She's a lady || Ivyyyy

Kokoustalosta on muodostunut uusi linnan korvike piilopaikkaan, linnan siirryttyä aroille. Kokoustaloa on laajennettu ja sieltä löytyy nyt myös yksi koreileva Sali, jota käytetään kuninkaan valtaistuinsalina kun ylimystö kylässä vierailee. Kokoustalosta löytyy yhä huonetta jos toistakin, missä pitää neuvotteluja, sekä saleja, joissa viettää juhlia ja tanssiaisia.


Kokoustalo toimii Kreivi Arethdriel linnana. Kokoustalon lähettyvillä sijaitsee kuitenkin herran pieni, muttei todellakaan vaatimaton kartano. Kartanossa on kaksi kerrosta ja huoneita liiakseenkin. Kaunis ja moderni kartano on ilo silmälle, siinä missä haltioiden linnakin. Kartanon yhteydestä löytyy myös pieni, henkilökohtainen sotilastupa, sekä tallit. Kartanon pihamaa on kaunis ja hyvin hoidettu.

Valvoja: Crimson

She's a lady || Ivyyyy

ViestiKirjoittaja Aksutar » 24 Kesä 2013, 01:14

Erudessa

Keskikesän ilta oli laskeutumassa Cryptin ylle, auringon vielä kajastaessa horisontissa. Päivä oli ollut mitä hienoin kesäpäivä, kera mukavanlämpimän ilman ja kevyen, virkistävän tuulen. Koko Crypt varmasti nautti tästä päivästä ja illasta, lukuun ottamatta haltioiden kreivitärtä.
Erudessa ravasi hitaasti, mutta pakonomaisesti edestakaisin suuressa oleskeluhuoneessa. Kreivitär oli yksin, odottaen vierasta. Erittäin tärkeää vierasta. Vierasta, jota hän ei välttämättä olisi edes halunnut tavata. Ei ainakaan tässä asetelmassa! Olihan Erudessa ennenkin kuninkaallisia nähnyt, mutta silloin hän oli kenraali. Kenraali, jonka piti seisoa hiljaa paikoillaan ja vastata vain, kun häneltä jotain kysyttiin. Nyt hän oli kreivitär, jolla oli vastuu kestitä vierastaan, kuningatar Delia Cúthalionia.
Erudessa oli panikoinut koko päivän. Mitä lähemmäksi ilta oli tullut, sitä suuremmaksi paniikki ja stressi olivat kasvaneet. Tietenkään hän ei ollut puhunut asiasta Arethin kanssa, vaan piti kaiken paniikin itsellään. Tosin, Cúthalionien tapaan, osasi Arethkin ajatuksia lukea, kenties tuo oli tietoinen puolisonsa paniikista, mutta hyvää hyvyyttään ei siitä mitään maininnut. Erudessa ei edes olisi halunnut puhua siitä.

Mekko kiristi, tarkemmin ajateltuna, mekkoon kuuluva korsetti kiristi liikaa. Erudessa ei ollut tottunut pitämään yllään kauniita, naisellisia vaatteita, mutta nyt moisen ylle vetäminen oli enemmän kuin suositeltavaa. Hän oli nainen, kreivitär ja hänen piti edustaa miestään naisena, ei sotilaana, ei kenraalina. Ylleen Erudessa olikin löytänyt yönsinisen, satiinisen mekon, joka oli koristeltu hopeisin yksityiskohdin. Hihat olivat pitkät ja levenivät rannetta kohden, kyynärtaipeesta alkaen, kun taas kaula-aukko oli laatikkomainen, siveellinen. Platinanvalkeat hiuksensa Erudessa oli palvelijoiden avustuksella sitonut koristeelliselle nutturalle, jättäen sivuilta ja edestä pehkon auki. Kreivitär siirtelikin vähän väliä kasvoille valuneita hiuksia korvansa taakse, edestakaisen ravaamisensa ohessa.

Kaikki oli jo valmista tätä uniikkia vierasta varten. Oleskeluhuone oli siivottu ja paikalle oli tuotu juotavaa ja naposteltavaa, mitä ikinä kuningatar saattoikaan haluta. Huoneen parvekkeen ovet oli jätetty auki mukavanviileän kesäillan laskeutuessa. Myös parveke oli siivottu ja valmistettu vierasta varten, mikäli kuningatar halusi ulkona istua. Huoneessa oli kreivittären lisäksi kaksi palvelijaa, joista toinen seurasi tutuksi käyneen naisen ravailua huolestuneena, mutta samalla huvittuneena. Miespuolinen palvelija taas koitti olla huomioimatta emäntänsä panikointia sen enempää, sillä itsekin oli lähellä pyörtyä silkasta jännityksestä. Mikä sinänsä oli kyllä huvittavaa.
Kuningattaren vierailun syy oli kuitenkin hieman avoin. Kuulemma kuningas ja kreivi olivat päättäneet, että naisten oli aika tavata, eikä Erudessa sitä kyllä kieltämäänkään käynyt. Hän halusi totta kai tavata kuningattaren, mutta ei välttämättä näissä merkeissä. Ilmeisesti kuningattarella oli myös aikeina käydä kotikartanollaan, mutta siitä Erudessa ei ollut varma, eikä asia oikeastaan hänelle kuulunutkaan.

Lopulta ovelta kuului koputus ja sisään astui kolmas palvelija, joka kävi ilmoittamaan kuningattaren saapuneeksi. Erudessa pysähtyi niille sijoilleen ja kävi nopeasti nyökäten antamaan käskyn saattaa kuningatar kreivittären luokse. Tähän palvelija vastasi nyökäten ja lähti takaisin kuningattaren luokse, saattaen hallitsijattaren oleskeluhuoneeseen.
Erudessa pysyi paikoillaan, vetäen syvää henkeä muutaman kerran. Tai no, niin syvään, mitä koristeellinen korsetti antoi myöten. Lopulta, palvelijan saattelemana, saapui kuningatar huoneeseen ja Erudessa oli silkasta jännityksestä pyörtyä niille sijoilleen. Yllättäen Erudessalle tuli kuuma, mistä moinen sitten johtuikaan. Viuhka olisi ollut kiva juuri nyt.
Teidän korkeutenne Erudessa aloitti astellessaan kuningatarta vastaan, pysähtyen kuitenkin kunnioittavan välimatkan päähän ja kävi niiaamaan melkein oikeastaan kumartaen vahingossa ensin asiaan kuuluvalla tavalla On ilo saada tavata teidät viimein


// SHE IS JUST ANOTHER WOMAN! CALM YOUR TITS ERU! BREATHE! Eru x Delia should be a thing. Still. //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 24 Kesä 2013, 02:02

Kuningatar taitteli viimeisintä kirjettä sisareltaan. Kaunis keskikesänpäivä kukoisti maisemaa, jonka ohitse kuninkaalliset vaunut kiisivät. Valkea villi peura vilahti ohitse, saaden Delian hymyilemään, unohtamaan hetkeksi minne olikaan menossa. Se ei ollut hänen ideansa, mutta hän ei pistänyt pahakseen lähteä linnalta tekemään uusia tuttavuuksia. Aran, hänen miehestään oli ollut hyvä ajatus, että hän tekisi lähempää tuttavuutta uuden kreivittären kanssa, eikä Delialla ollut mitään syytä olla eri mieltä. Hän oli tietoinen haltianaisen taustoista, mikä teki tästä mielenkiintoisen Delialle. Nainen olisi varmasti harteikas kuten useammat miehet, mutta silti hyvin kaunis, näin kuulemansa mukaan ainakin, harteikkaisuudesta hän ei tiennyt. Vaunut heiluivat hiljalleen, pari hovineitiä juoruilivat vastakkaisella penkillä, tulleet mukaan vain matkaseuraksi, mutta jos Delialta kysyttiin, hän mielummi olisi tyytynyt vain Perianiin. "Kuningattarella ei ole hyvä olla niin voimakasta suosikkia, pitää osoittaa vaurautta monipuolisella palvelusväestöllä" Tai jotain sinne päin hän oli lukenut ja kuullut ja siksi säästänyt satyyria tältä matkalta, antanut vapaapäivän lähteä kaupungille, käyttämään palkkaansa miten mieli. Haltiakuningatar siisti kurkkuansa ja sitten helmikoristeltua hihaansa, saaden seuraneitien huomion puoleensa.

"Jahka olemme perillä, palaatte linnalle. Saatte tehdä miten mielitte, ei ole tarve palata minua vastaan." Delia antoi käskyn, niinkään edes katsomatta neitoihin.
Yllään Delialla oli vaaleansininen satiini mekko, valkeilla helmireunuksilla ja hopeisin kirjailuilla. Päähän Delia oli edustussyistä laittanut pään ympäri kulkevan hopeisen tiaran josta laskeutui helmiä ja hopea ketjuja. Häntä ei niinkään tapaaminen jännittänyt, hänet valtasi ennemminkin mielenkiinto uudesta tuttavuudesta, ellei tämä olisi samankaltainen mitä hänen kikattavat hovineitonsa, liian nuoria ja lapsekkaita. Vaikka... Kyllä Delia joskus näki itsensä näistä, harvemmin tosin, lienikö hän sitten kateellinen tuosta huolettomasta ja onnellisesta elämästä? Pyörät ajoivat kiven ylitse, heilauttaen vaunut yllättäen, saaden Delian naurahtamaan kevyesti ponnahduksen ottaessa vatsanpohjasta. Ulkoa kuului puhetta, heidän oli oltava lähellä. Ei mennytkään kauaa kun vaunut pysäytettiin ja ovi avattiin kuningattarelle. Kaunis, mukavan kokoinein kartano rakennus, samankaltainen mitä hänen synnyin kartanonsa paljastui ovien takaa, saaden Delain tuntemaan olonsa kotoisaksi melkein kokonaan. Raikasta, kesäilmaa vedettiin keuhkoihin, seuraneitien jäädessä vankkureihin, oven sulkeutuessa heidän välillään. Palvelijat kerääntyivät riviin, kumartaen kerta toisensa jälkeen, kunnes nämä, jotka olivat menneet sisälle ilmoittamaan hänen tulostaan, palasivat ohjeistamaan hänet sisälle. Delia nyökkäsi hiljaa ja seurasi sisälle kartanoon, kauniisti sisustettuun sellaiseen mikäli häneltä kysyttiin, sen esille pistoon oltiin nähty vaivaa viime tinkaan asti, Delian esittäessä, ettei huomannut yhtä palvelijoista pyyhkimässä viimeistä pölyhiukkasta taulun reunoista. Nyt alkoi vähän jännittää, aikaa eikä tilaa annettu moiselle tunteelle kuitenkaan kasvaa kun hänet ohjattiin jo suureen oleskeluhuoneeseen tapaamaan kreivitärtä, kreivitärtä joka ei ollut läheskään yhtä harteikas taikka... sotilaallisen näköinen mitä Delia oli kuvitellut. Pientä tönkköyttä haltiakuningatar pystyi kuitenkin aistimaan, neidolliset tavat eivät välttämättä olleet naiselle niinkään tuttuja, tästähän tulisi mielenkiintoista...

"Kuin myös, kiitän kutsustanne. Tuli se sitten miehiltämme tai ei, tämä on kaunis päivä tehdä uusia tuttavuuksia." Delia sanoi kaula pitkänä, hymyillen emännälleen ja niiasi vielä tälle sanojensa päätteeksi, kohteliaisuudesta.
"Näin valkean peuran matkallani tänne, olen kuullut, että se meinaa hyvää onnea matkan varrella. Luontoäiti siunannee meitä tänään." Keltaiset silmät hymyilivät, kreivitär oli nätti kuin ruusun nuppu, ehkä vähän koruton kasvoiltaan, mutta oli vaikea kuvitella tuollaista olentoa heilumassa miekan kanssa.
"Kuningas lähettää terveisensä. Olen pahoillani, olisin tuonut tuliaisia, mutta tilaamani itämaiden ruusunkukka tee ei ehtinyt perille matkaani varten."


//OFF WITH HER HEAD IF THERE'S NO CHICKEN! Perhaps it will be, Aran needs to FUQ UP//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 24 Kesä 2013, 23:12

Jestas, huoneessa tosiaan oli kuuma. Sydän tuntui takovat tuhatta ja sataa haltian rinnassa, tuon käydessä nyt ensimmäistä kertaa kokemaan ramppikuumetta. Puhuminen monen kymmenen miehen edessä ei tuntunut miltään, eikä neuvottelu korkea-arvoisten kenraalien kanssa, mutta nyt, tämä yksi nainen sai Erudessan panikoimaan sisäisesti enemmän, kuin oli sallittua.
Pieni, jokseenkin hermostunut naurahdus karkasi Erudessan huulilta kuningattaren sanojen myötä. Jos häneltä olisi kysytty, ei hän olisi koskaan tätä tapaamista järjestänyt. Hän tarvitsi paikalle muutakin väkeä, hän ei halunnut olla tapaamisen keskipiste saatikka sitten kahden kesken kuningattaren kanssa! Mistä edes tuon tasoiset naiset keskustelivat kupposen äärellä? Tuskin samasta, mitä Erudessa oli tottunut juoruamaan miesten kesken sotilastuvalla työpäivän jälkeen. Voi miksi hän oli suostunut tähän? Tai no, eihän hänellä ollut edes varaa kieltäytyä! Millainen kreivitär kieltäytyisi tapaamasta kuningatarta, kun tapaaminen järjestettiin kädestä pitäen toisen tahon toimesta! Sehän olisi ollut suora loukkaus kuningatarta kohtaan.
Mitään ei Erudessa ehättänyt vastata kuningattaren ensimmäisiin sanoihin, kun hallitsijatar kävikin niiaamaan. Miksi?! Ei tuon tarvinnut?! Ääni pään sisällä huusi Erudessan puolesta kuningattarelle moisen muodollisuuksien skippaamisesta ja poisjättämisestä täysin. Tosin, sillä hetkellä kreivitär tuli ajatelleeksi, eihän kuningatarkin osannut lukea ajatuksia? Eihän? Ei kai Tuo ei ollut syntyperältään Cúthalion, vaikkakin Winderit olivat kaukaisempaa sukua itse kuningassuville Joten. Voisiko se olla mahdollista? Ei. Toivottavasti.

N-niin kai Jälleen kerran kreivitär kävi naurahtamaan kuningattaren puhuessa valkeasta peurasta. Mistä lie tuonkin kuullut, Erudessalle moinen myytti oli täysin uusi.
Voi ei teidän olisi tarvinnut edes harkita tuliaisia Kreivitär kävi kiiruhtamaan, samalla kun kädet kävivät hermostuneesti nypläämään hihoja edessä Mutta kertokaa toki kuninkaallemme terveisiä takaisin, kun kotiin palaatte Kreivikin--- tai siis miehenikin varmasti lähettää niitä. Terveisiä siis. Teille kuin kuninkaallekin Tästä tulisi pitkä ilta.
S-saako olla juotavaa? Teetä? Viiniä? Siideriä? Erudessa tajusi vasta nyt, että olisi ehkä kannattanut etukäteen tiedustella luotettavilta lähteiltä, mitä kuningatar yleensä joi. Kreivitär kävi kuitenkin kysymystensä lomassa viittomaan kuningatarta peremmälle, kohden sivupöytää, jonka luona palvelijat sekä tarjottavat odottivat.


// Tiesitkö, että väitteen mukaan 1200-luvulla siideri oli viiniä yleisempi juoma Galiciassa. JA KOSKA HALTIOILLA ON OMENATARHA OLISI AIKA TYHMÄÄ JOS HEILLÄ EI MYÖS OMENASIIDERIÄ OLISI ASD. And Areth should be total douche too if Eru ever ever ever when super wasted was gonna do something stupid like that pffft. Vaimot, jotka eivät voi pettää miehiään heidän tietämättä. Pylly ajatuksenlukijat. Pylly. OFC THERE IS CHICKEN! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 24 Kesä 2013, 23:52

Delia

Kreivittärestä hänen ei olisi edes tarvinnut harkita tuliaisia. Delia kyllä tiesi, ettei mikään häntä sellaiseen pakottanut, mutta se olisi ollut vain kaunis ele ja sitä paitsi sellainen tee tarvitsi lisää tunnustusta. Terveiset sentään otettiin vastaan ja annettiin takaisinkin, tähän Delia kävi nyökkäämään hymyillen, esittäen jälleen ettei edes huomaisi naisen hermostunutta käytöstä. Hän ei ehkä ollut ajatusten lukija, mutta haukankatse oli hänellekin periytynyt ja se kyllä huomasi kreivittären hihojen pyörittelyn... Voi raukkaa. Tämähän oli hermostuneempi ja tukalamman oloinen kuin mitä vankina ollut ihmiskuningatar. Kuitenkin tämä ei pyörtynyt siihen paikkaan, vaan kävi kyselemään mikä hänelle maittaisi. Delia kohotti kulmiaan, astellessaan naisen viittomaan suuntaan. Tee olisi normaalisti naisen mieleen, mutta jotenkin siiderin kuuleminen pitkästä aikaa veti puoleensa, viini taas oli enemmän juhlajuoma hänestä. Ei olisi siis auttanut paljoa, vaikka Eru olisikin kysellyt etukäteen mitä kuningatar saattoi yleensä litkiä.
"En ole hetkeen maistanut omenatarhojemme antimia siiderin muodossa... Jotenkin sopiva keskikesälle, eikö sinustakin?" Tuoli vedettiin palvelijan toimesta kuningattarelle istuttavaksi ja pian kuningatar tekikin oloansa kotoisammaksi, istuutuen alas ja tiiraillen ympärilleen päätään juurikaan kääntämättä.

"Kartanonne muistuttaa niin paljon kotikartanoani, rakas nuorin sisareni asustaa yhä siellä yksinään palvelijakaartin kanssa." Pientä jutustelua pidettiin yllä, kunnes olan yli käytiin kaatamaan läpikuultavaan pikariin tätä kellertävää, kuplivaa nektaria. Näky sai Delian hymyilemään, siitä tuli lähes lapsuus mieleen ajoista, jolloin hänen vanhempansa saattoivat antaa maistaa tätä makeaa hyvää kuumina kesinä. Siihen ei kuitenkaan vielä koskettu vaan kuplien annettiin poreilla lasin reunoilla.
"Teillä on kaunis sisustus, kuka lienee suunnittelijanne?" Delia kysyi, tiiraillen jälleen, häikäilemättömämmin ympärilleen, katsahtaen sitten lopulta Erudessaan. Hän pystyi melkein nimeämään kaikki sisustajat ,jotka olivat työskennelleet linnan tärkeimmissä huoneissa, vain pientä nippeliteitoa mitä kuningattaren oli keulakuvana hyvä tietää. Turhaa sellaista, mikäli häneltä kysyttiin, kukaan ei häneltä moista enää kysyisi, mutta kuningattarena linna oli tunnettava näinkin yksityiskohtaisesti.

//I did not know but gimme all of it naow! Oh Eru you so fine~ //
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 25 Kesä 2013, 16:58

Erudessa lähti askeltamaan hitaasti kuningattaren perässä, jahka tuo oli ohi kävellyt. Hetken kreivitär saattoi levähtää ja huokaista huomaamattomasti, kun kuningattaren alati tarkkaileva katse ei ollut suunnattuna häntä kohden. Totta kai Eru oli kuullut Winderin suvun silmistä, oli hän jopa tavannut Sinisen Kuiskauksen kenraalin, totta kai tarkkaavainen ja terävä-älyinen kreivitär osasi yhdistää nämä uniikinnäköiset silmät Winderin suvun lahjaan.
No, ainakin näin lämpimänä kesäpäivänä, Teidän Korkeutenne Erudessa kävi sekunnin mietittyään mitä vastaisi kuningattaren kysymykseen juoman soveliaisuudesta kesäkeleihin. Eru ei itse pahemmin miettinyt mitä joi, vaan kittasi kitaansa sitä mitä oli tarjolla. Aina oluesta kaikkein hienoimpaan viiniin, ei sillä niinkään väliä ollut. Paitsi nyt, kun kreivittären tittelin omisti. Tietenkin Erudessa halusi edustaa puolisoaan, jota arvosti ja kunnioitti yli kaiken, niin aviopuolisona, kuin myös kreivinä, siniverisenä ja soturina. Ja epäonnistuminen missään mielessä ei koskaan ollut vaihtoehto Erudessalle, joten nyt hänen piti keskittyä vain edustamaan, olemaan se nainen, mitä ei koskaan ollut. Ehkä sittenkin olisi pitänyt kuunnella enemmän äitiä, kuin koettaa toteuttaa isän kaikki toiveet poikalapsesta

Kreivitär istui alas siinä missä kuningatarkin ja otti vastaan siideripikarin, kun palvelija sellaisen ojensi. Istuminen tuntui hyvältä, mikäli Erudessa olisi joutunut seisomaan vielä hetkeäkään, olisi hän varmasti luhistunut lattialle. Alta aikayksikön mutta sivistyneen rauhallisesti oli juomapikari löytynyt tiensä kapeille huulille, sinisen katseen noustessa pöydänpinnasta kuningattaren puoleen.
Olenkin kuullut sisarestanne. Sotilaistani osa partioi siell tai siis sotilaista osa partioi siellä päin, tietenkin. Haluammehan pitää suursukujen asunnot ja omaisuudet turvassa Kreivitär kävi tokaisemaan hieman turhautuneena, tietämättä oikein mitä nyt pitäisi sanoa tai mistä keskustella. Miksi se nyt näin vaikeaa oli?!

Katse kävi terävöitymään kuningattaren kehuessa sisustusta ja kysyessä sen suunnittelijaa. Asia, johon Erudessa ei todellakaan ollut kiinnittänyt huomiota saatikka sitten perehtynyt. Hän ei kokenut sisustuksen kuuluvan omaan vastuualueeseen, eikä siten ollut edes tietoinen, että joku olisi saattanut saada palkkaakin tämän huoneen tai koko kartanon sisustamisesta!
E Erudessa aloitti lasin laskeutuessa huulilta jälleen En tiedä. Sitä teidän täytyy kysyä kreiviltän--- siis puolisoltani. Olen asunut täällä vasta vajaan vuoden, enkä ole ehättänyt tehtäviltäni tutustumaan sen pahemmin kartanon historiaan tai tietoihin kreivitär kävi myöntämään sen pahemmin piilottelematta tosiasioita, joskin olihan se ehkä hieman noloa, ettei talon emäntä tietänyt itse talostaan mitään. Osasi hän jo täällä suunnistaa ja löysi tiensä oikeisiin paikkoihin, mutta siihen tämän talon tunteminen jäikin.


// Gimme now all there yes. Still waiting moar EruDelia art from youuuuuu yeeees. Ye draw them cute, I draw them hot-- imean //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 25 Kesä 2013, 18:04

Haltiakuningatar ei ollut niinkään tietoinen sotilaallisista tehtävistä, mutta tieto siitä, että yksi partioista oleilisi myös hänen sukunsa kartanolla, ei ollut niinkään yllätys. Hyvä vain, Lanae paran ei ainakaan tarvinnut pelätä mitään. Siro pikari nostettiin parilla sormella huulille, haltiakuningattaren seuratessa kreivittären yrittäessä kakistaa ulos oletettavasti nimeä. Siemaisu viileän siiderin jälkeen kuitenkin paljastui, ettei nainen tiennyt? Ilmeisesti tehtävät, liittyen joko tämän edeltävään tai tämänhetkiseen statukseen olivat tulleet kartanon perehtymisen edelle.
"Ah, Aivan. Vuosi on lopulta niin lyhyt aika." Delia vastasi ymmärtäväisesti, laskien pikarin lopulta kokonaan pöydälle, ei hän halunnut toista hiillostaa, lieni parempi pysyä puheenaiheissa mistä tuo tiesi varmasti.
"Lapsia teillä ei ymmärrettävästi vielä ole?" Haltiakuningatar kysyi hymyillen, lienikö tämäkin Cúthalion mies samankaltainen mitä hänen? Hieman kaukainen ja otti oman hyvän aikansa, ennen kuin otti puolisostaan sen päähyödyn; jälkeläisten tuonnin ja kasvatuksen. Ehkä heille ei oltu suotu vielä lapsia, ken tiesi? Delia olisi halunnut kysyä tarkemmin, mutta se olisi ehkä ollut liian tuttavallista jo valmiiksi hermostuneelle kreivittärelle.

"Onko teillä kenties sisaruksia? Olen pahoillani, yritin kyllä ehättää perehtyä sukupuuhunne paremmin, mutta en löytänyt loppujen lopuksi sopivaa aikaväliä. Mukavampaa tosin oppia näin toisesta henkilöstä, mikäli minulta kysyt." Delia sanoi, asetellen kädet sievästi toistensa päälle syliin, toivoen, että kreivitär ymmärtäisi ettei hänkään ollut täydellinen ja jos totta puhuttiin, Delia ei ollut edes varma kuinka hyvin heiltä löytyisi kenraalin tyttösuku heidän arkistoistaan. Pieni, nopea katsaus suotiin pöydän antimiin, niihin oltiin annettu ajatusta, todella herttaista, mutta ihan vielä Delia ei tuntenut soveliaaksi mennä mitään maistamaan.

//Woman you give me sugar, I give you honey! Same back at you in other words.//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 27 Kesä 2013, 12:11

Vuosi todellakin oli lyhyt aika, ainakin näin haltioiden mittapuulla. Siitä tietenkin kieli myös se, ettei Erudessa vieläkään ollut tottunut asemaansa saatikka tiennyt välttämättä kaikkea, mikä kreivittären olisi pitänyt tietää kuten nyt sisustuksesta vastaavan henkilön nimi. Kuka edes välitti moisista yksityiskohdista? Paitsi kuningatar. Erudessa tyytyi nyökyttelemään päätään myöntävästi kuningattaren sanoihin, kunnes haukansilmäinen tössäytti ilmoille odottamattoman kysymyksen.
ei, ei ole Eikä tule, jos Erudessa olisi saanut päättää. Sinällään hassua, ettei kuningatar moista tiennyt. Luulisi, että kuningas olisi ollut ilmoittamassa sedäksi pääsyä, mikäli serkkunsa olisi lapsia pyöräyttänyt jo maailmaan. Vai eikö tieto yksinkertaisesti kulkenut kuningattaren ja kuninkaan välillä? Ei sekään mikään ihme olisi loppujen lopuksi ollut
Lapsien hankkiminen ei kuitenkaan ollut Erudessalla ensisijaisena tehtävänä. Tosin, mikä hän oli sanomaan vastaan, mikäli kreivi halusi sukuaan jatkaa? Todennäköisesti halusikin, sehän oli periaatteessa jopa vaadittua siniverisiltä. Koko prosessi hirvitti Erudessaa. Mitä hemmettiä hän muka yhdeksän kuukautta tekisi, jos ei töitä?!
Kuitenkin, en olekaan ehtinyt vielä onnitella teitä toisesta lapsestanne Erudessa kävi lisäämään, hän oli kyllä kuullut toisesta kruununprinssistä. Jos ei keltään muulta, niin Arethilta ja häneltäkin ihan tarpeeksi.

Kuningatar kävi myös tiedustelemaan Erudessan perheestä, suvusta. Siitä kreivitär ei ollut niin ihmeissään, eihän hänen sukunsa nyt mikään kovin tunnettu ollutkaan. Hän taisi tällä hetkellä olla tunnetuin suvustaan, mutta vain, koska oli kreivin mennyt naimaan. Pelkkä perheensä ajatteleminen kuitenkin sattui hieman, eihän siitä kauaa ollut, kun isänsä oli kaatunut tannersodassa Erudessan silmien edessä
Olen ainoa lapsi Erudessa kävi kuitenkin tokaisemaan yksiselitteisesti Tosin jos jonkun veljekseni voisin laskea, niin Arvaenin kolmikon Kreivitär kävi lisäämään, olettaen, että kuningatar nyt sentään puolisonsa neuvonantajan sukunimen tunnistaisi. Siitä oli pitkä aika, kun Erudessa viimeksi oli ollut tekemisissä yhdenkään kolmen veljeksen kanssa, mutta aikanaan sitä kyllä vietettiin aikaa ja leikittiin yhdessä.


// You give me soft, I give you hard. Erudessa on tylsää seuraa, tiedän //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 21 Heinä 2013, 21:01

Lapsia ei ollut, kuten Delia arvelikin, ei hän ollut ainakaan moisesta kuullut, mutta iloisia yllätyksiä oli hyvä aina toivoa.
"Ah aivan, Kiitän. Limdur on vielä nyytti. Anton on ollut kovin utelias hänestä, pelkään pojan tulevan mustasukkaiseksi kun pitelen hänen pikkuveljeään useammin, mitä häntä." Delia naurahti, ottaen taas siemauksen makeaa siideriä. Pojat olivat nyt linnan työntekijöiden huostassa, mutta olisi haltiakuningatar mieluummin kaitsinut näitä alati itse. Tosin tällaiselle vapaalle lähteminen linnalta oli sen verran harvinainen tilaisuus, että oli parempi ottaa kaikki irti kuin mahdollista.
Eru kävi ilmoittamaan olevansa ainoa lapsi, mutta laskisi Arvaenin veljekset kuitenkin perheeseen? Kuinka mielenkiintoista, Delia ei olisi arvannut tällä olevan moista yhteyttä Arathetiin, tämän veljiä haltianainen ei sen paremmin tuntenutkaan, mutta tiesi näiden olemassaolosta. Delia saattoi tuntea tämän iloisen yllätyksen tunteen sisällään, että nämä kaksi olivat jotenkin yhteyksissä toisiinsa, vaikkei se sinänsä ollut ihmeellistä, että he olisivat temmeltäneet mukuloina pitkin mäntyjä, haltiakanta oli loppujen lopuksi melko suppea.
"Kuinka ihastuttavaa." Haltiakuningatar kommentoitsi lopulta hymyillen, "Mikäli haluat, voinen sanoa terveiset sinulta mikäli hän tulee linnalla vastaan?" Lasi laskettiin takaisin pöydälle.

Päivä jatkui loppujen lopuksi samaa rataa, Delia jatkoi Erun tiedustelua tämän elämästä, jättäen suosiolla moiset keskustelut kuten muodin taka-alalle. Sen sijaan haltiakuningatar saattoi tiedustella haltianaisen sotilaallisesta urasta, jääden loppujen lopuksi lähes kokonaan tähän aiheeseen. Toivo eli, että se myös rentouttaisi toista osapuolta.
Oli kiehtovaa, että niin siro olento, vaaleaverikköinen siro olento jopa, olisi millään tavalla mukana niin miehekkäässä ammatissa. Ammatissa jossa hänen veljensä enemmän tai vähemmän oli nokka kiinni ja ei tuntunut saavan tarpeekseen. Sellainen oli tyypillistä Dariukselle, sen haltiamiehen yhdistäminen siihen ammattiin ei ollut niinkään ihmeellistä, pikemminkin itsestäänselvyys. Siksi Delia saattoi ymmärtää sen kiehtovuuden, minkä Arethkin varmaan Erussa näki. Tuon empeilevän, hermostuneen kuoren sisällä oli sotilas, joka huusi ja miekkaili itsensä kipeäksi ja likaiseksi. Mielikuva tästä sai Delian hymyilemään. Kyllä, hän ymmärsi täsmälleen miksi Areth pitäisi tästä naisesta.
Päivä alkoi taittua iltaan, siideriä oltiin nautittu lasillinen jos toinen... Kolmaskin ehkä. Delia katsahti ikkunalle, tuumaillen kuinka pimeä ehtisi siinä ajassa tulemaan, kun vankkurit palaisivat linnalle.

Haltiakuningatar naurahti, olo oli kovin rentoutunut, eikä hän olis halunnut millään nousta, mutta ehkä tämän talouden oli määrä päästä omiin ilta askareihin ja hänen lähteä omilleen.
"Nyt, minä kiitän sinua vieraanvaraisuudestasi. Haluaisin kovasti jatkaa keskusteluamme, mutta pelkäänpä, että minun on aika palata." Delia sanoi noustessaan.
"Ehkä ensi kerralla tulet linnalle minun kestittäväksi, minusta tuntuu, että meistä voisi tulla hyviä ystäviä." Haltiakuningatar sanoi astellessaan Erun kanssa läpi kartanon kohti ulko-ovia, jotka palvelijat kumartaen avasivat, päästäen raikkaan vivahteen aulaan. Vankkurit odottivatkin kuningatarta juuri sopivasti, seuraneidit oltiin viety takaisin linnalle kuten hän oli halunnutkin, hän ei tuntenut jaksavansa päivittelyä näiden kanssa miten vierailu oli sujunut. Ei enää tänä iltana.
Delia kääntyi oven luota vielä Erun puoleen.
"Toivotan kauniita unia niin minun kuin kuninkaan puolesta. Minulla on suunnitelmissa järjestää pieni muotoiset juhlat, olisi mukava mikäli pääsisit osallistumaan." Tummaverikkö sanoi hymyillen, antaen Erulle kuitenkin vielä pientä hätävalheen toivoa, mikäli ei tuntisi oloaan hyväksi suuremman hameväen joukon kanssa;
"Ymmärrän kyllä, mikäli sinulle tulee esteitä." Tämän jälkeen haltiakuningatar niiasi pienesti, melkein vain nyökkäyksen omaisesti, ennen kuin käänsi selkänsä ja käveli vankkureiden luokse, jonka ovi avattiin ja suljettiin tämän perässä. Delia istuttuaan avasi vielä verhon ikkunan edestä, nähdäkseen Erun, ennen kuin vankkurit lähtivät liikkeelle, auringon himmeän, taivaan oranssiksi maalaaman valon enää vain pilkistäessä puiden yltä.

//SPIKE THAT CIDER. Next time. Sit Eru ei ois niin ujo c://
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 18 Elo 2013, 17:18

Kuningattaren puhuessa lapsistaan, ei Eru voinut kuin miettiä, miltä Deliasta tuntui. Hän ei ollut itse koskaan kokenut minkäänlaista tarvetta hankkia lapsia, eikä oikeastaan kokenut minkäänlaista hoivaviettiä vauvan nähdessään. Aina, jos joku tuttavapiiristä oli omia lapsiaan tuonut näytille, ei Erudessa tiennyt, miten niihin piti reagoida. Se näyttää.. vauvalta? Tosin, viime aikoina suvun jatkaminen oli hiipinyt pikkuhiljaa naisen ajatuksiin, sillä ottaessaan kreivin miehekseen, Erudessa oli suorastaan velvoitettu jatkamaan sukua. Omaansa ja Cúthalionien. Ajatus ei kuitenkaan houkutellut muutenkin neitseellistä naista, joka mieluusti olisi jättänyt lisääntymisen pois velvoituksistaan.
Se olisi oikein mukavaa, kiitos Erudessa vastasi kuningattarelle, tuon lupautuessa kertomaan terveisiä Arwaenille, jos mies sattuisi tulemaan vastaan hovissa. Erudessalla ei ollut mitään hajua, kuinka usein Arwaen ja kuningatar näkivät toisiaan, hän kun ei ollut perillä hovin sisäisistä asioista niin hyvin.

Päivä kuitenkin jatkui ja mitä pidemmälle tilanne eteni, sitä sulavammin alkoi kaksikon keskustelukin luistaa. Kuningatar lähinnä tiedusteli kreivittäreltä tuon elämästä ja taustoista, mutta välistä kävi myös Erudessa kyselemään Delialta kysymyksiä. Tämä keskustelu alkoikin tuntua jopa ihan mukavalta kreivittären mielestä. Kuningatar osoittautuikin harvinaisen mukavaksi seuraksi, vaikkakin Erudessa oli suhtautunut Deliaan varauksellisesti. Delia kuitenkin kävi osoittamaan kreivittären kaikki oletukset ja kauhukuvat täysin vääriksi. Äkkiä se aika kuluikin, kun kaksikko vauhtiin pääsi. Ennen kuin kumpikaan ehti huomata, oli kuningattaren aika jo lähteä matkaan. Sääli sinänsä, joskin jollain tasolla Erudessa oli myös huojentunut siitä, että tapaaminen oli ohitse. Hän oli selvinnyt siitä kunnialla! Nyt hän voisi vetäytyä omaan rauhaansa lepäilemään ja potemaan jälkipaniikkia siitä, oliko hän kenties tehnyt sittenkin jotain väärin tai sanonut jotain väärää tai tai tai
Tulisin oikein mielelläni hovissa käymään, jos vain kutsutte, Teidän Korkeutenne Erudessa kävi vastaamaan, nousten ylös siinä missä kuningatarkin. Pitihän hänen saattaa vierastaan, ainakin jonkin matkaa. Kaksikko taittoikin matkan oleskeluhuoneelta kartanon ulko-oville yhdessä, kuningattaren käydessä vielä ovilla kääntymään kreivittären puoleen.
Uskon, että minulta löytyy kyllä aikaa teidän kutsuillenne, Kuningattareni. Kuitenkin, osallistumiseni riippuu myös osin kreivistäni, mikäli ymmärrätte Erudessa kävi hymähtämään pienesti, samalla kun pieni, jokseenkin haikea hymy kävi nousemaan kreivittären kasvoille. Kuinka se tuntui näin surulliselta, että Delian piti jo lähteä?
Mutta toivotan teille hyvää ja turvallista paluumatkaa Kreivitär lisäsi niiaten, siinä missä kuningatarkin soi pienen niiauksen hänelle.
Sen pidemmittä puheitta poistui Delia Erudessan seurasta, jättäen kreivittären omiin oloihinsa. Ja omiin oloihinsa Erudessa myös hakeutui heti, kun pääsi. Hän ei enää jaksanut keskustella kenenkään muun kanssa, vaan kaipasi sitä omaa aikaa, jolloin miettiä läpi päivän tapahtumat.


// AHAHAHKSDFJSDKSnngh yeah. Ei niin ujo. WE KNOW WHAT WOULD HAPPEN YOU KNOW HUEHUE //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 18 Elo 2013, 17:41

Kartano katosi näkyvistä. Ympärillä valtasi luonnon rauha ja uneen vaipuva metsä. Deliankin teki mieli ottaa pienet nokoset, vankkurithan oltiin pehmustettu sisältä melko mukavaksi ja matkaa tultaisiin taitettua jonkin aikaa, ennen kuin hän pääsisi omaan petiin. Käsi kävi taskussa joka oltiin mestarellisesti räätälöity näkymättömiin hameen laskoksiin ja esille vedetiin pieni rasiamainen riipus. Delia ei usein ottanut tätä pientä helmiäiskoristeista rasiaa esille, mutta piti sitä usein mukanaan. Sen pieni, lehti kullattu lukko avattiin yhdellä sormen liikkeellä. Sen seinämään oltiin maalattu pieni, yksityiskohtainen muotokuva. Se oli muisto vanhalta ystävältä, ystävältä jonka Delia tiesi jo lähteneen. Miksi hänelle tuli nyt mieleen katsoa tätä muotokuvaa? Kenties Eru oli muistuttanut häntä siitä, millaista oli keskustella hyvän ystävän kanssa. Vaikka Eru olikin vasta uusi tuttavuus, aisti kuningatar tästä samaa tunnetta. Syvältä sykkivä huokais pyrki ulos Delian sulloessa suljetun rasian jälleen taskuunsa ja asetti päänsä kallelleen, vasten vankkurin kirjailtua pehmustetta. Matka tulisi sujumaan mukavasti, hän saattoi levätä ajan kulukseen...

Mutta kuinkas sitten kävikään...

//HUEHUEHUEHUE//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt



Paluu Kokoustalo

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron