Pidä huolta || K-Agna(k18)

Kokoustalosta on muodostunut uusi linnan korvike piilopaikkaan, linnan siirryttyä aroille. Kokoustaloa on laajennettu ja sieltä löytyy nyt myös yksi koreileva Sali, jota käytetään kuninkaan valtaistuinsalina kun ylimystö kylässä vierailee. Kokoustalosta löytyy yhä huonetta jos toistakin, missä pitää neuvotteluja, sekä saleja, joissa viettää juhlia ja tanssiaisia.


Kokoustalo toimii Kreivi Arethdriel linnana. Kokoustalon lähettyvillä sijaitsee kuitenkin herran pieni, muttei todellakaan vaatimaton kartano. Kartanossa on kaksi kerrosta ja huoneita liiakseenkin. Kaunis ja moderni kartano on ilo silmälle, siinä missä haltioiden linnakin. Kartanon yhteydestä löytyy myös pieni, henkilökohtainen sotilastupa, sekä tallit. Kartanon pihamaa on kaunis ja hyvin hoidettu.

Valvoja: Crimson

Pidä huolta || K-Agna(k18)

ViestiKirjoittaja Aksutar » 02 Helmi 2012, 22:53

Aran, Darius

Sodasta oli jo kulunut aikaa. Haltioiden linna oli saatu siirrettyä taitavien maagien ja velhojen avulla ehjänä aroille ja tuon ympärille oli jo kohonnut kiitettävän tiheään asutettu kaupunki. Nyt oli aika hyvästellä piilopaikka, jota tulisivat asuttamaan omaa rauhaa kaipaavat haltiat, sekä hieman alempaa kastia olevat, ei niin rikkaat kansalaiset. Olihan tämä sentään hieno ja toimiva kylä yhä. Periaatteessa ei ollut mitään syytä muuttaa pois paitsi jos halusi tuoda esille, että suvulla oli varaa muuttaa minne ikinä halusi!
Kylää ei voinut kuitenkaan jättää ilman kaitsijaa. Kaitsijan valitsemisessa ei kauaa nokka tuhissut, kun sopiva kandidaatti jo löytyikin. Kuninkaallista sukua oleva Arethdriel Cúthalion oli saavutuksillaan ja taidoillaan ansainnut paikkansa, haltioiden kylän valtiaana. Nyt oli aika kruunata tämä uusi paimen laumansa johtoon.

Kokoustalolla oltiin järjestetty virallinen virkaanastujais juhla. Itse kuningas Aran oli tullut sukulaisensa tähän virkaan nimittämään. Totta kai kuningas oli pukeutunut tilaisuuteen erittäin juhlavasti ja arvonsa mukaisesti. Tuolla oli yllään koristeellinen, valkoinen pitkä takki, joka hipoi lattiaa miehen seisoessa. Jaloista löytyi tummanharmaat löysät housut, jotka oltiin pussitettu kauniisiin, mustanahkaisiin saappaisiin. Hiukset olivat nätisti kiinni, löysästi pompulalla. Päätä koristi myös itse kuninkaan kruunu, joka oli haltiamaiseen tapaan kaunis, monimutkainen, mutta myös kevyt.
Paikalla olivat kaikki, jotka laskivat itsensä jotenkuten tärkeiden joukkoon. Lähinnä siis aatelisia ja kenraaleja. Yksi paikalla olevista kenraaleista oli eliittikenraali Darius. Kera oman erikoisjoukkonsa, Sinisen kuiskauksen. Sininen kuiskaus oli niittänyt mainetta tantereella, joskin oli tuon miehiä myös karsiutunut taisteluissa. Jopa itse Darius oli ottanut fataalimpaa osumaa, jonka johdosta kenraalin vasenta silmää peitti nyt musta, sinisin kirjailuin koristeltu silmälappu. Arpi nenänvarren päältä vasemmalle ohimolle näkyi kuitenkin selvästi silmälapun alta. Yllään kenraalilla oli tuttuun tapaansa jotain sinistä. Puolipitkä, sininen takki koreili kenraalin päällä, samalla kun jalkoja koristi mustat housut, sekä mustat saappaat. Lisäksi tuolla oli vielä yllään tumman sininen paksu viittansa.
Darius seisoi muun joukon seassa kuiskauksensa kanssa, samalla kun valmistautui katsomaan itse virkaanastujais puhetta ja tapahtumaa.

Aran tervehti läheistä sukulaistaan lämpimästi. Hän ei pahemmin ollut ollut tekemisissä Arethin kanssa, mutta uskoi ja tiesi tämän toimivan kansan parhaaksi ja luotti tämän johtajakykyihin. Tuo oli todistanut itsensä hyödylliseksi ja viisaaksi mieheksi moneen otteeseen.
Olemme kaikki kokoontuneet tänne, juhlistamaan uuden kreivimme virkaanastujaisia Aran aloitti kääntyen yleisön puolesta kohden Arethia, ojentaen tälle virkaanastujais lahjana kauniin, hyvin taotun ja koristeellisen miekan.
Toivonkin siis, että arvon Areth Cúthalion todistaa itsensä tämän luottamuksen arvoiseksi Veljellisen ylpeä ja ystävällinen hymy säilyi kuninkaan kasvoilla, tuon antaessa sukulaiselleen mahdollisuuden puheenvuoroon.
Viimeksi muokannut Aksutar päivämäärä 05 Helmi 2012, 17:11, muokattu yhteensä 1 kerran
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 03 Helmi 2012, 00:40

Iriador, Areth

Suuri päivä oli viimeinkin koittanut. Suuri päivä jolloin vaivannäkö tantereella rellestämisestä palkittaisiin. Areth oli sodan päätyttyä palannut vielä kotiinsa tervehtimään vanhempiaan ja ilmoittamaan tärkeimmille ystävilleen että oli säästynyt satunnaisia naarmuja lukuunottamatta elossa. Itse kuningas oli kuitenkin esittänyt hänelle pyynnön, josta ei toisen Cúthalionin suvun nuorenmiehen ollut lainkaa sopivaa kieltäytyä. Areth pääsisi vaivaamaan nyt päätään hallitsemalla parhaalla katsomallaan tavalla haltioiden piilopaikkaa Aranin siirryttyä itse uutta kaupunkiaan vartioimaan vaimoineen ja lapsineen. Ennenkaikkea tummatukkainen aateli pääsisi muuttamaan lopultakin pois kotoaan, vieläpä hyvän syyn varjolla, jolloin poikaansa ylisuojelevalla äidillä ei mitään vastaansanomista sopinut asiaan olla. Kun ajan kuluessa kreivin tuleva asuinrakennus oli saatu rakennettua kokoustalon ehostamisen ohessa, saattoi Areth tavaroineen siirtyä tuleville asuinseuduilleen.
Virkaanastujaispäivää edeltävänä yönä Areth oli voinut pahoin. Kova stressi vaivasi tuota, eivätkä yöunetkaan olleet juurikaan maittaneet perhosten lennellessä vatsassa sellaista rallia että oksat pois. Aamusta saakka olivat palvelijat kuitenkin hääränneet tulevan hallitsijansa kimpussa, siistien tuota parhaaseen mahdolliseen kuntoon kuninkaan saapumista varten. Tummille silmänalusille eivät nuokaan silti mitään saattaneet tehdä, mutta Areth luotti mokoman seikan olevan jo täysin niin hänen tyylistään, ettei siihen kukaan erillistä huomiota kiinnittäisi.

Muun Dariuksen kaartin tavoin, oli myös Iriador etsiytynyt paikalle todistamaan tätä suurta päivää. Hän seisoi muiden kaartilaisten tavoin selkä suorana, virkapukuunsa pukeutuneena ja mieli korkealla seuraamassa, kun kuningas nimeäisi sukulaispoikansa virkaan piilopaikkaa suojelemaan. Virkaan astujaiset olivat punatukalle toissijainen huvi. Korkeahaltia ei itse ollut koskaan aikaisemmin ollut vastaavassa tilaisuudessa ja kun sille nyt kerrankin siunaantui tilaisuus, hän aikoisi siitä ottaa kaiken mahdollisen irti. Iriadorin ilomielisyyttä kuitenkin häiritsi Darius silmälappuineen, sillä mies oli vaikuttanut olevan koko tilaisuuden alkamisesta lähtien kuin talviuniltaan väkisin herätetty karhu.

Nyt tummatukkainen nuorimies seisoi kuitenkin kuninkaansa vierellä. Hänen hallitsijakautensa ei ollut vielä virallisesti alkanut, mutta se tulisi alkamaan ruhtinaallisilla juhlilla, joissa paikalla oli koko kylän kerma. Perhoset olivat palanneet jälleen vatsaan ja stressitaso oli turhankin korkealla kaiken muun väen edessä seisomisen takia. Kuninkaan läsnäolo ei tilannetta tippaakaan helpottanut, mutta miehen veljelliset ja ystävälliset eleet saivat Arethin jokseenkin rauhoittumaan. Miehellä oli yllään juuri tälläisiä tilaisuuksia varten ommeltu hyvin moniulotteinen takkinsa. Takki oli pitkä, väriltään tummansininen ja sen jokaista reunaa koristi kultaisella nauhalla kirjaillut köynnökset. Takin alla hänellä oli tyypillinen luonnonvalkea korkeakauluksinen kaapu ja jaloissaan asuun sopivat kengät.
Areth otti kiitollisena, hyvin huomaamattomasti kumartaen vastaan Aranin lahjan hänelle ja vei sen sitten toiseen käteensä. Sen terä kiilsi uututtaan ja kaiverretut koristeet kiersivät pitkin sen terää. Kuninkaan sanojen jälkeen, Areth nosti katseensa miekastaan Araniin.
Olen enemmän kuin otettu saadessani näin suuren vastuun kohdalleni ja kun voin olla teille avuksi, teidän majesteettinne, sitten tummatukka käänsi katseensa juhlavieraisiin, Toivonkin saavani hallita tätä kylää rauha mielessäni ja teidän tukenne ja uskollisuutenne puolellani, Areth toimitti lyhyesti, sillä hän ei tahtonut puhua liikaa, kunnes tummatukka nosti jälleen katseensa kuninkaaseen. Tuleva kreivi todella toivoi, ettei Aran joutuisi pettymään valintaansa.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 03 Helmi 2012, 01:04

Aran kuunteli hiljaa ja maltillisesti sukulaisensa sanat. Areth vaikutti yhtä lupaavalta, mitä aina ennenkin. Aran uskoi, ettei tulisi pettymään tähän nuorukaiseen. Kunhan tuo vain muistaisi paikkansa hänen alapuolellaan, niin kaikki sujuisi kuin tanssi.
viisaita sanoja, serkku rakas Aran totesi lähinnä kahdenkeskeisesti Arethille, kääntyen sitten yleisön puoleen joka käsimerkin saatuaan taputti, nimityksen käytyä toteen. Areth oli nyt haltioiden kylän virallinen johtaja. Se, jota kaikkien tulisi kuunnella.
Aplodit raikuivat, lopulta hiljeten puheen sorinaan ja keskusteluun. Osa ylimystöstä tuli onnittelemaan kädestä pitäen Arethia, joka juuri viran oli saanut. Aran pysytteli Arethin vierellä, säästäen tuolle suunnitteleman yllätyksensä myöhemmälle. Antoi nuoremman nyt nauttia huomiosta ja onnitteluista, joita tuo sai. Kunhan kukaan ei vielä kävisi liian poliittiseksi ja alkaisi keskustelemaan tosissaan kylän tilanteesta ja tarpeista.. siinä vaiheessa vartijat saisivat toimittaa sen sieluparan kauemmaksi uudesta kreivistä ja kuninkaasta. Tänään ei politiikasta puhuttu, eikä murehdittu. Nyt oli aika juhlistaa tätä virkaanastumista.
Kun olet saanut tarpeeksi näistä onnentoivotuksista, pyydän saada sinun aikaasi hetkeksi. Minulla on sinulle jotain näytettävää. Mutta nauti nyt, sillä tämä on vasta esimakua siitä huomiosta, mitä tulet saamaan Aran totesi Arethille telepaattisesti, sillä äskeinen lause ei ehkä ollut sopiva kaikkien korville.

Darius taputti siinä missä muutkin tämän nopean, mutta kunnollisen puheen jälkeen. Väen alkaessa hakeutumaan pienempiin joukkoihin juttelemaan ja vaihtamaan kuulumisia, lähti kenraali pujottelemaan nopeasti väkimassan lävitse, ohi kaikkien jotka häntä yrittivät juttusille tavoittaa. Mustahiuksinen kenraali poistuikin pian tästä suurehkosta juhlasalista, suunnaten sivuovesta ulos. Pois väen tungoksesta, aina pihalle asti. Sinisen kuiskauksen jäsenet vilkuilivat toisiinsa kysyvästi, mutta kukaan ei näyttänyt tietävän, mikä kenraaliin oli mennyt. Kukaan ei kuitenkaan rohjennut lähteä tuon perään, ties vaikka mies seivästäisi sen, joka juttusille uskaltaisi!
Pihalle päästyään Kenraali suuntasi kulkunsa kauemmas rakennuksesta, pysähtyen sitten seisomaan hämärtyvään pakkasiltaan. Hengitys höyrysi kenraalin seisoessa paikoillaan ja sulkien ajatuksensa kaikelta muulta juuri nyt..
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 03 Helmi 2012, 01:52

Areth nyökkäsi pienesti Aranin sanoille ja aplodien kajahtaessa ilmoille, mies hymähti hiljaa itsekseen. Lähinnä tyytyväisyyttään, ettei tilannetta oltu turhaan pitkitetty ja ettei hänen tarvinnut enää suutansa avata sanoakseen jotain fiksua ja filmaattista koko aateliston kuullen. Koko tilaisuus oli hermotuttanut häntä niin paljon, ja lopulta se olikin hoidettu suunnattoman vaivattomasti pois alta täydellistä.
Kreivi otti vastaan onnentoivotukset, joita jotkut hänelle kädestä pitäen tulivat antamaan. Mies vaihtoi muutaman sanasen jokaisen kanssa, pyrkien kuitenkin pitämään keskustelut hillittyinä ja saattamaan ne loppuun joissain tapauksissa jopa ennen aikojaan pienen muodollisen rupattelun alkaessa muuttua yhä laajemmaksi ja laajemmaksi. Aranin ääni tummatukkaisen haltian päässä sai tuon kuitenkin hetkeksi herpaantumaan toimistaan ja kallistamaan päätään aavistuksen kuninkaaseen päin.
Kuten tahdot, kreivi vastasi telepattisesti kultakurtrille takaisin, jatkaen sitten taas siitä mihin oli ennen Aranin keskeytystä jäänyt.
Jopa kymmenien lyhyitten keskusteluiden jälkeen, Areth tunsi viimein pääsevänsä eroon lähelleen pyrkivistä aatelisista. Miehen katse kiersi nopeasti ympäri salin, läpi ihmisten ja tuo jäi poimimaan korviinsa kiintoisia keskustelun aiheita, kunnes lopulta kääntyi Aranin puoleen hymyillen tyytyväistä hymyään.
Sinulla oli jotain näytettävää minulle, otaksun Areth sanoi hyvin rauhallisella äänellä toiselle. Tuskin hän malttoi odottaa enää paikoillaan, kun pelkkä huomio ja kuninkaan aiemmin lahjoittama miekkakin jo olivat olleet aivan liikaa hänelle.

Kun väki ryhtyi taputtamaan, seurasi Iriador esimerkkiä perässä. Uusi kylän silmälläpitäjä vaikutti pätevältä mieheltä. Toivottavasti tuo myös tehtävänsä osasi, eikä vain ollut ryhtynyt toimeen pelkät huvitukset ja rikkaudet päällimäisenä mielessään. Kun juhlaväki alkoi siirtyä pieniksi ryhmiksi ja keskustelun sorina täytti salin, pisti Iriador siinä missä muutkin kaartilaiset merkille kenraalinsa lähtevän pakenemaan paikalta. Miksi? Sitä ei kukaan tiennyt, ja tuntui olevan, ettei kukaan tahtonutkaan tietää kunnes Iriador itse muiden vastahakoisista mielipiteistä huolimatta, päätti lähteä seuraamaan Dariuksen perässä. Ties mitä tuon mustatukan mielessä olisi.
Punatukka toivoi, ettei hänen poistumisensa paikalta ottaisi liiaksi kenenkään silmään. Sivuovesta ulos poistuttuaan, Iriador näki Dariuksen seisovan hieman etäämmällä rakennuksesta jokseenkin poissaolevana. Kenraali ei tuntunut olevan huomannut punatukkaa vielä ja Iriador pohtiki, kuinka spontaanisti rohkenisi käydä puhuttelemaan toista. Haltia puri hetken huultaan, päättäen lopulta kuitenkin nakata toista uhkarohkeasti lumipallolla selkään.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 03 Helmi 2012, 02:19

Aran, Darius, Erudessa


Aran seurasi tyynesti vierestä, kun Areth sai huomiota yhdeltä jos toiseltakin aateliselta. Siinä sivussa kuningas itsekin tervehti tuttavia, jotka tulivat juttelemaan tuolle asiasta jos toisestakin. Valitettavasti tuttuun tapaansa Aran ei kuitenkaan suonut jokaiselle kovin pitkiä puheenvuoroja, jättäen sitten noiden asiat sivummalle. Hän ei tullut tänne juttelemaan jonninjoutavia puolituttujen kanssa. Hän tuli tänne Arethin vuoksi ja oli omalta osaltaan iloinen nuorempansa puolesta.
Kun areth oli innokkaimmat onnentoivottajat hoidettua pois alta, kääntyi nuorempi kuninkaan puoleen, palaten nyt aiheeseen josta oli saanut infoa hetki sitten. Aranin kasvoille nousi pieni, tyytyväinen virne.
Seuraa minua Aran totesi nuoremmalleen, lähtien johdattamaan tuota hetkeksi pois tästä salista, käytäviä pitkin hieman pienempään saliin, muutaman henkivartijan seuratessa kaksikkoa.
Olet varmasti tietoinen siitä, että johtajuuden myötä tulee myös suuri vastuu Aran aloitti heidän kävellessään käytävää pitkin Ja vastuu on joskus hankala kantaa yksin.
Siispä haluaisin antaa sinulle pienen, henkilökohtaisen lahjan Kuningas jatkoi, samalla kun he saapuivat melko suurille oville, jotka henkivartijat avasivat kuningassuvun edustajien edestä.
Tästä tulee olemaan sinulle enemmän hyötyä kuin haittaa

Oven takaa avautui tupa, jossa odotti kookas rykmentti täynnä täysissä varusteissa olevia sotilaita. Kaikki nätisti asennossa, rivissä, odottamassa itse kuningassuvun edustajia. Kun ovet avautuivat, ryhdit sen kuin parantuivat. Kaiken tämän komeuden edessä, heti ovien oikealla puolella seisoi rykmentin komentaja, hopean harmaassa haarniskassaan.
Erudessa lateli kunnianosoitus komennon rykmentille, jolloin koko mieskaarti osoitti kunniaa uudelle herralleen.
Viisikymmentä parhaimman koulutuksen saanutta ja osaavaa sotilasta, sinua varten Aran aloitti ohjatessaan Arethia peremmälle huoneeseen. Erudessa riisui kypäränsä päästään, kaksikon astuessa huoneeseen, osoittaen näin kunnioitusta ylempiarvoisia kohtaan.
Ja henkilökohtainen kenraalisi, sekä henkivartijasi, Lady Erudessa Idhrenniel Kuningas jatkoi, samalla kun pysähtyi tämän kivikasvoisen naisen eteen.
Nainen kumarsi miesten tapaan kaksikon edessä, jonka jälkeen katse kohdistui kylän hallitsijan puoleen.
Palveluksessanne, nyt ja aina



Darius ei kauaa ehtinyt ylhäisessä yksinäisyydessään seisomaan, kun jokin tömähti vasten kenraalin selkää. Mies vilkaisi taakseen. Ensin vasemmalta puolen, mutta tajutessaan ettei nähnyt mitään sillä silmällä, vilkaisi tuo toisen olkansa yli, kääntyen lopulta ympäri huomatessaan, kuka häntä pallolla oli heittänyt. Iriador. Yksi uusimmista kuiskauksen jäsenistä. Vielä elossa tantereen jäljiltä.
voisin langettaa sinulle rangaistuksen tuosta hyvästä Darius totesi Iriadorille, samalla kun nappasi ohimennen aidan päältä lunta käteensä ja alkoi kaksin käsin muovaamaan siitä palloa Mutta ehkä tyydyn vain rankaisemaan sinua henkilökohtaisesti Kenraali totesi ja alta aikayksikön oli lumipallo lennähtänyt kohden Iriadoria, osui mieheen sitten tai ei.
Mitä sinä haluat?
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 03 Helmi 2012, 03:11

Areth tutkaili hetken virnettä Aranin kasvoilla, jättäen sen sitten kuitenkin omaan arvoonsa kun mies komensi häntä seuraamaan perässä. Kreivi lähti astelemaan kuninkaansa perässä ulos salista, nyökkäillen kohteliaasti niille, jotka vielä onnen toivotuksia viitsivät hänelle keskutelujensa lomasta suoda. Matka jatkui käytävään ja siitä taas pienempään saliin. Areth ei voinut olla vilkuilematta välillä olkansa yli taakseen, sillä häntä häiritsivät suunnattomasti perässä tallustavat henkivartijat. Hän ei ollut tottunut moiseen kohteluun, mutta nyt näillekin tavoille olisi aika totutella. Hiljalleen, jos ei muuten.
Aran mainitsi vastuusta, joka johtajuuden mukana tulisi. Siihen Areth oli osannut varautua, mutta mitä kultakutri mahtoi vihjailla sen kantamisen olevan joskus hankalaa yksin. Tummatukka ei kauaa joutanut miettimään sanojen merkitystä, sillä kuningas mainitsi ääneen hänellä olevan lahja nuorelle kreiville.
Ei teidän olisi tarvinnut, Areth naurahti ja jäi seuraamaan kun suuret ovet hänen edessään avattiin. Niitten takaa paljastui näky, jota hän ei ikimaailmassakaan olisi saattanut kuvitella.

Tuvan täydeltä loistavissa haarniskoissaan seisovia sotilaita. Kreivi oli vähällä loksauttaa leukansa sijoiltaan mokoman näyn nähdessään ja joutuikin nostamaan toisen kätensä hetkeksi pitelemään suutaan. Mies asteli peremmälle huoneeseen ja antoi katseensa lipua ensimmäisen ryhdikkään rivistön läpi joka kävi kunnianosoituksia kaksikon edessä osoittamaan.
Aran oli juuri lahjoittanut hänelle pienimuotoisen armeijan sekä henkivartijan pahojen päivien varalle. Moinen lahja kuninkaalta ei ollut käynyt kreivin mielessä lainkaan, eikä hän saattanut uskoa näkyä vieläkään täysin todeksi.
Tämä on aivan liikaa, Areth sai lopulta sanottua suustaan katseensa ollessa yhä naulittu rykmenttiin, Olette liian antelias. En saata kyllikseni kiittää teitä tästä kunnianosoituksesta, kreivi sitten jatkoi kun sai katseensa käännettyä kuninkaaseen ja siitä taas Erudessaan.
Ja mitä teihin tulee, Lady Erudessa, on sangen hauska tavata teidät näissä merkeissä, Areth sanoi, kumartaen samalla muodollisesti naiselle, Miten teidän kaltaisenne nainen on eksynyt armeijaan, jos saan luvan tiedustella?.


Iriador oli saanut kiinnitettyä kenraalin huomion puoleensa. Darius aloitti heti selittämään rangaistuksista, ja siitä että tulisi rankaisemaan nuorta miestä kenties itse jos ei muuten. Punatukka hymähti. Ei hän jaksanut uskoa, että Darius kävisi häntä kovin käsittelemään näinkin juhlallisena päivänä. Iriador piti silmällä kenraalin muovaavan lunta käsiensä välistä ja nakkaavan sitten lopulta aikaansaamansa kohti alaistaan. Pallo läsähti vasten Iriadorin kättä, joka oli nostettu suojaamaan kasvoja suurempia vahinkoja välttämään. Lunta lennähti ympäriinsä, osa tarttui haltian vaatteisiin, kun osa vain lennähti ilmaan ja siitä taas maahan.
Sinun kuuluisi olla tuolla, punatukka sanoi lopulta ja osoitti kokoustalon suuntaan sormellaan, Eikä täällä kylmässä patsastelemassa. Mitä päässäsi oikeastaan liikkuu näin tärkeällä hetkellä kun sota on käyty ja kylämme saa uuden hallitsijan? Iriador kävi kyselemään uteliaana.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 03 Helmi 2012, 03:42

Areth oli selvästikin otettu uudesta lahjastaan. No, harvoin sitä sai itsellensä kokonaista rykmenttiä lahjaksi. Mutta Aran näki tuon tarpeellisena, jäihän Kylä nyt nuoremman vastuulle. Ja nuorempi sai nyt komennettavakseen oman rykmentin, jos Aranin jättämät ja lähettämät sotilaat eivät miellyttäneet, tai eivät tupanneet toimimaan mielen mukaan.
Tämähän ei ole vielä mitään Aran totesi hymyillen sukulaiselleen, joka ei ottanut uskoakseen tätä todeksi.
Erudessa seurasi tyynen hiljaisena vierestä kuninkaallisten keskustelua. Uusi Kreivi ei näemmä ollut tottunut moisiin mieslaumoihin komennuksessaan. Erudessalle se oli enemmän kuin arkipäiväistä. Platinahiuksisen naisen kulma kohosi pienesti, Arethin suodessa huomiota myös uudelle kenraalilleen.

Herrani ei tarvitse teititellä minua Nainen totesi näin alkuunsa, ennen kuin kävi vastaamaan tuon kysymykseen Olen armeijassa isäni kautta. Tämä on aina ollut elämäni ja tulee olemaan, kunnes kuolen elämäntehtävääni toimittaessa. Joka nyt on suojella teitä viimeiseen asti.
Toivonkin siis, että herrani ei tahallaan hankkiutuisi keskelle ihmiskylää hankaluuksia hakemaan Erudessa lisäsi melko kankeahkon, vitsikkyyttä tavoittelevan lausahduksen.
Lady Erudessa on kuuluisan kenraalin tytär. Valitettavasti kenraali itse kaatui sodassa.. mutta olen varma, että Lady Erudessa on enemmän kuin mielellään toteuttamassa tehtävää, josta hänen isänsä olisi ylpeä, sinun alaisuudessasi Aran totesi tähän väliin, lisäten vielä telepaattisesti Arethille: Sinuna en lähtisi kohtelemaan häntä kuin naista. Kohtele häntä kuin soturia.
Erudessa ei ottanut sitä kauhean hyvällä, jos joku kävi naista kohtelemaan kuin neitokaista. Vaikka käyttikin etuliitettä Lady, ei tuota voinut kutsua neidoksi edes väkisinkään


Lumipallo osui kohteeseensa, joskin Iriador ehti torjua tämän uskomattoman brutaalin lumipallohyökkäyksen taitavasti. Tuon jälkeen nuorempi kävikin muistuttamaan Kenraalia siitä, missä tuon ahterin piti olla tällä hetkellä.
Ei ole mitään syytä juhlia Darius totesi kylmän rauhallisesti. Äkkiä kenraali kuitenkin parilla nopealla harppauksella käveli aivan Iriadorin eteen jäätävän rauhallinen ilme oli muuttunut astetta uhkaavammaksi.. ehkä hieman hullummaksi.
Näetkö tämän?! Tässä ei ole mitään juhlimista! Darius lähes murisi alaiselleen, osoittaen sormellaan menetettyä silmäänsä, jota verhosi yhä silmälappu Tämänkö jälkeen minun pitäisi juhlia jotain?!
Mies otti vihaisen askeleen kauemmas punatukasta, katse käväisi maisemassa, mutta palasi nuorempaan samalla kun kenraali lähti levottoman oloisesti kävelemään edestakaisin puolikaaressa Iriadorin lähellä.
Ei siinä, jos olisin toisen haukansilmän menettänyt kunniallisesti taistelussa jonkun vertaisen kanssa. Ei, Minun piti mennä menettämään SE SILLE KIROTULLE RAKILLE! Kenraali jatkoi vihaista paasaamistaan, äänen muuttuessa lähes huudoksi lauseen lopussa.
SILLE jumalattomalle olennolle ja saastaiselle puoliveriselle! Darius lisäsi. Läheinen ämpäri sai kyytiä, lennähtäen kauas pimenevään iltaan kenraalin potkun voimasta.
Heti potkun jälkeen, Kenraali kääntyi salamannopeasti kohden punatukkaa, tarttuen tuon kauluksesta kiinni ja veti lähelle itseään.
Joten pitäisikö minun juhlia jotain?! Kun minut on nöyryytetty ja alennettu!? KUN MINUT ON NÖYRYYTTÄNYT KAPINEN PISKI JA PUOLIVERINEN ÄPÄRÄ?! Mies huusi lähes keuhkojensa kyllyydestä. Hetken Darius piti kiinni vielä Iriadorin kauluksesta, kunnes päästi irti, työntäen alaista samalla hieman kauemmaksi. Nopea, pieni töytäisy ja Kenraali itse käänsi selkänsä punapäälle, ottaen askeleen jos toisenkin kauemmaksi tuosta.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 03 Helmi 2012, 13:29

Erudessan huomauttaessan ettei Arethin tarvinnut teititellä tuota, mies hymähti hiljaa itsekseen. Niinhän se tosiaan oli. Hän oli nyt kreivi. Eikä kreivin tarvinnut teititellä jokaikistä vastaan tulevaa pyhimystä, aatelista ja kenraalia miellyttääkseen noita parhaansa mukaan. Näiden tapojen omaksuminen tulisi kestämään kauan aina niin viimeisen päälle etikettiä noudattavalle nuorelle miehelle, kenties ne täytyisi jopa oppia itse kantapään kautta, niinkuin tässä tapauksessa oli tavallaan käynyt.
Tummatukan uuden henkivartijan selittäessä tehtäviään, Areth mietti kuinka outoa olisi kun joku jatkuvasti astelisi kintereillä ja hänen puolestaan miekkaa heilutti jos siihen oli tarvetta. Olihan hän tähänkin asti osannut pitää itsestään huolen. Miksi hän nyt tarvi jonkun valvomaan tekemisiään? Ja vieläpä naisen! No, tuskinpa sukupuolella oli paljoltikaan väliä, kunhan tuo työnsä osasi tehdä. Ei kai tuollaista olisi hänen suojelijakseen valittukaan, jos ei osaisi.
Areth naurahti naisen kuivalle vitsille tahtomattaan, Suotta huolit, en vapaasta omasta tahdostanikaan heidän kyliensä lähelle astuisi, ellei olisi pakko, nuori kreivi sitten totesi.

Aran latoi lopulta lisää faktoja pöytään Erudessasta.
Otan osaa isänne poismenoon. Hän oli varmasti hieno mies, Areth tyytyi tokaisemaan välistä pienesti nyökäten, "On kunnia kuitenkin saada sinut henkivartijakseni. Uskon kykyihisi, sekä siihen, että saat tuon katraan pidettyä kurissa ja ojennuksessa", kreivi selitti hymyillen viekkaasti, samalla kun yritti keskittyä siihen mitä kuningas hänen päähänsä totesi. Naista ei siis saanut kohdella kuten tavallista neitokaista? Mihin tämä maailma oli menossa, oli päällimmäinen ajatus nuoren kreivin päässä.
Lopulta Areth kääntyi Aranin puoleen, katsoen miestä aavistuksen epäillen.
Toivon todella, ettei teillä ole enempää yllätyksiä hihassanne varaltani. Olette antaneet jo paljon, turhankin paljon, ja tulen olemaan siitäkin pelkästään kiitollinen koko loppu elämäni, kreivi sanoi kumartaen pienesti.


Dariuksen mukaan syytä juhlimiseen ei ollut. Iriador nosti kätensä puuskaan ja uskalsi näyttää hetken hyvin kyllästynyttä naamaa kenraalille, kunnes ilme painui normaalilukemille, peräti jopa säikähtäneelle kun Darius harppoi nopeasti hänen luoksensa jotenkin uhkaavan oloisena. Punatukka peruutti tahtomattaan muutaman askeleen kenraalista tuon alkaessa paasata lähes huutaen menetetystä silmästään hänelle. Darius ei suonut Iriadorille puheenvuoroa, eikä punatukka viitsinyt keskeyttääkään toisen uhoamista, ties vaikka turpaansa saisi. Olikohan sittenkään ollut hyvä idea lähteä tuon perään? Ehkä joku kokeneempi olisi tiennyt, kuinka tuon vihanpurkauksen saisi lakkaamaan.

Iriador jäykistyi paikalleen, kun lähellä möllöttävä ämpäri sai osansa kenraalin vihasta. Sydän nuoren sotilaan rinnassa pauhasi säikähdyksestä taivaallisilla lukemilla, sillä tuo pelkäsi menettävänsä tätä menoa omankin henkensä, lentävänsä samalla tavalla kauniiseen iltaan kaaressa kuin ämpärikin oli hetki sitten tehnyt. Pisteen iin päälle löi, kun Darius tarrasi nuorempansa kauluksesta kiinni ja vetäisi aivan lähelleen. Iriador joutui kompuroimaan hetken, mutta sai sitten lopulta tasapainonsa takaisin, tuijottaen pelokkaalla katseella huutavaa kenraalia silmästä silmään. Lopulta mustatukka kuitenkin päästi irti Iriadorista ja tönäisi kauemmas, kääntäen selkänsä punatukalle.
Koska askeleita poispäin hänestä tunnuttiin ottettavan turhankin monta, teleporttasi Iriador itsensä muutamien metrien päähän Dariuksen eteen ja katsoi miestä moittivasti suoraa tuon ainokaiseen silmään.
"Menetit silmäsi, sinua nöyryytettiin, mitä sitten! Olisit iloinen että olet vielä elossa, etkä kuollut niinkuin moni muu niin tavallisista rivisotilaista kuin omistakin alaisistasi teki!" Iriador nosti ääntään ja lähes huusi sanat suustaan toiselle, "Vai etkö sen vertaa osaa elämää kunnioittaa? Sen vertaa että sallisit itsellesi hetken irrottautua ja juhlia niinkuin muutkin tekevät", punatukka lisäsi, katsahtaen nopeasti kokoustalon suuntaan oliko kukaan ennättänyt pihalle sanaharkkaa jo kuuntelemaan.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 03 Helmi 2012, 17:49

Kävi ilmi ettei uudella Kreivillä ollut itse tuhoisia aikeita, eikä liioin muutenkaan halua hyppiä ihmisten kylien lähettyville. Hyvä, tuon vartioiminen tulisi olemaan helppoa. Kai? Ellei kaunis herra päättäisi lähteä oman rykmenttinsä kanssa valloitusretkille, mikä oli epätodennäköistä. Jos totta puhuttiin, Erudessa epäili tämän kreivin sotiaallisia taitoja. Tuo oli kuulemma hyvä taktikko, mutta miten mahtoi olla taistelemisen laita? Ehkä se selviäisi joskus.
Areth lausui osanottonsa naisen isän poismenoon. Erudessa kiitti osanotosta nyökäten, nostaen sitten kasvoilleen pienen, ylpeän hymyn Kreivin jatkaessa puhettaan.
Ette tule pettymään Herrani Erudessa vastasi kreiville, ennen kuin tuo kääntyi Kuninkaan puoleen.
Aran käänsi katseensa naisesta Kreiviin tuon suorastaan toivoessa, ettei kuninkaalla olisi enää enempää lahjoja hänelle. Aran naurahti pienesti.

Kartanon lisäksi ei. Mutta jos jotain tulet tarvitsemaan, käväise kaupungissa juttusillani. Nyt, palatkaamme vieraiden joukkoon, ennen kuin he huolestuvat
Aran totesi ohjaten Kreivin takaisin kohti juhlasalia, viittoen Erudessaa, sekä kahta ylempiarvoista upseeria liittymään heidän joukkoonsa. Loput, tavalliset rivisotilaat saivat jäädä tänne tuvalle juhlimaan uutta työtään Kreivin eliittijoukoissa.


Raivonpuuskaansa rauhoitteleva kenraali löysi taakseen jättämän punapään edestään. Toinen kulma kohosi kysyvästi, kunnes tuo suuttumukseltaan muisti Iriadorin erikoisempia kykyjä. Käteviä, mutta juuri nyt tuo temppu oli äärimmäisen ärsyttävä. Haukansilmä tarkkaili kiukkua leimuten nuorempaansa, joka kävi paasaamaan Kenraalin ehkä turhastakin angstaamisesta. Toinen etusormi nousi rivakasti varoittamaan Iriadoria sanomasta enää sanaakaan. Hetken kenraali haki sanoja selvästi kiukkua pursuten, tuon huulten auetessa vähän väliä aloittaakseen lauseen, mutta mitään ei kuitenkaan kuulunut.
Tällä kertaa kenraalin käsi nappasi kiinni nuoremman leuasta, haudan vakavien kasvojen tullessa lähemmäksi punatukkaa.
He eivät kuolleet turhaan. Sota voitettiin, ainakin toistaiseksi Kenraali totesi yllättävän rauhallisella äänellä, mikä sinänsä oli harvinaisen karua, kun tiesi tuon olevan valmis räjähtämään kuin ruutitynnyri Mutta sinä et nyt ymmärrä tilannetta minun kannaltani. Olen Winder. Haukansilmä. Mitä haukka on ilman toista silmäänsä?! Elämäni on minulle yhden tekevää, niin kauan kun sitä joudun häpeässä elämään! Ja elän niin kauan tässä häpeässä, kunnes olen saanut sen rakin hengiltä!

Ote irtosi jälleen nuoremmasta, Dariuksen ottaessa askeleen taaemmaksi.
sitä paitsi juhlat eivät sovi minulle Kenraali lisäsi äskeisen aggressiivisen puheensa perään melko hei muuten näin ohimennen huomautuksena.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 03 Helmi 2012, 21:11

Areth saattoi huokaista helpotuksesta kuullessaan, ettei Aranilla ollut enää mitään muuta yllätystä luvassa hänen varalleen. Kreivi kuitenkin epäili kuninkaan sanoja, eikä saattanut satavarmasti luottaa siihen ties mitä lohikäärmeitä ja ratsuväkiä hän vielä joutuisi nurkkiinsa majoittamaan!
Areth seurasi seurueen mukana takaisin suureen saliin, jossa katseet tietenkin kääntyivät hetkellisesti hallitsija kaksikkoon heidän saapuessa jälleen juhlaväen sekaan lyhyen poissaolonsa jälkeen. Ohi kulkeva tarjoilija tarjosi kuninkaalle, kreiville, sekä heidän seuralaisilleen lasilliset koko kylän parasta haltia viiniä. Kreivi itse tietenkin tarttui lasilliseen heti, sillä hän oli hyvin perso tuolle juomalle, jota niin harvoin kuitenkin sai kurkustaan alas litkiä vapaasti. Täysin humalaan hänen ei kuitenkaan itseään olisi parempi juoda, sillä tuo voisi antaa kuninkaalle väärän kuvan hänestä.

Kun sivistäviä keskusteluja puolin jos toisin oli jälleen käyty, pisti Areth jälleen merkille ahdistuksensa nousseen tässä väenpaljoudessa. Kreivi silmäili ympärilleen, jolloin oli lähes silmin nähtävää kuinka hänen ihonsa kalpeni valkeammaksi entisestään ja kulmat painuivat hitusen jyrkempään kulmaan. Huonovointisuus miehen sisällä kasvoi ja kysyvä katse nousi Araniin.
Liittyisittekö seuraani ulos hetkeksi haukkaamaan happea? Areth tiedusteli, samalla kun joi sanojensa päälle lyhyen kulauksen viiniä lasistaan.


Iriador hymähti hiljaa kenraalin nostaessa sormensa pystyyn ja yrittäessä suustaan jotain päästää. Yritys vaikutti kuitenkin jokseen turhalta, sillä pukahdustakaan ei miehen suusta kuulunut kunnes tuo sitten kävi jälleen käsiksi Iriadoriin ja alkoi paasaamaan melkein samaa rallia jälleen alusta. Kenraalin liiankin läheinen ja kovakourainen tapa kohdella yhtä nuorimmista alaisistaan kuvotti Iriadoria, siinä missä se varmasti olisi kuvottanut muitakin. Punatukka ei saattanut kääntää uhoavaa katsettaan toisaalle Dariuksen vielä pidellessä hänen leuastaa, mutta mustatukan sitten lopulta päästäessä irti, siirtyi nuoremman katse tutkailemaan hankea ja käsi hakeutui hieromaan leukaa toisen otteen jäljiltä.

Katse nousi jälleen kenraaliin hetken miettimisen jälkeen. Iriadorin kulmat olivat aavistuksen kurtussa ja miehen koko olemus vaikutti rauhattomalta Darius todellakin alkoi ottaa häntä pannuun pahemman kerran!
Olitpa kuka tahansa ja elitpä häpeässä tai et, oli päässäsi sitten silmiä yksi tai kaksi, olet silti kaikestahuolimatta sokea elämälle, Iriador ärähti ja otti hitaita askelia kohti kenraalia, Ajatteletko sinä kenties vain itseäsi? Kyllä. Oletko koskaan kenties miettinyt kuinka huolestuneita alaisesi ovat käytöksestäsi? Et. Eikö elämääsi mahdu mitään muuta kuin kurja työsi ja tuo turhanpäiväinen marina jota leukojesi välistä uliset KUIN RAKKI KONSANAAN?! punapää karjui henkeään vetämättä lauseittensa välissä ja katsoi nyt yläkanttiin kenraalia hyvin ärtyneenä aivan tuon edessä.
Sinun paikkasi on tuolla Iriador osoitti kohti kokoustaloa, Enemmän tai vähemmän aatelisten alaistesi rinnalla, sinne sinä kuulut. Piditpä juhlimisesta tai et, et voi jättää näitä juhlia väliin koska sen lisäksi että itse kuningas ja muu ylimystö on paikalla, ovat alaisesi myös huolissaan käytöksestäsi, punatukka sanoi vielä tyynenä, kunnes tuon katse muuttui entistäkin tulisemmaksi ja haltia tarrasi vuorostaan kenraalia rintapielistä kiinni, MUTTA KOSKA OLET NIIN HELVETIN TYHMÄ, NIIN ET KYKENE EDES SITÄ ILMEISESTI YMMÄRTÄMÄÄN! Iriador huusi niin lujaa että tuon kurkkuun sattui ja yritti sitten kaataa Dariuksen naamalleen hankeen.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 03 Helmi 2012, 22:04

Viini maistui itse kullekin tässä tilanteessa. Niinpä Aran kuin muutkin seurueesta ottivat mallia uudesta Kreivistä ja pian käsistä löytyi lasi kylän parasta viiniä. Ainoat jotka eivät juoneet, olivat henkivartijat. He olivat täällä toimittamassa tehtäväänsä, eivät huvittelemassa. Valitettavasti. Erudessa puolestaan sai seuraa tuttavista, jotka halusivat naista jututtaa pitkästä aikaa. Olihan tuo ollut tantereella ja nyt poissa yleisön seurasta nimitykseensä saakka.
Aran puolestaan otti jälleen vastaan niitä, jotka sanasen tai toisen halusivat kuninkaan kanssa vaihtaa. Kauaa ei tätä pikkupuhelua kestänyt, kun Areth alkoi selvästi voimaan enemmän tai vähemmän pahoin. Kyllä Aran sen kreivistä huomasi. Pian nuorempi kysyikin, liittyisikö kuningas hänen seuraansa haukkaamaan happea.
Toki. Mennään samantein Aran totesi, jonka jälkeen kaksikko ja henkivartijat suuntasivat kulkunsa sivuovesta pihalle.
Kylmä ilma iski vasten kasvoja kaksikon astuessa pihalle. Raikas ilma teki hyvää, sitä kannattikin vetää keuhkojensa kyllyydestä.. Kuitenkin tästä ihanan viileästä ja raikkaasta ilmasta nauttiminen keskeytyi heti alkuunsa, kaksikon nähdessä enemmän tai vähemmän tutut hahmot


Darius luuli saavansa jo jättää täysin hiljentyneen Iriadorin yksin seisomaan pihalle. Hiljenemisen sijaan nuorempi kuitenkin avasi jälleen suunsa, saaden kenraalin katsomaan punapäätä enemmän kuin kysyvästi. Lähinnä siksi, ettei kukaan koskaan ennemmin ollut hänelle tällä tavalla suutaan lähtenyt aukomaan. Sokea elämälle? Kyllä, Darius myönsi sen, tosin vain päässään. Ei hänellä ollut elämää. Paitsi työnsä. Työnarkomaaninen kenraali ei yksinkertaisesti ymmärtänyt Iriadorin pointtia tässä väittelyssä, vaikka punapään sanoissa oli enemmän järkeä kuin Dariuksen pakkomielteisessä raivossa. Kenraali oli avaamassa suunsa Iriadorin lopetettua tyynen, mutta melko törkeän rohkean saarnansa. Suutaan mustatukkainen ei kuitenkaan ehtinyt avaamaan, kun nuorempi tarrasi Kenraalia riveleistä ja huusi keuhkojansa kyllyydestä tylyjä faktoja päin vanhempansa kasvoja.
Kysyvän hämmentynyt, mutta myöskin kunnioitusta vaativa ilme hiipi Kenraalin kasvoille. Jälleen kerran, ennen kuin Darius ehti hämmennykseltään mitään tekemään, oli nuorempi kaatanut Kenraalin turpa edellä hankeen. Yksin ei kenraali kuitenkaan kaatunut. Vaikka tuo ei ollut hämmentyneenä sanavalmis, oli tuo kuitenkin aina valmis tavalla tai toisella taistelemaan, pistämään hanttiin. Niinpä hankeen tössähdettyään Darius oli heti kääntynyt ympäri selälleen ja pyyhkäisi jalat Iriadorin alta. Kun nuorempi kaatui, Oli Kenraali saman tien noussut istumaan tuon päälle ja kauhaisi nyt koko käsivartensa mitalla lunta nuoremman päälle, kasvoille lähinnä.
TÄSSÄ SINULLE JOTAIN MUUTA KUIN TYÖASIOITA! Darius karjahti samalla kun jatkoi lumipesun antamista nuoremmalle, ajattelematta sen pahemmin mitä itse asiassa teki Hän teki jotain, mitä ei ikinä olisi tehnyt vapaa-ehtoisesti ja oma-aloitteisesti JOKO ON IKÄVÄ TAKAISIN TÖIHIN?!

Aran katsoi maassa möyrivää Sinisen kuiskauksen kaksikkoa. Tilanne sinänsä ei olisi ollut hämmentävä, jos kyseessä olisi ollut pienessä hiprakassa olevat rivisotilaat, mutta nyt oli kyseessä täysin selvin päin oleva kaksikko, joista toinen oli itse Eliittikenraali, joka pahemmin ei edes naureskellut!
Tämä on jotain mitä ei olisi odottanut näkevän Aran totesi serkulleen, katsellessaan kaksikon ehkä veljelliseltä näyttävää möyrimistä lumessa Pian kuningas kuitenkin rykäisi kuuluvasti, saaden ainakin Dariuksen pysähtymään ja vilkaisemaan kohden kuninkaallista kaksikkoa, missä ikinä asennossa sattuikaan olemaan sillä hetkellä.
Kenraali on näemmä intoutunut kouluttamaan nuorempaansa lumivyöryn varalta vai toisinpäin? Aran kysyi kaksikolta, joka maassa nyt möyri.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 03 Helmi 2012, 22:55

Areth nyökkäsi kuninkaan myöntyessä hänen pyyntöönsä, ja pian kaksikko henkivartijoineen olivatkin poistuneet pihamaalle raikkaan ilman pariin. Hyinen tuulahdus iski vasten kasvoja, ja sai kreivin mustat hiukset heittelehtimään ilmassa hetken verran, kunnes mies lopulta nopeasti pyyhkäisi niitä muutamalla kädenliikkeellä pois kasvojensa tieltä nähdäkseen taas eteensä. Miehen olo oli jo huimasti parantunut siinä vaiheessa, kun he olivat päässeet pois väenpaljoudesta ja nyt saadessaan hengittää raikasta ilmaan sydämensä kyllyydestä, katosivat turha kalpeus miehen kasvoilta ja huonovointisuus mahanpohjalta samantien.
Kauaa ei rauhaisaa hetkeä kuitenkaan kestänyt, kun myös Areth pisti merkille hieman kauempana lumessa telmivän kaksikon, tunnistamatta kuitenkaan kumpaakaan näistä sinisiin asuihin sonnustautuneista miekkosista.


Iriador onnistui kuin onnistuikin aiheuttamaan riittävästi hämmennystä kenraalissa ja kaatamaan tuon nurin hankeen, jolloin pieni tyytyväinen virne käväisi miehen kasvoilla. Darius kuitenkin kääntyi pikaisesti turvalleen lennettyä ympäri ja kamppasi nyt myös tilanteesta hämmentyneen punatukan seurakseen lumihankeen, istahtaen sitten nuorempansa päälle ja nakaten lunta tuon naamalle enemmän kuin olisi edes ollut tarve. Iriador köhi hetken lumen tunkeutuessa hänen suuhunsa ja nenäänsä, alkaen sitten epätoivoisesti käsillään räpeltää tuota kylmää valkeaa peittoa pois kasvoiltaan.
Punatukka ei yrityksessään onnistunut aluksi, kunnes lumen sijasta tuo tarrasikin yllättäen Dariuksen käteen ja tottakai hän käytti tilaisuuden hyödykseen vetäisten kenraalin vuorostaan selälleen lumeen ja istahtaen tuon päälle, alkaen lappomaan lunta toisen naamalle käsiensä täydeltä.
IKÄVÄ TÖIHINKÖ?! SAMAA VOISIN KYSYÄ SINULTA!" punatukka ärjyi samalla mitalla mustatukalle takaisin, kun hukutti kenraalia lumeen kerta kerralta enemmän.


Siinä missä Arankin, seurasi Areth vierestä Sinisen kuiskauksen miehien temmeltämistä lumihangessa täysin ymmällään. Aikuiset miehet. Pesemässä toisiaan lumella minkä käsistään kerkesivät. Kreivi koki tilanteen huvittavana, ja naurahti aluksi hiljaa itsekseen. Kun kuningas kävi sitten rykäisemään, sai Iriadorin ja Dariuksen molemmat pysähtymään nille sijoilleen ja kävi kommentoimaan tilannetta, Areth ei pystynyt enää pidättelemään nauruaan pidempään. Mustatukka naurahti kuuluvasti muutaman kerran ääneen ja vei sitten kätensä suunsa eteen tukahduttamaan arvokkaan hekottelunsa.
En ole eläessäni nähnyt mitään vastaavaa, kreivi tuumi yhä huvittuneena tästä kaikesta, Keitä he ovat? Areth vielä jälkeen tiedusteli.
Iriador puolestaan kuninkaan huomatessaan nousi salamana pois kenraalin päältä ja jäi jokseenkin hämmentyneenä tästä kaikesta seisomaan hieman etäämmälle Dariuksesta. Päässään tuo kuitenkin teki päätöksen, ettei missään nimessä auttaisi kenraalia ylös lumesta sen mies saisi tehdä ovin avuinsa itse. Häveliäs puna nousi punatukan kasvoille. Joutua nyt tilanteeseen, jota itse kuningas olisi vierestä todistamassa. Voiko maailmassa olla enää mitään nolompaa? Iriador kävi putsaamaan vaatteitaan lumesta, katsahtaen sitten varovasti sivusilmällä Dariusta.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 03 Helmi 2012, 23:28

Tilanne oli itse kunkin osalta kiusallinen. Eniten kuitenkin häpeää taisi tuntea Darius. Saatuaan ensin lumipesun nuoremmalta, nousi Kenraali heti ylös kun vain kykeni. Lumia putsattiin heti pois kasvoilta, hartioilta ja vaatteista, katseen noustessa itse kuninkaaseen sitten. Mitään ei kuitenkaan Darius ehtinyt sanoa, kun yksisilmän katse keskittyi uuteen kreiviin, jota tilanne suorastaan huvitti. Nauru oli tarttuvaa ja pian myös kuningas hymyili ja hymisi itsekseen, katsellessaan lumista kaksikkoa.
Yksi eliiteistäni Darius winder. Ja hänen alaisensa Iriador Mir Valdoren Aran totesi hymisemisiltään Kreiville, joka kyseli keitä he mahtoivat olla. Iriadorin kohdalla Aranin piti urkkia hieman kaksikon ajatuksia, muistoja, jotta tuo sai punapään nimen tietoonsa. Ei hän tuota tunnistanut.. Tuskin oli koskaan edes nähnytkään!

Meille tuli pieniä erimielisyyksiä työasioista
Darius totesi kohteliaasti, selittäen tilanteen näin nopeasti ja yksiselitteisesti, jättäen sitten mainitsematta sen pahemmin mistä tässä oikein oli puhuttu. Aran kyllä tiesi kenraalinsa olevan hermoloman tarpeessa. Mutta tuo pässin pää ei suostunut jäämään edes päiväksi kotiinsa lepäämään.
Näemmä sota on pistänyt Sinisen kuiskauksen kurin nurinperin. Suosittelen sinua palauttamaan sen mahdollisimman nopeasti, Darius Aran huomautti vakavoituen, saaden Kenraalilta nyökkäyksen vastaukseksi.
Dariuksen pisteliäs katse käväisi punatukassa. Tuo ei tulisi pääsemään tästä tempauksestaan vähällä.
Mutta nyt, ennen kuin hautaatte toisenne lumeen, liittykää seuraamme sisälle Aran totesi, viittoen pienesti kohden ovea.
Kaikella kunnioituksella herrani, jäis---
Se ei ollut pyyntö, Darius
Aran keskeytti Dariuksen, joka kieltäytymässä kutsusta sisälle. Kuningas ja eliitti vaihtoivat merkittäviä katseita keskenään, kunnes mustahiuksinen nyökkäsi pienesti.
Kuten tahdotte Oli vastaus kuninkaalle, joka hymähti tyytyväisenä.

hyvä. Siirtykäämme siis sisätiloihin
Aran totesi, lähtien edeltä kera Arethin.
Darius soi Iriadorille vilkaisun. Jos katse olisi voinut tappaa, olisi punapää nyt kaatunut kuolleena hankeen. Mitään Darius ei kuitenkaan sanonut, vaan seurasi kiltisti ylempiarvoisiaan sisätiloihin, jossa kukaan ei näyttänyt olevan tietoinen pihaepisodista.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 04 Helmi 2012, 00:24

Iriador ei kehdannut nostaa enää katsettaan hangesta ylös. Kuninkaan ja kreivin naureskelu otti erityisesti punatukan kohdalla koville. Hän ei koskaan ollut joutunut moiseen nöyryytykseen, mutta kerta se oli ensimmäinenkin. Kuninkaan lausuessa kuitenkin hänen nimensä, saattoi punatukka siirtää hieman häkeltyneen katseensa valtiaaseensa päin, laskien sen kuitenkin yhtä nopeasti takaisin hankeen. Eihän kuninkaallisia ollut lupa tuijotella! Ei varsinkaan Iriadorilla, joten hänen osaltaan katse pysyi visusti miehen omissa saappaissaan, Dariuksen käydessä samalla selittelemään heidän vain nahistelleen erimielisyyksien takia. Sivusilmällä punatukka kuitenkin vähän väliä katsahti kenraalia vierellään. Nuori mies tiesi mielessään, ettei tämä taistelu tulisi jäämään pelkkään lumipesuun, vaan kenraali varmasti kehittelisi jotain hänen päänsä menoksi hänen päällensä karkaamisesta. Sen kertoi Dariuksen viheliäs vilkaisu punatukan suuntaan.

Areth kuunteli vierestä kuninkaansa ja Dariukseksi esitellyn kenraalin puheita. Tuntui siltä, että tämä kaksikko oli tuntenut toisensa jo pitkään. Ja eikai tuo ihmekään ollut, jos mies eliittikenraali tosissaan oli mutta pyörivätkö kenraalit lumessa alaistensa kanssa mistään syystä? Eivät. Kreivillä itsellään ei ollut mitään käsitystä siitä, keitä nämä kaksi olivat, mutta hän saattoi vannoa itselleen nähneensä Dariuksen edes vilaukselta joskus aikaisemmin tantereella ollessaan. Saattoi Areth toki väärässäkin olla, mutta jotain tuttua tuossa toisessa mustatukassa todellakin oli. Tai niin kreivi ainakin itse uskoi.

Lyhyt keskustelu päättyi kenraalin myöntymiseen palata sisään. Kreivin katse siirtyi hetkeksi kovin allapäin olevaan punatukkaan, joka ei ollut puhua pukahtanut koko tänä aikana. Areth koki sen itsestään selvyytenä. Kyllä häntäkin nolottaisi, jos olisi rysänpäältä jäänyt kiinni vastaavanlaisesta tilanteesta. Kreivi soi kuitenkin säälinsä toiselle, eikä jäänyt sen koommin enää alentamaan tuota katseellaan.

Areth ja Aran poistuivat takaisin sisätiloihin, Darius ja Iriador perässään. Punatukka nosti katseensa kenraaliin hetkeksi, vain huomatakseen tuon tappavan katseen, johon nuorimies vastasi uhmakkaasti kulmiaan kurtistaen ja hymähtäen hiljaa ärtymystään. Siinä missä hänkään, ei Darius pääsisi vähällä. Iriadorilla olisi vielä paljon sanottavaa tuolle maanvaivalle ja sanottavansa hän tulisi varmasti tuolle myös sanomaan, jahka siihen tilaisuus ensin suotaisiin.
Hyytävä ilma muuttui nopeasti takaisin lämpimäksi nelikon päästessä takaisin sisätiloihin, jossa myös Arethin ja Aranin tiet erkanivat nopeasti Dariuksesta ja Iriadorista.
Sinulla on .. miten sen nyt sanoisi, Areth jäi hetkeksi miettimään sanojaan ja pyöritti toista rannettaan kuin yrittäen kelata ajatuksiaan eteenpäin, Jokseenkin värikkäitä alamaisia komennuksessasi, kreivi päätyi lopulta muitoilemaan hymyillen pienesti sanojensa päälle.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 04 Helmi 2012, 01:05

Lämmin ilma tuntui jokseenkin tukahduttavalta näin ulkoilman jälkeen, Ainakin Dariuksen mielestä. Mitään kenraali ei kuitenkaan sanonut, vaan käveli kiltisti takaisin juhlasaliin. Kuningas ja tuon sukulainen poistuivatkin Kuiskauksen kenraalin ja tuon alamaisen seurasta, jättäen nuo kahden kesken. Tai no, Kahden kesken muun massan keskelle. Kuiskauksen jäsenet, jotka huomasivat kenraalinsa palanneen takaisin sisälle, olivat jokseenkin tyytyväisiä. Joskin heräsi kysymyksiä, mitä yksi uusimmista kuiskauksen jäsenistä oli tuolle pihalla puhunut?

Aran vilkaisi Arethiin tuon huomauttaessa värikkäistä alamaisista. Virne käväisi kuninkaan kasvoilla.
Jostainhan sitä viihdykettä pitää saada Aran totesi Mikäli kaipaat yhtä räiskyviä alamaisia, voin kyllä järjestää sinulle muutaman.
Onko sinulla mitään kysyttävää uuden virkasi suhteen? Tiedän, ettei tämä nyt ehkä ole kaikkein paras paikka kysyä moista, mutta ehkä hyvä kysyä ennen kuin unohtuu.

Tarjoilija oli käynyt jälleen kierroksen kera viinilaseja täynnä olevan tarjottimensa kanssa. Yksi viinilaseista oli löytänyt tiensä Dariuksen käteen.
Johan sinä meidät edustavaan tilanteeseen saatoit Darius avasi viimein suunsa, todeten näin tylysti Iriadorille mietteitään.
Kenraali lähti kävelemään sivummalle väkijoukosta. Keskikokoisen juhlasalin reunoilla oli pöytiä, tuoleja ja istuinryhmittymiä, johon väki saattoi hakeutua yksinäisyyteen tai mennä ystäväporukalla istumaan ja vaihtamaan kuulumisia paremmin. Musiikki oli alkanut soimaan salissa. Lempeä, hiljainen, ei paljoakaan puheen yli pyrkivä melodia kulkeutui rauhallisena pitkin juhlasalia, saaden jopa muutaman innokkaan ottamaan tanssiaskeleen jos toisenkin.

Darius kuitenkin suuntasi salin ikkunaseinän nurkkaukseen, josta löytyi divaani jos toinenkin. Kukaan ei sinne ollut änkenyt, sillä nurkka oli tilaisuuden syrjäisin, ehkä hieman hämäräkin paikka. Juuri sopivat kenraalille, joka ei olisi välittänyt olla juuri nyt tässä salissa. Niinpä Darius hankkiutui omaan rauhaansa, lässähtäen istumaan divaanille, nostaen toisen jalkansa istuimelle. Tiedä sitten kuinka kauan tämäkin oma rauha kestäisi, mutta juuri nyt Darius keskittyi tyhjentämään viinilasiaan tavallista reippaampaa tahtia.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Seuraava

Paluu Kokoustalo

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron