Pidä huolta || K-Agna(k18)


Kokoustalosta on muodostunut uusi linnan korvike piilopaikkaan, linnan siirryttyä aroille. Kokoustaloa on laajennettu ja sieltä löytyy nyt myös yksi koreileva Sali, jota käytetään kuninkaan valtaistuinsalina kun ylimystö kylässä vierailee. Kokoustalosta löytyy yhä huonetta jos toistakin, missä pitää neuvotteluja, sekä saleja, joissa viettää juhlia ja tanssiaisia.


Kokoustalo toimii Kreivi Arethdriel linnana. Kokoustalon lähettyvillä sijaitsee kuitenkin herran pieni, muttei todellakaan vaatimaton kartano. Kartanossa on kaksi kerrosta ja huoneita liiakseenkin. Kaunis ja moderni kartano on ilo silmälle, siinä missä haltioiden linnakin. Kartanon yhteydestä löytyy myös pieni, henkilökohtainen sotilastupa, sekä tallit. Kartanon pihamaa on kaunis ja hyvin hoidettu.

Valvoja: Crimson

Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3970

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti Su Helmi 05, 2012 8:45

Kenraalin paita lennähti liukkaasti pois tuon yltä, tehden sitten seuraa Iriadorin omalle tuonne jonnekin viileälle lattialle. Huoneen kalsea ilma sai punatukan ihon hetkellisesti kananlihalle, mutta Dariuksen suudelmat ja koskettelu saivat niin kovan lämpimän tunteen nousemaan pintaan, ettei tuosta seikasta tarvinnut välittää enää lainkaan. Äkkiä kädet kuitenkin pysähtyivät niille sijoilleen, kunnes vetäytyvät kenraalin mukana taaemmas. Punahiuksinen kulki hetken niiden mukana, jääden kuitenkin paikoilleen kun eteenpäin nojaaminen tuntui olevan hyvin luonnotonta siitä eteenpäin. Kysyvä katse nousi mustatukkaan. Miksi tuo nyt oli näin yllättäen lopettanut? Kauaapa ei kysymykseen kuitenkaan tarvinnut vastausta miettiä, kun mies päästä pulpautti suustaan, ettei miesten kanssa koskaan aiemmin ollut ollut, johon Iriador soi hiljaisen naurahduksen.

Iriador kaipasi Dariuksen kosketusta jo nyt. Hetkikin ilman alkoi tuntua väärältä, eikä nuorempi itsekään tiennyt miksi. Ehkä niillä kovemmilla tunteilla alkoi olla näppinsä pelissä, ainakin hänen puolellaan. Dariuksen osalta tämä jäisi enemmän kuin varmasti tähän yhteen ainoaan kertaan. Sen jälkeen punatukka saisi taas tyytyä yksinään olemiseensa.
Kerta se on jälleen ensimmäinenkin, nuorempi totesi laskeutuen nelinkontin kenraalin päälle, alkaen ohessa hellästi jyrsiä miehen kaulaa. Lopulta pureminen vaihtui suudelmiksi, jotka painuivat kaulalta aina huulille asti, kunnes punapään katse tavoitti kenraalin.
Mutta haittaako se? Iriador kysyi lempeästi hymyillen, antaen katseensa vaeltaa kenraalin jänteikkään yläkropan ylitse toisen kätensä kanssa, kunnes terävä katse nousi vanhemman kasvoihin, Tahdon tuon pois, punapää kävi tuumaamaan hetken hiljaisuuden jälkeen ja lempeän hymyn tilalle vaihtui yllättäen ilkikurinen virne ja nopea kädenliike repäisi Dariukselta silmälapun pois ja heitti sen jonnekin hämärän sekaan. Samassa kun kenraalin arpi paljastui näkyville josta Darius mahdollisesti oli enemmän ja vähemmän innoissaan aikaisemman perusteella vei Iriador itsensä lähemmäs tutkimaan sitä. Eihän se kaunein mahdollinen ollut, mutta se silti kertoi oman tarinansa, mielenkiintoisen sellaisen.
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX P. ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 14225

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Helmi 05, 2012 9:30

Pieni, hiljainen naurahdus oli ensimmäinen reaktio Kenraalin sanoihin. Sinänsä ärsyttävää. Tuo kuulosti siltä, kuin olisi tiennyt saaneensa kenraalin raudan palamaan ja nyt vain leikitteli miehen sekavilla tunteilla. Mistä sitä tiesi? Ei! Eihän hänellä pitänyt mitään tunteita tuota kohtaan olla. Ei niitä ollutkaan. Tai niin kenraali itsellensä kovasti uskotteli.
Kerta se oli ensimmäinenkin. Darius hymähti pienesti tuolle toteamukselle, samalla kun Iriador nojautui lähemmäksi ja kävi hellästi esimiehensä kaulaa näykkimään. Pieni hymynpoikanen käväisi kivikasvon huulilla, samalla kun omalle puolelle hakeutuneet kädet siirtyivät jälleen nuoremman kylkiä koskettelemaan.
Kenraalin kasvoilla kävi epävarma ilme, Iriadorin kysymyksen myötä. Haittasiko se? Ei hän tiennyt! Ei kai? Darius kuitenkin havahtui omista maailmoistaan Iriadorin terävän katseen myötä. Tahdon tuon pois? Kenraali ei ehtinyt reagoida nuoremman sanojen jälkeiseen tulleelle äkkinäiselle kädenliikkeelle. Ennen kuin Darius oli edes ehtinyt älähtämään vastalausetta tai edes tajuamaan mitä Iriador oli tarkoittanut tuolla oli nuorempi kiskaissut silmälapun pois Kenraalin kasvoilta, heittäen sen hämärä huoneen uumeniin. Nuorempi pahensi tilannetta vielä entisestään, ilmaistessaan selvästi katseellaan tutkivan tuota häpeä rantua paremmin.

Kenraali käänsi arpisen puolen kasvostaan vasten tyynyjä, katsoen nyt sivusilmällä murhaavasti nuorempaansa. Mikäli tilanne ja tunteet eivät olisivat olleet nämä, olisi Darius tirvaissut jälleen kerran Iriadoria turpaan tuosta hyvästä.
Tykkäät tuoda esille toisten häpeitä? Darius kysyi hetken hiljaisuuden päätteeksi, nostaen vasemman kätensä peittämään vasenta puolta kasvoistaan, samalla kun kasvot kääntyivät kohden Iriadoria. Käsi pysyi visusti menetetyn silmän peitteenä, samalla kun astetta häpeällisempi, ehkä surullisempi katse tuijotti Iriadoriin.
Johan jo totesimme, ettei se ole kaunista katsottavaa Kenraali lisäsi, nousten hieman toisen kyynärpäänsä varaan, pakottaen näin Iriadoria perääntymään hieman yltää. Tai no, eihän tuon tarvinnut perääntyä, Kenraali olisi vain entistä lähempänä nuoremman kasvoja.
Äkkiä kenraali kuitenkin pakottautui istumaan, antaen vasemman kätensä nyt poistua silmää peittämästä. Sen sijaan käsi iskettiin vasten Iriadorin olkapäätä ja nuorempi pakotettiin hellävaraisesti makuulleen, kenraalin jälleen noustessa tuon ylle kontilleen.
Katso nyt sitten kunnolla ja naura Kenraali totesi nojautuessaan lähemmäksi korkeahaltiaa.
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3970

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti Su Helmi 05, 2012 10:22

Punatukka vetäytyi hieman taaemmas Dariuksen iskeytyessä vasten tyynyjä, ja tuijottaessa nuorempaansa niitten seasta kovin murhaavasti. Iriador odotti jo hetken että Darius iskisi nyrkkinsä vasten alaisensa kasvoja, mutta mitään ei tapahtunut. Vain toteamus, että nuorempiko tykkäsi tuoda toisten häpeän aiheita esille. Ei? Ei hän tahtonut. Mutta arpi oli alusta asti ollut kiinnostava ja korkeahaltia saattoi jopa myöntää itselleen pitävänsä siitä jollain kummallisella tavalla. Kenraalin käsi kuitenkin peitti nyt arpea, jota nuorempi niin kovasti olisi halunnut katsella.
Sitä mukaan kun Darius kapusi itseään istumaan, joutui Iriador suoristamaan selkäänsä ja vetäytymään taaksepäin, jotta toinen sai tilaa nousta kunnolla ylös. Käsi kävi painamaan punatukan selän jälleen vasten peitteitä ja kenraali asettui vuorostaan nuorempansa ylle kuin vain todetakseen, että Iriador voisi nauraa hänen häpeälleen nyt niinpaljon kuin sielu sieti.

Hieman murheellinen katse nousi Dariuksen silmiin tuon sanoman myötä.
En tahdo nauraa, nuorempi sitten totesi ja nosti toisen kätensä pyyhkimään kenraalin hiuksia pois sodassa saadun häpeän aiheen tieltä. Iriador vei sormensa pyyhkäisemään varovasti arven yli, antaen katseensakin siirtyä sormiensa mukana pitkin sitä.
Sano oudoksi, nuorempi aloitti, Mutta pidän siitä. Arvestasi siis, Iriador jatkoi ja antoi aran katseen nousta uudemman kerran vanhemman silmiin. Hän oli aina ollut outo. Pitänyt omituisista asioista kipuakin myöten. Toisten arpien ihailu ei tullut nuorukaiselle uutuutena, mutta se varmasti kummastutti ihailun toista osapuolta, tässä tapauksessa kenraalia.
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX P. ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 14225

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Helmi 05, 2012 10:49

Kenraali tuijotti nuoremman murheen sävyttämää katsetta. Kenraalin kasvot pysyivät tyynen myrtyneinä, toisinsanottuna peruslukemilla. Iiriadorin seuraavat sanat saivat ilmeen kuitenkin muuttumaan kysyväksi. Tuo ei tahtonut nauraa.. No, ei kai se ihan täysin yllätys ollut, mutta Darius nyt oli omassa masentuneessa pääkopassaan ajatellut jokaisen vastaantulevan nauravan kenraalille, joka silmänsä oli taistelussa menettänyt. Tosiasiahan oli, että suurin osa ihaili Kenraalia ja tuon uutta arpea. Eihän kukaan ulkopuolinen tietänyt, mistä tuo arpi oli tullut. Ties vaikka olisi tullut jotain suurta ja mahtavaa aatelisihmistä vastaan taistellessa. Olisikin tullut.
Kenraali kavahti pienesti Iriadorin nostaessa kätensä kasvojen vasemmalle puolen, pyyhkien hiuksia pois arven tieltä ja antaen sitten sormiensa liukua arven ylitse. Darius oli automaattisesti sulkemassa silmäänsä sormen liukuessa sen yli.. Jos siinä siis olisi ollut silmä. Kasvolihasten liikkeistä kuitenkin pystyi huomaamaan silmän sulkemisyrityksen.

Outo oli todellakin sana, millä Darius olisi käynyt kuvaamaan nuorempaansa noiden sanojen jälkeen. Tosin oliko sekään nyt niin outoa, että joku oli viehtynyt arpiin ja muihin ruhjeisiin? Naiset kuulemma pitivät arvista. Tiedä sitten kuinka todenmukainen tuokin väite oli. Ehkä ihmisnaiset. Darius katsoi hetken hiljaa nuoremman arkaa katsetta, empien seuraavia sanojaan. Halusiko hän oikeastaan kysyä sitä, mikä oli päähän noussut heti ensimmäisenä kysymyksenä Iriadorin sanojen jälkeen? Ehkä. Ehkä ei
Entä pidätkö sen omistajasta? Oli se hetken emmitty kysymys nuoremmalle. Dariuksesta tuntui, kuin aika olisi pysähtynyt seinään ja kaikki romahtaneet. Miksi hän moista oli kysynyt?!
Nyt nuorempi varmasti luuli Kenraalin pitävän hänestä. Mutta eikös hän pitänyt? EI! Kylläpäs! Ehkä? Jollain tasolla. Darius oli sekaisin, kuin vetämätön käkikello. Oliko se väärin pitää Iriadorista? Enemmän ,kuin vain ystävänä. Ehkä oli. Darius oli varma ettei tämän illan ja viimeisimpien sanojensa jälkeen tulisi enää näkemään tätä miestä, kun punatukka luikkisi pakoon pää kolmantena jalkana.
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3970

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti Su Helmi 05, 2012 11:42

Iriador nielaisi hermostuneena. Odottaen jonkinsortin kiukunpurkausta kenraalin suunnalta aikaisemmasta kommentistaan. Toinen empivä olemus sai kuitenkin punatukan kulman kohoamaan muutaman millin koholle mitähän mahtoi tummatukalla tälläkertaa olla mielessä? Jotain ilkeää? Vai oliko tuolla lisää jotain tunnustettavaa sydämellään?
Kuullessaan Dariuksen kysymyksen, joutui punatukka hetken kelaamaan mielessään mitä oli kuullut. Ja ennenkaikkea oliko hän kuullut oikein! Pitikö hän kenraalista?! Niinkö tuo oli kysynyt? Aivan varmastiko?! Pienen hätääntyneisyyden saattoi havaita punatukan kasvoilta ja muutenkin koko olemuksesta. Kädet olivat alkaneet täristä hieman ja sydän rinnassa takoi raskaasti ja kiivaaseen tahtiin, toistaiseksi vielä omalla paikallaan. Nuorukainen yritti saada sanoja suustaan, onnistumatta siinä kuitenkaan, sillä sanat takertuivat joko kurkkuun tai kitalakeen, josta ne sitten taas nielaistiin alas uutta yritystä varten.

Punahiuksinen tapitti yhä kenraalia, mutta hätäännys kasvoilta oli vaihtunut enemmänkin jonkinsortin ihmettelyksi. Taas huulet liikahtivat, mutta sanoja ei vieläkään kuulunut.
Pidän, Iriador sai lopulta lausuttua huultaan purren. Hän tunsi kuinka häveliäs puna levisi kuumotuksen kera pitkin poskia ja nolous ja hämmennys valtasivat mielen uudemman kerran. Katse harhaili jonnekin ohi Dariuksesta, eikä hakeutunut enää sen jälkeen tavalliseen tapaan takaisin vanhemman kasvoille.
Onko se väärin? mies tiedusteli. Hänen olisi tehnyt mieli kysyä tummatukkaiselta mitä mieltä tuo itse oli tästä kaikesta, etenkin nuorukaisesta itsestään, mutta koki sen kuitenkin vääränä kysymyksenä tähän hätään. Jos Dariuksella hänestä jokin mielipide oli, sai tuo kertoa sen ilman erikseen kehottamista.
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX P. ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 14225

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Helmi 06, 2012 12:31

Kenraali seurasi tarkasti nuoremman kasvoja kysymyksensä jälkeen. Mitä tuon päässä mahtoi liikkua? Jokainen sekunti hiljaisuutta tuntui ikuisuudelta. Ehkä olisi sittenkin kannattanut pitää suunsa kiinni. Alkoholi. Sitä voisi syyttää yhä jälkikäteen kaikesta!
Pian kuuluikin myöntävä vastaus. Dariuksesta tuntui kuin sydän olisi jättänyt lyönnin tai pari välistä. Mistä moinen? Mikä tämä yllättävä läheisyydentarve tietyn henkilön suhteen oli?! Iriador ei käynyt vastauksensa jälkeen katsomaan Kenraaliin, tuon katseen harhaillessa jossain muualla. Sitten tulikin kysymys, johon olisi voinut lähteä vastaamaan pitkällä, filosofisella kaavalla. Oliko se väärin? Kyllä. Oikeastiko? No ei oikeastaan. Vastausta ei kuitenkaan kuulunut hetkeen. Syvä hiljaisuus vallitsi huoneessa, kunnes Darius avasi suunsa.

Ei Oli se vastaus, jota Darius toivoi Iriadorin odottaneen.
Ennen kuin korkeahaltia ehti mitään vastaamaan mitään kenraalille, painoi arpikasvoinen suudelman jälleen nuoremman huulille. Hän ei halunnut kuulla sanaakaan, kahdesta syystä. Ei nyt, sillä se olisi tappanut tunnelman ja lisäksi paine housuissa alkoi tuntumaan jo pakottavan raskaalta. Tuon syntiseksi laskettavan himon johdattelemana Dariuksen toinen käsi kävikin avaamaan omaa vyötään, samalla kun suudelmia jaettiin anteliaasti nuoremman huulille ja niiden ympärille. Oma vyö aukesikin huomattavasti helpommin, mitä toisen. Kun oma vyö oltiin saatu auki, työnsi Darius housuja alemmas, riisuen ne lopulta kokonaan.
Tuon jälkeen Kenraalin käsi eksyi korkeahaltian housujen reunalle. Sormet liukuivat hetken reunan yläpuolella ihoa pitkin, kunnes työn karskiuttama käsi tarttui housujen reunaan, käyden turhankin vaativasti vetämään noita alemmas.
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3970

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti Ma Helmi 06, 2012 1:36

Nuoremman hengitys kiihtyi, kun Darius oli turhankin pitkään hiljaa vastauksensa kanssa. Vai aikoiko tuo vastata ollenkaan? Tiedä häntä. Olisi hyvin kenraalin tapaista jättää vastaamatta ja pysyä vain hiljaa niinhän mies oli tähänkin asti toiminut ennen tätä iltaa. Pian tuo tummatukkainen kuitenkin avasi suunsa. Sanoen vain lyhyesti ei, joka sai punatukan kääntämään jotenkin surumielisen katseensa takaisin tuohon. Miten niin mikään muka ei ollut väärin? Kaikkihan tässä oli väärin. Ei kukaan täysjärkinen pomonsa kanssa vehdannut sängyssä! Vai vehtasiko? Ei varmasti, ei ikinä. Korkeahaltia alkoi pitää itseään täysin tärähtäneenä. Typeryksen maineenhan hän vain tästä saisi, eikä muuta seksuaalisen tyydytyksen lisäksi. Huonossa lykyssä menettäisi jopa työnsä kenraalin tuntien.
Iriador ehti raottaa hieman suutansa, mutta Dariuksen suudelma esti häntä sanomasta mitään. Punatukalla olisi ollut vaikka mitä kysyttävää ja sanottavaa. Oletettavasti hän ei niitäkään tosin olisi saanut niitä pitemmälle kielenpäältään, kun sanat olisivat menneet solmuun heti alkumetreillä.

Lopulta kenraali laski housunsa alas, paljastaen nyt kokonaan komean jäntevän kehonsa. Käsi kävi vuorostaan laskemaan punatukan housuja, jotka pienellä hivuttamisella lähtivätkin nopeasti pois nuoremman jalasta. Tunne oli helpottava, sillä mustat housut olivat alkaneet turhankin paljon puristaa haarojen kohdalta kaiken muun tohinan ohessa. Samalla kuitenkin huoneen viileys alkoi purra entistäkin pahemmin, kun vaatteita ei enää ollutkaan yhden yhtä päällä lämmittämässä.
Jo hieman piristynyt katse hiipi salakavalasti melkeinpä punatukan sitä itse tahtomatta mittaamaan Dariuksen miehuuden mittaa ja sai nuorukaisen hymähtämään hiljaa näystä.
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX P. ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 14225

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Helmi 06, 2012 2:17

Suudelmat loppuivat hetkeksi. Kenraali jäi seuraamaan nuoremman seikkailevaa katsetta, joka löysi jotain hymähtämisen arvoista alempaa. Pieni virneenpoikanen hiipi kenraalin kasvoille, samalla kun toinen käsi lähti liukumaan alas toisen rintakehää pitkin. Sormenpäät pysähtyivät alavatsan kohdalle, jolloin Kenraali tuntui empivän jälleen hetken. Se hetki ei kuitenkaan kauaa kestänyt, kun vanhemman haltian käsi kävi kiinni nuoremman toiseen jalkaan, nostaen tuon koukkuun, sivummalle. Sama käsi siirtyi alemmas, kun Kenraali siirtyi lähemmäksi alaistaan ja työntyi lopulta tuon sisään, hellän hitaasti mutta silti vaativasti. Mielihyvä hiipi selkäpiitä pitkin ylemmäs, kun paine alkoi saada vaatimaansa tyydytystä. Lantio lähti tekemään rauhallisen hidasta, edestakaista liikettä, samalla kun katse kohosi takaisin nuoremman kasvoihin.

Alempana seikkaillut käsi löysi tiensä Iriadorin lantion kautta nuoremman miehuuden äärelle, samalla kun toisella kädellä pidettiin tukea. Kämmen kävi ottamaan kiinni korkeahaltian miehuudesta, tuon selvästi ollen samanlaisen helpotuksen tarpeessa mitä itse Kenraalin. Käsi lähti hivelemään elintä lempein ja miellyttävin ottein, samalla kun huulet hakeutuivat etsimään huomiota nuoremman huulilta, suudellen ja näykkien. Lanne jatkoi edestakaista liikettä, joka muuttui kerta toisensa jälkeen vaativammaksi, työntyen syvemmälle. Pulssi nousi ja hengitys muuttui kiihkeämmäksi, mitä aikaisemmin. Sen hurmoksen pystyi näkemään Kenraalin kasvoilta, ainoan silmän painuessa silkasta mielihyvästä lähes umpeen.


// "Nyt ollaan jännän äärellä" //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3970

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti Ma Helmi 06, 2012 3:05

Nuorempi tutki virnettä kenraalin kasvoilla, antaen lopulta nousta samanlaisen myös omille kasvoilleen. Käsi laskeutui pitkin ihoa rintakehältä aina alavatsalle asti, ja siitä taas siirtämään punahiuksisen jalkaa syrjemmälle, jossa Iriador tietenkin avitti toista hakemalla lantiolleen ja jaloilleen parempaa asentoa tulevaa varten. Katsellessaan siinä Dariusta, tuplaantui nuoremman sisällä se vellova himo, joka suorastaan jo kerjäsi kenraalia aloittamaan toimen. Eipä kauaa tuskassa tarvinnut notkuakaan, kun Iriador tunsi Dariuksen asettuvan vasten hänen tiukkuuttaan ja työntyvän hitaasti sisälle. Nuoremman suusta pääsi hiljainen silkasta mielihyvästä kertova äännähdys ja kasvoilla lepäsi hieman kiusaantunut ilme - posket punoittivat ja mieli oli sekaisin hurmoksesta.

Tunne ei ollut aluksi mikään kaikkein mukavin, mutta kenraalin keinahdellessa riittävän monta kertaa edestakaisin, alkoi siitä aiheutuva lievä kipu unohtua. Asiaa edisti myös se, että Darius oli käynyt työstämään nuorempansa miehuutta hieman alempana, mikä kovasti tuntuikin sykkivän vanhemman kämmentä vasten ja sai Iriadorin ajatukset loikkaamaan jälleen aivan uuteen ulottuvuuteen. Nuorempi kävi vastaamaan kenraalin suudelmiin, päästäen melkein jokaisen työnnön kohdalla suustaan hiljaisen ynähdyksen toivoen, ettei se häiritsisi Dariusta. Käsi hakeutui pitelemään miehen toista kylkeä ja toinen liukui etsimään paikkaansa jostain kenraalin yönmustien hiusten seasta. Iriador huohotti suorasta nautinnosta ja pisti merkille lievän hien jo ehtineen nousta pintaan. Itse kliimaksiin tuskin olisi enää pitkä matka, jos vauhti jatkuisi tätä tahtia.
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX P. ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 14225

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Helmi 06, 2012 3:25

Korkeahaltian mielihyvän täyttämä äännähdys sai Kenraalin virnuilemaan itsekseen. Puna tuon poskilla kertoi ihan tarpeeksi nuoremman olotilasta. Tosin juuri nyt Darius ei vaivautunut tarkkailemaan toisen jokaista elettä ja liikettä, siihen ei yksinkertaisesti riittänyt intressejä tällä hetkellä.
Suudelmien välistä pääsi Iriadorilta ynähdyksiä, jotka saivat kenraalin lantioliikkeen muuttumaan yhä vaativammaksi ja rajummaksi. Se pieni sadistinen ääni käski olla välittämättä mahdollisesta pienestä tai suuremmasta kivusta, mitä punapää saattoi tuntea näiden liikkeiden johdosta. Itsepähän tuo oli tätä halunnut. Nuoremman kädet hakeutuivat Haukansilmän keholle, mutta eivät saaneet Dariuksessa aikaan minkäänlaista reaktiota. Kuten todettu, tuo ei juuri nyt jaksanut keskittyä Iriadorin jokaiseen liikkeeseen.

Kiihkeä hengitys muuttui voimakkaammaksi, samalla kun lämpötilan ja liike-energian johdosta hiki alkoi nousta pintaan. Työnnöt sen kun vain jatkuivat, osoittamatta minkäänlaisia armonmerkkejä nuoremmalle. Myös käden liikkeet olivat muuttuneet voimakkaammiksi, pitäen kuitenkin mielessä missä meni mukavuuden ja murskaamisen rajat. Olihan hänkin mies, kyllä Darius tiesi mikä tuntui hyvältä hepissä, mikä ei. Tosin, jokaisella omat mieltymyksensä.
Kenraalin suusta pääsi muutama mielihyvän täyttämä hymähdys aina silloin tällöin. Suudelmia jaettiin niin Iriadorin huulille, kuin leualle ja kaulalle, kunnes suuteleminen loppui tyystin. Kenraalin kasvot kohosivat hieman irti toisesta, samalla kun edestakainen liike muuttui hetkellisesti nopeammaksi ja voimakkaammaksi. Muutama keinahtava liike, kunnes Haukansilmä pysähtyi toisen sisälle, kun mielihyvän huippu oltiin saavutettu, purkautui myös kaikki paineet, mitkä housuissa olivat jyskyttäneet. Käsi jatkoi vielä hetken toisen miehuuden hyväilemistä, kunnes Dariuksen oli pakko vetää toinenkin käsi tuekseen, ettei nuoremman päälle lysähtänyt.

Hengitystä tasailtiin hetki, kunnes silmäpuoli vetäytyi punatukasta ja kellahti tuon viereen makaamaan. Käsivarsi lätkähti silmiä peittämään kasvoille, samalla kun pieni, mielihyvästä kumpuava hymy säilyi kenraalin kasvoilla.
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3970

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti Ma Helmi 06, 2012 3:27

Sänky natisi hiljaa kaksikon jatkaessa pelehdintäänsä hetki hetkeltä vain kiihkeämpään tahtiin. Punatukka heilui Dariuksen liikkeitten mukana, niskan ojentuessa välillä työntämään leukaa kohti rintaa tai vaihtoehtoisesti viemään sitä taaksepäin saadakseen ojennettua kaulan riittävän hyvin esille Kenraalin suudelmia varten. Käsi kyljellä liikahteli välillä hyväillen paljasta ihoa ja toinen hiuspehkon seassa saattoi välillä yltyä jopa repimään noita mustia kutreja häijysti.
Suudelmia vaihdettiin vielä hetken, kunnes Kenraali veti kasvojaan hieman taemmas ja kiri edestakaista liikettä entuudestaan. Tunne alapäässä alkoi käydä sietämättömäksi mutta vain sillä hyvällä tavalla. Hengityskin alkoi kiihtyä, kun loppumetrejä keinuttiin eteenpäin tiuhaan tahtiin, kunnes koko ralli palkittiin hetken kuluttua Dariuksen mielihyvän purkautumisella Iriadorin sisään eikä aikaakaan kun Iriador tuli itse perässä, antaen kuuman nesteen purkautua vatsalleen.

Darius rojahti lopulta nuorempansa vierelle makaamaan. Silmät painuivat hetkeksi kiinni sydämen alkaessa taas hakeutua siihen tavanomaiseen tahtiinsa. Käsi etsi tiensä vatsalle pyyhkiäkseen kiihkeän hetken tulokset siitä edelleen jonnekin lakanoihin.
Iriador huokaisi ja käänsi lopulta selkänsä toiselle. Jotenkin haikea katse siirtyi pitkin seiniä lattiaa kohden, kunnes silmät ummistettiin jälleen. Siinäkö se sitten oli ollut? Kyllä, siinäpä juuri. Nyt olisi aika taas palata takaisin maanpinnalle ja jatkaa sitä tavanomaisen typerää elämää. Darius varmasti komentaisi unohtamaan tämän kerran kokonaan ja nakkaisi miehiä lähentelevän punatukan matkoihinsa riveistään pelkkä asian ajattelu sai miehen huokaisemaan uudemman kerran.

Sitten punatukka teki jälleen jotain spontaania - kierähti ympäri ja laski päänsä mustatukan rintakehälle.
No, piditkö? nuorempi kävi sitten varmistelemaan.


//Oli jotenki vaikeeta kirjottaa kun tämmönen soi päässä :'D//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX P. ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 14225

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Helmi 06, 2012 5:17

Hengitys alkoi tasaantumaan ja pulssi hiipua. Jokainen hengenveto oli kuitenkin raskaan oloinen, kenraalin hakiessa sitä tasaisen rauhallista tahtia. Päässä ei pyörinyt mitään Paitsi alkoholi, jonka vaikutuksen tunsi turhankin hyvin näin silmät suljettuina ja selällään maatessa. Tuntui kuin koko huone olisi pyörinyt. Oli se alkoholi pirullisen ilkeä nautinto
Pieni refleksimäinen hätkähdys kävi läpi kenraalin kehon nuoremman painaessa päänsä Haukansilmän rintakehälle. Noin yllättävä ja osin odottamaton liike pelästytti lähes omiin maailmoihinsa vajonneen Dariuksen. Käsi laskeutui pois silmien päältä, samalla kun puoli aukinainen katse laskeutui katosta nuorempaan. Piditkö?
Mitä tuohon nyt vastata. Tarpeet tuli tyydytettyä, joten kyllä. Oliko se häiritsevän outoa? Oli. Jaksoiko Kenraali nyt murehtia ja miettiä mitä oli tehnyt? Ei. Mitään verbaalista vastausta nuorempi ei saanut. Sen sijaan Kenraalin silmillä lojunut käsi eksyi kohden Iriadoria, lähtien sukimaan yllättävänkin hellästi punaista pehkoa. Katse liikkui pitkin nuoremman hiuksia, kasvoja, kuitenkin välttäen suoraa katsekontaktia.

Käsi liukui hiuksista nuoremman kasvoille, silitellen poskea. Surullisennäköiseksi käyvä katse vältteli yhä katsekontaktia Iriadorin kanssa. Äkkiä käsi kuitenkin pysähtyi ja hakeutui nuoremman niskan ympärille, samalla kun Kenraali kääntyi kyljelleen kohden Iriadoria. Korkeahaltia vedettiin lähelle, samalla kun masennuksen ja/tai surun sävyttämät kasvot painettiin vasten punaisia hiuksia. Toinen käsi hakeutui silittelemään pienesti Iriadorin niskaa, samalla kun toinen käsi siirtyi oman pään alle tueksi, tyynyksi.
Viimeksi muokannut Aksutar päivämäärä Ma Kesä 24, 2013 2:28, muokattu yhteensä 1 kerran
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3970

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti Ma Helmi 06, 2012 6:34

Kenraalin käden laskeutuessa punapään hiuksia silittelemään, hakeutui nuoremman viaton katse kenraalin kasvoille. Jostain syystä Iriadorista tuntui jo nyt, ettei toinen aikonut vastata hänen kysymykseensä, joten tuo päätti kokonaan unohtaa edes kysyneensä tuolta mitään. Ehkä niin oli parempi. Tai ainakin niin Iriador tahtoi itselleen hellän silittelyn lomassa uskotella.
Punahiuksinen katsoi ilmeettömänä Dariusta, joka selvästi vältteli hänen katsettaan. Miksi? Sitä ei nuorempi tiennyt, mutta olisi kaikesta huolimatta tahtonut. Kenraali vaikutti jotenkin surulliselta. Miksi? Mikä syy tuolla nyt oli heittäytyä haikeaksi, punatukka pohti. Vanhempi vetäisi korkeahaltian vasten itseään ja hukutti päänsä jonnekin Iriadorin hiusten lomaan. Iriador ei pistänyt toisen teolle lainkaan vastaan. Tuo piti Dariuksen varovaisesta silittelystä ja jos vain olisi osannut kehrätä, olisi tuo jo surissut yhtä äänekkäästi kuin pahimman luokan oloonsa tyytyväinen kissapeto konsanaan.

Tunnelma oli hiljainen. Haikea. Kumpikaan ei ollut puhunut mitään hetkeen. Nuoremman päässä pyöri yhä kysymys, miksi Darius hänelle jaksoi suoda huomiota? Eihän tuon enää olisi tarvinnut. Ei edes halata. Tai pitää millään muullakaan tavoin hyvänä ja helliä. Tuskin edes olisi tarvinnut katsoa.
Iriador kietoi lopulta toisen kätensä Dariuksen ympäri, silittäen varovasti miehen selkää. Punapään olisi tehnyt mieli sanoa jotain, muttei tuo kuitenkaan rohjennut itse rikkoa hiljaisuutta.
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX P. ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 14225

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Helmi 06, 2012 7:19

Sanaakaan ei vaihdettu kaksikon välillä. Hyvä, Darius ei olisi edes jaksanut keskustella. Lisäksi sanat tuntuivat turhilta juuri nyt, vaikka punapää oli varmasti enemmän tai vähemmän sekaisin kenraalin hellyydenosoituksista. Syvällä sisällään Darius alkoi jo epäillä syvästi omaavansa syvällisempiäkin tunteita tätä punapäätä kohtaan, vaikkei sitä ensin edes myöntänyt. Olihan Iriador ollut alusta asti huomattavasti läheisempi ystäväpohjalta Kenraalille, mitä muut alaiset. Johtuiko kenties juuri nuoremman periksi antamattomasta luonteesta? Ehkä. Tuo oli tavallaan kinkenyt itsensä väkisin sisään kenraalin sosiaalisten muurien läpi.

Jälleen kerran Darius heräsi omasta puolihorroksestaan, nuoremman käden kiertyessä Kenraalin ympärille. Kosketukset selässä saivat kenraalin hymyilemään itsekseen, samalla kun silmä sulkeutui täysin kenraalin kasvojen ollessa yhä painautuneena nuoremman hiuksiin.
Jää.. Olivat ainoa, puolimumistu sana kenraalilta, ennen kuin tuo vaipui uneen, jonka saattoi huomata hengityksestä. Hengityksestä, joka muuttui tasaisen rauhalliseksi. Niskaa silkuttaneen käden liike hiipui pikkuhiljaa, kunnes pysähtyi kokonaan ja jäi makaamaan rentona nuoremman ylle.
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3970

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti Ma Helmi 06, 2012 8:08

Punatukan piti pinnistellä saadakseen selvää ainoasta sanasta, jonka kenraali sais suustaan sanottua ilmeisesti ennen nukahtamistaan. Käden silitys niskassa lakkasi, joka sai nuoremman nostamaan päätään sen verran, että tuo saattoi nähdä untenmaille liitäneen Dariuksen kasvot. Iriador hymähti hiljaa ja lempeä hymy nousi tuon kasvoille. Ei. Ei hän lähtisi pois. Hän jäisi tänne Kenraalin kanssa viettämään yönsä. Tiedä sitten mitä toinen ajattelisi asiasta aamulla löytäessään punatukan yhä vierestään, mutta siitä viis punatukkahan vain piti kiinni toisen toivomuksesta. Eikä nuoremmalla ollut muutenkaan mitään sitä vastaan, että hän jäisi. Tuo kaipasi läheisyyttä ja sitä oli tottavie myöskin saanut. Liiankin kanssa.

Varovasti Iriador kaivautui takaisin vasten Dariusta. Tuo oli onnistunut jotenkin kaivamaan kaksikon ylle ohuen peiton, joka lämmitti pahimmalta kylmyydeltä. Lisäksi Darius oli lämmin, joten tuota vasten kelpasi makoilla. Korkeahaltia antoi silmiensä painua hiljattain umpeen, ja kenraalin sydämenlyöntien myötä nukahtaa syvään mukavaan uneen...
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX P. ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
EdellinenSeuraava

Paluu Kokoustalo

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö