Markkina päivä


Haltioiden kylä, kokonaisuudessaan. Kylä on monikerroksinen ja valoisa, ennen kaikkea luontoon sopiva. Talot ovat väriltään vaaleita, arkkitehtuuriltaan kauniita ja elegantteja. Joissakin taloissa on käytetty samaa, valkoista marmoria mitä itse aroilla sijaitsevassa linnassa. Kasvillisuutta kylässä on paljon, lähes joka nurkalta löytää seinäköynnöksiä, koristepuita ja pensaita. Kylä on täysin piilossa metsässä, sitä verhoaa lumous jonka läpi ei voi nähdä, ellei tiedä mitä pitäisi katsoa. Vain ne, jotka kylässä asuvat, löytävät sinne.
Kylä sisältää niin asunnot, kuin puodit ja torit. Toreja haltioilla ei ole niin paljoa, mitä ihmisillä, mutta kauppoja ja putiikkeja sitäkin enemmän. Majataloja on siellä täällä, osa tasokkaampia mitä toiset.

Öisin kylän kauniita katuja valaisee satunnaisesti ympäriinsä leijailevat maagiset valopallot. Päivisin auringonvaloa valoa tihkuu latvustojen lomasta. Kylää ei ympäröi muurit, eikä aidat. Haltiat luottavat täysin jo vuosisatoja toimineeseen maagiseen illuusioon, jonka ansiosta ihmiset eivät voi löytää tänne.

Valvoja: Crimson

Avatar

Monarkki

Viestit: 13614

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Marras 07, 2009 8:37

Markkina päivä

Aran

Jälleen niitä päiviä kun päättävä taho piti taukoa kokouksista. Jokaisella oli oamt tehtävänsä ja perheensa hoidettavana, joten välillä oli hyvä pitää pientä paussia työ asioista, vaikka oltiinkin sodassa. Aran päätti tosin tehdä jotain muuta.
Kuningas puki päällensä vaatimattomat vaatteet, tumman vihreän paidan ja ruskeat, löysät housut jotka pussitti pitkävartisiin saappaisiin. Lisäksi hän veti niskaansa pitkän, vihreän takin ja paksun, hupullisen viitan. Vain vaatimatonta, kevyttä pukeutumista. Hän ei halunnut herättää liikaa huomiota sinne minne oli menossa. Aran nosti hupun päälleen ja lähti reippain ja tasaisin askelin kävelemään pois linnalta.
Vain muutama tiesi kuninkaan pikku harrastuksesta samoilla siviili vaatteissa pitkin kylään. Ne harvat olivat hänen neuvonantajansa, vaimonsa, eliitti kenraalit, muutama henkivartija ja portinvartijat. Kenenkaan muun ei siitä tarvinnut tietääkkään. Henkivartijat lähtivät kuninkaan kanssa samaan aikaan kylälle, mutta kulkivat omia teitä, ollen tarpeen tullen valmiita saapumaan kuninkaan avuksi, mikäli tuo otti heihin telepaattisesti yhteyttä.

Päästyään ulos linnan porteista, Aran suuntasi matkansa kohti kylän keskustassa olevaa toria. Tänään oli sopivasti toripäivä, mikä tarkoitti sitä että tori oli täynnä ties mitä kaupustelijoita. Aran piti väenpaljoudesta.. se sai olon tuntumaan yhtenäiseltä ja turvalliselta. Hän vihasi yksinäisyyttä, mutta johtuen asemastaan, hän olikin tottunut suuriin väkijoukkoihin.

Torilla oli väkeä joka lähtöön. Kaupustelijat möivät vaikka mitä, aina koruista ja onnen amuleteista, ruokaan ja jopa eksoottisiin lemmikeihin, kuten taskukokoisia lohikäärmeitä. Ratsu markkinat olivat talleilla päin, siellä myytiin kaikkenlaisia ratsuja aina hevosista aarnikotkiin ja yksisarvisiin.
Aran suuntasi kulkunsa torin keskelle, etsien jotain kiinnostavaa tästä samasta, vanhasta väen vilskeestä. Tosin se saisi olla jotain erittäin erikoista, mikäli se Aranin huomion saisi kiinnitettyä.

// Amaris Rein kanssa tänne~ //

Viesti La Marras 07, 2009 9:34

Rei

Rei rakasti markkinapäiviä. Ne tiesivät hänelle rahaa. Varsinkin tällaiset päivät jolloin sää oli loistava. Rei oli etsinyt itselleen loistavan esiintymispaikan. Nyt hän valmistautui esitykseen, jonka oli esittänyt niin monta kertaa, niin monilla toreilla, niin monien silmäparien edessä. Väkeä alkoi olla täälläkin ihan mukavasti. Tarpeeksi maksamaan hänelle liekeistä, jotka nuolivat hänen käsiään kuin uskolliset koirat. Rei heitti itserakkaasti hopeiset letitetyt hiuksensa olan yli, sillä tuli rakasti hiuksia liikaa. Oli aika aloittaa.
Rei kuiskasi syttymissanat, jotka vain hän tunsi. Ja liekit tulivat ja alkoivat tanssia ja kiemurrella hänen jaloissaan. Väkijoukko henkäisi hämmästyksestä. Rei oli varastanut sen huomion, mitä oli kaivannutkin. Hän kuiski tulelle ja tuli kohosi korkealle ja laskeutui sitten. Se sytytti soihdut, jotka Rei oli pannut maahan pystyyn odottamaan. Rei tarttui soihtuihin ja alkoi jonglöörata niillä, tanssien samalla kevein askelin. Yleisö, joka rakasti tulta yhtä paljon kuin pelkäsikin sitä, katseli lumoutuneena hopeahiuksista naista, jonka hiuksissa tanssi kipinöitä ja joka leikki tulella kuin lapsi rakkaimmalla leikkikalullaan.
Väkijoukon henkäykset ja huudahdukset tahdittivat nuoren naisen askelia, kun hän tanssi. Rei nauroi iloisesti. Hän eli huomiosta ja suosionosoituksista, vaikka ne toisinaan pettivätkin hänet. Hän laittoi soihdut pois ja katsoi yleisöään. Sitten hän heilautti käsiään huolettomasti ja etummaisina seisovien jalkojen juureen lensi kipinöitä, jotka aukesivat tulisiksi kukiksi. Rei heilautti jälleen käsiään ja liekit kohosivat korkeammiksi muodostaen kaksi kissapetoa, joiden kidat olivat avautuneet karjuntaan. Väkijoukko kavahti taakse päin. Rei antoi liekkien laskeutua. Hän leikki vielä hetken tulella. Sitten hän kohotti kätensä ylös. Käsistä muodostui suuri tulinen feeniks, joka kohosi tulisiivillään taivaalle haihtuen sitten. Rei kumarsi väkijoukolle.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13614

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Marras 08, 2009 12:32

Aran

Kuningas ajatteli jo poistuvansa torilta syrjäisemmille kujille, kunnes hänen silmiinsä osui katuesiintyjä, jonka ympärille oli kerääntynyt kohtalaisen paljon porukkaa ihailemaan. Kuningas pysähtyi katsomaan huppunsa alta tuota tulitanssijaa, joka selvästi sai yleisön ihailun osakseen. Ei Aran voinut kieltää etteikö tyttö osannut hommaansa, mutta tässä iässä ja asemassa tuokin oli jo vanhaa ja tuttua. Tulen kanssa tanssijoita oltiin nähty ja kuultu, mutta tämä tyttö selvästi osasi tehdä siitä esityksen arvoisen suorituksen. Aran oli varmaankin ainoa katsojista joka kiinnitti enemmän huomiota tytön liikkeisiin, kuin liekkeihin. Aran itse rakasti tanssia, joten jokainen joka tanssi sai kuninkaan huomion.

Väen kavahtaessa taakse päin kahden, tulisen kissapedon ilmestyessä, Aran hymähti ja pysyi vastoin toisten reaktiota paikoillaan. Hän osasi lukea ajatuksia, hän tiesi ettei tyttö aikonut noilla pedoilla ketään nirhata.
Tytön kumartaessa väki taputti ja alkoi kaivamaan kuvettaan. Kansa heitti tytölle pieniä, pronssi ja hopea kolikoita, mitä nyt taskun pohjalta sattui löytymään.
Kuningas katseli sivummalta kun väki alkoi jatkamaan torilla kiertelyä. Kun väki oli vähentynyt, Aran kavoi taskustaan muutaman kultakolikon ja heitti ne tytölle, vilkaisten tuota merkittävästi huppunsa alta. Sen pahemmin mitään sanomatta, Aran lähti hiljalleen kävelemään pois päin.
Kolikoita hän ei aikaisemmin viitsinyt heittää yleisön ollessa paikalla.. harvoin sitä samoojilla kahta kultakolikkoa oli jakaa katutanssijan kanssa.

Viesti Ma Marras 09, 2009 8:29

Rei

Rein kumartaessa alkoi kolikkoja sadella väkijoukon käsistä. Rei suoristi selkänsä ja katseli hymyillen hopean ja pronssin lentelyä omien jalkojensa juureen. Kiitoksen osoituksia hänelle, kunnioitusta tulen valtiattarelle. Rei rakasti esiintymistä yli kaiken ja yleisö rakasti Reitä takaisin korkojen kera.
Rei alkoi kerätä kolikoita maasta laittaen ne vyöllään roikkuvaan mustaan samettipussukkaan ennen kuin sitoi sen kiinni punaisella silkkinauhalla. Ei hullummin tänään. Jos hän esiintyisi vielä illalla, jolloin tuli näyttäisi upeammalta hämärässä tummaa taivasta vasten, olisi samettipussukka päivän päätteeksi erittäin painava. Väkijoukon alkaessa hajaantua lennähti Rein eteen tomuiselle kadulle vielä pari kolikkoa. Rein katsahtaessa niitä hänen silmänsä levisivät. Maassa lepäävät kolikot olivat kultaa. Rei hamusi kolikot kiireesti käteensä ja etsi katseellaan niiden anteliasta lahjoittajaa. Tuolla noin, huppupäinen haltiamies, joka katsoi häntä ja lähti sitten kulkemaan poispäin.
Rein kiinnostus heräsi heti. Hän oli tottunut saamaan esiintymisestään pronssia ja parhaassa tapauksessa hopeaa, useimmiten molempia, mutta kultaa antoi harva tällaiselle katutaiteilijalle. Aateliset ehkä ollessaan hyvällä tuulella, sillä rahvaallahan ei ollut tarpeeksi kultaa katutaiteilijoille tuhlattavaksi. Tuo mies ei siis ollut aivan kuka tahansa.
Hetken mielijohteesta Rei alkoi sulloa tavaroitaan laukkuun ja lähti sitten samaan suuntaan, minne oli nähnyt kullan heittäneen miehen lähtevän. Rein takana joku toinen katutaiteilija tai kaupustelija valtasi viipymättä Rein esiintymispaikan. Luultavasti se pikkupurtavaa kaupusteleva mies, joka kytännyt Rein paikkaa aamusta asti. Vallatkoon sitten sen paikan, hän löytäisi uuden. Mutta nyt Rei tahtoi uteliaana tietää kuka oli tämä joku, joka jakoi kultaa katutaiteilijalle.
Mihin kummaan mies oli ehtinyt kadota. Tuollahan hän olikin. Rei pienensi välimatkaa itsensä ja miehen välillä ja lähti seuraamaan tätä.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13614

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Marras 11, 2009 1:15

Aran

Haltiakuningas piti vauhtinsa tasaisen hiljaisena, kulkien katse maassa. Kuitenkin huppunsa suojissa mies hymyili itsekseen. Hän oli jo kohtuu kaukana esiintymispaikasta, mutta pystyi silti aistimaan ja kuulemaan tytön läsnäolon. Tuo oli siis lähtenyt seuraamaan häntä. Aran tiesi että kultaa lahjoittava tuiki tuntematon ihminen oli kiehtova, mutta että näin kiehtova?
Aran kääntyi pois torilta, syrjäisimmille kujille. Oli ihme että hän osasi vielä suunnistaa kylässä näinkin hyvin. Vaikka hän olikin kuningas, ei se tarkoittanut että hän tiesi kansansa kylän läpikotaisin. Siitä oli jo pitkä aika kun hän viimeksi kylällä oli liikkunut ja silloinkin vain vartijoiden seurassa. Kyllä hän tiesi missä oli majatalo, missä tallit ja missä lampi, mutta syrjäisemmät ja "mitättömämmät" paikat ja kujat olivat hänelle hämärän peitossa.
Päästyään kulman taakse hän pysähtyi, kääntyi ympäri ja nosti katseensa maasta tyttöön, joka häntä oli seurannut.
"En tiennyt että sinä olisit noin utelias... Rei" Aran aloitti hetken hiljaisuuden jälkeen ja hymyili pienesti "Mutta minä en nymfien ajatusmaailmasta tiedä, liekö se rotukohtainen ominaisuus olla utelias vai oletko sinä rodustasi poikkeava yksilö".
Jo heti alkuunsa Aran teki selväski että tiesi tytöstä enemmän kuin tuo pystyi arvaamaan.. ai miten? Ajatuksia ja muistoja lukemalla. Ei se sen vaikeampaa ollut. Olihan se töykeää alkaa toisen päätä tutkimaan, mutta Aran ei pahemmin lupia kysellyt edes ystäviltään. Hän oli kuningas, hän oletti että hänellä oli lupa tehdä mitä vain.. ja niinhän hänellä olikin.

Viesti To Marras 12, 2009 8:54

Rei

Rei seurasi salaperäistä kultaa jakelevaa miestä mahdollisimman vaivihkaisesti tai ainakin yritti. Eikä se kyllä aluksi kovin vaikeaa ollutkaan, kun pysyttiin ruuhkaisella markkinakadulla, mutta sitten mies alkoi vähitellen siirtyä vähemmän ruuhkaisille pikkukaduille ja mitättömille kujille. Silloin oli paljon vaikeampaa pysytellä huomaamattomissa.
Yhtäkkiä Rei kadotti seurattavansa vastaan tulevan kauppiasjoukon taakse. He olivat kai matkalla markkinoille. Hieman myöhään tosin. Rei alkoi nopeasti raivata itselleen tietä joukkion läpi, ettei kadottaisi seurattavaansa lopullisesti, sillä nämä loputtomat pikkukujat olivat käsittämättömän mutkikkaita ja Rein suuntavaistossa ei ollut kovinkaan paljoa kehumista. Kun Rei sai taas miehen näkyviinsä, hän tajusi yllättäen olevansa aivan liian lähellä tätä. Rei yritti ottaa nopeasti välimatkaa, mutta sitten mies pysähtyi, kääntyi ja alkoi puhua. Rei jähmettyi.
Rei kuunteli hämmentyneenä, kun mies puhui. Miten Ah niinpä tietysti Telepatia... Eipä ole kovin kohteliasta tunkeutua toisen pään sisään ja kaataa toisen niskaan sitten varsinainen kysymystulva. Jaa, että ovatko nymfit uteliaita? Enpä taida olla kovin kelvollinen vastaamaan tuohon, sillä en tiedä taikka tunne kovin monia lajitovereitani. Kenties olen poikkeava, sillä monilla nymfeillä on liikaa ylpeyttä esiintyä kadulla minunlaillani. Jakaa ja näytellä lahjojani julkisesti kaikkien edessä. Rei lausahti ja loihti kämmenelleen pienen liekin. Mutta et sinäkään taida olla ihan tavallinen tallaaja, sillä kuinkahan monella vaeltajalla on varaa jaella kultaa minulaisilleni.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13614

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Marras 16, 2009 1:14

Aran

Haltiakuningas hymyili itsekseen. Tyttö ei selvästikkään ollut niitä henkilöitä, jotka jäivät lukkoon jos joku yllätti heidät. Hyvä vain. Muutenkin Rei tuntui olevan voimakastahtoinen nuori nainen ja sitä kautta sai Aranilta omalla tavallaan arvostusta.. kuningas vihasi heikkoja naisia, jotka eivät osanneet pitää puoliaan missään tilanteessa.
Rei ei todellakaan jäänyt hiljaiseksi Aranin avattua suunsa, vaan tyttö pisti lähes samalla mitalla takaisin päin. Aran tuijotti huppunsa suojista kun nymfi tilitti hänelle niin sanotusta 'telepatiasta' (jota Aran kutsuisi itse mieluummin ajatusten lukemiseksi) ja siitä kuinka tuo ei pahemmin tuntenut lajitovereitaan.
Kuningas hymähti pienesti tytön mainitessa kullan.
"Nymfit harvemmin edes ajautuvat asutuksen lähelle, joten sinun täytyy olla poikkeus massasta.." Aran totesi sivuuttaen kulta asian hetkeksi "Ja eikö se ole aika kohtuutonta kysellä ystävälliseltä lahjoittajalta tämän tulon lähteitä? Ties mitä kautta kultani olisin saanut".
Aran oli lähellä käskyttää tyttöä vähät väliä, mutta jo pelkkä tytön olemus kertoi että tuo tuskin tulisi tottelemaan vaikka Aran kertoisi olevansa itse kuningas.

// jäi lyhyehköksi, koska en uskalla jatkaa ilman että kysyn: Mitä vuoden aikaa me pelataan? :D //
Avatar

Monarkki

Viestit: 13614

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Marras 30, 2009 12:36

// Täällä on melko hiljaista, joten vetäydyn hahmoni kanssa pois. Kiitos pelistä, otetaan joskus uudestaan! //

Paluu Kylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö