Pidä huolta || K-Agna(k18)

[Aksutar]

Avain ei ottanut osuakseen lukkoon. Tuntui kuin lukko tahallaan olisi juossut pakoon avainnippua, ihan vain vinoillakseen Kenraalille, jonka maailma oli vinossa muutenkin. Pian punatukka päätti kuitenkin puuttua asiaan ja säästää lukko paran sen pahemmilta naarmutuksilta. Darius puolestaan otti yhden horjuvan askeleen kauemmaksi ovesta, antaen nuoremmalle avaimet. Avatkoon oven, jos siitä jotain mielihyvää sai. Kenraali mumisi jotain täysin epämääräistä nuoremman sanoihin, astuen sitten sisään ovesta asuntoonsa.
Asuntoon, joka nyt oli hieman tasokkaampi, mitä muut tuvan huoneet. Täällä olisi hyvinkin voinut asua korkeampiarvoinen aatelinenkin. Huone oli simppelisti, mutta kauniisti sisustettu. Missään ei ollut pölyä, eikä oikeastaan jälkiä asumisesta.. Harvoin Darius täällä aikaansa vietti.
Viitta oli riisuttu käsivarsille ja oli juuri lentämässä tuolinnojalle, kun jokin kävi iskemään vasten kenraalin ahteria. Vaikka nousuhumalassa olikin, oli yksisilmäinen Kenraali silti tilanteen takana. Viitta putosi maahan myttyyn, samalla kun Kenraali käännähti ympäri ja nappasi Iriadoria riveleistä, painaen nuorempansa voimalla vasten seinää. Ovi potkaistiin ohimennen kiinni, ennen kuin kultainen katse nousi kysyvän hämmentyneenä punatukkaan.

Mitä? Oli ainoa sana mitä Kenraali sai sanotuksi tässä tilanteessa. Jos totta puhuttiin, oli Kenraali melko hämmentynyt tilanteesta. Karski hetero sisällä käski pieksemään nuoremman maan tasalle siltä seisomalta. Mutta pitäisikö moisesta refleksistä olla otettu? Darius tiesi Iriadorin olevan nyt vähän omalaatuinen suuntautumistensa suhteen! Mutta pitikö siitä juhlia, että hinari himoitsi hänen persettään? Kyllä? Ei? Ehkä? Mitä?!

[Crimson]

Iriador ehti juuri ja juuri vetäistä henkeä keuhkoihinsa, kun Darius käännähti ympäri, tarttui hänen kaulastaan ja iski vasten seinää. Tunne ei ollut mikään maailman ihanin, mutta ketäpä hän saattoi tästä kaikesta syyttää niinpä, vain ja ainoastaan itseään. Ovi pamahti jäljessä kiinni ja kenraalin hämmentynyt katse kääntyi punatukkaa päin, joka sai nuoremman sydämen takomaan vielä nopeampaa. Iriadoria pelotti, sillä Darius olisi saattanut helposti hakata hänet niin tohjoksi tapahtuneesta, ettei mokoma suippokorva olisi saattanut enää kuunaan nousta vuoteenpohjalta jaloilleen. Sen sijaan kenraali tyytyi lyhyesti vain toteamaan Mitä?, mikä sai punatukan rauhoittumaan hieman. No ainakaan hän ei vielä turpiinsa saanut. Ja lisäksi, hän oli päässyt nyt näkemään sisälle huoneeseen, kuten oli toivonutkin, muttei kuitenkaan tiennyt, oliko se kaikki todellakin sen arvoista että hän seisoi nyt selkä seinää vasten ottamassa ohessa Dariuksen vihat ylleen taas.

Nuori haltia tarttui Dariuksen käteen ja riuhtaisi sen irti kaulaltaan, siirtäen sitten toisen oman kätensä hieromaan sitä turhankin tiukassa otteessa pitäneen käden jäljiltä. Nuorempi katsoi hyvin haastavasti kenraalia.
Miten niin mitä?! Kai sinulla nyt jotain muutakin sanottavaa on, Iriador lopulta murahti, hieroen yhä kaulaansa.
Vai veikö kissa kielesi?".

[Aksutar]

Vastausta ei tuntunut kuuluvan. Ei ainakaan niin nopeasti, mitä Kenraali olisi halunnut kuulla. Tuon hetkellisen hiljaisuuden aikana oli Dariuksenkin pumppu päättänyt siirtyä normaalista tykytyksestä raskaampiin pumppauksiin, pistäen kenraalin vielä entistäkin enemmän sekaisin. Tai no, tällä hetkellä Darius ei kiinnittänyt huomiotaan mihinkään muuhun, kuin Iriadoriin.
Nuorukainen riuhtaisi kenraalin kädet itsestään. Jostain kumman syystä Darius pisti normaalia enemmän vastaan, mutta päästi kuitenkin lopulta irti nuoremmasta. Eihän tuota nyt sopinut kuristaa hengiltä.. kai? Jos karskilta heteromieheltä kysyttiin, niin punapää olisi pitänyt hirttää kiveksistään kattoon. Haastavaan katseeseen vastattiin tuimalla, vaativalla katseella. Kaulaansa hierova haltia ei käynyt vastaamaan Kenraalin kysymykseen, vaan vaati tuolta jotain enemmän. Kissako kielesi vei?

Darius katsoi nuorempaansa yhä merkittävästi. Kielen vei? Halusiko tuo todella tietää oliko näkymätön saapasjalkakissa käynyt kielen viemässä ohi juostessaan? Selvähän se.
Sen pahemmin humalatilassaan miettimättä nousivat kenraalin kädet jälleen ylös. Toinen riuhtaisi nuoremman käden pois tuon kaulalta hieromasta, tarraten kiinni ranteeseen ja painaen sen vasten seinää, jota vasten Iriador oli pakotettu. Toinen käsistä tarrasi takaisin nuoremman kaulalle, työntäen etusormella tuon leukaa ylemmäs.. Ylemmäs, jotta kenraali sai painettua huulensa vasten nuoremman huulia. Ensimmäinen suudelma kai sitä pystyi suudelmaksi nimittämään oli nopea painallus, joka irtautui nuoremman huulista nopeasti. Mutta palasi yhtä nopeasti vasten Iriadorin huulia, tällä kertaa kielen työntyen ulos suusta ja suorastaan vaatien pääsyä eteenpäin toisen huulista.

[Crimson]

Kenraali ei vastannut mitään. Ei sanaakaan mihinkään mitä punapää oli tuolta kysynyt. Ehkä todella kissa oli käynyt viemässä tuon kielen näkymätön sellainen. Iriadoria arvelutti nyt koko tilanne ja hän olisi vain tahtonut juosta pakoon henkensä edestä. Kaivaa kuoppa jonnekin kauas ja elää siellä seuraavat tuhat vuotta, piilossa kaikelta mahdolliselta, erityisesti Dariukselta.
Tummatukan kädet nousivat jälleen, mikä sai lievästi peloissaan olevan haltian yrittämään pakoa taaksepäin seinä kuitenkin tuli ja esti aikeen kovin loistavasti, fantastista. Iriadorin toinen käsi iskettiin vasten seinää ja kenraalin toinen käsi hakeutui jälleen miehen kaulalle, nostaen varovasti leukaa hieman ylemmäs. Punatukka ei voinut kuin tuijottaa eteensä. Vastaan ei voinut pistää, sillä kenraalin ote piti. Ja lujasti pitikin.

Dariuksen suudelma sai kuitenkin Iriadorin silmät laajenemaan vähintään lautasen kokoisiksi ja pelon vaihtumaan puhtaaksi hämmästykseksi. Maailmankirjat olivat kyllä lopullisesti sekaisin! Suudelma ei kestänyt kuin hetken, mutta se riitti kertomaan enemmän kuin tuhat sanaa olisivat yhteensä tehneet. Nuorempi yritti saada muodostettua huuliensa välistä sanoja, mutta turhaan, sillä Darius painui uudemman kerran suutelemaan häntä, tällä kertaa kielensä kanssa leikitellen.
Iriador itse oli tilanteesta hieman hädissään, yrittäen osoittaa sitä pienenä rimpuiluna toisen otteessa. Ainoa asia joka kuitenkin hänen hädissään olevan tuntemuksensa rikkoi, olivat miehen omat ajatukset. Tätähän hän oli tahtonut? Tai siis ainakin hetken. Ehkä pidempään? Ei. Vain hetken. Ja sekin hetki oli ollut yksi niistä monista spontaaneista päähänpistoista mitä nuorimies oli päähänsä saanut. Päähänpistoista, joista ei tavallisesti ollut mihinkään tai ne muuten vain aiheuttivat ongelmia.

Kenraalin suudelma oli kuitenkin hellä. Liian hellä tuon karskiin olemukseen katsottuna. Suudelma oli kuitenkin tehnyt tehtävänsä ja suistanut ne järkevät ajatukset Iriadorin päästä suoraa päätä ojaan niin että rytisi. Nuorempi vastasi Dariuksen suudelmaan, pidätellen tuon kieltä vielä hetken huulillaan, päästäen sen sitten luikertelemaan suuhunsa. Vapaa käsi nousi vasten kenraalin rintakehää, kuitenkaan yrittämättä työntää miestä pois punapään luota, ja kieli tuon suussa vastasi leikittelevästi kenraalin omalle.

[Aksutar]

Pientä vastahakoisuutta oli havaittavissa pienen rimpuilun merkeissä. Niitä ei kuitenkaan noteerattu, paitsi pienellä otteen tiukentamisella. Mitään puhumismahdollisuutta ei punapäälle suotu. Ei Kenraali oikeastaan olisi halunnutkaan kuulla mitään tuolta juuri nyt. Pitäisi turpansa kiinni, ettei Kenraali katumaan kävisi. Tuo oikeastaan katui jo. Mitä ihmettä hän teki? Juurihan hän oli toitottanut Iriadorille ettei kaivannut elämäänsä minkäänlaisia kumppaneiteihän tämä Iriadoista tehnyt hänen kumppaniaan? Oliko se sitten väärin, jos miehellä oli haljua? Toista miestä kohtaan.. se oli väärin, niinhän? Kai? Ei? Ei Darius kyllä myöntänyt itselleen, että tunsi mitään juuri tätä punatukkaa kohden. Vaikka Iriador olikin osoittautunut omalaatuiseksi nuorukaiseksi. Ehkä se oli alkoholi.. se sen täytyi olla. Sitä voisi syytää jälkikäteen.

Kenraalin mahdolliset katumisajatukset pysähtyivät kuin seinään, Iriadorin vastatessa suudelmaan. Leikkisän kiusoittelevasti antoi vanhempi makuelimensä seikkailla toisen puolelle. Kenraalin hengitys oli muuttunut raskaammaksi, kiihkeämmäksi. Suudelma loppui pian, kenraalin huulien vetäytyessä muutaman millin kauemmaksi. Kiusoittelevia, nopeita ja pieniä suudelmia laskettiin kuitenkin muutama vielä nuoremman huulille. Ota kiinni jos saat. Suudelmat muuttuivat pian näykkäyksiksi. Aluksi kiusoittelevan lempeät, pienet näykkäykset alahuuleen vaihtuivat vaativimmiksi, rajummiksi. Puoliksi umpeen painunut silmä kuitenkin aukesi yhtäkkiä, Kenraalin vetäytyen kauemmaksi Iriadorin kasvoista. Ote kaulalla liukui niskan puolelle, tarttuen kiinni punaisiin niskavilloihin, joista pitäen Darius heilautti Iriadorin irti seinästä, peremmälle huoneeseen, metrin-parin päähän itsestään.

Tiesin että sinussa on jotain vikaa Darius totesi samalla kun riisui takkinsa, heittäen sen tuolin selkänojalle Mutta että ihan tällaista Kenraali jatkoi, samalla kun lähestyi jälleen Iriadoria..

[Crimson]

Nuoremman hengitys alkoi muodostua raskaammaksi, mutta tasaisemmaksi sitä mukaan, mitä sydän alkoi ottaa tasaisempaa tempoa takoakseen. Silmät painuivat kiinni korostamaan hetkeä entisestään ja se sai olon tuntumaan entistäkin paremmalta. Ne kuitenkin raottuivat hieman Dariuksen vetäytyessä hetkeksi taaemmas, alkaen sitten painaa Iriadorin huulia vasten pieniä, kevyitä suukkoja omillaan. Suukot muuttuivat näykkimiseksi, ja näykkiminen puolestaan meni kerta toisensa jälkeen astetta rajummalle tasolle. Niin rajulle, että se sai punatukan tuntemaan hetkittäistä kipua ja päästämään hiljaisia äänähdyksiä suustaan joka kerta, kun kenraali kävi liian kovasti huulta puremaan.
Lopulta silmät aukesivat kokonaan Dariuksen vetäydyttyä selvästi kauemmas nuorukaisesti. Katse kiersi pitkin kenraalin kasvoja ensin pitkin huulia, kunnes se nousi miehen haukansilmään. Tummatukan käsi liikkui nuorempansa kaulalla, ja Iriador saattoi tuntea helpottavan tunteen, kun mikään ei pyrkinyt enää kuristamaan häntä. Käsi tarrasi kuitenkin nopeasti kiinni puolestaan niskavilloista - joka sai punatukan käden hakeutumaan automaattisesti pitelemään takaraivoaan ja pieni riuhtaisu heilautti miehen peremmälle huoneeseen, saaden Iriadorin kompuroimaan hetkellisesti askelissaan.

Hetkeäkään empimättä, Iriador kääntyi päin Dariusta, joka parhaillaan riisui takkiaan pois päältään. Punatukka nielaisi hermostuneena. Mies tiesi mitä oli luvassa. Kuka tahansahan sen tietäisi vastaavan suutelon jälkeen! Eniten Iriadoria vain mietitytti, mikä ihme kenraaliin oli näin yllättäen mennyt? Sen sijaan että tuo kusipääksikin luokiteltavissa oleva kenraalinkuvatus olisi hänet voinut piestä niille sijoilleen, oli tuo käynytkin vastoin kaikkia mahdollisia odotuksia suutelemaan nuorempaansa. Sitten kehtasi vielä mainita että punatukassa oli jotain vikaa!
Minussako vikaa?! mies ihmetteli kovaan ääneen, naurahtaen hermostuneesti, samalla kun otti kiertäviä askelia pois päin Dariuksesta sitä mukaan kun kenraali häntä kohden tuli, Selvä, myönnän pitäväni miehistä, senhän sinä tahdoit kuulla, punatukka yritti hädissään selittää, kun tila peruuttamiselle alkoi hiljalleen loppua, Mutta jos tässä huoneessa jommassa kummassa meistä on vikaa, NIIN SINUSSA! Kuka se olikaan hetki sitten niin kovasti vastustamassa vastaavanlaisia kanssakäymisiä, KUKA?! Entä mikä helvetti sinuun on iskenyt! Puriko pakkanen kenties korviesi väliin liian lujasti!? Iriador intti, samalla kun nappasi huoneen sängyltä tyynyn ja nakkasi sen niin lujaa kenraalia päin kuin kädestä lähti.

[Aksutar]

Ilmekään ei värähtänyt kenraalin kasvoilla nuoremman avatessa suunsa ja lähtien peruuttamaan sitä mukaan, mitä vanhempi lähestyi. Pelkäsikö tuo? Miksi tuo nyt olisi pelännyt? Eihän Darius häntä ollut tappamassa. Kai. Ei nyt sentään. Iriador kävi kuitenkin myöntämään pitävänsä miehistä. Kenraali hymähti pienesti. Toisaalta hän oli osannut odottaa moista piirrettä nuoremmalta. Toisaalta ei. Iriadorin seuraavat sanat saivat Dariuksen kurtistamaan kulmiaan pienesti. Ennen kuin hän kuitenkaan ehti suutaan avata, oli korkeahaltia napannut tyynyn käteensä ja nakkasi sen kohden esimiestään. Darius väisti tietenkin. Ei hän vielä niin huppelissa ollut, että reagointikyky olisi heikentynyt. Paljoa ainakaan.
Heti väistettyään syöksähti kenraali salamana kohden Iriadoria. Kädet tarrasivat kiinni nuoremman hartioista, vetäen tuota puoleensa. Mitään lempeää halausta ei kuitenkaan tullut, toisen jalan polven noustessa iskeytymään voimalla mutta ei brutaalisti nuoremman vatsan seutuville. Toisenkin kerran.
Sotilas puhuu silloin kun hänelle siihen lupa annetaan Darius totesi, työntäen sitten Iriadorin voimalla kohden sänkyä, varmistaen että tuo myös kaatui sille.

Ennen kuin korkeahaltia ehti edes harkita nousemista, oli kenraali käynyt tuon ylle nelinkontin, tarraten jälleen toisella kädellään nuoremman leukaluusta kiinni.
Sitä paitsi muistaakseni vastustin kumppanin hankkimista. Jos yhdenyön huvit ovat sinusta sama, kuin toisen kanssa liittoutuminen, olisi minulla jo enemmän vaimoja kuin sinulla vuosia iässäsi Darius huomautti pienen pelimiesmäisen virneen käväistessä kenraalin kasvoilla.
Ja mikä minuun iski? Sinun kämmenesi se minuun iski, jos et satu muistamaan. Vai onko sinulla kultakalan muisti? Itse halusit minun tekevän jotain muuta kuin töitä kellon ympäri. Onko tämä sitten jotain, mitä haluaisit minun mieluummin tekevän?"

[Crimson]

Iriador ei ehtinyt reagoida muutamaa kompuroivaa askelta enempää kenraalin syöksähtäessä tätä kohti tyynyn heiton jälkeen, ja antaessa maistaa muutamaan otteeseen polveaan. Isku sai melkein ilmat pakenemaan pihalle, vaikeuttaen kuitenkin hetkellisesti punatukan hengittämistä. Haltia painui hieman kasaan ja lennähti tukka hulmuten lähes samantien selälleen pehmeälle sängylle.
Nuoremman avatessa silmänsä, olikin Darius jo ehtinyt kavuta hänen ylleen nelinkontin ja tarrasi jälleen leukapielistä turhankin lujasti kiinni. Iriador kurtisti aavistuksen verran kulmiaan, katsoen lähes vihaa lietsoen kenraalia, muttei silti taistellut kehonsa kanssa vastaan. Dariuksen sanottua sanottavansa, hymähti Iriador paheksuen toiselle.
Jos kohtelet vaimokanditaattejasi samalla tavalla kuin minua, epäilen sinulla markkinoillasi olevan harvinaisen vähän vapaaehtoisia jonottamassa pukille pääsyä, punatukka sihisi huuliensa välistä ja pisti jälleen merkille hengityksensä kiihtyneen.

Nuoremman toinen käsi kävi repimään Dariuksen kättä irti leuasta ja toinen työntämään miehen päätä kauemmas Iriadorista itsestään. Koska yritys vaikutti hetken jälkeen turhalta, jäivät kädet vain kannattelemaan kenraalin rintakehää melkein suorina. Olisi turhaa väittää enää läimäisyn takalistolle olleen vahinko. Mitä hyötyä siitä edes olisi? Ei sitten kerrassaan mitään, kun tilanteesta oli kehkeytynyt se mitä se parhaimmillaan oli. Entä pitikö punatukka omasta osastaan? Piti. Ja toisaalta taas ei, sillä kenraalin kovakourainen käsittely otti pahemman kerran kunnian päälle. Josta punatukka saikin idean, jota tahtoi yrittää ja kapusi kyynärtaipeittensa varaan nojaamaan.
Oletko ennen edes ollut miehen kanssa sillä tavalla? nuorempi tiedusteli, Mahtaa lisäksi ottaa omalletunnolle ja kunnialle vehdata alaistensa kanssa, entäpä jos joku saa tietää, Iriador sanoi, viekkaan virneen kohotessa pitkästä aikaa hänen kasvoilleen. Jos kehoa ei saattanut murskata, olisi yritettävä murskata mieli tiedä sitten, kävisikö se edes päinsä kenraalin kohdalla.

[Aksutar]

Darius ei vaivautunut vastaamaan nuoremman huomautellessa kenraalin melko rajuista otteista. Jokainen tyylillään. Kaikki tykkäsivät jostakin. Kyllä niitä naisia riitti, yhdeksi yöksi ainakin. Ja se oli tarpeeksi saman naaman katselua Dariukselle.
Iriadorin lähtiessä repimään kenraalia irti itsestään, ei Darius pistänyt oikeastaan hanttiin. Mies nousi istumaan nuorempansa ylle, katsoen tuota kysyvästi. Mitä nyt? Eikö enää huvittanutkaan? Nuorempi taisi painia vähän eri sarjassa, mitä Kenraali. Nämä olivat tilanteita, joissa Darius olisi antanut mitä vain, jotta olisi perinyt sukujuuriltaan ajatustenlukemisen taidon, jonka kuninkaalliset osasivat lähinnä. Se olisi ollut turhankin kätevä taito.

Korkeahaltian kysymys sai miehen ilmeen palaamaan peruslukemille. Sille tympääntyneen murhaavalle. Oliko hän ollut miehen kanssa? Ei. Ei oikeastaan. Tai siis ei ollenkaan. Ei hän ollut edes miettinyt moista. Se pieni karski hetero huusi päässä jo pelkästä ajatuksesta, saaden kenraalin palailemaan takaisin maanpinnalle pikkuhiljaa. Joskin alkoholi veressä häiritsi ajattelukykyä vielä jonkin verran, mutta tämän sekavammaksi ei Kenraali menisi. Paitsi jos ottaisi lisää alkoholia. Maltillisen murhaava katse pysyi nuoremmassa tuon huomautellessa kunniasta ja omastatunnosta. Pikku hiljaa toinen kulma kuitenkin hiipi kysyvästi ylös, miehen katsoessa allaan makaavaa punapäätä. Tuon viekas virne oli tällä hetkellä kenraalille yllättävän vaikea tulkita, joten tuo jätti sen tulkitsematta mitenkään. Jotain punapään päässä liikkui, mutta mitä?

Osasi Dariuskin pelata viekkaita pelejä. Yhtäkkiä mies kierähtikin pois nuoremman yltä, siirtyen sängyn toiselle reunalle, asettuen puolimakaavaan asentoon tyynyihin nojaten.
Niin no, mitä sitä suotta sinua kiusaamaan Darius totesi yllättäen, samalla kun toinen käsi lähti availemaan pöytälaatikoita sängyn vieressä sijaitsevasta yöpöydästä Sinä et selvästikään siitä pidä.
Pieni virne käväisi kenraalin kasvoilla, samalla kun katse siirtyi Iriadosita takaisin pöytälaatikkoihin, joista löytyikin avattu, mutta lähes täysi väkevä pullo.
Joten kipitä vain pois ja jätä minut juomaan itseni paremmalle tuulelle Kenraali totesi avatessaan pullon, joka eksyi samantein käväisemään miehen huulilla. Nopea huikka, jonka jälkeen katse siirtyi takaisin Iriadoriin käden ojentuessa pienesti tuota kohden, tarjoten pulloa punapäälle.
Kenraali ei yleensä juonut, kuten todettu, mutta tantereelta palattuaan oli tuo taipunut hieman alkoholin puoleen, hakien siitä jonkinlaista lohtua tuskantäyteisiin ja yksinäisiin iltoihinsa. Kumman hyvin se tuntui toimivan.

[Crimson]

Jälleen kenraali jaksoi yllättää. Ilmeisesti punapään sanat olivat saaneet tuon ainakin hetkellisesti sekaisin, ja jättämään alaisensa raiskaamisen sikseen. Siitä nuorempi olikin kiitollinen ja kapusi tuo itsensä istumaan itsekin ja jäi henkeään tasailemaan hetkeksi. Hän toden totta oli säikähtänyt Dariuksen kohtelua ja toivoi, ettei se toistuisi. Tai no, mikäpä punatukka oli itselleen loppujen lopuksi valehtelemaan. Ei nuorukainen kieltänyt, etteikö olisi äskeisestä pitänyt. Ei todellakaan kieltänyt. Päinvastoin. Jos tuo mustatukka ei olisi vain käynyt nakkelemaan häntä ympäri huonetta, saattaisi hän tälläkin hetkellä käydä kiihkeää romanssia kenraalin kanssa. Tai sitten se oli vain toiveajattelua. Mutta kumminkin.

Iriador huokaisi, kuunnellen hieman näreissään kenraalin puheita, jättäen kuitenkin kokonaan tuon kehotuksen kipittää matkoihinsa huomiotta.
Mistäs sinä sen tiedät mistä pidän ja mistä en? En ainakaan tietääkseni ole laatinut sinulle listaa asioista, jotka ovat mieleeni, nuorukainen sanoi jo paljon tasaisemmalla äänensävyllä ja kääntyi katsomaan Dariusta, pistäen merkille tuon availevan pulloa eikö tuo ollut saanutkaan tarpeekseen jo kokoustalon viinistä? Pullo käväisi miehen huulilla, kunnes kenraali siirsi katseensa Iriadoriin, saaden nuorempansa hätkähtämään hieman. Tuon jälkeen Darius tarjosi pulloa vuorostaan punatukalle, joka katsahtikin ensin Dariusta, sitten pulloa, jälleen Dariusta toisen kulman samalla kohotessa hieman ja sitten taas pulloa. Nuorukainen poimi pullon käteensä, nostaen kysyvän katseensa sitten kenraaliin.
Mitä juonit, Iriador kysyi, ottaen pitkän huikan nyt vuorostaan itse ja ojensi sen tehtyään sitä sitten takaisin Dariukselle, Kakista ulos, tuo vielä kehotti, Vai etkö kehtaa kertoa, nousi sitten nelinkontin ja konttasi kenraalin vierelle, tunki naamansa melkein kiinni mustatukan naamaan ja nappasi rohkeasti vuorostaan tuon karskin uroon leukapielistä kiinni toisella kädellään, Vai etkö vain uskalla. Tiukka ote vaihtui hivelemään kenraalin poskea varovasti ja Iriadorin katse tutki uteliaana muuten nyreän miehen kiintoisaa silmää. *


// * INSERT THIS PIC HERE! >8DDD //

[Aksutar]

Virneenpoikanen käväisi Kenraalin kasvoilla, nuoremman alkaessa kyseenalaistaa vanhemman tietämystä tuon mieltymyksistä. Eihän hän tiennytkään, mutta olihan se houkuttava ajatus näin testata, jatkaisiko nuorempi jos vanhempi vetäytyi.
Katseesta hätkähtänyt Iriador katsoi vuoroin kenraalia, vuoroin pulloa jota tuo laiskasti tarjosi. Pullo kuitenkin löysi tiensä punapään suulle, korkeahaltian ottaessa pidemmän huikan väkevää. Rohkaisuryyppy, kenties? Pullo ojennettiin kysymysten kera takaisin kenraalille. Mitä hän juoni? Niin.. mitä hän oikeastaan juonikaan?! Jälleen kerran kenraali heräsi siihen pieneen mitä helvettiä tapahuu? tunteeseen. Pullo oli hakeutumassa suulle, mutta pysähtyi puoliväliin Iriadorin tullessa lähemmäksi ja napaten nyt vuorostaan kiinni kenraalin leukaluusta. Astetta häkeltyneempi katse kääntyi nuoremman kasvoihin, tuon jatkaessa puhumista, kysymyksien esittämistä. Siromman miehen kädet lähtivät hivelemään silmäpuolen poskea. Darius oli vähällä reaktiomaisesti tirvaista nuorempaa turpaan, aina kun sormet kävivät turhankin lähellä silmälappua. Siihen ei saanut koskea. Katse, joka oli eksynyt tarkkailemaan poskella seikkailevaa kättä, palasi takaisin vastaamaan Iriadorin tutkivaan katseeseen.

Uskalla? Hmm Uskallanko vaarantaa maineeni ja ehkä jopa asemani vain, koska tekisi mieli vehdata alaisen ja samaa sukupuolta olevan kanssa? Kenraali kysyi ääneen kysymyksen, joka oli lähinnä suunnattu hänelle ja tarkoitettu oman pään sisäiseksi mietelmäksi. Valitettavasti alkoholin kuherrellessa aivoissa, puhui kenraali ohi suunsa myöntäen ohimennen lauseessa haluavansa pökkäistä Iriadoria tässä ja nyt. Mitäs oli käynyt vastaamaan suudelmaan. Mitäs oli perseelle läpsinyt. Eihän tässä ollut loppujen lopuksi kysymys muusta kuin seksistä? Niinhän? Ei kerta homoksi tee! Tämän jälkeen tapaus ei tulisi toistumaan, tai niin Darius itselleen uskotteli. Vai toistuisiko? Miksi se muka toistuisi! Ei hänellä ollut mitään syvempiä tunteita tätä sotilasta kohtaan. Eihän? Oliko sittenkin? Miten muka olisi, juurihan hän oli paasannut ettei kaivannut suhteita. Ei edes salaisia.
Kenraali käänsi kasvojaan poispäin toisesta, samalla kun pullo nousi jälleen huulille. Tilanne vaati alkoholia. Reippaammin. Kun ryyppy oli otettu, löysi pullo tiensä yöpöydälle. Kasvot kääntyivät kohden nuorempaa, tällä kertaa työntyen lähelle ja huulet hakeutuivat jälleen vasten punahiuksisen huulia. Käsi joka oli laittanut pullon pöydälle tuotiin vasten Iriadorin hartiaa, painaen tuon sängylle makaamaan, tällä kertaa yllättävän hellästikin. Jälleen kerran suudelmia jaettiin punahiuksisen huulille. Kiusoitellen.

[Crimson]

Tulihan se sieltä! Kenraali jollain tasolla myönsi tahtovansa Iriadoria, joka sai nuoremman kasvoille nousemaan virneen. Silti punatukan oli vaikeaa vieläkin kuvitella kenraalia kellistelemässä miehiä sänkyyn. Ehkein niin tapahtuisikaan, kuin tämän yhden ainoan kerran. Jos sitä yhtäkään kertaa. Miten niin? Johan he sänkyyn asti olivat päässeet! Miksi kenraali tilanteesta enää perääntyisi? Olisihan se mahdollista tietenkin, mutta vain, jos tuo antaisi päänsä selvitä sitä ennen. Tai niin Iriador ainaki luuli. Mustatukka tulisi aamulla oletettavasti repimään peliverkkarinsa, tajutessaan mitä yön aikana oli tehnyt. Jos muisti. Miksei muistaisi eihän tuo vielä niin sekaisin ollut. Vai oliko? Vähintään punatukan läsnäolo selittäsi tuolle mitä oli käynyt, ellei Iriador ollut karannut paikalta sitä ennen.

Korkeahaltia seurasi kun pullo löysi tiensä kenraalin kädestä yöpöydälle, ja tummatukan katse kääntyi jälleen häntä päin. Silmät painuivat automaattisesti puoliksi kiinni Dariuksen jälleen painaessa pehmeät huulensa vasten Iriadorin huulia, jotka pyrkivät lähes alitajuisesti vastaamaan vanhemman suuteluun. Hetki oli jotenkin epätodellinen, kuin se olisi ollut vain jotain hyvää unta. Käsi kävi painamaan hellästi punatukan selkämystä kohti sängyn peitettä. Tällähän kertaa Iriador ei mokomaan edes vastaan pistänyt. Teki vain, niinkuin kenraali tahtoi. Miellytti tuota. Kenties ensimmäisen kerran koko pahuksen päivän aikana. Mutta senpä kai tuo jääräpää oli ansainnut. Niin Iriador ainakin itselleen tahtoi uskotella sillä hetkellä.
Suudelmia vaihdettiin kiihkeään tahtiin puolin ja toisin, välillä Iriador oli jopa yrittänyt näykkiä toisen alahuulta ohimennen ja jossain välissä miehen silmätkin olivat ehtineet painua kokonaan kiinni. Toinen käsi lojui rentona vieressä ja toinen oli hakeutunut hiljattain Dariuksen niskaa kohti pitelemään tuon päätä juuri niin lähellä kuin punatukka kokoajan oli tahtonut.
Mihin katosi se kenraali, joka vielä hetki sitten oli kuin talviuniltaan herätetty karhu? Iriador pääsi avaamaan suunsa kaiken muun tohinan lomassa ja raotti pienesti silmiään.

[Aksutar]

Iriador vastasi suudelmiin siinä missä aikaisemminkin. Hengitys muuttui jälleen raskaammaksi, kiihkeämmäksi, nuoremman käydessä jopa näykkimään kenraalin alahuulta kiusallisesti. Moinen kiusoittelu sai Kenraalin jopa hymähtämään kerran jos toisenkin suudelmien välistä. Niskalle eksynyt käsi sai kylmät väreet kulkemaan pitkin selkää, samalla kun Iriador päätti avata suunsa ja kysellä kiukkuisesta karhuherrasta, joka nyt oli kadonnut jonnekin takamaille.
Ole hiljaa tai herätät sen uudestaan ja lennät ikkunasta ulos kauniissa kaaressa Darius totesi yllättävän lempeällä äänensävyllä huomautuksen siitä, ettei nuoremman kannattanut nyt alkaa tikulla tökkimään menneitä.
Heti lauseen jälkeen painuivat huulet jälleen uuteen suudelmaan. Muutama suudelma huulille, kunnes kenraalin huulet eksyivät jakamaan suudelmia nuorempansa poskelle ja sieltä kaulalle. Kaulalla suudelmat eivät olleet enää lempeän leikitteleviä. Vaativa näykkäys jos toinenkin suotiin punahiuksisen kaulalle, samalla kun Kenraalin toinen käsi eksyi Iriadorin kylkiä pitkin tuon alavatsalle, lantiolle, availemaan nuoremman vyötä sen pahemmin lupia kyselemättä.

Lämpötila tuntui nousevan huoneessa nopeasti. Tai sitten se oli vain Darius. Kenraalin hengitys oli kuitenkin käynyt raskaammaksi. Paine kasvoi veren pakkautuessa juuri sinne minne pitikin, pian se alkaisi käymään sietämättömäksi. Asialle piti siis tehdä jotain.
Kun Iriadorin vyöt oltiin saatu auki, liukui mustahiuksisen käsi miehen paidan alle, lähtien nostamaan sitä ylöspäin, aivan kuin vaatien tuon turhaksi käyvän vaatekappaleen poistamista.

[Crimson]

Dariuksen sanat saivat punapään hymähtämään hiljaa, kun siihen tilaisuus tuli. Kenraalin yllättävänkin lempeä äänensävy oli liidättänyt Iriadorin samantien jonnekin toiseen universumiin, josta ei aivan heti olisikaan paluuta.
Olen siis hiljaa, punatukka kertasi sen hetken ajatuksiaan ääneen ja antautui sitten jälleen Dariuksen vietäväksi. Tuo piti siitä tunteesta, kun kenraalin huulet laskeutuivat jakamaan himokkaita suudelmia sinne tänne ensin huulilta poskelle ja siitä taas kaulalle. Iriadorin kädet vaelsivat pitkin tummatukan rintakehää, välillä tarrautuen miehen paitaan ja nykäisten sitä kevyesti kuin vihjaten, että tuo kangasriepu pitäisi saada mitä pikimmin pois toisen päältä ja pois tieltä. Dariuksen käsi eksyi tavoittelemaan nuoremman lantiolla tiukasti kiinni olevaa vyötä, johon punapää ei noteerannut muuten kun antamalla hymyn nousta kasvoilleen, joka kasvoi vain entisestään kun vyö napsahti lopulta auki ja kenraalin käsi liukui Iriadorin paidan alle.

Punatukka antoi kenraalin joko auttaa tai olla auttamatta, kun Iriador kapusi itsensä istumaan miehen alta. Hieman tönien tuo pakotti Dariuksen taaemmas itsestään, nakkasi paitansa pienen tohinan jälkeen pois päältään jonnekin sängyn laidan yli ja vääntäytyi sitten kenraalin syliin istumaan. Punahiuksinen tunsi jotain kovaa allaan, joka sai tuon kasvoilla käväisemään ovelan virneen, samalla kun kiihottumisen tunne senkuin kasvoi. Virne vaihtui merkittäväksi katseeksi jonka nuorempi vaihtoi kenraalin kanssa nopeasti, ennen kuin painoi hitaasti huulensa vasten toisia, suudellen niitä pitkään ja hartaasti. Kädet hakivat paidan helmaa jostain alhaalta, ja alkoivat sitten nostaa tuota vaatekappaletta pois mustatukan yltä. Housuissakin alkoi jo jokin puristaa.

[Aksutar]

Olen siis hiljaa. Uskoiko Iriador edes itsekään tuota? Katsotaan vain, pian punapää huomauttelisi jälleen jotain tai avaisi suunsa muuten vaan.. joko puhuakseen tai päästääkseen mielihyvänääniä. Kenraali virnisti itsekseen.
Korkeahaltia kinkesi itsensä istumaan. Vastahakoisen oloisesti Darius päästi nuoremman nousemaan altaan, samalla kun istahti sängylle, punatukan pakottaessa kenraalin kokonaan yltään pois. Syy miksi vanhempi oltiin yltä työnnetty oli kuitenkin tarpeeksi hyvä, jottei Kenraali alkanut kiukuttelemaan kuin tahtoaan läpisaamaton kakara. Korkeahaltian yläruumista verhonneet vaatekappaleet lensivät kauniisti pois pelistä. Niitä tuskin tultaisiin kaipaamaan hetkeen. Seuraavaksi Iriador löysikin tiensä Dariuksen syliin, saaden kenraalin päästämään pienen hymähdyksen. Hymähdyksen joka vaikutti tuskaiselta. Tuskaista se olikin, kun toinen siihen istahti tarjolle, mutta kangaskappaleita oli välissä liian monta kerrosta. Darius tekikin vaistomaisesti muutaman, pienen lantioliikkeen kohden nuorempaa, samalla kun tuo painoi huulensa vasten vanhemman huulia. Pitkä suudelma jakoi hetken kaksikon välillä, samalla kun punapään kädet hakivat paidanreunaa. Reunan löydettyään lähti nuorempi nostamaan ylimääräistä vaatekappaletta pois Kenraalin yltä.

Ei Darius vastaan pistänyt vaan riisui paitansa samantein. Vaatekappaleen riisuminen edesauttoi olotilan viilenemistä, ainakin hetkeksi. Kun paita oli heitetty samaan tuntemattomaan Iriadorin vaatteiden kanssa, oli kenraalin huulet jälleen suomassa suudelmia nuoremman huulille, leualle, kaulalle. Kädet hakeutuivat kyljille, joista ne liukuivat kiusallisen hitaasti alemmas, aina tuon lantiolle.
Äkkiä Darius kuitenkin pysähtyi. Kädet ja suudelmat jäivät niille sijoilleen, Kenraalin aukaistessa silmänsä ja katsoessaan Iriadorin ohitse. Kädet irtosivat nuoremmasta, samalla kun Kenraali nojautui kauemmaksi Iriadorista, puolimakaavaan asentoon tyynyjä vasten.
En ole ollut ennen Kenraali vastasi nyt vihdoista viimein Iriadorin aikaisemmin esittämään kysymykseen siitä, oliko Darius kenties ennen miesten kanssa sängyssä ollut Miesten kanssa siis Darius vielä lisäsi selventäen sanojaan, täsmentäen näin vastauksen kuuluvan esitettyyn kysymykseen.