Hiisi vieköön || Aksu

[Crimson]

Areth

Aikaa nimitysjuhlasta oli jo kulunut viikkoja, ja asiat olivat kreivin onneksi - lähteneet etenemään heti ensimmäisestä päivästä lähtien mallikkaasti eteenpäin. Ongelmia ei juuri ollut ilmennyt joitain satunnaisia erimielisyyksiä ja turhaan ansaittuja päänsärkyjä lukuun ottamatta, eikä kansa ollut käynyt niskuroimaan uutta hallitsijaansa vastaan. Väsymys tuntui vain painavan. Kokouksissa oli täytynyt ravata jatkuvasti asioita järjestämässä - joskus jopa sellaisissa, joissa kreivin ei ollut mitään tarvinnut edes puhua pukahtaa suustaan, vaan osoittaa pelkällä läsnäolollaan että jostain tärkeästä oli kyse. Jokaisen keskustelun hän oli tarkoin painanut siitä huolimatta mieleensä. Väsymyksestä kielivät myös tummat silmänaluset. Öisin Areth näki nykyään enemmän painajaisia, kuin olisi ollut edes tarve. Joskus sama uni saattoi toistaa itseään montakin kertaa peräkkäin, saaden kreivin valvomaan toisinaan jopa aamuun asti milloin jotain kirjaa lukien, milloin vain pyörimään sängyssä vaivaantuneena. Tavallisestihan kreivi olikin yksi niistä ensimmäisistä, jotka jalkeilla olivat ennen palvelusväkeäkin.

Uusi päivä oli kuitenkin jälleen valjennut ja jo ehtinyt vauhdilla vyöryä tunneilla eteenpäin. Aurinko loisti selkeältä taivaalta ja lauhkea, mutta hetkittäin erittäin ilkeästi pureva pakkanen riehui vapaana pihalla. Pakkanen sai useimmat pysymään suosiolla sisätiloissa lämpimässä vilttiensä kätköissä, sillä varaa turhille sairastumisille ei tavallisestikaan kenelläkään ollut. Silti niitäkin harvoja, jotka olivat pakkasherraa lähteneet uhmaamaan, saattoi nähdä useampiakin kaduilla tallaamassa, eivätkä he juuri kylmästä ilmasta tuntuneet välittävän.

Yksi heistä oli kreivi Areth.
Tuo keskitalven lapsi mustine paksuine hiuksineen, jonka kehoa verhosi tummansininen polvien ylitse ulottuva samettinen takki, mustat hyvinkin jalkoja myötäilevät housut sekä pienellä korolla varustetut mustat nahkasaappaat. Harteilla lepäsi kreiville hyvinkin ominainen musta paksu viitta, lämmittämässä suurimmalta kylmältä vaikka Areth omasta mielestään kyllä olisi voinut olla ilmankin, mutta kuultuaan riittävästi vastaväitteitä asiasta, oli tuo kiskonut lopulta viitan niskaansa ihan vain muodon vuoksi. Hänkö muka paleltuisi pieneen pakkaseen? Kattia kanssa. Areth oli lapsesta saakka pitänyt talvesta enemmän kuin kesästä, eivätkä tuota talvi, sen viimat ja rätisevät pakkaset olleet tähänkään mennessä saaneet kaadettua. Eivätkä koskaan tulisi saamaankaan. Eivät sitten millään.

Koska päivälle ei ollut luvassa juurikaan muuta, kuin tuota tyypillistä ympäriinsä käyskentelyä, oli kreivi päättänyt pistäytyä hetkeksi uloskin tunkkaisen kartanonsa suojista. Haukkaamaan vähän happea niin sanotusti. Ja nauttimaan raikkaasta ilmasta kerrankin, kun siihen liikeni aikaa enemmän kuin vain hetki. Ulos pistäytymisellä vältettäisiin myös varmasti tuo jo päivittäiseksi muodostunut pään särkeminen, johon Areth ei ollut keksinyt mitään pätevää syytä, saatikka sitten nähnyt tarvetta käydä lääkärin puheilla vaivojensa kanssa. Nyt kreivi ei kuitenkaan vaivannut päätänsä murheillaan, vaan keskittyi pikemminkin nakkaamaan ne vaihteeksi ulos mielestään. Lumen verhoama luonto oli kaunista ja rauhoittavaa katseltavaa, eikä siistinä pidetyssä pihassa ollut mitään moitittavaa. Varsinkaan kulkureittien kohdalla. Ei siinä, ettei kreivi olisi voinut upottavassa hangessakin tarpoa, mutta kävely ympäriinsä oli selvästi helpottavampaa kun tiet olivat puhdistettu ylimääräisestä lumesta.
Sotilastuvan suunnalta oli jo hetken kuulunut ääniä. Ääniä, jotka olivat saaneet Arethin mielenkiinnon ja huomion vedettyä puoleensa. Niinpä tuo mustatukka olikin suunnistanut oikopäätä tarkastamaan tilannetta siltä seisomalta, ja jäänyt hieman sivummalta seuraamaan Erudessan, arvon henkivartijansa, ja tuon joukkojen jonkin näköisiä harjoituksia

[Aksutar]

Lauhtumaan käyvät pakkaset olivat saaneet jo enemmän väkeä liikkeelle koloistaan. Siltikin, ne joiden ei pihalle tarvinnut tulla, pysyivät mieluusti sisällä lämpimässä, kun lähtivät korviansa jäädyttämään ulos. Joidenkin mielestä moinen oli vain silkkaa nössöilyä. Tähän joukkoon kuului myös Erudessa. Kenraali oli tuttuun tapaansa herännyt aikaisin aamulla, joskin mitään tehtävää ei ollut toimitettavana. Joukot jotka pikkuhiljaa olivat alkaneet heräilemään, kokoontuivat sotilastuvalle keskustelemaan ja valmistautumaan päivän partioihin. Katuja vahtivat niin kuninkaan miehet, kuin kreivin eliitit. Ne joilla ei mitään tekemistä näin muutaman tunnin sisään ollut tiedossa, alkoivat keskustelemaan siitä, kuka heistä mahtoi olla paras kaksintaistelussa. Keskustelu laajeni siihen, että pian koko sotilastupa kuohui ja haasteita heitettiin suuntaan jos toiseenkin. Leikkimielessä tietenkin, eiväthän nämä veljellisissä väleissä olevat joukot nyt toisiensa päitä alkaisi oikeasti irti repimään. Millainen eliittijoukko se sellainen oli, joka ei tullut toimeen kuin yksi iso perhe?
Myös Erudessa vedettiin keskusteluun mukaan. Nainen itse ei välittänyt liittyä moiseen leikittelyyn itse, mutta kerta joku hänet soppaan heitti, ei Erudessa perääntymäänkään lähtenyt. Niinpä kilpailuhenkiset virneet koristivat itse kenenkin kasvoja, kun kenraali ilmoitti, että oli vain yksi tapa ratkaista kuka oli sanojensa mittainen. Olisihan se ollut järkevää heti alkuunsa käydä vetämässä haarniskansa ylle, mutta mitä suotta. Eru siis normaali arkivaatteissaan monien muiden tapaan lähti pihamaalle, ylle heitettiin korkeintaan viitat suojaamaan purevimmalta pakkaselta.

Niinpä aamupäivän täytti kartanolla yhteenottojen äänet. Oikeita aseita ei tietenkään käytetty, vaan harjoitus kepakkoja ja puisia miekkoja. Kukin käytti mitä asetta nyt parhaiten väitti käsittelevänsä. Jokainen sai vuorollaan haastaa sen, kenet itse mieli. Yllättävän vähän kävi haasteita itse kenraalia kohtaan, mutta se oli ymmärrettävää. Monestakin syystä. Osa ei halunnut haastaa kenraalia koska tuo oli nainen. Naiselle häviäminen olisi nolompaa, vaikka kaikki tiesivät että Erudessa oli paikkansa kenraalina ansainnut juuri taitojensa ansiosta. Toinen syy oli se, että uskoivat sata varmana häviävänsä tuolle. Kolmas syy oli se, etteivät jotkut yksinkertaisesti uskaltaneet käydä haastamaan korkea-arvoisempaa, edes leikkimielessä.

Vaikka etevä olikin, ei Erukaan aina voittanut taisteluja. Muutaman kerran aamupäivästä kenraali ottikin turpiinsa taistelussa miehiään vastaan. Ne jotka kenraalin kävivät kaatamaan, olivatkin tuon pidempiaikaisia sotilaita, jotka tiesivät naisen taktiikat ja omasivat itsekin kokemusta vuosisatojen varrelta.
Juuri nyt kenraali otti yhteen erään nuoremman sotilaan kanssa. Lupaava miehenalku osasi taistella ja antoikin Erudessalle mieleisensä haasteen. Kuitenkin, ei tuo käynyt voittamaan vanhempaansa ja pian uhmakas sotilas löysikin itsensä hangesta, kenraalin toinen miekka kaulaltaan.
Sinisen silmien katse kohosi saman tein syrjäisemmällä seisovaan mustakutriin, jota kukaan muu ei vielä ollut huomannut. Sen sijaan että sotilaat olisivat kunniaa älynneet osoittaa paikalle ilmaantuneelle kreiville, kaikui tässä kehässä hurraukset ja ilkut, samalla kun seuraava pari valmistautui ottamaan yhteen. Eru käveli pois kentältä, Kreivin luo ja heti ensitöikseen kumarsi tuolle, ottaen virallisemman asennon miehen lähettyvillä.
Herrani on näemmä ylös noussut Erudessa aloitti haltiakielellä, katseen kohdatessa Arethin kasvot Saanen kysellä, mikä herrani tuo tänne pihamaalle, sotilaiden leikkejä seuraamaan?

[Crimson]

Areth seurasi hieman kauempaa, kuinka sotilaat yksi toisensa jälkeen kävivät toistensa kanssa ottamaan mittaa toisistaan. Kreivi ei aivan täysin tiennyt mistä koko jupakassa oli kyse, mutta oletti sen kuitenkin liittyvän edes jollain tapaa sotilaitten jokapäiväiseen tavanomaiseen kuvioon. Harjoittelua. Sitä se varmasti oli. Ja eiväthän sotilaat vireessä pysyneetkään, elleivät toisinaan saaneet hieman voimiaan mitellä keskenään. Eikä pieni harjoitus ollut koskaan pahitteeksi. Tuossa hommassa kun ei koskaan voinut olla liian hyvä pitihän miehien säilyä hengissä taisteluistaan! Heidän piti olla vahvoja. Kestää huonommatkin olot ja nujertaa armotta viholliset, ja sen tämä pienimuotoinen eliittijoukkio varmasti osasi, vaikkei Areth ollutkaan vielä päässyt todistamaan joukkojensa taitoja henkilökohtaisesti.

Kukaan muu ei tuntunut pistävän merkille kreivin läsnäoloa, paitsi pian häntä kohden katseensa kohottavan kenraali, joka juuri sai viimeisimmän ottelunsa päättyneeksi. Mustatukan kasvoille nousi pieni virne. Herra oli jo ehtinyt olettaa, että voisi lipua paikalta pois yhtä liukkaasti kuin oli paikalle ilmestynytkin, mutta ilmeisesti siihen ei ollut enää mahdollisuutta. Tai voisihan hän vain kreivinä olla ja jättää huomiotta koko tapauksen, mutta se taas ei käynyt päinsä miehen omien periaatteitten suhteen. Niinpä tuo jäi seisomaan tyynenrauhallisena paikoilleen, odottaen Erudessan astelevan luokseen.

Nainen kumarsi, johon kreivi vastasi kohteliaasti pienellä pään nyökkäyksellä heti perään.
Jo aikoja sitten. Painajaiset vaivaajat jälleen, Areth tuumasi jotenkin väsyneesti ja lyhyesti kenraalille vastaukseksi tuon ensimmäiseen toteamukseen kreivin jalkeilla olosta. Katse kenraalista harhaili hetkeksi seuraamaan hieman kauempana kentällä kamppaileviin sotilaisiin, kunnes palasi takaisin platinablondiin kreivin kuultuaan tuon esittämän kysymyksen. Areth rykäisi hieman saadakseen äänensä kuulumaan paremmin.
Poikkesin haukkaamaan alun perin vain happea, mutta kuultuani mekkalointinne, päätin tulla katsomaan mistä oikein on kyse, kreivi aloitti, Ja ilmeisesti saavuinkin paikalle vain nähdäkseni sinut ja miehesi hakkaamassa toisiaan puisilla miekoilla, kierimässä lumessa kuin lapset konsanaan tummatukka sanoi, antaen tyypillisen ystävällisen hymynsä nousta viimein kasvoilleen. Katse nousi jälleen kenraalista sotilaisiin ja käsi kävi sirolla liikkeellä osoittamaan hetkeksi kohti noita.
Onko sinulla kenties annettavana jokin hyvä syy tälle kaikelle? Tai oikeastaan, mitä edes teette? kreivi kävi kyselemään.

[Aksutar]

Naisen kasvoilla kävi pahoitteleva ilme, Kreivin kertoessa että oli jälleen painajaisia nähnyt. Eru itse ei pahemmin unia nähnyt ja vaikka painajaisia näki, pääsi nainen helposti takaisin uneen. Kreivi näyttikin väsyneeltä. Mies taisi olla melko herkkäuninen tapaus. Sääli sinänsä.
Toivon todella, että unenne paranevat, herrani Eru totesi pahoittelevan ilmeen lomasta.
Kreivi kävi kertomaan mitä oli täällä tekemässä. Ilmeisesti sotilaiden kilpailuhenkinen yhteenotto oli aiheuttanut sen verran meteliä, ettei Kreivi pystynyt olemaan kurkkaamatta mitä sisäpihalla tapahtui. Ulkoisesti Erudessa oli tyynen rauhallisen näköinen, mutta sisällään tuo kirosi. Olisihan se pitänyt arvata, että meteli häiritsi jotakuta. Ja vielä itse Kreiviä. Tässähän häpeisi vielä silmät päästään.

Katse käväisi miehen käden osoittamassa suunnassa, palaten kuitenkin alta aikayksikön takaisin Arethiin.
Herrani, miehet halusivat testata, kuka heistä oli sanojensa mukaan parempi toista kaksintaistelussa Erudessa vastasi rehellisesti Arethin kysymykseen. Kreiville ei käynyt valehtelemaan, tuohan osasi mieltä tutkia ja saisi selville, jos joku päin naamaa kehtasi valehdella.
Joten tätä voisi kai kutsua jonkinlaiseksi harjoitteluksi. Taitojen testaamiseksi. Voimien kartoittamiseksi. Opitun kertaamiseksi. Miten herrani vain haluaa. Mutta mikäli tästä toimenpiteestä koituu liikaa haittaa teille, lopetamme sen samantein Kenraali tokaisi hymähtäen itsekseen pienesti. Eipä tätä nyt kunnolla voinut harjoitteluksi kutsua.. leikkiä tämä lähinnä oli, mutta se olisi epäsopivaa todeta, että isot miehet leikkivät puumiekoilla aikansa kuluksi. Oli siinäkin valiojoukko.

[Crimson]

Katse palasi kenraaliin tuon alkaessa selittää tapahtumia. Vai kaksinkamppailuista olikin kyse. Tai ainakin niin Erudessa väitti. Tuskinpa tuo valehtelemaankaan aikoi esimiehensä edessä, ja jos edes viitsisi yrittää, näkisi Areth oletettavasti yrityksen läpi turhankin helposti.
Vai niin, kreivi tuumasi, laskien katseensa sotilaista takaisin henkivartijaansa, joka yhä jatkoi puhumistaan. Kuulemansa perusteella, Areth ei laskenut peuhaamista suinkaan pelkästään huonoksi asiaksi enää kuullessaan kenraalin selvityksen asialle. Eihän siitä haittaa olisi jos nuo toisiaan huvinsa vuoksi muksisivat. Elleivät nuo toisiaan niin huonoon kuntoon toisiaan aatelleet hakkaa, etteivät työt enää onnistuisi ja muuhun ei olisi kuin sängyssä makaamiseen.

Kreivi kuitenkin havahtui hymähtäen platinablondin viimeisiin sanoihin.
Älkää suotta lopettako, eihän tämä minulle ole haitaksi lainkaan. Enemmänkin olen huolissani siitä, että loukkaisitte toisianne liikaa tuossa tohinassa koskaan ei voi tietää milloin joukkoja tarvitaan puolustamaan kylää yllättäviltä hyökkäyksiltä, Areth selitti ja naurahti hieman. Kyllähän kenraali sen varmasti itsekin tiesi, mutta mikäpä herra isoa esti huomauttamasta asiasta erikseen. Hieman tunkeileva katse kohdistui Erudessaan.
Minulla ei juuri nyt ole mitään tärkeää toimitettavaa, joten jos sallit, liittyisin mielenkiinnolla seuraamaan kamppailujanne? kreivi päätyi pyytämään, Jos siitä siis ei vain vaivaa ole.

[Aksutar]

Erudessa hymähti pienesti Kreivin huolelle siitä, että miehet kävisivät toisiaan pahemminkin telomaan.
Älkää olko huolissanne, herrani Kenraali totesi Jokainen tietää omat rajansa, jokainen tietää milloin on aika lopettaa. Tässä on vain osa miehistäni, osa on toimittamassa virkaansa. Joten voitte olla huoleti, pidämme kylänne turvallisuudesta yhä huolta.
Typeräähän se olisi ollut, jos koko kaarti olisi tässä painiskelemassa. Ties vaikka ihmiset kävisivätkin yllättämään ja löytäisivätkin tiensä tavalla tai toisella tänne. Tuskin. Toivottavasti. Kaupunki oli enemmän vaarassa, mitä metsän siimeksessä piilotteleva kylä. Mutta koskaan ei voinut olla tarpeeksi varma mistään.
Kreivin seuraava pyyntö Erudessa ei sitä kyllä pyynnöksi laskenut, ennemminkin ilmoitukseksi sai kenraalin katsomaan miestä hetken kysyvästi, mutta nyökkäsi sitten.
Siitä ei ole haittaa kenellekään, herrani. Joten jos mielitte, jääkää vain Kenraali totesi, kumarsi pienesti ja kääntyi takaisin kohden miehiä, jotka olivat jo alkaneet tiedostaa Kreivin olemassaolon.

Kenraali kävi ilmoittamaan ääneen miehille, että Kreivi tulisi seuraamaan tätä harjoitushenkistä voimien mittelemistä. Kun Kreivin olemassaolosta oltiin nyt ilmoitettu, kumarsi kukin tavallaan Arethille, osoittaen näin kunnioituksensa siniveristä kohtaan. Kaksinkamppailut jatkuivat sitten, kukin vuorollaan kävi haastamassa haluamansa henkilön. Muutama pari otti yhteen, ennen kuin yksi nuorempi sotilas asteli keskemmälle kenttää, kävellen määrätietoisen rohkeasti kohti Kreiviä. Erudessa pudisteli päätään nuorelle sotilaalle, joka ei kuitenkaan ottanut huomioon Kenraalinsa epäsuoraa kieltoa.
Mikäli teidän korkeutenne katselemaan tulee, niin kai te myös osallistumaan käytte? Sotilas kysyi Arethilta päästyään tuon eteen ja kumarrettuaan. Näin tuo nuori haltiamies esitti haasteen Kreiville.. Kenellekään muulle ei ollut tullut mieleenkään haastaa kreiviä laisinkaan. Mutta ei se myöskään kiellettyä ollut.. eihän?

[Crimson]

Jälleen pieni nyökkäys suotiin platinanvaaleat hiukset ovaamalle kenraalille. Sanaakaan Areth ei kuitenkaan vaihtanut naiselle, seurasi vain tuon perässä lähemmäs kentän laitaa, jossa sotilaat kävivät kukin vuorollaan kumartamaan hallitsijalleen hieman pistäessään merkille tuon läsnäolon. Kreivi seisoi hiljaa paikoillaan. Lievästi kiusaantuneena tilanteesta, mutta ei antanut sen näkyä ulospäin tai häiritä hänen niin harmonisessa tilassa olevaa mieltään.
Pian kamppailut kuitenkin jatkuivat. Areth seurasi tarkasti vierestä taktiikoita - joita osapuolet pyrkivät käyttämään parhaansa mukaan - painaen ne sitten tiukasti mieleensä. Niitten soveltamisesta saattaisi olla myöhemmin apua, jos miekanvarteen joutuisi joskus taas tarttumaan. Vaikka Areth olikin perehtynyt enemmän taktiikoiden ja hyökkäys strategioiden suunnittelemiseen, niin kyllä tuo miekkaakin osasi kädessään siitä huolimatta pitää. Ja pelottavan hyvin vielä käyttääkin, vaikka mieluummin käyttikin jousta. Hänhän ei itseään helpolla viholliselleen antanut, siitä saatettiin olla varmoja. Sitä paitsi, aivan täysin puolustuskyvytön kreivihän olisi suorastaan naurettava!

Viimeisin käyty kamppailu loppui viimein, ja pari poistui kehästä. Kreivi haki katseellaan hetken seuraavaa paria, joka uunista ulos astuisi. Siniverisen katse kuitenkin pysähtyi tuijottamaan terävästi muuan nuorukaista, joka kovin varmana asteli kreivin luokse ja rohkeni heittämään haasteen ilmaan mustatukalle kumarruksen kera. Areth katsoi hetken huvittuneen oloisena miestä, toinen kulma lievästi koholla. Oliko tuo tosissaan? Siltä vaikutti. Aikoiko kreivi tuon haasteeseen vastata? Tottahan toki!
Mikä ettei, mustakutri tuumasi ja kumarsi vuorostaan itse haastajalleen. Pitihän toisen rohkeutta hieman käydä ylistämään.

Areth laski mustan viittansa pois harteiltaan ja ojensi sen ensimmäiselle sotilaalle vieressään. Paksusta viitasta kun ei olisi kuin haittaa kehässä. Pitkä puinen miekka asetettiin kreivin ojennettuun oikeaan käteen, jota mies kävi pyöräyttämään sulavalla ranneliikkeellä muutaman kerran astellessaan keskemmälle kehää.
Anna tulla sitten, Areth totesi lopulta tuntiessaan itsensä valmiiksi koitokseen. Eihän hän paras miekkaa ollut käyttämään. Etenkään väsyneenä. Mutta se miten selkeästi nuoremman kasvoilta saattoi lukea tuon aikeet, antoi kreiville oman etunsa tässä kamppailussa. Kamppailua ei voitettaisi pelkällä summamutikkaisella miekan heilutukselta, tarvittiin myös taktiikka vastustajan päihittämiseen löydettävä tuon heikkoudet ja käytettävä niitä hyväksi tilanteen tullen. Ja siinäpä jos missä Areth oli hyvä.
Niin ottelu alkoi aluksi selvästi kehnommin Arethin kannalta, mutta mitä pitempään kamppailu kesti, sitä vähemmän alkoi nuorempi saada iskujaan enää vietyä perille saakka. Kreivin mieli raksutti kokoajan täysillä etsien mahdollisia heikkouksia, opiskellen toisen jalkatyöskentelyä mikä oli jo hyvin varhaisessa vaiheessa osoittautunut tavallista kehnommaksi ja tapaa hyökätä. Se oli hänen valttikorttinsa. Oppia tuntemaan vihollinen heti ensikättelyssä. Eipä aikaakaan kun ajattelutyö palkittiin, kun mustatukka tuntui olevan kaikessa askeleen jos toisenkin vastustajaansa edellä ja löi nuoren sotilaan alta aikayksikön vasten kenttää.
Turhan kömpelö jalkatyöskentelysi koituu vielä kohtaloksesi, Areth huomautti hymyillen, tarjoten kättään hangessa makaavalle nuoremmalleen rehdisti ja auttoi tuon lopulta ylös maasta. Hiljainen puheensorina ja muutamat taputukset hyvästä suorituksesta kajahtivat ilmaan, joka sai kreivinkin hymähtämään tyytyväisenä itsekseen.
Löydänkö joukostanne vielä muita kanssani kamppailemaan halukkaita?, siniverinen tiedusteli ja katseli lopulta ympärilleen. Eihän leikkiä sopinut nyt heti alkuunsa jättää kesken. Eikä hän varmasti muutamasta mustelmasta pahastuisi. Saatika sitten häviöstä .. Vai pahastuisiko?

[Aksutar]

Oletuksista poiketen Kreivi kävi hyväksymään haasteen. No, olisihan se ollut hieman kunniatonta perääntyä rehdistä ja suorasta haasteesta, mutta toisaalta tuon asema ei edellyttänyt siniveristä vastaamaan rahvaan haasteeseen. Erudessan silmistä näki kiinnostuksen nousevan Kreivin antaessa viittansa pois ja tuo asteli kehään. Aseekseen kreivi valitsi yhdenkäden miekan. Sen Erudessa jo tiesi, mutta nyt hän halusi nähdä Arethin taistelutyylin ja pistää kaikki uniikit liikkeet merkille. Ihan vain huvikseen
Kun taistelu alkoi, ei osannut sanoa kumpi noista oli niskan päällä. Eru seurasi kamppailua hiljaa tarkkaillen, siinä missä toiset katsoivat sivusta hieman ääntäkin pitäen. Eru ei käynyt kieltämään, etteikö Kreivin taistelutyyli olisi hieno, varsinkin kun noin komea mies liikkeitä suoritti, mutta sitä ei edes päässään tajunnut ihailevansa.
Taistelu ei muiden tapaan kestänyt kauhean kauaa ja pian haastanut sotilas löysikin itsensä maasta, hävinneenä. Hurrauksia ja aplodeja jaettiin Kreiville, joka kävi tarjoamaan kättään auttaakseen maassa makaavan miehen ylös.

Kreivi kävi tiedustelemaan löytyisikö lisää haastajia. supina kävi. Erudessa seisoi vankasti rivissä kädet puuskassa, katsellen hetken ympärilleen.. kunnes yksi vanhemmista sotilaista kävi tuuppaamaan Kenraalinsa kehään. Muutama haparoivan askeleen jälkeen Erudessa käännähti ympäri vilkaisemaan sotilasta, joka hänet oli tuupannut kehään. Ennen kuin nainen kuitenkaan ehti mitään sanoa, kävivät muut sotilaat puoltamaan toisen ehdotusta. He halusivat nähdä kenraalin ottavan yhteen Kreivin kanssa. Erudessan katse kiersi miehissä, kunnes kääntyi Kreiviin. Selvähän se. Ei hän kehdannut nyt perääntymäänkään käydä. Olisi vain vaikuttanut nössöltä. Niinpä Eru valitsi aseensa, kaksi lyhyempää miekkaa ja käveli ringin keskelle, kumartaen Kreiville kuten ennen kaksintaistelua oltiin opetettu tekemään.
Ei etuoikeuksia, herrani Erudessa totesi pienen virneen käväistessä kasvoilla, samalla kun nainen otti valmiusasennon ja jäi odottamaan Kreivin aloitusta Vain koska oli laskelmoinut itselleen paremmat mahdollisuudet, mikäli siniverinen tekisi siirtonsa ensin.

[Crimson]

Areth katseli maltillisena ympärilleen. Kukaan ei tuntunut supinoiltaan joutavan kehään astua, kunnes eräs törkättiin rivistä eteenpäin kukapas muu kuin Erudessa. Kreivi hymähti. Kenraali tuntui olevan hämillään tapahtuneesta ilmeisesti joku tuon alaisista oli käynyt naisen kehään työntämään, ja nyt tuota päätöstä kovasti tunnuttiin puoltavankin sotilaiden riveissä. Odotusten mukaisesti ei platinablondi käynyt perääntymään, vaikkei päätös tuon oma ollutkaan.
Kenraalin katse kääntyi lopulta kreivin puoleen ja mies soi tuolle viimeisen lämpimän katseen toistaiseksi ainakin. Miekkaa pyöräytettiin kädessä jälleen muutamaan otteeseen odottelun tiimoilla. Tämä neitokainen ei tulisi olemaan mikään helpoin vastus. Oli varmasti täysin toista luokkaa kuin aikaisemmin taitojaan ehkä liiankin uhkarohkeasti koettelemaan käynyt nuorukainen. Eihän Areth Erua ollut tositoimissa koskaan aikaisemmin nähnyt, mutta kertapa se olisi ensimmäinenkin. Helpolla ei kenraali ainakaan tulisi pääsemään siinä missä ei itse kreivikään.

Osapuolet vaihtoivat kumarrukset keskenään, joka merkitsi ottelun alkua. Kenraalin toteamus sai mustatukan hymähtämään ja virnistämään.
En odottanutkaan saavani erityiskohtelua, mustatukka totesi. Se kuka leikkiin ryhtyi se leikin kestäköön! Olipa sitten kyseessä kylän hallitsija tai ylemmän luokan kenraali, joka tässä tapauksessa sattui olemaan nainen. Erudessa kahden miekkansa kanssa näytti pelottavalta vastustajalta. Nainen ei tehnyt elettäkään hyökätäkseen ensimmäisenä, joten se jäi siis ilmeisesti Arethin tehtäväksi. Ennen kuitenkaan mitään silmitöntä päälle käymistä, analysoi siniverinen katseellaan kenraalin päästä varpaisiin, muodostaen päähänsä lukuisia vaihtoehtoja siitä, miten neitokainen saattaisi käydä vastaamaan mihinkin hyökkäykseen. Vipuvarttahan platinablondilla oli huomattavasti vähemmän mittavan kokoiseen kreiviin verrattuna, mutta pituusero tuskin muodostuisi minkään näköiseksi esteeksi kokeneelle soturille.
Lopulta Areth kävi heilauttamaan muutaman kerran miekkaansa hyvin spontaanisti kohti kenraalia. Ihan vain saadakseen toiseen vähän liikettä aikaiseksi.

[Aksutar]

Pulssi ja hengitys pysyivät rauhallisena. Sekunnit tuntuivat pitkiltä. Sen hetken ajan, kun kaikki odottivat jommankumman tekevän ensimmäisen liikkeensä. Siinä missä Kreivi arvioi Kenraalin vastausta ensimmäiseen hyökkäyksen, ehti Erudessa miettiä Arethin mahdolliset hyökkäykset. Mitään tuo ei kuitenkaan jäänyt pohtimaan tahi kiroamaan liian pitkäksi aikaa ajatuksissaan, ties vaikka Kreivi käyttäisi hyväkseen taitojansa ja luki toisen suunnitelmia päällimmäisistä ajatuksista. Kirkkaansiniset silmät tuijottivat kookkaampaa vastustajaa intensiivisesti, pienen virneen lähtiessä hiipimään naisen kasvoille.
Ensimmäinen liike kävi Kreiviltä. Ei mitään suurta, lähinnä vain toisen havahduttamista tilanteeseen. Tosin Eru oli jo tilanteen tasalla. Nainen väisti heilautukset puolittaisella askeleella taaksepäin, ennen kuin kävi itse hyökkäämään.

Kaksi nopeaa askelta, suora hyökkäys edestä, kohti kylkeä. Kahdella miekalla saman kyljen puolelle. Oli Kreivi onnistunut torjumaan tai ei, eivät hyökkäykset siihen jääneet. Nainen pysyi kokoan liikkeessä, eikä todellakaan jäänyt hyppimään miehen etupuolelle. Kahden satunnaisen hyökkäyksen jälkeen jotka jalkoihin kohdistuivat hypähti Eru ensin taaemmas ja ponnisti sen jälkeen heti voimakkaasti niin, että pääsi hypähtämään Kreivin yli tuon selkäpuolelle. Nyt katsottiin vain, kumpi ehtisi käännähtämään ensin. Eru uskoi olevansa nopeampi, käännähti ja yritti tällä kertaa saattaa lyöntinsä kreivin polvitaipeisiin. Mikäli tuo oli jo kääntynyt kokonaan, suuntasi isku kulkunsa silti jalkoihin. Heti nopean ja mahdollisesti onnistuneen iskunsa jälkeen Kenraali perääntyi reippaasti, lähtien peruuttamaan pitkin rinkiä, koittaen näin provosoida Kreiviä hyökkäämään radikaalimmin naisen päälle.

[Crimson]

Miekan heilautukset ajoivat Erudessan liikkeelle, aivan kuten kreivi olikin toivonut. Katse suorastaan liimautui lukemaan naisen silmiä ja Areth jätti puolustautumisensa näin aluksi vaistojensa varaan. Miekka nousi hieman ylemmäs pystyyn torjumaan kylkeä tavoitelleet iskut ja jalkoihin suunnatut heilautukset väistettiin vain astumalla nopeasti syrjään puisen terän tieltä. Kun kenraali sitten kuitenkin hyppäsi mustatukan ylitse tuon selkäpuolelle, ei mies kyennyt lievältä hämmennyksen sekaiselta tuntemukseltaan kääntyä kuin vain puoliksi ympäri. Kenraalin toisen miekan terä pamahti vasten kreivin omaa, ja toinen iskeytyi ikävästi polven alapuolelle. Osuma sai korkeintaan siniverisen kulmat kurtistumaan näkymättömäksi hetkeksi - muuten tuo ei näyttänyt merkkiäkään siitä, että isku olisi joltain tuntunut. Mustatukalle tyypillinen hymykään ei tuntunut edes värähtävän tuon suulla.

Platinablondihan oli yllättävän nopea kintuistaan, ja sitä samaa varmasti myös ajattelutaidoiltaan. Sen Areth oli ehtinyt pistää merkille. Toisen jalkatyöskentelyssä ei myöskään ollut aukkoja, ja sellaisten etsiminen tuntui olevan kuin neulan etsiminen heinäsuovasta. Katse seurasi tarkasti kentän laitoja myöten peruuttavaa kenraalia, samalla kun kreivi kehitti päässään iskuyhdistelmäänsä minkä seuraavana tulisi esittämään.
Hitain askelin Areth lähti lopulta astelemaan kohti Erudessaa, suunnaten miekan kärjen naista kohti. Vaikka puinen ase olikin astetta liian painava, eikä muistuttanut tyypillistä pistomiekkaa, jollaisella kreivi oli tottunut taistelemaan, saattaisi sitä siitä huolimatta käyttää samalla tavalla. Vähän hitaammin vain.
Muutama nopeampi askel kohti Erua ja suora poikittain ilmaa halkova isku lähti vasemmalta tavoittelemaan naisen kylkeä. Askel eteen ottamaan tukea, olipa isku osunut tai ei, miekka liihotti heti aikaisemman iskun perään ilman halki kenraalin ylitse, ja pyrki iskemään suoraa ylhäältä alas kohti Erun oikeaa olkapäätä. Lyöntiä seurasi potku oikealla jalalla suoraa edestä keskivartaloon tähdättynä, joko pakottamaan toiselta mahdollisesti jopa ilman pakenemaan keuhkoista tai sitten vain tyrkkäisemään taaksepäin. Paikalleen ei Areth jäänyt vielä tuonkaan jälkeen, vaan kyyristi itseään hieman matalemmalle ja iski hieman vinon pistolyöntiä muistuttavan liikkeen kohti jalkoja ja kiidätti miekan heti tuon perään iskemään ylempää kohti vuorostaan vasempaa olkapäätä. Liikesarjan jälkeen kreivi perääntyi muutamalla askeleella taaksepäin ja jäi odottamaan kenraalin seuraavaa siirtoa.

[Aksutar]

Kreivi oli oletetusti taitavampi vastus. Se sai Erun virnuilemaan. Vain murto-osa ylipäätään osuivatkin Kreiviin, tuo ehti joko väistää tai torjua suurimman osan. Yleisö sekä Erudessa odottivat jännittyneinä nyt Arethin siirtoa. Pian tuo lähtikin lähestymään kenraalia hieman hitaampitempoisemmin, mitä nainen itse liikkui. Erudessa antoi kuitenkin kreivin päästä lähelle, valmiina ottamaan vastaan iskuja tuolta, mahdollisesti antaen myös omia samalla mitalla. Ensimmäinen isku oli suora hyökkäys kylkeen. Sen Eru väisti hypähtämällä kauemmas, mutta hypähti samantein takaisin Kreivin lähettyville. Lähelle hyppäys saattoi kuitenkin olla erhe, sillä heti seuraava hyökkäys suotiin pystysuoraan ylhäältä. Ennen kuin Eru väisti, kävivät tuon miekat iskemässä Kreivin kylkiin pienet napautukset. Heti sen jälkeen käytiin väistämään, mutta hetki liian myöhään. Kreivin miekka osui Kenraalin oikeaan olkapäähän, tarkemmin ottaen käsivarteen. Pieni sähähdys pääsi ilmoille naisen huulilta. Sähähdys kuitenkin loppui lyhyeen, kreivin jalan käydessä potkaisemaan naista keskivartaloon. Koska Eru ei ollut vasten mitään ja lähti samantein peruuttamaan iskun voimasta, aiheutti se vain muutaman nopean askeleen taaksepäin. Ilmat eivät lennelleet pelloille. Totta kai se sattui, mutta mitään kipua ei näytetty.
Peruuttaminen ei loppunut siihen, vaan Kreivin seuraavat liikkeet väistettiin yksinkertaisesti hyppimällä kauemmas.

Kreivin ei annettu perääntymisensä yhteydessä odottaa sekuntiakaan. Erudessa syöksähti seuraavaan hyökkäykseen. Aluksi näytti siltä kuin Kenraali aikoisi suoraan vaan käydä aseilla huitomaan. Eru kuitenkin syöksähti aivan lähelle, löi toisen suojaavan miekan sivulle molempien miekkojensa voimalla ja hyppäsi kohden kenraalia. Kädet laskeutuivat voimalla tuon hartioille ja toinen polvi iskeytyi rintakehän alle. Heti iskun jälkeen kädet irtosivat kohteesta ja jalat hakeutuivat alta aikayksikön vasten miehen vatsaa, ponnistaen siitä vauhtia hyppyyn. Eru hyppäsi kauemmas, laskeutuen muutaman metrin päähän kreivistä. Tuon liikkeet olivat niin nopeita, että harjaantumattoman silmän oli vaikea edes huomata kaikkea, mitä Kenraali ehti tehdä muutaman sekunnin aikana.
Laskeuduttuaan maahan ei Eru enää antanut Kreiville perinteistä sinun vuorosi odotusta, vaan kävi heti uuteen hyökkäys sarjaan. Tällä kertaa nainen lähti häikäilemättömän aggressiivisesti hyökkäämään edestäpäin, suoden iskuja ja iskuyrityksiä sinne tänne Kreivin kehoon. Pian tuo lähti vielä kaikenlisäksi pomppimaan miehen ympärillä niin, että isku saattoi ensiksi kohdistua rintakehään, seuraavaksi polvitaipeisiin, seuraavaksi kylkeen, seuraavaksi minne ikinä Kenraali ehtikään hypähtää, ennen kuin iskun antoi ja hypähti uudestaan. Kaikki tämä tietenkin vauhdilla, jossa kokemattoman oli harvinaisen vaikeaa pysyä tahdissa.

[Crimson]

Miekka nousi puolustamaan kenraalin loikatessa lähemmäs, mutta se iskettiin kahden voimalla kuitenkin kevyesti syrjään. Kenraalin potku rintakehän alle sai Arethin tuhahtamaan ja kurtistamaan kulmiaan, ja Erudessan ponnistaessa kauemmas kreiviä potkulautanaan käyttäen, joutui mustatukka ottamaan muutaman tasapainoa hakevan askeleen taaksepäin pakosta. Käsi hakeutui hetkeksi pitämään kohtaa johon polvi oli aikaisemmin isketty, mutta kauaa se ei paikoillaan ehtinyt olla, kun Areth pisti merkille kenraalin hyökkäävän jälleen häntä kohti. Käsi laskettiin pois pitelemästä vatsan seutua, hakemaan tasapainoa hieman taaemmas kun mustatukka sai torjua Erudessan nopeita hyökkäyksiä yhden toisensa perään välillä epäonnistuenkin puolustautumisessaan, välillä napsauttaen välistä omiaan myös platinablondiin.
Kenraalin nopeus oli käsittämätöntä tasoa. Kentän laidalla ottelua seuraavien nuorempien sotilaitten kasvoilta saattoi nähdä hämmästeleviä ilmeitä, kun vanhemmat puolestaan vain myhäilivät itsekseen mitä ilmeisimmin sen takia, kun Areth ei juurikaan voinut suurempaan vastahyökkäykseen käydä Erun iskujen lomasta. Kreivi itse ei näitä merkille pystynyt pistämään, sillä kenraali todellakin piti hänet tarpeeksi kiireisenä iskujensa kanssa.

Hymy alkoi hiljattain hyytyä mustatukan kasvoilta. Samoin Erudessan loikkiminen ympäriinsä alkoi tuntua turhauttavampaakin turhauttavammalta - joten sillehän tulisi asettaa piste. Kreivihän voisi toisen pakottaa maahan milloin tahansa mielensä voimalla, mutta koki kuitenkin magiankäytön epäreiluksi joten jättikin kenraalin mielen toistaiseksi ainakin omaan rauhaansa. Areth tarttui lopulta kaksin käsin kiinni miekkaansa ja kenraalin seuraava isku torjuttiin voimakkaalla lyönnillä syrjään, saaden itse vastustajankin horjahtamaan hieman. Siihen loppui ainakin hetkeksi toisen hyppiminen ja kreiville siunaantui nyt parempi tilaisuus tehdä oma siirtonsa.

Mustatukka tarrasi nopeasti kiinni Erudessan toisesta olkapäästä. Muutama yksinkertainen lyönti saatettiin nopeasti pienemmän keskivartaloon, jonka jälkeen vastus nakattiin käden voimalla vain kauemmas. Areth otti nopean askeleen eteenpäin, iski miekalla kohti Erua, pyörähti naisen toiselle sivulle, soi uuden iskun tuota kohti, pyörähti jälleen väistöliikkeellä satunnaiseen suuntaan hiukset hulmuten, pysyen kuitenkin kenraalin lähellä, suoden jälleen uuden iskun naista kohti. Milloin isku kohdistui alas jalkoihin, milloin hieman ylemmäs kylkien tai jopa pään tasolle, pyrki Areth kuitenkin olemaan toisen niskan päällä, saada Erua perääntymään ja estämään tuon vallattomat ympäriinsä loikkimiset. Kreivin miekkailu alkoi hetki hetkeltä vaikuttaa ulkopuolisen silmiin ehkä enemmänkin yksin tanssimiselta platinablondin ympärillä kuin kamppailulta.

[Aksutar]

Sitä mukaan mitä Kreivin kasvoilla hymy hyytyi, nousi Erudessan kasvoille virnistys. Aropupun lailla pomppiva kenraali ei antanut vanhemmalle minkäänlaisia taukoja, vaan tuon oli itse käytävä tekemään niitä. Ja niinhän Areth kävi. Kreivi sai selvästikin tarpeekseen tästä pomppimisesta, käyden ottamaan kaksin käsin kiinni miekastaan ja heilautti sen torjumaan Kenraalinsa seuraavan hyökkäyksen. Voimakas isku sai hentorakenteisen ja kestävyyteen erikoistuneen kenraalin horjahtamaan. Ilme tuon kasvoilla muuttui yllättyneeksi, samalla kun tasapainoa haettiin muutaman askeleen jälkeen. Ennen kuin Eru ehti palautumaan hyökkäykseen, oli Kreivi tarrannut kiinni naisen olkapäästä. Jäänsininen katse nousi närkästyneen nopeasti Kreiviin, mutta kauaa ei nainen tuota käynyt katsomaan kun sai ottaakin vastaan nopeita lyöntejä keskivartaloon, jonka jälkeen nainen heitettiin helponnäköisesti kauemmaksi miehestä. Muutama tuskainen pihahdus pääsi lyöntien osuessa kehoon. Työnnön voimasta nainen otti muutaman erittäin haparoivan ja tasapainoa säilyttävän askeleen taaemmas.

Jälleen ei vastapuoli saanut aikaa levähtää, kun Areth kävi jatkamaan hyökkäystään. Ensimmäinen isku osui suoraan kohteeseensa, joka vielä haki itseään tilanteen tasalle. Seuraava isku ehdittiin torjumaan, mutta itse Eru ei ehtinyt hyökkäämään Kreivin käydessä väistelemään ja hyökkäämään lähes tanssahtelevaan tahtiin. Mielenkiintoinen tekniikka. Myöskin kaunis, jos totta puhuttiin.
Eru ei käynyt ihailemaan esimiehensä liikkeitä sen paremmin, vaan keskittyi nyt puolestaan torjumaan ja väistelemään tuon hyökkäyksiä parhaansa mukaan. Kauaa ei sitäkään yksipuolista hyökkäilyä kestänyt, kun Eru pääsi jyvälle Kreivin liikkeistä ja lähti myötäilemään niitä. Nyt kaksikko kävi keskenään miekkojen sävyttämää tanssahtelua, hyökäten ja torjuen toistensa hyökkäyksiä kukin omalla tavallaan. Liikkeessä pysyttiin kuitenkin koko ajan. Eru pysyi silti perääntyvänä osapuolena, johdattaen kaksikkoa ympäri kenttää sitä mukaan mitä Kreivi kävi hyökkäämään. Näin suorassa lähitaistelussa Kreivin kokoista miestä vastaan ei Erulla ollut varaa ottaa turhaan iskuja, joten perääntyminen ja sivuille väistely tuli luonnostaan.

Taistelu alkoi käymään voimille. Eru oli kestävyyteen erikoistunut, mutta voimakkaat iskut jotka osuivat kenraaliin verottivat kestävyyttä huomattavasti. Eru ei kuitenkaan halunnut hävitä. Millainen henkivartija se olisi, joka häviäisi itse suojelunsa kohteelle?! Likainen peli ei ollut Erun mieleen, mutta jotkut konstit hän hyväksyi jopa itseltään
Kenraali ei enää perääntynyt. Taistelu jäi paikoilleen, Erun keskittyen jälleen väistämiseen ja torjumiseen, enemmän mitä hyökkäykseen.
Olenkin aina halunnut saada tanssia herrani kanssa Kuului telepaattisesti välitetty viesti Kreivin päähän, samalla kun naisen kasvoille nousi yllättävänkin lempeän houkuttava ilme. Jäänsiniset silmät katsoivat aistikkaan kutsuvasti vanhempaa miestä, samalla kun aika tuntui hetkeksi hidastuvan kaksikon välillä. Harhautus.
Heti kun Kreivin puolustukseen tuli aukko, hypähti Eru kohden miestä. kädet hakeutuivat miehen hartioille, niskan lähettyville. Hetken näytti siltä, kuin Kenraali olisi suomassa siniveriselle suudelmaa kaiken tämän kiihkeän taistelun lomasta Toisin kuitenkin kävi.
Polvi iskeytyi jälleen voimalla Kreivin kehoon, samalla kun nainen vetäisi päätään kauemmas kreivistä, iskien lopulta otsansa vasten kreivin otsaa. Miehen hartioista otettiin voimaa ponnistaa käsillä ylöspäin ja seuraava potku suuntautuikin vasten Arethin yläkehoa, hartioiden ja rintakehän välimaastoon. Eru tiputtautui äkkiä alas, vielä kun yläkehoon kohdistuneen iskun voima pakotti Kreiviä kohden maata. Eru kyykistyi ja pyyhkäisi Arethilta jalat kirjaimellisesti alta, kaataen siniverisen maahan.

Taistelu oli ohi. Kenraali oli voittanut ja sai suosion osoituksia alaisilta. Oliko voitto ollut puhdas? Siitä voitiin olla montaa eri mieltä.
Hengästyneen naisen katse kiersi hetken kehän ympärillä seisovissa miehissä, kunnes kääntyi kreiviin. Eru käveli miehen vierelle ja ojensi kättään tuolle, auttaakseen miehen ylös, mikäli tuo avun otti vastaan


// OLIN ILKEÄ JA HITTASIN NYT SEN MISTÄ PUHUTTIIN! STONE THE HO! STONE THE HO! //

[Crimson]

Kenraali pääsi nopeasti mukaan Arethin iskujen tahtiin, ja kävikin torjumaan ja väistelemään niitä parhaansa mukaan. Kreivi sai välistä pistää kunnolla hanttiin Erudessalle, ettei tuo pääsisi jälleen hyökkääväksi osapuoleksi. Oli yllättävän kätevää pitää nopeampi vastus jatkuvassa puolustustilassa, mutta jatkuva lyöntien saatto perille ja väistely niitten jälkeen alkoivat myös verottaa hiljattain Arethin voimia.
Aikansa miekat napsahtelivat yhteen kaksikon käydessä kiivasta tanssia ympäri kehää. Kreiviä oli alkanut kummastuttaa hetki hetkeltä enemmän, miksei kenraali enää hyökännytkään niin usein, kuin oli aikaisemmin tehnyt. Yhtäkkiä toisen perääntyminenkin lakkasi, joka sai Arethin epäilemään naisella olevan jotain erityistä mielessä hänen varaltaan. Ja niinhän tuolla totta vie olikin. Jotain sellaista, johon mustatukka ei osannut reagoida millään tapaa!

Telepaattiset sanat kaikuivat Arethin päähän, ja kreivi jäi tuijottamaan häkeltyneenä, toinen kulma koholla Erudessaa. Lähestyvä miekanlyönti ohjattiin sivuun niin ettei se platinablondiin lähimainkaan olisi osunut, ja juuri kun kreivi oli suutansa avaamassa sanoakseen jotain, hypähtikin kenraali päistikkaa häneen kiinni, tunkien itsensä ehkä liiankin lähelle helposti ahdistuvaa Arethia. Hetken mustatukka jo luuli toisen aikovan suoda hänelle hellän suudelman, mutta polven isku vasten vatsaa vihjasi kuitenkin toista. Harhautus. Sekö tämä oli ollutkin?! Polvea seurasi napakka isku vasten otsaa, joka sai silmissä sumenemaan hetkeksi. Ilmeisesti kuitenkin riittävän pitkäksi toviksi, sillä alta aikayksikön Erudessa sai kumottua Arethin vasten maata.

Ottelun päätteeksi Areth rojahti vasten kylmää hankea, saaden kevyemmän lumen pöllähtämään ympärillään kaatumisen voimasta. Mies piteli otsaansa, jota vasten kenraali oli oman kovan kallonsa iskenyt hetki sitten. Silmissä ei vieläkään tuntunut oikealta. Niitä pakotti häijysti ja näkö ei ollut vieläkään palautunut täysin takaisin, melkein tuntui siltä kuin se ei olisi ottanut palautuakseen ollenkaan.
Kreivi hapuili paljaalla kädellä hetken maata maata, kunnes nosti itsensä istumaan. Toista kättä pidettiin yhä otsalla, samalla kun puoliksi avonainen pelkkää sumeaa erottava katse kiersi areenan laidat, erottaen lopulta mustatukkaa kohti ojentuvan käden. Areth aavisti, kenelle se kuuluisi, ja iski mokoman syrjään omalla kädellään, auttaen sitten itse itsensä ylös maasta. Muutama horjuva askel otettiin tasapainoa korjaamaan, mutta se ei tuntunut korjaavan täysin lievää huojuntaa, mikä kreivillä tuntui jääneen päälle.
Huijasit, kuului ykskantaan hieman näreisyyden ja vihaisuuden välimaastosta sanottu lausahdus, joka oli osoitettu kenraalille. Terävä katsekin suotiin käden alta kenraalille, vaikkei mies vieläkään erottanut mitään täysin selvästi. Kreivi oli kovin äreissään Erudessan naisellisten etujensa hyödyksi käyttämisestä. Kuka tahansahan mies tuollaiseen retkahtaisi ja sekoittaisi samantien päänsä! Niinpä Areth piti viimeisintä puhtaana huijauksena muuten niin rehdissa kamppailussa.