Art
Art katsoi kun Twiggy nousi siivilleen.
"Kuolemaa?" Art kysyi ennen kuin Twiggy aloitti.
Sitten hän kuunteli Twiggyn mielipiteet kuolemasta, sulki silmänsä ja oli hetken aikaa hiljaa. Sitten hän avasi silmäsä ja katsoi Twiggyyn.
"Pelko on normaali asia. Se joka pelkää, osaa myös varoa. Se joka ei pelkää, on sairas. Jokainen pelkää, jopa minä. Pelkään mitä sitten tapahtuu, kun kaikki on poissa? Mitä sitten käy. Se meissä haltijoissa ja taruolennoisa on vikana, me emme pelkää... ja kun kukaan ei pelkää, kaikki ryntäävät taisteluun tuosta vain, mutta entä jos kaikki kuolevat? Sitten tänne ei jää ketään, ei jää ketään kertomaan sankaritarinoita, ei jää ketään jatkamaan puhdasta veri sukua. Kuolemaa minä en pelkää, pelkään, että katoamme" Art piti saarnan Twiggylle ja jatkoi.
"Ja kyllä sinua tullaan suremaan. Se miten paljon sinua surraan, riippuu siitä miten kuolet. Jos ryntäät taisteluun, välittämättä käskysitä ja estoista, sinua ei surra, vaan saat niskurin maineen. Jos taas kuolet kunnialla, taistellen herrasi nimeä kantaen, sinua tullaan suremaan sotasankarina ja pyhimyksenä, riippuen saavutuksistasi" Art sanoi jälleen hymyillen, toivoen että tämä pieni keiju tajuaisi hieman tilanteen toista puolta.
"Sinulla on vielä paljon annettavaa, älä heitä elämääsi hukkaan" Art sanoi ja jatkoi kävelyä, odottaen että Twiggy seuraisi häntä.
//oh, unohdin äsken laittaa: selvä asia ^^ //