"Se jää pysyvästi!" [[Sovittu]]


Haltioiden kylä, kokonaisuudessaan. Kylä on monikerroksinen ja valoisa, ennen kaikkea luontoon sopiva. Talot ovat väriltään vaaleita, arkkitehtuuriltaan kauniita ja elegantteja. Joissakin taloissa on käytetty samaa, valkoista marmoria mitä itse aroilla sijaitsevassa linnassa. Kasvillisuutta kylässä on paljon, lähes joka nurkalta löytää seinäköynnöksiä, koristepuita ja pensaita. Kylä on täysin piilossa metsässä, sitä verhoaa lumous jonka läpi ei voi nähdä, ellei tiedä mitä pitäisi katsoa. Vain ne, jotka kylässä asuvat, löytävät sinne.
Kylä sisältää niin asunnot, kuin puodit ja torit. Toreja haltioilla ei ole niin paljoa, mitä ihmisillä, mutta kauppoja ja putiikkeja sitäkin enemmän. Majataloja on siellä täällä, osa tasokkaampia mitä toiset.

Öisin kylän kauniita katuja valaisee satunnaisesti ympäriinsä leijailevat maagiset valopallot. Päivisin auringonvaloa valoa tihkuu latvustojen lomasta. Kylää ei ympäröi muurit, eikä aidat. Haltiat luottavat täysin jo vuosisatoja toimineeseen maagiseen illuusioon, jonka ansiosta ihmiset eivät voi löytää tänne.

Valvoja: Crimson

Viesti Pe Loka 09, 2009 4:35

"Se jää pysyvästi!" [[Sovittu]]

[[Rakki tänne, kiitos.]]

Saraclya asteli suuren olennon vierellä ja näkikin edessään jo haltiakylän portit. "No niin. Perillä ollaan. Mitäs pidät?" Haltia sanoi nauraen. kyläläiset katsoivat kauhuissaan Saraclyaa ja tämän suurta kaveria, mutta haltianainen vain nauroi. "Ei se tee mitään. Ammu on kiltti." Haltia sanoi parille lapselle, jotka juoksivat nurkan taa piiloon nähdessään Lamirin. Vanhempi lapsista uskalsi siirtyä hiukkasen lähemmäs tuota suurta olentoa ja ojensi kätensä Lamirin nuuskittavaksi. Saraclya katseli hymyillen kuinka lapset innostuivat Lamirista ja tämän kiltistä luonteesta. "Nyt mennään tapaamaan vanhempiani. He ihastuvat sinuun." Saraclya sanoi.

Pian haltianainen pysähtyi pienen, valkoisen talon eteen. "Äiti!" Saraclya huusi ja ikkunaan ilmestyi pieni, pyöreäkasvoinen ja harmaahapsinen nainen. "Tyttöseni! Missä olet ollut? Ja mikä sinulla on mukanasi?" Saraclyan äiti kysyi ja katseli silmät pyöreänä Lamiria. "Ei tarvitse säikähtää. Se on Ammu, minun lemmikkini ja se jää tänne pysyvästi." Haltianainen sanoi päättäväisesti ja silitti Lamirin silkkistä turpaa. Myös Saraclyan isä tuli ulos ja katseli suurta olentoa. "Onko se kasvissyöjä?" Isä kysyi. "On se. Syötävästä puheen ollen..." Haltianainen sanoi ja kehotti Lamiria laskemaan vasan maahan. "Sain saalista." Haltia sanoi ja hänen isänsä tarttui vasaa jaloista ja raahasi sen talon vieressä olevaan vajaan. "Hyvä tyttö. Minun puolestani eläimesi voi jäädä." Isä sanoi ennen kuin katosi takaisin sisään. "No, jääköön. Sinä siivoat jäljet." Saraclyan äiti sanoi, mutta ei voinut peittää hymyä, joka levisi vanhan naisen kasvoille, tämän katsoessa suurta olentoa. "Mahtavaa! Kuulitkos? Saat jäädä." Saraclya kuiskasi lemmikilleen ja halasi tätä lujasti.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1951

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti Su Loka 11, 2009 4:59

Lamir

Kylä tuli esiin, vaikka Lamir ei voinut sitä nähdäkkään. Sen kuitenkin haistoi, suuret massat, erillaiset leipomukset, eläimet... Lamiria ei haitannut sokeus, se oli korvannut menettämänsä aistin hajuaistillaan. Se tunsi myös jalkojensa alla töminää. Suuri, yksinäinen Lamir tunsi olonsa hieman hassuksi, kun näin paljon eläviä olentoja ilmestyi hänen vierelleen, kuten se pieni haltialapsi, joka ojensi kättään lähemmäs. Lamir nuuski kiinnostuneena uutta hajua, ja kallisti päätään suloisesti. Lapsia, Lamir suorastaan rakasti lapsia.

Kohta tultiinkin varmasti kauniin talon eteen, ja Lamir kuunteli toinen lurppakorva hieman koholla, kun kome haltiaa juttelivat keskenään. Lamir lyhyt häntä heilahti kerran, vaikkei sitä edes nähnytkään. Näytti siltä, että hän saisi jäädä tänne! Saraclya teki käskyn, ja Lamir totteli, laskien vasan varovaisesti nsikastaan ettei se pölyyntyisi maassa. Saraclya hihkui, ja halasi uutta, isoa lemmikkiään, ja Lamir ammui uudestaan itsekkin onnellisena.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"Hey, what I've been saying? I am impossible to kill - I had to do it MYSELF, and even then I got back in the books of living just to piss people off."

Ava (c) Minä.

Viesti Ma Loka 12, 2009 6:26

Saraclya pomppi paikallaan kuin pieni lapsi. Vaikka haltialla oli hyvät ja rakastavat suhteet melkein kaikkii kylän haltioihin, hän oli tuntenut itsensä yksinäiseksi. Nyt neito oli kuitenkin löytänyt rinnalleen, mitä ihanimman ystävän ja lemmikin. Haltia hymyili leveästi ja silitteli ystäväänsä. Tämäkin vaikutti olevan tyytyväinen päästyään uuteen kotiinsa. Pian Saraclyan isä raahasi suuren heinäpaalin Lamirin eteen. "Näitä on vielä jäljellä ladossa. Meillä oli ennen hevosia ja lehmiä, mutta jouduimme hävittämään ne, koska ei ollut enää varaa pitää niitä. Nyt heinille on onneksi käyttöä, kun sinä tulit." Vanha haltia puheli Lamirille ja rapsutti tätä turvasta. Saraclya hymyili. "Oletkos näyttänyt lemmikkiäsi jo naapureille?" Isä kysyi. "En ole, mutta lähdemme tutustumaan kylään heti kun Ammu on saanut syötyä." Saraclya sanoi ja heilautti kättään yhdelle naapureista, näiden ihmetellessä suurta olentoa. "Otatko minut sitten selkääsi, kun lähdemme?" Haltia kysyi.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1951

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti Ti Loka 13, 2009 4:31

Lamir

Lamir oli täysin ihastuksissaan Saraclyan takia. Ihastukselle veti vertoja vain se heinäpaali, jonka Saraclyan isä tömäytti eteen. Kevyt raaputus sai Lamirin puhaltamaan ilmaa sieraimistaan erittäin ystävällisesti, ja erittäin isokokoinen lehmäeläintä muistuttava ''kääpiö'' nyhti kuivaa, makeaa ja rapisevaa ruohoa suuhunsa. Saraclyan kysymys sai lamirin aktsomaan tuota päin, tain ainakin näyttämään siltä, ja tuo nyökytteli isoa sarveikasta päätään. Tottakai, Saraclya oli kevyt olento, ja tuota pystyi helposti kantamaan. Ja naapureita.... olisikohan siellä lapsia!? Lamir istahti maahan, ja nyhti ruohoa lisää massuunsa. Namn~

Vähän ajan päästä, lamir oli hävittänyt heinäpaalin alkutekijöihinsä. Uros nousi ylös seisomaan, ja laski päätään että Saraclya voisi kiivetä hänen niskaansa. Tuo voisi helposti ohjata Lamiria vaikkapa sarvista tai turkista. Miten ikinä to halusi, kunhan tuo ei nyhdännyt turkkista paloja irti. Paitsi tietenkin vaihtuvaa karvaa sai aina ottaa.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"Hey, what I've been saying? I am impossible to kill - I had to do it MYSELF, and even then I got back in the books of living just to piss people off."

Ava (c) Minä.

Viesti To Loka 15, 2009 4:55

Saraclya hymyili, olennon herkutellessa heinällä. Hyvä, jos maistui. Nopeasti oli heinäpaali kadonnut ja haltia taputti lemmikkiään. "Hyvä poika." Saraclya totesi. Lamir kumartui ja haltia kiipesi tämän niskaan. "Okei. Ja liikkeelle." Haltia kehotti.

"Hei. Saraclya. Oletko löytänyt lemmikin?" Kuului huuto heidän vasemmalla puolella olevalta pihalta. Haltia-neito ohjasi otuksensa pihan portille ja hymyili ystävällisesti nuorelle pojalle. "Olenpa hyvinkin. Eikö se olekin söpö?" Saraclya sanoi. "Anna pojan rapsuttaa." Haltia kuiskasi Lamirin korvaan. "Mistä löysit tämän?" Poika kysyi. "Aroilta. olin metsällä ja tapasin tämän ison otuksen. Ystävystyimme ja otin hänet kotiini." haltia selitti.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1951

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti Pe Loka 16, 2009 12:26

Lamir

Isokokoinen, keltaruskea otus tosiaan keräsi huomiota varsin kiitettävästi. Onneksi positiivista sellaista, kiitos Saraclyan. Kääpiö käänsi päätään kuullessaan äänen sivultaan, ja löntysti lähemmäs haltian ohjaamana. Mukava ääni jatkoi, Saraclyan vastatessa. Lamir halusi tutustua tähänkin henkilöön tarkemmin, ja työnsi turpansa lähemmäs rapsutettavaksi Saraclyan kehotuksesta. Kolme lyhyttä puhallusta, eli selvä kysymys, 'kuka tämä oli?'. Lamir kallisti taas päätään kevyesti, ja nuuhki tarkemmin. Lamir kuunteli tarkkaan selitystä, ja jokainen joka Lamirin turvan näki, pystyisi vaikka vanommaan että Lamir hymyili juuri sillä hetkellä. Tietysti omalla hassulla tavallaan, mutta hymy oli hymy, ystävälliseksi tarkoitettu.

[[khh, lyhyt... tahtoo piirtää Lamirin ihmisenä...]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"Hey, what I've been saying? I am impossible to kill - I had to do it MYSELF, and even then I got back in the books of living just to piss people off."

Ava (c) Minä.

Viesti Pe Loka 16, 2009 6:11

haltiapoika ei voinut olla hymyilemättä, nähdessään Lamirin ilmeen, Saraclyan kertoessa missä nämä olivat tavanneet. "Sehän hymyilee. Hauska tutustua, olen Elrond." Poika sanoi, Lamirin puhaltaessa sieraimistaan kolme kertaa. Saraclya hymyili ja oli tyytyväinen saamaansa vastaanottoon. Toki vielä tulisi niitäkin, jotka katsoisivat oudosti, mutta ei haltianainen antanut sellaisten häiritä. Kaikki tulisivat kuitenkin huomaamaan, kuinka ihana ja suloinen hänen lemmikkinsä oli. Pian ovesta astui ulos myös pieni tyttö. "Elrond, äiti käski.. Ooh! Mikä tuo on?!" Pieni tyttö huudahti ja juoksi Lamirin luokse. "Se on lemmikkini." Saraclya sanoi nauraen, lapsen tuijottaessa olentoa silmät pyöreänä. "Onpas se iso, mutta niin kiltin näköinen." Tyttölapsi huokaisi ihastuneena. Saraclya oli tyytyväinen. Ainakin nuoremmat haltiat pitivät olennosta. "Meidän täytyy varmaan jatkaa matkaa. tulemme vielä käymään ja varmasti tulette näkemään minut ja ystäväni." Saraclya sanoi ja kannusti Lamirin liikkeelle.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1951

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti Ti Loka 20, 2009 2:11

Lamir

Haltiapoika esittäytyi, ja ovesta astui ulos pieni lapsi, joka alkoi heti kyselemään. Lamir päätti esittäytyä kunnolla, vaikkei sitä kukaan tajunnutkaan.
"Möööö.", päästi sorkkaeläin suustaan, aivan kuin olisi sanonut nimensä. Sen se itseasiassa tekikin, mutta kuten sanottu, kukaan tuskin tajusi... Pienempi kehui Lamiria, joka päätti sitten omalla tavallaan näyttää, että oli tajunut ja että oli kiitollinen kehuista: Se työnsi turpansa melkein tytön syliin, ja pukkasi niin kevyesti että sitä olisi voinut verrata vaikkapa halaukseen. Lamir ei ehkä kasvanut tästä enempää, mutta oli silti niinkin isoksi melkein lapsi. Joten ei ihme, että hän rakasti lapsia?

Saraclya ohjasi Lamiria eteenpäin, ja otus totteli kiltisti. Tosin se ammui yhden kerran hyvästeiksi uusille tutuilleen. Varmasti oli hassun kuuloista, kun joku ammui vastaukseksi, mutta niin se vain oli.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"Hey, what I've been saying? I am impossible to kill - I had to do it MYSELF, and even then I got back in the books of living just to piss people off."

Ava (c) Minä.

Viesti To Loka 22, 2009 6:36

Pieni tyttö kikatti, Lamirin työntäessä turpansa tämän syliin. "Tule käymään." Tyttö sanoi ja vilkutti kaksikolle, näiden lähtiessä. Saraclya nautti leppoisasta kyydistä, olennon selässä. "Minneköhän seuraavaksi.." Haltia mietti, silitellen samalla otuksen korvia. "Olisiko sinulla jokin mielenkiintoinen paikka, jossa haluaisit käydä?" Saraclya kysyi lemmikiltään. Pian haltia sai idean. "Käydään hakemassa hiukan lämmintä leipää." Saraclya hihkaisi ja ohjasi Lamirin eräälle sivukujalle. Pian haltia näki määränpäänsä ja osoitti sormellaan pientä puotia. "Tuolta saamme hiukan evästä." Saraclya totesi.

Haltia pysäytti Lamirin ja hyppäsi alas. "Onko ketään kotona?" Saraclya huuteli ja pian puodista tuli pikkuinen muori ja tämän mies. "No, mutta hei. Mikäs se tuo on?" Muori kysyi ystävällisesti. "Se on uusi ystäväni. Tulimme hakemaan koko kylän parasta leipää." Saraclya sanoi nauraen. Muorikin nauroi ja palasi sisään. Tämän tullessa takaisin, hänellä oli mukanaan suuri kori leipää. "Kas tässä." Muori totesi ja laittoi korin Lamirin nenän eteen.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1951

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti Ma Loka 26, 2009 4:58

Lamir

Lamir- vai pitäisikö sanoa Ammu?- löntysti jälleen eteenpäin varsin verkkaiseen tahtiin. Mitä järkeä oli kiirehtiä, olihan hän juuri syönyt! Tosin, alkoi taas hiukoa... Ainahan hänellä oli nälkä, miettii nyt Lamirin kokakin! Sorkat painuvat maahan, ja Lamir nuuski ilmaa varsin ahkerasti. Hajut nimittäin vaihtuivat aika tiuhaan. Nytkin kun tultiin sivukujalle, korostuivat pienemmät hajut suuresti. Mutta jokin muu haju peitti ne alleen, sellainen mehevä ja vettä kielelle nostattava. Ei Lamir ennen ollut tuoretta leipää haistanut, mutta pystyi heti sanomaan, että piti hajusta! He pysähtyivät, ja Lamir istahti kiltisti maahan, kuin jokin jättiläismäinen koira konsanaan. leipäkori tuli eteen, ja Lamir - ennenkuin kukaan ehti estää - napsaisi ísoimma leivän suuhunsa pitkällä kielellään ja mutusti sen poskeensa. Nam, herkkua!
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"Hey, what I've been saying? I am impossible to kill - I had to do it MYSELF, and even then I got back in the books of living just to piss people off."

Ava (c) Minä.

Viesti Ti Loka 27, 2009 5:53

Saraclya hymyili ystävälleen, tämän nähdessä leipäkorin. "Sinulla taitaa olla pohjaton maha." Haltia nauroi ja kutitti otusta mahasta. Lamirin napatessa suurimman leivän, Saraclya kiinnitti huomionsa muoriin. "Kiitos paljon." Saraclya kiitteli ja muori nauroi. "Eipä mitään. ystävälläsi taisi olla nälkä." Muori sanoi ja katseli hymyssä suin Lamirin maiskutusta. haltia nappasi korista hiukan pienemmän leivän ja nakersi sitä. "Tämä on aina yhtä hyvää." Saraclya kehui.

"Kerro kun olet syönyt tarpeeksi. Nyt saat nimittäin sinä päättää, minne haluat suunnistaa." Saraclya sanoi ja silitteli Lamirin turpaa. Haltia vilkaisi ympärilleen ja huomasi väkijoukon kerääntyneen parin metrin päähän heistä. Siellä joukko seisoi ja osoitteli Lamiria ihmeissään. Saraclya heilautti kättään ja nauroi. Eipä olleet kyläläiset nähneet ikinä näin suurta otusta. Lamirista oli paljon hyötyä pihatöissä. Saraclyan isä alkoi olla jo iäkäs ja tarvitsisi apua.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1951

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti Ma Marras 02, 2009 4:58

Lamir

Jep, pohjaton oli Lamirin kuilu, jota myös erheellisesti sanottiin vatsaksi. Lamir nyökytteli päätään, kun Saraclya kehui leipää. Sitäkö tämä oli, 'leipää'? Hurh, ainakin herkullista se oli, siitä pystyi olemaan varma. Pitkä kieli pyyhkäisi suupielet, ja nappasi nyt huomattavasti pienemmän kannikan poskeen. Lamir kallisti hieman päätään, ja näytti taas siltä kuin olisi hymyillyt. Saraclya sai osakseen pitkän puhalluksen sieraimista, kun tuo sanoi että Lamir saisi päättää. Eihän hän osannut, hän meni sinne minne lauma meni, ja nyt Saraclya oli hänen laumansa. Ei tosin niin että Lamir olisi viime aikoina matkustanut muita seuraten, mutta jos joku hänen kanssaan oli, niin lamir seurasi. Ehkäpä kääpiöbehemothit olivatkin sukua koirille eikä lohikäärmeille?

Lamir nousi seisomaan takaisin neljälle sorkalle, painaen päätään hieman. Saraclya pääsisi kyytiin helpommin. Noh, minnekkä sitten tästä?... Lamir lähti sen enempää ajattelematta kohti etelää, hassun hajun johdattelemana.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"Hey, what I've been saying? I am impossible to kill - I had to do it MYSELF, and even then I got back in the books of living just to piss people off."

Ava (c) Minä.

Viesti Su Marras 08, 2009 7:20

Saraclya hyppäsi lemmikkinsä selkään ja antoi tälle vapaat kädet päättää minne he seuraavaksi menisivät. Haltia heilautti kättään hyvästiksi ja rapsutteli lemmikkiään. Lamir oli valinnut suunnaksi etelän ja haltia nautti kyydistä. Onneksi hän oli löytänyt tuon suuren eläimen. Lamir oli niin kiltti ja rauhallinen.

"Haistatko jotain?" Saraclya kysyi, olennon kulkiessa kohti etelää, hyvinkin määrätietoisesti, ainakin haltijan mielestä. No, Lamirilla oli hyvä hajuaisti ja haltia päättikin antaa olennon seurata aistejaan, minne he sitten menivätkin.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1951

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti Su Marras 08, 2009 8:01

Lamir

Lamir käänteli päätään, nuuski kaikkea mikä kuonoon osui, tunnusteli maata allaan, kuunteli ääniä, jotka ympäröivät ison olennon... Kylä oli tosiaankin täynnä elämää. Mutta tuulen mukana tuli haju, joka sai behemothin levottomaksi. Se otti suunnaksi hajun, ja kun se vahvistui, lähti lamir yllättäen puoliravia eteenpäin. Tämä oli verta, se haju sai hänet näin levottomaksi. Se pysähtyi jarruttaen hieman liian rajusti Saraclyan mielestä varmaan, mutta haju oli tässä voimakkaillaan. Se oli jokin kuja... Lamir työnsi päänsä sinne sisään, ja ammui heikosti. Täällä oli joku. Pientä, heikkoa itkua saattoi kuulla, ja Lamir ammui uudestaan. Tulisi se nyt piilostaan, niin saataisiin selville, mikä oli hätänä. Nyt varmasti Saraclyakin huomasi, että jokin oli vialla. Ammu oli ehkä seurannut vaistojaan, ja ne olivat johtaneet tänne. Lapsirakas, melkein lapsi itsekkin, kyllä tiesi milloin joku lapsi oli vaarassa tai pulassa.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"Hey, what I've been saying? I am impossible to kill - I had to do it MYSELF, and even then I got back in the books of living just to piss people off."

Ava (c) Minä.

Viesti La Marras 21, 2009 12:56

Saraclya naureskeli Lamirin nuuskiessa hajuja. Yhtäkkiä lamir muuttui kuitenkin levottomaksi ja haltia katsahti tätä ihmeissään. "Mikä tuli?" Saraclya kysyi. Muuta haltia ei ehtinyt sanoakaan kun Lamir lähti jo puoliravia eteenpäin. Nyt Saraclyakin haistoi jotain outoa. Verta.. mistä se tuli? Haltia katseli ympärilleen ja meinasi keikahtaa alas Lamirin selästä, tämän jarruttaessa. "Mitä löysit poika?" Haltia kysyi.

Saraclua pomppasi alas Lamiris selästä ja meni kujalle, minne tämän lemmikki oli päänsä työntänyt. Nyt Saraclyakin kuuli selvästi äänen, joka tuli lapsen suusta. "Missä olet?" Haltia huudahti ja yritti etsiä lasta katseellaan. "Hyvä poika." Saraclya totesi Lamirille.

Haltia hiipi eteenpäin ja itku voimistui. Saraclya kurkkasi erään roskapöntön taakse ja näki lapsen, ehkä 8-vuotiaan. "Mikä sinulla on?" Saraclya kysyi ja polvistui lapsen eteen. Haltia huomasi lapsen kyljessä syvän haavan, josta vuoti verta. "Ei hätää. Viemme sinut sairastuvalle." Haltia sanoi ja nosti lapsen syliinsä, kantaen tämän Lamirin luokse.
Seuraava

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö