Pidä huolta || K-Agna(k18)

Kokoustalosta on muodostunut uusi linnan korvike piilopaikkaan, linnan siirryttyä aroille. Kokoustaloa on laajennettu ja sieltä löytyy nyt myös yksi koreileva Sali, jota käytetään kuninkaan valtaistuinsalina kun ylimystö kylässä vierailee. Kokoustalosta löytyy yhä huonetta jos toistakin, missä pitää neuvotteluja, sekä saleja, joissa viettää juhlia ja tanssiaisia.


Kokoustalo toimii Kreivi Arethdriel linnana. Kokoustalon lähettyvillä sijaitsee kuitenkin herran pieni, muttei todellakaan vaatimaton kartano. Kartanossa on kaksi kerrosta ja huoneita liiakseenkin. Kaunis ja moderni kartano on ilo silmälle, siinä missä haltioiden linnakin. Kartanon yhteydestä löytyy myös pieni, henkilökohtainen sotilastupa, sekä tallit. Kartanon pihamaa on kaunis ja hyvin hoidettu.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Helmi 2012, 21:02

Aamu oli valkeamassa Cryptiin. Auringon ensimmäiset säteet kiirivät talvisen aamun myötä sisään ikkunasta. Verhoa kun ei oltu suljettu. Huoneessa oli hiljaista ja rauhallista. Huone oli yön aikana käynyt viilentymään hieman, mutta päivän aikana lämpötila nousisi taas luonnostaan muutaman asteen. Takka kuitenkin oli pakko pistää päälle näin talvisin.
Darius raotti silmäänsä, sulkien sen kuitenkin alta aikayksikön kirkkaan auringonsäteen iskiessä vasten näköelintä. Päätä jomotti hieman, mutta ei niin paljoa että olisi pitänyt jäädä sängynpohjalle potemaan krapulaa päiväksi. Toinen käsi hakeutui hieraisemaan ohimoa, sukien mustia sekaisin menneitä haivenia pois kasvoilta. Katse avautui jälleen ja mustahiuksinen vilkaisi ympärilleen. Katseen kierrettyä nopeasti tutussa huoneessa, laskeutui se tuijottamaan vierellä makaavaa korkeahaltiaa. Nuorempi nukkui vielä, enemmän tai vähemmän sikeästi. Kultainen katse lipui pitkin tuon kehoa, toisen käden noustessa ilman minkäänlaista epäröintiä sukimaan pienesti punaisia hiuksia.

Mitä tulikaan tehtyä viime iltana? Kyllä Darius sen muisti, enemmän kuin hyvin. Miksi hän nyt moista oli mennyt tekemään?! Kiintymyksestäkö? Ei, ei hän ollut kiintynyt nuorempaan. Tai niin Darius uskotteli itsellensä. Lämpimät ja läheiset tunteet olisivat vain työn tiellä. Juurihan hän oli eilen paasannut siitä, ettei kumppania halunnut!
Vai halusiko? Ajatus siitä, että Kenraali näkisi nuoremman jonkun toisen seurassa sai sydämen vihlaisemaan. Ei hän kestäisi moista näkyä. Miksei muka?! Pikku hiljaa Dariuksen oli alettava myöntämään itsellensä, ettei kyseessä tainnut olla vain yhdenyön tarpeiden tyydytys. Käsi pysähtyi Kenraalin havahtuessa ajatuksistaan. Sen suuremmin odottelematta toisen heräämistä, nousi haukansilmä ylös sängyltä ja etsi housut jalkoihinsa. Vaatekappaleet nostettiin kinttuihin ja vyö vedettiin kiinni. Tuon jälkeen Kenraali lähti kasailemaan Iriadorin vaatteita siistiin pinkkaan tuolille. Kun se oli suoritettu, seisoskeli Kenraali hetkenaikaa huoneessaan, kunnes nappasi sohvapöydältä keskeneräisen kirjan ja käveli takaisin sängylle, käyden puolimakaavaan asentoon Iriadorin viereen..
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 06 Helmi 2012, 22:13

Pimeän yön jälkeen aurinko näytti taas mahtiaan, valaisten kylää korkealta taivaalta. Muuten selkeä taivas kieli pihalla purevasta pakkasesta, johon tuskin kukaan mielellään oli lähtemässä palelluttamaan itseään.

Iriador nukkui yhä kaunista untaan lämpimän peiton alla, Dariuksen lukiessa kirjaansa tuon vieressä. Kuitenkin auringon lämpimät säteet, jotka ikkunasta sisään loistivat, saivat korkeahaltian havahtumaan hiljattain hereille. Punatukka käänsi aluksi päänsä pois niistä. Sitten nosti peiton kulman päänsä suojaksi, etteivät nuo viheliäiset säteet päässeet sokaisemaan hänen silmiään enää. Peiton alla punatukka kuitenkin avasi lopulta silmänsä. Sen verran tuo valo oli saanut hänet levottomaan tilaan, että unetkin olivat keskeytyneet kuin seinään. Ehkä olisi muutenkin aika nousta ylös, ettei päivä vahingossakaan kulkisi ohitse huomaamatta.
Punatukka nakkasi peiton pois päänsä päältä ja kiersi taas kylkeään, tälläkertaa kohti valon lähdettä. Silmät siristelivät pitkään herkkinä, kun valo otti sokaistakseen ne. Korkeahaltia haukotteli makeasti, hieraisi hieman silmiään ja nosti päätänsä sen verran, että näki Dariuksen. Katse harhaili Kenraalissa hetken, siirtyen sitten jonnekin katon ja seinän rajamaastoon.

Haltia haukotteli uudestaan tällä kertaa hieman maltillisemmin ja lähti sitten nostamaan itseään istualteen sängylle. Yläruumis työntyi esiin peiton alta ja selkä suoristui hiljattain. Punaiset kiharat hiukset pörröttivät hieman yön jäljiltä sinne tänne. Tulisi taas kestämään ikuisuus asetella niitä paremmin, ja pelkkä ajatus siitä sai Iriadorin tuntemaan olonsa hieman turhautuneeksi.
Nuorempi jäi nojaamaan hetkeksi toiseen käteensä, rykien yön aikana kuivunutta kurkkuaan selväksi, kunnes lopulta heitti peiton nyt myös jalkojensa päältä pois ja laski varpaansa tunnustelemaan kylmää lattiaa. Katse etsi näköpiiriinsä vaatteita, jotka Darius oli sievästi pinonnut läheiselle tuolille matka lähti käymään kohti niitä. Punapää tahtoi housunsa takaisin jalkaansa ja ne tuo jalkaansa myös aikoi saada.
Hetken tohinan jälkeen korkeahaltia veteli jo housujensa vyötä kiinni, suunnaten samalla takaisin kohti sänkyä, johon tuo antoi itsensä lopulta rojahtaa velttona.
Huomenta, mies kävi sanomaan samalla kun ummisti silmänsä taas.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Helmi 2012, 22:36

Kenraali ei kauaa ehtinyt kirjaansa lukea mikä muuten kertoi sotahistoriasta, yllätys yllätys kun nuorempi alkoi osittamaan heräilyn merkkejä. Aluksi tuo pakeni parhaansa mukaan valonsäteitä peiton alle, kunnes rohkeni kohtaamaan petollisen auringon näin aamuvarhain. Kenraali seurasi sivusilmällä nuoremman aamurutiinia, tuon viimeinkin noustessa istumaan. Mitään ei kenraali sanonut, seurasi vain vaivihkaa kun alaston korkeahaltia käveli hakemaan housut jalkaansa. Ei käynyt kieltämään, etteikö mies olisi ollut houkutteleva.
Housut löysivät tiensä nuoremman jalkoihin, jonka jälkeen tuon kulku suuntautui takaisin sängylle, rojahtaen alas makaamaan. Huomenet toivotettuaan sulki korkeahaltia silmänsä uudestaan. Darius antoi katseensa lipua pitkin nuoremman kehoa, jääden sitten tuijottamaan tuon kasvoja.

Sinulla on harvinaisen outo käsitys heräämisestä ja huomenien toivottamisesta
Kenraali vastasi lopulta, kirjan löytäessä tiensä yöpöydälle, eilisen viinapullon viereen.
yleensä silloin herätään, kun huomenet toivotetaan Kenraali lisäsi nousten ylös sängyltä ja lähti etsimään huoneesta silmälappua, jonka nuorempi oli heittänyt huoneen pimentoihin yömyöhäisellä.
Hetken ympärilleen katseltuaan Darius löysikin tuon häpeän peittämiseen tarkoitetun asusteen, noukki sen ylös ja pudisti olemattomasta pölystä, käyden sitten asettelemaan sitä paikoilleen.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 06 Helmi 2012, 23:24

Punatukka raotti aavistuksen verran toista silmäänsä ja seurasi ohimennen, kun Darius laski kirjansa pöydälle ja nousi sitten ylös sängystä. Silmä iskeytyi kuitenkin takaisin hetken päästä kiinni, valon alkaessa turhankin paljon taas särkeä sitä. Kirja jota Kenraali oli lukenut, oli varmasti enemmänkin kuin tylsä, Iriador mietti. Mitähän sotaherra saattoivat edes lukea? Jotain tylsää romaania. Tai historiaa kenties. Nuorempi ei jaksanut miettiä asiaa enää pitemmälle, vaan avasi uudemman kerran silmänsä ja nousi istualteen seuraamaan mitä Darius teki. Etsi mitä ilmeisimmin hänen lattialle nakkaamaansa silmälappuaan jostain, eikä kauaa kestänytkään, kun tuo tuntui etsimänsä löytävän. Punapää seurasi jokseenkin tylsistyneenä, kun mies asetteli lapun takaisin kasvoilleen arpeaan peittämään. Vaikka mieli olisi tehnyt kovasti kommentoida asiaa, piti nuorempi silti suunsa tukossa ja vain tapitti toista vierestä.

Pyöriteltyään tovin Kenraalin aikaisempia sanoja mielessään, Iriador hymähti ja rojahti velttona uudestaan sängylle makaamaan.
Minähän heräsin, punapää totesi ykskantaan ja kääntyi vatsalleen sängyssä, venyttäen itseään täyteen mittaansa, Eriasia onkin, aionko nousta ylös vai jäädä sänkyysi pyörimään, nuorukainen lisäsi, ja veti hieman peittoa päällensä antaen vanhemman kenties olettaa ottavansa tirsat heti toisten perään. Siinähän oli jopa järkeä! Iriador kiskaisi peiton nyt paremmin ylleen, antaen päänsäkin lähes hautautua uudestaan sen alle. Peitteen alla oli lämmin ja mukava olla nuorta miestä ei hetkeen tultaisikaan saamaan ylös sängystä!
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Helmi 2012, 23:43

Iriador huomautti, että olihan hän herännyt.. Kyllä, mutta sängylle rojahtaminen viesti siitä ettei tuo ihan konkreettisesti aikonut herätä, eli nousta sängystä. Näin Darius ainakin käsitti termin herätä. Punatukka vielä huomauttikin että oli täysin eri asia, aikoisiko hän nousta sängystä lainkaan. Hyvä pointti. Darius katseli kuinka nuorempi möyrikin suoraan peiton alle pötköttämään, sen pahemmin tekemättä elettäkään ilmaistakseen aikeensa poistua huoneesta. Oliko tuo ihan hullu?
Hetken kenraali katseli peiton alle kömpinyttä Korkeahaltiaa, kunnes hymähti pienesti ja käveli sängyn luo, käyden jälleen kontilleen nuoremman ylle. Käsi nappasi kiinni peiton reunasta, vetäen sitä alemmas. Kasvot laskeutuivat lähemmäs nuoremman korvaa, kunnes Kenraali avasi suunsa.

Jos et satu tietämään, niin pian sotilastupa alkaa heräilemään. Tiedätkö mitä se meinaa? Uteliaita katseita!
Kenraali aloitti lempeästi, mutta ääni muuttui jälleen sotilaallisen karkiksi loppua kohden.
JOTEN Ylös siitä ja pue päällesi, sinun on parempi poistua ennen kuin joku älyää kiinnittää huomiotaan huoneistani poistuviin sieluihin Kenraali jatkoi hypähtäen pois sängyltä ja vetäisi peiton kertaheitosta pois Iriadorin päältä.
Kun peitto oli riuhtaistu nuoremman yltä pois, tuhahti kenraali pienesti ja kävi sitten pukemaan muita vaatteita päälleen. Ei hän koko päivää aikonut huoneessaan lojua, varmasti jostain löytyisi töitä mitkä olivat tekemättä!
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 07 Helmi 2012, 00:01

Toinen silmä aukesi seuraamaan kenraalin lähestymistä jälleen nuorempansa ylle. Punatukan pelkkä ilme jo kertoi kuinka näreissään tuo oli, kun toinen kävi vetämään peittoa alemmas ja lausumaan sanoja korvaan. Tosiaan. Eiväthän he olleetkaan aivan kaksin tässä talonrähjässä. Jos joku erehtyisi astumaan huoneeseen, saattaisi tuo ihmetellä enemmän kuin tarpeeksi Iriadorin läsnäoloa Dariuksen lukaalissa. Ja siinäkös jos missä olisi aihetta juoruamiseen!
Punahiuksinen hymähti ja sulki silmäluomensa takaisin alas, päästäen kenraalin sotilaallisen komennon menemään toisesta korvastaan sisään ja toisesta ulos. Kun peitto repäistiin kuitenkin pois päältä, murahti nuorukainen hiljaa.
Lähden täältä tasantarkkaan vasta sitten kun haluan, punatukka kävi toteamaan ovelan virneen noustessa koristamaan tuon kasvoja.

Kaikesta mukinoistaan huolimatta tuo nousi ylös kuitenkin sängystä lopulta ja asteli vaatteittensa luokse, ryhtyen kiskomaan viimeisiäkin vaatekappaleita päällensä. Pelkästään jo paidan pukemisessa kesti ikuisuus, sillä sen tavallista jäykempi etumus ei tahtonut tälläkään kertaa suostua asettumaan mukavasti päälle heti ensimmäisellä kerralla. Aikansa kuitenkin taisteltuaan, oli kerrasto jälleen yllä ja Iriador kääntyi täyspukeisena katsomaan Dariusta. Nopeasti miehen katse kääntyi kuitenkin jälleen kohti sänkyä, muuttuen pirullisemmaksi, ja jota kohden kiusoittelevan askeleet lähtivätkin johdattelemaan, ensin hitaasti, sitten juosten - kunnes nuorempi loikkasi jälleen makoilemaan tyytyväisenoloisena tyynyjen sekaan.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 07 Helmi 2012, 00:27

Nuorempi totesi lähtevänsä silloin kun häntä huvitti. Murhaavan vihainen katse oli kiinnittynyt Iriadoriin noiden sanojen myötä. Tuohan lähtisi silloin kun Kenraali käski! Tosin, oliko kenraalilla valtaa alaiseensa virka-ajan ulkopuolella? Darius ei ollut varma. Hän oli tottunut siihen, että kaikki alaiset tottelivat häntä oli kyseessä virallinen virka-aika tai vapaa-aika. Harvemmin kukaan kävi edes niskuroimaan, oli vuorokauden aika mikä hyvänsä. Paitsi Iriador nyt, ensimmäistä kertaa Darius tunsi, ettei tilanne ollut hänen hallinnassaan. Ja sekös pisti dominoivan luonteen kiukustumaan.
No, nuorempi nousi kuitenkin ylös ja kävi pukemaan vaatteita ylleen. Hyvä. Kenraali katseli vaivihkaa tuota toimenpidettä sivummalta, ollen jo valmiina lähdössä ovelle avatakseen sen Iriadorille ja potkaistakseen tuon pihalle. Kun korkeahaltia oli saanut puettua, siirtyi katse Kenraaliin ainakin hetkeksi. Ennen kuin Darius ehti älähtääkään, oli nuorempi loikannut makoilemaan sängylle.

Kenraalilta pääsi turhautunut huokaisu, samalla kun käsi kävi hieraisemassa turhautuneesti ohimoa ja otsaa. Oliko hän maannut juuri alaikäisen kakaran?
Koettelet hermojani, sotilas Darius totesi kävellessään lähemmäksi sänkyä.
Sotilas Mir Valdoren on nyt hyvä ja poistuu, ennen kuin löytää itsensä sotaoikeuden edestä syytettynä niskuroinnista. Tänään ei ole vapaapäivä Kenraali jatkoi, samalla kun pysähtyi turhankin virallisennäköisenä seisomaan sängyn päätyyn. Kaikki se läheisyys ja lämpö tuon persoonasta oli taas kadonnut kovan, lävitse pääsemättömän kuoren sisälle, suorastaan karkottaen ympäriltään kaikki.
Joten ulos, ennen kuin heitän sinut ikkunasta Äreä karhu oli jälleen kehissä, uhaten nyt todellakin viskaista punatukan alas ylimmistä kerroksista kinoksiin, mikäli tuo ei nostaisi ahteriaan ja poistuisi. Ei kovin romanttinen lopetus viimeillalle.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 07 Helmi 2012, 00:53

Katse nousi tyynyistä, kun Darius alkoi ottaa virallisempaa tapaa jälleen keskustella nuorempansa kanssa. Herra nallekarhu oli selvästi heräämässä jälleen talviuniltaan. Sekin vielä. Iriador ei kuitenkaan tehnyt elettäkään piikittelevän katseensa lisäksi noustakseen sängystä, vaikka Kenraali kävikin kovasti jälleen uhkailemaan ikkunasta ulos nakkaamisen kanssa. Alas olisi kuitenkin turhan pitkä matka näin ylhäältä. Nuorempi katkoisi pudotuksessa vähintään jalkansa, jos ei itseään muuten loukkaisi tiputuksessa. Löisi päätän auki tai vastaavaa. Punapää hymähti paheksuen ja kurtisti aavistuksen verran kulmiaan.

Ei kai tässä sitten auttanut muu kuin nousta ylös. Mutta koska Darius oli heittäytynyt harvinaisen kiihkeän yön jälkeen taas omaksi typeräksi itsekseen, päätti Iriador maksaa potut pottuina tuolle takaisin. Kenraalihan ei häntä niin vain huoneesta ulos saisi! Uhkailkoot ikkunasta ulos viskaamisella! Tai vaikka sillä kovasti toitottamalla sotaoikeudellaan! Ei tuo jääräpää niitä oikeasti kuitenkaan aikoisi tehdä eihän?
Viekas hymy nousi miehen kasvoille.
Hermojesi koettelu on varsin viihdyttävää puuhaa, vaikka siinä henkensä ja terveytensä vaarantaakin ohessa, punapää kävi lopulta toteamaan ja nousi sängylle seisomaan, nousten näin korkeammalle kuin Darius. Punatukkainen katsoi hetken miestä alakanttiin yhtä virallisen oloisena, kuin kenraali oli häntä hetki sitten katsonut. Sitten tuo hymähti ja virnisti toiselle typerästi, muuttuen näkymättömäksi aivan mustatukan edessä. Viimeinen asia mitä Kenraali saattoi nähdä oli se, kun sängyn peitteet heilahtivat Iriadorin hypätessä sängyltä alas. Muutama askel tuon jälkeen saattoi vielä kertoa mihin päin nuorukainen oli suunnistanut, kunnes huoneeseen tuli aivan hiljaista.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 07 Helmi 2012, 01:11

Kulma nousi kysyvästi ylös punatukan todetessa Kenraalien pinnojen testaamisen olevan harvinaisen viihdyttävää puuhaa. Miksi? Ai no Kai ihastuneet ihmiset tekivät mitä tahansa saadakseen huomiota ihastuksensa kohteelta. Oli se huomio sitten hyvää tai huonoa.
Hetken kenraali ehti jo luulla taas nuoremman nousevan ylös ja poistuvan huoneesta, mutta sen sijaan tuo nousikin seisomaan sängylle. Alemmuuskompleksi iski, kun nuorempi ja alempiarvoinen korkeahaltia katsoi silmäpuolta alakanttiin turhankin virallisena. Ihan kuin peilikuvaa olisi katsonut. Peilikuvaa joka oli muutama sata vuotta nuorempi ja tyhmempi. Ja jolla oli tallella molemmat silmät. Katse pysyi tiukasti nuoremmassa, kunnes tuon kasvoille levisi ilkikurinen virne ja alta aikayksikön, oli Iriador kadonnut näkyvistä.

Haukansilmän katse kävi terävänä, seuraten sen sekunnin ajan kun tuon nuoremman liikkeitä sängyllä pysyi vielä näkemään, kunnes tuo poistui pehmeästä pedistä lähtien hyppimään pitkin huonetta.
Erittäin hauskaa Kenraali totesi kääntyessään ympäri, antaen katseensa lipua huoneen poikki. Eihän hän toista tietenkään voinut nähdä. Tarkka kuulo koitti paikantaa nuoremman sijainnin, mutta eiköhän siniseen kuiskaukseen hyväksytty punapää osannut hiipiä hiljempaa kuin hiiri
Kerjäät todellakin itsellesi rangaistusta Mikäli suunnitelmasi ei siis ole hiipiä näkymättömänä ovesta ulos ja jättää minua rauhaan Darius jatkoi, samalla kun käveli oman huoneensa divaanille istumaan puolimakaavaan asentoon. Kenraali ei näyttänyt turhaan stressaavan nuoremman tempuista. Hän oli fiksu. Kerta tuo nautti pinnojen kiristämisestä, oli siis parempi olla näyttämättä minkäänlaisia suuttumuksen merkkejä. niinhän? Katse kiersi jälleen tyhjänoloista huonetta. Mitään tuo ei kuitenkaan nähnyt, yllätys yllätys.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 07 Helmi 2012, 01:51

Iriador piti varansa, ettei vahingossakaan päästänyt ääniä hiippaillessaan pitkin seinänviertä. Ääniä ei sopinut päästää myöskään suusta, vaikka välillä tuntuikin siltä kuin hiljaisia naurahduksia olisi kaikunut ilmaan lähes vahingossa. Punapää seurasi näkymättömänä paikoiltaan, kun Darius kävi löhöämään divaanilleen. Luuliko tuo Kenraalinkuvatus saavansa nuorempansa lannistumaan sillä, että kävi vain istumaan paikoilleen ja oli kuin tuota ei muka kiinnostaisi missään määrin Iriadorin touhut? Kattia kanssa. Dariuksen tuntien tuo vain piilotteli raivostumistaan, ja teki niin viimeiseen pisaraan saakka. Listisi sitten punatukan kuin kärpäsen, kun tuo kehtaisi jälleen näyttäytyä.

Nuorukainen päästi tahallaan muutaman äänekkään askeleen. Sitten huone taas hiljeni, tuon vaihtessa hiipien nopeasti paikkaa toiseen. Askeleet veivät tuon sängyn luokse, josta Iriador aluksi repi peitteet pitkin lattioita ja nakkasi ohessa muutaman tyynyn kohti Dariusta. Vaikka kakaran tasolle pilailuillaan heittäytynyt punapää oli tällä teollaan saanut kutistettua liikkumistilaansa hyvinkin paljon, ei tuo silti näyttänyt nuorempaa pysäyttävän. Hiipivät askeleet veivät sängyn tuhoamisen jälkeen yöpöydälle, josta vuorostaan ilmaan nousi Dariuksen aikaisemmin lukema kirja, josta sekoitettiin sivu, jolla Kenraali oli menossa, lyömällä koko kovakantinen läpyskä takaisin kiinni. Kirja lennähti sängylle pienessä nätissä kaaressa, ja jälleen huoneeseen laskeutui älytön hiljaisuus.
Lopulta askeleet veivät Iriadorin - punapään sotkettua huonetta mielestään riittävästi - aivan Dariuksen edestä, tuon divaanin laidalle. Punatukka katseli hetken vanhempaansa vierestä, kunnes tönäisi toista kevyesti muuttuen vieläpä jälleen näkyväksi aivan herra nallekarhun vieressä, vaikka tiesikin sen olevan huono idea. Nuorempi kumartui hieman Kenraalin puoleen.
Joko sait tarpeeksesi? Vai sotkenko huonettasi vielä lisää kiitoksena äskeisestä uhkailustasi?, Iriador tiedusteli uhmakkaan virneensä takaa.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 07 Helmi 2012, 02:12

Muutama äänekkäämpi askel saivat katseen kääntymään kohden äänen suuntaa. Haukansilmistä silmästä ei ollut mitään apua nyt, kun itse kohdetta ei voinut nähdä. Vaikka kenraali pystyi muodostamaan päässä mahdollisia reittejä ja laskelmoimaan sijainteja, ei tuo osannut sanoa varmaksi missä päin huonetta nuorempi hiippaili.
Pian kuitenkin nuorempi antoi hieman konkreettisempaa merkkiä sijainnistaan. Sängyn peitteet lensivät hevonkuuseen, muutaman tyynyn lennähtäen kohden kenraalia. Darius torjui tyynyt lähes turhankin helponnäköisesti, samalla kun jäi tuijottamaan kohden sänkyä. Tästä oli turha nostaa ahteriaan ylös, nuorempi saattoi olla matkoissaan jo siinä vaiheessa kun mustahiuksinen ehti sängyn luo. Osasihan tuo vielä kaikenlisäksi siirtyä paikasta toiseen. Toisinsanottuna tämä leikki oli hieman epäreilua.

Kenraali päästi epämääräisen äännähdyksen nuoren sekoittaessa kirjan sivun. Ja hän kun oli luullut, että nuorempi halusi hänen harrastavan jotain muuta kuin töissä hyppimistä. Lukeminen oli yksi hyvä ajanviete, mutta nyt tuo oli sitten mennyt sekoittamaan sivun no, ehkä kenraali sen löytäisi. Jos ei, lentäisi kirja takaisin sinne mistä oli tullutkin. Kenraali mumisi jotain itseksensä samalla kun olisi voinut väittää tuntevansa piilottelijan jossain lähellään. Pian tuo kävikin koskettamaan kenraalia, muuttuen näkyväksi. Tuon esittäessä kysymyksen oli haukansilmä saman tien napannut nuoremman kauluksesta kiinni, vetänyt tuon itsensä lähelle.
Koske vielä johonkin ja minä tungen sen esineen niin syvälle takalistoosi ettet istu viikkoon Kenraali lateli harvinaisen hupaisalta kuulostavan uhkauksen.
Kenraali oli vielä avaamassa suutaan, mutta pysäytti huulensa päästäen irti Iriadorista, käden painautuessa vasten silmälappua. Ne perhanan kivut. Säryt, niin oikeat kuin kummituskivutkin. Tuskaisen myrtynyt ilme laskeutui nuoremman kasvoja tutkimasta alas lattian rajaan, kunnes kenraali nousi ylös ja käveli lipastolleen.
Lipastosta hän kaivoi kipua lievittäviä lääkkeitä, heittäen ne saman tien suuhunsa. Mitä nopeammin se vihlova särky lähtisi, sitä parempi. Kun lääke oltiin suuhun heitetty, kääntyi Kenraali ympäri etsien katseensa alle Iriadorin sikäli mikäli nuorempi ei taas ollut sulautunut ympäristöön kuin kameleontti konsanaan.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 07 Helmi 2012, 02:46

Punatukka kompuroi askelissaan, kun Darius tarttui nuorempaa paidan kauluksesta ja kiskoi lähelleen. Uusi uhkaus mikä oli hyvinkin huvittava sai Iriadorin naurahtamaan pilkallisesti. Katsotaanko, tuon olisi tehnyt mieli sanoa, mutta päätti sitten kuitenkin vaieta. Hän oli nyt maksanut potut pottuina, se riittäkööt toistaiseksi, ellei Kenraali päättänyt heittäytyä uudemman kerran hankalaksi. Toisen ote kuitenki laski nopeasti irti kauluksesta, mikä sai Iriadorin kohottamaan toisen kulmansa ylös. Hämmennystä lisäsi kun käsi, joka hänen paidastaan oli pidellyt, siirtyikin nyt pitelemään silmää. Mitähän mahtoi olla tekeillä? Punapää otti askeleen jos toisemmankin taaksepäin, kun Darius pomppasi ylös sohvalta ja suuntasi kohti lipastoaan, jolla tuo nakkasi jotain suuhunsa. Lääkkeitä? Tietenkin! Toisen tuhoutunutta silmää siis oli alkanut särkeä.

Korkeahaltia otti muutaman askeleen kohti Dariusta, Kenraalin kääntyessä ympäri häntä kohden. Mustatukka saattoi erottaa Iriadorin kasvoilta hyvin mietteliään ilmeen. Ensinnäkin, huoli siitä ettei Darius voinut hyvin oli sietämättömän suuri. Toisena, punatukka oli varma että oli nähnyt joskus lapsuudessaan isänsä hoitavan Kenraalin kaltaista potilasta, jolta toinen silmä puuttui ja kivut vaivasivat tuota toisinaan. Miestä oltiin lääkitty kipua turruttavilla lääkkeillä ja jos Iriador oikein muisti, myös hierottu tietyistä pisteistä, jotka päässä sijaitsivat ja saivat kivut lievittämään helposti. Vaikkei Iriador kyennyt täysin muistamaan nuorempana kokemaansa, tahtoi tuo kuitenkin yrittää auttaa Dariusta. Mutta antaisiko Kenraali hänen enää edes koskea tuohon? Ei auttanut kuin kokeilla onnea.
Punatukka asteli toisen luokse, valmiina nakkaamaan tuon kädet syrjään, jos mies yrittäisi pistää hänen toimilleen vastaan. Sormet hakeutuivat vasemmalle puolelle Dariuksen päätä viiteen kohtaan tietenkin joista Iriador uskoi vähintään yhden olevan sellainen, joka Kenraalin särkyjä lievittäisi, kenties myös rentouttaisi tuon olotilaa. Iriador painoi niistä hellästi, alkaen varovaisesti pyörittämään sormenpäitään ympyrää.
Sano jos auttaa, nuorempi tokaisi, pitäen kokoajan merkillä Kenraalin kasvojen ilmeitä.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 07 Helmi 2012, 03:06

Kenraalin mieliksi ei nuorempi ollut kadonnut taas kissahiiri leikkeihin. Mietteliäs katse Iriadorin kasvoilla kuitenkin kertoi siitä, että kohta tulisi tapahtumaan jotain. Jotain mistä Darius ei välttämättä tulisi pitämään. Se selviäisi kohta. Kulma nousi kysyvästi nuoremman astellessa lähemmäksi. Se karski heteromies joka oli jo lähes kuollut kenraalin pään sisällä käski perääntymään lähestyvästä nuorukaisesta. Pöytä kuitenkin otti vastaan, eikä Darius päässyt hiipimään sitä mukaa kauemmaksi mitä Iriador tuli lähemmäksi.
Pieni läheisyyttä karttava hätkähdys kulki läpi kenraalin kehon nuoremman iskiessä sormensa vasten kenraalin päätä. Darius oli aivan varma, että tuo olisi taas repimässä silmälappua pois, mutta niin ei käynyt. Pieni varautunut itsesuojeluvaisto kuitenkin käski varoa kaikkea, joka tuli liian lähelle vasenta puolta kasvoista.

Sormien käydessä hieromaan viittä eri kohtaa päästä, joutui Darius ottamaan toisella kädellä kiinni pöydänreunasta. Lähinnä siksi ettei tipahtaisi silkasta säikähdyksestä ja stressistä lattialle.
Sano jos auttaa. Kenraali hymähti muutaman kerran itsekseen, jääden sitten tuijottamaan ehkä hieman kiusaantuneena nuoremman kasvoja. Näin selvin päin läheiset kontaktit toisen miehen kanssa tuntuivat yhäkin oudoilta. Vaikka eilen ei tuntunut yhtään hassulta halailla toista alastonta miestä sängyssä. Kenraali epäili hetken tämän toimenpiteen toimivuutta. Ehkä tämä oli vain taas joku salakavala tekosyy päästä kenraalin lähettyville. Kohta kuitenkin alkoi tuntua paremmalta.. joko lääkkeet alkoivat auttamaan normaalia nopeammin, tai sitten se, mitä ikinä Iriador tekikään, helpotti kipua.
Itse asiassa se helpotti niinkin paljon, että Kenraali alkoi tuntemaan olonsa todella rentoutuneeksi. Kiusallinen ilme oli kadonnut kenraalin kasvoilta, tuon sulkiessa silmänsä ja jääden nauttimaan enemmän tai vähemmän epäsuorasti tästä hetkestä. Huulet avautuivat sanoakseen jotain, mutta äännähdystäkään ei tullut silmänsä sulkeneelta kenraalilta. Tuskin hänen edes tarvitsi kertoa, että tuntui hyvältä. Näkihän sen miehen kasvoista
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 07 Helmi 2012, 03:29

Punatukka kuunteli toisen hymähdyksiä, turhautuen hieman yritykseensä, jonka saattoi tuon kasvoilta huomata. Ehkä hän muistikin väärin. Ehkä pisteet eivät olleet oikeat. Tai koko juttu oli ollut pelkkää kuvitelmaa. Luottamus Iriadorin tekemään työhön kuitenkin nousi taas, kun Darius sulki yllättäen silmänsä. Taisi hieronta auttaa vanhempaa, vaikkei tuo sitä ääneen käynytkään myöntämään. Punatukka siirsi toisen kätensä tukemaan Dariuksen päätä tuon leuasta, kun nuorempi rohkeni painaa hieman lujempaa silmälapun puoleiselta kasvopuoliskolta sormiaan vasten Kenraalin kalloa. Hierova liike jatkui, laajeten välillä hieman laajemmallekin alueelle ja välillä sormien käyden läpi vain yhtä kohtaa kerrallaan. Koska Kenraalin mielihyvä näyttä olevan rajaton tämän asian suhteen, ei punatukka käynyt lopettamaan päähierontaansa heti, vaan antoi toisen nauttia käsittelystä hieman pidempään. Kaipa tuo oli sen tarpeessa enemmän ja vähemmän. Ja vaikkei olisikaan, niin kukapa sitä vastaan pyristelisi, jos joku pyrkisi vain tuottamaan parhaansa mukaan mielihyvää toiselle. Tiedä sitten oliko Darius perillä erakkoluonteensa kanssa niistä asioista.

Lopulta korkeahaltia laski kätensä alas toisen kasvoilta. Käsivarret olivat alkaneet tuntua hieman raskailta, jopa puutuneilta, kun niitä oli täytynyt kokoajan kannatella ilmassa. Samoin vasen ranne oli väsynyt toimenpiteen aikana jatkuvasta liikkeestä.
Punahiuksinen otti muutaman askeleen kauemmas Kenraalista, yrittäen samalla pyöritellen rentouttaa väsynyttä rannettaan. Katse pysyi tummatukan kasvoilla, hieman kysyvänä.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 07 Helmi 2012, 03:42

Hieronta tuntui hetki hetkeltä mukavammalta. Rentouttavalta. Se sai hyvänolon väreet kulkemaan pitkin selkäpiitä, samalla kun Darius taisteli pientä, nousevaa hymyä vastaan. Hymyily oli nyt viimeinen asia mitä hän halusi tässä tilanteessa tehdä. Rentoutuminen oli harvinaista herkkua Kenraalille, joka ei osannut edes ajatella moiseen tuhlaavansa aikaa. Kuitenkin, tuo nautti siitä yllättävän paljon.
Käsien lopulta irrottautuessa vanhemman päästä, jäi Darius hetkeksi seisomaan paikoilleen silmät kiinni. Iriadorin kädet olivat käyneet jo väsymään tästä mielihyvätuottamisesta. Ei ihmekään, eihän tämä ollut kovinkaan ergonominen asento päänhieromiseen. Lopulta kenraalin silmä lähti avautumaan, ensin pienesti. Katse oli suunnattu alas lattiaan rauhallisin ilmein. Harvoin kenraalia näki noin rauhallisena ja rentona. Pian katse kuitenkin kohosi Iriadoriin, rauhallisen rennon ilmeen säilyen enää vain muutaman sekunnin kasvoilla.

Kasvot vakavoituivat jälleen, niiksi samoiksi kivikasvoiksi jotka oltiin totuttu näkemään Haukansilmän kasvoilla. Kenraali irrottautui pöydästä nojailemasta ja muutamalla askeleella lähestyi Iriadoria, napaten tuota leuasta. Yllättävän hellästi. Hellä ote kuitenkin liukui hetken leualla viivyttyään niskaan, tarraten niskavilloista kiinni.
Ja nyt ulos Olivat ensimmäiset sanat tuon rentoutushetken jälkeen. Pitäen kiinni Iriadorin niskasta, kävelytti kenraali nuorempansa ovelle ja päästi irti, seisten kuitenkin niin lähellä Iriadoria ettei tuo enää pääsisi huoneen puolelle ryntäämään. Ellei Kenraalin kanssa alkaisi painimaan.
Minulla on töitä ja sinä olet häiriötekijä
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

EdellinenSeuraava

Paluu Kokoustalo

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron