Kirjoittaja Crimson » 03 Helmi 2012, 13:29
Erudessan huomauttaessan ettei Arethin tarvinnut teititellä tuota, mies hymähti hiljaa itsekseen. Niinhän se tosiaan oli. Hän oli nyt kreivi. Eikä kreivin tarvinnut teititellä jokaikistä vastaan tulevaa pyhimystä, aatelista ja kenraalia miellyttääkseen noita parhaansa mukaan. Näiden tapojen omaksuminen tulisi kestämään kauan aina niin viimeisen päälle etikettiä noudattavalle nuorelle miehelle, kenties ne täytyisi jopa oppia itse kantapään kautta, niinkuin tässä tapauksessa oli tavallaan käynyt.
Tummatukan uuden henkivartijan selittäessä tehtäviään, Areth mietti kuinka outoa olisi kun joku jatkuvasti astelisi kintereillä ja hänen puolestaan miekkaa heilutti jos siihen oli tarvetta. Olihan hän tähänkin asti osannut pitää itsestään huolen. Miksi hän nyt tarvi jonkun valvomaan tekemisiään? Ja vieläpä naisen! No, tuskinpa sukupuolella oli paljoltikaan väliä, kunhan tuo työnsä osasi tehdä. Ei kai tuollaista olisi hänen suojelijakseen valittukaan, jos ei osaisi.
Areth naurahti naisen kuivalle vitsille tahtomattaan, Suotta huolit, en vapaasta omasta tahdostanikaan heidän kyliensä lähelle astuisi, ellei olisi pakko, nuori kreivi sitten totesi.
Aran latoi lopulta lisää faktoja pöytään Erudessasta.
Otan osaa isänne poismenoon. Hän oli varmasti hieno mies, Areth tyytyi tokaisemaan välistä pienesti nyökäten, "On kunnia kuitenkin saada sinut henkivartijakseni. Uskon kykyihisi, sekä siihen, että saat tuon katraan pidettyä kurissa ja ojennuksessa", kreivi selitti hymyillen viekkaasti, samalla kun yritti keskittyä siihen mitä kuningas hänen päähänsä totesi. Naista ei siis saanut kohdella kuten tavallista neitokaista? Mihin tämä maailma oli menossa, oli päällimmäinen ajatus nuoren kreivin päässä.
Lopulta Areth kääntyi Aranin puoleen, katsoen miestä aavistuksen epäillen.
Toivon todella, ettei teillä ole enempää yllätyksiä hihassanne varaltani. Olette antaneet jo paljon, turhankin paljon, ja tulen olemaan siitäkin pelkästään kiitollinen koko loppu elämäni, kreivi sanoi kumartaen pienesti.
Dariuksen mukaan syytä juhlimiseen ei ollut. Iriador nosti kätensä puuskaan ja uskalsi näyttää hetken hyvin kyllästynyttä naamaa kenraalille, kunnes ilme painui normaalilukemille, peräti jopa säikähtäneelle kun Darius harppoi nopeasti hänen luoksensa jotenkin uhkaavan oloisena. Punatukka peruutti tahtomattaan muutaman askeleen kenraalista tuon alkaessa paasata lähes huutaen menetetystä silmästään hänelle. Darius ei suonut Iriadorille puheenvuoroa, eikä punatukka viitsinyt keskeyttääkään toisen uhoamista, ties vaikka turpaansa saisi. Olikohan sittenkään ollut hyvä idea lähteä tuon perään? Ehkä joku kokeneempi olisi tiennyt, kuinka tuon vihanpurkauksen saisi lakkaamaan.
Iriador jäykistyi paikalleen, kun lähellä möllöttävä ämpäri sai osansa kenraalin vihasta. Sydän nuoren sotilaan rinnassa pauhasi säikähdyksestä taivaallisilla lukemilla, sillä tuo pelkäsi menettävänsä tätä menoa omankin henkensä, lentävänsä samalla tavalla kauniiseen iltaan kaaressa kuin ämpärikin oli hetki sitten tehnyt. Pisteen iin päälle löi, kun Darius tarrasi nuorempansa kauluksesta kiinni ja vetäisi aivan lähelleen. Iriador joutui kompuroimaan hetken, mutta sai sitten lopulta tasapainonsa takaisin, tuijottaen pelokkaalla katseella huutavaa kenraalia silmästä silmään. Lopulta mustatukka kuitenkin päästi irti Iriadorista ja tönäisi kauemmas, kääntäen selkänsä punatukalle.
Koska askeleita poispäin hänestä tunnuttiin ottettavan turhankin monta, teleporttasi Iriador itsensä muutamien metrien päähän Dariuksen eteen ja katsoi miestä moittivasti suoraa tuon ainokaiseen silmään.
"Menetit silmäsi, sinua nöyryytettiin, mitä sitten! Olisit iloinen että olet vielä elossa, etkä kuollut niinkuin moni muu niin tavallisista rivisotilaista kuin omistakin alaisistasi teki!" Iriador nosti ääntään ja lähes huusi sanat suustaan toiselle, "Vai etkö sen vertaa osaa elämää kunnioittaa? Sen vertaa että sallisit itsellesi hetken irrottautua ja juhlia niinkuin muutkin tekevät", punatukka lisäsi, katsahtaen nopeasti kokoustalon suuntaan oliko kukaan ennättänyt pihalle sanaharkkaa jo kuuntelemaan.