Näytä mitä osaat || Crimson


Kokoustalosta on muodostunut uusi linnan korvike piilopaikkaan, linnan siirryttyä aroille. Kokoustaloa on laajennettu ja sieltä löytyy nyt myös yksi koreileva Sali, jota käytetään kuninkaan valtaistuinsalina kun ylimystö kylässä vierailee. Kokoustalosta löytyy yhä huonetta jos toistakin, missä pitää neuvotteluja, sekä saleja, joissa viettää juhlia ja tanssiaisia.


Kokoustalo toimii Kreivi Arethdriel linnana. Kokoustalon lähettyvillä sijaitsee kuitenkin herran pieni, muttei todellakaan vaatimaton kartano. Kartanossa on kaksi kerrosta ja huoneita liiakseenkin. Kaunis ja moderni kartano on ilo silmälle, siinä missä haltioiden linnakin. Kartanon yhteydestä löytyy myös pieni, henkilökohtainen sotilastupa, sekä tallit. Kartanon pihamaa on kaunis ja hyvin hoidettu.

Valvoja: Crimson

Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3796

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Ke Loka 12, 2011 1:43

//Nöy pröblem, KOSKA AKSUN KANSSA ON KIVAA PELATA!//

Iriador

Mies yllättyi hieman saamastaan vastauksesta. Darius tuntui pitävän korkeahaltiaa jotenkin erityisenä. Ainakin näin Iriador oli laskeskellut toisen käyttäytymisen ja puheitten perusteella.
Kuten tahdotte, punatukka sanoi nyökäten pienesti kenraalille tuon luvatessa hänen puhutella miestä tuon oikealla nimellä vain, kun kukaan muu ei sitä kuulisi. Jälleen Iriador kohtasi vanhempansa kunnioitettavan katseen ja se sai nuoren miehen sydämen hakkaamaan lujaa jännityksestä tuon rinnassa. Korkeahaltia kuunteli tummatukkaisen sanoja tarkkaavaisesti ja nyökkäsi tuon sanojen päätteeksi.
Huomenna siis. Kylän eteläpuolella, heti aamusta, punatukka toisti ja painoi sanansa tarkoin mieleensä. Tältä tapaamiselta ei ollut varaa myöhästyä.
Kun Darius sitten poistui paikalta, Iriador kumarsi tuolle hymyillen hyvästiksi. Tuon tehtyään ja muutamia ohjeita huomiselle saatuaan korkeahaltia kääntyi kannoillaan ja marssi ulos kokoustalon pihamaalta ylpeänä siitä, mitä oli juuri saavuttanut. Tänään häntä majatalolla odottaisi lämmin ruoka, kylpy sekä pehmeä peti ja pitkät yöunet. Miehen tulisi olla huomenna kunnossa, eikä jumissa ja kivuistaan kärsivä, jos Dariuksen kanssa metsään aikoi.

***

Aamu oli jo pitkällä. Iriador oli juuri saapunut uudelleen majapaikkaansa, mukanaan varhain aamulla kokoustalolta haettu uusi Sinisen kuiskauksen työasunsa. Korkeahaltia tutkaili kiinnostuneena tuota sinistä kokonaisuutta, jota hän sitten alkoi kiskoa ylleen ja toivoi tällä tavoin yllättävänsä Dariuksen. Saapumalla paikalle työasussaan. Se ei ollut kaikista tavanomaisimman näköinen, mutta päällä kevyt ja mukava. Veisi tosin aikaa että punatukka siihen tottuisi täysin ja oppisi liikkumaan sulavasti se yllään niin kuin arkivaatteissaan teki. Asu tuntui pysyvän kasassa ainakin majatalon oville saakka, josta matka Poldoran luokse alkoi. Kookas tamma odotti isäntäänsä läheisessä tallissa - tyytyväisenä sille vasta tarjottuja heiniä mussuttaen se hörähti ja nosti korvansa pystyyn nähdessään Iriadorin. Korkeahaltia silitti eläimen pitkää kiharaa harjaa ja talutti lopulta tamman ulos karsinastaan. Satulointi kävi nopeasti ja pian kookas korkeahaltia hyppäsi kookkaan yönmustan shirensä selkään.

Hetken punatukasta tuntui, että hänestä oli tullut katse magneetti, sillä lähes kaikki ohikulkijat loivat edes pienen silmäyksen kylän lävitse kulkevaan ratsukkoon. Tällaiseltako tuntui olla Sinisen kuiskauksen jäsen? Keräsivätkö kaikki eliitti kenraalin miehet samalla tapaa katseita, vai oliko Iriador vain jokin poikkeus? Korkeahaltia pudisti pienesti päätään ja hymähti itsekseen, karkottaen nuo aatteet päästään ja keskittyen nyt siihen mitä oli vastassa. Nimittäin Dariukseen, jonka punatukka saattoikin jo erottaa eteläisten porttien luota. Kauankohan oli mies mahtanut jo odottaa täällä Iriadorin saapumista. Pieni jännityksenpoikanen iski jälleen punatukkaan, mutta enää ei ollut varaa kääntyä takaisin.
Huomenta, korkehaltia toivotti kenraalille ratsunsa selästä kumartaen, päästyään tammansa kanssa riittävän lähelle Dariusta ja tämän yksisarvista. Päivä toisi varmasti mukanaan paljon jännittäviä tapahtumia ja Iriador oli siihen paljon enemmän, kuin vain valmistautunut.
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13806

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Loka 26, 2011 8:26

// Saapumalla paikalle työasussaan. Miksi luin tyttöasussaan //


Ei kulunut kauaa, kun korkea haltia näkyi jo saapuvan kera oman ratsunsa. Darius kiitti onneaan siitä, että omasi rodultaan isompikokoisemman yksisarvisen, miehen ego ei olisi kestänyt pienemmällä konilla ratsastamista, mitä alaisensa. Kenraalilla oli valtaa ja taitoa, mutta silti tuon piti tavoitella aina sitä suurempaa ja mahtavampaa vaikutelmaa itsestään. Pinnallisuus. Kai se kulki tässä suvussa. Miehillä ainakin.
Dariuksen iloksi ja yllätykseksi Iriador oli saanut päälleen jo uuden virkapukunsa. Punapää näytti vallan komealta noissa kuteissa, jopa näin heteromiehen näkökulmasta. Punaiset hiukset tosin sotivat pienesti sinisen kanssa, mutta eiköhän tuohonkin asetelmaan tottunut.
huomenta sinullekin. Olet näköjään saanut jo asusi Darius toivotti huomenet siinä missä nuorempikin, samalla kun komensi oman ratsunsa liikkeelle.
Matka jatkuikin sen suuremmitta pysähdyksistä kohti metsää. Blue ei ollut moksiskaan Iriadorin tammasta. Ori ei näyttänyt edes huomaavan tuota hieman raskasrakenteisempaa hevosta.. Kai se oli niin täynnä itseään, ettei jaksanut hevosiin edes vilkaista. Yksisarviset.

Toivottavasti et ole liian hellänä eilisen jäljiltä Darius totesi kaksikon ratsastaessa eteenpäin, haltiakylän jäädessä taakse ja lopulta kadoten näkyvistä, kun miehet ylittivät metsä illuusion rajan.
En mitään ole suunnitellut tälle päivälle.. mutta teemme partiokierroksen rajoilla, joilla ihmisiä on näkynyt liikkuvan. Mikäli törmäämme heihin, uskon sinun tietävän mitä pitää tehdä Kenraali jatkoi, ratsujen askeltaessa tasaisen jykevästi pehmeää mätästä pitkin.
Darius otti riskin ottaessaan mukaansa vain Iriadorin. Mitä jos mies olikin petturi? Kavaltaisi eliitti kenraalin ja luovuttaisi ihmisille, jos niihin törmättäisiin. Darius kyllä pärjäsi tavallisia partio sotilaita vastaan leikiten, mutta mikäli soppaa tulisi sekoittamaan joku, joka olisi taistelutaidoiltaan Iriadorin tasolla, ei Kenraalilla olisi mahdollisuuksia. No, melkein puoli kokoustaloa oli eilen kuullun kenraalin kutsun tälle nuoremmalle, joten jos Darius katoisi ja Iriador palaisi, heräisivät kaikkien epäilyt varmasti..
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3796

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Su Marras 06, 2011 12:51

//Koska Iriadorin naisellinen puoli on hiljalleen alkanut puhjeta kukkaan. Varo vain, sillä on mekko takuulla selkärepussa mukana Dariuksen varalta!//


Iriador

Kyllä vain. Räätälinne ovat yllättävän nopeita työssään, punatukka sai tuumattua kenraalille ennen kuin kannusti hevosensa liikkeelle. Ratsukot lähtivät astelemaan hiljakseen eteenpäin ja korkeahaltia kääntyi hieman nähdäkseen kuinka illuusion ylitettyään haltiakylä katosi heidän takaansa näkyvistä kokonaan. Loitsu, joka tuota piilotettua valtakuntaa suojasi, oli aivan ylivoimainen. Miten sellainen oli keksitykin langettaa kylän ympärille? Ja ketkä sen olivat langettaneet, noidat, velhot, kuninkaat? Tiedä häntä, Cryptin historia oli muutenkin tälle kaukaa muualta tulleelle korkeahaltialle vielä hyvin vieras.

Iriador kääntyi jälleen katsomaan eteensä, kun Dariuksen ääni kantautui tuon korviin.
Ehkä hieman, mutta pärjään kyllä paremmin kuin uskotkaan, punatukka ehti sanoa, kunnes kenraali aloitti jälleen puhumisen. Eihän olisi ollut ollenkaan soveliasta puhua näin arvokkaan miehen sanojen päälle, ties mitä siitä olisi seurannut. Kenraalin sanoihin punatukka ei voinut kuin nyökätä. Haltiaa mietitytti suuresti, miksi Darius oli kierrokselle valinnut vain hänet? Suunnitteliko kenraali jotain kenties hänen päänsä menoksi? No ainakin Iriador olisi valmis pistämään vastaan, jos he johonkin tällä matkalla törmäisivät, siitä ei ollut epäilystäkään, vaikka mies olikin hieman heikossa kunnossa eilisen murjonnan jälkeen. Ja olisihan se suuri kunnia tulla eliittikenraalin tappamaksi Iriador nauroi hiljaa mielessään mielikuvalle, mutta kääntyi pian katsomaan Dariusta.
Liikkuvatko ne kaksijalkaiset suurillakin joukoilla? En osaa kuvitella yksittäisien vakoojien tai sotilaiden tulevan näin lähelle haltioiden maita, punatukka onnistui kysymään Dariukselta.
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13806

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Marras 15, 2011 5:09

Räätälien täytyi olla nopeita. Varsinkin hovin räätäleiden. Miten ihmeessä kuningas selviäisikään, jos hänen lempi takkinsa hiha ratkeaisi, eikä sitä saisi korjattua alta vuorokauden! Yleensä räätälit joutuivat työskentelemään täysillä, turhamaisuuden takia. Mutta uusien eliitti joukkolaisten asusteiden väsääminen ei ollut turhaan. Darius virnisti pienesti Iriadorin kertoessa olevansa hieman turtana, mutta pärjäisi silti.
Hyvä niin. Kipu kertoo että olet elossa Darius totesi ohimennen, jättäen sitten alaisensa mahdollisen paapomisen sikseen. Mikäli tuo ei pientä kipua kestänyt, ei Iriadorilla ollut mitään asiaa armeijaan. Tuskin hänen tasoisensa kouluttautunut mies nyt pientä lihaskipua kavahti. Toivottavasti.

Mustahiuksinen jäi hetkeksi miettimään asiaa tarkemmin, Iriadorin esitettyä kysymyksen koskien vihollisen joukkoja. Mitään varmaa tietoa lähistöllä nähdyistä ihmisistä ei ollut, mutta kaksi erilaista huhua oli liikkunut.
Yhden tahon mukaan lähistöllä olisi liikkunut vain satunnaisia metsästäjiä. Siltikin, on pidettävä huoli etteivät nuo liian lähelle kylää eksy Darius kertoi, samalla kun piti silmällä ympäristöä.
Toisen tahon mukaan kyseessä on etsintäpartio. Ihmiset toivovat löytävänsä kylän nyt, kun tantereella on suurin osa joukoista. Uskovat ilmeisesti pystyvänsä kaatamaan kylän, mikäli sen löytävät Kenraali kertoi, siirtäen katseensa sitten Iriadoriin Eivät he tyhmiä ole. Vain vähän hitaita ajattelemaan.
Mutta, kerro jotain itsestäsi. Epävirallisesti. Perhettä? Ketään rakasta jolla sinua voisi kiristää? Tiedät kai, että oma kansa menee rakkaan edelle tässä rykmentissä. Sen takia suurin osa sinisen kuiskauksen miehistä pysytteleekin kaukana viehättävämmästä sukupuolesta tai siitä, mihin nyt ikinä on mieltynytkään Darius jatkoi, kääntäen keskustelun ehkä turhankin yksityiseen asiaan. Mutta kenraali vaati tietää kysymyksiinsä vastauksen ennemmin tai myöhemmin.

// Nyt ne molemmat luulee et toinen meinaa puukottaa selkään ja sitten ne alkaa tapella keskenään ja kun Darius painaa Iriadorin rajusti vasten puuta, pysähtyy kaksikko ja pian taistelu vaihtuu tuliseksi suutelemiseksi. Täydellinen Yaoi tarina! Nyt vaan kuvittamaan//


// 4. joulukuuta
Kiskaisen hahmoseni pois, kun täällä on vähän epäaktiivista >: Jos haluat jatkaa, niin ota yhteyttä yksärillä~ Jos taas et, niin voidaan sopia että ne meni ja jutteli ja sitten tuli kotiin >:3 //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3796

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Ke Joulu 07, 2011 11:47

Iriador

Hetken mies epäili että oli kysynyt jotain väärää, kunnes sai Dariukselta itseään helpottavan vastauksen. Tuntui tosiaan siltä, ettei ihmisiä tahdottu turhan lähelle piilossa olevaa kylää, vaikka sieltä varmasti joukkoja löytyisikin pistämään matalaksi pienemmät joukot. Olihan tuo ymmärrettävää, kun sota oli käynnissä. Jos piilopaikan sijainti selviäisi ihmisille, keskittäisivät nuo hyökkäyksiään tiuhempaan tahtiin ja suuremmilla joukoilla varmasti tähän osaan metsää taistelukenttien sijaan. Tiedä sitten, olisivatko haltiat askeleen ja ajatuksen verran edellä tuossakin ja pistäisivät pisteen touhulle saman tien.

Jälleen Darius osasi yllättää kysymyksellään Iriadorin. Punapää ei ollut osannut kuvitellakaan kenraalin alkavan urkkia mitään hänen yksityiselämästään. Nyt kun tähän oltiin kuitenkin päästy, olisi epäkohteliasta kieltäytyä kertomasta mitään tai kierrättää kysymys toisesta korvasta sisään ja toisesta vastoin ulos ja olla kuin mitään ei olisi koskaan kuultukaan.
Jos niin vaadit, kai minun täytyy jakaa jotain menneistä kanssasi, punatukka sanoi ohessa raapiessaan päätänsä, Olen kotoisin meren takaa, kaukaa idästä, jonne isänikin katosi aikoja sitten omille teilleen. Kukaan ei sen koommin hänen peräänsä huudellut, tiedä onko vanha kurppa enää elossakaan. Sisareni ovat myöskin kadonneet omille teilleen, ja äitini elää ihmisiä kannattavan puolihaltian kanssa merillä. Perheeni ei ole niin tärkeä osa elämääni enää, Iriador kertoi mitään säästelemättä. Olihan tuo aika kuultavaa kun puolet perheestä olivat kadoksissa jossain missä lie ja äiti eli lähestulkoon ihmisen kanssa.
Rakkaita minulle ovat ainoastaan ystäväni. En ole koskaan ajatellut perheen perustamista tai mitään .. sellaista. Tiedät varmaan, punatukka selitti, Entä sinä? Onko edes sopivaa urkkia asiaa sinulta? Taidat olla aika omistautunut työllesi, vai olenko täysin väärässä? Iriador kysyi ja kääntyi katsomaan Dariusta.


//And the game is on, AGAIN//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13806

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Joulu 15, 2011 3:38

No, Iriador lähti avautumaan perheestään paremmin. Kävi ilmi ettei tuolla pahemmin ollut minkäänlaisia suhteita kotiväkeen ollenkaan.. minkä Darius laski hyväksi asiaksi. Eipähän olisi siskoja tai veljiä kitisemässä Iriadoria palaamaan kotiin tai äitiä joka mussuttaisi armeijan vaarallisuudesta. Lisäksi Iriador kertoi, ettei hänellä pahemmin rakastettuja ollut, vain ystäviä. Ystävät olivat hyväksi, kunhan heitä ei mainostanut kaduilla. Joku saattaisi vielä ottaa hyödyn irti ja käydä uhkailemaan läheisiä. Mutta Iriador ei ollut edes harkinnut perheen perustamista, mikä oli hyvä. Jälkeläisiä ehti hankkimaan myöhemminkin. Ainakin näin haltiana.
Seuraavaksi punatukka uskaltautui kyselemään itse kenraalin elämästä. Darius hymähti pienesti, miettien hetken vastaisiko edes tuohon kysymykseen vai ei. Eihän se ollut väärin kysyä, mutta harvemmin kenraali joutui moisiin kysymyksiin vastailemaan.

Ainoat ystäväni ovat mieheni, jotka ovat omistautuneet työlleen
Darius vastasi lopulta, kääntäen mietteliäänoloisen katseensa Iriadoriin Onhan minulla kaksi sisarta, toinen heistä itse kuningattaremme, mutta en edes muista milloin viimeksi olisi heitä tavannut lähin sukulainen on sitten itse kuningas ja hänkin erittäin kaukaista sukua.. joten ei, en voisi sanoa että minulla perhettä olisi.
Kenraali virnisti pienesti.
Ja naiset ovat vain työn tiellä Oli viimeinen lisäys työnarkomaaniselta kenraalilta. Mutta tottahan se oli, mikäli kotona olisi ollut vaimoke, olisi tuo varmasti ollut kitisemässä aina silloin tällöin kun miestä ei näkynyt pöydässä tai edes sängyssä.


// YAY! //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3796

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Ma Tammi 02, 2012 1:48

Iriador

Kenraalin hymähdyksen myötä muuttui punatukan mieli hivenen epävarmaksi. Oliko sittenkin ollut sopimatonta tiedustella asiaa niinkin korkea-arvoiselta miekkoselta, kuin Darius oli? Iriador nielaisi hermostuneena syvän hiljaisuuden jatkuessa pitemmän tovin. Tilanne vaikutti juuri niin pahaenteiseltä kuin saattoi, mutta miehen ilme kirkastuikin sitten selvästi, kun sinitukkainen kenraali alkoi vastaamaan kysymykseen. Mikä helpotus se olikaan! Korkeahaltia uskalsi väittää itselleen pitävänsä suunsa kiinni jos lisää kysymyksiä heräisi hänen mieleensä, mutta uskalsi myös väittää, ettei tulisi siinä onnistumaan. Jos kenraali ei tahtonut johonkin vastata, ei Iriador siitä mieltään pahoittaisi.

Kun Darius kääntyi ratsunsa selästä katsomaan Iriadoria, punatukka mietti mahtoiko miehellä olla juurikaan ystäviä. Olihan tuolla varmasti joukkonsa luotettavat jäsenet, mutta tuskin monikaan ulkopuolinen oli tuota sankaria puolelleen saanut. Kun kenraali kertoi kuningattaren olevan hänen siskonsa, loksahtivat korkeahaltian leuat lähes sijoiltaan. Ja kuninkaan piti olla lähin sukulainen. Mitä vielä!
Et olekaan mistään vaatimattomasta suvusta, tyytyi punatukkainen haltia tokaisemaan varovaisesti, kunnes hiljainen ja tavattoman epämääräinen rasahdus jostain läheisyydestä sai miehen pysäyttämään ratsunsa. Hevonen vaikutti ymmärtävän haltian äkkinäisestä käytöksestä, ettei sen kannattanut päästää ääniä turvastaan ja tamma tyytyikin lopulta vain heiluttamaan päätänsä.
Iriadorin kuulo ei ollut mikään huono. Sitä saattoi verrata eläimen kuuloon kuten suden tai koiran. Mikään ei jäänyt mieheltä kuulematta, ei pieninkään rasahdus, eikä varsinkaan sellainen, joka vaikutti kuin tahallaan aiheutetulta. Epäilys väijytyksestä käväisi haltian mielessä, ja se sai väreet risteilemään pitkin punatukan selkää. Silmät olivat kuitenkin erimieltä korvien kanssa - punatukka ei saanut katseensa tielle mitään, mikä rasahduksen olisi voinut tehdä. Kenties se oli ollut vain jokin pieni eläin, joka oli uniltaan päättänyt herätä näillä aamun varhaisilla tunneilla. Tai sitten haltian mokoma oli vain kuullut harhoja.

Iriador huokaisi, sillä hiljattain tuosta alkoi tuntua, että ylenpalttinen varovaisuus kenraalin seurassa oli saanut punatukan astetta vainoharhaisemmaksi. Mies pudisti huomaamattaan päätään ja kannusti Poldoran jälleen tallustamaan pitkin sammalikkoa.
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13806

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Tammi 06, 2012 9:14

Jälleen kenraali hymähti pienesti Iriadorin sanoille. Ei hän todellakaan ollut vaatimattomasta suvusta. Tosin, eipä hän kovin läheistä sukua itse kuninkaan kanssa ollut. Vain kauan sitten eläneen ei kruununperillisen kuningattaren siskon jälkeläinen.
Ei pidä sen kuitenkaan antaa nousta päähän Kenraali totesi, ennen kuin Iriador hevosensa pysäytti.
Darius pysähtyi sillä samalla sekunnilla ratsullansa, vilkaisten Iriadoriin passiivisen rauhallisesti. Kyllä hänkin rasahduksen oli kuullut, mutta antoi nyt Iriadorin määrätä tahdin. Tämä oli hyvä hetki todeta, miten mies reagoi mahdollisen vaaran uhatessa. Pian punapää kuitenkin huokauksen saattelemana komensi ratsunsa liikkeelle, Dariuksen seuratessa mallia.
Ei ihminen ainakaan Darius totesi Iriadorille viitaten siihen, mikä olisi mahdollisesti aiheuttanut rasahduksen Blue olisi jo ilmoittanut ihmisten läsnäolosta.
Bluella oli yllättävän tarkat aistit. Olihan tuo vielä kaikenlisäksi yksisarvinen. Se oltiin opetettu ilmoittamaan ihmisten läsnäolosta, mikäli mokomia sattui olemaan lähistöllä. Olettaen siis, että koni ihmiset ehti aistimaan, ennen kuin hyökkäys kävisi.

Todennäköisesti kettu.. tai joku muu pienempi petoeläin Kenraali lisäsi vielä, kääntäen katseensa takaisin menosuuntaan.
Hetken kaksikko matkasi hiljaisuudessa, kunnes kenraali käänsi katseensa takaisin Iriadoriin. Tarkemmin ottaen tuon ratsuun. Komea olento sai osakseen ihailua kenraalilta, joskin omasta ratsustaan ylpeänä ei tuo Iriadorin hevosta nostanut omansa yläpuolelle.
Kuinka lujaa ratsusi juoksee? Kenraali kysyi yllättäen, haasteellisen katseen kohotessa ratsusta Iriadoriin. Samassa kenraali kannusti Bluen käynnistä raviin, ilmaisten näin vihjailevan kysymyksensä olleen oikeastaan leikkimielinen haaste. Harva uskoi kenraalilla olevan minkäänlaista huumorintajua. Olihan hänellä jonkinlainen.. mutta ennen kaikkea hän oli kilpailuhenkinen.
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3796

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Ti Tammi 10, 2012 6:44

Iriador

Taidat olla oikeassa, punatukka ennätti sanoa, Ehdin jo ajatella että jokin isompi pitäisi meille seuraa pusikoiden suojassa, mutta onneksi olin väärässä, haltia vielä jatkoi ja vilkaisi vielä nopeasti ympärilleen kuin varmistusta hakien sanoilleen. Hiljaisuus laskeutui jälleen kaksikon ylle. Turha puhuminen ei ollut Iriadorin tapaista, joten tuo hyväksyi hiljaisuuden siinä missä keskustelunkin. Dariuskaan ei vaikuttanut juuri turhanpäiväisistä asioista mielellään turinoivalta, mutta sepä ei jaksanutkaan kuin positiivisesti ilahduttaa itse korkeahaltiaa. Ei punatukka edes olisi kehdannut vaatia toista pakolla puhumaan. Pelkkä asioiden kysyminenkin jaksoi puistattaa häntä itseään kenties se johtui toisen korkeasta arvosta. Ehkä myös hieman jäätävänoloisesta ja hiljaisesta luonteesta, joka Iriadorille oli tähän mennessä tästä herrasta selvinnyt.

Iriador pisti merkille kenraalin katseen, joka vierestä katseli hevosta punatukan alla Iriadorin silmissä jopa ihaillen, mikä kirjaimellisesti sai miehen hieman yllättyneeksi. Pianpa haastava katse nousi Poldorasta Iriadoriin ja ääni tiedusteli kuinka lujaa hänen ratsunsa mahtoi juosta. Korkeahaltian kasvoille nousi hymy ja tuo vastasi toisen haastavaan katseeseen samalla mitalla. Poldora oli kestävä ja nopea ratsu. Se pystyi sprinttaamaan lyhyitä matkoja erittäin nopeasti koostaan huolimatta ja jaksoi myös juosta pitkiäkin matkoja nopeaa tahtia uupumatta siitä lainkaan - mutta oletettavasti sekin jäisi toiseksi kenraalin yksisarviselle. Olihan taruolento tavallista kuitenkin mahtavampi. Vaikka tavallinen hevonen Poldora olikin, oli se silti kiivas ja kilpailunhaluinen, ja sen se myös osasi osoittaa. Nytkin se hörähteli malttamattomana ja nyki päätänsä eteenpäin ja jopa Iriadorilla oli vaikeuksia pitää tamma aloillaan hetkittäin.
Riittävän lujaa, jotta se päihittää omasi, Iriador rohkeni leikkimielisesti toteamaan kenraalille lopulta vastaukseksi, vaikka tiesi tappionsa olevan edessä lähes varmasti. Sanottuaan edellisen, punatukka myös kannusti Poldoran raviin sellaiseen vauhtiin joka nippanappa ylitti Bluen nopeuden hevosen kaulan mitalla.
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13806

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Tammi 23, 2012 9:01

Virne nousi kenraalin kasvoille Iriadorin vastatessa myönteisesti leikkimieliseen haasteeseen. Blue pisti jalkaa toisen eteen, antaen ravinsa pysyä tasaisena yllä, kunnes Poldora pääsi orin rinnalle, mennen jopa ohi tuosta. Kilpailuhenkinen ratsu ei tietenkään tykännyt siitä, että joku ilmoitti haasteeseen osallistumisen näinkin aggressiivisesti. Koni olikin lähellä puraista tammaa, mutta totteli isäntänsä käskyä Dariuksen vetäistessä ohjista varoittavasti. Heidän ei tarvinnut pelata likaista peliä.
Reiluuden nimissä en anna Bluen käyttää omia erikoiskykyjään Darius totesi vielä, kun kaksikko saattoi kuulla toistensa puheen nousevan tuulenhuminan ja kavionkopseen ylitse. Blue osasi juosta huomattavasti nopeampaa mitä tavallinen hevonen, mikäli tuolle antoi käskyn. Olihan Blue sentään yksisarvinen. Noilla oli ties mitä maagisia kykyjä.

Darius piti haasteista, joten Blue ei tällä kertaa saanut käyttää erikoiskykyjään, jotta olisi liitänyt nopeampaa kuin itse tuuli. Tosin, mistä sitä tiesi, jos Poldoralla oli ässä jos toinenkin hihasessaan. No, se jäätäisiin kohta!
Sen pahemmin rupattelematta Darius komensi Bluen nostamaan laukan. Ja ori teki sen enemmän kuin mielellään. Vaihto ravista laukkaan kävi kuin rasvattu ja pian tummanpuhuva, isokavioinen ratsu oli lähtenyt kiitämään eteenpäin, odottaen tamman vastaavan tähän haasteeseen. Ja tuohan totta kai vastasi.
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3796

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti La Tammi 28, 2012 6:55

Iriador

Punatukka tarttui lujemmin kiinni ohjaksista, kun vauhti alkoi yltyä, mutta uskalsi kuitenkin löysyttää ohjia näpeissään, kun tamman meno alkoi tasoittua ja vakiintua. Hevosen katse oli naulittu eteenpäin ja se itse tuntui tietävän mitä piti tehdä sen lisäksi, että joku sitä välillä yritti suuntaan jos toiseenkin ohjata. Kenraali varmisti Iriadorin luulot korvissa voimistuvan huminan ja kavion kopseiden seasta, että Blue todella omasi jonkinlaisia erikoiskykyjä, mutta että niihin ei nyt tämän kilvan aikana turvauduttaisi. Viekas virne nousi Iriadorin huulille ja tuo nyökkäsi Dariukselle vastaukseksi, vaikka olettikin ettei mies sitä tulisi huomaamaan.
Yksi ajatus nousi nyt ylitse muiden. Hänellä todella olisi mahdollisuus voittaa tämä kilpa! Poldora ei ollut mikään vanhus vielä ja sen kilpailuvietti ja kiivaus tuntuivat olevan syttymäisillään liekkeihin jälleen kerran. Samoin tuntui käyvän Iriadorin kohdalla. Tällä kertaa hän ei aikoisi miellyttää tietoisesti Dariusta, vaan antaa tuolle juuri sitä mitä tuo oli tahtonutkin. Haastetta.

Kenraali kannusti yksisarvisensa lopulta laukkaan ja Iriador seurasi komennollaan perässä. Poldora nosti sulavasti vauhtinsa käskystä laukkaan niskoittelematta vastaan lainkaan. Tanner tömisi hullunlailla kahden ison eläimen kilvatessa keskenään, joista kummallakaan ei tuntunut olevan aikomustakaan luovuttaa ennenaikojaan.
Aluksi Poldora jäi jälkeen Bluesta, mikä hetken huolestutti Iriadoria, mutta tamman hirnahtaessa uhmakkaasti, sai eläin taottua itsevarmuutta sekä itseensä, myös selässään istuvaan haltiaan. Sitten tamma siirtyi yllättäen kiitolaukkaan ja sai punatukan selässään hätkähtämään ja ihmettelemään tuon otuksen siirtoa. Iriador antoi Poldoran silti tehdä niin kuin se itse tahtoi, eikä suotta alkanut repimään ohjaksista ja pistämään vastaan tuolle. Ties minkä vaaratilanteen siitäkin olisi saanut helposti aikaiseksi.
Shire kiisi eteenpäin kuin salama ja kuroi helposti kiinni sen ja Dariuksen orin etumatkan, lopulta pyyhältäen jälleen Bluen ohi. Merkkiäkään vauhdin hidastumisesta ei ollut...
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13806

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Tammi 30, 2012 10:31

Blue otti reilun etumatkan ja oli turhankin ylpeä itsestään, luullessaan jättäneensä tamman taakseen kertaheitolla. Kuitenkin, ei kulunut kauaa, kun tuo tamma ilmestyi rinnalle, näyttäen omat taitonsa. Kenraalin katse siirtyi menosuunnasta rinnalle kirineeseen ratsukkoon, joka ei näyttänyt hidastuksen merkkejä. Kiitolaukan nostanut tamma ei kuitenkaan kauaa rinnalla pysynyt vaan tuo kiidähti ohi, saaden Bluen hämilleen ja Dariuksen virnuilemaan. Tammassahan oli ainesta. Mahtava eläin.
Blue ei tietenkään ollut innoissaan tästä. Hänhän ei tavalliselle konille kävisi häviämään! Siispä parin hypähtävän laukka-askeleen jälkeen Blue nosti kiitolaukan, lähtien kirimään Poldoraa kiinni.

Tuuli humisi korvissa. Tanner tömisi kavioiden alla. Metsä kävi yhä tiheämpikasvuiseksi, haitaten näin laukkakisoja. Blue pääsi kirimään Poldoran lähes kiinni, tamman johtaen enää kaulan mitalla. Darius käski Bluea varomaan askeliaan. Hidastamaan. Katsomaan eteensä. Ori oli kuitenkin liian keskittynyt tarkkailemaan Tammaa ja tuon askeleita, ettei vaivautunut katsomaan pahemmin eteensä. Paitsi jos päin puuta meinasi mennä. Orin voitontahto alkoi käydä vaaralliseksi.
Darius kävi vetämään Orin suitsista, mikä ei hidastanut Bluen menoa. Sen sijaan ori teki täydessä vauhdissa pari pukitus liikettä, saaden Dariuksen kiroamaan ääneen ratsuaan. Virne kuitenkin säilyi kenraalin kasvoilla. Tämähän oli hauskaa. Joskin Blue tulisi kuulemaan tästä tempauksesta jälkikäteen. Jahka kilpailu olisi ohi. Sitten Darius aikoi pitää----
Kenraalin ajatukset jäivät kesken vankahkon oksan tyssähtäessä vasten haltian rintakehää ja heittäen tuon alas ratsunsa selästä. Blue jatkoi matkaa hetken, kunnes älysi hidastaa Jotain puuttui, se oli isäntä. Blue lopetti laukkansa siihen ja kääntyi heti, kun sai siihen mahdollisuuden. Blue lähestyi varovasti maassa makaavaa isäntäänsä, joka ei näyttänyt minkäänlaisia elonmerkkejä tähän hätään..
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3796

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Ti Tammi 31, 2012 7:52

Iriador

Iriadorilla oli täystyö tässä vauhdissa ohjata Poldoraa siten, ettei hevonen mätkähtänyt päin puita tai kompastunut maassa oleviin kumpareisiin ja kiviin. Vauhti oli mitä päätä huimaavin ja sen aiheuttaman vastatuulen seurauksena löivät sekä Poldoran harja että haltian pitkä tukka ilmaa terävästi kerta toisensa jälkeen.
Korkeahaltia pisti merkille lähestyvät laukka-askeleet vierestään ja rohkeni sivusilmällä tiirata nopeasti viereensä. Blue oli nostanut vauhtiaan niin, että vuorostaan yksisarvisen oli vuoro kiriä tammaa ja sen se tottavie oli tehnytkin. Iriador siirsi katseensa takaisin menosuuntaan, tietäen että ori menisi Poldorasta kevyesti ohi jos hän nyt tekisi yhdenkin ohjausvirheen oman tammansa kanssa. Syytä huoleen ei kuitenkaan tuntunut olevan, sillä ori tuntui jostain syystä jäävän kovasti Poldoran taakse, mikä sai Iriadorin ihmettelemään mitä Darius oikein koninsa kanssa aikoi.

Vaimea tömähdys sai kuitenkin punatukan vetämään hevosensa suitsista, jotta tuo hidastaisi hieman ja haltia kääntyi katsomaan taakseen nähdäkseen Dariuksen mätkähtävän vasten maata. Blue kirmasi ratsukon ohi vauhtiaan hiljentäen, samalla kun Iriador oli saanut Poldoran kääntymään ympäri ja astelemaan kohti kenraalia, joka kovin elottomana maassa pötkötti.
Punatukka jätti tamman hieman etäämmälle senkin takia ettei Blue sen kimppuun päättäisi käydä tässä kaikessa hässäkässä ja loikkasi itse alas Poldoran satulasta. Iriador asteli rivakasti eteenpäin, lopulta kyyristyen eliittikenraalin viereen katsoen hetken miestä kuin tämä koko tapahtuma olisi vain yhtä huonoa vitsiä. Katse siirtyi varovasti tarkkailemaan Blueta, joka hyvin mahdollisesti saattaisi pitää sitä huonona jos Iriador kenraaliin kehtaisi edes sormellaan hipaista. Välittämättä kuitenkaan siitä että saattaisi hevosen kaviosta päähänsä saada, Iriador tarttui lopulta mustatukan olkapäihin ja ravisti tuota hieman lausuen samalla miehen nimen tavallista voimakkaamma äänellä, jos tuo vaikka siihen havahtuisi. Eihän kenraali nyt tälläiseen voinut kuolla, sehän olisi suorastaan naurettavaa...
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13806

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Tammi 31, 2012 10:20

Blue lähestyi isäntäänsä, vilkaisten Iriadoriin joka hyppäsi alas tammansa selästä, käyden tutkimaan Dariusta. Yksisarvinen tiesi punatukan haluavan hyvää, joten ei tuo käynyt Iriadoria häätämään kauemmas. Sen sijaan polle käveli itse yhä lähemmäksi, samalla kun Iriador kävi huutelemaan kenraalin nimeä, koittaen saada tuon hereille.
Yksisarvinen tunki turpansa vasten isäntänsä korvaa ja puhalteli lämmintä ilmaa, tökkien samalla isäntänsä päätä. Äkkiä Dariuksen toinen käsi nousi alta aikayksikön, tarraten Bluea sarvesta. Polle hätkähti pienesti, mutta jäi sitten paikoilleen odottamaan, mitä seuraavaksi tapahtuisi. Eihän se voinut alkaa itseään riuhtomaan irti, sehän olisi ollut kaiken loppu jos sarvi olisi katkennut.
Sinä et tänään saa yhtään herkkupalaa Darius totesi Bluelle, haltian silmien ollessa yhä kiinni. Hengittäminen oli vaikeaa, ihmekkös. Harva sitä keuhkojaan täyteen sai vedettyä moisen iskun jälkeen.
Darius irroitti otteensa Bluen sarvesta, jättäen sitten etusormensa pystyyn, aivan kuin olisi vaatinut puheenvoroa isommassakin keskustelussa.
Hetki. Kenraali totesi lähinnä Iriadorille, samalla kun raotti pienesti silmiään. Päässä pyöri ja näkö oli sumea. Ainakin hetken.

Kun humina päässä loppui, uskalsi Darius nousta istumaan. Kenraali hieroi rintakehäänsä varovasti. Siihen tulisi varmasti mukava mustelma.. mutta tuskin pahempaa. Ei sairastuvalla käynti silti pahitteeksi ollut. Katse siirtyi Iriadoriin ja tuosta Poldoraan.
Voititte.. Ratsukko ilman ratsastajaa on hylätty samantein Darius totesi naurahtaen pienesti mikä oli harvinainen äännähdys kenraalilta samalla kun lähti pyrkimään jaloilleen.
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3796

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Ke Helmi 01, 2012 2:00

Iriador

Iriador hätkähti itsekin siinä missa Blue, kun kenraali tarrasi yksisarvisen sarvesta toisella kädellään kiinni. Ainakin toinen oli tajuissaan, siitä ei ollut epäilystäkään kun Darius kävi uhoamaan ettei polle saisi yhden ainoata herkkupalaa. Iriador rohkeni nyt irroittaa otteensa toisesta ja otti hieman etäisyyttä, seuraten kuitenkin tarkasti tilanteen kehittymistä vierestä. Kenraali nosti pian tuon jälkeen sormensa pystyyn ja pyysi odottamaan hetken. Olihan tuo ymmärrettävää. Isku vasten oksaa ei varmastikaan ollut ollut mistään mukavimmasta päästä, saatika sitten tuntunut erityisen hyvälle rintakehässä. Punatukan olisi tehnyt mieli alkaa höösätä lääkärintavoin ja ryhtyä tarkistamaan ettei mies ollut rikkonut kylkiluitaan, mutta päätti jättää sen kuitenkin tekemättä. Darius ei vaikuttanut voivan alkuun lainkaan hyvin ja ainoa asia mitä tuo nyt tarvitsi olisi tilaa ja happea.

Lopulta kenraali kampesi itsensä istumaan ja tuumasi että Iriador tammansa kanssa oli voittanut kisan. Hymy nousi punatukan kasvoille tuon kuullessa muuten niin pidättyväiseltä ja hiljaiselta vaikuttavan miekkosen suusta naurahduksen. Voitontunne olisi ollut suunnattomasti valtavampi, jos Darius ei olisi itseään loukannut kilvan aikana. Tapahtunutta ei kuitenkaan voinut enää muuttaa.
Silkkaa tuuria, punatukka myönteli ja levitteli käsiään, Jos et olisi törmännyt siihen oksaan, olisit kiitänyt Bluen kanssa nopeasti ohitseni, Iriador selitteli samalla kun oli valmis tarjoamaan tukea Dariukselle, kun kenraali kävi vääntämään itsään pystyyn.
Loukkasitko itsesi pahemminkin? haltia sitten tiedusteli rohkeasti korkeampi arvoiseltaan.
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
EdellinenSeuraava

Paluu Kokoustalo

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia