kuopassa. "Tuota, mitä sinä siellä teet?" Oroph kysyi äänessään vivahde ivaa. Uros kurkisti kuopan reunan yli ja tapitti oransseilla silmillään Safilye'a.

ViestiLähetetty: La Tammi 03, 2009 9:24
Kirjoittaja Ay
Kiipeämpi keskeytty hieman, kun Safilye katsoi ylös. Ylhällä näki liikahdusta ja mikä kertoi äänen lisäksi sen, että sielä oli joku. Pienesti tuli turhautumista, kun huomasi, että Oropherin äänen omistaja. Mielessään hän huokaisi ja yritti unohtaa miksi oli vihainen hänelle. ¨
" Kun tipahdin. " Safilye vastasi.
Kiipeäminen alkoi jatkua, mutta todella vaikea päästä ylös. Rauhallisemmat liikkeet hän huomasi, että täytyisi ottaa.

ViestiLähetetty: Ti Tammi 13, 2009 1:32
Kirjoittaja Ithildin
Oropher nieli ylpeytensä ja katsoi Safilyeen. "Jos kerran putosit, aiotko päästä ylös sieltä omin avuin? Vai kelpaako apu?" Aarnikotka uros ei voinut tulla kovin lähelle kuopan reunaa, ettei kuoppa sortuisi. Kuitenkin Orophin kaula oli niin pitkä että hän pystyi kurkistamaan helposti kuoppaan menemättä liian lähelle reunaa. Se tosin oli toinen asia, miten hän saisi toisen nostettua ylös mikäli hänen apu kelpaisi. Mutta ei pidä murehtia etukäteen.

ViestiLähetetty: Ti Tammi 13, 2009 5:08
Kirjoittaja Ay
Nainen ihmetteli, että toinen vielä lisäsi tarvitsisko hän apua kuopan kiipeämiseen. Hän itse ei kekannut miten Orpher olisi saanut hänet ylös. Se sai nähdä, kun kysyi aluksi.
" Kelpaa tietenkin apu, mutta miten voisit nostaa minut täältä ylös? " Safilye sanoi rentoutuneella äänellä.
Välillä hän venytteli niskaansa etteise jymähtäisi paikoilleen, kun katseli suurimmaksi osaksi ylös.

ViestiLähetetty: To Helmi 05, 2009 8:06
Kirjoittaja Ithildin
"Kyllä minä jotain keksin... Älä huoli..." Oropher sanoi ja katseli ympärilleen yrittäen keksiä jotain kuumeisesti. Puita oli niin tiheässä ettei hän pystynyt nousemaan ilmaan kaatamatta puita. Ja sitä hän ei mielellään tehnyt, sillä ne olivat osa luontoa, eikä Oroph sietänyt niitä jotka tuhosivat sitä. "Jos minä muutun ihmishahmooni ja tulen sinne... Ja sitten autan sinut ylös sieltä..." Oropher ehdotti hiljaa.

ViestiLähetetty: To Helmi 05, 2009 9:30
Kirjoittaja Ay
Vaikka hän oli sanonnut ystävällisesti niin häntä kovasti tympi kuopassa oleminen. Varsinkin se, että jokaisessa pulmassa hän tarvitsi mies puoli suutta. Pienesti hän oli hymyillyt Oropeherille, mutta nyt hän halusi vai päästä pois. Paikka oli niin tukala ja kuvottava. Etteihänen mielestä pahempaa paikkaa olla.
" Jos näät parhaaksi niin. " Safilye sanoi ystävällisesti.
Hän itse ei oikein tiennyt mitä ajatella. Muutenkaan hänen ajatukseen ei ole muuta vaihto ehtoja tullut mieleen. Nyt hänen täytyisi vain odottaa mitä Oropeher oikein tekisi ja miten hän suhtautui sanomaansa.

ViestiLähetetty: Ke Syys 22, 2010 1:00
Kirjoittaja Ay
//Tän voi lukita//