Pidä huolta || K-Agna(k18)

[Crimson]

Iriador seurasi johtajansa perässä, jokseenkin kuitenkin hieman jälkeen jääden toisesta välttääkseen turhia katsekontakteja kenraalin kanssa. Muut kaartilaiset hämmästelivät Iriadoria ja Dariusta hetken, jättäen nuo kuitenkin nopeasti omiin oloihinsa katsoessaan sen olevan parempi vaihtoehto, kuin suoraa kyselemään käynti tältä selvästi jännittyneeltä kaksikolta, jotka eivät juurikaan iloista naamaa enää näyttäneet. Siinä missä Dariuskin, poimi Iriador itselleenkin lasillisen tummanpunaista viiniä, kiittäen tarjoilijaa pienesti kumartaen. Lasillinen ei häntä sekaisin saisi, tuskin toinenkaan, mutta koska punatukalla ei juuri nyt muutakaan tekemistä tulisi olemaan, saattaisi hän itsensä mukavaan hiprakkaankin asti saattaa hyvällä omalla tunnolla.
Kenraali päivitteli lopulta Iriadorille, kuinka lähinnä oli punatukan syy miksi he olivat niinkin edustavaan tilanteeseen itsensä saaneen hetki sitten. Iriador hymähti, näyttäen Dariukselle hyvin nyrpeää naamaa.
Väitätkö ettet olisi muka ollut--- Hei!, punatukka aloitti, mutta hänen lauseensa jäi tyystin kesken kenraalin lähtiessä poukkoilemaan väkijoukon lävitse viinilasinsa kanssa. Iriador ei lähtenyt huutelemaan kenraalin perään, ei, hän vain huokaisi syvään ja joi viimeinkin kulauksen viinilasistaan.


Kreivi kuunteli myhäillen kreivin sanoja.
Ilman muuta. Kotonakin ne värittivät arkeani, mikseivät siis myös täälläkin, kreivi totesi hymyillen ovelasti. Kotopuolessa ei koskaan ollut puutetta näistä kuninkaan mainitsemista räiskyvistäkin persoonista. Niitä riittä. Jopa omassa palvelusväessä, joka oli jaksanu Arethia ihmetyttää ja kummastuttaa, miksei myös nauratuttaa toisinaan.
Aran tiedusteli, oliko kreivillä jotain kysyttävää uutta virkaansa ajatellen. Areth näytti hetken erittäin mietteliäältä ja tummatukka keskittyikin hetkeksi keräämään ajatuksiaan katselemalla jalkoihinsa ja heiluttaen pienellä keveällä kädenliikkellä viiniä lasissaan.
Kuinka laajalle valtani ulottuu kylässä? Kysyn tätä lähinnä sen takia, etten tekisi mitään mistä majesteetti saattaisi mielensä mustuttaa myöhemmin, Areth sanoi lopulta, hymähtäen sitten, Varmasti tiedätkin, että tahdon välttää mahdollisia virheitä parhaani mukaan.


Iriador oli joutunut jo tovin vastailemaan muitten Sinisen kuiskauksen jäsenten kysymyksiin, jotka uteliaana olivat tulokkaan kimppuun niiden kanssa hyökänneet havaittuaan Dariuksen jättävän punatukan ylhäiseen yksinäisyyteensä. Korkeahaltia oli lähinnä vakuutellut jokaiselle vain vaihtaneensa muutaman sanan kenraalin kanssa, eikä mitään sen kummempaa ollut tapahtunut. Tiedä sitten uskoivatko toiset häntä, jos olisivat salaa jo jostain kuulleet tapahtumista kokoustalon pihamaalla. Se olisi sangen noloa, sillä juoru leviäisi tälläisessä paikassa oletettavasti kuin kulovalkea rutikuivassa sammalikossa, ja yhden asiasta tietäessä, pian kaikki muutkin olisivat tietoisia asiasta.
Punatukka sai lopulta viimeisetkin rippeet lasistaan tuhottua, ja ottikin nyt tavoitteekseen etsiä Dariuksen uudemman kerran käsiinsä. Iriador sai aikansa vaeltaa ympäri salia, kunnes viimein löysi miehen nököttämässä itsekseen hämärästä nurkasta. Haltia katsoi hetken syrjästä tilannetta, kunnes teleporttasi itsensä istumaan kenraalia vastapäätä olevalle tuolille lähinnä vain ärsyttääkseen miestä lisää.

[Aksutar]

Aran virnisti pienesti Arethin kommentoidessa kotopuolen värikkäitä persoonia. Kaikkialta niitä löytyi, jotkut vain erottuivat paremmin mitä toiset. Varmasti tämäkin huone oli täynnä enemmän tai vähemmän räiskyviä persoonia, mutta tällä hetkellä sinisen kuiskauksen dynaaminen duo oli saanut räiskyvimmän parivaljakon tittelin tälle illalle.
No, Kreivi kävi kyselemään hänen valtansa rajoja. Aran mietti hetken, antaen katseensa lipua väkijoukon läpi, kunnes epämääräisesti käänsi kasvonsa kohden Arethia.
Kylä on sinun vastuullasi. Sinä päätät sen veroista, sen rakenteellisista muutoksista, sotilaallisesta valmiudesta, kansan hyvinvoinnista. Jos joku rikkoo lakia kylässäsi, on sinulla oikeus langettaa sopivin tuomio tuolle. Aina kuolemanrangaistukseen asti Kuningas painotti sanojaan vakavasti Ehdotan kuitenkin jättämään rikollisten tuomitsemisen siitä vastaaville tahoille. Sinä puutut peliin vasta viimeisenä vaihtoehtona, mikäli on epäselvyyksiä.
Kuninkaan katse ei ollut Arethissa. Aranin kasvot olivat kohdistettu miestä kohden, mutta tuon katse seikkaili jossain aivan muualla. Lähinnä katsoen jonnekin ohi miehestä, välillä satunnaisesti eksyen tuon kasvoihin. Oikeasti kuningas oli menettämässä näköään, väliaikaisesti, jälleen. Tuo kuitenkin parhaansa mukaan piilotti sen, antaen pian toisen henkivartijoistaan toimia telepatian avulla hänen silminään Heikkouksiaan ei saanut näyttää yleisölle.

Darius luuli Iriadorin jo luovuttaneen. Hyvä. Punatukka oli täydellinen soturi, pätevä ja tunnollinen, ennen kaikkea taitava, mutta tuon persoonaa piti vielä hioa kenraalille sopivaksi. Jokin kuitenkin kertoi Dariukselle, ettei Iriador tulisi olemaan helppotapaus. Mutta kenraali piti haasteista. Jos ne liittyivät työhön. Haasteet työssä vain saivat kenraalin nauttimaan työnteosta entistä enemmän.
Siinä paha missä mainittiin. Punatukkainen paholainen ilmestyi jälleen tyhjästä kenraalin eteen, istuen nyt vastakkaisella tuolilla. Viinilasista vapaa käsi hieraisi turhautuneesti vasenta ohimoa, lähinnä sen kutiavaa haavaa. haukansilmän katse kääntyi nuorempaa kohden kysyvästi.
Mitä sinä haluat nyt? Pyytää minut tanssimaan? Darius kysyi koppavan ivallisesti, juoden sitten viimeiset huikat viinistään, laskien lasin divaanin vieressä olevalle pöydälle.
Valitettavasti et ole minun tyyppiäni*



// * INSERT OBVIOUS "THAT'S WHAT HE SAID"- JOKE HERE! //

[Crimson]

Kreivi kuunteli tarkkaavaisena Aranin sanoja, painaen niistä jokaisen tarkoin mieleensä. Arethin valta todellakin oli laaja, mutta sitä tulisi myös käyttää oikein, jotta sen todellinen mahti saataisiin näkymään. Vastuu oli suuri. Päätöksiä oli tehtävä, ja suunnitelmia luotava niin kansan kuin kaiken muunkin mahdollisen varalle, siinä missä sotilaallista valmiutta oli pidettävä jatkuvasti yllä yllätyshyökkäysten varalta. Näin laajasti asiaa kuvaillen kreivin virka kuulosti hänen itsensä mielestä turhankin laajalta, mutta siihen ei ollut nyt parempi kuin tottua. Ainahan hän voisi Aranilta apua pyytää.
Ymmärrän täysin, Areth totesi lopulta, samalla kun yritti epätoivoisesti saada katsekontaktia Araniin. Kyllä, kreivi pisti merkille ettei kuningas käyttäytynyt aivan normaalisti, mutta hienovaraisesti vaikeni asiasta ja käänsi katseensa pois miehen harhailevista silmistä seuraamaan juhlaväen tohinoita.
Onko kaikki kunnossa, Aran, Areth lopulta kysyi telepaattisesti mieheltä, kun ei voinut huoleltaan enää saada kunnolla rauhaa.


Kenraalin reaktio punatukan härnäämisyritykseen oli ollut odotettavissa. Mikään ei ollut muuttunut. Silti huomattaa oli, ettei kenraali puhunut itselleen ominaisella tavalla enää, vaan paljonkin vapautuneemmin. Mustatukka jopa sanoi jotain, mitä Iriador ei koskaan olisi voinut edes kuvitella kuulevansa tuon äksyilijän suusta.
Tanssimaan? Pah, en osaa tanssia vaikka minulta rytmitajua löytyykin, punatukka murjaisi kuivahkosti toiselle vastaukseksi ja käänsi häkeltyneen katseensa hetkeksi toisaalle, kunnes se tavoitti jälleen kenraalin silmälapun ja haukansilmän.
ja minulle on yhdentekevää olenko tyyppiäsi vai en, Iriador sanoi virnuillen viekkaasti hetken, tasaten sitten ilmeensä vakavammaksi, Meillä jäi jotain kesken aikaisemmin, vai joko unohdit? Sinun tapauksessasi en oikeastaan olisi yhtään yllättynyt jos olisit unohtanut. Tahdon vain selvittää välimme, siinä kaikki, punatukka sanoi nyrpeänä.

[Aksutar]

Areth myönsi ymmärtävänsä arvonimensä painon ja vastuun. Hyvä, niin Aran oli toivonutkin. Sen takia hän nimittikin virkaan jonkun, johon pystyi luottamaan tällaisissa asioissa. Vaikkei Arethin kanssa aina niin kovin paljon ollut tekemisissä, tiesi Aran sukulaisestaan yhtä jos toista tuosta.
Arethin äkillinen kysymys telepaattisesti sai Aranin miettimään, mitä tuolle nyt kävisi vastaamaan Kannattaisiko kertoa totuus? Toisaalta, olihan Areth lähisukulainen Samasta sukuhaarasta, jolla tämä tauti esiintyi. Olisiko se periytynyt myös nuoremmalle? Ehkä.. Areth oli tosin siinä iässä, että oireet saattoivat vasta olla alkamassa.
En Aran vastasi lopulta tyynen rauhallisesti, ääneen Olisi ehkä jokin toinen asia mistä haluaisin puhua kanssasi. Ihan kahden kesken. Mutta milloin ikinä sinulle sopii. Ehkä se ei ole tämän päivän murhe.
Kuningas hymähti pienesti. Ei hän halunnut Arethin juhlapäivää nyt turhilla asioilla vaivata. Taudista ehtisi keskustelemaan myöhemmin.


Iriador myönsi omaavansa kaksi vasenta jalkaa, vaikka kehui rytmitajua omistavansa. Kenraali hymähti, mutta jätti kommentoimatta nuoremman sanoja. Dariusta jäi kiinnostamaan enemmän tuon seuraava lause. Tuo ei käynyt perinteisen homofobisen heteromiehen tavoin kieltämään tai edes puistattelemaan ajatusta Kenraalin seksuaalisesta viehtymyksestä itseensä. Hassua. Yleensä miehet tässä vaiheessa tuppasivat huomauttamaan, että olivat kyllä heteroita. Joko Iriador ei pitänyt sitä tärkeänä seikkana, tai sitten tuo ei ollut ihan naisiin suuntautunut. Äh, mitä Darius välitti. Nuoren oma asia mitä pökki.

Iriador toi jälleen esille aiheen, mikä oli jäänyt selvittämättä. Nuoremman puhuessa, viittoi kenraali yhtä lähelle seilannutta tarjoilijaa tuomaan uuden lasillisen, jonka mustahiuksinen myös sai. Tarjoilija kääntyi myös Iriadorin puoleen, tarjoten tällekin tankkauskierrosta, poistuen sitten paikalta, oli Iriador lasia ottanut tai ei.
Työnarkomaanisena minulla on harvinaisen hyvä muisti Darius huomautti nuoremman tuhahdellessa kenraalin muistin pituudesta ala sitten puhua, jos sinulla asiaa on Kenraali lisäsi merkittävästi, samalla kun viinilasi nousi huulille.

[Crimson]

Kreivi ei yllättynyt kuullessaan, ettei Aran täysin kunnossa ollut, mutta oli silti hämmästynyt toisen tyyneydestä. Areth oli tavallista tarkkasilmäisempi havaitsemaan kaiken tavallisesta poikkeavan, ja kuninkaan tapauksessa hänen ei ollut ollut tarve käyttää terävää päättelykykyään kahdesti. Mikä kultakutria ikinä vaivaisikaan, se ei loppujen lopuksi kai hänen asiansa ollut tai edes kuulunut hänen korvilleen kuultavaksi. Ehkä se oli salaisuus, josta vain tuon oma lähipiiri tiesi miehen itsensä lisäksi.
Areth hymähti hieman kuninkaan pyydellessä häneltä kahdenkeskistä aikaa. Mitähän tuolla tälläkertaa oli kontollaan yllätyksiä kenties? Enemmän kuin varmasti.
Jos tahdot, olen valmis puhumaan kanssasi vaikka heti. Voin pahoin tässä väenpaljoudessa, joten hetki jossain muualla virkistäisi samalla mieltäni, Areth kävi toteamaan, Asiasi vaikuttaa tärkeältä.


Nuorempi poimi kenraalin tavoin uudemman lasillisen viiniä itselleen, ja kuunteli sitten mitä sanottavaa Dariuksella oli, samalla kun tuijotti punaista nestettä lasissaan kovin poissaolevana. Vähäinen alkoholin määrä oli saanut hänet jo miettimään syntyjä syviä niin monimutkaisen kaaren kautta, ettei hänen ajatuksistaan olisi saattanut kyseisellä hetkellä ottaa mitään selvää. Iriador kuitenkin havahtui hereille mietteistään kenraalin hiljentyessä.
Uskoako tuota, punatukka sanoi lähinnä itselleen kenraalin käydessä vakuuttelemaan, ettei hänen muistinsa ollut kuin kanalla. Tai no, kukolla kai tässä tapauksessa. Ehkä kenraalin sanoissa oli jopa järkeäkin, mutta sitä osaa Iriador ei korvistaan sisään kuitenkaan päästänyt.

Ennen aloittamistaan, Iriador otti pienen rohkaisuryypyn lasistaan. Mies korjasi asentoa tuolissaan, muokaten sitä paljon rennommaksi kun aikaisemmin oli istunut selkä suorassa niillä sijoillaan.
Oletko todellakin niin näreissäsi silmäsi takia mitä annoit pihalla olettaa? Iriador kävi lopulta kysymään Dariukselta.

[Aksutar]

Areth Aranin sanoista huolimatta tarjoutui kuuntelemaan Kuningasta jossain kahden kesken, myöntäen nyt ihan ääneen, ettei tämä väenpaljous sopinut hänen hermoilleen. No, eivät kaikki voineet väkimassoista pitää. Tosin tämä määrä henkilöitä ei ollut vielä mitään verrattuna siihen, minkä kokoisia juhlia linnassa järjestettiin. Se kuitenkin siitä.
Aran nyökkäsi pienesti Arethille.
Siirtykäämme siis rauhallisemmille vesille Aran totesi, antaen nyt toisen henkivartijansa johdattaa häntä telepaattisen viestinnän avulla. Mies toimi kuninkaan silminä, kertoen mihin suuntaan piti väistää ja koska, milloin piti astua kynnyksen yli ja milloin kääntyä mihinkin suuntaan. Aran käveli yllättävän hyvin puolisokeaksi näiden neuvojen avulla, mutta eipä tämä ollut ensimmäinen kerta kun Kuningas joutui tähän tilanteeseen.
Jälleen kerran kuningassuvun jäsenet poistuivat juhlasalista, suunnaten tällä kertaa pienempään oleskeluhuoneeseen. Vartijat jäivät tällä kertaa oven ulkopuolelle, jahka toinen vartijoista oli ensin kuvaillut kuninkaalle nopeasti tämän huoneen sisällön. Aran suuntasikin peremmälle huoneeseen, toisen käden noustessa hieman edemmäs, etsimään pöytää jonka vartija oli maininnut.
Ovi painautui kiinni ja Aranin käsi tavoitti pöydän kulman. Sen viereen kuningas jäi seisomaan.
Onko sinun terveytesi ollut viime aikoina.. tai vuosina ihan normaali? Ei mitään flunssaa kummempaa? Oli kysymys kuninkaalta, mikä varmasti saattoi pistää nuoremman pään pyörälle.


Kenraali katsoi nuoremman ottaessa rohkaisuryypyn, ennen kuin uskaltautui avaamaan suunsa, jatkaen siitä mikä tuota nyt oli jäänyt vaivaamaan pihalta. Se saatanan silmä. Se mistä Darius ei olisi halunnut puhua. Juuri se samainen silmä, mikä teki kenraalista kuin perseeseen ammutun karhun. Viinilasi laskeutui maltillisesti huulilta, löytäen paikkansa tyhjän lasin vierestä pöydältä. Kenraali nousi ylös ja kumartui jälleen naama turhankin lähelle Iriadoria. Vasen käsi nousi silmälapulle. Kenraali nosti silmälapun alareunaa, paljastaen jopa rujoksi kuvailtavan silmän.. tai no, sen mitä silmästä oli jäljellä. Pitkä arpi nenänvarren päältä aina vasemmalle ohimolle. Luomet olivat kuin liimautuneet kiinni arpikudoksen kasvaessa umpeen puuttuvan silmän yllä.

Ei näytä kovin kivalta, eihän Darius totesi yllättävänkin maltillisesti. Silti tuon äänestä saattoi kuulla sen raivotautia lähentelevän katkeruuden, joka jo pihalla oli päässyt valloilleen. Silmälappu laskeutui takaisin peittämään tätä rujoa näkyä, samalla kun Darius istahti takaisin omalle tuolilleen. Vasen käsi kävi jälleen hieromaan ohimoa, raapien pienesti arpea. Kutisi. Kutisi niin perkeleesti. Varsinkin lapun alta.
Eikä se että henkisesti sattuu egon päälle, vielä kaikenlisäksi ne samperin päänsäryt ja kummituskivut Kenraali jatkoi kertomista, jonka pystyi luokittelemaan jo jonkin asteen avautumiseksi kai sekin oli uutta kenraalilta. Miksi Iriadorin seurassa hän teki kaikkea uutta?!
Olisit sinäkin kiukkuinen kuin mehiläisparvi, jos tietäisit kuinka paljon se sattuu. Työ on ainoa asia mikä pitää ajatukset pois kivusta

[Crimson]

Kun kuningaskin tuntui olevan myöntynyt keskustelun käymiseen nyt, suuntasi kaksikko syrjäisämpään oleskelutilaan, jonne heidät jätettiin kahden. Huoneessa Arethia häiritsi aluksi kuninkaan erikoinen hapuilu, aivan kuin tuo ei eteensä olisi nähnyt ja etsi sen takia kädellään mahdollisia esteitä kulkuväylältään. Kreivi päätti kuitenkin olla arvailematta asiaa sen koommin.
Areth nosti hieman toista kulmaansa Aranin tiedustellessa hänen terveyttään. Miksi se kuningasta niin kiinnosti? Kysymykseen ei kuitenkaan sopinut jättää vastaamatta.
Jos toistuvia migreenejäni, jotka minua ovat lapsuudestani saakka jo vaivanneet, ei otetaan huomioon, niin luulisin sen olevan kunnossa, mustatukka sanoi lievää hämmennystä äänessään, Ihmettelen vain kuinka pysyn terveenä, kun ulkosalla en juurikaan liiku ja painajaisiltani en saa juurikaan nukuttua öisin. Ymmärrän sinun kantavan huolta kansastasi, mutten ymmärrä miksi henkilökohtainen vointini sinua kiinnostaa saanenkin udella miksi asiaa kysyit?


Iriador säikähti uutta päälle karkaamista kenraalin suunnalta, kun mies laski lasinsä kädestään pöydälleen ja lähti kumartumaan häntä kohti. Tuo pysähtyi jälleen turhankin lähelle korkeahaltian kasvoja, ja sen sijaan että oli ryhtynyt nuorempaansa kauluksesta jälleen repimään, nosti tuo silmälappunsa ilmeisesti näyttääkseen Iriadorille tuon niin kovasti puhutun silmänsä. Ilmekään nuorukaisen kasvoilla ei värähtänyt, mutta sen sijaan jokin hänen mielessään värähti, sillä Dariuksen silmän jäänne eli käytännössä sitä verhoava arpi ei ollut mikään kaunein mahdollinen näky. Ensimmäisen kenraalin toteamukseen punatukka tyytyi vain pudistamaan pienesti päätään. Nuorempi ei tahtonut millään tapaa lähteä kommentoimaan näkyä, sillä tuota pelotti että Darius saattaisi lähteä avautumaan kovaäänisemmin uudemman kerran, niinkuin oli pihalla jo aikaisemmin tehnyt tämän illan aikana. Sitä punatukka nyt vähiten kaipasi.

Iriadoria yllätti, kuinka tyyni kenraali oli, lisäksi sekin kuinka puhelias tuosta oli yhtäkkiä muuttunut. Punatukalla oli tähän asti ollut hiljainen, vähäsanainen ja töihinsä aina paneutuva kuva päässään Dariuksesta, mutta näköjään mustatukka osasikin yllättää. Kai tuolla sittenkin oli joitain tunteita sisällään, ne vain olivat lukittuna jonnekin turhankin syvälle, josta niitä epätoivoisesti saattoi kukatahansa niistä harvoista kenraalin lähelle uskaltautuvista halukkaista yrittää etsiä. Iriador oli kai yksi niistä harvoista.
Ymmärrän, nuorempi tuumasi hiljaa katseensa maatessa sylissään, mutta sitten tuo kohottautui taas katsomaan Dariusta, Mutten silti voi ymmärtää miksei päähäsi mahdu mitään muuta kuin työ, punatukka kävi toteamaan. Tuo nosti lasin huulilleen ja joi pitkän kulauksen.
Elämässä on paljon helpompiakin asioita joita ajatella.

[Aksutar]

Kävi ilmi, ettei Arethilla ollut vielä ilmennyt mitään pahempia oireita. Migreeniä, mikä nyt saattoi johtua täysin muista syistä. Painajaisia. Ne saattoivat jotain enteillä. Aran ei kuolemakseenkaan muistanut, miten hänellä olivat sukutaudin oireet alkaneet ilmetä. Tomoderuwix taisi olla ainoa, joka ne muisti kunnolla. Areth äityi kuitenkin kyselemään, mikä kuningasta kiinnosti hänen terveydentilassaan. Aran empi hetken, kunnes kohotti kasvonsa kohti nuorempaansa. Kuninkaan silmät olivat jo alkaneet menettämään hetkellisesti pupillien ja iiriksen väriä. Sokean silmät katsoivat jälleen jonnekin kaukaisuuteen, yrittämättä edes hakea enää minkäänlaista katsekontaktia toisen osapuolen kanssa.

Sinulle ei ole kerrottu suvussa liikkuvasta taudista? Aran kysyi suoraan. Turhaan sitä käydä peittelemään ja salailemaan. Pelotellaan nyt kunnolla kreiviä, niin tuo osaa sitten varautua jos ja kun tauti iskee.
Se alkaa yleensä ilmetä sinun iässä.. joskus myöhemmin. Tautiin ei vielä ole löytynyt parannuskeinoa. Lääkkeitä kyllä.. Parantajatkaan eivät osaa auttaa, vain helpottaa kuningas kertoi pitäen sormenpäitään yhä kevyesti pöydän kulmalla.
Yksi pidemmälle edetessä tulevista oireista on näkökyvyn väliaikainen menettäminen.. niin kuin tässä nyt sinulle demonstroin Kuningas lisäsi naurahtaen kuivasti omalle, huonolle vitsilleen. Mutta tulipahan todistettua, ettei Aran ihan hatusta vetänyt tätä juttua.


Iriador totesi ymmärtävänsä. Tuo ei ymmärtänyt mitään, jos Kenraalilta kysyttiin. Tuo ei ymmärtänyt sitten yhtään mitään, varsinkaan Dariuksen näkökulmasta! Kenraali kuitenkin hillitsi mahdolliset raivonpuuskansa ja tyytyi hörppimään viiniään, samalla kun Iriador jatkoi paasaamista siitä, kuinka työnarkomaattisen Kenraalin pitäisi välillä tehdä jotain muuta.
Niin kuin mitä? Perhe? Ystävät? Läheiset? Sota? Darius kävi luettelemaan asioita, joita hän saattaisi miettiä töiden sijasta Perheeni ja läheiset ovat joko hankalasti tavattavissa, tai kuolleet. Ystäviä minulla ei ole. Sota kuuluu työhöni. Asia on loppuun käsitelty. Enkä hanki harrastusta. Omaa perhettä en perusta. Naisista on vain haittaa. Eivät ole koskaan tyytyväisiä, vaativat sinulta joko enemmän aikaa tai sitten käskevät sinut pois koska tarvitsevat enemmän omaa aikaa, ja niin edelleen... Kenraali lisäsi, tuoden viimeisen lauseensa kohdalla harvinaisen selväksi kantansa naisseuralaisen etsimisestä.

Minä puolestani en tajua, miksi sinua häiritsee niin paljon se, että teen lähes aina töitä? Darius puolestaan kysyi, kääntäen merkittävästi katseensa Iriadoriin Mikä siinä nyt niin huolestuttaa?

[Crimson]

Kreivi otti askelia kohti Arania, kunnes seisoi vain muutaman askeleen päässä toisesta. Katse kiinnittyi miehen silmiin, jotka olivat jotenkin erilaiset kuin aiemmin haaleat ja vaaleammat. Kultakutrin katse harhaili jossain kaukaisuudessa, ja se sai Arethin tuntemaan hetkittäin olonsa hermostuneeksi. Oloa ei helpottanut lainkaan kun Aran mainitsi suvussa liikkuvan taudin.
Olen joskus kuullut siitä puhuttavan, mutten juurikaan tiedä siitä mitään, kreivi vastasi hetken pohdiskelunsa jälkeen. Sairaus ei kuulostanut kuninkaan siitä kertoessa missään tapauksessa mukavalta, etenkään kun siihen ei parannusta vaikuttanut olevan. Aranin kuitenkin edetessä kohtaan, jossa hän kertoi näön menettämisestä hetkiksi ja demonstroivansa tapausta, sai Arethin toisen kulman nousemaan kysyvästi.
Väitätkö, että olet sokeutumassa parasta aikaa?!, kreivi kysyi hämmennyksen sekaisena.

Miksi kuningas hänelle tästä tahtoi kertoa? Ellei sitten---
Hetkinen!, Areth älähti, Et kai vain yritä vihjata että tuo sama sairaus olisi saastuttanut minutkin?!, mustatukka tiedusteli hermostuneena, jolloin käsi nousi äkillisesti hieromaan ohimoa. Migreeni. Se teki taas tulojaan, eikä asia ilahduttanut lainkaan kreiviä kaiken tämän muun häslingin tiimoilla. Areth suuntasi läheiselle tuolille päätään pidellen ja istahti siihen, peittäen kasvonsa toiseen käteensä.
Tämäkin vielä.., mies mutisi itsekseen.


Punatukka aisti selvää jännitystä ilmassa, mutta hänellä ei ollut aikomustakaan perääntyä Dariuksen luota. Jos toinen päättäisi räjähtää, räjähtäkööt. Kenraali se olisi joka maineensa menettäisi eikä hän, jos tuo alaistensa kurkkuun alkaisi hyppiä julkisilla paikoilla kaikkien nähden.
Kenraalilla ei ollut juurikaan läheisiä sukulaisia, joita olisi saattanut ajatella. Ei ystäviä, ei harrastuksia, naisystävästä puhumattakaan sodankäynti ja työ tuntuivat olevan tuon ainoita intressejä. Iriador tuhahti ja mietti kuinka yksinkertainen persoona Darius lopulta oli.
Jos naisista on mielestä vain haittaa, etkä juurikaan heistä välitä, niin .. entäs sitten .. no, tiedät varmaan mitä ajan takaa?, punatukka kysyi hieman vaimeammalla äänellä, jottei hänen äänensä kantautuisi muiden korviin kuin kenraalin.

Dariuksen merkittävä katse sai punatukan katseen harhautumaan hetkeksi toisaalle, sitten tutkailemaan toisen silmälappua. Toisen kysymyksen kuultuaan, Iriador hymähti turhautuneena.
Se ettei elämässäsi ole tilaa kuin yhdelle asialle, kun siinä pitäisi olla sijaa myös muulle, nuorempi totesi, Tapatat itsesi vielä jatkuvalla työnteolla, sinun tapauksessa kai ajatuksesi syövät sinut, mutta se kai ei ollut mitään uutta kuultavaa, Iriador selitti.

[Aksutar]

Areth oli kuullut taudista, mutta ei tietänyt siitä lähes mitään. Kuningas kohotti pienesti kulmaansa nuoremman seuraavalle huomautukselle. Kyllä, hän oli sokeutumassa. Sitä Kuningas ei kuitenkaan toistanut ääneen, antaen silmiensä todistaa sanojaan.
Ohimenevää kestää korkeintaan paripäivää. Ilman lääkkeitä Aran kuitenkin kävi toteamaan sokeudesta. Tulevaisuudessa sokeus saattaisi muuttua pysyväksi. Toivottavasti ei, Aran ei halunnut menettää näkökykyään. Kuinka hän sitten varmistaisi näyttävänsä aamulla maailman seksikkäimmältä olennolta?
Pian Kreivi kuitenkin otti vinkistä vaaria ja alkoi yhdistämään oman terveydentilansa kyselyä ja tämän taudin kertomista toisiinsa.

Mahdollisuus että kannat tautia on suuri Aran totesi tyynen rauhallisesti musertavan faktan. Tiettävästi kukaan suvusta ei ollut säästynyt siltä, joten tuskin Arethkaan pääsisi luikkimaan geenejään pakoon.
halusin sinun vain tietävän, ennen kuin tauti iskee. Jos iskee. Olisihan se loistavaa, jos edes yksi meistä siltä säästyisi Kuningas lisäsi.
Istumaan hakeutunut Kreivi sai Aranin mutristamaan pienesti huuliaan. Hän ei nähnyt juuri mitään, mutta aisti sitäkin helpommin nuoremman potevan tukalaa olotilaa.
"Jos haluat mennä lepäämään, niin mene. Voin viihdyttää vieraita, kunnes juhlat loppuvat.. Sinun ei ole pakko palata salin puolelle, jos voit pahoin"

Viinilasi oli tipahtaa alas kädestä ja viinin pohjat ulos suusta Iriadorin vaimeaäänisen kommentin myötä. Kenraali kuitenkin säilytti malttinsa ja laski toisen tyhjän lasin pöydälle.
Sanotaanko näin, että en kaipaa minkäänlaista kumppania elämääni. Niistä on vain haittaa kuulopuheiden perusteella. Sen takia kyselinkin sinulta mahdollisesta perheestä jo ajat sitten. Moinen sivuseikka häiritsee yleensä monien lahjakkaiden sotilaiden uraa Kenraali totesi rauhalliseen sävyyn, jättämättä paasaamatta että hänhän ei mikään korkkiruuvi ollut suuntauksiltaan. Hyvä jos naisetkaan kiinnostivat. Kumppaneista oli vain haittaa. Tosin eipä kukaan pahemmin ollut yrittänyt todistaa Kenraalille toisin.

Kenraali naurahti punatukan seuraaville sanoille. Tarjoilija huomasi kenraalin lasin tyhjentyneen ja teki pienen ekstrakierroksen tuoden kaksikolle jälleen uudet lasit. Hyvä, sitä Darius tarvitsikin. Alkoholia turruttamaan aivoja, jottei tämä sosialisoituminen kävisi turhan raskaaksi. Viinilasi löysikin nopeasti tiensä kenraalin huulille.
En kaipaa elämääni muuta kuin työni Darius totesi Mikään muu ei kiinnosta, joten miksi minun pitäisi edes yrittää keskittyä johonkin muuhun? Ja eikö se olisi hienoa? Kuolla tehden sitä mihin on motivoitunut?

[Crimson]

Kreivin silmissä alkoi vilkkua pahemman kerran. Tähtiä siellä ja tähtiä täällä, yhdistettynä inhottavaan välkyntään mustan ja valkean välillä kokemus sai Arethin sihahtamaan kirosanoja haltiakielellä huuliensa välistä. Eihän tämä suinkaan ensimmäinen kerta ollut, mutta oireet olivat viimeaikoina tuntuneet voimistuvan entisestäänkin, eikä se kreiviä itseään ollut ilahtanut tippaakaan. Välkyntää seuraisi nopeasti perässä armoton jyskyttäminen pääkopassa, joka kaataisi hänet vuoteeseen peräti jopa päiväksi ja pahimmillaan saisi miehen täysin toiminta- ja ajattelukyvyttömäksi.
Areth näki Aranin pointin taudissa nyt selkeämpänä kohdallaan. Ehkä hän todellakin sairastaisi jotain, mistä ei oikeastaan juuri tiennytkään mitään, eikä siten ollut osannut pistää merkille iän myötä tulevia oireita.
Olen kiitollinen että kerroit tästä minulle nyt, etkä myöhemmin. Osaan varautua siihen jos yllättäviä tavallisesta poikkeavia oireita alkaa ilmetä, Areth selitti yhä pidellessään kättään naamansa peitteenä, samalla kun kulmat alkoivat kurtistua pienen sykkivän kivun seurauksena.

Areth nousi ylös tuolistaan, kun pahin välke silmistä oli hetkeksi laantunut.
Pelkkä kohtauksen alku ei ole koskaan ollut noin voimakas aikaisemmin, kreivi naurahti, Jos siitä ei kuitenkaan sinulle suurempaa haittaa aiheudu, poistuisin mielelläni potemaan päänsärkyäni toisaalle, Areth sitten totesi, ollen kuitenkin hieman vastahakoinen Aranin ehdotukseen.


Iriador seurasi kun toinen tyhjä viinilasi laskeutui pienesti napsahtaen pöydälle. Jos Darius jatkaisi tuota vauhtia viinin kittaamista, olisi mies alta aikayksikön pian riittävän humalassa tehdäkseen jotain typerää ellei miehellä sitten ollut hyvä viinapää. Asiaa ei helpottanut, että tarjoilija tuli jälleen tuomaan kaksikolle uudet lasit tuota tummanpunaista myrkkyä. Iriador joi edellisen lasinsa tyhjäksi ja laski sen sitten kenraalin lasien viereen pöydälle, ottaen itsekin kolmannen lasillisen vastaan.

Punatukka mietti hetken hiljaa kenraalin aikaisempia sanoja, hymähtäen sitten pienesti. Hänen periaatteensa kulkivat jokseenkin samaa rataa kuin Dariuksen. Ainoana erona oli, että hän oli reilusti nuorempi eikä osannut oikein vielä sanoa mitä tulevaisuudeltaan tahtoi.
Niinhän ne kaikki sanovat, nuorukainen totesi hyvin ykskantaan päädyttyään tuumiin, että kumppanin hankkimisen kohdalla monet muutkin kuin vain ja ainoastaan kenraali tekivät kielteisiä päätöksiä jossain vaiheessa elämäänsä ainakin kerran, Ja sinäkö luotat kuulopuheisiin? Enpä olisi uskonut.
Se etteikö sinua kiinnostaisi mikään, ei kuitenkaan tarkoita sitä ettetkö voisi etsiä lisää intressejä elämääsi. Mutta epäilen hyvin vahvasti sinun olevan liian laiska antautuaksesi moisille turhanpäiväisyyksille edes hetkeksi, punatukka jaaritteli, Tiedätkö kuinka yksinkertaisen kuvan sinusta saa puheittesi perusteella?, tuo vielä lisäsi virnuillen ovelasti.

[Aksutar]

Areth kertoi olevansa kiitollinen siitä, että kuningas oli jo tässä vaiheessa varoitellut nuorempaansa. Aran hymähti ja nyökkäsi pienesti noille sanoille. Ei hän halunnut pelotella Kreiviä, mutta täytyi tuon olla varautunut tulevaan, joka oli lähes sata varmasti tulossa.
No, Areth kertoi ettei päänsärkynsä ollut koskaan näin voimakkaasti iskenyt. Kuningas mutristi huuliaan mietteliäänä, jättäen asian kuitenkin sikseen. Ehkei tuon hyvinvoinnista kannattanut turhan paljoa alkaa paasaamaan, ties vaikka kreivi ottaisi siitä nokkiinsa.
Haittaa? Ei ollenkaan. Olisin täällä joka tapauksessa iltaan asti, olit sinä paikalla tai et. Joten mene vain lepäämään, eivätköhän vieraatkin sen ymmärrä Aran totesi hymyillen, samalla kun huoneen ovi aukesi, kuninkaan kerrottua telepaattisesti vartijoille, että nuo voisivat nyt sisään tulla Jos alat saamaan jotain.. outoja oireita, tule juttelemaan minulle. Toivotaan kuitenkin parasta ja nyt, toivotan sinulle vielä kerran onnea ja menestystä uuden virkasi saralla.
Noiden sanojen jälkeen kuningas nyökkäsi hyvästiksi sukulaiselleen, antaen sitten toisen vartijoista jälleen toimia silminään ja ohjata kuninkaan pois huoneesta, takaisin juhlaväen seuraan



Kenraali ei ottanut noteeratakseen punapään ensimmäisiä sanoja. Eikä myöskään tuon huomautuksia kuulopuheisiin uskomisesta. Dariukselle riitti erittäin epäpätevä kertomus alaisiltaan, jotka huomauttivat perheen olevan uran tiellä. Tai no, näin Darius sen tulkitsi.
Minäkö laiska? Darius kysyi viinilasin laskeutuessa jälleen huulilta No ehkä tässä aisassa saatankin olla Kenraali myönsi yllättäen. Moinen myöntäminen ei olisi tullut kuuloonkaan, ellei alkoholi olisi jo kovaa vauhtia raiskaamassa aivosoluja. Darius ei pahemmin juonut, joten juopui tuo myös huomattavasti helpommin, mitä esimerkiksi aatelinen, joka saattoi joka päivä juoda lasin jos toisenkin ruuan yhteydessä. Kenraali kuitenkin uskoi tuntevansa rajansa. Paskat.
Ja yksinkertainen kuva on vain hyvä, enpähän kerää suotta kosiskelijoita ympärilleni Kenraali totesi juodessaan kolmannen lasinsa loppuun Ainakaan niitä, jotka saattaisivat välittää jostain muustakin kuin ulkonäöstä Kenraali lisäsi. Olihan hänelle aatelisneito jos toinenkin tullut esittäytymään ja kyselemään, haluaisiko Kenraali joskus aikaansa tuhlata heihin. Vastaus oli aina kielteinen. Darius ei aikaansa tuhlaisi naisiin, jotka tulisivat pian mäkättämään kotona syystä taikka toisesta, jotka eivät osanneet itseään puolustaa tai edes jousta käyttää. Turhanpäiväisiä olentoja elämässä, näin Darius ajattlei. Selibaatti sopi miehelle vallan mainiosti toisaalta.

Neljäs lasi. Tämä tarjoilija taisi todellakin pitää silmällä syrjemmässä istuvaa kaksikkoa. Ottanut elämäntehtäväkseen varmistaa, ettei viini loppuisi. Jälleen kerran mustatukka otti lasin vastaan ja alkoi tuhoamaan sen sisältöä reippaaseen tahtiin. Ehkä ei niin fiksu ajatus, mutta juuri nyt Darius ei halunnut ajatella. Lasi juotiinkin loppuun lähes sillä samalla hetkellä, kun se käteen oltiin saatu. Tyhjä lasi löysikin paikkansa muiden tyhjien lasien joukosta pöydältä.
Kenraali nousi ylös. Nopea nouseminen muistutti veressä virtaavasta alkoholista huimauksella. Darius hieraisi kasvojansa pienesti ottaessaan yhden askeleen. Askel kuitenkin päätyi pieneksi kompuroinniksi, Kenraalin joutuessa pian horjahduksen takia ottamaan tukea Iriadorin tuolin käsinojasta. Syvä huokaus pääsi ilmoille.
no, tulin sisään, join viiniä, keskustelin kanssasi. Eiköhän nämä juhlat olleet tässä Darius totesi nuoremmalleen, päästäen irti tuon tuolin käsinojista ja suoristautui seisomaan, lähtien sitten ottamaan melko epävarmalta näyttäviä askelia eteenpäin, suunnaten kohti kokoustalon ulko-ovia.

[Crimson]

Areth nyökkäsi pienesti Aranin myönnellessä ettei hänen poistumisellaan olisi haittoja. Katse kääntyi ovesta sisään huoneeseen astuviin vartijoihin, mutta palasi sitten vielä pikaisesti takaisin kuninkaaseen.
Tulen, siitä voit olla varma, kreivi tokaisi tyynesti hymyillen, kumartaen pienesti kiitoksena Aranin sanoille.
Kiitos. Ja näkemisiin, mikäli emme tapaa enää ennen lähtöänne. Viekää terveiseni kuningattarelle, kreivi sanoi hymyillen paikoiltaan.
Kun vartijat ja kuningas olivat kadonneet oven sulkeuduttua Arethin silmistä, potkaisi kreivi vieressään olevan tuolin kumoon osoittaakseen ärtyneisyyttään itselleen. Aran oli lähtenyt juuri sopivasti hänen kiukkansa alkaessa etsiä sijaa tummatukkaisen päästä - ainakaan kuninkaan ei tarvitsisi olla todistamassa kreivin sekoiluja. Äänekkäästi tuhahtaen Areth lähti etsimään itselleen lopulta makuusijaa, poistuen oleskeluhuoneesta oven jäljessään paiskaten.


Iriador ei olettanut kenraalin myöntävän mitään, mitä punatukka tuolle sitten ikinä yrittikään väittää, joten äkkinäinen käytöksenmuutos hämmästytti tuota suuresti. Ehkä alkoholilla alkoi olla vaikutusta tuon reppanan päähän jo sillä mitalla, että kenraalista alkoi kuin kuoriutua toinen mies esille. Mustatukan kolmas lasillinen viiniä upposi tuon kidasta alas jälleen nopeammin kuin edellinen, kun Iriador hyvä jos oli saanut lasillisensa tuhoamista edes alkuun.
Taas tuttu tarjoilija kävi tarjoamassa kenraalille uuden lasillisen. Aivan kuin tuo pitäisi kaksikkoa silmällä, kun osasi aina sattumankaupalla juoman loppuessa pöllähtää paikalle. Iriador katsoi hieman epäillen tuota, kieltäytyen sitten itse kuitenkaan ottamasta enää neljättä lasillista kun kolmaskin oli vielä kesken. Tarjoilijan jälleen poistuttua, kääntyi Iriador katsomaan Dariusta ja oli vähällä vetää viiniä väärään kurkkuunsa huomatessaan kenraalin jo melkein huikanneen koko lasillisen alas kurkustaan. Sen sijaan että punatukka olisi viiniänsä väärään kurkkuun juonut, oli hän läikyttänyt sitä hieman päällensä.

Dariuksen noustessa lopulta ylös tuolistaan huojuen, oli Iriador varma että tuon matka päättyisi lyhyeen jos miehen päästäisi yksin hoipertelemaan ympäriinsä ja siinähän hän oli oikeassa. Punatukka laski vielä puolillaan olevan lasinsa pöydälle, kun joutui hypähtämään jo ylös tuolistaan säikähtäneenä kuin aropupu konsanaan kenraalin kompurointia. Iriador oli melkein varma että toinen olisi kumonnut itsensä naamalleen maahan, mutta Dariushan onnistui ottamaan tukea tuolin nojasta, antaen ilmoittaa poistuvansa mitä ilmeisimmin nyt paikalta. Nuorempi katsoi vanhempansa perään toinen kulma koholla, kun kovin askelistaan epävarma kenraali lähti suuntaamaan kohti ulko-ovia. Oliko toinen mennyt muka riittävän sekaisin jo neljästä lasillisesta? Tämä oli jälleen yksi niistä asioista joita punatukka ei Dariuksesta olisi saattanut uskoa ennen kuin olisi saattanut nähdä omin silmin.

Korkeahaltia lähti harppomaan kenraalin perään, kirien sitten itsensä astelemaan tuon vierelle.
Luuletko muka selviäväsi ulko-oville asti yksinäsi kompuroimatta itseäsi nurin, nuorempi tokaisi ivallisesti, kuitenkaan katsomatta Dariusta, Anna minun saattaa sinut minne ikinä oletkin menossa. Olisi kovin ikävää löytää kenraalin raato hyisestä hangesta yön jälkeen mätänemästä, jos tuo vaikka olisi sammahtanut kesken suuren seikkailunsa, Iriador naljaili virnuillen.

[Aksutar]

Kauaa ei kenraali saanut kävellä epäsuoraa viivaa pitkin ulko-oville, kun Iriador lyöttäytyi takaisin miehen seuraan. Tuo huomautti, että haluaisi mielellään saattaa kenraalin kotiin, ettei löytäisi tuon pakkasen raiskaamaa ruumista aamusta katuojasta Miehellä oli ehkä hyväkin pointti, mutta sitä Darius ei ääneen sanontu.
pft. Ei täältä ole edes pitkä matka.. Darius totesi, samalla kun nappasi eteisen hovimestarilta viittansa matkaan ja heitti sen olilleen Mutta jos välttämättä haluat pihalle palelemaan kärttyisän Kenraalin kanssa niin en estä.
Tummansininen viitta löysi tiensä kenraalin harteille ja huppu nostettiin pään päälle. Tuon jälkeen kulku kävi ovista ulos, takaisin kylmään pakkasilmaan. Yö oli jo hämärtynyt. Tähdet tuikkivat kauniisti selkeällä pakkastaivaalla. Dariuksen kulku kävi kuitenkin katuja pitkin kohti sotilastupaa, jossa tuolla oli oma huoneisto. Tosin, tämä oli viimeisiä kertoja, kun hän tuolla viettäisi yötään. Darius oli aikeissa siirtyä asumaan kaupunkiin, sillä Kylä ei tarvinnut tätä eliittikenraalia lisäksi Kaupungissa riitti paljon enemmän työtä!

Olet harvinaisen tyhmä mies Darius totesi yhtäkkiä kaksikon kävellessä valaistuja katuja pitkin Kukaan ei ole koskaan noin konkreettisesti käynyt sanomaan vastaan minulle Sietäisit saada selkääsi moisesta.
Oli Dariuksella käynyt mielessä pistää Iriador istumaan selliin yöksi.. mutta mitä sitä suotta, tuskin punatukka ottaisi siitä opikseen. Toisaalta, Darius oli hieman herännyt omista angsti linnoistaan Iriadorin tekojen myötä.
Sotilastuvan lähestyessä alkoi Darius kaivelemaan housuntaskustaan huoneensa avaimia. Moinen toimenpide oli harvinaisen hankalaa kävellessä ja pienessä nousuhumalassa, mutta onnistui tummatukka siinä hetken taistelemisen jälkeen.
Sotilastuvalla oli hiljaista. Lähes kaikki sotilaat olivat joko omien perheidensä luona, kokoustalolla tai sitten kaupungissa. Tuvalta saattoi löytää vain yksinäisiä susia, sekä talonmiehen, joka nyt aina oli paikalla. Kaksikko kulki eteisaulan läpi rappukäytävään, josta matka jatkui aina ylimpiin kerroksiin.
Oikeaan kerrokseen päästyään Darius lähti kävelemään Iriador seuranaan käytävää pitkin kohti omaa asuntoaan

[Crimson]

Iriador tyytyi vain hymähtämään kenraalin sanoille. Oli miten oli, hän aikoisi silti saattaa tuon kotiinsa. Kenties sitten matkaisi johonkin läheiseen kapakkaan jatkamaan muuten tylsää iltaansa tai jäätyisi puolestaan itse pihalla unohduttuaan tuijottamaan liian pitkäksi aikaa taivaalle ellei Darius sitten ollut kehitellyt hänelle jo jotain typerää hantti hommaa yön ajaksi siitä hyvästä, että Iriador oli tuon ehtinyt suututtaa, nolata ja sen jälkeen vielä kehdannut jatkaa naljailuaan läpi illan. Nuorukainen oli kaikesta huolimatta ylpeä tekosistaan, eikä osannut nähdä tekojaan huonoiksi. Pitihän kenraaliakin kouluttaa välillä!
Kenraalin käydessä haukkumaan punatukkaa harvinaisen tyhmäksi, nousi nuoren miehen kasvoille typerä virne ja tuo naurahti ääneen.
Kerta se on ensimmäinenkin. Ja voisin sanoa aivan samaa sinusta. Sietäisit saada selkääsi yksinkertaisuudestasi, Iriador murahti ja mietti, mistä Darius saattaisi vielä erikseen alkaa huomauttamaan tämän lisäksi. Punatukkako oli tyhmä? Kattia kanssa!

Matka kiristyvässä pakkasessa kävi kohti sotilastupaa, jossa Iriadorkin oli öitään viettänyt aikaisemmin useampaan otteeseen. Kaksikko käveli läpi hyvin harvasti sisustetun eteisaulan, kohti portaita. Iriador päästi Dariuksen menemään edelleen, jos mies vahingossakin horjahtaisi tuota kovaa kännipäisyyttään, niin olisi joku edes ottamassa vastaan, eikä täten ylimääräisiä ruumiita ilmenisi.
Kenraalin saattajineen saapui lopulta tuon huoneiston ovelle. Puheen puhetta ei oltu päästetty sen jälkeen, kun he sisälle olivat päässeet ei toisilleen, eikä kenellekään muulle, sillä tuvalla ei juurikaan ketään ollut tullut vastaan tai kehdannut käydä utelemaan kuulumisia. Iriador itse ei ollut aikaisemmin käynyt näin korkealla rakennuksessa, joten hän oli enemmän kuin utelias näkemään millaisessa lukaalissa herra jääräpää kenraali oikein majaili. Toisaalta tuskinpa Darius häntä huoneeseensa sisään päästäisi, ellei sitten...

Mahdoton yhtälö ilmestyi yllättäen Iriadorin päähän, ja tuo katsoi jokseenkin kauhunsekaisena eteensä ajatellessaan asiaa pidemmälle. Ei, kenraali ei ikimaailmassa ryhtyisi vehtaamaan nuorempiensa kanssa, ETENKÄÄN miesten kuten aikaisemmin oli käynyt selväksi. Olivathan heidän välinsä huomattavasti lämmenneet tämän illan aikana, kai mutta ei se siltikään olisi mahdollista, ei niin kauan kuin Darius olisi oma inhottava itsensä. Lopulta Iriador kuitenkin pudisti päätään, niin ei tulisi käymään, se siitä.
Katse nousi Dariukseen, huomaten miehen epätoivoisen yrityksen saada avainta lukkoon ja sen jälkeen väännettyä ovea auki. Nuorukainen puri alahuultaan ja lopulta tönäisi kenraalin syrjään oven edestä ja repi tuolta avaimet kädestä.
Iso mies, ja noin avuton, punatukka mumisi ja avasi sitten oven paremmalla menestyksellä kuin kenraali.

Aikaisempi ajatus palasi jälleen nuoren miehen päähän, vaikka kovasti Iriador oli pyrkinyt sen heittää menemään, sillä sen toteutumiseksi oltaisiin vaadittu silkkaa ihmettä. Punatukka ei myöntänyt edes itselleen, että olisi kenties salassa kehitellyt pitkin iltaa jonkinnäköisiä tunteita kenraalia kohtaan. Silkkaa hulluutta. Typeryyttä! Ehkä hän sittenkin oli tyhmä, kuten Dariuskin oli pihalla manannut.
Kun Darius sitten hiljalleen alkoi hiippailla huoneistoonsa, katsoi punatukka toisen perään jotenkin malttamattomana. Samassa käsi kävi läpsäisemään ajatuksenvoimasta kenraalia perseelle! Timmin takapuolen mäiskäiseminen silkasta vahingosta, sai sydämen jyskyttämään Iriadorin rinnassa tuhatta ja sataa ja ilmeen vääntymään jokseenkin pelokkaaksi, sillä nuorukaisen tiedossa jo lähes oli mitä tästä tulisi seuraamaan. Huutoa ja marinaa.
Tuota.., mies sai mutustettua suustaan, kunnes hiljeni..