Switch to full style
Haltioiden kylä, kokonaisuudessaan. Kylä on monikerroksinen ja valoisa, ennen kaikkea luontoon sopiva. Talot ovat väriltään vaaleita, arkkitehtuuriltaan kauniita ja elegantteja. Joissakin taloissa on käytetty samaa, valkoista marmoria mitä itse aroilla sijaitsevassa linnassa. Kasvillisuutta kylässä on paljon, lähes joka nurkalta löytää seinäköynnöksiä, koristepuita ja pensaita. Kylä on täysin piilossa metsässä, sitä verhoaa lumous jonka läpi ei voi nähdä, ellei tiedä mitä pitäisi katsoa. Vain ne, jotka kylässä asuvat, löytävät sinne.
Kylä sisältää niin asunnot, kuin puodit ja torit. Toreja haltioilla ei ole niin paljoa, mitä ihmisillä, mutta kauppoja ja putiikkeja sitäkin enemmän. Majataloja on siellä täällä, osa tasokkaampia mitä toiset.

Öisin kylän kauniita katuja valaisee satunnaisesti ympäriinsä leijailevat maagiset valopallot. Päivisin auringonvaloa valoa tihkuu latvustojen lomasta. Kylää ei ympäröi muurit, eikä aidat. Haltiat luottavat täysin jo vuosisatoja toimineeseen maagiseen illuusioon, jonka ansiosta ihmiset eivät voi löytää tänne.
Viestiketju on lukittu

La Marras 21, 2009 1:17

Lamir

Saraclyakin taisi haistaa sen, ja kuulikin myös, kun Lamir sai jarrutettu kujalle. Haltioiden aisteja ei näköjään kannattanut vähätellä, vaikka Lamirin aistit olivatkin paremmat. Saraclya hyppäsi kyydistä, ja löysikin sen minkä lamir oli haistanut: noin 8 haltioiden vuosissa olevan pienen lapsen, joka nyyhkytti. Lamir työnsi turpansa varovaisesti lapsen syliin, kuin lohduttaakseen, mutta antoi sitten Saraclyalla jalan sijan, että voisi kiivetä selkään. Sairastupa? Varmaankin... Tuolla? Tuolla missä haisi verta ja surua, mutta myös yrttejä ja toivoa? Kyllä, Lamir pystyi haistamaan myös jonkin verran tunteita, kuten pelon, toivon, ilon ja surun. Kuten kaikki eläimet, joka Lamir oli. Kääpiöbehemoth lähti kävelemään kohti hajua, toivoen että osui oikeaan... Saraclya kyllä sitten huomuttaisi, jos hän menisi väärään suuntaan.
Viestiketju on lukittu